perjantai 31. heinäkuuta 2009



5.

metsän reunan hiljaisuus

korvin kuullen
männyt eivät
nyt kasva


heti on aamu,
alkaa tuulla
ja puut kohisevat


toimelias kesä



6.

käänsin yöllä kylkeä
heräsin


ääntä, kun sinä hengität
sisään
ja ulos


ulkona on pimeää,
sisällä on pimeää


nuku sinä,
minä valvon

ja katson vielä tämän
valoisan unen


7.

Säpsähdän;
puusta putoaa käpy
kanervikkoon.

Sitten on taas
pitkän aikaa rauhallista.

Hengitys tasaantuu.


torstai 30. heinäkuuta 2009



1.


taivasta vasten
puun latvat

tyyntä, mikään ei liiku

kanervien varvut
hämärtyvät maata vasten

mustikat ovat jo kypsiä

nekään
eivät
ääntele


2.

taivaasta näkee
että aamuun on aikaa
pari tuntia vielä

odottavat sitä
rannan kaislat
liikkumatta
tyynessä


kuuntelen uteliaana
tätä meteliä
pääni sisällä



3.

askelten ääni
kun kävelen rannalle

pysähdyn

metsä, kuin nukkuisi
järvi, kuin odottaisi
taivas, kuin ei olisi olemassa

hämärä hengittää


4.

hais
ra pe
Muu sä

puun juurella


puu kasvaa

muurahaiset nukkuvat

metsä lienee


menen sisälle
ja suljen oven takanani

hyttysillä
ei ole asiaa
minulle

ei ole

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

# 1

kipollisesta
lähteenraikasta vettä
kiuas tulistui


# 2

ihmisen
kostea iho
on puhdasta hikeä

tiistai 28. heinäkuuta 2009


sateinen taivas --
lintu lentää kiireellä,
ihan ääneti

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Unikeonpäivä



huomenta!
kirkas aurinko
on jo ylhäällä


Unikeonpäivä, vanhemmalta nimeltään seitsemän unikeon päivä on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin seitsemää Efesoksen marttyyriä. Saksassa se on 27. kesäkuuta, mutta Suomessa 27. heinäkuuta. Legendan mukaan nuorukaiset pakenivat 200-luvulla kristittyjä vainonnutta keisari Deciusta luolaan ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin. (Wikipedia)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Farewell!

Sedov kurvaa pois Aurajoesta. Airisto odottaa!


Kun Aurajoki tyhjenee seilipaateista jää föri seilaamaan edestakaisin tält pualelt toisell pualell. Ja sitt takas. Siinä sitä förin aika kuluu mukavasti.













Löysin jokirannasta graffitihuoneen. Jotkut ovat ahkeroineet täällä spraypullojen kanssa. Ikkunat olivat onneksi rikki, minä sihtasin niistä ulos.

Oikealla Sedovin mastot näkyvät vielä saarten takaa.

Alimmassa kuvassa Sedovin mastot näyttäisivät lipuvan hiljalleen kohti Airistoa.




Tyhjä laituri --
kostea nenäliina
tipahtaa jokeen

The Tall Ships' Race, Turku

Purjepaattien Turun visiitti päättyi sunnuntaina 26.7.2009.



Menin Aurajoen rannalle ja räpsin muutamia kuvia. Ylläolevan kuvan nimi on: Tanskan lippu hulmuaa. Allaolevan kuvan: Kunhan saadaan lippu selväksi niin lähdetään Tanskaan!




Ruotsalaiset seilaavat pois, Karjala näkyy jääneen jäljelle, ja pakkoruotsi.


Kuunari Estelle lähti suunnaten keulansa kohti vastatuulta.


Sedov lähti viimeisenä. Sitä ennen Mir ohitti Sedovin.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Laivojen liput kertovat viestin

Johann Smidt on seilannut Bremenistä Turkuun.

Sedovin keulan puolta.

Matkustajahöyrylaiva Ukko Pekka puuskuttaa voimissaan edestakaisin Aurajokea.

Ulkomaan lippuja on erilaisia, tässä Ålandian lippu liehuu korkealla.

Suomen Joutsen ei enää lähde seilailemaan. Lilluupa Aurajoen rannalla ja muistelee menneitä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

The Tall Ships' Race, Turku


Aurajoelle olisi vielä mahtunut parikin Finnjetin kokoista laivaa, tai Korppoon lauttaa.
Aurajoelle ja sen rannoilla vallitsee syvä rauha. Syvimmillään Aurajoessa on sinne heitettyjen hylättyjen polkupyörien lisäksi muutama metri savensekaista jokivettä.

Oikealla Turun poliisive 171 on myös liikkeellä.

Alimmassa kuvassa valvontaa, lieneekö Tasavaltamme 200 mailin aluevesirajan turvaaminen ohjelmassa?

Oikeasti kyseessä lienee viranomaistemme välinen keskinäinen yhteistyö.


mereltä nousee
kesäisen kevyt tuuli --
Joutsen ei pelkää

kolme paattia
keulat katselemassa
merituulia

torstai 23. heinäkuuta 2009

Sedov Turussa 23.7.2009

Sedov on taas saapunut entiselle kaijapaikalleen Turkuun.
Wärtsilän nosturi kököttää takana toimettomana. Sedovin keula on valmiina kohti Aurajoen suuta ja valmistautuu sunnuntain lähtöön.













Angolan matkaaja, kauppalaiva Estelle kotisatamassaan 23.7.2009

Suuria paatteja Turussa



Suuret paatit kävivät Turussa vuonna 2003. Vanhalla kotisivuillani on Sedovista vanha kooste.

Kuvan URL on: http://gamma.nic.fi/~juhatik/sedov/sotku.jpg


Oletko, Sedov,
laskenut kaikki myrskyt?
Ollaan hengissä.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009


Luonnoksia kuvatekstiksi, teknisesti tavut kohdallaan :-)


# 1

mistä rinne on
jyrkin ei kannattaisi
kiipustaa, niinkö?

# 2

jyrkkää rinnettä
ei kannata kiipustaa
kuin valoisalla


# 3
alamäkeä
viilettää persliukua
kun kukaan ei näe

tiistai 21. heinäkuuta 2009


Pilvet ovat sadetta
metsän puiden
latvoissa

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Muutama lyhyt:


# 1

Kuuntelen sohvalta
kiireisiä sadekuuroja --
kesäloma!


# 2

Kesken tihkusateen
rankka sadekuuro --
stressisade?


# 3

viikset väristen
kissa luikkii
sadepisaroiden väleistä


# 4

Tuulenpuuska --
sateen ryöpsähdys
kastelee kukat


# 5 (tähän voit ajatella omasi):

.
..
.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

q



Kuutamon katselu
pilvettömältä taivaalta
vahvistaa niskaa










)



D



O





Tänään taivas oli koko yön pilvessä





(








. .


Label: vispo

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Neljä kivijalkaa


Kävin kuuntelemassa Porissa Suomi Areenalla, missä kokoomuksen ministeri enemmän tai vähemmän julkisesti lietsoi intoa.

Ymmärsin kenties tahallani väärin työnantajien ja todellisten hallitsijoiden rivien välit. Näitä tulin kirjanneeksi kovalle puupenkillä istuskellessa:

Neljä kivijalkaa jonka varaan Suomea rakennetaan

1. 60 tuntia:

Koska ministeri on joskus hereillä 60 tuntia viikossa niin duunarienkin pitää tehdä 60 tuntia viikossa, entisellä palkalla tietysti, ilman ylityökorvauksia.

Tai nyt kun optiorahat ovat vähissä niin vähän pienemmällä palkalla.


2. Sijoittajat:

Koska sijoittajien etuoikeutetut rahat ovat kalastamassa uusia lahjoituksia sinisilmäisiltä valtioilta on kaikkien puhallettava yhteen rahahiileen:
rahat ulkomaille, turvaan!


