torstai 29. elokuuta 2024



Wumen Huik'ai Eli Wumenkuan - aukottoman portin puomi - teosta joka ilmestyi 2011 Basam Booksilta. Tekijä Kai Nieminen


Lueskelin sitä taas pitkästä aikaa ja kirjoitin ajatuksissani viisi lyhyttekstiä kommentiksi:

1.

Juon liikaa teetä
se valuu vain viemäriin
joka ei täyty




2.

Muistelen unta
jota yöllä katselin ...
Nyt en saa rauhaa,
illalla pesen kupin
monta kertaa uudelleen



3.
- Mitä teen yöllä?
Iltapäivän torkahdus
- peite tipahti



4.

Tyhjä teekuppi.
Tiskaamalla se täyttyy
likavedellä



5.

Naapurin koira
alkaa taas metelöidä ...
suljen ikkunan




Tikkis 2024

tiistai 27. elokuuta 2024

Valo ja lämpö ...
iltapäivän täyttymys -
Aurinkotuuli



Bonus samalla kertaa:

Vaahteran latvus
haroo itselleen tuulta
vaihtaakseen ilmaa


maanantai 26. elokuuta 2024

Elokuun henkeä vielä

1.

Aamun kärpänen
herättää pörräyksellään
hiljaisen unen ...
Murhanhimokin herää
kun kärpäslätkä toimii!



2.

Ei vuodenaikaa?
Mapitan tuoreen tekstin
allakan väliin.




3.

Hyttysten vähyys
pelastaa tylsän kesän -
syksyn arvoitus


4.

Haiku on kesken ---
seitsemän sanan juoni
paisuu silmissä
eikä edes hävetä
ylimääräinen tavu

sunnuntai 25. elokuuta 2024

Fierran arkistoa elokuulta 2007

Kuva tekstejä virkistämään. Kuvassa on Tenoa ja toisella rannalla Norjaa.

fierran Archive for Elokuu, 2007

Elokuu 31, 2007 @ 22:00

Sataa, välillä lujempaa.
Järveltä kuului pari kertaa kuikan ääni.
Puiden latvoissa roikkui kymmenkunta metsoa,
lähtivät rytisten ja repattaen pakoon
kun minä tölmäisin pihalle.

Illemmalla ukkosti,
polut tulvivat.

Tuvan kamina savutti,
sinistä, pahanhajuista savua.

Täältä on lähtemisen aika.


Elokuu 30, 2007 @ 22:38

Miten
metsähiiri näkeekin
juoksennella pitkin kanervikkoa?


Elokuu 29, 2007 @ 07:34
Aamun aurinko
iskee säteensä aamukasteisiin
hämähäkin seitteihin.

Tämä hetki on ikuinen.


Elokuu 28, 2007 @ 15:31

Koivu pidättelee lehtiä,
osa on jo keltaista.
Kirkas taivas on järven pinnalla.

Elokuu 27, 2007 @ 10:30 , hay(na)ku

Kahden
pilven välissä
hiljainen kohta taivaalla.


Elokuu 26, 2007 @ 17:26

Metsän ääni
kun tuuli sinne ryntää —
joko nyt, näin aikaisin, syksyn ääni?

25.8.07

Elokuu 25, 2007 @ 13:28

#1: (hay(na)ku

Aurinko nousee lahdelle –
usva juoksee
pakoon

# 2: (nelirivinen)

Lentämään oppineen sorsan
ylpeä ilmoitus:
hän lentää tästä ylitse,
nyt!



Elokuu 24, 2007 @ 06:32

Mistä linnut tietävät
paljonko kello on?
Mekastelevat
moniääniset
siipieläimet.


Elokuu 23, 2007 @ 21:20

Elokuun illat pitenevät.
Myöhästynyt sorsa
pakoilee metsästäjiä.


Aamu

Elokuu 22, 2007 @ 06:47

morning.jpg

Herätys maailma!
Pimeä metsä nukkuu!

Elokuu 22, 2007 @ 05:55

Hiljaisuus kuuntelee
minun ajatuksia.

Elokuu 21, 2007 @ 15:04

Senkö takia koivulla
on jokunen keltainen lehti
että ei syksyn oikeasti saapuessa
tulisi niin hulvaton kiire?

Elokuu 17, 2007 @ 12:02

Mistä tulee noin paljon valoa
tähän maailmaan
eikä pidä mitään ääntä,
ei melua itsestään?


Elokuu 16, 2007 @ 14:01

Järvenpinnalla
ei värettäkään, kun ei tuule.

Kaislat ovat hiljaa,
kuin eivät muka kasvaisi.


