tiistai 19. marraskuuta 2013

Röyttä, Tornion syväsatama





jos metsäpölhö on runoilija
jonka suippopää on
vanhakantainen steariinia
valuttava kynttilä
et sinä saa häntä nalkkiin


(Markku Into Blues One kirjan sivulla 57.)


Sammakko julkaisi Innon Blues One - kokoelman kuluvana runouden vuonna 2013. Innon kieli on mukavasti särmikästä, mukana rivienrakentelun tikkuja. Tekstiä pitää koossa Innon tunnistettava verbaalisen tekstin taito joka on sukua hyvälle Jazz-lyriikalle.

Paikoin se tuo mieleen Kimmo Koiviston taiturimaiset rivienrakentelut.

Katselin tekstiä analysoiden hiljaisessa mielessäni kovien konsonanttien ja niiden välisten vokaalisten äänteiden kuulostamista luettuna, kuin soitettaisiin musiikkia.

Kuka soittaa klarinettia.




taksin takapenkiltä ei jonain
iltana enää nousta

jos seuraamme tiiviisti
tiedotusvälineiden tökötystä
on mahdollista luulla
Persianlahden olevan
lähempänä kuin perse


Sivulla 64.

Entisessä ammatissani olen viettänyt muutaman työntäyteisen hetken Persianlahdella. Radiolla ajatellen Persianlahti on lähempänä kuin kulttuurierosta voisi ajatella. Ihan yhden radiohorisontin takana.

Mikä on kaukana? Muistikuvako. Tunne. Kaikkien etäisin paikka muistissani on Tornio Röytän syväsatama. Seilasin sinne kerran Välimereltä hakemaan lastia jonnekin. Outokumpu oli silloin hyvässä kunnossa. Minä jäin Röytästä lomille, etsin julkisia kulkuja kotiin, Turkuun.

Löysin, en eksynyt. Vai jäikö taas joku osa nk. sielua laivan kulkemille reiteille, kuten vaikkapa yksi sähkötysyhteys Portugalin rannikolta Suomeen... Mitä muistit muokkavaat meissä.


Miten lätäkkö syntyy pihalle? Pimeyden olemus ennenkuin pihavalo syttyy? Marraskuun innoton sade.

Markku Into on toiminut pääosin Turussa, toki kirjoja luetaan kaikkialla.

Kuka on mistäkin kotoisin,
aina joku on jostakin
tullut

ja elävä


Turussa on runoilijan hyvää elää, täällä on muitakin!




pimeä piha -
sadelätäkkö tulvii
koko pitkän yön




Tikkis marraskuussa 2013



Ei kommentteja: