Mikä on hyvä ja julkaistava runokokoelma? Jos mennään taaksepäin niin siitä oli ainakin yhdellä isolla kustantamolla vankka käsitys. Ja moni heitä kannattikin. Henkeen ja Isänmaan perinteiseen henkeen! Olihan siellä hyviäkin, oikeasti. Tarkoitan ennen sotaa ja muutamaa vuotta sodan jälkeenkin.
Kaikki julkaistut eivät voi tyydyttää kaikkia runonlukijoita, meitähän on erilaisia känkkäränkkiä, jotkut hylkäävät koko kustantamon jos joku teos ei ole ihan viimoisen päälle siististi taitettu. (Tavallaan oikea vaatimus, mutta että riittää koko kustantamon julkiseen hylkäämiseen?)
Itse tein omana juhlavuotenani taannoin ohuen runokokoelman, jonka Turkulainen painotalo painoi siten että ulosmyyntihinnaksi olisi riittänyt 5€. Jakelin lähes koko painoksen lystikseni eri puolille, tarjosin jopa Turun Kirjastolle mutta eivät saaneet kuulemma suoraan ostaa. Utsjoen kunnankirjastoon vein yhden, ja he ottivat! Sitä kokoelmaa on siis yksi kpl Suomen kirjastoissa! Ei kotikuntani Turussa. Painos muuten hupeni ilmaisjakeluuni, ja pdf olisi toki tallessa mutta en ole ajatellut mennä mihinkään kirjapainotaloon 300-400 Euron setelinippu kourassa.
(Tämä on minun oma sisäpiirin vitsini.)
Nyt näytti yksi hyväkin runoilija saaneen taas julkaistavan runokokoelman jota tyrkyttää ostettavaksi 35€ kiskurihintaan. Ei runokokoelma voi niin paljon maksaa että katetta syntyy vasta 35€ ulosmyyntihintaan?
Jos niin on niin runous loppuu pakosta sitäkin kautta?
Ajatukseni alunperin kirjoitin FB:n kommentiksi, kopsaaan sen tänne talteen lähinnä itselleni. Pari pientä stilisointia tein tähän versioon.
Runot elävät
hallituksen kiusaksi
runoilijakin
Tuo ei ole haiku, kigo-sanaa ei ole?
Hallituksista
huolimatta runoja
versoaa maailmaan!
Sana versoaa on kasvitiedettä, mutta ei riittäne tekemään runoon vinkkiä vuodenaikaan?
Syksyisiin lehtiin
runoilija asettuu
matojen lailla
Huonohko teksti, mutta vuodenaika jo on lähes olemassa!
Kirjoitin runon ...
Pihan puusta varisee
punainen lehti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti