Nyt olis aika vähän

reppana liekki
hehkuu lyhdyn suojasta
viimeistä päivää

Vihakka tuuli

Kuvassa Shackletonin porukka rantautuu South Georgian saarelle hakemaan muille apua.


Otin tämän sivujeni siivouksista talteen. Alunperin tehty 2004 vuoden tienoilla.

Mietin tässä sitä venematkaa pienellä veneellä. Ei ollut satelliittinavigaattoria, ei tutkaa, ei moottoria,

Mutta perille he pääsivät. Tosin "väärälle puolelle" saarta, mutta talsivat sieltä ihmisten ilmoille kuitenkin.

Elämysmatkailua?

Vihakka tuuli 
          pitkin valkeata taivasta
    määrättä ryntää


                    mustat pilvet seuraavat 
laiva heiluu aallolta aallolle


hetken kerrallan
  kuten laiva myrskyssä
ihminen elää




 sataman tyynestä vedestä
 lokki etsii syötävää
 pysähtyneen potkurin pyörteistä


myrsky yksinään vihoittelee 


   meren yllä riiskuvat vesiraipat

Juhani Tikkanen

Oli jatko juttuuni Shackletonista:
Shackleton, purjehtija


Kaivelin tämän esille Etelämanteereelle pyrkineen matkustajalaivan takia. Vuonna 1915 Shackleton miehineen jätti jäihin juuttuneen laivansa ja siirtyi veneisiin jäälle...


Tämä on myös hyvä sivusto:

http://www.south-pole.com/p0000097.htm

Kolme hajanaista

1.

Lehdet kääntyvät
toinen toistensa suojaan
yön kylmetessä.

2.

Väsynyt ruoho
odottaa ensilunta
päästäkseen lepoon.

3.

Nyt sitä on taas:
koko pitkä yö täynnä
pelkkää pimeää!

Nämäkin siivottu talteen vuodelta 2005!

Kymmenen vuotta sitten jo oli kynttilöitä?

Viikkopyhät ohittaneet arvokkaasti
ja auringolle on annettu tilaa
nousta aikaisemmin,
laskea myöhemmin.


Vaihteeksi sataa tihuuttaa.
Keittiön mittari sanoo +5 Celcius.
Sisällä + 22,5 Celcius.

Huomenna on Herodoksen muistoksi julistettu viattomien lasten päivä.

?-)

pyhien jälkeen
        laihtunut tihkusade
        pilven hylkäämä

Alla pari bonusta, sen kunniaksi että pyhistä on päästy

Hän raapaisee tulitikun
ja sytyttää kynttilän.
Sammuttaa kattovalonkin.


Television ruutu antaa
pehmeää valoa huoneeseen.


Kynttilä lepattaa laihana
keskellä ruokapöytää:
"Käryttääkö se kun se lepattaa?"
"No nyt siitä valuu steariinia pöytäliinalle!"
"Jos se kaatuu niin syttyykö pöytä palamaan?"
"Eikä tässä näe lukea lehdestä
että mitä telkkarista tulee seuraavaksi?"


Hän huokaisee kyllästyneen näköisenä,
sytyttää valon takaisin,
ja sammuttaa kynttilän.


(Ei telkkarista mitään olisi tullut.)
On hiljainen joulutunnelma.

(Runo 13)

On se hyvä,
että on sähkövaloa.
Ei tarvitse
koko ajan präkätä
kynttilöiden kanssa.


(Runo 14)

Lumesta tehty Buddha - runoelmasta, kirjoitin sen jouluvuoden 2003 aikoina.

Yksi Bashoo, yksi Issa

Lohduton talvi:
yksivärinen maailma,
ja tuulen ääni.

Basho

Talven tuuli --
kukko ei löydä
ortta.


Issa

Kuusi vanhaa runoa

1.

Hätäinen ensilumi;
peitti pihapolun
vain alkupäästä.

2.

En raski sitä tallata;
puutarhan perillä
varjojako haravoisin?

3.

Koleana iltana
lämpimän auton haju
henkii pihalla

4.

syksyn ensi kuulaus
pakoilee
peltistä petoa

5.

teräspalat renkaissa
valmiina ruhjomaan
vastasyntyneet jäät

6.

tunne kuin että
minä hallitsen tätä
kaikkea
koska minun taskussa
on avaimet

VAKAVAA RUNONRUSTAUSTA

1.


Mietin miten kertoa ruudulla rakkaus,
yhdessäolon sisin,
kahden ihmisen yhteinen ilo.


Hän kääntää kirjan lehteä,
haukottelee sohvalla.
Lukee Suuria Rakkausrunoja.




2.


Kuten köynnös tarvitsee
kiivetäkseen rungon
jota pitkin kavuta.



3.

Lämmin vuode;
eihän täällä edes mahdu
ajattelemaan ikäviä!



4.

Syysmyrskyjen vaihtuessa
piiskaaviksi lumisateiksi
kaislat heiluvat
innoissaan luullen pääsevänsä ansiosidonnaiselle.


Eivät tiedä, että ensin heiltä vähennetään
loma-aikana heiluttu aika
ja senjälkeen seitsemän arkipäivää,
ja vasta sitten kaisloihin voidaan soveltaa
ansiosidonnaisia
tuulista
vapaita
päiviä.

Nämä käväisivät julkisuudessa vuoden 2000 tienoilla. Pelastin osan näistä hukkumasta, nukkumasta...

Olkiluoto ei syty, Sosnovyi ei sammu

Tämä juttu taisi vilahtaa julkisuudessakin muutama vuosi sitten.
Reaktorit ovat edelleenkin ajankohtaisia. Yksi Olkiluotoon ranskalaisten tekemä, (yritys ainakin?) tosin ei taida valmistua, eivät osaa? tai ehdi kun heillä on nyt niin kiire valmistaa STX-Ranskan telakoilla niitä laivoja joita STX-Suomi ei osaa?

Myrskyt osaavat puhaltaa.
Kenenkään erityisemmin niitä tilaamatta, neuvomatta.

Kun suomalainen ennen vanhaan     
             avasi narusta kolme solmua,     
     niin mistä tiesi     
mikä Itämeren tuulista rupesi ärjymään?     

Ja pystyvätkö insinöörit tänään korjaamaan    
          hapertuvat reaktorit,     
 jos niihin tulee vaikka reikä? 

    
Entä kuka kääntäisi väsähtäneen itätuulen,     
                    sammuneen pohjoistuulen,     
synnyttäisi ihmisille lämpimän lounatuulen?     

           Minä pureksin purkkaa.     

Paras olisi pitää suu kiinni    
       että ei tulisi hölistyä joutavia.     

Tuuli se senkun puhaltelee,     
                     jäät kurkussa. 

On taas se aika
pimeyden maailmassa
mihin jouluvalot
tuikkivat odotusta
tulevasta kesästä.






Joulun aikaan on ulkona niin pimeä
että ei erota omia ajatuksiaan
pihan pensaiden varjosta. 


     Siellähän se väijyy?
        
           Valoisa mieli,
    
       joka niin usein on hakusessa?

Joulupuuro muhii hellalla

1.

Mistä,
kylmä tuuli
tällä kertaa tulit?

2.

Koivu lumisateessa,
älä jännitä,
kaikki muutkin puut
ovat alasti

3.

Kylmää, ja sataa.
Varpunen sanoo: "Tsirp! Tsirp!"
Mitähän varten?

#1 on muodoltaan hay(na)ku. Hay(na)kut eivät ole kovin suosittuja. Takavuosina Australiassa ainakin ilmestyi yksi antologia. Hay(na)kut ovat usein ohuita, kuin

heinän korsi heiluisi
jos tuulisi
mielessä


2# on lähinnä tokaisu.

#3 lähentyy haikua? Voisi mennä talviaiheisena, ainakin Turussa.

Kaislat talvehtimassa

1.

Ensimmäinen räntäsade rannalla:
kaislat
notkuvat
välittämättä
kylmästä, ohimenevästä tuulesta
puolen meritaivaan vertaa

2.

Toinen lumipyry rannalla:
kaislat
huojuvat
juuret syvällä, lämpimässä.

Pinnalla
myrskypilvi pelästyy
omaa kuvajaistaan.

3.

Kylmän musta yö:
valkea kuura peittää
aamulla varjot.

Nämä ovat muutaman vuoden takaisesta Kaisla-projektistani syrjäytyneitä tekstejä,

kts alkaen:

mm. Kaislojen välistä kurkistava täysikuu

Kuksa

Jos 
  menisin nyt ulos 
    kuksaan voisi tippua 
  talvenlämmintä sadetta

      poly
         molekyyli 
                 hiukkanen 
      käärii 
         ympärilleen pilvestä 
                 tiivistettyä vettä

                                     Ikkunalauta 
                                     ripsauttaa pisarat 
                                     talon kintuille




           puristuksissa

       syntyy raikkain sade  



Nyt en tykkää että sataa.



                                    Sade tihkuaa,
                                    ei sitä pääse pakoon.
                                    Pohjavesi ui.



Asun niin etelässä 
  että
nukkuva aurinko 
   paljastaa kostuneen maan

        kierrättynyt sadepilvi 
     litisyttää 
                 turkulaista savea


Mitä savi on?  

Ketä varten synnytetty? 


                                    Valot palavat 
                                    että näkee lukea 
                                    allakan alhon



Though the sun is off 
- the winter solstice - 
raining in the dark



               Talven valoseisokki 

                       ilman viagraa ? 
               tai kuivattua kärpässientä 


Paljas 
   on kaupunki

         maa.

Sähkömittari
tykkää olotilastaan -
lukittu kaappi

Turussa auringon alatilan kuopassa 22.12.2013

Tikkis

Sinikka Tirkkonen / 3

Luen sinun kirjettäsi salaa niittyvillan valossa.






Sinikka Tirkkonen, Valon halki, pimeän halki, NTAMO 2013.

pelkään, valvon pimeässä

Sinikka Tirkkonen on runoilija.
Sinikka Tirkkonen on hyvä runoilija.

Minusta on kiva että Suomessa julkaistaan runoja.

Minusta on kiva että Suomessa julkaistaan Sinikka Tirkkosen runoja.








Jatkan Sinikka Tirkkosen kokoelmasta.

Nyt makustelin vähän lisää:




Kattoparruilla oli pääskysen pesiä



(sivulla 35, kuin myös seuraava):


olin olemassa, siinä kaikki,
puistossa oli leppäkertuiksi
maalattuja kiviä

Sinikan lauseet ovat suomalaisia, reiluja.
Paikoin leveä painopaperi käy ahtaaksi,
tulee reunat vastaan.

On kiva tulla kotiin, omalle reviirille.

Ote sivulta 62:



Taksi vie minut kotiin,
hiljaiseen asuntoon,
jossa minulla on oma reviiri








Sinikka taitaa olla tykästynyt mesiangervoihin. Niitä kukkii pitkin kokoelmaa. Aika usein hän lukee kirjoja, runoja, kuten Eeva-Liisa Manneria. Luonto vilisee silmin nähden nenän haistaen, joskus hän nuuskii pilaantuneen emin tuoksuakin. (Miltähän se muuten tuoksuu, heräsi uteliaisuus.)

Sinikka ei oikeastaan päästä lukijaa ihan helpolla. Pitää mennä mukaan haistelemaan mesiangervon tuoksuja, ihastelemaan leppäkerttuja joita on maalattu kiviin. Oltava hänen kanssaan läsnä.

Mukavaahan tämä oli, lehteillä kokoelmaa. Jutustella mielessään, joskus mukavia, joskus erilaisia.

Sarastuksen aikaan on tunne,
että kaikki voisivat tehdä rauhan


(Ote runosta Sarastuksen aikaan sivulta 23.)



Sinikka Tirkkosen kustantaja on Ntamo. Tsemppiä Sinikan lisäksi myös Ntamolle!



Näin olen riepotellut Sinikkaa Tirkkosta aikaisemmin:


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2013/12/sinikka-tirkkonen-valo-pimean-halki-2.html


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2013/12/sinikka-tirkkonen-valon-halki-pimean.html


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2011/05/sinikka-tirkkonen-kaunis-ehto.html


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2008/10/sinikka-tirkkonen-unohdus-ntamo-2008.html

On pimeää keskellä valaistua kaupunkia,

   ihminen yksikseen
   koluaa porttien pieliä,

         ei kolkuta,
         ei pääse sisään.

   Nytkö? Valo syttyy ikkunaan.

   Ei, pulleavatsainen mies
   käy iltasella jääkaapilla.

(Tämä on vuodelta 1997...)

Sinikka Tirkkonen / Valo pimeän halki / 2

Seisoin pimeällä pihalla. Avaruus kääntyi hyvin hitaasti.
Muistin tähtikirkkaan yön, jolloin olin käsittänyt,
että rakastin häntä.
Nyt kohtasin vastarinnan,
kohtasin tylyn hiljaisuuden ja tuskan,
jonka pohjalle oli laskeuduttava.
Mikään ei ollut puolellani,
ei julma kuu, eivät pyrstötähdet,
ei Linnunradan katse.
Olin rikkonut luonnon suuren periaatteen,
mennyt hänen taloonsa, surmannut lumouksen.
Nukuin lumihangessa hänen pihallaan,
kipein anturoin.
Aamuyöstä menin rantaan,
kirjoitin uuteen lumeen:
Tulin onneni yrttitarhaan,
mutta tulin myös pois sieltä.
Kuinka minä rakastinkaan sinua elämä.

Sinikka Tirkkonen teoksessa Valon halki, pimeän halki, NTAMO 2013, sivulla 58.

Kirjoitin sivun uudelleen, alkuperäisen rivien pätkimisistä en muuten tahtonut oikein saada selvää, että mitä Sinikka tarkoitti tarkoittavansa.

Pitkin kokoelmaa on aika ajoin mielestäni turhaa kikkailua katkaista pitkän lauseen viimeinen sana seuraavalle riville ja sisennystäkin vähentäen.

Minusta runoissa riveillä on merkitystä. (Lienen tällä ajatuksella kuitenkin aika yksin?)

Mutta hei, Sinikan runot ovat taas kuuluvia, kuulaita, kullankimalteisia!

Menkää kirjastoon, vaatikaa Sinikan teokset sinne hyllyihin ja lainatkaa, ja kehukaa tuttavillennekin!






Tämä on Sinikka Tirkkosen Valon & pimeän halki raportin toinen osa. Kolmas saattaapi tulla vielä. Alla syy miksi en nyt jatka muuten pitempään, Sinikan teksti innosti taas paperille tekstiä, ylläolevan copyright on siis Sinikan ja alla olevan on raapustanut Tikkis:

Mitä on pimeys?

 
    Jos 
      sulkee
            silmät


    niin         kaiken?
        kuuleeko


       Lumisade lankeaa

              sokkona
                  heijastumaan


       heiluu avaruus

       illasta aamuun 
         pehmeän yön yli

                          valokvantit 
                  riippuv
                         at

         sateiden lumo, 

    
  sumea

Turussa 19.12.2013

Juhani Tikkanen

Hei hiirulainen,
älä pissi vanhalle
talvitäkilleni


Issa

Tänään pulukin
rukoilee --
talven ensi sade

Hyvin valaistu
tyhjä bussi ohittaa
aution pysäkin.

Lyhyt päivä.
Varis lentää kotiin
ennen pimeää.

Väsynyt
vanha nainen
odottaa kissaa kotiin.

Suomalaisten yksityisautoilu seurantaan?

Mietin että NSA ja Ruotsin tiedustelu ei loukkaa minua kun he ryhtyvät minun kulkemisiani kyttäämään, mutta miksi meidän pitää siitä maksaa vuosittain? Vähän kuin tuleva vero Guggenheimille heidän isovelivalvoo Suomen taiteita - palvelusta ?-)

Guggenheimillahan on sangen korkea vuosimaksu siitä ilosta että saavat määritellä mikä on taidetta ainakin Helsingissä, jollei koko Suomessa? Ja että he suostuvat oleskelemaan valtakunnan parhaalla tontilla, josta he tietenkin maksavat käyvän hinnan?? Eikös he niin ole suunnittelemassa.


Pari nopeata ajatusta: Kaikkiin autoihin pitää hankkia satelliitille lähettävä seurantalähetin. Siitähän tulee katsastusvaruste? eli jos se ei toimi niin autolla ei saa ajaa? Saako lähettimen valita itse. Tekevätkö kiinalaiset niistä edullisempia kuin joku kallis eurooppalainen rakentelija?

Entäs perustettava sateellittiautoilua varten perustettava yritys. Siihen palkataan Fortumin malliin yksi kerros bonus- ja optiojohtajia joiden palkkabonukset kasvavat jokaisesta Suomessa ajetusta kilometristä?

Jokainen vakoilujärjestelmästä poistunut auto maksaa johtajille pientä erorahaa? Niinhän.


Koska homma on satelliitin armoilla niin tietokanta pitäisi sijaita jossakin satelliitteja hoitavissa maissa. Mitähän niitä taas olikaan maailmassa?

Ohjelmisto lienee Nokian mallin mukaan Windows, jota NSA ja Ruotsinkin tiedustelu tietenkin edellyttää sen ystävällisyyden takia käyttöön ennenkuin he kelpuuttavat tämän uuden autoilijoinen kulkemista kirjaavan järjestelmän?


Linuxistahan ei saa edes kuiskata?


Yksittäisen auton omaa itseään seuraavasta ohjelmistosta siis itsekukin maksaa lisenssimaksun Windowsille ja saman tien Windowsin tapaan vastuu on maksajalla. Tähän tulee vuosittaiset pakolliset ohjelmistojen päivittelyt. Intialaiset valkotakkiset operaattorit tulevat tekemään päivitykset vaikkapa liikennevaloihin. Pesevät samalla tuulilasin.

Jos satelliitijärjestelmä on kiireinen jonkun länsimaan tarpeen takia (sota jossakin?) niin saako Suomessa ajaa yksityisautolla jos satelliitti ei ehdi ottamaan dataa vastaan?


Esimerkki tulevista ajokustannuksista; Lomamatkan kustannus? Viikon Lapin reisulla saan noin 3000 km mittariin. Siitä osa nk. ruuhka-Suomessa eli kalliimpi mätky jonnekin Laukaan erämetsiin saakkako. Sitten "vain" 1 centti / km? Vai riittääkö näihin erilaisiin lisenssi- ja bonusmaksuihin 1 cnt / km. Veikkaan että min 2 cnt? Lapin lomamatka voisi näin ollen maksaa minulle noin 50 Euroa extraa? Sillä saisin tankkiin bensaa muutaman sadan kilometrin ajoa varten. Tämä uusin NSA-Windows-Satelliittiverohan ei korvaa bensaveroa. Vaan on ihan uusi viritelmä taas.

