Pushkin

Pushkin kuoli nuorena, vaikka ei etsinyt kuolemaansa.

(Lainaus on Jyrki Pellisen kirjasta Pietarin Kääntöpiiri, NTAMO 2009, sivulta 31.)

Tavallaan siitä voisi olla eri mieltä; Pushkinin vaimo mellasteli Tsaarin hovielämässä iloisesti joka ei voinut olla päättymättä muuta kuin kohtaloon; kaksintaistelussa D'antes oli parempi ja nopeampi ampuja joka osui. Kaksintaistelupistoolin luodin kutsumus on löytää ratkaisu, yksioikoisen lopullinen.

Mutta miksi keskustelu ei koskaan lopu. Kuten että aina löytyy uusi ammuttu kuula.

Keskiviikkona Pietaria

Yksi kerrallaan sumu-ukot tulevat saamaan niistä varmuuden ja meri on poissa.





Näin aloittaa Jyrki Pellinen teoksensa PIETARIN KÄÄNTÖPIIRI.
Kustantanut NTAMO, 2009. Pellisen 37.s kirja jos suomalaiseen Wikipediaan on luottamista. Enteellistä globaalille markkinataloudelle että Jyrki Pellinen on mielestäni julkaissut parhaimmistonsa pienillä kustantamoilla, kuten Savukeitaalla ja Ntamolla. Pellisen kieli on helppoa kuin ahtaustyönantajan madonluvut työn raatajille, yhtä ahdistavia optiorosvoille kuin se että yksi sijoitettu euro antaakin vain kaksi paluuliikkeenä.



Koska osasinkaan kirjoittaa puhtaan suomalaisen lauseen.

(Pellinen sivulla 77.)

Ei Pellinen halveksi työntekoa, hän kunnioittaa ympärillään olevia elämiä, kirjoittaa niistä niinkuin elämä meidät sivuuttaa. Katsomme sitä silmät ymmyrkäisinä sisältä käsin, siellä ollen. Tunne että on liian lähellä, näkisi kaiken mutta kun on sitä itse. Kaikki. Eikä Pellisen proosa ole proosaa, se on hengittävää kirjallisuutta siinä kuin hänen runoutensakin.

Pellisesta on helppo ottaa selko. Ottaa kirjan käteensä ja lukee. Sillä siinä selviää. Ettäkö elämä on jotakin ymmärrettävää, muutettavaksi rahaksi tai Chilen maanjäristykseksi.

Täällä lihavat virheet tulevat takaisin, täällä epäselvä on selvää. Täällä hölmöläiset ovat vain ajatuksia, ja säkit voidaan kerätä niihin tarttumatta.

Viimeisen viikon aikana maapallolla on ollut 164 rekisteröityä maanjäristystä, eilen esimerkiksi Andaman saarella, Intian merellä, 6.6 voimakkuudella. Uutisissa siitä ei kuultu. Eikä isojen kustantamoiden sisäänostajat nostaneet lukulasejaan nenältään.

Hyvät kirjat tulevat hiljaa kuin alle 3 Richterin järistykset, tuskin postilaatikko mitään edes huomaa jos Ntamon Pietarin Kääntöpiiri tipahtaa Anttilan Viikkolehden tai Kirkko ja Kaupunki lehden sekaan postilaatikkoon.

Kasakat minussa heräävät. Kasakat löysivät Beringin salmen, kerroin jo, mutta he myös sen menettivät. Totesivat vain: nyt ollaan tultu taas Venäjälle.

(Pellinen sivulla 168, teoksen viimeinen lause.)

Tiistain lainaus

Edward Dahlberg'lle

Älä käytä puhelinta.
Ihmiset eivät koskaan ole valmiita vastaamaan.
Käytä runoutta.


Jack Kerouac vuonna 1970, teoksesta Scattered Poems sivulla 55.
City Light Books.

Edward Dahlberg (22.7.1900 – 27.2.1977) oli amerikkalainen prosaisti, esseisti. Hänen julkaisi parisenkymmentä kirjaa, mm. vuonna 1950 Flea of Sodom, (Sodomian kirppu).

Hän opetti mm. kuuluisassa Black Mountain Collegessa.

Yksi Edward Dahlbergin aforismeista:

Ottaa pitkän ajan ymmärtää eimitään.

(copyright Edward Dahlberg, suom. j.t.)

En ole havainnut että Edward Dahlbergia olisi suomennettu? Kerouacia on.

Busonia lukiessa # 1

Sytytän kynttilän
toisella kynttilällä -
keväinen ilta.

Buson 1716 - 1783

     kynttilä repattaa -
     ulkona nousee myrsky,
     ilta pimenee

Tikkis 1945 -

Tavujen kanssa ulkona

Lyhyt runohan on helpompi laatia kuin pitempi runoeepos. Kuten Gogolin soppa johon laitetaan mitä kaapista löytyy ja keitetään kuumaksi.

Pyörittelen joskus rivejä ja vastentahtoisesti jään nalkkiin, en niinkään sanoihin vaan siihen että sanoissa on liikaa rönsyileviä tavuja. 5-7-5 jäämäisillään usein tipahtamatta.

Räystäältä tippuvat sulavat tipat eivät ota tressiä, tippuvat yksi kerrallaan, pari tippaa, lorahtavat kun kääntää selkänsä, ja ovat tippumatta jos niitä iltakuuran aikaan vielä toljottaa.

    tippuvat sanat - 
    vielä pari tavua 
    taivaasta saisi
    pois

Tuossa on ihan harmistuksessa lisätty R4.

Karibian haikukilpalu # 11

Caribian haikukilpailun # 11 tulokset julkaistiin jo viikko sitten, mutta ehdin analysoimaan niitä tänään.

Kigo # 11.n sana oli "ashes" eli tuhkat.

Tarina kertoo kolmesta teeseremoniamestarista, joilla oli upea teehuone arvokkaine varusteineen. Eräänä päivänä teehuone syttyi tuleen. Nämä kolme teeseremoniamestaria kiiruhti pelastamaan mitä vielä oli pelastettavissa.
Ensi töikseen he keräsivät talteen tuhkat.

Länsimaisissa uskonnoissa tuhka-sanalla on meille totutumpia merkityksiä, tuhkakeskiviikko joka aloittaa 40 viikonpäivän katumuksen ajan.

Voittajaksi sijoittui vanha tuttavamme John McDonald Edinburghista 17 pisteellä:

   tuhkaa 
   minun otsallani 
   papin kylmä peukalo

Copyright John McDonald, Suom. J. T.

Tässä toteutuu mielenkiintoisesti kolmirivisen lyhytrunon käännekohta, eräänlainen sarana. Rivi 2 toimii sekä
rivin yksi kanssa, ja myös erikseen rivit 2 ja 3 muodostavat toisen tarinan.
Yhdessä teksti avautuu moneen eri suuntiin kuten hyvä runous yleensä tapaa avautua. Yhtä yksiselitteistä tulkintaa ei pikapikaa kannata lähteä hosaamaan.

Toiseksi tuli seuraava:

   messun loppu 
   vanha mies pyyhkii 
   tuhkaa kaljultaan

Copyright Rafal Zabratynski. Suom. J.T.


Muita mielenkiintoisia on mm. Jacek Margolak Puolasta:

   Tuhkakeskiviikko ... 
   kukkuloilta fasaani  
   huutaa kerran

Copyright Jacek Margolak, Suom. J. T.

Minä osallistuin ankaraan tuhkasateeseen seuraavanlaisella tuhka-tekstillä:

   leirinuotion tuhka --
   jokunen kekäle 
   hehkuu vielä

Copyright Tikkis, Suom. J. T.

Laskujeni mukaan taisin sijoittui jopa neljännelle tilalle. (13 pistettä) Ei paha ?-) Hyvä Suomi, Hurraa Turku!


