torstai 30. kesäkuuta 2011

En osaa pysyä pois rannalta. Tänään siellä oli taas tyyntä, hiljaista. Sitten iso häirikkökuikka meloi ohitse. Joko ei nähnyt minua tai viis veisasi. Teksti liittyköön osasena kaislikkorunojen sarjaan:

Kuikka ui ohi,
rantakaislikko huojuu.
Kesä liikehtii.


Yöllä pidämme ovet ja ikkunat kiinni. Emme halua seurustella seurankipeiden tiheikköhyttysten kanssa. Heitä varten terassilla palaa hyttyssavuja! Hiljaisessa yössä kaislikon suunnalta kuuluu linnun lauleskelua. Issalla lienee samoja kokemuksia; seuraava on Issan vuodelta 1822:


Ruokokerttunen -
mikä sinut pitää valveilla
koko yön?


Hyttystuulesta

Tuuli puhaltaa
sen kuuloisena että
on kuullut nämä

minun pienet juttuni,
kivien hengityksen

pidän kitani kiinni
ettei hyttynen pääse

kuivaamaan kurkkuani

tuuletan sitten joskus

jos se nyt minuakaan kiinnostaa





Issa vuodelta 1805:

odottaa ja odottaa
auringonlaskua …
pajupensas


keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Nukkuva varjo



tuuli, ja aallot
heiluttavat kaisloja,
nukkuva lokki





Issan kesäjuttu vuodelta 1825:


suuri kukka kuin
sateenvarjohattu...
syvä puun varjo


tiistai 28. kesäkuuta 2011

Joen virtaus imee mukaansa,
pohjoiseen

vastaan ui kaloja

lentävät pilvet
eivät sada tänään

joen toisella puolella
on eri aika,
sama aurinko

jokeen laskeva puro
vuolas
äänekäskin
mistä maailmaan täällä riittää
näin runsaasti vettä

alempana joessa on kiviä,
vesi ei hidastele
juoksee ohitse ja yli

joella ei liene erityistä kiirettä

minulla on aikaa,
täytän 100 v vasta joskus

suunnittelen jo juhlia Bambu Gardeniin,
kutsukirjeitä

sitä ennen ehdin kahlata tämänkin joen rannat
yläjuoksulle ja takaisin

nyt olen menossa alajuoksulle

joki yhtyy
pohjoiseen mereen

sininen meri
vihreä meri
musta meri
harmaa meri
valkoisia aaltoja ja

tunne että joki
on virrannut tänne asti

ihan turhaan


Katselen tovin rannatonta merta

(On siellä ranta, mutta en yletä varpistamaan niin ylös että näkisin sinne asti.)

Meren vesien väreistä
ei erotu joen tinannäköiset
tuoksut
suolattomat

Jos erottaisinkin, niin kiinnostaisiko

Lokki lentää rannan suuntaisesti,
on matkalla toimittamaan

kääntyy jokea kohden,
etelään.

Kurvaa kuitenkin
takaisin merelle,

kuin olisi meinannut
eksyä

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kuikka, vai olisko ollutkin Kaakkuri

Järvellä lipuu
veneen nouseva nokka -
kuikan ohitus




Toinen versio samasta aiheesta:

kuikka ohittaa
veneen nousevan kokan -
soutukilpailu



Vai oliko lintu sittenkin käkättävä Kaakkuri?

Kaakkuri lentää
metelöiden ylitse -
suljen korvani


Pari torkkuvaa kesäistä



seestynyt taivas,
hiljaa virtaava joki -
miksi pitkästyn?




kesäinen joki
vain yksi lintu lentää -
uni pinnalla



sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

korkealla
mäellä on vieläkin lunta

minulla ei ole suksia
lokki liitää mäen ohi

kaipaus syötäviin kaloihin
suomut minun silmissäni

tämä tuuli
paitani napinreijistä
on nähnyt Jäämeren

suljen hupparin vetoketjun
siellä on nyt tyyntä

ja jos minulla olisi rintakarvoja
niiden kasvu
olisi nyt rauhanomaista

symboli muslimien
Koraanin lukemiselle,
rauhaa

tai Vanhan testamentin maakaaren tulkintaa

kuka omistaa
tämän vuonon
loiskivien
sinisten
vihreiden
harmaiden
aaltojen tuoreuden?