Elokuu 15, 2007 @ 12:59

Istuskelen taas rannalla
ja suunnittelen että nytpä
minä ajattelen
oikein suuria asioita.


Elokuu 14, 2007 @ 23:52

Hyttyset aikovat myös valvoa
koko tämän lyhyen yön?


Makuuhuone

Elokuu 14, 2007 @ 22:37

kuuntelen
hämärässä suuria
pisaroita


Elokuu 13, 2007 @ 11:57

Vesihämähäkki
kiirehtii parempaan paikkaan.

Minulle ei ole oikeastaan selvinnyt
mitä varten me ihmiset olemme täällä olemassa.


Elokuu 12, 2007 @ 10:05

Tuolta ui pieni salakkaparvi.
Kääntyy varjoni kohdalla sivuun.

En tiedä olenko minä,
ja onko sillä merkitystä.

11.8.2007
Elokuu 11, 2007 @ 22:53
Pehmenevä hämärä
vaikeasti sanottu, että on ilta

kuin taikina
nousisi

ei
tähän maisemaan

voi sataa
kylmää lunta



Selitys elokuussa 2024: Löysin arkistoistani entisen Fierran - blogini elokuun 2007 tekstit, ja kokeeksi kopsaan tänne.


Fierran blogini oli siis Elisan omistama Wippies-blogi, jonka Elisa poisti... :-( Minulle oli filekopiot kuitenkin (härpiti!) ja nyt kokeilen miten kopsaaminen toimii.
Kannattaakohan?
Tikkis elokuussa 2024

lauantai 24. elokuuta 2024

Nishiyama Soin

Tämä löytyi netistä! Suomensin sieltä seuraavan, copyright Nishiyama Soin (1605-1682) yhden näytteeksi:

Kun sake-paukku
menee kurkusta alas
kuu ilmestyy

Suomeksi veivaus Tikkis 2024. Tuo on niin monimielinen alkuteksti että siitä saisi montakin versiota. Hyvän haikun pettämätön merkki! Teoksen alaviite erikseen vihjaa että alkutekstin loppurivi, eli "tsuki idete" saattaa halutessa tarkoittaa jotain muutakin kuin kuun pilkahdusta.

perjantai 23. elokuuta 2024

1.

Hikinen päivä.
Nyt taivaalle pysähtyy
eristepilvi.
Lämpömittari pelkää
vilunväreen tulevan.



2.

Illan hämäryys
paljastaa yön tulevan
taas kutsumatta.



3.

Keskiyön valo ...
lisään uuteen runooni
syksyisen lopun.



4.

Hyvä konjakki
keskustelee vieläkin ...
Sammutan valot.
Nukahdan ja näen unta
miten maailma pelastuu.



Ryokania lukiessa

Tv kertoi mihin Marilyn Monroe kuoli.
Sitten luin Suuresta Hupsusta.

Mietin tätä elämää,
kenen vallassa kaikki on.

Mikä on tarpeen
että elämä sujuisi?

Juon viinitilkan,
vatsani on varasto.



Elokuussa 2024, Tikkis

tiistai 20. elokuuta 2024

Tiistaina värkkäsin pari

siivouspäivä ...
mikropöly piilossa
mattojen alla




Pihaorava
kipaisi puun oksille -
ja häipyi heti.
Tuuli vain kahautti
lehteviä oksiaan



(R3 tavut oravan syytä?)


sunnuntai 18. elokuuta 2024

Kerouacia lukiessa

Pyhäiltana pitää rauhoittua että saa unta.

Lueskelin Kerouacin Haikuja, kirja on muuten jossain käännettykin? Mutta selatessa meinasi maanantai kurkkia hämärtyvän ikkunan takaa.
Tein pari lyhyttä ilokseni:

jos nukahdan nyt
niin aamuyön kärpänen
herättää minut
keittämään aamukahvin
auringon nousun aikaan



toinen:

Kyyhky kujertaa
omasta puustaan viestin
- kukaan ei vastaa


Lonttisissa 18.-19.8.2024 Tikkis

lauantai 17. elokuuta 2024



Pyhäpäivän puhdekujeita

Valvoin koko yön,
luin kaverin haikuja
- aamun vastaus
kahvikupposen kanssa ...
Sitten vielä nokoset!