3. Vaalikäyttäytyminen

Koska kansa on vihdoinkin oppinut äänestämään oikein niin lopetetaan hankalat vaalit ja annetaan ulkomaisten pääomasijoittajien omistamien gallup-toimistojen laatia vaalitulokset jatkossakin.


4. Kasvihuone

Koska kasvihuoneilmiö uhkaa kasvattaa Suomen metsäkasvua niin estettäköön se suomalaisten rahoilla. Köyhä Kiina ja USA eivät siihen voi vapaata talouttaan kahlita.

Koska tämä on päävaltaisesti kuitenkin runoblogi, niin pari tähän alle:

Köyhä kukkaraasu,
vain yksi
kukkiva kukka

Pyöräilin yöllä Pori Jazzien pianosessionista takaisin kämpille. Puolihämärä piha, naapureilla ikkunaverhot edessä. Katuvalo jäi hämärtämään kadulle:


ei sada, ei tuule,
eikä linnun lintua --
tahraton hiljaisuus

torstai 16. heinäkuuta 2009

Jazzia hakemassa Porissa


Kävin Porissa kuuntelemassa Suomi Areenan STTK.n EU jutun. Sen jälkeen käyskentelin Jazzkadulla. Löysin erinomaista poronkäristystä, kaljatelttoja ja taivaallisen mukavan ilman.

Jazzia Pori-Jazzin ohjelmistossa on 70%. Hyvä niin. Sitä etsiessä ei pääse ainakaan jano yllättämään. Kotimaista Olvia en huomannut joten jouduin ostamaan ulkomaisen sijoitusyhtiön optio- ja voiton maksimoinnin makuista muuta olutta. Menihän sekin alas, elämmehän globaalissa maailmassa.


Sadepilvet lorauttivat aamulla ennen telttakangaspyydyksien aukeamista eli kesäpäivä Kokemäenjoen suun kaupungissa oli leppoisa. Joku oli parkkeerannut polkypyöränsä rantaveteen.

Hylätty pyörä
makaa rantavedessä --
liuennut matka


Sitä Jazzia löytyi; Mauricen kokoelmista Miles Davis konsertoi Pariisissa 1949.
Minä olin tuolloin 4 vee enkä perustanut koko Jazzista.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Ailu Valkeapää, Kevään yöt niin valoisat



Ensimmäiset joutsenet lentävät
sulan ympärillä ennen kuin
laskeutuvat
(Sivulla 60)

Nils-Aslak Valkeapää
Kevään yöt niin valoisat
Kirjayhtymä 1980
suomentanut Anneli Rosell


Päivät kuluvat, kuut ja vuodetkin
Elämän tarkoitus on vain
yhtä tietymättömissä

(Sivulta 22)

Ailusta on vaikea kirjoittaa. Hän liukuu varvikkojen lomaan, ja kun varvut asettuvat hiljaa on tunturissa tuuli, tai pilvet, äänen saa itse ajatella. Siten syntyy joiku, jos on on jotain kertomista.

Tuo ylläoleva tuli mieleeni kun olin Ailun kanssa Aatsakursun mökillä. Sielläpäin on yksi pieni järvi, jonka yli sai vedettyä tammukkaverkot narulla; toinen toisella puolen järveä ja pitkällä narulla verkot veteen. Sitten odottelemaan jonkun matkan päässä olevalla tunturimajalla. Kalastukseen tarvitaan siis kaksi ihmistä.


Ja ennen kuin pääsen alkuunkaan
se on jo ohitse

(sivulta 32)


Minä olin siihen aikaa hyvä maastojuoksija, pärjäsin laivaston suunnistuskisoissa hyvin, olin Fregatti Matti Kurjen miehistöstä muistaakseni jopa paras. Ailun kanssa kuljeskeltiin edestakaisin Aatsakursun ja Pättikän väliä eikä ajalla ollut niin väliä. Auringon katuvalot olivat päällä niin että ei ollut yötä eikä päivää. Viidenkymmenen kilometrin tarpominen päivässä (tai yössä, miten vain) ei tehnyt heikkoa. Istuskelimme välillä jos siltä tuntui. Ei se matka vaan turha koheltaminen.