Tämä seuraava oli yksi minun suosikeistani, sai yhteensä 5 pistettäkin:
-Reason A. Poteet, USA

   sillat poltettu 
   tuhkasta tuli 
   taikamattoni

Copyright Reason A. Poteet, USA, suom. J. T.

Tästä oli keskustelua että sana "tuli" olisi ollut parempi muodossa "tulee". Suomessa tuli on verbin lisäksi myös sudstantiivi, mitä se ei ole alkukielellä.

Monet japanilaiset runot latelevat runoon elementtejä, sidokset ja tarkenteet muodostuvat sanomatta, komentelematta niitä erikseen niiden yhteyksistä, näkymättömistä rivien ja sanojan väliköistä.

Runous tapahtuu lukijassa.

Vastuu lienee.

Tai sitten ei.


Caribbean haikusivujen emäntänä toimii Gillena Cox.
Osoitteessa:
http://myblog-lunchbreak.blogspot.com/


Caribbean kigo on täällä: http://wwwcaribbeankigokukai.blogspot.com/

Helsingin tuliaisia

Juutuin viikolla kahden kokouksen väliin Pasilaan majataloon. Illalla soitin kaverille, joka sanoi että Nuoren Voiman Liitolla on runotapahtuma Uudenmaankatu 16 Ravintola Bellassa. Eikun kännykkälipulla raitsikkaan ja sisään. Narikkavahti piti hyvää huolta päällystakistani ja kaulahuivistani. Tiskiltä ei saanut kuin ulkomaalaisia mehuja; ei mitään eu.n sisäisistä viineistä. Paheksuin sitä, turhaan. Nuori Voima oli myynnissä, ohjelman tauolla ostin yhden irtonumeron.

irtonumero
viinilasin vieressä --
kristalli säihkyy

Kattokruunusta kuva tuossa alussa. Lavalla esiintyi uusia debytantteja, runoilijoita. En tullut kirjoittaneeksi heidän nimiään ylös enkä enää muista heitä. Harmi sillä tekstit olivat jänskejä ja runoilijat esittivät ne hyvin. Tämä oikealla oleva on Tiina Lehikoinen. Lainaus NTAMOn sivuilta:

Tiina Lehikoisen ensimmäinen runokokoelma tarkastelee kulttuurisia veistoksia. Kokoelman aiheita ovat mies- ja naiskuvat, patsastelu, seksuaalisuus, ruumis, valta ja vapaus:

“Ruoho huohotti/kehoitti/velvoitti: TULE! TULE!”

Runojen sävyt vaihtelevat vakavasta leikkisään. Säkeet ovat
diskursiivisia ja plastisia, hermeettisiä ja dialogisia, absurdeja, toisinaan lakonisiakin.




Tiina Lehikoinen (s. 1982) on koulutukseltaan FM, kivien ystävä ja sanataideohjaaja. Hänen esikoisteoksensa Sitruunalumilyhtyjä (ntamo 2008) palkittiin Vuoden aforismikirja -palkinnolla.

Sitruunalumilyhtyjä on aforismikokoelma, joka horjuttaa lajityypin todellisuuskäsitystä lajin sisältä käsin.

Sitruunalumilyhtyjä sivuaa kielen, muistin, rajojen, tarpeiden, halun, sääntöjen ja olemisen kysymyksiä.

Sitruunalumilyhtyjen näkökulma on feministinen, sävy ironinen ja leikillinen, motiivi johto-opillinen.

Täytyy luottaa kustantajan sanaan; en ole noita kumpaakaan vielä silmiini saanut näkösälle.




Ilpo Tiihonen luki myös tekstejään. Minusta nyt erilaisia kuin mitä olen joskus ennen hänen lukemanaan kuullut. Kypsempiä? Vai pitäisi minun kuulijana katsoa peiliin?

Tiihosen viimeksi ilmestynyt runokokoelma: Jumalan Sumu, WSOY 2009. Tiihonen kuvassa vasemmalla.
Tiihosen jälkeen vuorossa oli Lauri Otonkoski.




