maanantai 31. maaliskuuta 2014


1.

kevään odotus
aprillipäivän aattona —
päivä kurkottaa

2.

nostaa jo päätään
öisen hytinän jälkeen —
valaistu päivä




Alunperin ilmestyneet vuoden 2009 tienoilla.
Sittemmin operaattori sulki ne sivut kannattamattomina.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Onnekas pulu


1.

  Innokas pulu
  kujertaa pesäpuusta 
  heränneensä jo.



2.

Yön pakkasessa
jalkakäytävän kivet 
napa paljaana.



3.

Pöly ilakoi -
niin luontevasti kevät
valloittaa talven, 






(Nämä on taltioitu turvaan vanhoista HTM-jutuista.)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kirjahyllyt tilarosvoina

Meillä on liikaa kirjoja. Me emme itse sovi sekaan.

Perinteinen Lundia hylly on näppärä, luja ja siihen sopii kirjoja kahteen riviin. Tuo on Lundiaa.

Takarivin kirjat eivät eturivin takaa näy ja pitemmän päälle minä ainakin unohdan että mitä on missäkin...

Oikealla on yksi moite Lundian politiikkaa kohtaan, Lundia rosvoaa 2 x 1 cm ylimääräistä joka hyllystä tuiki tarpeellista kirjatilaa. Tuo pystytuki on vähän yli 3 cm. leveä. 20 mm leveys riittäisi?



Tässä vasemman puolen kuvassa on paikallisesta puukaupasta kerran ostetusta valmislautalevystä nikerretty toisen seinän hyllystön osa. Pystytuki on noin 2 senttiä, eli joka hyllyyn sopii 2 x 1 cm enemmän kirjoja. Perinteisistä runokokoelmista se tarkoittaa kahta tai kolmea nidottua pehmytkantista runokokoelmaa!

Meidän hyllyjen yhteenlaskettuna ei-lundia tarkoittaisi vähintään yhtä hyllymetriä elintilaa joillekin kirjoille!

Runokokoelmista se tarkoittaisi noin 80 - 100 kokoelmaa?

Aika ajoin olemme mulkoilleet kaikkein unohtuneimpia kirjahyllyn kolkkiamme vähän sillä silmällä että ei ne nazisaksan liikojen kirjojen harventaminen ihan typerä ajatus tainnut ollakaan... Viimeksi onnistuin jo siirtämään kaksi tai kolme kirjaa odottamaan sitä lopullista ratkaisuaan. Onneksi saunapuita vielä riitti, eikä tiukkaan sidottu kirja edes niin hyvin saunan pesässä edes kai pala. Hesarikin kamppailee elämänsä puolesta; ei syty ja jos syttyy niin sammuu ja tekee vain tukkivaa tuhkaa. Mutta nuo tuhoa odottavat kirjat, joku jossain artikkelissa mainitsi yhden niistä ja hehkutti että oli aikoinaan sitä ja tätä huisia.

En kehtaa mainita mikä kirja... Mutta mitä tehdä?

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Issa & talvitakki


vaikka on jo
ensimmäinen kuu
käytän vieläkin talvitakkia

1818


sateinen talviyö -
ilman lasta
hirvi huutaa

Hirvi, shika, japaninhirvi, täysin peuran näköinen mutta on silti hirvi. Ei peurakaan ihan väärin olisi kääntää. Issa ei paatostele, eli miksi peura tai hirvi on ilman lasta. Arvoitus jää lukijan kannettavaksi.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Vanhasta kokoelmasta

Kun ihmisellä on paha olla.
Ja kun sinulla on paha olla.
On vaikea tehdä mitään,
 vaikka pitäisi tehdä niin paljon.
Ottaisi aspiriinia. Tai pienet, ja unohtaisi.


Lintu visertää, puut lehtivät. 
        Kenellä on valta maailmaan?


Juuri nyt haluan merelle,
   taas, kuitenkin.
Haluaisin kuunnella meren suhinaa.
Katsella vaahtoavia kuohuja,
   kosteita henkäyksiä naamalla.


Kaupungissa minä voin huonosti.
Silmiä särkee vilkkuvat varjot.
Nenää pistelee leijuvat kaasut.
Korvia särkee.


Pihalla on lintu vaiennut.
Idästä nousee aurinko
ja huomenna tuskin kukaan muistaa
 miten paha olo oli.



Sulle on sanoma täällä kokoelmasta, sivulta 39

Issa kirppujen ja kärpästen kaverina


Reippaasti nyt, kirput!
Näytän teille Matsushiman,
sitten päästän teidät menemään!


Jos ajat olisivat paremmat,
kutsuisin yhden lisää mukaani;
oi kärpänen!