Entä jos pidän autoa parkissa vaikkapa kuukauden ja satelliittilähetin kyttää koko ajan autoni renkaiden lepotilaa, Kestääkö vanhan autoni akku?

Entä jos autoni väsähtää ja se kuskataan hinausauton lavalla muutama 100 km remppapaikkaan. Maksaako autoni siitäkin km verot? Entäs autojunassa. Suuttuuko Valvonta jos satelliitti ei autovaunun sisältä saakaan yhteyttä valvontakeskukseen. Aiheuttaako se hälytyksen ja salainen palvelu käynnistää valvontaiskun?

Entä jos ajan Haaparannasta Ruotsin puolta Karesuvantoon. Meneekö siitäkin maksu Suomen puolelle? Entä muut ulkomaan ajelut? Maksatetaanko NSA-Windowsille-Supolle esim. Espanjan autolomamatkasta km-verot Suomeen vaikka käyttäisimme esim. Viron-Latvian-Liettuan-Puolan maanteitä?

Työllisyydestä epäilys: Nokia itse ulkoisti ICT-juttujaan valtaosin Intiaan halvemman työvoiman perään. Vapaan kilpailun vuoksihan satelliittivakoiluduudit pitää kilpailuttaa ja Intia lienee jo valmiina ottamaan homman "vastuilleen".? Onhan toki hyvä että yltiövarakas EUn sisäpiirin Suomi tukee Intian työmarkkinoita. Että saavat muutakin puuhaa kuin kytätä kauniita naisia linja-autoissa ?-(

Mutta sehän ei enää tämän järjestelmän filosofiaan kuulukaan.


Tikkis

kirkasvalopuu -
valaistut katukivet
tiukasti maassa!

Sinikka Tirkkonen, Valon halki, pimeän halki

Elämä, se on kuin sitruuna,
se on kirpeä ja hapan, jos se ilmassa lentää,
mutta jos se pannaan maahan nurmikon päälle,
se on aivan kaunis.

Lainaus teoksesta sen sivulta 9:
Sinikka Tirkkonen,Valon halki, pimeän halki, NTAMO 2013.
Seuraavan kommentin veivasin Sinikka Tirkkosen kirjaa lukiessa:

  
  kuin
     kuusen oksa

   se humisee tuulessa,
         on raikas


            kun sataa lunta 
          metsä hiljenee

     ja kuulee ajatukset,



         meteli

Pitkä, hontelo koivu
taipuu tuulessa.
Vaarallinen maailma.

Juha Kulmala, Pompeijin iloiset päivät

olisin voinut seistä päälläni
ellei joku olisi jo seisonut siinä

Täällä on muitakin!-)





Juha Kulmala, Pompeijin iloiset päivät, Savukeidas 2013. 64 sivua. Sivulta 43:

nämä ovat henkilökohtaisia asioita
äidinmaidonvastiketta, tekojalkoja
pinta lähenee pohjaa
ehkä aika loppuu

Kokoelma on Kulmalan neljäs kokoelma. Sivulta 47:

runoilija, punarinta
korvien väli ruutia täynnä
laula, kaunomieli porsas

Lukaisin kirjan oman henkilökohtaisen NTAMO-sessionin oheislukemisena. Ajattelin että Pompeijin iloiset päivät ei kuulu siihen porukkaan. Kuka kuuluu mihinkin kun saman kasvihuoneen sumuisten lasien alla kuitenkin ähkymme kaikki? kun kranaattikiväärit sylkevät luolamiesten smegmaa

Tali-Ihantalan taistelut edellisessä Suuressa Isänmaallisessa mekkalassa? Minulle tuli mieleeni vuoden 1918 lahtauskiväärit,

puhdistivat ilmaa
mustien lintujen lentää
omia etujaan kasvattamaan

(Tuo edellä on Tikkis. Kursiivit ovat ilman lupaa Kulmalan teksteistä rosvottuja lainauksia.)

Kulmalan runot kuuluisivat kirjahyllyyni. Tämän onnistuin löytämään kirjastosta. Rahat eivät tahdo riittää ylellisyyksiin, kuten hyviin runokoelmiin. Onneksi on vielä kirjastoja. Suomessa on voimakkaita piirejä jotka halunnevat kirjastot jollei kokonaan pois niin ainakin maksullisiksi. Tai kuten Porin Kokoomuksen / SDP mallin mukaan kerralla puolet sivukirjastoista lahdattiin yhteiskunnalle vaarallisina käppärän hautausmaalle. :-(

on aika tehdä väkivaltaa kielelle,
hän sanoi
ja tarttui saksiin

(Kulmala sivulla 63.)

Kirjallisuuspolitiikka on Suomessa melusta huolimatta väritöntä. Osa porukoista liitelee omissa esanssimehuissaan tähtitieteellisvärittyneillä linnunradoillaan. Osa on kiukkuinen että kirjallisuudessa joku (muukin) ylipäätään on olemassa?

Muutaman kerran Kulmalan tyyntä hahmoa etäämpää katsellen luokittelisin Kulmalan tuohon ruohonjuurien lähistölle, luontevasti. Ainakin jalat?-)

ruokkoamattomat junat Pönttövuoren läpi
raivoaa ikuinen taistelu
rakkauden ja vatsatauien välillä, ihmisydinten
fissio ja fuusio
täydellisen järjestelmän Novaja Zemljalla

metsäpubi, suomalainen utopia

(Edellä lainaus sivulta 37.)

Arvosteluja lehdissä kaipaisi enemmän ja toisaalta ne mitkä silmiin osuvat eivät kaikkia kiinnosta? Mutta on edes ilmaisu uudesta syntyneestä tuotteesta.

Tietoisena siitä että vain lehtien sisäsiistillä periaatteella valitut kirjat saavat julkisuuteen tiedotteen.

On vaikea sanoa mitään jonka joku tulkitsee vittuiluksi?

tämä katu vie
sumuun, tämä toinen myös
kunhan kävelen

Kulmalan hieman mietiskelevä hahmo tasoittaa joskus kuumanakin käytävää kirjallista lastenkammarityylistä pirinää Turussa päin.

On tietenkin hauskaa että jengi ylipäätään on olemassa, ja päästelee ääniä, muitakin kuin kasvihuonetta lämmittäviä metaanipäästöjä ?-)

Pienissä päissänsä ajatukset tahtovat kasvaa kaupunkiansa suuremmaksi, ahdistuvat Raision ja Runo-Kaarinan puristuksessa, pitää olla näkyvä.

Läpinäkyvä. Että tuuli tuulee lävitse? Läpi.

Miksi.

Pompeijin iloisista päivistä lukiessani mietin myös että on kiva kun on hyviä runoja, ja joku muukin kuin pelkästään NTAMO niitä julkaisee.

Oma itsetunto pönkittyy,
tässä runomaassamme on runsaasti hyviä runoja.

Tässä runomaassamme julkaistaan runsaasti hyviä runokirjoja.


Kyllä meidän kelpaa

sielu on vain
valaisevaa kaasua, nyt minä hengitän
ulos ja sinä hengität sisään

Tikkis, Seija-stormista selvinneenä, hengitän.


Kuvien oikeudet: Graafikko Ville Hytönen, ja valokuvan Lotta Djupsund. Kannesta ja kuvasta rajasin vain osia, ja kannen jaoin kahteen osaseen, viiniä tiimarissa lirisevän otin sitten ihan erikseen. :-)

Myrsky on joskus kylläinen

Ei vesisade
saanutkaan merta täyteen
myrskyn silmästä?

Tämä pieni juttu oli samoissa porukoissa aikoinaan:

Meri jonottaa
yhteiseen pyykkipaljuun
myrskyn silmässä.

(Työstön aikana R2.ssa oli eräs alatyylinen sana, jonka siistin tuoksi pyykkipaljuksi. -)




Vilkuile tännekin:
Merirunoja / 3

Tyhmyys ei ole lumipilvissä tallessa

Turussa on nähty jokunen lumihiutale leijumassa kaduille.
Sinne ne litistyivät, muuntuivat jääksi. Olivat liukkaita.


Pari päivää on ollut positiivista ilmatilaa

ensin lumet ja nyt jo jäätyneet kadut

ovat sulia, jäät poissa. Maailma on kuin olisi kesän jälkeinen syksy,

syys, syy






Maamme taloudessa menee katastrofaalisesti; Fortum joutuu rahapulasaan myymään sähköjohtonsa,
retkuun ovat saaneet tyhmiä ulkomaisia sijoittajia,
jotka tietenkin ensitöikseen nostavat Fortumin piuhat tuottaviksi.

Siperian huipputuottavat (ainakin optiojohtajistolle?) voimalat lähettävät niitä piuhoja pitkin lämmintä sähköä meille isänmaalliseen Suomeenkin.


Nokian Intian tehdas saa Suomelta ne verorahat joita Intian Nokian tehdas on maksanut Suomeen.
??

Vasta oli talousuutisissa viime vuonna että Nokia ei maksa Suomessa veroja lainkaan. ??

