sunnuntai 11. tammikuuta 2026
Soutaja Jari Saarion liftaus
Etelässähän on nyt kesä.
Mutta sielläkö se tarkoittaa myös karanneita jäävuoria?
1.
Orpo jäävuori
sulamisen matkallaan
kolaroi toisiin
Tai pitäisikö kirjoittaa että Jari - Soutaja kolaroi?
2.
Eteläisen meren
vallaton kesä seilaa
myrskytuulissa
Menkööt nyt R1 kuusi tavua?
3.
Eteläisen meren
yksinäinen soutaja
löydettiin kyytiiin...
Särkyvät aallot jäävät
roiskumaan vain keskenään
3 b. lähes toisinto:
Etelämeren soutaja
sai myrskystä huolimatta
peukalokyydin!
Roiskuvat aallot jäivät
keskenään yksinäisyyteen
Hiukan minua kiinnosti Kupiaisen Soutaja. (Kts alun jpg - kuva.)
Vietin joskus melko pitkään Unto Kupiaisen Varmonniemen mökillä aikaani.
Kirjoitin valmiiksi siellä yhden runokokoelmistani.
Luin Kupiasen läpi, ja samalla katselin maisemia Pohjois-Karjalan Pyhäjärvelle.
Kupiaisen mökin yläkerran Unto Kuppiisen työhuoneen akkunasta näki järven yli Venäjän puolelle.
Sinne ei vain ollut mitään asiaa mennä lähellekään.
Varmonniemmen kivat ihmiset suruissaan kertoivat miten Untoa kerran vietiin paareilla Savonlinnaan sairaalaan.
Sinne hän myös sillä matkalla menehtyi.
Unton runot maistuvat hiukan elävimmiltä kun samalla sivusilmällä katseli Unton mökin ikkunoista Pyhäjärvelle...
Unton loppusoinnillisten runojen jälkeen hän ehti julkaista uudempaa ääntään julkistetun Polaris-kokoelman, johon ainakin minä olisin toivonut jatkoa. Oli senverran uudempaa äänenväriä, minun mielestäni.
Loppuun vielä Kupiaisen (eli Kuppiisen, kuten siellä sanottiin) Valittujen Runojen kansi vuodelta 1956.
Tällä ei ole Soutaja Jari Saarion soutumatkan kanssa mitään tekemistä, minulle vaan nousi Kuppiisen Varmonniemen luontorunot väkisin tietoisuuteen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti