Auringon pilke
sammuu jo ennen iltaa --
syksy pitkästyy
torstai 29. marraskuuta 2018
keskiviikko 28. marraskuuta 2018
tiistai 27. marraskuuta 2018
maanantai 26. marraskuuta 2018
lauantai 24. marraskuuta 2018
perjantai 23. marraskuuta 2018
torstai 22. marraskuuta 2018
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
tiistai 20. marraskuuta 2018
lauantai 17. marraskuuta 2018
Turun savitoriparkkiluola
Sortuu, ei sorru?
Ortokirkon rappuset
etääntyvät ...
Kuvassa Turun Kauppatorin reunalla olevan Ortodoksisen kirkon raput.
Turun kaupunki vuokrasi yksityiselle Toriparkki Oylle koko torin maanalaisen parkkiluolan rakentamista varten.
Vieressä on koko ajan vajaakäytössä oleva parkkiluola Louhi, ja parin korttelin päässä samassa aktiviteetissa oleva Puutorin parkkiluola.
Kauppatorin reunalla on yksi suurempi tavaratalo, Wiklund. Clas Ohlson toisella reunalla hoitaa perinteisen rautakaupan tehtävät, ja hyvin. Ja Hamburger Börs joutuu huhun mukaan purkamaan torin varren uudemman hotellisiipensä, koska Turun ikiaikainen savi taitaa perustuksia vähän nk. myllertää. Turussa toimivat rakennusfirmat ovat kuuluisia. Mutta eivät positiivisella tavalla.
Turussa valtaa taitaa pitää lähinnä Kokoomus, ja paikallinen SDP heitä tukee estoitta. Veljet ovat hyviä ja tulevat hyvin toimeen. Monellakin tapaa?
Toriparkki Oy vakuuttaa että kun kauppatorilta kaivetaan savea pois niin Ortokirkko ei siitä hievahda eikä kärsi.
Kuvasta voisi päätellä toista, ruo repeämä paljastui vähän senjälkeen kun Toriparkin työmiehet kirkon edustaa vähän jo täristelivät.
Mutta kaikki on siis tietenkin laillista.
torstai 15. marraskuuta 2018
Kesäinen ilmasto ei muutu
Yölläkin ulkona 9 C.
Katuvalojen lämpö on nurkissa valoa,
taivas on pilvessä ja synkeä, nukkuukohan öinen taivas
tuuli liikuttaa kaikkea mihin pystyy
lähinnä tyhjää ilmaa
Lämmin marraskuu --
öinen pimeys nukkuu
ilman peitteitä
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
Pellinen ja Mandelstamit
Savinen joki virtaa vain sulavesi että ei jäädy Talvi ei tule entäs sitten kevät ole kesäkään ihmisen kaipuu on aina olemassa
Polulla kävelee vastaan
vanhempi nainen
jota karvainen koira
vetää narusta
Vahvistuksen tämän tekstin olemukselle
sain Jyrki Pellisen kirjasta
KIRJEITÄ OSIP JA NADEZDA MANDELSTAMILLE.
ISBN 978-952-69040-1-6
BoD 2018, 128 sivua.
tiistai 13. marraskuuta 2018
maanantai 12. marraskuuta 2018
sunnuntai 11. marraskuuta 2018
lauantai 10. marraskuuta 2018
perjantai 9. marraskuuta 2018
Armas Mishin, tai Oleg, kirjailijana käytti sukunimeä Hiiri. Haudattiin Maarian kirkon kappelissa perjantaina 9.11.2018 ja laskettiin sinne hautaan.
Muistelutilaisuudessa moni hänen ystävänsä läpivalaisi laajalti Armas Mishiniä kirjailijana ja runoilijana ja ihmisenä.
Vaikka Armas Mishin on Karjalan Tasavallassa monet huomionosoitukset ansiomerkkeineen saanut omasta kotimaastaan, niin Suomen puolella en muista niistä laajemmin puhutun. Armakselle raja, tai rajat ylipäätään, ei niin paljon merkinnyt.
Ensimmäisen kerran me Inkerin kanssa tapasimme Armas Mishinin Kiilan kulttuurimatkalla Petroskoihin vuonna 1972 kesällä.
Tapasimme taas kerran, Armas ja minä, Helsingissä ja soitin Suomen Kirjailijaliittoon ja kysyin että kiinnostaisiko heitä tavata Karjalan Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Ei kiinnostanut. Se oli joskus noina vuosina, eli nykymenoa ajatellen jo kauan siiten, mutta historiaa ajatellen aivan äsken.
