maanantai 31. toukokuuta 2010


lyhenevä yö
pitää minusta kiinni -
kylmä toukokuu

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

John Stevenson

Yksi monista haikujulkaisuista Internetissä on The Heron´s Nest. Lueskelen sitä aika ajoin; arkistonsa tuntuvat pysyvän luettavina ja tallessa. Vuodelta 2004 kaivelin muutaman John Stevensonin kirjoittaman haikun. John on yksi amerikkalaisen haikun kantavista voimista. Seuraavat näytteet olen suomentanut ilman lupaa:

kevään kevyt vihreys
minä osaan hymyillä
haluamatta mitään


myöhäinen kesä
yhdessä korvassa
vettä


kesäyö
maatilan lammen
pehmeä pohja


laskuvesi --
kuivuneiden kivien joukossa
niitä jotka eivät ole


kukkia ...
puhetta että luonnos
tuodaan takaisin


Viimeisestä näen korvillani ja kuulen silmilläni miten John Stevenson pitää vaikkapa ketjurunojais-istuntoa, ja siitä on intensiivinen keskustelu meneillään...

Copyright John Stevenson, suom. j.t.

lauantai 29. toukokuuta 2010



metsäpolulle
kuolleita neulasia --
mänty hiljenee

(Riviä kolme pitäisi kai vielä työstää? Tuo on puolesta tusinasta vaihtoehdosta valittu ehdokas.)


tulevaisuuden
mökin seinää --
sateenraikas männyn oksa



Samaa aihetta hipoo myös tämä Facebook-kirjaus:
klikkaa tästä!

perjantai 28. toukokuuta 2010

Möhkön Mantan peräsin

Turistin ohimenevä raapaisu #2 Möhkön matkalta vuonna 2010:



aurinkotuuli
heiluttaa peräsintä
myötäiseen valoon

Möhkön Mantan kylkeä


tervattu kylki --
66-vuotiaan hengitys
kuin raikas poski

torstai 27. toukokuuta 2010

ylösalaisin
pisaroiden ohitse
tuuli soheltaa

keskiviikko 26. toukokuuta 2010


Hirsiseinän kasvu alkaa metsästä. Aikansa pituutta ja paksuutta saaneena puu kaadetaan ja muokataan hirreksi. Sitten kun aikaa kuluu ja säät ja pakkaset ja helteet sitä käsittelevät muuttuu hirsiseinä vanhaksi, ihan kuten ihmiset:


Linnuista on jukunen hassu kuva, mutta ei käkeä. Kirjoitin siitä tähän loppuun pienen kolmirivisen, käy haikuksikin koska vuodenaika (alkukesä) ilmenee:

kaakkuva käki
ilmoittaa varanneensa
vuokra-asunnon

Kushiron kirigirisu / 3

Lisää Hokkaidosta kotoisin olevia tuntemattoman kirjoittajan tekstejä, joita voisi kutsua Kushiro - teksteiksi:


Sinäkö tulet
polkua ylös luokseni?
- Vain kaskaan laulu.


tiistai 25. toukokuuta 2010

Lainaus HS 6.4.2010:
Kun Neuvostoliitto hajosi ei Venäjä kadonnut mihinkään.

Aurinko on jo korkealla
ja sinä vain
kuorsaat

Tänään kirjasin myös toisen ajankohtaisen:

Riski
maailmanrauhalle --
hyttynen!
Kirigirisu / II

Bashoo kirjoitti kahdeksannella kuulla (syyskuu) vuonna 1689 seuraavan jutun ollessaan käymässä Komatsussa Tadan muistomerkillä. Siellä on kuuluisan soturin, Saitoo Sanemorin (kuoli v. 1183) taistelukypärä. Sanemori kuoli Shinoharan taistelussa jolloin hän oli jo 73 vuotias. Peittääkseen korkean ikänsä hän oli värjännyt hiuksensa mustaksi. (Kuten eräs lähiaikojen erään ylpeän valtakunnan presidenttikin taannoin!) Kun taistelun voittanut kenraali näki kuolleen Sanemorin läheltä tämä voihkaisi: ”Onpa sääli!”