Taitavat verosuunnittelijat?

Intiallekin toki on kiva vähän jotain maksaakin... Lasketaanko se EUn ytimessä hyväksi vai tyhmäksi?

Pääministeri Vanhanenko sen kävi varta vasten Intiassa vihkimässä ja kupin teetä kaupantekijäisiksi siemailemassa. Muistatteko miten Vanhanen oli kuin vehnänen kun Nokia ymmärsi Intiaan mennä?


Rakenneuudistus alkaa keskusteluttaa, sen ytimessä on perusteihin menevä säästöyritys poistaa kunnilta Solariumien tarkistuspaineet. Tai jotain sen suuntaista. Saavat Solariumit vapaasti levittää ihosyöpää. Siitä saa rahaa ja pääomatuloja!

Silleen saadaan ylivelkaantuneet kunnat taas jaloilleen. Jippii. Fantastista!


Kasvihuoneilmiön tullessa meillä Suomessa ei tarvitse talvella lämmittää. Olkiluotoa ei tarvita, josko tuo edes ikupäivinä edes valmistuneekaan. Tulee myös säästöä että jäteluolaakaan ei tarvita?

Taas jää rahaa reikäisten sukkien varteen.


Jos lumi olisi meillä täällä Turussa säilynyt niin maailma olisi ollut hiukan valoisampi,
nyt kun aurinkokin paistaa enemmän hyville kuin meille pahoille. Tyhmille.

Tämä seuraava loppukevennys on kolmirivinen, näinä aikoina edes ne kaikki kolme, olkaa hövelit:


Ensilumesta asti
kukaan lumihiutale ei ikinä usko
keväällä kuolevansa.


kts myös:
luottavainen lumihiutale

Kun veri hyytyy hevosten kauloilla

Tampereen mellakat menivät uutisoinnissa ristiin Ukrainan vastaavien kanssa. Surffasin kaukosäätimellä textiteeveessä ja menin lukemaan yhtä juttua, jonka mielsin tamperelaiseksi. Olikin Ukrainalaisten vastaava säpinä. Hmn.

Tänään taustatiedot kertoivat että Ukrainasta on lähes kaikki irtonainen valuutta kadonnut jonnekin. Minne?

Pankkiirit tietävät minkälaisista rahan massaliikkeistä paras ja muhkein pikavoitto tulee? Pankkiireillahan ei ole riskiä. Voitot piiloon ja ollaan olevinaan niin erinomaisia että, mutta jos tuleekin kvarttaalitappio, eli jollei hommasta tullutkaan muutamaa biljoonaa voittoa niin yhteiskuntahan sen kuitenkin maksaa. Ja taas tulvii rahaa.



Onko Ukrainasta tulossa Kreikan mallin mukaan Kyproksen mausteilla terästetty Suuri Rahan Imppaus?

Ei EU pysty Ukrainalle kaasua pumppaamaan? Ukrainassa on talvella kylmä. Suomessa on talvella kylmä.

Varpaita palelee jollei käytä villasukkia.

Ja onko Putinilla noiden mahdollisten rahavirtojen suojaamisen lisäksi muita meille tietämättömiä tarkoituksia Ukrainan tulevaisuudelle?

Miksi aika ajoin tuhannen vuoden sykleisssä isommat maat ainakin yrittävät syödä pienempiä huikopaloinaan?

Niinhän historia on aina opettanut.

Pitäisikö historia kieltää yhteiskunnalle vaarallisena.


Mikroilmasto ärhentelee myös. Kilpisjärvellä käväisi muistutus miten kasvihuoneilmiö lämmittää maailmaamme: -40 C.

Turussa taivaalta tihkui näytelunta, sen verran että katukäytävät olivat tennareilleni liukkaita. Kvarttaalitalouden tuottojen takia tennareissani tuntuivat olevan muovipohjat.

Liukkaat ainakin. Eikä ne tennarit niin halpoja olleet; pitäähän tennaritehtailijan saada taksilippu jokavuotisiin Kokoomuksen johtamiin juhliin, jotka tänä vuonna olivat periferiassa, Tampereella. Ja kaikki eivät päässeet sisään demokratian ylistysjuhliin. Liian pieni talo?

Ja mitä pahaa ne ammattitaidolla hoivatut hevoset olivat niille kännirähjäreille tehneet?

Eikö Tampereella ollut venäjän mallin mukaan katukiviä irrotettavaksi? Vuodesta 1917 pietarin tapahtumista sinällään mitään hyvää seurannut, paitsi sen jälkeen niskalaukausluoteja tehtailevalle ammustehtaalle?


Turussa ostetaan katukivet Kiinasta. Ovat niin edullisia, että ei Suomesta kiviä niin halvalla saa.

Kiinalaisissa katukivissä on samuraimiekanteräviä reunoja.

Toivottavasti ökyjuhlat eivät ensi vuonna tule Turkuun?

Päätteeksi haikukokeilu, jota aloitin työstää 1.12. ja valmiiksi se loksahti eilen illalla.

Jäätynyt katu -
muovipohjainen kenkä
kääntyy taivaisiin

Turussa 10.12.2013

Juhani Tikkanen
(syrjäkaupungilta)

J. P. Sipilä, näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille

J. P. Sipilä,
näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille
NTAMO 2008. 58 sivua.

Lainasin tämänkin kirjastosta kun hain todistusta siitä että NTAMO ei ole huonojen runoilijoiden kustantamo, vaan päinvastoin. NTAMO on maamme johtavia runouden kustantajia. Mutta miksi vaatii rohkeutta uskaltaa puolustaa NTAMOa.

Itse sain pahasti korvilleni kun uskalsin Kirjamessuilla käynnistynyttä NTAMOn runoilijoiden haukkujaisista olla eri mieltä. Mahtikansa haukkui NTAMOn styksin virran toiselle puolen. Minä manaisin ne rääväsuiset rakkikoirat Aurajoen savipyörteiden sameisiin hyökyihin. Antaisivat köyhillekin arvon. Pahkiaiset.

Pienellä s.kirjaimellakin tuo Styksi kai pitäisi kirjoittaa.

Minä olen rohkea. En pelkää valtavirtoja!


joskus mieli on maassa

(J.P. Sipilä sivulla 37.)

Sipilän teksti liitelee tykö,

ohittaa
  hajaetäisyydellä 

       kuin saisi nuuskia 
    vastaleivottua 
      kanelipullaa, 

        voisilmällä

   hengitä sisään, 
   pidättele tuoksua

    lue tarkasti

      ei tarvitse pidätellä 
  tekstin vainuaa

     pidä kevyesti kiinni 
       tuolin karmista 

   joustavaselkäinen 

                   paino

           tuote

:-)
- - -


tule uudestaan joku toinen kerta.

(J.P. Sipilä sivulla 11.)



Raunistulasta terveisiä kaikille mukaville ihmisille,
muista en tiedä.

Että onko muita.


9.12.2013

Juhani Tikkanen


ps:
Sipilä & NTAMO

Hulinat ovat jo rauhoittuneet

Sanan rauhoittuneet näköinen olisi myös sana rahoittuneet.


Vanhoja tekstejä lukemalla: juhlat on ohi ja loputkin päässeet tänään putkasta.

Tyhjä lipputanko
kääriytyneenä
synkkään pilveen

Öykkäröivä tuuli
innostui osoittamaan
uskollisuuttaan?

Pimeä ilta -
ainoa vieras
talvinen sade ...

Kynttilä lepattaa -
olohuoneessamme
lämmin rintama

Kuulakas aamu -
TV antennit vakaasti
kohti lounasta

Elämä jatkuu, poliisin hevosetkin jo muistelevat Tampereen hulinoita.

Hannu Mäkelä, Musta on meri

Onnea maailmassa ei, mutta vapaus sentään, rauha.

A. S. Pushkin vuonna 1834. Suomennos Hannu Mäkelä.




Hannu Mäkelä, Musta on meri.
Kustannusoy Paasilinna, 2013. Noin 88 sivua.

Mäkelän tuotannon kplmäärä on ylittänyt 200 kpl riman. Tämä mustakantinen runokokoelma on sen riman ylittänyt.

Mitä muuta rimoja pitää ylittää?

Eteenpäin on mentävä silloinkin,
kun matka taakse näyttää sujuvan
aina nopeammin, yhä helpommin.

(Sivulla 78.) Lukaisin kokoelman samaan aikaan kun seurasin itsenäisyyspäivän Tampereen terroristien hyökkäyksen selvittelyä ja selostusta. Kuinka paljon yleisradiolla jätetään vain selostuksen osa. Kuka saa todelliset taustatiedot haltuunsa? Mitä meille kerrotaan todella.

Ulkona odottaa miliisi, poliisiksi muuntunut,
mutta ihme kyllä ei nyt saalista, vaan vartioi.

(Sivulla 15.) Neuvostoperinteisen miliisin toki tunnistaa. Kuinka pitkä matka suurnaapurin mallista on meille tasavaltaiseen Suomeen. Poliisien vartiointitehtäviä on aikoja sitten luovutettu kaupallisille vartiointiliikkeille joiden motiivi on rahastaa.