Tarina kertoo että kun Armas oli Juha Virkkusen kanssa kerran Ruotsissa, niin Armas kommentoi joitakin hyviä keskusteluja sanomalla että, "Niin niin, teillä on sivilisaatio, mutta meillä on historia!"
Armas (Oleg) Mishin toimi Karjalan Kirjailijaliiton puheenjohtajana vuodet 1990-2004.
Haulla Oleg Mishin löysin Norjalaisen sivuston, josta linkki alla:
armas-misin-ja-olga-misina
Olga Mishina on siis Armaksen puoliso ja julkaissut Karjalan kielellä erinomaista mm. lastenkirjallisuutta.
Olga Mishinan merkitys Karjalan kielen hyväksi tekemästä työstä on merkittävää.
Kuvassa Armaksen poika Felix Mishin (oikealla) vaimonsa Ninan (vasemmalla) kanssa, keskellä Olga Mishina. Jäähyväiset haudalla ovat aina surullinen juttu. Jotain peruuttamatonta... Mutta elämä jatkuu muistoissa, muisteluissa.
Kappelissa monet Armas Mishinin ystävät jättivät jäähyväisiä perinteiseen tapaan muistelemalla keskuudestamme tuonilmaisiin lähtenyttä.
Tässä Toivo Tupin, Armaksen yksi työtoveri Petroskoista.
Lisää syvällisiä muisteloita kuultiin myös Maarian Kirkon Tallissa pidetyssä muistelutilaisuudessa. Armas Mishin tuntui olevan läsnä, ystävällisenä, rauhallisena.
Monet hänet mm. työstä ja toiminnasta muistavat mainitsivat Armas Mishinin erityispiirteeksi rehellisyyden.
Muistelutilaisuudessa oli sivupöydällä Armas Mishinin tuotantoa, joista kuvassa osa.
Siunauksen toimitti rovasti Markku Hirvonen.
Oleg (Armas) Mishin (Hiiri) syntyi 15.2.1935 Inkerinmaalla, kuoli Turussa 9.10.2018 Turussa 83 vuotiaana.
Armas Mishin siunataan perjantaina 9.11.2018
torstai 8. marraskuuta 2018
Runokokoelmista Facebookista yksi ohimennyt ajatukseni
Kuuluisana känkkäränkkänä yksi ajatus, kun isot (Suomessa ei edes isoja liene?) kustantamot rajoittivat runouden kustantamisen määrällisesti, eikä siis laadullisesti, niin syntyi useita korvaavia runokustantamoita. Aikansa ne täyttivät hyvinkin roolinsa mukaisen kulttuuriaukon. Mutta hiljalleen jotakin muutakin alkoi tapahtumaan, muistelenko väärin mutta eräänä vuonna runokokoelmia tupsahti yli sadan kpl nimikkeellä markkinoille. Julkaisemattomia runoja siis oli padottujen painokoneitten listoilla todella runsaasti. Selvää on että mikään kirjastokaan ei niitä kaikkia ISBN-numeroille ilmestyneitä enää pystynyt hyllyilleen hankkimaan. Turun Kaupunginkirjastoon tosin aika ajoin tupsahtaa mielenkiintoisia yksilöitä uutuushyllyyn. Aika ajoin käyn niitä katselemassa, joskus lainaankin.
Mikä on hyvä ja julkaistava runokokoelma? Jos mennään taaksepäin niin siitä oli ainakin yhdellä isolla kustantamolla vankka käsitys. Ja moni heitä kannattikin. Henkeen ja Isänmaan perinteiseen henkeen! Olihan siellä hyviäkin, oikeasti. Tarkoitan ennen sotaa ja muutamaa vuotta sodan jälkeenkin.
Kaikki julkaistut eivät voi tyydyttää kaikkia runonlukijoita, meitähän on erilaisia känkkäränkkiä, jotkut hylkäävät koko kustantamon jos joku teos ei ole ihan viimoisen päälle siististi taitettu. (Tavallaan oikea vaatimus, mutta että riittää koko kustantamon julkiseen hylkäämiseen?)
Itse tein omana juhlavuotenani taannoin ohuen runokokoelman, jonka Turkulainen painotalo painoi siten että ulosmyyntihinnaksi olisi riittänyt 5€. Jakelin lähes koko painoksen lystikseni eri puolille, tarjosin jopa Turun Kirjastolle mutta eivät saaneet kuulemma suoraan ostaa. Utsjoen kunnankirjastoon vein yhden, ja he ottivat! Sitä kokoelmaa on siis yksi kpl Suomen kirjastoissa! Ei kotikuntani Turussa. Painos muuten hupeni ilmaisjakeluuni, ja pdf olisi toki tallessa mutta en ole ajatellut mennä mihinkään kirjapainotaloon 300-400 Euron setelinippu kourassa.