Säälittävää!
Kypärän alla
heinäsirkka.


Löysin myös seuraavan käännösmuotoilun, joka on toisaalta selkeämpi eikä kaipaa välttämättä taustatietoja:


Törkeätä!
Sankarisotilaan tyhjän kypärän alla
sirkka sirittää!

maanantai 24. toukokuuta 2010

Lisää Kushiro Hokkaidolaisen vaikutteita; teema on moneen kertaan kaluttu. Mikä lienee alkuperäisin kirjaus aiheesta. Tässä yksi tulkinta lisää, wakatyyliin:

Istuin rannalla
koko päivän, ja yönkin --
kosteina aallot
kuohahtelevat rantaan
kuin terveisiä tuoden.


sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kushiro Hokkaido

Löydettyäni tuntemattoman japanilaisen (-Korealaisen??) sekalaisia tekstejä olen innostunut niistä niin että seuraava on saanut jollei suoraan kopion niin vaikutteen tästä ilmeisen tuntemattoman runoilijan tekstistä, jonka paikkakuntasidonnaisuuden mukaan olen nimennyt Kushiro Hokkaidoksi:


hepokatti innostuu
sirkuttamaan
auringonpaisteelle



Muistin tämän kun alkukesästä tien varren ruohikossa äänteli hepokatti. Kun tulin lähemmäs se hiljeni. Vasta kun olin ohittanut hänen sirkutuspaikkansa se jatkoi sirkutustaan.


Ohitettuani
hepokatin se jatkoi
sirkutustaan.


lauantai 22. toukokuuta 2010

Buson ja luumupuun kukka

nurkista ja koloista
huokuu vielä kylmää -
luumupuun kukat

Buson 1716-1784

kts myös:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/09/buson-ja-hevonen.html


onpa mukavaa
kun saa käydä pihalla
kuseksimassa!



perjantai 21. toukokuuta 2010

Busonin ja Bashoon kuihtuneet nummet


Hänen pyhyytensä,
Apotti, paskalla
kuihtuneella niityllä


Buson 1716-1783

Bashon kirmailee kuihtuvalla nummella omassa Jisei-runossaan. Bashoon kuolinruno löytyy Tikkaselta, kts.

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/joulu97.htm#jisei

sekä myös täältä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/DustinNeal.htm


Busonin oma jisei sanotaan olevan Aikainen kevät joka kuvaa Busonin puutarhassa juuri valkeaan kukkaan puhkevasta luumupuun kukasta, juuri ennen auringon nousua, himmeässä, pehmeässä valossa:

Valkea luumunkukka
yöllä hämärän
sarastaessa

torstai 20. toukokuuta 2010

Basho ja kukkien tuoksu


iltakellot
hiljenevät pois ...
kukkien tuoksu


Bashoo 1644-1694, suom. j.t. Seuraavan on laatinut Tikkis:

kukat tuoksuvat
vaikka sulkevat yöksi
terälehtensä


keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Busonin vuorikäki


vuorikäki -
syntynyt, oletan,
puun haarassa



Vuorikäki -
en tiedä millä
se elää.



(Buson)

Vuorikäki, kankodori, Himalajan käki. (Cuculus sataratus).
Elää piilossa syvissä metsissä. Ääni kuten kyyhkyllä mutta voimakkaampi.

Perinteisissä runoissa kuuluu asiaan, että vuorikäestä ei kukaan tiedä mitään.


kuin käki
vuoren rinteillä

en tunne edes

itseäni



Vuonna 1760, kun Buson oli 45 vuotias, hän meni naimisiin Tomo'n kanssa. Tomo oli myös runoilija. Buson oli myös menestyvä kuvataiteilija.

tiistai 18. toukokuuta 2010



seinätön talo --
roikkuvat jätepalat
sinnittelevät

maanantai 17. toukokuuta 2010



auringon purske
osuu muutamaan oksaan --
otsonikevät?

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Pari Busonia


Punastettuaan luumunkukat
aurinko hyökkää
tammiin ja mäntyihin



Kuunvalossa
kukkiva luumupuu
on kuin talvella



Copyright by Buson, suom. j.t.


punaisena
luumupuun kukka hehkuu
iltaruskossa


(Tikkis)

lauantai 15. toukokuuta 2010



ui ylpeänä
kuin aikoisi isona
ruotsinlaivaksi


Uiminen lienee kigo-sana, eli tuo voisi olla siis haiku. Senryuu se on ainakin.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Suomi on mukana ottamassa Kreikan riskisijoittajien tappiot maksaakseen. Eduskunnan edellytettiin maailmanrauhan nimissä olevan samaa mieltä. Lainaan tähän Issalta yhden rauhanaikaisen vuodelta 1815:

istuvat rivissä
maan päällä rauha...
sammakot

torstai 13. toukokuuta 2010

Hannu Mäkelä


Hannu Mäkelä
Maan sydämellä
Runokokoelma 2010
96 sivua

Tämä on Hannu Mäkelän 19. runokokoelma, jollei kahta valittujen runojen laitosta lasketa. Ensimmäisen runokoelmansa Hannu Mäkelä julkaisi vuonna 1966, samana vuonna kuin Tikkanen. Esikoiskirjansa Hannu Mäkelä julkaisi 1965, samana vuonna kuin Saaritsakin ja niinpä he olivat aikanaan Tukholmassa debytanttikirjailijoiden pohjoismaisessa seminaarissa Hässelbyn linnassa samaan aikaan. Minä olin Hässelbyssä vuotta heidän jälkeensä, samana vuonna kuin esim. Suomesta Jussi Kylätasku ja Norjasta Ragnar Mickelson.



Pimeässä palaa kynttilä.
Pimeässä palaa kynttilä.
Pimeässä palaa kynttilä.

Ja siinä se on:
koko elämä.

(Hannu Mäkelä sivulla 86.) Tämänkertaiseen kokoelmaan, jossa ei ole ISBN numeroa, merkiksi kait siitä että teosta ei saane Kirjavälityksestä? Hannu Mäkelä on myös kirjoittanut muutamia runojaan uusiksi. Vinkit niistä löytyvät sisällysluettelosta.

Kokoelman teksti on tunnistettavaa Hannu Mäkelää. Paikoin hivenen mattahimmeätä ajattelua, kuin Herra Huu istuisi iltapäivän hiljaisuudessa terassilla, kuuntelisi miten hiljainen maailma ympärillä elää, kulkee ja etenee. Hannu Mäkelä on ollut 45 vuotta kirjoittavana kirjailijana, teoksia on yhteensä 100. Seuraava, eli runokokoelma Toden näköistä on ilmoitettu ilmestyvän Tammelta vuonna 2011.


Illan mietteet vaihtaa aamu uusiin,
takassa palaa tuli, tiili lämpenee hitaasti,
ulkona lumi seisoo kuin vartiossa ympärillä talon
jotta täällä asuttaisiin ihmisiksi.

Lainaus sivulta 76. Hannu Mäkelä opetti minulle 1960-luvulla Suomen Kielioppia Käpylän iltaoppikoulussa. Tiedä opinko mutta keskikoulun siellä suoritin.

Eniten Hannu on julkaissut proosaa. Mm. Mestarin vuonna 1975. L. Onervan jälkeenjäänyttä tuotantoa hän on myös tutkinut. Ollessamme Baggbölessä runoilija Kai Niemisen synttäreillä samaan aikaan, ja myös Pentti Saaritsan sinne tultua keskustelimme kevyesti ohimennen Fernando Pessoan papereita (runoja) täynnä olevasta arkusta ja siitä onko L. Onervan julkaisematta jääneillä runoilla yhteneväisyyttä Fernando Pessoan tekstien kanssa. En muista päädyimmekö mihinkään erityisempään ratkaisuun mutta jokin keskusteluun yhdisti; runous.

Kai Niemisen synttäreistä on Mataleenan blogissa useita kuvia.
(http://mataleena.blogspot.com/2010/05/monia-vuosia-runoilijalle.html)


Ja kun kosketan, kun silitän poskea hiljaa,
säpsähdät kuin kiinalaisen runon putoava
sininen ja kypsä luumu.

