maanantai 30. kesäkuuta 2008

Tornitalo kaatuu torilla


Tornitalo kaatuu torilla,
nuhainen pulu pelästyy
lehahtaa räystäs taivaasta
vanhan naisen korkokenkä
vääntyy kahden katukiven välissä
punaista graniittia
helisee kevätjäässä
hiljainen talo
romahtanut toive
torin graniittikivet jäävät torille
senkin jälkeen kun
tornitalon maalatut laastinpalat
on harjattu pois.

Ensi kesänä torille valuu
auringon valo,
kuten vain valo valuu,
korkokenkäisen vanhan naisen
haarojen
välistä,
neliviikkoisen jakson
varmana päivänä,
että ei muita taloja romahda
pulujen tepastelu kivetykselle,
lentokone laskeudu
iltapäivällä
juhlimaan
sadan vuoden seurustelua.

Vanhan naisen talo
sojottaa
pystyssä.

Korkokengät kiiltelevät,
naisen iho kiiltää innosta,
iltapäivän aurinko kiiltää
pysäköintimerkin
sinisessä
lepattaa
kesyjen pulujen
lentoonrehahdus,
aukea on auki,
torilla tehdään ihmiskauppaa,
osta sinä minut,
minä maksan puluille ryynit,

väistellään yhdessä epäsiistit jätökset.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Issan kesähelteet


kolme sadepisaraa
ystävänkortti taivaalta --
keskikesän helle

Issalta on siihen versio vuodelta 1823:

tämä sade
postikortti taivaasta ...
keskikesän helle

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Charles Olson, "Love is the talk..."


Rakkaus on
elinten puhetta
toiselle
toisessa
henkilössä


(Lähde: Collected Poems, s. 588, suom. j.t.)

perjantai 27. kesäkuuta 2008

kesäyö

Pohjois-Karjala on jo niin pohjoisessa että keskikesällä yö ei pahemmin hämärry, saati pimene. Asialla on kääntöpuolenssa:


kesäyön valo --
innokas rakastaja
rättiväsynyt

torstai 26. kesäkuuta 2008

                                      ^
Vaikka päivä on pitkä sessa.
yritän vielä valvoa joi
kun aurinko vihdoin poh
kätkeytyy metsän taakse

Taivas punertaa.

Suljen kirjan.
Jonkin aikaa vielä
muistan mitä luin.

Pesen hampaat ulkona pihalla.
taivas ei vielä moneen yöhön
pimene
tämän tummemmaksi.

Näkisi vielä lukea,
juuri nyt
maiskuttelen mielessäni vasta lukemaani.

Siitä voisi kirjoittaa jonkun rivin?
!
Otan kynän ja valoisaa
ensitöikseni kirjoitan, niin
että tänä kesäyönä vielä
on vieläkin niin valoisaa On
että näkee kirjoittaa. ^

Ei tähän nyt enempää.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

1.

Väsymätön
aurinko kellertää --
särki pulahtaa syvemmälle


2.

Vesihämähäkki
siirtää itsensä
tyynestä kohdasta tyveneen


3.

Metsäpolkua
kulkee metsähiiri --
varpujen alla hämärtää

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Katauta

Katauta on runomuoto, joka jäi Japanissa pois "muodista" jo ennen edellistä vuosituhatta. Alunperin molemmat keskustelurunon osaset ovat erikseen vielä keskeneräisiä, niistä tulee valmis vasta kun vastausosa on kirjoitettu ja liitetty alkuperäiseen.

Parhaimmillaan katauta olisi hauska parileikki: ensin toinen kirjoittaa rakkaalleen 5-7-7 tavuisen alun, johon vastaanottajan edellytetään vastaavan 5-7-7 tavulla. Nämä yhdessä muodostavat itseasiassa vasta eheän runon, rivejä kuusi ja tavuja 5-7-7-5-7-7 sedokan.

Tästä itseasiassa taisi kehittyä tanka tuhat vuotta myöhemmin karsimalla yksi turha rivi pois.

Katsotaanpa yksi esimerkki:

Sinun tuoksusi
viipyy vielä tyynyllä,
muistatko edes minut?

Tämä siis lähti kirjekyyhkyläisen mukana rakkaalle vuorten toiselle puolen, ja vastaus tuli nousuveden loiskiessa Sedoka-Bayn hehkuvilta hiekkarannoilta:

Vilun vallassa
muistelen vain sinua,
enkä saa edes unta.