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Issaa taas vaihtelun vuoksi


pilvi ratsastaa
sadetuulen mukana
yli laaksojen



valkealle
lumipeitteelle
kevätsade

(1823)




mennyt vuosi
mutta yhä pystyssä -
linnunpelätti



vuorikukko,
vahdithan majaani
kunnes palaan takaisin

(vuonna 1817)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kursk

Meri lainehtii. Eivät yllä pohjalle, laivojen varjot.
Satakoot! Tuulkoot! Barentsin pinnan alla on rauhallista!
Maailman loppuunko suostuu olemaan hiljaa Kurskin reaktorit?
Barentsin meren rantakallioille kuiskii musta hiljaisuus
Irtileikattu Kurskin nenä haistelee tuleeko rauha.
Leikki on loppu. Turha näyttää valoa. Yö on syvällä.
Kuka rakensi kaikki eri merille hukkuneet laivat?
Vanha telakka ylpeänä muistelee kuuluisuuksiaan.
Täydenkuun aikaan Titanic kääntää kylkeä; täällä on käyty?


Nämä tekstit kalastin tänne erikseen HTM-sivuilta, jossa ne ovat viruneet pitkähkön aikaa.

Kursk-runoelman kirjoitin yhden vuoden aikana noin yhden tekstin viikossa sitä mukaa kun sukellusvene Kurskin hukkumisesta ylipäätään mitään tietoa pinnalle tihkui.


Tässä vain muutama runoelmasta, sangen usea piileskelee vielä vanhalla htm-sivullani. Saa häiritä.

:-(

Kursk-runoelma makoilee täällä näin:


http://gamma.nic.fi/~juhatik/barents.htm

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Issalta talvinen narsissi

Vuodelta 1813

narsissitkin
nokipölyssä
pystypäin




Seuraava on vanhempi Tikkis:



Kukkapenkissä
viime vuoden roskia,
ja narsisseja.


Vielä toinen, lähes toisinto:


Kukkapenkissä
krookus puhkeaa kukkaan
lumen tilalle.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014




Joskus minusta tuntuu
että miksi pohtia itsestään selviä,
kirkkaita asioita.

Arvoitus
johon tuuli
ei kerro vastausta.
Tai kertoo.
Eikä kerro





Tämäkin teksti on otettu talteen poistetuista

Alunperin ilmestyi vuonna 2009


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Batumskaja Bukhta

Batumskaja Bukhtan vesi lainehti
                            lainehti ja vihersi
Laiva keinui mainingeilla.

Satoi vettä.
Putket lotisivat.
Kannelle loiskui vettä, 
Läntinen taivas ja meri ikkunan takana, 
      valoisat ja aavat,
         pilvisen päivän muisto, nyt,

idänpuoleinen taivas hohtaa kylmää,
   lähestyvän syksyn väriä.

Meri melkein mustana, tummenee,
       sinisiä vesivärejä.

Rannalle syttyy valoja, 
     vuorille paistoi  vielä äsken aurinko.

Kukkulalla nostaa pimeästä pensaikosta V.I. Lenin
     neonvalopäänsä, 
          katsoo niska tanassa taivaaseen.


Ilta sujuu. Laiva keinuu,
   luotsivene ajaa joka kerta ohitse, 
        valkoinen vene,
           länteen menee laiva,

perävalo näkyy jonkin aikaa,
           sitten laiva on mennyt,
                             lähtenyt.



Taivas mustuu nopeasti.
  Tummassa meressä on tuuli,
    ja laivojen muistot.



Tämä teksti on kokoelmastani Sulle on sanoma täällä vuodelta 1972. Sivulta 45. Pari painovirhettä korjattu.

Vielä 1970 luvulla Suomeen kuskattiin öljyä Neuvostoliitosta Mustanmeren itäisimmästä perukasta, Batumista. Kaupungin takana kohoavalla vehreällä rinteellä oli neonvaloputkesta taivutettu suurikokoinen V.I. Leninin pää. Batumin öiset valot eivät häirinneet Leninin valoa. Teki modernin vaikutuksen. Muistan että Lenin Koottujen teosten teksteistä löytyy mm. Leninin kirjoitus aiheesta miten valtakuntaa sähköistetään.

Leninin Kootut ovat minusta aidompaa tekstiä, päinvastoin kuin Stalinin 10-osainen Kootut. Sain kerran lahjaksi Leninin Valitut, joissa teksti oli puserrettu neljään osaan. Minusta alkuperäinen yli 40 osainen on sentään jotakin. Stalinin teksti ei minusta oikein nk. vedä. Suomennoskin lienee eri kaadereiden työstämää? Hyvänkin kirjan puiseva suomennos latistaa, kuin myös voi parantaakin.

Tuo 1970-luvun alun matka saattoi olla sellainen missä ketään ei laskettu maihin. Batumissa oli koleraa. Saimme rokotteita käsivarsiin mutta silti emme päässeet maihin. Kököttelimme laivalla, katselimme maisemia.

Tavan mukaan odottelimme aika usein redillä jonkin aikaa ennnenkuin päästiin hakemaan laituriin lastia. Redillä on rauhallista sillä laivan pääkone ei jyristellyt eikä propelli värähdellyt...


Muistin että tämä Batumin Lahden kirjaus olisi ollut HTM-sivuillani. Eipäs ollut.

Toin sen nyt tänne, kertoo samasta mustasta merestä jonka itäisin lahti on nykyisin Georgiaa. Pohjoisessa on kiistanalainen Krimin ulkonema, jonka nimeen jo yksi sota aikoinaan käytiinkin.

:-(

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vapauden punainen lanka




ikkunastani näin Venäläisen auton ajavan ojaan,
joku nauroi mieletöntä naurua:
   minua ei asia liikuttanut lainkaan
saatoin rauhassa nauttia pakkaslumen narskunasta
kaupunkilaiskenkieni korkojen alla
isovatsaiset maalaiset kuuluivat vitsailevan kengistäni
isovatsaiset maalaisisännät
    ja se Venäläinen auto lumihangessa
lytyssä
huomenna pyydän komissaarilta lupaa ostaa
  sukset ja lapikkaat
hiihdon opas pitää myös ostaa
joskus hiihdän varkain puoluesihteerin puutarhaan
    omenavarkaisiin
yhtä hyvin voisin rakentaa ison talon punaisista tiilistä



Lähde: Juhani Tikkanen, kokoelma Vapaus. Sivulta 16, Talvi -runo.



Saate tuohon tekstiin vuodelta 1966:

Olen aina ollut vastapuolen mielestä väärällä puolella; stalinistit taisivat pitää minuakin tappolistoillaan, ja vasemmistolaiseksi minua tunnutaan pidettävän jossain vieläkin. Totuus on Niilo Wällärin perimässä, olen Wällärin henkisistä aatteista kasvualustani saanut ay-mielinen ja mielestäni solidaarinen tasavaltalainen.

Toinen vahva muisto; katkaisin uudet sukseni matalassa metsäojassa ja voi sitä katkeruutta. Sukset katkesivat koska en pitänyt niitä puulautoja riittävästi ulkona norjistumassa, ja sama maisema edelleen; sain isoveljeltä kompassin synttärilahjaksi ja Lavamäen korpimetsissä harjoittelin kompassin avulla suunnistamaan. Ongelma oli että tunsin ne takametsät melko hyvin.



jk.

Tämä ei liity mitenkään Krimin II sotaan vuonna 2014?






torstai 20. maaliskuuta 2014

Pekka Mattila, taidemaalari

3.

Vuonna 1971 ohitit Helsingin 
ja lähdit Milanoon. 
Etsitkö tähtikirkkaina öinä 
Otavan kattilan reunan,
seurasitko sitä Pohjantähden suuntaan,
niin matalalla,
niin kirkas taivas, 
ei sumun häivää,
kuten niin usein Milanossa.




'Ei Helsingissä voi taiteilija elää,
jos hiukankin rakastaa itseään
ja isänmaataan.
Se on kylmä totuus.'


(Pekka Mattila 1988)


Ote runoelmasta Pekka Mattilalle jonka kirjoitin aika kauan sitten.

Pekka Mattila kehittyi kuvataiteilijaksi ollessaan Milanossa.

Eräs Pekka Mattilan japanilaisen karaten perusteita lähentelee Pekan harjoittelu maalaamisessa; hän auttoi isäänsä mm. lankkuaidan maaalamisessa.

"Ei täydellä pensselillä nurkkiin" oli Pekan isän, maalarimestarin ohje pojalleen.

Pekka Mattila, ‘Pohjanlinnan Pekka’, taidemaalari, syntyi 14.4.1943 Tampereella, ja kuoli 21.9.1991 Kankaanpäässä.

Esitin Pekka Mattilalle runoelman Kankaanpään Taidekoululla 11.12.1997


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kirveellä tasattu tulos

Nuorella ihmisellä maailma on digitaalinen, joko olet minun puolellani tai olet vihollinen.

Itsekkyys on bonuksia julkeasti tuottava luonnonvara.

Maailmamme ei taida kestää itsekkyyden räikeimpiä tekijöitä?

EU vaalit lähestyvät ja maailma ei silti pelastu.

Kumman vika, äänestäjän vai ehdokkaan?


Tikkis maaliskuussa 2014. Alla olevan tekstin sain julkaistuksi vuonna 1970 aikoina:

Minä ostin kirveen.
Siinä on punaiseksi maalattu terä.
Työturvallisuuskirves.
Panin pöllin tukille ja humautin kirveellä.
Terä suhahti pöllin läpi
 ja painui tukkiin tuuman verran.


Pöllin puoliskot lepattivat maahan.
Kaksi sileätä klapia,
tasan mennyt taistelu;
toinen klapi vasemmalle, toinen oikealle.


(Lähde: Tikkanen, Sininen delfiini s. 16)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Vaikutteita Facebookin kyynisistä?

Kaakon tuuli 

    lennättää aka
                noita 

                       itään,

       ja koilliseen
       


       Pöly ei katoa maailmasta 
                        puhaltamalla




   Kaukana 
         avaruudessa 

      pölystä syntyy 
         uusi aurinkokunta

          ja vapaita

                     rikkipilviä


Pitäisikö ne eheyttää ja kerätä yhteen?