Kun vuorovesi
on käynyt vuonon pohjukassa

lyhyen hetken
kuin ihmisen kahvihetki

termarista, ei sokeria

metwurstileipä,
senjälkeen pusikossa kusella

helpotus kun ravistelee
painovoimasta kiinni pysyvät
tipat varpujen sekaan

vuorovesi peruuttaa
kiviä alkaa näkyä enemmän

odottiko Mooseskin matalaa vettä

uskoi tarpeeksi

ei odottanut vesi
vetäytyy

troolari puksuttaa
ajatellen kaloja

tuuli
tuskin tietää
edes välittää
meriveden korkeudet,
mataluudet

tai
että koska on kesä
ei pimene moneen viikkoon

nukahda tässä sitten,
hammasharja odottaa,
ryppyinen tahnaputkilo,

käytetty

vuorovesi
vuorotellen kohoilee
loiskuu roiskuu
poistuu

missä välissä
meret tietävät
miten olla
kun ei yötä

suljen minun silmät
ja kuvittelen että on yö. Katselen

valoisia unia.

Haluanko syksyn, odotan talven.

Ihan sama, ne tulevat kaikki.

Paitsi että minun sukseni
eivät enää osaa hiihtää.

Jos nyt riisun
(olisi aika nukahtaa)
pääsee ilmaa minun iholle
ja tuuletun


tuuli kääntää
minulle selkänsä,
pitää jatkaa matkaa


lauantai 25. kesäkuuta 2011

Muistomerkkejä



Lontoon visiitilläni käveleskentelin kaduilla ja kamerani löysi tuon kyltin.

Mietin kesäkuun 2011 alun visiteeilläni eri paikoissa että esimerkiksi Ailun Lassagammissa ei ollut mitään vihjettä missä Lassagammi piileskelee. (Liiankin lähellä pikatietä!) Liitän otteen kartasta, että uteliaat löytävät paikan:



Kalervo palsan Getsemaneen ei ollut löytyä viittaa tai muistolaattaa. Kittilän keskustan lähellä Kivitieltä erkanee kuitenkin kartan mukaan Palsanpolku. Tienviittaa ei ole. Se täytyy siis tietää. Kuvassa alla Palsan kotitalon lukittu ovi.



Särestön Museoon on päätieltä opasteet, tänne löytää.


Puista ei tiedä.



ei laho puukaan
tiedä mihin asentoon
lopulta kaatui?



perjantai 24. kesäkuuta 2011

Reidarin museosta jälkivaikutteita



Reidar Särestöniemellä (1925-1981) oli näkemys tämän maailman voimista,

että Ounasjoki virtaa ohi
oli talvi eli kesä,
pimeää tai valoa.




Reidar itse ei ollut Suuresta Pimeästä Ajasta erityisen innoissaan.

Voimakasta väriä on helppo maalata,
voimakkaista viivoja osaa jokainen asetella maalauskankaanlle.

Vasta värien lähellä olevat toiset värit
tekevät hengityksen,
elämän sykkeen,
jolle viivat antavat rytmin.





Ja kuten kuten runoissa runon eka rivi
kaikuu

runon loppuun asti.

Siitä runon lukijan tulee pitää huolta,
kuten taulussa sen vasen laita keskustelee oikean laidan kanssa

niin että alinna se kaikki
on paljaana.


Nämä kun pitää mielessä
osaa maalata
tai kirjoittaa
vaikkapa runoja




Särestömuseossa oli näytteillä myös hänen runojaan. Yllä vuodelta 1972.