Kerran palatessamme verkonlaskujärveltä Aatsakursun majaan Ailu alkoi edetä. Ei hän juossut, ei loikkunut. Askel vaan alkoi liukua niin että hän alkoi katoilla pienten koivujen sekaan ja varvikko tuskin kahisi. Ailu käytti lyhytvartisia kevyitä kumisaappaita. Kevyitä. Itselläni taisi olla vankat Nokian kontiot, en muista. Yritin pysyä perässä mutta minua alkoi hengästyttää, - eikä vaelluksilla kannata itseään uuvuttaa hengästyksiin asti. Pitää olla aina varaa tarpoa parikymmentä kilometriä extraa. Jos vaikka eksyy ja pitää lähteä kotiin. (= Pättikkään.)


Eväslaukku pahalainen
matkaa viivyttää

(Sivulta 27)


Tunsin reitin Aatsakursuun, sitä ennen piti ylittää kapea joki tai uoma. Siinä oli silta. Kun lopulta pääsin majaan Ailun virnisteli majassa ja kahvipannu höyrysi.

Join sitten minäkin Jussa Valkeapään veistämästä kuksasta mustaa kahvia. Resepti on yksinkertaisen nerokas, onnistuu aina: Pannaan kahvipannuun vettä ja poroja niinpaljon kuin siihen sopii. Odotetaan että se kuohahtaa vähän yli ja nautitaan kuumana.

Eväänä oli Jussan savustamaa savulihaa. Kukapa leipää söisi kun on poronlihaa?


Pättikän jälkeen Ailu muutti lopulta Yykeänperälle, Skibotniin, jonne hänelle oli rakennettu hirsitalo jäämeren rannalle. Nimeltään ”Lásságámme. Tromssan lääniin, vuonon rannalle.


Jokusen vuotta sitten hän kuoli.

Jäähtyvillä järvillä
huutelevat vielä hanhet

(Sivulla 42)


Lainaan tästä Ailun runokokoelmasta yhden runon sivulta 28:


Viimeinkin meri
niin vihreä ja avoin.
Lokit kirkuvat ja torailevat

vasta kun kastelen
jalkani vedessä
uskon että pitkä
talvi on päättynyt


Runon suomentanut Anneli Rosell


Ps. Kiitokset Samuel Valkeapäälle Yykeanperän korjatusta tekstitiedosta, korjasin kyseisen kohdan! Minulla oli siinä pieni väärinkäsitys.

maanantai 13. heinäkuuta 2009


kirjoittaako

isommalle paperille

väljempiä ajatuksia
?

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Geof Huth

Huomasin että Geof Huth tulee Turkuun, ja esiintyy Ylioppilasteatterissa 19.7. illalla.

http://dbqp.blogspot.com/


Huth saattaa lukea jonkun pwoermsinsa ääneen?

Tapmummekohan hmeth henlle surlla inlolla?!

Juu, tottakai.

Caribbean Kigon
tämänkertainen eli viides (fifth) aihe oli kesäloma. Ne ovat nyt lausuntokierroksella ja tekstit julkaistaan samoihin aikoihin kun Suuret Laivat purjehtivat Turkuun. Yksi puolalainen paatti tosin jo hukkasi mastonsa eikä tule.

Muutama blogituttava on ruvennut Facebookissa puuhailemaan. Ashi Tanskasta kertoi lähtevänsä Ranskaan lomalle. Hänellä oli kuva+teksti jossa mehiläinen surisee samassa kuvassa ruusunkukinnon kanssa. Tein siitä hänelle kolmirivisen kommentin tänään:

ahkera mehiläinen
löysi ruusun --
kesäloma


Ihan aamulla ennenkuin laskin lämpimän peitteen alta koipeni lämpimälle lattialle mietin yhtä mielestäni fiksua kolmirivisen aihelmaa:
             kosmoskynän ääni 
peittyy pyhäaamun
pihatuulen tyyneyteen