(Tämä on minun oma sisäpiirin vitsini.)
Nyt näytti yksi hyväkin runoilija saaneen taas julkaistavan runokokoelman jota tyrkyttää ostettavaksi 35€ kiskurihintaan. Ei runokokoelma voi niin paljon maksaa että katetta syntyy vasta 35€ ulosmyyntihintaan?
Jos niin on niin runous loppuu pakosta sitäkin kautta?
Ajatukseni alunperin kirjoitin FB:n kommentiksi, kopsaaan sen tänne talteen lähinnä itselleni. Pari pientä stilisointia tein tähän versioon.
Tuo ei ole haiku, kigo-sanaa ei ole?
Sana versoaa on kasvitiedettä, mutta ei riittäne tekemään runoon vinkkiä vuodenaikaan?
Huonohko teksti, mutta vuodenaika jo on lähes olemassa!
Mikä on hyvä ja julkaistava runokokoelma? Jos mennään taaksepäin niin siitä oli ainakin yhdellä isolla kustantamolla vankka käsitys. Ja moni heitä kannattikin. Henkeen ja Isänmaan perinteiseen henkeen! Olihan siellä hyviäkin, oikeasti. Tarkoitan ennen sotaa ja muutamaa vuotta sodan jälkeenkin.
Kaikki julkaistut eivät voi tyydyttää kaikkia runonlukijoita, meitähän on erilaisia känkkäränkkiä, jotkut hylkäävät koko kustantamon jos joku teos ei ole ihan viimoisen päälle siististi taitettu. (Tavallaan oikea vaatimus, mutta että riittää koko kustantamon julkiseen hylkäämiseen?)
Itse tein omana juhlavuotenani taannoin ohuen runokokoelman, jonka Turkulainen painotalo painoi siten että ulosmyyntihinnaksi olisi riittänyt 5€. Jakelin lähes koko painoksen lystikseni eri puolille, tarjosin jopa Turun Kirjastolle mutta eivät saaneet kuulemma suoraan ostaa. Utsjoen kunnankirjastoon vein yhden, ja he ottivat! Sitä kokoelmaa on siis yksi kpl Suomen kirjastoissa! Ei kotikuntani Turussa. Painos muuten hupeni ilmaisjakeluuni, ja pdf olisi toki tallessa mutta en ole ajatellut mennä mihinkään kirjapainotaloon 300-400 Euron setelinippu kourassa.
(Tämä on minun oma sisäpiirin vitsini.)
Nyt näytti yksi hyväkin runoilija saaneen taas julkaistavan runokokoelman jota tyrkyttää ostettavaksi 35€ kiskurihintaan. Ei runokokoelma voi niin paljon maksaa että katetta syntyy vasta 35€ ulosmyyntihintaan?
Jos niin on niin runous loppuu pakosta sitäkin kautta?
Ajatukseni alunperin kirjoitin FB:n kommentiksi, kopsaaan sen tänne talteen lähinnä itselleni. Pari pientä stilisointia tein tähän versioon.
Runot elävät
hallituksen kiusaksi
runoilijakin
Tuo ei ole haiku, kigo-sanaa ei ole?
Hallituksista
huolimatta runoja
versoaa maailmaan!
Sana versoaa on kasvitiedettä, mutta ei riittäne tekemään runoon vinkkiä vuodenaikaan?
Syksyisiin lehtiin
runoilija asettuu
matojen lailla
Huonohko teksti, mutta vuodenaika jo on lähes olemassa!
Kirjoitin runon ...
Pihan puusta varisee
punainen lehti!
keskiviikko 7. marraskuuta 2018
tiistai 6. marraskuuta 2018
maanantai 5. marraskuuta 2018
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
lauantai 3. marraskuuta 2018
perjantai 2. marraskuuta 2018
torstai 1. marraskuuta 2018
kylmenee
vanha mies kysyy
mikä päivä on
Copyright Bill Kenney, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukai Nov. 2008.
Siivosin vanhoja papereita, ja tämäkin löytyi uinumasta Shiki Kukain printeistä vuodelta 2008.
Mielestäni olisin tämän jo julkaissut, mutta hakukone ei nyt sitä löytänyt?
Hyvän haikun voinee aina toistaa. Samasta aiheesta on aikanaan hiukan erilainenkin
täällä näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)