Ote sivulta 67.

Oikealla teoksen takakansi.

En osaa kirjallisuutieteen salasanoin luonnehtia Hannu Mäkelän suhdetta kieleen ja miten kieli toteutuu runoissa ja mihin kulttuurikenttään tämä nyt julkaistu tekstikokonaisuus asettuu kirjallissa kentässä.

(Venäläiseen! Mukana on Anna Ahmatovalta runosuomennos, samoin Josif Brodskilta ja Pushkinilta.)

Lukaisin kokoelman heti kertaalleen, nyt pariin kertaan ja viihdyin, viihdyin, viivyin.

Teksti on oivaa tunnollista tekstiä. Kun sitä lukee sinne menee sisään, kurkkimaan, katselemaan. Sinne jää kiinni. Paikoin olisin kaivannut lyhyempää ilmaisua, mutta Hannu Mäkelä käyttää senverran sanoja että viesti välittyy, että lukija jää yksin kielen kielekkeille pohtimaan että pudotako vaiko jatkaa kävelyä pitkin polkua.

Kokoelman viimeinen runo kuuluu näin:

Niin tulee loppu,
palaa alkuun taas,
kun toistan kaiken sanomani
vielä kerran;
jos kohtaa enää yhden
lyhykäisen lauseen verran:

Elämän tarkoitus on luoda elämää.


Ihan loppuun tekisi mieli lainata Willy Kyrklundin teoksesta Mestaren Ma sen ensimmäinen lause. ("Jag söker den fråga på vilken människoliv är ett svar.")

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Päärynän valkeat kukat –
kuunvalossa nainen
lukee kirjettä



Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.


sadonkorjuuseen
on vielä pitkä aika -
pitkä odotus

maanantai 10. toukokuuta 2010


kyyhkyn käytös on
ala-arvoista, entäs
sitten vuorikäen


Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.

 

jos tulee vaalit
niin kaikki ovat hiljaa ?
nyt metelöivät


(Tikkis)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äitienpäivänä


Äitienpäivä --
tihkusade kastelee
valkovuokkoja

lauantai 8. toukokuuta 2010

Äitienpäivän aatto


suunnitelmia --
kahvikuppi valmiina
kannettavaksi

(haiku; 5-7-5, seuraava on muodollisesti hay(na)ku:)


riskianalyysi --
hänen mielikuppinsa
on tiskipaljussa alimmaisena


lopuksi 75 % mahdollisuudella tulevan toteutuman riski;
käännös englannista:

mikä meteli --
kaatunut kahvikuppi
hänen peitteellä


Äitienpäivää, kaikille; tarkoitus on hyvä?

perjantai 7. toukokuuta 2010

Seuraava myrsky on lumimyrsky



Etiketti pitää särkyneen pullon sirpaleita yhdessä

Ron Silliman, Oz, the Alphabet, s 400. (suom. j.t.)

Pullon tehtävä on pitää sinne kaadettu maailma siellä sen aikaa kun on tarkoitus.

Kun pullo hajoaa se ei enää ole pullo.

Viimeisenä palvelunaan pullon etiketti pitää maailmasta kiinni,
yhdistää siitä osan. Alla on poijuja, jotka luottavat että vedessä kelluu.


Törmäsin tuohon Ron Sillimanin lauseeseen kun ensin olin kuunnellut radiosta Antti Hyryn Uuni-kirjasta juttua. Antti Hyry kirjoittaa siitä mikä tapahtuu, mikä on totta.

Se että Antti Hyry siitä kirjoittaa, rehellisesti, siinä järjestyksessä, pitää maailmaa koossa.

Täällä on juuri niin hyvä elää kuin haluaa, se on ympäristöstä kiinni, muiden maiden pahat teot tulevat tänne jos pidetään niille ovet ja ikkunat auki, ja niinhän ihmisen ovia pitäisi pitää, auki.

Että itsekin pääsee ovesta ulos.