Kaikkien maiden pölyt,
liittykää yhteen! 
ja lakatkaa puhkumasta



     
Uutisista on mistä valita
       vaaleitta 

   protesteja



                proteesit


pro
teesit?



Turussa, yöpakkasten jo raiskattua krookukset kukkapenkistä,

pitää vaan kestää.



Tikkis

maanantai 17. maaliskuuta 2014




Sanovat maailmaa valmiiksi.



Miksi kaduilla tuulee

ja talven pölyt kiirehtivät

karkuun?



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Abbas Kiarostamin lyhyitä pitkiä runoja


Hautausmaa, 
päästä päähän 
lumen peitossa. 

Lumi on sulanut 
vain kolmelta kiveltä.
Nuoria kaikki.


Sivulta 6, teoksesta: Abbas Kiarostami, Matkalla tuulen kanssa,
WSOY 2008,
suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila

Jos tuota avaisi: Ensin paikka, hautausmaa.
Jonne on laskeutunut lunta, peitonnut koko alueen.

Tarkemmin: kolmella kivellä ei ole lunta.
Suojakeli, koska lumi on sulanut.

Entä jos kivet ovat vasta pystytettyjä, lumisateen jälkeen.
Kivet ovat nuoria. Nuorten hautoja?

Tämän äärellä pysähdyin toviksi, mietin noita suuria ajatuksia joita se nosti mieleeni.

Runo on ikkuna tapahtumien kirjaamisen tirkistellä. Vain jokunen rivi, ja se mitä on tapahtunut, sitä ei unohdeta.

Hämähäkki 
lakkaa hetkeksi kutomasta 
katsellakseen 
auringonnousua. 



Sivulta 14. Kiarostamin antologia on niin soveliaan tuntuinen kirja, että ensin kuvittelin sen NTAMOn kirjaksi.

Tällä kirjalla WSOY yrittää nousta runokustantamo NTAMOn rinnalle ?-)

Kuutamo 
sulattaa riitteen 
vanhan virran yltä.


Sivulta 17. Mitä sana "vanha" tuo tarkennusta tekstiin? Riite on yleensä jotain tuoreempaa, uutta?

Kuunvalon lämpö riittää antamaan lämpöä.

Pakkastakin on siis pidellyt.

Muodoltaan runo voisi olla hay(na)ku. Tuskin se sitä yrittää erityisesti silti olla. Eikä tarvitsekaan. Kiarostami on saanut vaikutteita vanhasta maailman kirjallisuudesta, haiku-perinteestä. Sen tuoksu nousee aika ajoin tekstien riveiltä ja rivien väleistä. Ihan kuten varpaita ei ole jolleivat ne harita erillään toinen toisistaan. Usein huomio omissa varpaissa kiinnittyy niiden väleihin. Niitä on saunassa mukava tutkistella ja pestä. Erityisen lystiä on huiskia omia varpaitaan hyvin haudotulla vastalla. Hupinsa kullakin?


Väliin yksi Tikkis:

Vanha mies
potkii peitteen yltään,
viileä huone.


Kun lukee viisaita runoja herää usein hinku kommentoida, tai jatkaa mihin kuvitteli tekstin jääneen.

Minkä lehden vuoro 
on pudota alas 
seuraavan tuulen myötä?


Sivulla 19. Seuraava on sivulta 38:

Variksenpelätti 
kastuu 
keskellä peltoa. 


Lyhyt ja tyhjän tuntuinen kuvako? Luin sen näin, ensin R1. Pelätti. Sellainen hökötys jonka virka on pelottaa lintuja tiehensä. Aggressiivinen?

R2: kastuu

Siihen pitää pysähtyä. Pitkä kostea tai peräti sade?

Pellot tykkäävät sateesta. Pelättimen runko on usein joutavia rimoja jotka ajan kanssa lahoavat etenkin kastuttuaan?

Elämän vääjäämätön kierto koskee siis myös linnunpelättiä. Joka on ihmisen inkarnaatio. Klooni.

R3. Keskellä peltoa. Yksinäänkö se siellä seistä toljottaa?

Vanhan linnunpelätin osa? Sivulla 43 pelätin elämäkerran kuvaus jatkuu

Yksinäinen variksenpelätti 
korjatulla pellolla
talven tullessa.



Paikoin makustelin Jaakko Hämeen-Anttilan käännösvalinteita. Jos tuo edellinen olisi vanha Hokkaidolaisen koulukunnan teksti, jossa olisi elementteinä pelätti, pelto jolta sato on jo korjattu suojaan ja talven tulo, niin ensin se voisi kuulostaa vaikka tältä:

Yksinään pellolla
linnunpelätti odottaa
talven tuloa.

Tai siitä kohonnut variaatio, jos tavuja halutaan räknäillä:

Talven odotus --
toimeton linnunpelätti
ihan yksinään.

Yleensä runoilijat närkästyvät ja nostavat paheksunnan ristiriitasointuliput liehumaan, jos heitä sorkitaan. Ilma ei vaihdu jollei ole tuulta ja jollei ole tuulta eivät raikkaat liput hulmuile.