Lisää kuvia, kts:

http://mataleena.blogspot.com/2011/06/reidar-sarestoniemi.html

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kekkosen jälkiä Kittilässä



Ajoimme eilen Kittilän ohitse. Tienviittaa Palsan torpalle, Getsamaneen ei ollut, mutta Kaukosessa oli viitta Särestöniemeen. Soratie johti Ounasjoen rantaan, olisi ollut pitkä polku kävellä. Japanilainen nelipyöräni ei ollut roiskuvasta soratiestä millänsäkään. Perillä odotti avoinna oleva Särestöniemen Museo. Kahvilasta pääsyliput ja kierrokselle.

Uima-altaassa oli vettä mutta kukaan ei ollut uimassa. Työhuoneella oli avoinna kirja, josta ilmeni että Urkki oli käynyt siellä, ja jättänyt Reidarille kirjan.

Tontilla viihtyi muutamasta hyttysestä huolimatta pitkän tovin. Tuumasimme että voinemme käydä toistekin, nyt kun reitti on opittu. Syksymmällä?



uimarin palju
kuultaa puhdasta vettä -
pari hyttystä

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Sarjaan "Vastarannan käki" # 3

Kylläinen pöllö
liitää vastarannalta
tälle puolelle




Seuraava on sarjaan Juhannus:

uuvuksiin asti
keskiyön koiperhonen
lentää ympyrää





Vielä keskikesän Issa vuodelta 1825:

sievää -
keskikesän taivaalla
ei pilven pilveä


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Auringon kohtalon hetki



Kuten maapallolle sovittua koordinaatistoakaan ei voi voi purjehtia yli 90 astetta pohjoista (tai etelää) niin on vääjäämätöntä että juuri tänään, tällä lasketulla kellon hetkellä, maapallo alkaa perua veivaamistaan siten että päivä päivältä päivät alkavat lyhetä, yöt pidetä.

Täällä tämä luonnonkatastrofi tosin on näkyvämmin havaittavissa vasta heinäkuun loppupuolella. Silti tietoisuus tulevasta kasvatti halua kurkata jääkaappiin, ja kas, mitäpä siellä olikaan.

Pari kolmirivistä aiheeseen sovittuna:


ei voi estää
että kosteus tulee
sisälle tupaan


janoinen sade -
juhannuksen kosteus
levittyy metsään



Puu on kaatunut ja näyttäisi että sitä varten polku kiertää sen. Kuollutta puuta ei saa käyttää uusiutuvana hyötypuuna vaan sen pitää antaa muuttua hiilidoksidiksi tuossa paikoillaan hiljaa makaen.

Luonnonpuiston wu-weita; ensin puu kaatuu ilman että metsuri sitä koskettaisi, sitten se sadan vuoden viiveellä muuttuu mustikoiksi, jäkäliksi, kaasuiksi.


kirjaamalla päivämäärän
paperille
saa sen pysymään
paikoillaan

olemaan hallittavissa




Suomeen on tänään syntynyt uusi hallitus.
Taivas meitä olkoot peittoamatta.


Wu wei on termi jolla tarkoitetaan tekemistä ilman että kukaan oikeastaan vaivautuu mitenkään. Ei tule palkkakuluja.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Aurinko kääntyy huomenna takaisin



Puiden latvoissa
tämä vääjäämätön
tuulen suhina





puolukan aikomus
kasvaa
samalla
mättäällä
mustikan kanssa.




että suopursulla
on täydet kukat

tuoksu
jota hyttynen ei

karsasta




Vuorotteleva kasvu,
poliittinen ratkaisu

katsokaas



sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Matkailija Kautokeinossa




Koutokeinon, tai kuten aika usein myös kirjoitetaan, Kautokeinon kirkon urut. Urut on hankittu kirkkoon vuonna 1965.

