perjantai 27. joulukuuta 2013

Kymmenen vuotta sitten jo oli kynttilöitä?

Viikkopyhät ohittaneet arvokkaasti
ja auringolle on annettu tilaa
nousta aikaisemmin,
laskea myöhemmin.


Vaihteeksi sataa tihuuttaa.
Keittiön mittari sanoo +5 Celcius.
Sisällä + 22,5 Celcius.

Huomenna on Herodoksen muistoksi julistettu viattomien lasten päivä.

?-)



pyhien jälkeen
        laihtunut tihkusade
        pilven hylkäämä






Alla pari bonusta, sen kunniaksi että pyhistä on päästy


Hän raapaisee tulitikun
ja sytyttää kynttilän.
Sammuttaa kattovalonkin.


Television ruutu antaa
pehmeää valoa huoneeseen.


Kynttilä lepattaa laihana
keskellä ruokapöytää:
"Käryttääkö se kun se lepattaa?"
"No nyt siitä valuu steariinia pöytäliinalle!"
"Jos se kaatuu niin syttyykö pöytä palamaan?"
"Eikä tässä näe lukea lehdestä
että mitä telkkarista tulee seuraavaksi?"


Hän huokaisee kyllästyneen näköisenä,
sytyttää valon takaisin,
ja sammuttaa kynttilän.


(Ei telkkarista mitään olisi tullut.)
On hiljainen joulutunnelma.

(Runo 13)

On se hyvä,
että on sähkövaloa.
Ei tarvitse
koko ajan präkätä
kynttilöiden kanssa.


(Runo 14)




Lumesta tehty Buddha - runoelmasta, kirjoitin sen jouluvuoden 2003 aikoina.

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Täällä sade ei laihtunut vaan yltyi.

Niskassa oli duffeli, joka on erinomainen sateensuoja. Nahkahanskat kastuivat ja kopperoituivat. Kengät samoin, pitää hankkia saapasrasvaa.

Täällä on hiljan ollut toinenkin joulu ilman lunta, mutta bussinkuljettaja ei muistanut sitä. Kysyin että sullako on aina hyvät renkaat.

Tänään rekat roiskuttivat lätäköstä kuraa vaatteille. Tasapuolisesti kaikille pysäkillä sadetta pitäneille.