Yksikseen ja hylättynä,
variksen
pelätti

Jaakko Hämeen-Anttila on kääntänyt Abbas Kiarostamin tekstit persian kielestä. Kumarrus sille, ja toinenkin kumarrus. Ilman häntä pitäisi Suomessakin tyytyä jonkun englantilaisen tulkitsijan itsetietoisiin tulkintoihin joista ei tiedä onko tarkoitus pönkittää Brittiläistä maailman imperiumia tai tulkitsijaa itseään.

Välikäsittä
tuntee toiset ihmiset
hyvillä mielin?


Näinä aikoina kun vanhat, keskenjääneet sodat taas pyrkivät niittämään vihreätä ruohoa vanhojen piereskelyjen yltä, on toisaalta hyvä lukea vanhoja tekstejä, niistä kasvaa viisaus. Sanoi entinen Porin kaupunginjohtaja mitä tahansa, oli väärässä.

Kriminaalisesti.

Raunistulan esikaupungin lumisilta takapihoilta 16.3.2014

Tikkanen Juhani

Entinen runoilija.


Ps. Raunistula on entistä Maariaa, jolta Raunistula kunta-uudistuksen alttarille riistettiin Turkuun viime vuosisadalla, noin 100 vuotta Krimin ja Åålannin sodan jälkeen. Jos tarkoituksena oli siistiä pahamaineista Raunistulaa niin miksi liitoksen piti kohdistua juuri Turkuun. :-)



lauantai 15. maaliskuuta 2014

Muutama vanhempi haikukäännös


Kotonani 
enemmän linnunpelättejä 
kuin ihmisiä.

  Chasei




Tässä maailmassa     
myös linnunpelätillä     
on silmät, ja nenä. 

 Shiki




Laskevan auringon hohteessa     
linnunpelätti     
seisoo tasa-arvoisena.

  Shirao





Kuutamoyönä     
linnunpelätti on ihmisen näköinen,     
raukka.

 Shiki 




Kirkas täysikuu!     
 Ja linnunpelätti seisoo     
kuin ei mitään.

  Issa




Aamun tuulesta     
linnunpelätti     
kääntyi toiseen suuntaan.

 Shoha 




Seisaallaan     
saa heittää henkensäkin,     
linnunpelätti.

  Hokushi





Mistä halla tulee,     
sano,     
oi linnunpelätti.

            Issa




Sateella linnunpelätti     
näyttää     
ihan ihmiseltä.

  Seibi





Syystuuli käy     
linnunpelätin     
luihin ja ytimiin.

 Choi





Pekoniviipaleita!
     Sydämeni sykkii 
              nälissään.

          Tikkanen

vielä pari Tikkaselta:

KESÄTUULI
 
Linnunpelätti
toiselle
lahjetta heilauttaa.
 


toinen versio edellisestä: 

 
Suvituulen viuhahtaessa
linnunpelätti
toiselle lahjetta heilautti
 
 Tikkanen 



Lähde: Kokoelmasta DolbyC

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Onnesta kannanotto

ONNI


I

Onni asuu metsän keskellä
pienessä mökissä.
Kun on tyyni mieli,
se hiipii sieltä
tuoreen nisupullan hajun mukana
meidän luokse.
Täytyy olla aika hiljaa.


II

Me lämmitettiin huone.
Riisuttiin vaatteet,
mentiin viileiden lakanoiden väliin.
Kuunneltiin vielä musiikkia,
klarinetti,
klarinetti.


III

Murhe loppuu ajallaan ja ilo.
Enimmät päivät menevät niin ettet ehdi iloita,
et murehtia.
Ja se on se onni.




Lähde:

Juhani Tikkanen

kokoelmasta DolbyC

torstai 13. maaliskuuta 2014

Miksi lumi on valkoista?



Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä, miksi
lumi on niin valkeaa.





Sivulta 49, teoksesta: Abbas Kiarostami, Matkalla tuulen kanssa,
WSOY 2008,
suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kolme irrallista



Matkallaan maahan
          auringon säde
               saapui perille.




Rasva tirisee suupielissä:
          jaksan taas koko päivän
                        olla runoilematta.






Ei minun lapseni
     lorvailisi kadulla
          ainakaan enää tähän aikaan yöstä.

                                   Uko-nin




Lähde kokoelmasta: Juhani Tikkanen, DolbyC

Jusu Annala & Sateenvarjo




sinussa minua viehättää avautuvan vaginallinen
muodollisuutesi jota kannattelee fallinen merkitys
iskettynä kynnellisiin metallisuoniin jotka vierottavat
lauleskelevat sadepisarat




Ote sivulta 392, teoksesta Jusu Annala
Ars Poetica
Runot 2006 - 2013.

Ntamo 2013, 406 sivua.

Tämä Jusu Annalan koostekokoelma tähänastisista runoista on mielestäni hyvä idea. Aikaisemmat kokoelmat ovat erilaisia Kirja-Kerrallaan tyyppisiä julkaisuja, joiden yksittäinen tilaaminen toki onnistunee mutta näin tämä toiminee paremmin, kaikki samoissa kansissa.