Kirjoitin muuten omaan Facebookiini kosmoskynästä tragediakuvauksen. Vessamme lattialla on nyt pysyvä kosmoksen jälki? Miksi kosmoskynä on englanniksi copying pencil? Koskako:
        kosmosta 
ei voi
kopsata kuin kynillä
;-)

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Kaupunkimyrsky


         Tuulen hyökkäys -- 
laho puunoksa ryskyi
takapihalle
hiostava uni --
näen unta että olen
koirashyttynen

perjantai 10. heinäkuuta 2009

#1

minkä kauppaliikkeen varastoissa
kaikki tämä raikas ilma
on ollut piilossa


#2

ketkä muut kuin äänestäjät
saavat maksaa
tuulen puhaltamat pölyt


#3

katot huuhtoutuvat sadetuulessa --
kuka siivoaisi kähmivät rosvomme


#4

ensi vaaleissa
eniten meiltä puhaltanut
rosvo
on taas hengissä

#5

miksi sadetuulen kastaman puun kylki
on toiselta puolen kuiva


#6

kun taas tyyntyy
niin kuka vei
meidän raikkaan ilman

torstai 9. heinäkuuta 2009

#1

taivas joka on suuri
ja ahdas


pilvien elinaikainen koti


laskeutui
sadetuulen siivellä

luoksemme




#2

onnekas haapa
taputtaa pisaroita
takaisin maahan
yhtyneen taivaan pilvi
äänestää käskyn mukaan

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009


Kuule tuulta
se on hiljaa,

on tyyntä

Kesäilta
eikä pimeä halua tulla
i
Naapurin kissa k
kulkee ruohikon poik
,

kuin sillä olisi tylsää,
maha täynnä ruokaa
tai poikasia


Mansikatkin ovat jo kypsiä.


Kun tuulet
palaavat takaisin

tapahtuuko silloin
enemmän?

tiistai 7. heinäkuuta 2009

      

kesätuulen kosketus


tuoreen sateen tuoksu


värähtää


maanantai 6. heinäkuuta 2009

Täydenkuun aika


6.7.2009 kello 00:13,Tv 1/6, Av 5,5, ISO 80.

Olin yöllä kävelyllä, Tuomaansillalta näkyi miten täysikuu (99%) tuli näkyviin kirkon takaa. Minulla oli vain pieni pokkarikamera eikä jalustaa. Sihtasin matalalla nyhvöttävää kuuta. Pokkarini ei ollut ihan samaa mieltä kanssani mitä pitäisi kuvata, alla näyte kamerani mielipiteestä:
(6.7.2009 kello 00:10, Tv 1, Av 3,2, ISO 80)


Erimielinen
pokkarikamerani
viis veisaa kuusta

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Pilvihaikujen rustaamisesta

Katselin Turussa sängyn pohjalta sinistä taivasta. Peitteen alle asti ajattelin että pohjatuuli on vilpoisa, jollei nyt kesällä niin hyytävä kuin se talvella olisi. Keittiön ulkoseinällä on mittarin mukaan +12 astetta. Siniselle taivaalle tuli talon takaa näkyviin valkoinen, rikkonainen pilvi, tai pilvinen, sellainen aika snari.

Pikkuinen pilvi
hajoaa pohjoistuuleen
sinitaivaalta.

En pidä rivistä 3. Rivin 1 pikkuinen on sekin siinä ja siinä.

Repalepilvi
haihtuu pohjoistuulessa --
sinivalkoinen!

Ohuet pilvet eivät pysy kasassa pohjatuulen tohinassa. Pihapuiden latvat heiluvat, hyttyset eivät pärjää tässä maailmassa. Etsin lämpimämmän paidan jos täytyy lähteä kävelylle jokirantaan.

Pohjoinen tuuli
pyyhkii sinisen taivaan
syväpuhtaaksi



räkättirastas
laulaa puun oksalta
viluisen laulun


Ps. snari = pieni, pikkaruinen.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kerouac ja Buddha


Onko koiralla
Buddhan kaltainen luonto?
Vesi on vettä.


Copyright Jack Kerouac, suom. j.t.

