maanantai 29. kesäkuuta 2009

Turussa on ollut lämmintä, niin että kaupungilla voi kävellä sandaaleissa.
UV indeksikin on voimissaan, ei sitäkään turhaan mitata.
Yöllä heräsin hyttysen verenhimoiseen ynynään. Aamulla kutisi. Mietin murhanhimoisia ajatuksia.

vanhat ystävät --
hyttynen, ja toinenkin
hyttynen, naaraat


Turun Kirjaston kahvio on taas auki. Kävimme punatukkaisen naisen kanssa siellä istumassa. Otin kahvilanpitäjästä kuvan kun hän oli tupakilla. Paheksuin sitä. Itse en polta. Hän totesi että kaikki mikä on kivaa on jotenkin kiellettyä, naisetkin. En ole tuosta ihan samaa mieltä, mutta hän tarkoitti jotain toista naista?


Kuuma kesäpäivä --
kuppi lämmintä kahvia
kahvilan patiolla.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Vaihteeksi Vincent Tripin haikuja:

sireenin tuoksu --
ikkunalla nukkekoti,
sen ikkunat auki



jäänyt keskeltä
apposen levälleen
perhoskirja


maalaistori --
hänen kurkkunsa
pitempiä kuin minun


Copyright Vincent Tripi, suomennos j.t.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Lyhyt mutta aurinkoinen elämä

   Asvaltille kuollut 
lintu on kääntänyt
selkänsä maata vasten


 

seikkaileva mato
pysähtyi pyörätielle --
niin turha elämä

Markkinat Turussa

Käytiin aamiaisella ja aamupäivä kahvilla Turun Keskiaikaisilla markkinoilla.
Aamiaista tarjoiltiin heti pääportista oikealle olevasta kioskista. Aamumakkaran hinta kaalinlehdellä maksoi tänä vuonna kolme rahaa. (Raha = €uro). Eli kymmenessä vuodessa markkinavoimien inflaatio on ollut 50%. Syksyn palkkaneuvottelijoille tiedoksi.

Kojuja oli vanhan suurtorin täydeltä ja lisäksi Aurajoen rantamilla molemmin puolin turkulaisten savista jokea. Sisäpihalla piti Viro-keskus aidon villan tuoksuista puotia. Pihalla oli näyttämö, jonka kaivonkehikon nurkalla oli laitettu muutama yrttivasta kuivamaan kesäpäivän aurinkoon. (Oikealla.) Itseään kameran polttavilta säteiltä suojeleva kaupunkilainen oli myös markkinahumun seassa. (Vasemmalla.)
















Kesäinen päivä
auringonpaisteessa --
markkinamakkaran tuoksu

torstai 25. kesäkuuta 2009

Jim Murdoch on Glasgowin lähellä asuva viisikymppinen kirjailija. Hänellä on asiallinen blogi: http://jim-murdoch.blogspot.com Yksi ote hänen sivuiltaan:

Kukkaa ei tykkää must,
kaikk vihaava mua,
mä luulenki et mä mene ja ruppee syämää maroi.


Turun murteella käänsi J.T.

Lähde Jim-Murdoch.blogspot.com, mietelmän kirjoittaja on anonyymi.

(Nobody likes me, everybody hates me,
I guess I'll go and eat worms – Anon.)

Raakakäännös:

Kukaan ei pidä minusta,
kaikki vihaavat minua,
taidanpa ruveta syömään matoja.


Anonyymi

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Hyry ja Mäntyharjun urut

Kauempana meni lokkeja myötätuuleen.
Suolla oli ollut kurki,
oli huutanut ja noussut lentoon,
ja kohta niitä oli ollut neljä,
lentäneet lähellä,
ja oli ollut kuuroja
ja satanut sadetakin kauluksesta sisään.

Täytyy oppia olemaan synkkinäkin päivinä.

Tuuli suhisi
ja puunlehtien nurjat puolet kääntyivät näkyviin.


Antti Hyry teoksessa Kertomus osiossa Mustan ojan vesi . (Otava 1986)

Lueskelin tätä kun kuuntelin radiosta Urkumaratoonia Mäntyharjun kirkon uusilla uruilla. Olli Urposen soittoa olen kuullut muuallakin; hyvin hän Mäntyharjun pillien kanssa kaveerasi. Alkuosasta jäi mieleeni kihertämään Katri Vesanen: soitto oli reipasta ja läheni rämäkkyyttä mutta kuitenkin kurinalaisesti tuntui noudattelevan nuotteja. Tuli leppoisan rempseä olo Katri Vesasen soittoa luurit korvilla kuullessa.