Kirkon eteisessä oli lasten piirustusnäyttely. Kuvien käsittely on selkeää, ilmaisevat piirtäjien itsetuntoa jota ei hävetä. Tuli luottavainen tunne että tulevaisuus on olemassa.



Yllä on Kautokeinon hautausmaalla sijaitsevat Susanna ja Jussa Valkeapään sukulaisten haudat. Ailu Valkeäpään vanhemmat olivat Jussa ja Susanna, mutta tässä siis heidän sukulaiset. Hetken aikaa luulin hautoja Ailun vanhempien haudoiksi, mutta kiitos Nils-Henrikin tiedon näin ei siis ole.

Annetaan kuolleiden levätä rauhassa, - Ailukin on jo kuollut.




Lisää Koutokeinon kuvia Mataleenalla:
http://mataleena.blogspot.com/2011/06/koutokeinon-kirkolla.html

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Myyrmäki 1211 km



Pättikkäkoski -
tienviitta Myyrmäkeen päin
painostaa matkaan


perjantai 17. kesäkuuta 2011


Löysin nämä valkohiuksiset heiluvaiset Pallasjärven rannalta.

Tuulen välillä laiskotellessa hyttyset tulivat herkuttelemaan tyynellä, ikäänkin raikas tuuli järveltä lopulta on niin huono asia hyttysillekään.

Kukat ainakin tuntuvat olevan onnellisia; valoa riittää ja lumet ovat sulaneet.

tuulen tuulemat
hiukseni ohenevat -
hyttysen ääni


Tämä alinna oleva muotokuva muistuttaa erästä Reposaarelaista?

torstai 16. kesäkuuta 2011

Lassagammi, Skibotn


Kävimme piipahtamassa Skibotnissa. Matkaan meni reilu 'työpäivä', johtuen pysähdyksistä matkan varrella. (Kilpisjärven luontotalon parkkipaikasta päästiin nopeammin; se ei ollut avoinna.)

Pättikkäkosken parkissa vierähti tovi; koski ei ole erityisempi mutta sen yläpuolella on Ailun kotitalo...

Lassagammi, (Lásságámmi), kalliomaja on Ailu Valkeapään itselleen suunnittelema talo Skibotnissa. Ailu ei kuitenkaan ehtinyt siinä pitkään asua koska kuoli...

Koko Skibotnin matkan ajan tuntui että Ailu virnisteli takapeileissä. Skibotnin tien yhdessä levähdyspaikassa oli ensin äksy lauma hyttysiä mutta sitten alkoi tuulla ja hyttyset katosivat. Korvaan kuului kuin Ailu olisi joikanut ne pois. - Kiitos Ailu.



Kalliomaja
ei ole nyt avoinna --
tuuli puhaltaa


keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Verkoton pyydys



Ajeltiin Pallakselle ja piti koukata Raattaman kautta Kittilään. Eksyimme Pallasjärven tielle, joka satelliitin mukaan oli lyhyempi tie. Pallasjärven mainoksessa kiellettiin verkkopyynti. Meillä ei ollut mukana kuin termari ja kamerat. Pakollisen kauniin maisemakuvan lisäksi räpsin parikymmentä kukkivaa kukkaa filmille. Niistä kooste tuonnempana. Loma jatkuu, loma.

järveen langennut
kelopetäjän latvus
ei ole verkko?


Elämiä luonnossa

Keräsin muutaman filmille vangittuja elämiä lomamatkaltamme keskiseen metsä-Lappiin 2011. Tämä eka poseerasi sarvet sojossa.



Valkoinen poro
maha auki odottaa
vierailijoita


Tämä seuraava löntysteli vastaan tien oikeata piennarta. Liikennesääntöporo?