Mitä pitäisi sanoa Hannu Mäkelän vuoden 2013 kokoelman tekstistä. Kuinka paljon lukukokemukseen vaikuttaa se ajankohta jolloin sitä lukee, entäs ne asiat jotka tapahtuivat kirjoittamisen hetkinä.

Ei liene minun asiani lokeroida Hannu Mäkelän Musta on meri - teosta kirjallispoliittisiin paperihäkkeihin. Saisin taas jengiuskolliset rakkikoirat kimppuuni? Ketut mustasukkaisiksi?

Kuka täällä saa ylipäätään olla olemassa?

Huomasin lukiessani Musta on meri kirjaa kahlaavani aika ajoin tekstin sivuitse, kuljeskelin missä kuljeskelin. Mietin välillä että miten teksti välittää kirjoittajan läsnäolon.

Taustalla joskus Tv: Pitäisikö lukijan nousta sohvalta, panna kahvivoileipä sivuun ja ainakin virtuaalisesti lähtisi kaatamaan raja-aitoja Tampereen konserttiin.

Hevonen korskuu
kaatuneella aidalla -
isänmaa juhlii

(Tikkis 8.12.2013.)

Rivi 3 ei liene vielä valmis, muita aiheita: R3. vapaussota? Tai r3: pakotettu rauha Tai R3: ilmavaivoja?
Tai R3: Syöttiläät istuu Tai R3: pippuri suihkii tai kenties R#: vapauden hurma.

Ei ole Hannu Mäkelän vika että Itsenäisyysjuhliin Tamperetalolle halusi myös muutama omasta mielestään syrjäytynyt.


Mistä terrorismi sikiää tähän globaalilandiaamme?

---

Olen ensimmäisen kerran tavannut Hannu Mäkelän joskus 1965 tienoilla. Häneltä oli tulossa esikoiskirja ja painokoneiden käynnistymistä odottaessa hän kirjoitti toisenkin kirjansa. Ne ilmestyivät sitten samanaikaisesti.

Myöhemmin tapasin Hannua muutaman vuoden ajan, hän oli Otavassa töissä. Muutamiin minun runoihin hänellä oli ajatuksia, joista olen iloinen. Kerran tein kokoelmaa ja kun sain sen mielestäni valmiiksi kiikutin sen Uudenmaankadulle. Liitin mielestäni ylijääneen sikermän ikäänkuin hauskaksi vitsiksi. Hannu vilkaisi niitä, liitti ne kokoelmaani ja poisti muutaman minun valitsemani. Jälkeenpäin pidin siitäkin, Hannu oli oikeassa. Kuriton runoilija tarvitsee isällisen lukijan.

Yö kuluu, uni ei tule.
Hyvin pieni on koiran ääni

(Hannu Mäkelä teoksen Musta on meri sivulla 68.)


Tamperelaisten konserttiterroristien riekkumista pohtiessani tulin miettineeksi myös kettutyttöjen taustahenkilöitä, ja Olkiluodon valtaajia jokin aika sitten.

He onnistuivat, Olkiluoto ei ole vieläkään valmis!

Ja Ruotsissa olkipukki pelkää ja uhmaa tulitikkujen ylivaltaa:

Olkipukki palaa
pakkasyössä -
uraani tarkenee

(Tikkis 8.12.2013.) Hannu Mäkelältä ote sivulta 11:

Oi meri, sen ääni, kohu, tuoksu,
ilmassa lentävä jodi ja bromi.

Teoksen mereen liittyvät osat tietenkin minua kiehtoivat. Parissa kohtaa myös viihdyin perhe-onnen parissa, lähellä. Tämä on sivulta 59:

käännyt äkkiä ja hengähdät,
kevyesti kuin kaisla.

Lukukokemuksena kirja jätti synkeästä kannestaan huolimatta valoisan fiiliksen. Mitään ei ollut liikaa ja sitä oli toisaalta tarpeen.

Kannen on suunnitellut Laura Noponen. Sivulta 71 vielä yksi rivi Mäkelää:

Mistä aloitin, siihen lopetan.

Itsenäisyyspäivän Tampereen hulinoiden säikäyttämät vapautetut ketut laajentavat reviirejään kasvatusmetsän siimeksiin. Aamulla Tampereen putkissa syötäneen ansaittua aamiaista. Sisäministeri voi taas nukkua. Hän on voittajan puolella.



Turussa pyhäpäivän rauhassa 8.12.2013


Juhani Tikkanen


Katso kustantajan sivua:
Hannu Mäkelän Musta on meri

Lukitut ovet
ja ikkunat --
meidän vapaa maailma?

Sinäkö herätit
aamun tuulen, sinä,
pyhäinen aamu?

Kuuntelen musiikkia.
Verhojen takana sade:
plit, plot.

Metsä on paikka johon ääni eksyy talvella.
Pienikin risahdus saa merkityksiä.
Ihminen painostetaan olemaan ihmisiksi?

  Luminen oksa
  painunut maata vasten --
  orava liukastuu

Vanha koira
nuuhkii laiskasti
kissan hajua.





Kaksi harakkaa
heiluttavat vuorollaan
pitkiä pyrstöjään.

Vilkaise myös:
alkutalven juttuja

Tampereen itsenäisyys 2013

Katselin miten Jysky Ihalainen käveli jonossa. Emme ehtineet huomata oliko hänellä kaikki kunniamerkit rinnuksessaan.

Kotisohvalta oli leppoisaa odotella juhlakonsertin alkua. Vesku Loirin ote oli puhutteleva niin että välillä piti lisätä voluumia. Toivottavasti yläkerran naapuri ei häiriintynyt?

Kooste oli ilmeisen ajatuksella tehty. Erityisesti ilahduin Ailun tekstistä...

Lopun Finlandia - toteutus oli minun korviini parempi kuin päivällä kuultu RSOn musiikkitalon versio?

Olikohan orkesteri erilailla virittynyt. Ainakin kapellimestari Santtu Matias Rouvali hallitsi asiansa.

Jee. Ja Tsemppiä!



Iltauuutiset paljastivat että joku pieni porukka yritti vallata Tampere talon vieraineen päivineen?

Poliisi luultavasti ei ylittänyt toimivaltaansa panemalla hanttiin.

Sisäministeri Räsänen oli suojassa talon sisällä ja huolehtinee siitä että poliisin työnaikaiset merkinnät kapinan yrityksestä tulevat hänen kauttaan julkisuuteen?

Vai miten pitää ymmärtää se Paateron potkujen yritys jokin aika sitten?


Kuka on isänmaan puolesta, kuka sitä vastaan?


Mielenkiintoinen itsenäisyyspäivän iltamat yhtäkaikki. Kyllä Tampere osaa. Turussa ei moiseen olisi pystytty, missä Turussa mahtuu vajaa 2000 innokasta kuulijaa istumaan plyysituoleilla ja sen jälkeen maistelemaan huikopalaa? Kättelyosuus siinä käytävänpätkässä ei ollut oikein "edustavaa". Mutta ihmisethän olivat pääsosissa eikä tylsähkö eteistilan jatke ?-)

Musiikkiosuus tulee kai olemaan haaste ensi vuonna Helsingissä? Minne siellä mahtuvat ihmisten sekaan satakunta soitinta ja kapelimestarillekin vähän tilaa? Takavuosina maalla oli joskus gramofoonitansseja. Levysoitiniltamat Linnan salissa?

Ja ovatkohan Tamperetalon valtaajat saaneet virkistävän aamupalan poliisin pahnoille. Joku ruokatoimittaja voisi tehdä niistäkin ruokajutun?

Kuten tuuli
viis veisaa
millaisen myllerryksen jättää jälkeensä.

Kuulakas aamu.
Varpunen ja harakka
keskustelevat.

Katso:

vanha haikuja - htm sivu

ja myös
Vuodelta 1998

Tämän löysin tänne, on ollut muualla:

itke, 
   maa, 
      kaupungit ovat sinulle syöpä
kuten ensilumi on syksyn loppu


kasveille talven mittainen lepo


lunta sataa pilvestä,
peittää maan, talveksi,
tai jääkauden pituiseksi,

kuin olisi suolaa, 

     hinkalot 

Synkät ja pimeät yönsä
kaislat saavat tulla toimeen
omien juuriensa varassa.

Tämä teksti on toisinto vanhasta kaislarunojen koosteesta.


Mutta kts myös:

Joulujuttu vuodelta 2000

Puhelin on käsi korvalla;
kävelen yhdellä kädellä,
enkä kuule
minne menen.

kts:
Joulua 2000

Normaaliaika säästää energiaa

Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen.

(Sanoo Wikipedia.)

Normaaliaika;
kylmää, märkää, pimeää.
Ihminen viihtyy?

Ensi pakkaset;
pudonneita lehtiä
mahtaa paleltaa.

Vilkaise myös:
betonia

Pyhäaamun lämpimän peitteen alle, pehmeän tyynyn viereen, kuului viesti että ikkunalaudalle ropisi aamun pimeässä sadetta.

Ikkunan lämpömittari sanoi että plussalla mennään mutta kaupungilla kaduilla oli liukasta.

Sateenmärkä yö
paljasti maahan asti
vuotaneen pilven

Kai Kyösti Kaukovalta

Tuleeko huominen jos siirtää
kellon osoittimia eteenpäin?

Kai Kyösti Kaukovalta teoksessa PUOLIUNTA PINELLAN PUISTOSSA sivulla 29.