Täyteläinen kokemus. B-A-C-H muunnelma oli ovelasti selkeä ja moninainen.

Semmoinen musiikkipläjäys tältä perinteisesti oikealta Jussinpäivältä, 24. kesäkuuta.

Iloista ihan oikeata Juhannusta!

Kesämatkalla Lokinkadulla


Kävimme päiväkahvikävelyllä, minä ja eräs punatukkainen tyttö. Otin kameran följyyn ja otin matkastamme turistikuvaelmasarjan. Tämän kuvan nimi on: "Polku kotikadulta alas savijoen rantaan."

Kotipolulla
ei lennä hyttysiä --
otsonisuoja


Lokinkatu Tuomaansillalta kurkattuna. Sillan kaidetta voi nojailla ja katsella maisemia.

Rannan penkillä
väsynyt kansalainen
soittaa kullalleen?

Naapuritalon syreenipuskat kurkkivat Lokinkadulle. Juhannuksena niiden tuoksu työnsi autojen sinisen pörinäkatkun syrjään.

syreenin haju
leviää auringossa --
pihajuhlatko?


Tuomaansillan alla voi tarkastella graffiti-taiteen suuntauksia. Jotkut ovat sitä mieltä että vapaa ja kuriton taiteen ilmaisujen julkea esilletuominen on syntiä, josta pitää rapsaista sakot ja raahata kyseinen itsenäisyyden pyrkimyksiä ilmaissut henkilö vankityrmään.

Vapaa julkinen
taidesuuntaus estää
paaveilta bullat?

Eikös ne bullat ole niitä kuritustekstejä?


Tapasin punaiset hiukset Tuomaansillalla. Oikeastaan tämä punahiuksinen kaunotar oli kävelymatkan aikana seurana ja ilona.

Kadun kauneus
kirkastaa harmaan sillan
pakokaasutkin!



Toinen naapuri on sitä mieltä että kaupungin kaduilla ei saa kasvaa muuta kuin masennettua sepeliä ja lohkottua talojen perustuskiviä. Katutolpankin kaupungin ukot pystyttivät. Muuten paistaa aurinko.

Monimuotoinen
kaupunkilaisten halu
tappaa kukatkin


Näitä kolmirivisiä ei kannata leimata haikuiksi, vaan tekstiin liittyviksi naljailuiksi. Kyseessä siis lähinnä naljuja.


naljurunoilija
laskee tavutkin väärin --
mokoma raakki!

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Sivistyneet urut Turussa



Kävimme iltakonsertissa Turun Tuomiokirkossa. Kalevi Kiviniemi soitti reilun tunnin satsin, alkaen César Frankista ja päättäen Pierre Cochereaun Scherzo symphoniquehen.

Istuimme kenties vähän liian edessä, eli saarnastuolin tuolla puolen. Siellä oli tosin screeni, joka näytti Kalevi Kiviniemen urkutyöskentelyn. Tupa oli runsaslukuisesti täynnä, tosin reunapaikoille olisi vielä toinen mokona porukkaa sopinut.

Vaikka olen turkulainen en ole Turun Tuomiokirkon urkuja moneenkaan kertaan mennyt kuuntelemaan. Mielessäni vielä parin viikon takainen Porin urkukonsertti odotin tukka kammattuna vanha kotikaupunkini urkujen fiilistelyä.

Tuntuivat ottavan erinomaisen sivistyneesti Kiviniemen soiton. Pehmeän arvokkaasti, voisi jopa luonnehtia. Marcel Dupré osio minulta jäi toiseksi eniten mieltäni hyrisyttelemään. (Lopun Scherzon saadessa minulta max + 1 pointsia.)

Turun urut osasivat Dupréensa siinä kuin Porin kirkonkin urut. Kovalla jakkaralla istuessa en ehtinyt miettimään että puutuivatko paikat, korvat pitivät virkeydestä hyvää huolta.

Porin uruilla olen käynyt useammankin kerran Kalevi Kiviniemen soittoa kuulemassa. En ole tainnut erikseen niitä kuuntelukeikkoja kehua retustelemassa. Kehutaan nyt sitten samaan kauppaan nekin tapahtunut. Viime konsertista jäivät muutamat kohdat päähän tinnittelemään, ihan kuten kävi nyttenkin Turun konsertin jälkeen.

Ei se Kiviniemi mikään velho ole, eihän velhoja ole edes olemassa. Mutta onpahan hyvä urkujen soittaja. Erinomainen urkujensoittaja. Demokraattinen tasavaltamme turkulaisena ymmärtänette jos sanoisin että Kalevi Kiviniemi on urkuri.
Siis Urkuri.