Hyvän kirjan tehtävä on olla tätä maailmaa, niin että minä siinä myös olen, ja kannet yhdistävät sitä paperia yhteen mihin kertomus on tallennettu.
Parhaimmillaan olla osa luontoa:

Ulkona aurinko paistoi kirkkaana ruohikkoihin ja punaisiin ja kirkkaankeltaisiin puunlehtiin, jotka liikkuivat siellä täällä, että ne huomasi. Ruohikoitten tummissa varjopaikoissa oli vaalea kuuraa.

Antti Hyry teoksen Aitta sivulla 160.


Turussa on kevät, mutta öisin on kylmää. Lumimyrsky oli viikolla Ranskassa, viimeksi Saksassa. Euroopan Unionin Euromaat yksissä tuumin alkavat kaataa säkkikaupalla seteleitä Kreikkaan ensi viikolla. Vaikka Kreikka on huijannut ja rosvonnut EUta vuosikaudet, sinne kannetaan säkillä meidän kaikkien rahaa, kuin valoa ikkunattomaan huoneeseen. Kuka on hölmö.


Väärä kynä tässä
koska oikea kynä on kateissa


Ron Silliman, the Alphabet, osiossa Vog, sivulla 705. (suom. j.t.)

Maailma laajenee kuten Fibonaccin luku. Ensin pari ykköstä, sitten kakkonen, ja kolmonen. Ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkään kun Fibonacci täyttää kaikki lukuavaruudet, ja jatkaa sen jälkeen pullistumistaan.

Seuraava myrsky on lumimyrsky. Ron Silliman, the Alphabet, (ja Fibonaccista Silliman kirjoittaa sivulla 383.)

Antti Hyry lopettaa Aitta kirjansa runoon, josta lainaan sen toisen säkeistön, siksi että se on laittamaton:

Tuulee pimeältä mereltä,
punainen kuu
veneen mallinen
hohtaa kaukana aalloilla
ja uppoaa kohta.


Neilikka on monen muun lisäksi mm. Ukkosen jumalan kukka. Neilikkavallankumous Portugalissa alkoi 25.4.1974. Eurojen rahojen kippaaminen Kreikkaan alkoi tosimielellä toukokuussa 2010.

Haikumaailmassa on meneillään neilikka-aiheinen kilpa. Siitä ylijääneenä ja ajankohtaan muokattuna yksi versiomuunneltu kolmirivinen ja tavujakoon pakotettu:

Ukkosen vaade --
neilikoiden juurille
ilmaista vettä

On meillä Turussa Myllysilta, hyvin suunniteltu ja palkittu silta. Kahteen kertaan veronmaksajien maksama, heti kolmanteen kertaan.
Tätä rataa meilläkin.

Hyvää toukokuuta; raha on rosvoja ja huijareita varten.

toivottaa Tikkis,
Turun Raunistulasta.



Kuvat eivät liity Ron Sillimaniin, eivät Antti Hyryyn. Niitä voi klik-klikata, ja kun hiirun vie kuvan ylle niin kuvan nimi paljastuu.

torstai 6. toukokuuta 2010

Busonia lukiessa # 4


valkea kaste -
kussakin piikissä
yksi pisara

Buson 1716 - 1783


sulanut lumi
paljastaa myyrän käytävän -
puun silmut


Tikkis 1945 -

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

keväinen meri
kohoilee ja laskee, ja
nousee, koko päivän

Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.


tätä vilskettä -
aallot rauhattomina
matkaan lähdössä?

maanantai 3. toukokuuta 2010

piippaava viesti --
kesäloma tyrkyllä
halusit tai et

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Sulavat vedet

lintu nokkaisee
lätäköstä tipan vettä
ja lentää karkuun

lauantai 1. toukokuuta 2010

Shiki Kukai haikukäännöksiä

Shiki Montly Kukai April 2010 tulokset on julkistettu, sieltä muutama käännös:

kuka maailmassa
tarvitsee näitä eläimiä --
hyttysiä, ihmisiä


(Copyright Tikkis, suom. j.t. 2010)