Oikeaa reunaa -
oikeuttaa hallituksen
suunnan pysyvän?





nälän tunnetta / voi keventää pientareen / pölyherkuilla


Alinna oma kotieläimemme kiipeili veskin kaakelilla. Elukka ristittiin ennen väkivaltaista kuolontapahtumaansa Kaakelinkiipustajasarvikkaaksi.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Balladi yleisistä asioista



Markus Nummi,
Balladi tuomitusta presidentistä
Vammalan kirjapaino 2007
ISBN 978-951-96961-3-3

Kyseessä on Markus Nummen kirjoittama libreton pohjateksti sotaoikeudessa tuomitusta sotarikollisesta, presidentti Risto Rydistä.

Sotarikolliseksi joutuvat aina hävinneet.

Suomihan ei voittanut Jatkosotaa, vaikka onhan toinen sija sekin kunniakas.

Talvisodan, kuten jatkosodankin loppulasku maksettiin lohkaisemalla Stalinille vähän maaomaisuuksia.

Lapin Sotaa ei voittanut kukaan sillä sitä ei julistettu eikä siitä tehty sodanpäättymissopimuksiakaan.

Sensijaan Vapaussodasta tehdään vieläkin voittajien saneluja, nykyisten (ja tulevian?) oikeistohallituksien taustavoimana EK sanelee miten optioita ja katteita pitää kähmiä.

Se on simppeliä vääntöä; hinnalla millä tahansa. Köyhät kyykkyyn eikä kakkapaperi kuuluu sosiaaliturvaan.

Nummen Balladi Risto Rydistä toi mieleen näitä nykytaloutemme realiteetteja. Lainaus sivulta 7:


Ihminen ei näe kovin kauas
nauttii silti kun luulee näkevänsä
aina seuraavaan päivään asti
Mutta vastassa on peili.
Luulee katsovansa eteenpäin
mutta katsoo menneeseen.

Ihminen on aina ajan vanki.


Sivulla 8. on huokaus Eurooppaan, jonne Suomen akkunat ovat aina olleet raollaan:

Se on vain tuo ikkuna,
kun tuulee etelästä
ei anna mitään suojaa,
on meillä ikkunat auki Eurooppaan
villapaitaan pääni käärin.


Tuosta raollaan olevasta ikkunasta tuntuisi nykyisinkin olevan enemmän päänsärkyä kuin iloa? Sivulla 29:

Kultaan uskoi myös Ryti
ja maailman pankit
kultakanta antoi vakaan arvon.
Jos keppi on tänään metrin
on se sama huomennakin.

Systeemi oli niin järkevä
ja sitten se vain petti.
Minkä ihminen rakentaa
sen ihminen tuhoaa.


Voisiko irvailla historian toistaneen 20-luvun kuplan puhkeamisesta 2000 luvun Lehman-Brothersin huijauksen puhkeamiseen. Entäs Kreikan ja Portugalin kuplat. Entä Kreikan tapauksessa kai suorasukainen Eun tukia kähminnyt monivuotinen ilotulitus?

Yli viiden prosentin jatkuvaa kasvua hihkuvat teekutsulaiset? Aseilla on aina hoideltu maiden talouksia kuntoon?

Ryti-balladin sivulla 31 Nummi toistaa, aiheesta:

Ihminen ei näe kovin kauas
mutta nauttii kun luulee näkevänsä.


Jälkiviisaus on oivallista, etenkin kun sen mukaan valitaan tulevat presidentit, pääministeripuolueet, leikkauslistat. Sivulla 33 Markus Nummi Risto Rydin suulla:

Ei sotaa tulla voi, eihän
kaikki on niin hyvin


Talouspolitiikan kanssa nyhjättiin Suomessa ennen talvisotaakin. Suomen voittoisa armeija oli kehnosti varusteltu, Niukasti. Sitten Saksa sopi jakavansa lähistöään ja jätti täivaltio Suomen Stalinille, joka tuli Hillerin lupausta hakemaan vuoden 1939 lopulla. Joku petti, Stalin ei marssinut Kauniaisiin, ei edes Loviisaan (jonne CCCP tosin myöhemmin rakennutti atomivoimalan) eikä Tornioon eikä siis ylittänyt viisumivapaata siltaa kohti Kiirunaa ja Narvikin valtamerisatamaa.