:-)
Iltahaiku konsertin jälkeen:
ilta-aurinko 
hehkuu sivistyneesti 
konsertin jälkeen




Label: Kalevi Kiviniemi,

Mustan kuun aika

Maanantaina 22.6.2009 oli uuden kuun aika. Minusta musta kuu on jännempi termi ilmiölle, jossa kuu muuten möllöttäisi täysillä mutta kun maan varjo on kuun ja auringon välissä.

Täysikuu on erityisesti Japanissa loputon haikujen aiheiden aiheena. Täyden kuun sattuessa hollille ei nukuta vaan kytätään isoa ympyriäistä mollukkaa.

Miksi ei uusi kuu? Kun samaan aikaan kun meille sattui vielä kesäpäivänseisauksen aikakin.
 
uusi kuu & juhannus --
pesen hampaani vaikka en vielä
menekään nukkumaan

Tästä supistelin sanoja pois:

uusi kuu --
en muutenkaan
nukkuisi

Hieman modifioitu suomeksi toisessa blogissani olleesta tekstistä. Seuraavat ovat myös siellä käydystä keskustelusta:

harmaa maanantai --
aurinko
ikkunan takana

aurinko
koputtaa ikkunaan --
minä käännän kylkeä

maanantai-ilta --
uusi kuu jossakin
pilvettömällä taivaalla


aamiainen --
tyhjä taivas
kuin kätkisi jonkun


ihailevat
uutta kuuta kanssani --
tulikärpäset


aamulla
teepannu viheltää:
nukuitkos sinäkin hyvin?

tiistai aamu --
tyhjällä taivaalla
aurinko, yksin


Perinteisesti japanilainen runous keskustelee ja vastailee toisiin runoihin. Kyseessä on kohteliaisuus ja toisten runojen arvostus. Eritoten Bashoon monet haikut ovat saaneet kommentteja ja uusioita; kateus kenties lievästi yliarvostettua haiku-jumalaa kohtaan on taiteilijoille peri-inhimillinen piirre, vaikkakin sen ilmaisu eritoten japanissa ei kuulu yleisiin tapoihin. Mutta kun joku jatkaa toisen aloittamaa aihetta, löytää siihen uusia syvyyksiä niin sitähän taide on parhaimmillaan kehittyessään.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

J-P Kantonen, Yhtä vaille sataa


Ajattelisitte vaikka minua,
niin minäkin teen.


J-P Kantonen (s. 1980) esikoiskokoelmassaan Yhtä vaille sataa runossa 90 sivulla 80.

Mietin kun lukaisin tämän kokoelman tänään sohvalla selälläni että mitä on teksti ja miten se lukijaan vaikuttaa. Pitääkö tekstistä välittyä lukukokemusvärinöitä. Mitä jää mieleen leijumaan.

Kaikesta siitä mitä on lukenut jää jotakin mielen syvyyksiin, uudet lukemiset hautaavat entiset ja alimmaiset sedimentit kovettuvat peruskallioksi, josta ei anneta periksi. J-P Kantonen runossa 84 sivulla 76:

Kutiskoot.

(Kustantaja Pegaros Oy, 2008, ISBN 978-952-67098-0-2)

Label:
Kantonen J-P
Maanantai-aamu --
rastas
nokkaisee madon

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Juhannuksen aurinko


Juhannuksena ei aurinko julkeammin juhlinut. Ilman paitaa ei tehnyt mieli kuljeskella. Mutta mittumaarii on aina juhla, satoi sitten räntää tai hiekkapölyä hikiseltä maantieltä. Kuuntelin aamulla Mirkka Rekolan radiojuttua ja siitä tuli mukava olo. Luottamus siihen että kyllä hyvä runous pitää itsensä hengissä. Kuten Juhannuksen kukat. Surautin pari voikukkasta toiseen blogiini:

http://juhatik.blogspot.com/2009/06/blog-post_21.html


Mietin niiden tekstejä pitkään; kuvat kertovat aina oman rajoitteisen tarinansa kun sensijaan runous tahtoo lähteä lukijan mielessä kuljeskelemaan. Kuva ja sana yhdessä on usein latistava yhdistelmä?

Huomisestako alkaen aurinko alkaa jättämään meitä. Mitä pahaa me olemme tehneet että talvella on pimeää ja märkää ja kylmää ja joskus hilpeitä lumikinoksia lumiukkojen leikkiä.