Savukeidas 2013.

Anja Erämaja, Töölönlahti

Kellään ei ole absoluuttista aikakorvaa.




Anja Erämaja
Töölönlahti
WSOY 2013

Lukukokemus oli kuin olisi pinonut pari mottia saunaklapeja liiteriin. Tiedossa monta kivaa kihelmöivää löylyä!

kuin kuolemaa
ei olisi ikinä keksitty,
mutta se on.

Tämä löytyi sivulta 57.

Mietin että ovatko joidenkin kokoelmien lauseet joskus sitä varten että rivienvälien tulkintaan ei jää tilaa.

Varpaat ovat tiiviisti yhdessä, ne viestittävät sopuisaa ja hyvää tuulta.

Töölönlahti pitää kävellä, juosta huohottamatta.

Pitää ohijuostessa kuulla miten sanat rahisevat riitteettömällä töölönlahtisorapolulla, sen yhteensä 90 sivuilla.

Ihmiset seurustelevat,
tämä on nyt sitä.


Anja Erämaja sivulla 86.

On arvoitus miten tarina muodostuu niistä sanomien palasista jotka korvaan tarttuvat, muistiin.

Haaste.
Laiskuttaan hengittävä runo elää,
Notkea.
Ei sotke, sisäsiisti.
Ulkoiluttaa roskat,
Kävelee.

Kun on kauniit hampaat
niin kelpaa niillä
myhäillä

:-)

Marraskuun tuuli
saa joen vedet hereille --
pullasorsat ui

Teemu Forss, Hapankorppumeri

sivulla 53: Olen niin pieni 
            etten kuule puhettasi.



sivulla 64: Miestenhuoneen oven takana 
                sanat kuulivat syntymänsä ropinan



sivulla 68: Muistan katsoneeni naista 

                oli pakko korjata asentoa

Teemu Forss, HAPANKORPPUMERI, ntamo 2009. 126 sivua.

Pitkä yö --
vielä aamullakin
sataa tihuttaa

Olitko se sinä?
Ei, vain sadekuuro
ropisi ohi.

Ilta pimenee --
voin yhä kuulla
ajatukseni.

Tyhjä katu sateella,
kukaan ei tule,
eikä mene.

Basholla on samantapainen:

Tämä tie,
kukaan ei kulje siinä --
syksyinen ilta.

Kuorsaavat tuulet.
Torkkuvat sadekuurot.
Mitä meille jää?

kts tätäkin:
katso myös tätä

Takahama Kyoshi

ovat niin kevyet
vanhat kesävaatteeni
ja tyhjät taskut

TAKAHAMA KIYOSHI eli 22.2.1874 - 8.4.1959. Hänen opettajana Masaoka Shiki antoi hänelle kirjoittajanimen Takahama Kyoshi.

Sumuinen polku -
pimeältä joenpenkalta
sorsan varoitushuuto.

Hämärässä
ajatukset seikkailevat
uhkarohkeina

Lounainen tuuli
märän pilven perässä -
taivaan ääni

Kts myös:
Marraskuulta

Tuomiopäivän aamuna aurinko paistaa

Ei täällä hätää:
            aika on ikuista;
miksi se silti on niin kallista?

- Mutta näkyy että on Suomessa rahaa, ökyasuntoihin, ja tarpeellisiin autoihin. Eikä kaikkien niitä pidä itse maksaa. Sitä vartenhan meillä on köyhät ja kuuliaiset keskuudessamme?


Me maksamme. Siitä on puolueen päätökset.


Viesti on kirkas -
rahaa kerätään niille
jotka sitä kähmivät

---

        Ainahan

            voi antaa

 tyhjien

              rivien

 puhua

           omiaan.

Tänään on tuomiopäivä. Tuomitaanko tänään ne jotka köyhiltä riistävät?

Kun ihminen kohtaa toisen,
    niin ei sitä aina tiedä
ilahtuvatko molemmat.

Marraskuulla tulee syksy tykö

Turussa viileän yön jälkeen aurinko säteilee matalia säteitä. Lunta ei näy, ei edes räntää.

laiska marraskuu -
vain yksi aamun varis
on hereillä


Tämän tein kommentiksi Magyarin blogiin jokin aika sitten. Suomensin sen tänne. Tekstissä R1.ssä 'marraskuu' oli alunperin = 'syksy'. Lieneekö marraskuu syksyn synonyymi, kaipa.


Päivänpolttamia uutisia ovat KEVAn lailliset palkat ja Räsäsen potkuvaatimus Paaterolla. Tästä kommentoin jo Facebookin syövereissä, eli riittäkööt.

Tieto 23.11. että Ailus eroaa. Kuittaa pienen erorahan...

Lisää kolmirivisiä: mietin mitä metsille kuuluu näinä henkismyrskyivine aikoina:

Syksyinen metsä -
kuulee että ei siellä
nyt viihdy kukaan?

Siitä on versio, jonka voisin julkistaa vaikka täällä, näkyy suomennoksessa tapahtuvat ajatusten värinät?

Autumn forest -
everyone can hear
it's nobody here?

Käyn lähes päivittäin happikävelyllä Aurajoen rannan nk. rottapolulla. Tiedättehän sen pullasorsien syöttöpolun Kankurinkadun jne rantatalojen rannan puolella. Siellä kasvoi hallitsematon rottayhteisö joita joku yksityinen tappajafirma kutsuttiin myrkyttelemään. Hyppivät kuulemma parempien ihmisten parvekkeiden alla.

Viimeksi kävellessä syöttö jatkuu taas. Polulta on mukava ripotella syömättä jääneet pullat siihen rantaan. Jos vaikka joku nälkäinen rottaparka ne löytäisi. Sorsathan tykkää eniten kasvien juurista kai.

Alavirtaan valui savisen veden pinnalla jokunen uimasille hypännyt lehti:

Viimeiset lehdet
seilaavat myötävirtaan
uppoamatta

Toinen:

Sadetuulessa
pullasorsat kelluvat
leivänmuruissa

Kolmas:

vedenpalasia -
Aurajoki niiskuttaa
ylähankaiseen

Runoilija kysyi, 
että voisiko taiteilija piirtää  
hänen runoihin
muutaman kuvan,
ihan vain muutamalla
     tussisiveltimen vedolla.


Taiteilija katsoi runoilijaa pitkään,
vilkaisi paksua runonippua,
mistä runorönsyjä hapsuili 
ja vastasi että
kyllähän, tottakai,
helppo juttu,
        mutta vain niihin haikuihin,
joissa on  kaksi riviä.

Kolme syksyistä perinneaihetta

Heräsin yöllä
sadepisaroiden koputuksiin
 ikkunalaudalle.
Käänsin levottomana kylkeä.




              Syksy on mälsää.
              Sitten, tänä aamuna
              raivoisa myrsky





Aamulla en ollut kuulevinani
      yhtäkään yöllistä ajatustani. 

ullakon orrella
surffilauta kuuntelee
syksyn myrskyä

Kati Neuvosen hauska kirja

Olen ollut äidin vatsassa myös, sairaalassa lääkäri veti minut ulos, kätilö otti kopin ja minä synnyin. Eikö tullut nätimpää, mummo tuhahti. Ensin ne eivät tienneet kuka minä olen, mutta sitten menimme kirkkoon ja pappi kertoi että Tuomas.


Kati Neuvonen teoksessa Sylikissat. NTAMO 2013. 60 sivua.

Kirjamessujen aikaisesta jälkiräksytyksistä siuvaantuneena olen tässä kahlaillut erilaisia runokokoelmia läpi.

Tämä Kati Neuvosen kirja on yksi niistä. Kieli on hyvää, mehevää, hauskaa. Aikaisemmin Kati Neuvoselta on ilmestynyt kokoelma Naku. (NTAMO 2012)

Kokoelma Sylilapset kertoo lapsista, niiden syntymästä, olemisesta ennen syntymää. Tunnustan että en osaa sanoa paljoakaan lapsien syntymisestä. Ei ole omakohtaista kokemusta, koiras kun olen. Ainoat tuotokseni, joita joskus vahingossa tupsahtaa saavat aikaan perhepiirissä ankaraa moitetta. :-!

Kati Neuvonen kirjoittaa luettavaa runoproosaa. Paikoin tuli mieleen miten teksti syntyy. Sivulta 48 lyhyt lainaus:

Minä odotan, sinä odotat, me venymme ja olemme aika, aikaa vastaan, olemme kaiku, olemme sille sukua, ääretön hidastuva hiljaisuus, makaamme hiljaa, olemme hiljaa, kaiku on hiljaa.


Aina sitä jotain uutta oppii, koiraskin, luettuaan mukavan inhimillistä juttua? Sivulta 39 lainaus:

Tähän kaikkeen sisältyy suuri vaara, tuskin kukaan haluaa katsoa räjähtäviä lapsia.



Noh niin. -) Liitän vielä kauniin kuvan hauskuttamaan:

ui sillan alle
kuin menisi etsimään
uutta syntymää

(Tämä viimeinen on Tikkiksen jälkimumina.)

Tuula Mukan kuu

Nyt on paha aika.

Timo K. Mukka kokoelmassa Tuula Mukan kuu, Julkaistu 2010 teoksessa Näin hetki sitten ketun. (WSOY 2010). Kokoelma kirjoitettu vuonna 1967.