Toinen, tuotetiedot kuten yllä:

ajan haaskausta --
kaikki talviset lumet
sulamassa pois


Jälkimmäiseen kääntäjän omavaltainen verbimuodon muutos. Sallittaneen tavujaon takia.
Lisää:

iltahämärä --
hanhet tummempia
kuin taivas

Copyright aom (tim) samassa haikukilpailussa. Voittaja 33 pisteellä, yhteensä eläimistö-sarjan 111 haikusta. Omani sijoittui noin sijalle 19, eli peräpään 90-111 tekstin joukossa, sinne ei riittänyt enää yhtään pistettä kumpaankaan. Eihän se voitto vaan urhea kilpailu! Voinee kuitenkin tulkita että 20 parhaiten sijoittuneiden joukossa! Salaisuus on siinä että lähes kaikkiin sijoihin tavoittui usea samoille pistemäärille. Pisteiden hajaannus yli sadan tekstin joukossa on huomattavaa, lähes demokraattista.

Pari muuta näytettä eläimet-sarjasta:

lopulta taitetusta
ja taitetusta paperista
origami-kurki

(Ellen Romano, ja 15 pistettä)

yösade --
sammakot kurnuttavat
äänekkäämmin

(Peter Kalivo, 11 pistettä)

Sitten vanha tuttumme Edingurghista, John McDonald (sijoitus jaetulle 16. sijalle):

lammelta pois
sammakko
...äänettömästi


Bill Kenney julkaisi seuraavan eläinsarjan tekstin sijoittuen sillä jaetulle 12. sijalle:

pitkä yö
tule pois hiiri
olemme yksin


Toiseen sarjaan, jonka aiheena oli "Aika" saapui 113 tekstiä, voittajan käännös niukempiin tavuihin äkkinäiseltään vaikeaa:

rautatieristeys
heidän hyvänyönsuukko
sadan autojenkuljetusvaunun pituinen

Hyväksyttäneen silti ihan mielihyvällä suomenkielen suovan tälle parille alkukieltä pitemmän suukottelun .-)

(Runon Copyright Edward, ja 25 pistettä, suom. j.t.)
Tähän yksi kommentti totesi, että hän muistaa "suutelun joka oli yhtä korkea kuin Empire State Building". Kävimme joskus vaimon kanssa tuon rakennuksen ylätasanteella: eipä tullut mieleen siellä ruveta suutelemaan; amerikkalaisen kaksinaismoraalin estoisessa maassa...

Bob Scott tuli tässä aika-sarjassa toiseksi 20 pisteellä tekstillään:

ei sanaa vieläkään ...
pilvet jättäneet
palan taivasta

Haikujen olemukseen kuuluu usein intiimiys ja kirjoittajan oma ajatusmaailma siinä määrin että lukijalle jää riittävästi tilaa omille tulkinnoille...

Seuraavan on kirjoittanut DeVar, 13 pisteellä 7. sijalle yltänyt:

aamuyön vuorotyö --
Coke-automaatti
pitää vaihtorahat

(Eka rivi kuuluu: graveyard shift, joka tarkoittaa 3-vuorotyössä aamuyön aikaa puolenyön aikaa. Merellä se olisi koiravahti.)

Ja Bill Kenneyn intiimihkö teksti, 8 pistettä ja jaettu 11. sija 9 muun runoilijan kanssa:

puuttuva nappi
toinen talvi
mennyt

(Toinen: muu, ei 'toinen sija'; 'another'.)

Tälle seuraavalle oli ihan pakko entisenä merenkulkijana antaa omakin piste:

miten kauaksi
tämä aalto
matkustaa

(Ralf Bröker, 8 pistettä kuten Bill.)

Vielä John McDonaldin teskti, joka 4 pisteellä sijoittui jaetulle 15. sijalle:

... ja valovuosien päästä:
tämä auringonvalo
läiskähtää maahan


Olisihan noita vielä useita, yhteensä siis 224 haikua.

Alkuperäiset tekstit löytyvät tällä hetkellä täältä:

http://www.haikuworld.org/kukai/current.html