Tuon lukaisin Jack Kerouac'in kirjasta Pomes all Sizes. Tässä pikku kirjasessa riittää selailtavaa. Rivin 2 vaihtoehto: Buddhan luonne.


Vaskinen Buddha
hymyilee hyttysille --
älkää tönikö!

(j.t.)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kesäloma

Suuri osa niistä suomalaisista joilla on vielä töitä ovat kesälomilla.
Kesäloma on vapaa-aika joka yleensä suunnitellaan tehokkaasti.
Joka tunnille on ohjelmoitua tekemistä. Jos tekemiset laskisi yhteen pitäisi pitää kolmen vuoden kesälomat putkeen. Ei sekään lainkaan huono ajatus?
 
Hyvät ystäväni
eivät pidäkään lomaa --
hyttyslaumat!

Ensimmäisenä lomapäivänä on mukava herätä herätyskellon ääneen. Kukaan ei muistanut ohjelmoida häntä lomalle. Kun kääntää kylkeä ei saa enää untä. Kello on onnellinen.

Onnellinen herätyskello --
koko perhe
hereillä!

Mökille on kiire. Mukaan pakataan kaksi koppaa saunajuomaa, pussillinen tomaatteja ja paahtoleipäpussillinen valmiiksi viipaloituja leipiä.

Sadepäivän aamu,
mökin kamina savuttaa --
kesäloma!


palelen yöllä
kosteassa mökissä
hyttysten kanssa


On hauskaa. Erilaista ainakin. Päivän rutiinit asettuvat raiteilleen; kun on tehokas niin ehtii aamulla sytyttämään kaminan tulen, keittämään siinä aamukahvit, miettimään mitä tekisi päivällä ruokaa niistä aineksista jota jäivät ostamatta, kantaa saunaan vettä ja puita. Lomalle varatut saunajuomat helpottavat oloa vaikka ei saunoisikaan.

Kesäinen sade --
sadetakki unohtui
vaatenaulakkoon

Runoilija rentoutuu, kaivaa kassin pohjalta 500 sivuisen loma-aiheiden kirjauksiin varatun muistikirjan, löytää kynän ja kirjoittaa siistillä käsialalla otsikon:

K E S Ä L O M A L L A


Paljon muuta vihkoon ei sitten tulekaan, jollei kauppalistaa oteta huomioon.

Muisti:
Ohjelmoitu painajainen

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

W. F. Owen, Haiku Notebook


Haiku Notebook
W. F. Owen
Lulu.com 2007


Tämä kirja on minulla ollut jo vuoden päivät. Luulin että kirjoitin siitä jo jotain, mutta olikin jäänyt aikeeksi.

W. F. Owenin muistikirja on välimuoto haikujen kirjoittamisesta ja haikukokoelmasta. Haikuja siitä löytyy parisen sataa, osa senryuta. Itse en välittäisi niin tiukasti pitää eroa haikun ja senryun välillä, rakastan yhtä lailla napakasti kirjoitettua kolmirivistä yhtä lailla.
Lisää hänen tekstejään löytyy blogista:
http://haikunotebook.blogspot.com

Sivulla 16 hän kirjoittaa: Isäni neuvoi minua työskentelemään päälläni, eikä käsillä.
Kirjoitin w. f. owenin blogiin lyhyen kommentin kesäkuussa 2009, jonka päätin lyhyellä haikulla:

Runoilija
terottaa lyijykynäänsä –
kesän tuuli

(Juhani Tikkanen)
A poet / sharpening his pencil -- / summer wind

Lulu.com on nopeasti kasvanut merkittäväksi pienkirjallisuuden kustantajaksi. Tämäkin kirja maksaa vain 11.63 €, ja mikä hauskinta välttääkseen kalliit postimaksut sen saa downloadata 3.06 € hintaan, ja printata itse!

Leevi Lehdon NTAMO-kustantamo käyttää myös samaa lulu.com - julkaisutaloa.
http://ntamo.blogspot.com/

Runoilija w.f. owen:

W.F. Owen on syntynyt 1947 Austinissa, Texasissa.
Hän asuu Antelopessa, Californiassa, Sacramenton ulkopuolella.
Hän on Viestinnän professori Californian Valtion Yliopistossa Sacramentossa.