Hyvää juhannusta.


juhannusaurinko
valaisee sadepilvet --
hilpeä kesäsade

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Juhannusyö --
sadepilvien takana
aurinko tekee U-käännöksen


Vastavirtaan
nousee vain
metsän siimeksen valo

perjantai 19. kesäkuuta 2009



joskus en kuule
kun joku yrittää
kertoa tarinan

Katin villat
kastuvat kesäsateella --
jono tiskillä

Sain tämän vaikutteen viimeisen Parnasson haiku-osastosta. Mahtavia juttuja, Ban'ya Natsuishi ja Sayumi Kamakura, suomentanut Kai Nieminen.

Ihan kuin haikut alkaisivat Suomessakin olla salonkikelpoisia ?-!
Hyvää Juhannusaattoa: ihmiset, hyttyset, porot ja muut eläväiset!

Juhannusaatto --
aurinko jarruttaa
pilvet jyristen


Seuraava on toisinto juhatik-blogiini uploadaamastani jutusta:


Koivun lehdeltä
tipahtaa sadetippa --
kesä on valmis

torstai 18. kesäkuuta 2009

Matkan perimmäinen tarkoitus

Monivuotinen haaveeni oli pitkään käydä Nuorgamissa EU.n pohjoisimmassa Pubissa. Istahtaa paikallista keskikaljaa siemaillen, huokaista onnellisuutta. Sitä varten sain apukuskin ylipuhuttua Samaran rattiinkin.

Kalenterin sopivasti ollessa raollaan ja Nuorgamin Iso Katuvalo päällä 24/7 Vanha Samarani sai tankillisen menolientä ja kurvasi Utsjoen raitilta oikealle. Tietöiden vaaroista selvinneenä saapuminen onnesta kihisten Nuorgamin raitille. Parkkiin Pubin edustalle.

Oli melkoisen hiljaista. Todellisuudessa ei ihmisen varjojakaan, omaani ja apukuskia katsomatta. Pubi oli kiinni. Aukenisi vasta huomenna. Eipä hätää; paikalla on käyty. Säästyipä matkalla hiostuneet Eurosetelit. Sitten kadun toiselle puolen, ostoksille. Arvannette että molemmat kaupat olivat jo kiinni.
Eikun matka jatkuu. Seuraava kohde bensamittari. No kiinnihän sekin jo oli. Pettymys kasvatti paineita. Tankissa oli toki vielä bensaa, ja navigaattori ilmoitti että tämän torkkuvan EUn pohjoisimman kylän pohjoispuolellakin olisi elämää. Kävelin ensin maantien pohjoisimpaan mutkaan ja luikahdin pusikkoon purkamaan sisäisiä paineita. Apukuski piruuksissaan räppäsi siitä kuvankin.

Sitten Samaraan eloa ja kohti Tanan siltaa ja kohti uusia siekailuja. Teno virtasi sennäköisenä kuin olisi ollut vahingoniloinen? Mokoma kivikkoinen kalajoki.



Väsymätön turisti
ei lannistu ihan vähällä --
pissii pusikossa

Punainen autoni lepää parkkipaikalla


Porsanginvuonon pohjukan parkkipaikalla autoni (kts nuoli!) huilaa. Rannalla rakkolevää ja kiviä.

Tuonne en mene,
sanoo punainen auto --
vanha ja viisas

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Porsanginvuonon keltainen kivijäkälä


Kivet kiinnostavat minua. Niiden muotoihin kerääntynyt energia viehättää. Mikä on nämäkin kivet kerännyt tähän vuonon rannalle. Mistä keltainen jäkälä on saanut ajatuksen kasvaa näihin. Tyhjempääkin tässä maailmassa pohdittaneen.
  
Kivenpalaset
ovat keltajäkälän
nukkumapaikka

Ei tuo nyt ihan taida haiku olla? Lieneekö tämäkään, hauskaa minulla kuitenkin oli:

kiven sirpaleet
asettuneet rannalle --
jäkälä huilaa

(Haikuissahan pitää aina kysyä, että kukahan se kivi oikeasti on, entäs se jäkälä.)

Meri avautuu Lemmijoelta


Turisti on semmoinen elukka joka vaeltaa jonnekin, pysähtyy hetkeksi, sanoo "Hoo" ja kääntää autonsa paluumatkalle näpättyään muutaman kuvan voidakseen talvella todistaa itselleen että kävi jossakin. Ainahan ihminen on jossakin, ei sitä koko ajan tarvitse digikameran bittivyöryyn työntää?

Digituristi
rapsii maisemakuvan,
on onnellinen.
Maisema kerää ylleen
sadetihkuisen pilven.