Minne asti sotapäälliköt marssivat kun kukaan ei ole panemassa hanttiin?

Aleksanteri ratsasti suurella kullillaan (Bukefallos) sen ajan maantiedon tuntemuksensa laidalle. Oli siellä, totesi että ei voi sitä hyödyntää, unohti kaukaiset periferiat ja missä ollaan nyt: Kreikka on polvillaan nuolemassa EUn tukiaisoliiviöljyssä paistettuja perinnepizzoja. ?

Saksa ajatteli saavansa koko maailman valloittamalla Moskovan. Napoleoninkin virhe. Mitä Hilleri olisi siellä tehnyt
; palelluttanut nyrpeän nenänsä talvella kun CCCP rakensi syvällä Siperiassa tankkeja, tykkejä, koulutti muutaman miljoonan uutta sotilasta lisää. Saksan raja olisi ollut Moskovan joessa, mutta mitä virkaa hänelle olisi sorretulla ja tallatulla maalla Moskovan ja Berliinin välissä? Pelkän nelikaistaisen moottoritien rakentamiseen Berliinistä Varsovan kautta Moskovaan ei olisi Saksan betoni riittänyt?

Ajatteleeko ihminen koskaan edes niin paljon mitä aromurmelit ajattelevat saalistaessaan öisin juolavehnän vihneen siemeniä?


Näitä mietin, ja Markus Nummen Ryti-teos on ajatuksia muuntavan herkkuteksti.Talvi ja räntäsateet uhkaavat ennenkuin kaikki on meiltä kuiviin imetty. Suomalaisten rahat siis.

Sitä ennen aurinkokin uhkaa laskea.

Maailma on armoton, julma; kulkijan tyly kohtalo. Nummi sivulla 48:

Äkkiä vetää kaikista ovista
kun Suomen läpi kuljetaan.


Nykyaikaan siirrettynä; oikeistohallituksemme kaapii miljardeja Kreikkaan, Irlantiin, Portugaliin: mikään ei riitä. Etelän röyhkeys ja ahneus on pohjaton kuin muinoin Pohjan akan pidot. Suomen kansalliset kruununjalokivet, kuten katsastustoimi, Yleisradion lähetysverkko, työterveyshuolto, Nokia, työnnetään tuottamaan ulkomaille pääomien kasvulukuja. Joku meistä ne kaikki maksaa. Me kaikki. Surutta. Isänmaallisesti. Ja äänestämme niinkuin Gallupit meitä ohjaavat.

Ryti joutui ”hallitsemaan” koko jatkosodan, tekemään Saksan kanssa sitovan valtioliiton, tietäen että kenties tuli valehdeltua mutta mitäpä poliitikko silloin(kaan) välitti? Kuten Vasemmistoliiton Pohjoinen ulottuvuus hajottaa etelää yhdistymästä.

Kekkonen olisi huhun mukaan ollut valmis luopumaan Pohjolasta? Antanut silloisille stalin-nuorille vapaat polut vaeltaa Murmanskista suoraan Kiirunaan. Ei antanut; eikö kiveliöt kelvanneet, huonot ja kulkukelvottomat polut.

Porojen tallomat polut eivät ala mistää erityisesti, ja päättyvät kun kulkija ajattelee saavuttavansa päämäärän.

(Kts Nummen balladin sivua 65.)

Kuten Risto Rydin aikana, ”Ei laskupäässä ollut vikaa / pää oli terävä / se vain laski väärin.”

Brysselin kortti.

Eteläisen Euroopan rosvot.

Wall Street kaiken takapiruna.

Teekutsut.

On ykslysti kuka Suomessa tulee seuraavaksi presidentiksi kun valta on jo annettu.