Hän asettautui mikrofonin ääreen kuin kotiinsa. Hän luki runojaan, enkä muistanut ulko-eu-maista punaviiniänikään oikein maistella kun piti kuunnella. Kuin musiikki soi. Kun hän lopetti oli ohjelma samalla loppu. Istuin jonkin aikaa, sain hoivapaikassa tallessa olevan takkini ja tallustelin Metroon, Sörkässä nousin ylös ja liftasin seiskaan. Kämpillä luin Nuori Voima Runous 2009 lehteä. Lainaus sivulta 34:

Kielten eroista emme siis pääse, ehkä jonnekin yhtä kaikki.

Ääni ja kuvarunoista olisi voinut myös vähän puhua, mutta ei kaikkea samaan syssyyn. Tuo lainaus on muuten Hannimari Heinon. Seuraava Claes Andersonin:

Tämän päivän yhteiskunnassamme, missä nopea vaurastuminen, esineiden ja tavaroiden palvominen ja kerääminen, varhaiskuolemaan johtava stressi ja kilpailu markkinoilla hallitsevat elämää, luulisi olevan runsaasti fiktiivisen hahmotuksen ja tehokkaan vastarinnan ja kyseenalaistamisen aineksia. Mutta mitä meille tarjotaan? Todellisuuspohjaisia murhajuttuja, dekkareita.

Höpsis, koko ilta intensiivistä ja ehyttä runoa. Olisit, Clasu, tullut kuuntelemaan. Olisi sinne sopinut vaikka mökki melkein täynnä olikin. Panin iltateeveden kiehumaan ja menin suihkuun.

Suihkun solina
piiloutuu viemäriin --
raikkaat kainalot

möhömahainen
sulava lumiukko
lähdössä uimaan?

Kevätpäivän tasaus tuo valon

Maapallo on nyt kääntämässä pohjoisen puolen poskiaan auringolle. Pitenee päivä, lyhenee yö. Teen ensin yhden hay(na)ku kokeilun:

nämäkin ahkerat pilvet
ovat matkalla
pohjoiseen

Varjoon jää itse sanoma, että aurinkohan se sieltä matkaa, näistä pilvistä ei olisi nyt niin viis, vaikka uusi lumi on vanhan lumen lemmekäs kaveri; sulattava suhde.

lumituhnuinen
unelias aurinko --
vielä pöllyssä

Kuvan ryöstin Tielaitoksen kelikamerakuvastosta. Tätä paikkaa lähellä on EU.n Pohjoisin Pubi jossa kahvi on mustaa kuin talvisen kaltion silmä.

Label: Nuorgam

Ps. Vaimoni kurkattuaan tätä mutisi että 'jaa Nuorgam, siellä on lähellä Jäämeri'.

    oi kotihiiri 
    ole kiltisti
    kun olemme poissa

Tämä on innoke seuraavasta Issan vuonna 1817 kirjoittamasta:

vuorikukko,
vahdithan majaani
kunnes palaan takaisin

Kevätpäiväntasaus

Tänään päivän pituus on hyttysen kulmakarvan verran pidempi kuin yö. Kesää kohden ryskytään. Liitekuvaksi otin Viking Isabellan ruokalassa tarjotun Etelä-Afrikkalaisen viinin kuvan. Viini odottaa siinä lasissa lipittämistään. Kyseinen viini oli voimakasta, tiesi jotain suuhunsa ottaneensa eikä viini pyydellyt olemustaan anteeksi.

Tuosta on jo viikko, Kihdin selkä oli jäinen, merikotkat liihottivat. Eteläiset tuulet tulivat vasta seuraavalla viikolla, nyt siis. Eteläisessä Afrikassa yö tunkee päivää lyhyemmäksi, ei paljon mutta ihan vähän ainakin.

Hankimme kerran laivalle Etelä-Afrikasta vaaleanpunaista kuohuvaa muutaman laatikollisen. Oli edullista ja hauskan makuista!