Skoganvarren levähdyspaikka Porsangin kunnassa



Lomalla pitää matkailla. Viettelin vanhan Samarani Fierranjohkan pihalta maantielle. Karasjoen ympyröistä kohti pohjoista. Puolivälissä Porsangin vuonon perukkaa levähdimme Skoganvarren P-paikalla. Korkean hiekkatievan takana virtaa joki, jonka nimi on Lemmijoki eli Lakselv. Polku vie teräsköysisillalle jonka toisella puolen on saksalaisten sodanaikaisen sairaalan puhkiräjäytetyt rauniot. Sakea koivikko kasvaa raunioista. Paikasta olisi muutama kuva, pitäisikö niitä julkaista, menneitä ihmiskunnan munauksia helliä, selitellä, surra?

Lemmijoen takana
vartioi kaksihuippuinen kukkula
menneisyyden sadepäiviä

Alla yksi kuva. Lohkareet ovat teräsbetonia, eikä kanjonia ole uurtanut puro.


Asunnoton sotaveteraani
hätistetään kunnon ihmisten
rappukäytävästä sateeseen



Label: Lemmijoki, Porsanginvuono

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Kasitie by night


Sateenpehmentämä kotimatka jätti jo Kokkolan taakseen. Näppäsin läppärini kameralla kasitiestä kuvan klo 23:55 ja annoin kuvalle tietenkin nimeksi omaperäisen Kasitie by Night. Kuvauspaikasta on n. 100 km Vaasaan, jonne emme mene vaan ohitamme sen. Vaasalaisia ei pidä häiritä. Bensaa on n. 12 ltr eli parinsadan kilometrin päästä sinne olisi jo pitänyt liruttaa uutta, ponnekasta menemislientä. Katsotaan josko Pohojanmaan lakeuksilta löytyy antavaa bensapumppua. Läppärin akussa on enää 50 minsaa surffiaikaa. Kaikki vähenee, kilometrit, bensa, läppiksen akku.

Kasitie by night --
öinen aurinko puuhaa
hörhöpilvessä?

Kivet syntyvät
kun ukkostaa ja myrskyää --
rakennusluvat?

Lomamatkailun loppupörinä

Tiistaina tasan klo 13.00 Fierranjoen majan ulko-ovi sulkeutui. Maantie alkoi niellä autonrenkaita. Tällä helkellä klo 13:45 olen lähestymässä Kaamasta Karigasniemen tiellä. Navigaattori puhuu nelinumeroista km-lukemaa perille. Joskus lähemmäs on pitkä matka. Vielä ei ole näkynyt hirviä, poroja eikä vieraita avaruusaluksia. Vatsa on puolillaan kahvia. Kylmälaukku pursuaa kaikenlaista kolestrolipitoista herkkua. Auton tankki on täynnä norjasta ostettua menolientä. Läppärissä on pari tuntia surffiaikaa.
 
Pilvinen taivas
on matkalla kotiinpäin --
porot laiskotttelee


Koko tienpätkällä Karigasniemeltä tähän Kaamasen risteykseen saakka ei näkynyt ei poroja eikä hirviä. Hyvää matkaa.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kyyhkyt

Vaihtoehtoisia kyyhkysiä:

# 1

Pelästynyt
kyyhky lentää
kohti lähestyvää ukkosta

# 2

Pesivä kyyhky
kääntää päätänsä kohti
ukkosen ääntä

# 3

Tyynesti
sepelkyyhky kujertaa
vaikka ukkonen lähestyy


#1 ja #3 yrittävät olla hay(na)ku muottiin veivattuja. #2 on haiku.

Vaikutteita olen saanut mm. Twitteriin kirjoittamastani tekstistä, sekä Magyar-bloggaajan toukokuisesta Kyyhky-aiheisesta haikusta kommentteineen. #1 on suomennos twitter-tekstistä.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Hyttysraportti; vaihtoehtoja

#1

Pakkasyöstä
selvinneet hyttyset
iloitsevat minusta


#2

Ukkosmyrskyn jälkeen
aurinko naureskelee
hyttysille


#3

Tuulten pieksämän
rantapusikon takana
hyttyset kuin ei mitään


#4

Karasjoen tullissa
hyttysparvi lentää
punaiseen linjaan


#5
onhan kivaa
kun on tyttökavereita --
inisevät hyttyset

lauantai 13. kesäkuuta 2009


Porot syövät jäkälää. Sitä ne hamuilevat pitkät kesäpäivät suuhunsa. Osa ihmisistä on turisteja ja koluaa porojen jäkälämaita. Sivistymättömät jättävät joskus jälkeensä limpparitölkkejä ja säilykepurkkkien auki revittyjä hirviöitä.
 
