Hannu Helin, Maailman sivu

Tuulet tuulevat
tulevat ja menevät
tuoksu kukkii
kukkii sananjalka
arki viettää aurinkoon

(Hannu Helin)




Kävelimme tänään kirjastoon palauttamaan pari kirjaa. Kadut olivat jo kuivamassa eikä vesi loiskunut. Olin silti kumisaappaissa, ja nehän ovat liukkaat. Kirjastossa kävin kurkkaamassa saapuneet runoteokset ja lainasin mukaani Hannu Helinin Maailman sivu - kokoelman. (Kootut runoelmat 1999-2010.)



joki joka hukkui
saari josta tuli
isona laiva

(Hannu Helin sivulla 223.)

Mietin tänään Turussa rakennettua isoa matkustajalaivaa; Oasis of the Sea, joka on 361 metriä pitkä ja 47 metriä leveä. Muistelin sitä sinällään tylsää puolivuotisjaksoa jonka seilasin TT Jaarlissa, joka oli vain 340 metriä pitkä mutta 51,8 metriä leveä. Täydessä lastissa Jaarli tarvitsi alleen vähän yli 20 metriä, kun Oasis liukuu siihen verrattuna aamukasteessa, vain 9 metrissä. :-)

Hannu Helinin Maailman sivu on paksuhko teos, 688 sivua. Kun vaikkapa Haavikon Runot! Runot vuodelta 1992 oli vain 434 sivua. Vertailukohtana Ron Sillimanin the Alphabet 1062 sivullaan. Isompi maa isommat runoilijat.

Toisaalta Juhani Tikkasen Ruisunikko, (Papaver Dubium) ja Höyryävä Teekuppi, 8 sivua. (Manuscript -63 ry, Pori 1997. ISBN 951-97690-2-1.)

Onko koolla merkitystä, kysyi Finnjet kun TT Jaarlin ja TT Jurmon välistä oikaisi kohti Saksan maata. (TT Jurmo oli Jaarlin sisaralus, Finnjettiä joskus kutsuttiin isoksi laivaksi.)

Mitä sanoisi tästä Hannu Helinin koosteteoksesta. Kunnioituksesta olen sitä vasta selannut. Korvan taakse jäi merkintä että tuon kirjan hankin, jostain, joskus, ja selaan sitä viimeistään kesällä syvemmin.

Tunne että Hannu Helinin Maailman sivu ui syvällä kuten aikoinaan TT Jaarli täydessä lastissa. On nopea kuten Finnjet kieltämättä oli. Loistelias kuten Oasis of the Seas.

Ylistäviä määreitä on ilo rustata. Todistaminen jää kunkin lukijan omalle vastuulle.
Hannu Helinin kieli on jotakin sellaista johon haluan palata vielä parinkymmenen vuoden kuluttua; innolla odotan miltä se silloin tulee tuntumaan. Onko monen kielen synerginen yhteinen kielisoppa maustanut toisiaan niin että jäljelle jää kuulaana leijuva kieli sinällään. Olen jo muutaman vuoden ollut tuota mieltä, että siis että jää eloon. Siihen suuntaan käyttämämme kieli on menossa.

Etenkin jos Suomesta saadaan rajoittava ja nöyryyttävä yhden yksipuolisen syrjä-Eurooppalaisen kielen pakkopulla pois, eli ruotsi.

Ilman pakkoa voisi olla ihan hauskaakin aina välillä harrastaa ttuota pohjolan kielireliikkiä. :-)

speaking desperanto
olen vain kynä
uoma jota pitkin
urnot virtaavat
i ex ist

(Hannu Helin sivulla 680; kokoelma päättyy tuohon.)

Alla on kuva punapiippuisen talon katolta lurpattavasta lumesta. Lumi roikkuu kuin löysä silmäluomi, pudotako vaiko ei, kun on selvää että putoaa.

On jotakin selkeää tässä minun ajassani.





Ai niin; tänään Turussa piipahti myös aurinko. Ilmeisesti ensi kertaa talvipäivän seisahduksen jälkeen. Oli muutenkin kevään haju kun lumen pinta muistutti kevään tulemista.