Nämä voisi siis yhdistää:

Sinun tuoksusi
viipyy vielä tyynyllä,
muistatko edes minut?
Vilun vallassa
muistelen vain sinua,
enkä saa edes unta.

Idea on siis että kaksi ihmistä yhdessä kirjoittavat yhden runon. Esileikkiä siis myöhemmin runsaasti harrastetulle renku ja renga-runoudelle, eli ketjurunoudelle.

Ketrunosta löytyy nimimerkki Fierran sivustolta juttu:

http://fierran.wippiesblog.com/ketjurunous-renku/


Tankaksi muunnettuna tätä kepeä juttu voi olla vaikka vaan näin:


Sinun tuoksusi
viipyy vielä tyynyllä.
Vilun vallassa
muistelen vain sinua,
enkä saa edes unta.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Allen Ginsberg, Nuo kaksi


Tuo puu sanoi
en pidä tuosta valkeasta autosta allani,
se haisee bensalle
Tuo toinen puu sen vieressä sanoi
Oh, aina sinä valitat
sinä olet neuroottinen
sinä voit nähdä sen tien ohi jonka yli taivut.

(Allen Ginsberg, 6. heinäkuuta 1981 klo 20.00, suom. J. T.)

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Puilla on taivas



Puilla on vain taivas johon kurkottaa
ahmimaan valoa.

Juuret tunkevat imukarvansa
syvälle maahan.

Siinä on puun elämä.

lauantai 21. kesäkuuta 2008

21.6. kello 02:59

Herää, herää,
sanoo aikainen kärpänen --
kesäpäivän seisaus



Label: Juhannus

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Rock


Rock puree Jazz-rumpalin
hepin päästä palan pois,
rummuttaa siitä ejakulaation
eikä kukaan kysy
miksi sileä iho
on tummilla rypyillä

kuin kesäinen järvenselkä
ennen ukkoskuuroa

joka on sama kokemus


rumpalin sormissa
tärisee valkoinen tärinätauti
valkoinen totuus
valkoisella paperilla

punaisena sinertävä paisunut terska
jonka päästä valkoinen tuloste
purskuaa


torstai 19. kesäkuuta 2008


Lintujen levottomuus;
lokki kaartaa edestakaisin,
rastaat hyppivät, lehahtelevat.


Puolisonsa menettänyt
Mustarastas
lentelee puusta puuhun,
on ainut sitä lajia.

Jos kyhäsi pesän
ei siinä asu,
tyhjää vaeltaa

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008


Jos nyt tönäiset
saat ampparin kimppuusi --
Kesäinen draama.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Karri Kokko, Mitä ehkä. Ntamo 2008


Karri Kokko,
Mitä ehkä.
Ntamo 2008

Karri Kokon kahdeksas teos on oivaa kesälukemista; sitä voi lukea pitkään. Jos kolmannella rivillä palaa alkuun ajatellen että nyt joku mättää, että kesäistä sahtia tuli juotua pari kolpakollista liikaa, niin eihän siihen ole mitään estettä. Runoja voi ylipäätään lukea moneen kertaan, ja mitä on ymmärrys sinällään. Karri Kokon Mitä ehkä ei ole perinteisen luettavaa tekstiä. Ei se ole DaDaakaan, kaikki sanat sinällään merkitsevät jotain. Uutta on se että niiden järjestys ei aina ole totutun arkinen. Kokoelma on täytetty sanoilla, ne on laadittu lauseen näköisesti, tiheästikin, näennäisesti vaivaa nähden.

Missä on sanoma, ettäkö lukijan pitää se itselleen laatia, niistä aineksista.

Lukijaa voi harmittaa Karri Kokon runomaailma koska se pitää itse rakentaa, ei lukemalla lauseita vaan ottaa irrallisia sanoja, muodostaa oma järjestys kaaokseen. Runoilija voisi loukkaantua ja sanoa toisinkin päin; hänen lausemaailmansa on hyvässä järjestyksessä. Etä itse olet seko.

Välillä ajattelin, että Karri Kokko härnää. Miksi kaikkea pitää tulkita.

Että tekstissä on hyviä sanoja, oikein oikoluettuna, isot alkukirjaimet ja pisteet. Pilkkuja enkä huutamismerkkejä löytänyt.

Tunnustan että en jaksanut lukea koko kirjaa. En edes joka sivua selatakaan. Tuli hinku puuhata muuta, vaikka pari kuvaa kesän kukista. Senkö kokoelma sai minussa aikaiseksi. Ainakin sen.

Tuota oikealla olevaa pientä kuvaa jos klikkaat isommaksi niin voit itse nauttia lukukokemuksesta.