Kiipeämättömäksi
tarkoitettujen kivien välissä
kasvaa punaista jäkälää

Mäen päälle kannattaisi kiivetä tasaisempia rinteitä, eikä pahimpien kivikasojen yli. Jokin toisia ihmisiä kuitenkin kiviröykkiöissä vetää puoleensa.

Historia opettaa
että kivet eivät muutu --
eikä ihminen


Utsjoen Tenon varren tietä mennessä tapaa ajoittain poroja. Ylämäkeen puhkuessa vanhalle autolle soisi pienen ylimääräisen kierroslisän, mutta jos tuon mäennyppylän takana odottaa poro... Varisten kanssa tulee paremmin juttuun Elämä on arvoituksia.


Fierranjohkan varis --
korvinkuullen sama murre
kuin kotona Turussa

perjantai 12. kesäkuuta 2009

auringon säde --
mehiläinen kiirehtii
perhosen varjon ylitse


Dustin Neal kirjoitti blogissaan 27.8.2006:

kuuma kesäyö
pop-up ikkuna
hyydyttää näyttöni


Siihen tikkis kommentoi:
kielletty data 
juhlii näyttöruudun takana 
piilossa
Bonuksena pari käännöstä omista varastoistani, eivät liene vielä missään julkisesti:
1.

Oi hyttyset, 
ettekö jo 
nukkuisi? 

2.

Parvi hyttysiä.
hyppäävä kala nappaa yhden. 
Yhä parvi hyttysiä.

19.6.2006

torstai 11. kesäkuuta 2009

Ukkosen vaarat

Ukkosella salamoi ja tuulee. Salamaan ladattu energia on lyhytkestoinen ja siksi niin voimakas. Jos salaman energia purkautuisi hitaammin niin sillä voitaisiin vaikka osittain hoitaa kesämökillä lämpimän veden lämmityksen. Nyt sen lyhytikäinen purkaus on yksioikoisen repivä. Ihmiskuntahan ei itse käyttäydy kuten salama, Blitz?

Kyyhkysen pesä --
ukkosmyrsky lähestyy
pilvet rähisten


Mietin että jos salama iskee pesäpuuhun niin miten vaikkapa variksenpesän käy. Ihmiskunnan urheutta kuvaamaan kehitin tämmöisen:

urhean puluäidin
höyhenet hulmuavat --
ukkosmyrsky

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

tässä tuulessa
sanat eivät löytäne
minun runoja

tiistai 9. kesäkuuta 2009

#1

Kesäkuun aamu --
hyttysetkin nousseet jo
nautiskelemaan


#2

Aamun aurinko
tuntuu sentään tietävän
mitä tekisi

Taivaanrannalla
kyhjöttää jokunen mäki --
aurinko kurkkii

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Deatnu


Kalat sisässään
Deatnu valuu
kohti Jäämerta


Fierranjohkalla 8.6.2009

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

täysikuun varjo --
kurnuttava sammakko
valvoo koko yön

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Pohjoinen taivas by night

 
Asfaltti kirmaa
kohti pohjoista aurinkoa --
bensiini juhlii

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Porin Urut 4. – 5.6.2009

Missasin 3.6.09 Porin oman urkumestarin, Juhani Romppasen konsertin. Mutta 4.6.09 olin hyvissä ajoin urkuparvella. Soittovuorossa oli François Menissier. Hän aloitti kolmella Widorin kappaleella. Jatkaen Boëlyllä, sitten Mendelssohnilla ja koska Porin urut ovat kuin tehdyt César Frankille häneltä hieno otos ja lopuksi Vierneä.

En musiikkitiedettä sen syvemmin harrasta, seurailen eritoten joitakin urkujuttuja ja nautiskelen niistä omalla tavallani.

Menissier teki erittäin huolellisen vaikutuksen, kuitenkin värikkään. Hän käytti Porin urkujen ominaisuuksia vähän kuin tiedemies tutkisi että mitähän kivaa seuraa kun nuotteja siirtää sormien ja jalkojen välityksellä urkukoneiston pureksittavaksi. Määritelmäni ei liene erityisen opillinen? En lakkaa maiskuttelemasta miten syvällisesti ja viisaasti Porin kirkon uudet urut todella soivat. Kun panee silmänsä kiinni niin kuule paremmin. Sävelet asettuvat Porin kirkkosaliin sillä pinta-alalla mikä kirkossa on, sen täyttäen, siinä kaikuen. Keskustellen.

Kun Menissier lopetti niin innostuimme taputtamaan että hän soitti meille ylimääräisen. Ja taas taputettiin. Mielestäni ihan syystä. Hänen soittoaan kuunteli mielellään, se ei aina ollut helppoa, eli korviin tuleva informaatio ajoittain vaati pohdiskelua, asettelemista ennalta opittuihin lokeroihin. Muutaman kerran piti siivota vanhoja ajatuksia ja antaa Menissierin soiton tehdä uusia kokemuskoloja musiikkimuistiini. Ostin pari hänen levyään ja sain Maestrolta niihin nimmarit.