Koivun oksalle
pyrähti Hototogisu -
eikä laulanut



Milloin robotti
ehtii kiireiltään mitään
itse lukemaan ?
Värvää trollit vastaamaan
omiin kysymyksiinsä





Kesken kommentin
tietsikkani päivittyi
kuuntelematta



Huomenta silti!
Tikkis 18.8.2024

Found from Bill Kenneys blogtext two haiku and translated them in Finnish, first one Haiku-Usa July 14 2006:

kuollut puu
täysikuu
sen oksissa


Suomeksi Tikkis 17.8.2024


This one tranlated from Haiku-Usa Nov 13 2006:


hylätty …
kuunvalo
särkyneellä lasilla


Suomeksi myös Tikkis August 2024


perjantai 16. elokuuta 2024

Elokuun kiire hämärään

Ensin Tikkis 16.8.2024

Elokuun hoppu
syksyiseen hämäryyteen
- ja sähkövaloon!



Sitten siivouksesta talteen mapitettuihin:

kevään tuuli
opettaa lasta
viheltämään

Tämän copyright Bill Kenney 15.4.2007, Suom. versio Tikkis 8/2024
R1 voisi olla myös:
kevät tuuli
Eli tästä: spring wind / teaching a child / to whistle


sota uutiset
kytken kanavan
tosi - TV:hen


Tämän copyright Bill Kenney 28.4.2007, Suom. versio Tikkis 8/2024



torstai 15. elokuuta 2024

Elokuun puolivälin siivouksia

1.

Tuuli kuivattaa
sateiden odotukset
vallata piha.
Tyhjä ränni valmiina
syksyn sateen ropinaan.



2.

Kuihtuva ruoho
valtaa pihan ruohikon
- voikukan suru



3.

Pysähtymättä
lokki lentää pesälleen
- etsii taas ruokaa




Väliin pari löytynyttä, lähde Tikkisblogi archives May 2009, page 3:

aurinko tirkistää
mehiläinen rynnistää
perhosen varjon yli


Käännös by Tikkis, alkuperäisestä 2009 Juhani Tikkanen 2024, kuten seuraavakin:


sateinen kevätpäivä -
muutama sateenvarjo kukkii
siellä täällä


Käännös Tikkis alkuperäisestä 2009 Juhani Tikkanen 2024


4.

Taitan koivusta
illaksi saunavastan
- kiuas palvelee



5.

pullo viiniä
riittää koko viikoksi -
sateeton päivä




Tikkis 15.8.2024

maanantai 12. elokuuta 2024

Synttärien juhlintaa 2024


Loppuu juomalla -
loput piiloon komeroon
ja verhot eteen



torstai 8. elokuuta 2024

Nagasakin 79 vuotis-muisto huomenna

Yö on jo pitkä
ja elokuu etenee
kohden syksyä



Tikkis 8.8.2024 klo 02:55


Nagasakin pommista on huomenna 79 vuotta.


Valvoin ja selasin Finnegans Waken tulostetta teoksesta
A First Draft Version of Finnegans Wake.

Löysin vuonna 2001 sen printin sivun 40 taustapuolelle joskus kirjoittamani kolmirivin:

Pisara valuu
kylmän pullon poskelta
menolipulle


Minnekähän olin menossa?
Teksti liittyi Vuoristopuron keskusteluporukan juttuihin aikoinaan.

keskiviikko 7. elokuuta 2024



vanha piano --
jokaisesta koskettimesta
sama hiljaisuus


Copyright Gosia Zamorska (2008) suom. Tikkis 2024



hiljainen ilta
kissan kiireetön kulku
pianon koskettimilta


Copyright nimim. RaV (2008) suom. Tikkis 2024



Lähde: Kukai 2008, liuskoilta 30/65 ja 31/65

tiistai 6. elokuuta 2024



Ukkosen räiske
jonka jälkeen roiskina
puhdistaa kadut.
Ja kun tyyntyy niin taivas
hönkii taas puhtautta.



maanantai 5. elokuuta 2024


















Tuija kasvaa alhaalta ylös,
latva harottaa
oksat käärittyinä
vartensa
ympärille

kuin olisi kylmä, viluissaan

paksu
tuuhea lehvästö
ei päästä aurinkoa runkoonsa
linnunpesä
ei sinne mahdu


-1-


Puristaa sitruunaa
niin että mehu tihkuu
sormien välistä,
lakanoille

Hapan mehu

Murskautuva siemen

Keltaiset kuoret

Yellow Fever

Taksi

Seison kadunkulmassa
enkä tiedä kadun nimeä


-2-



sähkölampun unohtunut rooli

kuka enää muistaa
mistä lamppuja ostetaan,

energiansäästölamppuongelmajäte
mitä meistä jää jäljelle

Tunnen itseni vieraaksi
kaikkien rakennusten joukossa

Emme liene samaa sukua,
voiko ihminen olla sukua rakennukselle?
Muka?