Mutta kuitenkin, mikä tässä viehättää, innostaa. Kiehtoo. Aikuinen, muuten ilmeisen täysijärkinen runoilija julkaisee 102 sivulla lauseita jotka eivät ole, eivät johda. Päättyvät, mutta eri paikkaan mistä alkoivat. Onko se kertomus meistä itsestämme, että me tiedämme miten meidät pitäisi kirjoittaa.

Mistä me lukevat ihmiset tulemme, minne eksymme.

Kas siinä ratkaisu, ottakaa itsenne lauseet tukasta, sitokaa ne pellavanaruun ja kieputtakaa kesäsateisen jälkeisen päivän kirkkaiden pilvien ympäri ja päästäkää suvituuli valloilleen.

maanantai 16. kesäkuuta 2008


Kesäheinä,
älä heiluta --
tulee tuuli

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Puutarhatonttu --
kesän tuuli
pyyhkii siitä pölyt

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Kokeiluja yhdestä aiheesta

Muutama kokeilu:


tummia pilviä
auringonsäteiden vieressä --
onneton koira


ukkostuuli --
kissa juoksee
edestakaisin


kissa juoksee
tänne ja sinne --
huojuvat puut



ukkostuuli ryntää
kirkkaan auringonsäteen
lävitse

perjantai 13. kesäkuuta 2008


Kun puu joskus kaatuu sen oksat yltävät maahan.
On kuin me ihmiset, tasa-arvoinen.
Mustikan varpu.

torstai 12. kesäkuuta 2008


Vanhetessaan kivi on sammaloitunut
ja sen kylki on pehmeä,
kuin keskipäivällä
nähty uni,
tai puiden läpi laskeutuva päivänvalo.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Vanha linnunpelätti

Varis istuu hetkeksi
vanhalle linnunpelätille --
lentää äkkiä pois


Copyright: Lorraine Ellis Harr (1912- ) Portland, OR, USA
Suomensi j.t.

Hyvää huomenta, linnunpelätti.

Ron Silliman, Katjak2: Caravan of Affect, the Alphabet, sivulla 216.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Sininen Asfaltti

# 1

Kiemurteleva asfaltti --
tuulenpuuska
ennakoi sadetta

# 2

Kesäsade --
sininen asfaltti
on yhä lämmin

maanantai 9. kesäkuuta 2008

I had had a beetle


Minulla olisi ollut
koppakuoriainen
jalallani

minun olisi täytynyt ottaa
jalka
pois

Koska koppakuoriainen
on nyt ilmassa
matkalla ylös minun

pääni päälle

Charles Olson, Collected Poems s. 585, suom. j.t.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Runoilija Perämerellä vuonna 1979

Siivosin vanhoja papereitani. Pölyistä ja hidasta puuhaa. Poltettavaa kertyy... Tätä paperia katselin lyhyen aikaa, ajattelin rypistää sen ja heittää pois. Vilkaisin huonolaatuisen paperin taakse, sieltä ilmeni että se oli eräältä tankkilaivalta 1979 suttapaperin taakse kirjoitettu teksti. En sano sitä runoksi, pikemminkin päiväkirjaa. Mutta ei siinä mitään salaista; kokeilin kuvata sen ja liitän sen kuvana tänne. Varmuuden vuoksi näpyttelin tekstinkin, tässä alla:

Yksinäisyys
on lohduton ja autio,
ja puhdas,
kuin tyhjä meren lakeus,
siellä täällä taivaalla seilaava
repale purje,
perävanan päällä vaanivia lokkeja,
sileää merta aaltojen välissä,
tyhjää ylt'ympäri,
kuten mieleni, odottelen ohx.n listaa,
radio kohisee; satunnaiset elektronit
rf-vahvistimen resistoreissa
ja fetin hiloilla,
kaiutin rääkäisee: ohx roiskii kiireesti
listansa, sanoo että ei ole mitään asiaa,
hiljenee, kohina vain jää.

Kyseessä selvästi sähköttäjän odottelua että OHX (silloin Vaasan rannikkoradioasema, sähköttäisi liikenneluettelonsa. Siinä koko juju. Höystönä pari kohinan seasta löytynyttä ajatusta.

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Issa ja ruttojuuri


kääräisen aterian
ruttojuuren lehteen …
talven sade


(Issa vuonna 1810)

(fuki no ha ni sakameshi
kurumu shigure kana)

sakameshi = riisiä joka on keitetty teen ja saken kanssa, köyhän miehen ateria siihen aikaan.)