5.6.2009 urkuparvelle kiipusti Kalevi Kiviniemi. Hänen kanssa parvelle oli tuotu Markku Krohnin soitettavaksi lyömäsoittimia. Odotin että jaahas, Kiviniemi säätää soittoaan pianissimoksi, (vai pitäisi uruista puheen ollen sanoa urkumissoksi?) mutta eipäs mitään. Kalevi soitti urkuja entiseen tapaan (siis sekä korkealta, matalalta että siitä väliltä ja tarpeeksi kovaa!) ja lyömäsoittaja soitti siihen lomaan täydentäviä, laajentavia musiikkikuvioita. Hmn.

Uskaltaisinko sanoa että huisia. Minun oppimaton ja kampaamon tukkahaiveneni hulmusivat soiton mukana, en muistanut että istuin parvella kovalla kirkonpenkillä, en huomannut edes pidellä kiinni. Siinä sitä mentiin, ja mentiin.

Kiviniemi aloitti Frankilla, josta hän vastikään muuten teki CD.nkin! Välillä mm. Piernéä, Dupréta, Liszt ja Cochereauta. Ja pari omaa juttuaan, Kalevi Kiviniemen Fantasian ”Suomalainen rukous” ja improvisaation Boléro de concert.

Hupsista kuitenkin. Kun Kalevi Kiviniemi lopetti niin istuimme jonkin aikaa hissukseen. Vastikään kuultu puolentoista tunnin sessiota kaikui vielä hiusrajassa. Sitten taputimme, nousimme seisomaan että tapatus kuuluisi edes vähän paremmin. Taputettiin. Taptaputettiin. Kumarruksia, ja soittihan Kalevikin meille ylimääräisen.

Löysin yhden levyn jota minulla ei vielä ole ja kiiruhdin mankumaan siihen nimmaria. Nimmarinhakumatkalla tölmäsin Juhani Romppaseen, ja kysyin josko he joskus soittaisivat nelikätisesti jotain. Romppanen ei tyrmännyt naivia ajatustani. Pitihän sitä jotakin hönkiä kun olin vielä niin tolaltani siitä käsittelystä minkä Kalevi Kiviniemi Porin uruille taas antoi.

Kirkon takaseinällä ilta-aurinko pilkahti valaisemaan urkuja, jotka siellä oleilivat tyytyväisen näköisenä. Kuin olisivat vähän virnistäneetkin salaa, että olivat antaneet pilleistään Keski-Porin kirkon avaraan tilaan sellaista musiikkia mitä Kalevi Kiviniemi tällä kertaa halusi. Eikä mielestäni ihan vähää. Uruilla oli täyteläinen syy olla tyytyväisiä.

Nimmarin mankumisjonossa jouduin tyrkyttämättä loistamaan; kaikilla ei ollut kynää ja lainasin omaani. Panen sen kynän talteen ja seinälle vitriiniin, se on se kynä jolla Maestro Kalevi Kiviniemi Porissa 5.6.2009 konsertin jälkeen kirjoitti useita nimmareita. Minullekin yhden.

Lauantaina 6.6.2009 olisi vuorossa Naji Hakim. Aikatauluni pakottaa valitsemaan, en harmikseni pääse häntä kuulemaan, koska minä lähden Tampereelle.

Mitäkö minä Tampereella teen? Kääntymässä ja sitten auton keula kohti yötöntä yötä. Ensin Rovaniemelle, ja sieltä kohti Kaamasen tietä. Ensi viikolla katsastamaan Nuorgamia.

Siitä eteenpäin en ole suunnitellut enempiä. Mukana on lämmintä vaatetta niin paljon että mietin jonkun luulevan minun menevän Huippuvuorten ikijäätä kaivelemaan. Noh, huono vitsi, joita ei koskaan pitäisi äänen lausua. Mutta pääasia että ei palella. Raavas mies saa mielestäni välillä vähän hikoillakin. Eivät kaikki tunkeile liian lähelle.

Lopuksi runoblogini vaatisi kolmirivin?
 
Auringon säde
kurkkaa kirkon ikkunasta –
urut loistavat!



Label: Kalevi Kiviniemi, Juhani Romppanen, Menissier

torstai 4. kesäkuuta 2009

Lääkärikonferenssi

Konferenssin aloitti bloggaaja Bill:
 
tohtori haluaa
tarkastella lähemmin
tutkimatonta elämääni

Kts:
(Copyright Bill Kenney 2009, suom. J.T.)