W. F. Owen on julkaissut haikuja, senryuta ja haibuneita eri julkaisuissa, kuten Frogpond, Modern Haiku, Acorn, bottle rockets, Mayfly and Contemporary Haibun.

Haikumaailmassa W. F. Owen on erittäin varteenotettava kirjailija.


Kaikki seuraavat haikut ovat w.f. owenin:

sukukokous
uudet kengännauhat
vanhoissa lenkkareissa



kesäusva
pyyhkii haituvat
rannalta



ulkona tuulettumassa
isoisän peite
ja isoisä


rannalla
koiran musta kuono
puuteroitu sannalla


etäinen ukkonen
naapurin koira
raapii ovea


Haikujen copyright w. f. owen, suomennos j.t.

http://haikunotebook.blogspot.com

Linkki Lulu.com sivulle:
http://www.lulu.com/content/567504

Maailmankaupan historiat kirjoitetaan kynillä

Urkuri Juhani Romppanen Turussa

Turun Tuomiokirkon tiistaisissa urkukonserteissa oli 30.6.2009 vuorossa Juhani Romppanen Porista.

Hän soitti sarjan jonka aloitti Louis Vierne, päättyen Widoriin.

Kuvittelenko mutta Turun Tuomiokirkon urut kuulostivat ajoittain häveliäiltä, ikäänkuin kaikki äänet eivät tohtisi tulla toisten pillien takaa kirkkosaliin kaikuilemaan. Yhtä kaikki, kuten Kalevi Kiviniemenkin kohdalla kuuntelukokemus oli sivistävä, maltillisen ylväs, tarvittaessa jopa vanhaan kirkkoon hyvin soveliaan rohkeakin.

Toisena säveltäjänä oli vuorossa Jehan Ariste Alain. (3. helmikuuta 1911 – 20. kesäkuuta 1940) Hän oli ranskalainen säveltäjä ja urkuri.

Hän aloitti urkujensoiton opiskelun isänsä johdolla. Hän opiskeli myös pianonsoittoa Augustin Piersonin johdolla. Vuosina 1927–1939 Alain opiskeli Pariisin konservatoriossa. Häntä opetti muun muassa Paul Dukas. Alain sai surmansa toisessa maailmansodassa vuonna 1940.

Alain tunnetaan parhaiten urkusävellyksistään, mutta hän sävelsi myös requiemin, lauluja ja pianomusiikkia. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat Le jardin suspendu, Litanies sekä Trois dances.

Jehan Alain oli myös Ranskan tunnetuimpiin nykyurkureihin kuuluvan Marie-Claire Alainin veli.

(Tiedot Jehan Alainista lainasin Wikipediasta.)

Juhani Romppasen soittamana Alainin Litanies oli reipas ja nuorekas; se kaikui Turussa muutaman sekunnin jälkikaikuineen ihan niinkuin urkusävellykset lienee ajateltukin kaikumaan.

Alainin jälkeen kuultiin Maurice Duruflén Prélude et fugue sur le nom d'Alain Op.7.

Monipolvinen, keskusteleva. Paikoin jäin mietiskelemään suuria asioita. Niille on tilaa vaikka urut holvikaarien äänitilan ylös asti soinnillaan pyörittelevätkin.

Mitä musiikki on meissä ihmisissä, mistä urkujen äänikerrat tietävät tulla meidän ajatuksiimme?

Kysymyksiä joihin ei kannata vastauksia odotella, kuunnella vain. Istua penkillä, korvat avoinna.

Widorin Symphonie No. 7 en la mineur Op.42 osan VI Finalen (Allegro vivace) soidessa voi kuulla vastaukset kysymyksiin joita ei ole muistanut esittää.

Niin helppoa on urkumusiikin kuuntelu.
    Kun urut hiljenevät 
    auringonvalo hämyilee 
    seitsemän sekuntia