Aurajoen rannalla on kävelypolku (jota monet polkupyöräilijätkin omanaan pitävät!) ja sen lankkuosuudella on toisinaan pullasorsia syöttäviä henkilöitä.

Sorsien syöttäminenhän on vanhaa kansanperinnettä.

Joskus niitä leivänmuruja, jopa isoja palasia, jää maahan, josta paikallinen rottakanta niitä käy syömässä, ja sikiävät sitten taas lisää!

Vimeksi yksi polulla usein kuljeksiva kansalainen laski kerran sorsanpoikuetta, että miten siitä yksi kerrallaan tapahtuu luonnollista harvenemista.

Nälkäinen rotta
vaanii sorsanpoikia -
ruokaisa joki!

Pari henkilöä onnistuivat näkemään miten aktivistirotta yritti hyökätä isomman sorsan kimppuun, siinä silloin onnistumatta. Mutta ilmeisesti rotta oli onnistunut sorsanpoikia ihan pieninä palleroina nutustelemaan ravinnokseen?

Kuvassa yksi saalistajista päiväunillaan:

Rottapolulla
katoaa sorsanpoika
yksi kerrallaan