Kirjoittaessaan sota-aikana joulukorttia Risto ja Gerda Ryti kinastelevat sanoista. Joulukortista meni pienempi maksu jos siinä oli vain viisi sanaa, esimerkiksi: ”Rahalähetys saapuu taas ajoissa. Helsinki.” Sivulla 68 Markus Nummi kirjoittaa, päinvastoin kuin Seneca, joka väitti sanojen olevan ilmaisia:

Sanat ovat kalliita
jokaisesta saa maksaa.


Meillä Pohjolassa maanviljelys on tukiaisten varassa, kuten EU-etelässäkin. Metsätaloudella ei ole enää niin suurta tuotannollista merkitystä koska Etelä-Amerikassa kasvaa sellutehtaille lähes ilmaisesti puuta. Silti allaoleva pohjoisen talven lumenhoitokoneen viiltämän kyljestään pihkaa tihkuva honka kävi silmään:



Markus Nummi Ryti-balladinsa sivulla 76, missä Risto Ryti pohtii maanviljelystä, kasvua:

Paljon asioita
lannan ajaminen
kellarin puhdistus
hevosen kanssa saa varoa
ettei tärvele omenapuita.



Kirjoitettu loppuun Muoniossa auringon ollessa ylhäällä vuonna 2011.

J. T.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kesä koskettaa tuulta

1.

Kun suljen oven
jäävät hyttyset ulos -
yksinäinen yö.


2.

Katso uneni -
minä en muista niitä
enää aamulla



Issa vuonna 1821:

Vuorikäki laulaa -
jospa vain saisin
nukutuksi!



Vuorikäki, Kankodori, Cuculus canorus. Eri lintu kuin Hototogisu, joka käännetään usein vain käeksi. Ei tarkkaan ottaen ole meikäläinen käki.

Bonusruno:

Kesä rehottaa,
puut ja puskat kukassa.
Tuulen kosketus.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011


Joku pystyssä,
yksi on jo kaatunut -
hetken pysähdys

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Uupuneita



Turistina jatkan auringon ihmettelyä, iltayöstä pohjoisessa, aamupäivällä etelän ikkunoissa. Verhot ovat uupumattomia auringonkatsojia. Minun pitää siinä välillä vähän huilata.

Tänään iltakävelyllä ihmettelin että mikä haisee poroaidan vieressä. Kuollut poro; ei vielä korppien löytämä vaikka tuoksahti.

Kuulin Utsjoella käydessäni miten sinne oli keväällä vaeltanut runsaasti nälkäisiä poroja Norjasta. Niitä oli kuolleina ympäri paliskuntien alueita joista niitä kaivettiin kuoppaan, mitä löytyi. Norjan puolella alkutalvesta jo porot olivat valmiina nälkäisiä eikä mennyt talvi ollut kovinkaan "ruokaisa". Tämä poro on keski-Lapissa, Muoniossa. Aidat kuitenkin lienevät kahlinneen tämän elukan ihan koti-Paliskunnan sisä-alueille.

Nälkäinen poro
jota ei vielä syödä -
eksyneet korpit?



Aidan takana olisi ollut parempaa jäkälää? Vielä toinen aiheeseen sopien:

Joku järsinyt
poronsarvet uutteeksi -
kestääkö sydän?


Soitin tutulle saamelaiselle ja hän kertoi että Lapissa kuolee "tuhansia" poroja, eikä tuosta kannata viranomaisia häiritä. Sisäministerikin kielsi turhaan 112.sta häiriköimästä. Eikä tuo elikko ketään häiritse, jos eläissäänkään ketään. r.i.p. (Vaikka haiseekin.)

Oikealla oleva puinen elukka on myös uupunut, lepää luontevasti. Muurahaiset tykkäävät? Teenpä hänestäkin kolmirivisen:

Hylätty honka
pitkällään varvikossa -
sammaleen ilo

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Sarjaan "Vastarannan käki" # 2

Vastarannan käki hiljeni. Onkohan tällä puolen kukkuva käki tuon ulkomaan sukulainen, tiedä häntä. Muutenkin ajoituksessa runollista tulkintaa?