Jos hankitaan toiselta laidalta maapalloa jotain ruokaviiniä niin kai se herkullisuutensa lisäksi pitää olla edullisempaa kuin vaikkapa joku Ranskalainen perusviini?

etelätuulet --
kevätpäiväntasaus
hulmahtaa meihin

kainalohiki
että edes
jotain toimii minussa

Aram Saroyan kysyi kerran Jack Kerouacilta mitä eroa on Buddhalla ja Jeesuksella.
Jack vastasi: "Ei mitään."

Aram Saroyanin oma vastaus olisi ollut: "Buddha osasi karatea."

* * *

Toinen juttu Aran Saroyanista. Aram keskusteli Allen Ginsbergin kanssa kirjoittamistaan yhden sanan mittaisista runoistaan.

Allen katsahti niitä ja kysyi: "Oletko sinä laiska, vai mitä?"

Talvi on jollei pitkä niin pimeä. Lumi lisää himmeän valon tehoa. Haitallisia ötököitä karsiutuu pakkasista, talviset puut eivät hevillä palele.

Maaliskuun idus -- 
kuuman kevään rynnistys
peittoaa talven

kauhtunut varis
seuraa kevään tuloa
kiinnostuneena

Uhkaava kevät lähistöillämme

John McDonald, Edinburgh, Scotland kijoitti 15.3.2010:

forleetit scuil - / voar flooers' / shooglin nebs

Lähde:
http://zenspeug.blogspot.com/2010/03/forleetit-scuil-voar-flooers-shooglin.html

Suomeksi:

   ränsistynyt koulu -- 
   kevätkukkien 
   tungeksivat kasvot

(Copyright John McDonald, suom. J.T.)

Tikkis ei malttanut olla hiljaa Turun Myllysillasta, osittain
David Serjeant - bloggaajan kukat betonin halkeamista-kommentin innoittamana.
Johnin blogiin kirjoitin:
under a heavy snow / cracks in the concrete -- / the collapsing bridge

   raskaan lumen alla 
   halkeamia betonissa -- 
   romahtava silta

(Copyright ja suomennos by J.T.)

Sulaneen lumen alta ensitöikseen paljastuvista Lumileinikeistä julkaisi kuvan ja kaksi haikua bloggaaja Hidenori Hiruta Akitahaiku-sivullaan:
http://akitahaiku.blogspot.com/2010/03/haiku-about-spring-3.html

    kivien vierellä
    ruusuleinikki paljastuu --
    uusi näyttämö


        Näyttämöllä 
        ruusuleinikki hehkuu -- 
        uusi valo

Copyright Hidenori Hiruta, suom. j.t.)

Kommentoin hänen blogissaan parilla luonnosmaisella variaatiolla:

  vallattomat 
  kevään kukat --
  kukkivat kivet 


     eristyksistä 
     lumen alta --
     kukkivat kevään kukat

(Nämä kaksi viimeistä siis Tikkis, ja suomensi j.t.)


Labels: Myllysilta, Turku, kevät, Akitahaiku, John McDonald

         lumiperhonen 
     laskeutuu lumelle
          kinos   värähtää 

Matkailu avartaa

Olin viime viikon matkoilla; Helsinki - Tampere - Tukholma.

Kun palasin lauantaina illalla Turun Satamaan ja ohitin Myllysillan niin iltapimeässä näytti kuin sen kohdalla olisi musta aukko. Pyhäaamuna tyhjensin kamerani muistikorttia ja surauttelin kuvia mm. Facebookiin.

Mataleena sai kaksi merikotkaa.

Tänne tallennan historiaa: vanha Birger Jarl tuli touhukkaana vastaamme Tukholman saaristossa.

aurinkoinen maaliskuu --
pieni paatti kiiruhtaa
satamaa kohden

Facebook postaus 14.3.2010

    Oi harmaa varis,
    missä vietit talvesi? 
    Luminen kevät.

keväinen sade
noruu ampiaisen pesään -
vuotava katto


Bashoo 1644 - 1694