kukkasarjaan # 2

Tasa-arvo kukkamaailmassa, jotkut hihkuvat tulipunaa, tämä murjottaa marmorinsäröistä vaaleata, vieressä joku jo mököttää.

älä murjota,
lokakuussa sataa räntää,
tulta, tappuraa

Ps. klikkaa kuvaa niin se mahtuu ruudulle.

kukkasarjaan # 1

En tiedä tuon kukinnon syvintä tarkoitusta jollei minun henkilökohtaista innostustani oteta lukuun:
kasvitkin hyppivät innosta ay-aatteen väriä!

Tulee vilkas AY-syksy.

tietäisi minne
kohottaisi naamansa -
aggressivo écarlate

Ps. klikkaa kuvaa niin se mahtuu ruudulle.

Deatnu # 12

Lähtöpäivänä
ei ollut aikaa joelle, 
virrannee, tai ei? 

Putsaan vielä yhden pätkän muistivihostani, tuokin oli jo vanha kirjaus:

alakuloissaan
vähävetinen joki
virtaa, ja virtaa

Minua viehättää sana virtaa, vaikka Deatnulla ei voimaloita olekaan niin monestakin joesta sähköä tehdään tuulenvirtaamien lisäksi jokien virtaamista.-)

Vain vähän vettä
ja joki senkun virtaa
ylhäältä alas

Deatnu # 11

Iltapuhteella jutellessa ja muistellessa että miten kuljettiin ennenkuin pikitie rakennettiin.

Poronkusema on osin vieläkin toimiva matkamittari.

Ja miten talvella pimeän aikaan yksi nuori ajoporo kesken jolkuttelun pysähtyi vaikka ei ollut pissihätäkään ihmettelemään tievan takaa kurkkivaa täysikuuta:

Poronkusema -
täysikuun välimatka
lumien väliin

Siemaisin toisen kupin mustaa kahvia, kurkkasin aurinkoiselle pihalle häikäisyä vaimentavien verhojen lävitse:

ovatko kaikki
lumimyrskyiset talvet
vain kylmän muisti?

pihakävely, 
   ruoho, 
        ruohikko peittää multaa, 

mul-
   lan, 

lintu syö madon. 

    toukan lyhyt elämä. 

        pyrähtää, 

 
   maailma tärkeilee,

,

jos talvi tulee
niin miksi
puut eivät pelkää?

luontevaa

sadekuuro 
     ohittaa

   märkä maa kuivaa


hyttysen kuivat siivet 
viestinnän ikuinen kohde


       lämmin veri 
          ohuen ihon alla

  tulee hiki


      puita pilkkoessa
      paita kainaloista 
      hajukas

68 vee

siementävä koivu 

 risukko kasvaa

  tihenevä kasvu


valotilan puute
  laiha saunavasta

savuttava 
        piippu, hella


vanhemmiten 
   ylitiheä

             metsä


kuin joku vanha

      uk-
        ko

Deatnu # 10

kuutionmuotoinen 
                 mies,

   Staalo,

kirves mielessä
  ryskyy 

         ylitse ruman kurun

irtokivet väistyvät

    päälleastuttu 
          puun hento verso, sitkeä


nousee katsomaan
kun Staalo 
ohitti 


aurinko, 
        yhtäkaikki

on   ylhääl-
            lä 

Larry Eigneriä lukiessa

puut vihertää  

   aurinko vaitii


tuuleen viheltävä karhu 
   katsoo
          puun runkoa 

kiipeäisikö

     suora ja vankka
ottaa sylipainin,
kiipustaa katsomaan

     mistä
      tuuli 
        tu-
         lee


minne asti vihellys kuuluu

Deatnu # 9

koivu vihertää -
pihjalan ujo oksa
hämyilee kuin kuu

joki kohisee
jos vesi vielä nousee
niin kivi hukkuu

tuli savuttaa 
  saunavasta vesittyy 
    kiuas kuumissaan

puun vuosirengas
sadan vuoden muistuma
kuulopuheista

Deatnu # 8

aamutuulesta
laihat lehdet harovat
veden, ja valon

Käännös samanaikaisesta tekstistä suomeksi:

häpeäisit
    umpikuu -
                   pilvetön taivas 
   on ihan paljas

Deatnu # 7

joenpohjan soraan
virtaa mutahippunen


nukkuvat kalat

Versio:

joessa lutraava
siianpoikanen ei syö
nukkuvaa kalaa

Deatnu # 5 & 6

Tuulen humina
heiluttaa koivun latvaa -
pilvet pohjoiseen

Deatnu # 6

Koivujen lehdet
väistyvät tuulen tieltä -
valo säteilee

Deatnu # 4

Kun ensin toivoo että sataisi,
kulahtaneet ruohot,

keltaisia kuin olki


sitten tihkuttaa
ja kenkä kastuu

Deatnu # 4


keltainen koivu
ei ole tietääkseenkään
tihkusateesta

Deatnu # 3

Aurinko laski muutama päivää sitten.
Kuin vanhasta muistista
valoa riittää läpi koko yön
ja ei tarvitse pihavaloa
kun kömpii keskiyöllä
käymään pusikon reunassa
tärkeällä asialla.

Deatnu # 3

Viime voimillaan
auringonlasku peittää
hämärän uhon

Deatnu # 2

noin monta vihreää lehteä,
             sateesta nihkeitä



                ei ihme että hyttyset
     ovat innoissaan

Deatnu # 1

Aamuyöllä on hämärää,
valo on niukkaa

sateen jälkeen kosteata
joki virtaa
kuten on virrannut
lähes kymmenentuhatta vuotta.

Perillä.

Deatnu # 1

Kasteinen ruoho,
hyttysen lento yltää
unien läpi

Sulalumista
joenrantaan unohtunut
hiekkajäämiä

Torstai. Kumisia kilometrejä.

Paikkaan jonka olemassaolon tietää
ei tarvitse tiekarttaa,
eikä pyöreän pöydän
neuvotteluja

muuta kuin jaksaa
painaa kaasupoljinta
sekä kytkintä

Kumisevaiset
pikitiekilometrit
mittaavat tietä