Hölösuisena ryntäsin kommentoimaan:

lounastauko --
lääkärini syö vielä
yhden omenan


Bill vihjasi että omenoiden oletetaan pitämään tohtorit poissa. AY-puuhissa mukana rypevänä olen pahoillani jos kommenttihaikuni loukkaa lääkäriliittoa.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Paleltaa

Kävin tänään junamatkalla.

Viileä aamu --
pikajuna suorittaa
suunnitelman

Aamulla olin vielä niin nukuksissa että en herännyt tiedostamaan ulkomaailman kylmyyttä. Olin varautunut Pohjolan lämpöpelastavaan pitkäsuunnitteiseen kasvihuonelämpöön enkä ehtinyt tiedostaa hytisemisen tarvetta.
 
Touhukas juna
hiljeni työkiireistään --
ihminen hosaa

Junamatkan jälkeen istuin lämpimässä sisätilassa. Paluujunan vessa oli särki, enkä lähtenyt vaeltelemaan vieraisiin vaunuihin. Lyhyen kotimatkan aikuinen mies kestää ilman välipissiäkin. Turun asemalla tölmäisin viileään totuuteen. Palelsi! Kun pääsin kotilieden lämpöön menin ihan ekaksi veskiin; kevenin kaikkien kolmen juotujen kahvikuppien verran ja tuoremehulasin kaupan päälle.

Kasvihuoneessa
tihkuttaa kylmä tuuli --
pohjoinen totuus

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Tyly ilmasto

Gary Snyder on pohtinut ilmastonmuutosta.

Hän toteaa että Grönlannissa on kasvanut palmuja, ja että maapallo on ollut paljon lämpimämpikin paikka kuin se on nyt.

Perustelu on vääjäämätön totuus. Mutta kirvelee silti.

Olisi helppo hurrata lämpimälle ilmastolle Suomessakin; Utsjoki Kevon laakson rinteillä kasvaisi Deatnu-viinirypäle ja siitä puristettua viiniä vietäisiin kaukaisiin maihin, kuten Andorraan.

Olen itse ilmastonmuutosta vastaan taistelun kannalla. Kärsin vanhojen dieselien pienhiukkasista.

Minua surettaa Tyynen Valtameren kalat, jotka kärsivät Tyynen Valtameren Ranskan kokoisessa jätemuovikurimuksessa pohjoisella Tyynellä Merellä. Muovi seilaa parimetrisenä jätelauttana eikä häviä; muovin parasta-ennen-päivämäärä on epämääräisessä hämärässä. En silti tarkoita että muoveja ei saisi tehdä. Niitä ei vaan pidä heittää luontoon eikä ainakaan meriin.

Mitä ajatella tästä maailmasta.

Kysymysmerkki ei auta; se on lähes yksi lysti. Jos joku maapallon supertulivuorista päättää poksauttaa itsensä julkisuuteen, niin ei auta vaikka YK olisi antanut sitä vastaan päätöslauselman.

Vitsit lienevät vähissä. Kyynisyys niitä kuitenkin generoi. Elämme minkä elämme, tai sitten emme.

Ei se lopulta ole kenenkään käsissä.


Hyväkuntoinen muovikassi
seilaa kilpikonnan selässä
ympyrää


Tuo ei ole haiku, eikä senryu, vaan nk. Tikkasen kolmirivinen. Koska tämä ainakin yrittäisi olla runolaboraatioblogi, niin wakamuotoisen siitä saisi vähän tavaraa lisäämällä:


Hyväkuntoinen,
käytetty muovikassi
kelluu meressä
kilpikonnan reitillä --
ilmainen lahja.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Keskustelu Valtamerestä

Valtameri, Oceanen

Göran Sonnevi:
Valtameri on jokaisena hetkenä uusi
Gregoro Corso:
Mutta valtameri hätyyttää kalan
Tikkanen:
Yöllä lentokala läiskähtää kohti kointähteä
Göran Sonnevi:
Entisellä paikallaan Valtameri
Tikkanen:
Päivisin Valtameri pakenee pilviin

Jos joki tietäisi minne se on matkalla
niin se muuttuisi koskeksi

Charles Olson istuu Gloucesterin rannoilla keskustellen vuoroveden kanssa:

Maa jää autioituneeksi
joka päivä
Kun valtameri vetäytyy pois siitä jättäen
sen paikoilleen
Murtumaton housut kintuissa kiskaisten itseään hiukan
ylös
Ikäänkuin olisi antanut liikaa tai ei vielä
tarpeeksi

. . .