Vastarannalta
ei kuku, ei pukahda
muninut käki?


torstai 9. kesäkuuta 2011

Kushiro Hokkaidolainen ja kukkineet kirsikat

Tuulee mereltä -
kirsikkapuut kukkineet
jo eilen, luulen



Tämä kirsikkaruno päättyy sanaan "kana", jonka katsoin soveliaaksi kääntää sanalla "luulen". Hokkaido (ennenvanhaan Ezo) on kylmää seutua. Kirjoitusaikaa ei ole tiedossa. (Eikä paikkaakaan.) Panen tämän nyt tähän alkukesän rykelmään talteen.

Tähän sopinee Norinaga Motoorin (1730-1801) kirsikkarunoon kirjoittamani versio samaan aiheeseen:

Tyytyväisenä
aurinko ihastelee
kirsikan kukkaa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Suuren Räntäsateen sataessa kesäkuussa



Pohjoisen rinteen
ja eteläisen rinteen välissä
joki virtaa kohti pohjoista.





Tuuli ja sade piiskaantuvat
matkatessaan pitkin jokea
yläjuoksulle, etelään, pohjoisesta.







Rinteillä puiden oksat heiluvat,
varvut vapisevat,
louhikoiden kivet eivät lakastu,
eivät kiirehdi.








Sinä keität
raikkaasta vedestä teetä,
kutsut minua juomaan
sitä kanssasi.




Teekupit höyryävät pöydällä,
höyry haihtuu huoneeseen,
sisällä on hiljaista.






Ikäänkuin ulkonakin
vallitsisi
maailmanaikuinen
rauha.



Kirjoitettu laulujen kirjan 201. lukua miettiessä.

kts. Pertti Nieminen,
KUIN LENNOSSA, KUIN SIIVILLÄ

Keuruu 1996



Kuvitukseen käytin Savjapahdan ja sen seudun kuvia kesäkuulta 2011.

Varsinaisen Suuren Kesäkuun räntäsateen rieppuessa ulkona en sinne kameraani kiikuttanut.

Kuvat ovat rauhan ja seestyneisyyden ajalta ennen ja jälkeen tuulen ja sateen mielenilmauksesta, yhtä kuvaa lukuunottamatta.

Allaoleva kuva on Niemisen kirjasta sivulta 5.



Shih chingin otsikko Chu Hsin kivipainolaitoksesta 'Shih ching, Chu hsi chuan', Sanghai 1929.

tiistai 7. kesäkuuta 2011



jos tästä jaksan
ryhdyn orgideaksi -
täältä en muuta



En muuten tiedä mikä tämän naamakukkaisen näköisen (orvokin?) kukan nimi on. Paljon hän ei vaadi, tuskin havaittavasti kukkii tien pientareella. Kasvupaikan korkeus noin 69.30 North.
Korpit raakkuvat -
poron raadon aromit
ohenevat

maanantai 6. kesäkuuta 2011


Joen tällä puolen laulavat linnut. Tuolta puolen kuuluu lintujen ääntä. Joki välissä on hiljaa, virtaa kuin ei aikoisi tehdä pesää.

etelästä päin,
- pohjoisestakin, kuuluu
laulavat linnut

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kevään toinen tuleminen



Tenon rannan pihamaalla on puhkeamssa kevät ja saman tien kesä. Lapin orvokki kukkii, samoin pieni sininen kukka. Eilen satoi räntää vesisateen seassa. Tuuli järjesteli pilviä tasaiseksi ennenkuin ne kastoivat maan litimäräksi, lätäköiksi. Kesää kohti nousee kasveja. Tuosta kuvasta laadin hay(na)kun:

Nousee kerros kerrokselta
kohti kesän
täyttymystä.


Tämä allaoleva kuva on luontokuva:



Käikäleen elo
ruskistuu auringossa --
uutta elämää