Jusu Annalasta olen kirjoittanut aikaisemminkin, joten niistä sen enempää.


kurkista myös yksi lisälainaus:

http://gamma.nic.fi/~juhatik/Jusu_Annalan_yksi_runo.html

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Päivän runo-ote


Tuuli
aukaisee
vanhan oven
ja pamauttaa kiinni,
kymmenen kertaa.




Abbas Kiarostami, Matkalla tuulen kanssa,
WSOY 2008,
suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila

On rakennus jossa on ovi.
Siellä ei asuta? Kukaan ei käy siellä.

Joku kuuntelee miten tuuli siellä käy, kemmenen kertaa peräkkäin.

Kuulijaa harmittaa; sana "pamauttaa" on lievästi aggressiivinen?

Mietin, että päässeekö tuosta ovesta jonnekin sisään/ulos/sisään/ulos?

Alla ote ja pohdinta Juhani Tikkasen kokoelman "Huoneessa, jossa on ovi" yhdestä runosta:

Kokoelman nimiruno tulee siitä vuokrahuoneessa jossa asuin 1966-1967 Helsingissä.

Huoneesta aukeni avaralle kaupunkikorttelin yhteiselle pihalle näkymä. Vastapäisen kivitalon valaistut ikkunat lämmittivät maisemaa ja antoivat seuraa.


Runo josta kirjan nimen tein on seuraava


Asunto tuntui vieraalta.
Laskin salkun lattialle
komeron viereen
ja panin sateenvarjon naulakkoon.
Ajattelin, että minä asun tässä huoneessa
ja maksan vuokraa,
ja että en milloinkaan osaa sanoa tätä kodiksi.



(Kokoelman sivulta 12.)


Kokoelman kannen teki Ahti Lavonen. Kannessa on ensin katsottuna suljettu tila, joka on kuitenkin raollaan.


Kuin suljettu, ahdistavakin? huone,
mutta siinä on ovi,
josta pääsee ulos.


Maailma on ulkona, vapaa.





maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kiinalainen Krimin kahina

Kiina ilmoitti tänään olevansa Krimin tilanteesta mieltä.

Senjälkeen uutiset kertoivat että Syyriassa on tilanne.

Maailma on entisensä.


Vuoden 1970 tienoilla julkaisin kokoelman Sininen Delfiini.
Lainaan siitä sivulta 59 tähän päivään soveliaan kuusirivisen runon:

Laskeva ilta,
sinen punerrus tumman metsän taakse.
Se oli saunassa, tuoksu,
pehmyt savunhaju henki seinistä,
nokiset kivet,
räppänässä kohisi ulkomaailman tuulet.



Bonuksena Issaa vuodelta 1813:



ei yhtään mitään
kuin rauhallinen sydän
ja viileä ilma




sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Muutama vanha haikukäännös


Keskiyön halla.     
Tarkenisi     
jos lainaisi linnunpelätiltä nutun.

 Basho

 

Jokin ääni:     
linnunpelätti     
kaatui itsekseen.

  Boncho



Edes takkapuuksi     
ei kelpaa     
laho linnunpelätti.

 Shoshu





Talven tultua     
variksetkin     
yöpyvät linnunpelätillä.

             Kikaku




Me oltiin hyviä kavereita     
ja nyt täytyy erota,     
linnunpelätti.     

         Izen




Lähde Juhani Tikkasen kokoelmasta DolbyC.


Lars Huldén vuonna 2013

Kokoelma Ei tähtiä tänä yönä, sir ilmestyi vuonna 2014, painettu vuonna 2013.


Mukanamme risteilyllä
oli vanha, vanha mies.
Ihmettelimme mitä hänellä
siellä oli tekemistä.
Hän istuskeli yksikseen eräässä pöydässä.
Joi vettä.
Häntä ei koskaan näkynyt show-esityksissä
tai tanssisalissa.
Kerrottiin hänen kerran kysyneen
neuvonnasta, olisiko mahdollista
päästä yläkannelle
katsomaan tähtitaivasta.
- Ei tähtiä tänä yösä, sir,
oli mies luukulla vastannut.
Vanhusta ei näkynyt mukana kun astuimme maihin.
Kummasteltiin, miten hänen kävi.
Ei siksi että se meille kuuluisi.



Lars Huldén, sivulla 5.

Huldén on vanha mestari. Syntyi 5. helmikuuta 1926 Pietarsaaressa. Julkaistuja kokoelmia on viitisenkymmentä.
Larsin isä julkaisi myös runoja.

Lainaan nyt vain pari runoa. Kokoelman päätösruno on tässä:


Iltahämärä laskeutuu pehmeästi
yli Isonkyrön pellon ja Limingan niityn,
hellävaroen kuin peitellään
sairasta lasta.

On huhtikuu
ja hämärä lupaa
että pian tulee kesä.
Ensin pitää vain vähän nukkua.



Sivulla 101.