Luulevat että olemme kihloissa
kun monta kertaa päivässä käyn talojen ovista sisään.


-3-



Tulisit joskus
sinäkin
mentäisiin yhdessä
samasta
ovesta
sisään
ei torkuttaisi,
luettaisiin runoja,
tapeltaisiin lauseiden pilkuista,

otettaisiin kaikki pisteet pois
Isot Alkukirjaimet pieniksi,
oltaisiin moderneja, pre,
ei enää post,
sillä mennyt on historiaa
heti kun tulee pimeä


-4-



Voisimme yhdessä torkahtaa,
pimeässä,
hiljaisuudessa,
ilman valon ääntelyä,
että matolle laskeutuu pöly
ja keskustelu ripustautuu
tapettien liimasaumaan.
Kuin puristaisi
hirressä
kaulalihasta.
Sinä voisit valvoa
jos minä torkahdan kesken kaiken,
minä en siitä häiriintyisi


-5-



Brasilian viidakoissa kasvaa happi,
sade pysähtyy lehvästöön

musta maa on ohut
kuin teinitytön epävarma paita,
pitääkö paita päällä
vaiko riisuisi sen

jos vaikka torkahtaisi,
silmät kiinni
että näkee paremmin
torkkua
entä sinä;
jos jää puhe kesken
ja toinen torkahtaa,
ei olisi kovin sivistynyttä?

Me valvomme!



-6-



Odotetaanko ensin
että tulee maailman loppu,
ujelletaan
sisään tunkeutuvan
tuulen kanssa oven raosta,

kurkistetaan peltisestä postiluukusta
ulos pihalle
missä muuttolinnut tekevät lähtöä
kuin se olisi uuden elämän syntymä,

Alku!
ja loppu!
Räjähdys



-7-



Violetti sateenkaari kaartuu
varjona seinään

sade sataa roiskuen
hallitsemattomasti

tieten tahtoen
aiheutettu kuolema
antaa uuden elämän

torkahdellessa
pimeässä
ja hiljaisessa huoneessa



-8-



Brasilian viidakoissa kasvaa happi,
sade pysähtyy lehvästöön

musta maa on ohut
kuin teinitytön epävarma paita,
pitääkö paita päällä
vaiko riisuisi sen

jos vaikka torkahtaisi,
silmät kiinni

että näkee paremmin
torkkua



-9-



puhtaat valkeat lakanat
rypistyvät
tyyny pidättää hengitystään



-10-



sähkölampun unohtunut rooli

kuka enää muistaa
mistä lamppuja ostetaan,
energiansäästölamppuongelmajäte

mitä meistä jää jäljelle



-11-



kuten ostettu rakkaus,
muovilla,

nopea kynänraapaisu
ja se on maksettu.

Lasku.
Hoidettu.
Maailma on maailma.
Vaikka en torku
se nukkuu. Ja on hereillä.



-12-



perjantai 2. elokuuta 2024

Sarjaan Kaisloista talteen ilkka-koponen-teksti


RUNOILIJA ILKKA KOPONEN

Sanotaan että runoilija Ilkka Koponen onnistui ‘tekemään kaislat’ koska kustantamo ei tajunnut Ilkan runoja.
Mietin joskus katsellessani hehkuvassa valossa salskeina huojuvia kaisloja,
että mitenkähän Ilkka Koponen olisi Kaisloista kirjoittanut.
Mietiskellessäni talvella lumimyrskyjen rusikoimia kaisla-apajia ajattelin,
että ei Ilkka Koponen olisi kirjoittanut heistä.
Ilkka Koponen oli itse kuin vapaana notkuileva kaisla,
vahvat juuret tukevasti syvällä lämpimissä vesissä, kuten Kuopiossa Kallaveden rannalla,
latvus kaikkia tuulia halkova.
Sellainen runoilija oli Ilkka Koponen.

Silti vapaana vaapperoivat Rantakaislamme ja julkeasti itseään pelkäämättömät Merikaislat ovat vain kasveja,
siellä ne pysyvät rannoilla,
eivätkä tule olohuoneisiimme meidän parempien ihmisten kekkereitä häiritsemään.


Teksti otettu tänne talteen siivouksen tuottona 2024, teksti muutama vuosi vanhempaa, ja kuva.

Tikkis

torstai 1. elokuuta 2024


Jokirannan kaisla versio II


Joenrannan kaisla
ei vastaa kun tervehdin
kauppaan mennessä


Tikkis elokuu 2024


Joenrannan kaisla
huiskuttaa kun ohitan
hänen varjonsa



Tikkis elokuu 2024