Selityksiä on ainakin kolme mahdollista:

1. Aterian kääriminen ruttojuuren lehteen tarkoittaa vaatimatonta ja köyhää päivällistä. Talvinen sade on kylmä ja luo yksinäisyyden tunteen.

2. Issa on matkoilla. On ilta ja sataa. Issa on nälissään. Hän on ohittanut ruokapaikan ja ostanut halvan aterian.
Hän käärii sen pikaisesti runsaana kasvavan ruttojuuren lehteen ehtiäkseen perille nopeasti.

Ruttojuuressa on isot lehdet ja se kasvaa runsaana kasvupaikoillaan. Ruttojuurta on käytetty mm. migreenin hoidossa, mutta on toisaalta haitallinen maksalle.

3. Mielipaha: Issa on järkyttynyt pitkästä perintöriidasta. Haiku on päivätty 1810. Issa on 48 vuotias. Neuvottelut isän kuoleman (1801) jälkeisestä perintöriidasta äiti- ja velipuolen kanssa, ja oli käynnissä vieläkin. Se ratkesi vasta 1813.

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Leipuri


totuus kovettuu pehmeässä betonissa
kun pitää saada voittoja
osakkeenomistajille

emme saa sähköä
jollei betoni kovetu
se kovettuu
kovettuu
kovettuu se!

emme saa lapsia
jollei siitin kovetu
ei se nyt kovetu

likilaskuinen pullataikina

torstai 5. kesäkuuta 2008

Tuuletan --
hämähäkki korjaa
seittiään

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Haibun

Haibun (Japaniksi 俳文, haikai kirjoitus) on yhdistelmä suoraa proosaa johon liitetään haiku. Haibun on usein kirjoittajansa matkapäiväkirja. Bashoon matkakirjat ovat haibunin parhaimmistoa, ainakin kuuluisimpia.


Suomalaiset ajelevat autoillaan kesäisin kesälomalle. Odotetaan että tulee hauskaa.
Perillä odottaa ummehtunut mökki, hiiret ovat kenties käyneet tutkailemassa paikkoja. Kaappiin unohtunut sämpylä vihertää. Mutta hauskaa pitää olla.


Kesälomalla
parisuhde lujittuu --
kosteat lakanat!



Mökkikesässä
ei ehdi pohtimaan
tekemättömiä



Grilli savuttaa,
lintu hylkää pesänsä.
Hiljainen piha.


Hyttysen ääni --
hengittämättä seuraan
sen lentorataa.


Haibuniin periaatteessa kuuluisi vain yksi haiku. Yksi riittäisi. Minä nyt tarjoilen vain eri variaatioita, tämä on siten ikäänkuin työpöytä, jossa tekstiä syntyy. Säännöt on tehty muutettaviksi, tulkittaviksi?

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Kirsikkapuu
kukkimisen päätyttyä --
raskaana!

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Masaoka Shiki (1867 – 1902)

Kirjailijanimi Masaoka Shiki (17.9.1867 – 19.9.1902) oli
Japanilainen runoilija. Hänen oikea nimensä oli Masaoka Tsunenori.
Japanissa on tavallista että ihmiset julkaisevat runoja eri nimillä.

Shiki kirjoitti runsaasti puutarhastaan haikuja ja tankoja. Sairautensa vuoksi hän pysytteli mielellään puutarhassan.

Eräs Shikin kuuluisa ruusuhaiku:

luonnos:

Ruusut;
kukat ovat helppoja maalata,
mutta lehdet vaikeita.


Sen saa direktiivien mukaisesti 5-7-5 muottiin, kun kevyesti käyttää väkivaltaa rivi- ja sanajärjestyksillä:

Ruusun kukka on
helppo maalata, mutta
lehdet vaikeita.

Buson, Li Po ja luumupuu

Terälehdet putoavat
ja virta vie ne ...
luumupuu joen penkalla


Tämä on Buson. Li Polla on seuraavanlainen säepari:

Päärynänkukkia virtaavassa vedessä,
hetkessä ne ovat viilettäneet pois



kaipaako kukka
pudonneita kukkiaan --
raaka mustikka


Tämä viimeisen laati Tikkis.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

kesän tuuli
ravistelee puita --
terälehtiä kadulla

siitä saisi kevyesti murjomalla 5-7-5 version:

kesäinen tuuli
ravistelee puun oksaa --
kukka kadulla


jälkikirjoitus:


kuuma tuuli
saa puunlatvan
hikoilemaan