Suomennos on hengittävä. Asialla Pentti Saaritsa.


Kokoelma on siis:
Lars Huldén, Ei tähtiä tänä yönä, sir

Siltala 2013. 102 sivua.

Alla linkki hyvään tekstiin:

Leena Lumi kertoo Huldénin kirjasta








lauantai 8. maaliskuuta 2014

Roiskuva meri

Kirjoitin muutama vuosi sitten runoelman Roiskuva meri.
Sillä oli ihan ISBN numerokin, eli se oli aikoinaan nk. virallinen julkaisu.

Alla pari otetta siitä:
Aallot sortuvat
tuulen painostuksesta
toistensa sekaan.
Valkoinen ja vihreä
vaahto järjestäytyy.


Tuo viehätti koska joskus Suomessa oli tapana järjestäytyä. Nyt siitä ei oikein tunnuta tykättävän..
Kaikki on kuulemma muutenkin kunnossa ja hyvin johdettu.

Hyväpä niin.
Tämä seuraava on lyhyt muistuma mereltä, mietin miksi merelle sataa vaikka vettä on horisonttikaupalla muutenkin.

Tuhlausta.





Sadepisara
plopsahtaa huppeluksiin
keskellä merta.





Tämä on ote toisesta runoelmasta, myös muutama vuosi sitten tehdystä:


Kaukana meren poikki
seilaavan laivan kannelle
sataa toisia, samanlaisia sateita.

Sade on tasa-arvoista vettä,
pieniä pisaroita.



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Issa ja maailman rauhaa


Keväinen rauha -
puutarhan varpuset käy
jengisotaa



Issa vuonna 1795.


hiilien punnitus -
yhdellä mitalla
mielenrauhaa

Selitystä: Yksi mitta, shoo, noin 18 litraa. Issalla talvi edessä ja Issa käy ostamassa lämmitykseen hiiliä.

Teksti ei liity Ukrainan mielenrauhan ostoon, eihän?

Ensin Venäjä osti Ukrainaa parilla miljardilla.
Pankkiireja lähellä olevat tiedottajat sanoivat että rahat näkyivät heti muutamilla ulkomaan paratiisitileillä. ?

Nyt USA kehui lahjovansa Ukrainan yhdellä miljardilla. Rahojen ehtona erilaisia muita toimia.

EU on luvannut panna paremmaksi, lupaus sadastako miljardista tekeillä.

Ruotsin tiedustelupalvelultako vuotanut tieto että osan siitä maksaa Suomen Elinkeinoelämä bonuksistaan?


Näinä aikoina kannattanee olla ukrainalainen?


Lisää perinteistä Issaa:

Kevään rauha -
luumupuu ei kuki vieläkään,
vaikka heti on kevät


R3 myös: vaikka on jo Ensimmäinen Kuu. Tarkoittaa ajallisesti kuitenkin kevään lähentymistä.
Ajatuksen copyright: Issa vuonna 1806, suom. j.t.

Vielä yksi, taustalla viittaus vanhaan japanilaiseen proosaan, eräs tunnettu prinssi tirkisteli kaunista neitoa piikkipesaiden lävitse, tässä Issan hyväntahtoinen mielleyhteys:


Kevään rauha -
vuorten munkki tirkistelee
pensasaidan läpi



Issakin välillä ajatteli samaistuvansa yksinäiseen vuorten munkkiin.

Eurooppalainen uusi tulkinta voisi olla, että tarkka-ampuja tirkistää kohteitaan kiikaritähtäimen läpi.

Pitäisikö siitä veivata kolmirivi? Itsekukin osannee itsekin?


:-(

Turussa 7.3.2014


Tikkis

torstai 6. maaliskuuta 2014

Sininen kivi

Synkkiä kuusia, kuiskivia, 
supattavat sammaleet, 
upottavat, pehmeät ja
 märät,
ja näreitä, nuoria näreitä, 
salon salat ovat kuusikossa. 


Mene ja yritä istua sammaleelle, kastut. 
Mene ja yritä kulkea näreikössä, väsyt. 
Mene ja yritä kuunnella kuusikkoa, 
kuulet kuiskeita, suihkauksia, kohauksia. 
Saitko selvän? 
Että metsä on juttua täynnä.





   - - - - - - -
 



Kivi on suuri, 
sammaloitunut. 
Kiven päällä on jäkälää, 
harmaata, haurasta. 
Maassa on vihertävää sammalta. 
Kuusen oksat levittyvät kiven yllä. 


Kivi itse on graniittia, 
koko lailla lujaa tekoa. 
Hivenen haaveksiva. 


(Synkkiä kuusia, kuiskivia, 




Kokoelmasta Sininen Delfiini sivuilta 51 & 52


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pehmeästä rauhasta




Mistä metsiin syntyy se rauha,
jossa kaikki eri puista pudonneet
neulaset
ovat keskenään
syvässä sovussa?



tiistai 4. maaliskuuta 2014

Neljä itsenäistä lyhyttekstiä



Harhailen.
Olen eksynyt.
Voisinko googlata itseni?