Röyttä, Tornion syväsatama

jos metsäpölhö on runoilija
jonka suippopää on
vanhakantainen steariinia
valuttava kynttilä
et sinä saa häntä nalkkiin


(Markku Into Blues One kirjan sivulla 57.)


Sammakko julkaisi Innon Blues One - kokoelman kuluvana runouden vuonna 2013. Innon kieli on mukavasti särmikästä, mukana rivienrakentelun tikkuja. Tekstiä pitää koossa Innon tunnistettava verbaalisen tekstin taito joka on sukua hyvälle Jazz-lyriikalle.

Paikoin se tuo mieleen Kimmo Koiviston taiturimaiset rivienrakentelut.

Katselin tekstiä analysoiden hiljaisessa mielessäni kovien konsonanttien ja niiden välisten vokaalisten äänteiden kuulostamista luettuna, kuin soitettaisiin musiikkia.

Kuka soittaa klarinettia.

taksin takapenkiltä ei jonain
iltana enää nousta

jos seuraamme tiiviisti
tiedotusvälineiden tökötystä
on mahdollista luulla
Persianlahden olevan
lähempänä kuin perse

Sivulla 64.

Entisessä ammatissani olen viettänyt muutaman työntäyteisen hetken Persianlahdella. Radiolla ajatellen Persianlahti on lähempänä kuin kulttuurierosta voisi ajatella. Ihan yhden radiohorisontin takana.

Mikä on kaukana? Muistikuvako. Tunne. Kaikkien etäisin paikka muistissani on Tornio Röytän syväsatama. Seilasin sinne kerran Välimereltä hakemaan lastia jonnekin. Outokumpu oli silloin hyvässä kunnossa. Minä jäin Röytästä lomille, etsin julkisia kulkuja kotiin, Turkuun.

Löysin, en eksynyt. Vai jäikö taas joku osa nk. sielua laivan kulkemille reiteille, kuten vaikkapa yksi sähkötysyhteys Portugalin rannikolta Suomeen... Mitä muistit muokkavaat meissä.


Miten lätäkkö syntyy pihalle? Pimeyden olemus ennenkuin pihavalo syttyy? Marraskuun innoton sade.

Markku Into on toiminut pääosin Turussa, toki kirjoja luetaan kaikkialla.

Kuka on mistäkin kotoisin,
aina joku on jostakin
tullut

ja elävä


Turussa on runoilijan hyvää elää, täällä on muitakin!

pimeä piha -
sadelätäkkö tulvii
koko pitkän yön

Tikkis marraskuussa 2013

Työ on taistelua?

Jos ansiosidonnaista odotellessa 
merenranta jäätyy
pitää siitä ilmoittaa virkailijalle,
joka tulkitsee sen 
luopumiseksi
     työtaisteluista.

Timo K. Mukka ja moderni runous

En pidä modernista runoudesta sen modernisimmissa muodossa, enkä ole niitä kehuttavasti lukenutkaan, pikemminkin sopivat perseenpyyhkimisiksi.

Näin julisti Timo K. Mukka vuonna 1964. Ja jatkoi:

Ne ovat äärimmäisen konservatiivisia ja taantumuksellisia, yhteiskunnan mädännäisyyden kuvia, loisilmentymiä.


Toisen lauseen alku herättää uteliaisuuden, että jos mitään niin mitä Mukka oli "modernista" runoudesta lukenut? Tahtoisin sen lukulistan!


Vuotta myöhemmin ilmestyi Mukalta runokokoelma Punainen...


Alun lainaus on teoksesta Näin hetki sitten ketun, WSOY 2010.

Hymy-lehden kuolettava haukkujainen vuonna 1973 oli mielestäni sekin vähän brutaali.

Roikut jo ristillä, Timo K. Mukka Julisti Hymy.

Timo K. Mukka kuoli pian Hymy-lehden artikkelin jälkeen.

Ameriikan haikuilija

Kun aloitin haikuilun ensimmäisellä kotimaisemmalla kolmirivisten rustaamisen ensimmäisiä tuttaviani blogeissa oli Bill.

Billin blogi

Joku Billin teksteissä kolahteli mukavasti. Ja tekee niin vieläkin.

Bill tuntuu olevan pitkän linjan kirjallisuusihmisiä. Sen huomaa, vaistoaa.

13.11.2013 hän kirjoitti jatkaakseen aiempaa tekstiään näin, suomennos:

Ylpeä isä
hänen poikansa on kookkaampi
kuin hän itse.

(Kookas = pitempi)

Kirjoitin kommentin hänen blogiinsa, suomennos:

myrsky -
nuoren variksen takana
sen äiti suojassa

Tallensin tekstin ja bloggeri taisi nikotella. Oli kuuluisan myrskyn aikoja Suomessa. Turussa ei pahemmin tuullut, vain yksi tuulenpyörre käväisi pihallamme:

Myrskyn tuhoja -
lehtiharava kaatui
pitkin pituuttaan

Tuuleen ei perimätiedon perusteella kannattaisi viheltää. Eikä myrskyä kiroilla. Ainakaan ääneen.

Ääneen on muuten Pentti Saarikosken kokoelma vuodelta 1966. Pekka Ruissalon runokoelman nimi on Ääniä, Muusa 2000.


Naapurin pihan perillä on ylipitkä ja ylivanha koivu. Silminnähden hän (-hen?) on alkavan lahon pesimäpuu?

Alaston koivu
haroo tuulessa suojaa
sadepilviltä

Koivu pitäisi päästää murheistaan ja kierrättää saunapuiksi? :-(


Palasin Billin isukkihahmoon. Oma isäni lähentelee ensimmäistä satastaan, vielä vajaa kourallinen vuosia ja tiedossa on taas juhlat. Isukki ajaa tiettävästi tarvittaessa autoaan. Kuka sitä nyt kauppareisuja kävellen?
Tein toisen kommentin Billille, en ollut ihan varma menikö ensimmäinen perille odottamaan Billin hyväksyntää.

Olemme molemmat asettaneet kommenteille hyväksymispakon koska hänelle alkoi tulvia aggressiivisia spammeja, ja minulle mm. alatyylisiä räksyttäjiä... Jälkeenpäin havaitsin että molemmat kommentit olivat lähteneet, ja Bill hyväksyi molemmat. Tässä sen toisen suomennos:

Heippa faija,
oletkos jo eläkkeellä?
- Minäpä olen!

Tämäkin keskustelu alkoi siis jo muutama vuosi sitten, jonkin aiheen lieve palaa areenalle aika ajoin, muuntuneena, kasvaneena, seestyneenä. Tai lisää kuplien? Sellaista ainakin vanha Kiinan ja Japanin runous on aina ollut. Antaa uskoa että maailma kulkee.





Suomessa valmistaudutaan Finlandia-kisan tuloksen julkistamiseen. Jotkut vapisevat pelosta, ja vain yksi voittaa.

Syksyn kilpailu -
koivun viimeiset lehdet
juoksevat piiloon

Turussa 19.11.2013, ulkona on marraskuun puoliväli jo ohittunut ja lämpömittari sanoo + 7,5 C.


Tikkis


Ps. Ääneen ja Ääniä runokoelmien oikeat tiedot korjasin tekstiin jälkeenpäin, kiitos Ripsan vinkki!

Selailin Miki Liukkosen vuoden 2012 kokoelmaa

Rasputin nai vajan takana
kolmea naista yhtä aikaa.

Kirjoittaa Miki Liukkonen sivulla 9. Kokoelmassa Elisabet, WSOY, 2012, 76 sivua.

Seuraava ote sivulta 51: Kun on ilta ja taivas on niin kuin se on


Kokoelman OSA 1 alkaa Rasputinilla. Lähtökohta pysyy mielessä pitkin kokoelmaa ohittaen ehyen Pariisin jakson, (OSA 3.) kokoelman 5. osaan saakka, jossa Elisabet kuolee. Tulevaisuuteen jätetty aukko, sinun poissaolosi (sivulta 57.)

Seuraava ote on Pariisin merkinnät - osiosta sivulta 31:

täällä sen tunnen 
   olen nähnyt auringon kattojen yllä

:-)

Kokoelmassa on kuusi osaa. Yleisosa 2.ssa on sivulla 19. on seesteinen aamu, joka päättyy:

En noussut, niin kuin jossain Fellinin
elokuvassa sirkusvaunut maatumassa metsän reunassa
vaan jatkoin
ikään kuin askertelua.
Olin tullut runoudessa siihen pisteeseen.

Osat 1 - 6 sopivat kokoelmaan sitä jäsentäen, yhdistäen, Miki Liukkosen ääni ei pahemmin osien välillä sorru, ei kulu kalutuksi.

Osa 5 nousee toki muita vahvemmaksi. 3. osan Pariisikin on ehyt ja oivallinen palanen. Ihan tuhti, kuin kivimiehen annos, kuten runoilija Ilkka Koponen olisi voinut sanoa?

Syövätkö kaksi muita vahvempaa osioita ympärillään olevia ja toinen toisiaan. Tuskin. Pitäähän hyvässä kiinalaisessa ruokapöydässäkin olla monta eri lajia, ja vain kaksi laihaa tikkua joilla niitä nyppii suuhunsa.

Sivulta 20 ote:
Kenties naisen aikomuksena on naida miestään ja sitten
miehen lauettua iskeä tätä sukkapuikolla niskaan.


Tänään luettu runokokoelma sulaa mahalaukussa eilen märehdityn kirjan kanssa, ja lopputulos on yleensä hedelmällinen.





Kun rusikoiva sammal pyörtyy etukenossa
möyhivään tundraan
kun kahvi salahtaa ryppäisiin muovikelmun alla
kun tupakoiva sipuli käy pankissa...

(Verbalismia sivulta 71.) Miki Liukkosen vasen silmä pikkukuvassa tarkastelee internetin saloja?


Miki Liukkosen runous asettuu hyvin siihen isänmaamme rauhallisen hedelmälihaiseen runojen virtaan jota NTAMO määrällisesti maassamme johtaa.

Mukava että WSOY myös julkaisee runoja. Pariisin osiossa sivulla 32 Miki Liukkonen katsoo peiliin ja toteaa:
minulla on kauniit kulmakarvat illalla

Jos joutuisin valitsemaan kirjoja kirjaston uutuushyllyltä pelkän etukannen kuvan perusteella, olisi Miki Liukkosen kirja voinut jäädä havaitsematta. Onneksi luin kansitekstistä kenen kirja on kyseessä.

Tämän enempään en Suomen Kansikuvataiteen olemukseen uskalla porautua. Suomen Kuvalehden Finlandia jutun kuvituksessa oli tarpeeksi ilmavaivoja?



Turussa syysmyrskyä kauhistellessa; aamulla myrsky kaatoi lehtiharavamme nurin niskoin. Epäsiistiä. Onneksi Miki Liukkonen on sisäsiisti runoilija.

17.11.2013

Juhani Tikkanen

Axel Savijoella

Aurajokeen ilmestyi valkotakkinen hahmo lautalla seilaamaan selkä kenossa.

Hahmon selässä lukee Axel.

Hän on siis Axel.

Sukunimi lienee tiedossa, minä en tiedä. Ken lienee.
(yks Kaken näköispatsas??)

Selkä kenossa
Axel kenottaa joella -
miettii yleviä

JK 17.11.2013: Lisäsin kuvan seilori-Axelista takaakin päin. Ota noista käsistä selvää mitä piilottelee vai pitääkö kiinni vihreästä pelastuspoijusta. Voihan se olla eväskassikin.

Salaperäinen Axel. Vähän kuin KEVAn eläkepomojen asunto- ja autokaupoille menossa tai tulossa?

Siirsin tänne yhden vanhan merirunon vuodelta 2005:

Tasainen meri.
Eihän myrsky pysähdy
kutittelemaan?

Tikkis

Busonilla on tämmöinen haiku:

Ei mene sisään, ohittaa:
Fujisawan temppelin
syksyiset lehdet

Olisiko turkulainen toisinto jotenkin näin:

Tuomiokirkon
suljetun oven eteen
pysähtyy lehti

Talvi ei ota tulta, lunta ei meillä näy. Myrskyjä ympäri maailman.

Tulisi kylmää,
tuulet eivät tarkene
tehdä pahojaan?

marraskuun risut
piileskelevät maassa -
harava eksyy

Turkuun ei suostu talvi tulemaan.

Mitä pahaa turkulaiset ovat talvelle tehneet?

Hiirikö juoksi
puutarhan ruohikolla?
Ei; kuollut lehti.

jos talvi tulee
niin miten käy maailmamme -
madot kuolevat?

Kts tännekin:
seasons

Kolme siivoa Issaa

Älkää pelätkö,
hämähäkit;
en siivoa tänäänkään!

Älkää surko, hämähäkit,
asun talossani
vain satunnaisesti.

Nurkan hämähäkki,
älä hermostu,
en riko verkkoasi!

Jusa Peltoniemi Hylyt

Talven keskellä
etsin askeleitani.
Löysin hylkymaata
ja mustan
hiilijalanjäljen.

(Hylyt teoksen kannesta ote.)


Jusa Peltoniemi kirjoittaa (mässäilee) kuolleilla, ruumiilla. Visvaiset ruumit työntyvät lukijan viattomiin silmiin. Välillä kaipasi raikasta merivettä huuhtomaan silmiä.

:-)

- Ruumiskasoja -

No onhan kokoelmassa muutakin, kun alun introsta päästään eteenpäin tulee ihan vankkaa Jusa Peltoniemeä.

Maisema vilistää ympäriinsä, eivät sorru ojaan ja jos sortuvat niin ilman kahvoista nostamalla sieltä päästään takaisin runon teille.

Jusa Peltoniemi Hylyt
WSOY 2013
80 sivua.

Peurat jäivät kuuntelemaan
raudan helähdysträ
jota tuuli kantoi ensi kertaa.

Sivulla 34.


Kustantajan tuoteseloste kertoo että Hylyt päättää trilogin, joiden kaksi ekaa osaa ovat olleet:
Talvi (2006) ja Made (2008.)

Tuskin maailma silti tähän vielä loppunee...


Miettii Tikkis Turusta

Vastasyntynyt
keskustelun kaiku -
quatrofonia

yks Kake kuka lie

kirjoitin tämän runon ihan vaan vittuillakseni
sinulle ja kahdelle vieläkin surkeammalle
runoilijalle

yks Kake teoksen PÄÄTEOKSENI I-III sivulla 53.

yks Kake,
Pääteokseni I-III
NTAMO 2012.





Tekijä on salanimen taakse piiloutunut kuka-Lie.

Kirjan tekstistä tukahtuu esilletuomaton vinkkikikkailumainen vittuilun sukuinen ajatuksien vikavalaisimo, joka sammuttaa keskustelun valmiiksi eri suuntiin. Tai sytyttää. Syty?

Selkeämmin maailmaan suhtautuu Lidlin Siti-kivennäisvesi: Veteen hiilihappopulpinnon lisäksi tallennettu magnesium auttaa lihaskramppiin, eli suonenvetoon. On ikävä tunne kun koipi liuskahtaa lämpimän peitteen alta ja siihen kramppaa suonenveto. Ainakin siihen herää. Ikäänkuin lukisi jotain tekstiä se herättääkin. Ajatuksia. Tuskia.

Siti-puteli on kaupasta haettuna jämäkkä. Jos korkin kiertää hätäisesti auki ulospurskuva hiilihappo ruiskuu käsille ja ulos. Ikäänkuin Siti olisi parempaakin skumppajuomaa. Hyvää Siti yhtäkaikki on.




yks Kaken kohteina on lähes nimeltä mainittuja kohteita. Ja se joka ei kuka-Lie-Ka-Ken kynsiin on joutumatta ei luutune hänen miellytysporukoihinsa?

Tekstiä en oikein tohtisi runoiksi sanoa.

Ääntä? Ääntelyä, joka lirisee luettavaksi, on paperilla luettavaa.

Välillä hihittelin kohdistettuja piikistelyjä joiden osoite on, jollei fyysinen kohde niin kirjaltajansa omaa sielukasta traumaansa.

Vähän kuin raumalainen yrittäisi ärsyttää porilaista.




Kokopiru Kokemäeltä olisi oivallinen kohde. Paitsi Kokemäen runojenluku-postiloota kellii itsetyydyttyväisesti opetusneuvos E. N. Setälän nuoruusvuosien pehmopehkuissa,

eikä kuuntele, eikä puhu. Ainakaan pehmeitä.

Kauvatsanjoessa olisi ansiokasta uida, - kylmää sen vesi marraskuussa toki lie - joku kuitenkin ottanee ulkohuusin kantaakseen, vastatuuleensa. :-)




runoksennus


yks Kake teoksen PÄÄTEOKSENI I-III sivulla 36.




Teos voisi olla oivallinen kohde Danskaavan TeddyKarhun voittajaehdokkaaksi?

Vastaan ei uskalla panna.

Saisi vain silmilleen
itseriittoisuuden yli- ja ohimielisyyttä.

Tämä maailma on julistettu vain yhden totuuden elintilaksi.

Tilattu.

Muut eriajatukselliset tuijotetaan tönkkökuolleksi kuin esihistorian Torninmäen tönkkösuolatut kapahauet.

Pysähtyminen maksaa rikosseuraamuksen ja silti osoitettu tie näyttää umpikujalta.

Maailmamme symboli, tulevaisuus ?-(


Lievästi vieraantumisen lukutuntemuksesta huolimatta kiinnostukseni on virinnyt. Odottelen jo yks Kaken esikoiskokoelman jälkeen jo hänen toista tulemistaan!


Tikkis talventuntua odotellessa, autossakin jo nastat alla

Marraskuussa 2013

,-)

Talvisiivousta

Tekstipölynimuri siivosi tänne turvaan muutaman lyhyttekstin:

Pilkkopimeässä
sadepisarat osuvat
niskaani

Kaksi eronnutta
vaahteran lehteä --
ilkeä syystuuli

Tämä autio maa -
keitä varten nämä
kaikki katuvalot?

Ilta illalta
kaupungin valot
kirkkaampia

Ruostepilkku!
Onko autoparkani
jo niin vanha :(

Vasta äsken
sain uuden sekunnin --
kuka senkin varasti?

Siivosin
tietsikkani kovalevyt --
bittien taivas täyttyi?

Kts myös tämä:
Octoberfestistä aihe


Liitekuva oikealla on vain laitakoriste.