Vesi kiehuu --
teepussi odottaa
hukkumistaan.





Liikennevaloissa
vanha nainen seisoo
keppi sojossa



Lumen sataessa
vedän verhot ikkunaan.
Lasi viiniä.






maanantai 3. maaliskuuta 2014

Maaliskuun menneitä lumia



Kaksi sorsaa
ui poispäin
nokat pystyssä


Vapaapäivä --
katselen ikkunasta
lumen sulamista.

Jännärin ratkaisu --
ei enää yhtään
lunta jäljellä!


Nämä löysin siivotessani vanhoja HTM-sivuja. Ne ovat vanhentuneita ja epäjärjestyksessä.

Olen niitä hiljalleen siivonnut ja karsinut.

Ikäänkuin suomalaista tehometsänhoitoa?

Nuo ovat olleet siis netissä mutta piilossa.

HTM-kieliopin kiemurat ovat hiljalleen kehittyneet, vaikea pysyä edes perässä.

Nuokin olivat vuodelta 2008.




sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Santa de Frio

Siniset sirkat


Alhaalla väreilivät kaupungin valot. 
 Lännessä näkyi vuoria, 
koboltinväriset vuorimainingit, keinuivat. 


Sirkat sirisivät, siniset sirkat.  
- Mikä tämän nimi on? Minä kysyin.  
Tarkoitin kukkulaa, jonka laella me istuimme. 
- Santa de Frio, hän vastasi. 
Minä ajattelin, 
   että ei tämän kukkulan nimi ole Santa de Frio,  
mutta että minä kuulin väärin.


Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini. sivulta 26)


(Sinisen Delfiini - kokoelman laivat ovat Bertel Ahlströmin omistama M/S Pulptrader,
kotipaikka Noormarkku, Norströmin M/S Taina Välimeren keikalta,
sekä Vasa Shippingin höyrylaiva S/S Krucia Suomi - Israel - Sisilia -
Brasilia - Englanti - Norja - Suomi - reissulta, joka kesto noin puolisen vuotta.)

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Uladzimir Njakljajeu

Vaunupalvelija koputti hiljaa oveen:
"Saako olla teetä?" - kysyi.
Otin hopeisen lasinpitimen.
Annoin teestä vitosen... Vaunupalvelija
kiitteli: - Olette outo vaeltaja...


Uladzimir Njakljajeu Runoelmasta Venäläinen juna, sivulta 59.



Uladzimir Njakljajeu syntyi 11. 7. vuonna 1946. Nimi kirjoitetaan eri tavoilla kielestä riippuen:
Vladimir Nekljajev tai Uladzimir Njakljajeu (Valkovenäjäksi Уладзімір Някляеў eli Uładzimier Niaklajeŭ.


Lainaus Wikistä:

Vuoden 2010 presidentinvaaleissa Nekljajev oli opposition presidenttiehdokas. Hänet vangittiin vaaleja seuranneissa mielenosoituksissa. Toukokuussa 2011 hän sai kahden vuoden vankeustuomion, ja oli kotiarestissa heinäkuuhun 2013 asti.

Nekljajev sai Ruotsin PEN:in myöntämän Tucholsky-palkinnon vuonna 2011.

Nekljajevilla on hyvät suhteet myös Suomen PEN:iin: hän oli 2000-luvulla Suomessa turvakaupunkikirjailijana.


Savukeitaan vuonna 2012 kustantama kokoelma Punainen Auringonlasku on 70 sivuinen valikoima, jonka päättää vimmaisen rauhallinen ja seestynyt runoelma Venäläinen juna. Kiskoista hyrisee kaikuja vaikkapa Gogolin Venäjän kiidosta pitkin laajoja aroja, tottakai Puskinia.

Mitä runokokoelma tuo mieleen nykyisestä Ukrainen hulvattomasta menosta jonne miljardit avustus€urot ja Rublat ja Taalerit katoavat kuin tuuli veisi mustan mullan pölyjä auringonlaskun pelloilta taivaiden pohjattomiin tuuliin.

Joskus niitä kutsutaan veroparatiiseiksi, niitä rosvojen pohjattomia pankkitileja. Suomessa on niin vähän liikkuvaa rahaa että Suomen Raha ei riitä heiluttamaan edes virtuaalista bittirahaa.

On maamme köyhä ja siksi sekin riistetty lienee.

Joillakin on rahaa. Harvoilla.

Joillakin on sen takia valtaa. Harvoilla.

Heistä ei voi äänestää.


Jossakin, meilläkin kerran, äänestettiin kiväärein, kuularuiskuin.
Kymmenentuhatta väärinajattelijaa hiljeni.

Kyllä kansa tokeni kun lapioitiin hiukka multaa päälle.


Mitä se tähän kuuluu, sitten.

Minun pitäisi pitää suuni kiinni.

Enhän minä puhu, kunhan kirjoittelen Punainen Auringonlasku-nimisestä runokokoelmasta yleviä?


On maaliskuu, ja kevät kääntää allakassa kylkeä.