keskiviikko 30. huhtikuuta 2008


keväinen niitty
varis nokkii
omaa varjoaan


Copyright by blogger Martin 2006, suom. j.t.

tiistai 29. huhtikuuta 2008


huhtikuun rippeet -
puun latvasta huhuilee
kiimainen kyyhky

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Kaksi kolmirivistä vanhasta aiheesta:

1.

vanhan petäjän latvus
yltää taivaalle --
lähes

2.

vanha ukkeli
pysähtyy kadun varteen –
polkupyörä lepää

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Linnunpelätti


Jokin ääni --
Linnunpelätti on kaatunut
ihan itsekseen

Nozawa Boncho, (k. 1714)

Issa kirjoitti vuonna 1810 seuraavan linnunpelätti-aiheisen:

Huilun soitto
kiittää linnunpelättiä
vuorella

Minun tekisi mieleni kääntää tuo seuraavasti, alkuperäinen voisi antaa siihen juuri ja juuri tulkintamahdollisuuden?

huilun ääntä
vuoren linnunpelätti
kiittää

Rivijärjestys on noin: R1: fue fuite R2 & 3: yama no kagashi no orei kana
Siiskö R2-R3 olisi myös mahdollista:

vuoren linnunpelätin
kiitos

Jotkut kääntäjät kuitenkin ovat kallistuneet tuohon soittamalla huilua me lähetämme kiitokset linnunpelätille vuorelle.

No, tässä sitä kiipeillään, kuunnellaan huilun ääntä, ja linnunpelätti yksin kaukana vuorella kuulee kaiken. Tässä räpeltäessä tulee mieleen (taas kerran) kukahan tuo linnunpelätti oikeastaan onkaan.

lauantai 26. huhtikuuta 2008



aikoo ratsastaa
usvalla ...
varis


Copyright Issa, suom. j.t.

Sanovat että Japanissa ja Kiinassa vuorten erakot osaavat ratsastaa usvalla ja pilvillä. Terminä ratsastaa usvalla tarkoittaa viisasta katsetta.

Bonus;

pilvi ratsastaa
sadetuulen mukana
yli laaksojen

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Ron Silliman, we own anything

 
En usko että omistamme mitään, lopullisesti.
Jollet voi viedä sitä mukanasi hautaan,
se ei ole sinun.

Ron Silliman (on syntynyt 5. elokuuta 1946 - ) Tuon sitaatin kähvelsin Grace Cavalierin haastattelusta.

Ron Sillimanin ensimmäiset julkaisut olivat: Moon in the Seventh House (1968), Three Syntactic Fictions for Dennis Schmitz (1969) ja Crow (1971). Jne. Hänen Ketjak-elämäntyönsä alkaa vuodesta 1974. Ketjak on neljän isomman kokonaisuuden koosteita, joista #1 on The Age of Huts (1974-1980). # 2 on Tjanting vuosilta 1979-1981, ja # 3 the Alphabet, 1979 - 2004. # 4 tulee olemaan Universe, kattaus vuodet 2005 eteenpäin.


Ketjak ilmestyi erillisenä kokoelmana vuonna 1978. This Press, San Francisco. Teos on antanut nimensä koko Sillimanin neliosaiselle elämäntyölle siis. Viisiosainen? kuka tietää. Ketjak tarkoittaa apinaa Balissa.

Neilikkakumouksen vuosipäivänä


punaneilikka
on poistanut
ammukset


... 25. huhtikuuta 1974 käynnistyi Portugalissa neilikkavallankumous. Siinä sotilaiden sojottaviin pyssyjen piippuihin nuoret neidot työnsivät punaisia neilikoita...

torstai 24. huhtikuuta 2008

Kuusimetsässä humisee korkeita puita. Oksien alla ei kasva ruohoa, ei varpuja.

tiheä metsä -
sitkeästi ryteikkö
odottaa kesää

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Antti Hyry, Mustan ojan vesi

Yöllä ja aamulla
satoi lunta puihin.

Nyt on ilma jäähtynyt ja ratisee,
kun maassa kävelee.

Tuulee, ja puista tipahtelee varvunpätkiä,
rapsahtelee siellä täällä.

Kuultava ilma,
taivas selvä
ja tähtiä näkyy.

Antti Hyry teoksessa Kertomus (Otava 1986) Mustan ojan vesi osiossa.

Tekisi mieleni sanoa runosikermässä. Sanonpa tässä. Hyryä sellaisena ilmiönä että pitää laittaa luurit korville, niillä kuulee paremmin. Alunperin teksti oli yhtenä pötkönä, kuin olisi proosaa. Hyvässä tekstissä ei ole rajoja proosan eikä runojen välillä.

Hyryä pitää lukea kuin runoa, sana kerrallaan kielelle ottaen, maistaen. Ja Hyry kestää toisen lukemisen. Oikeastaan paras jälkimaku tulee vasta kun Hyryä lukee ensin muutamaan kertaan, antaa hautua kirjahyllyssä jonkun vuotta, kuten reilut parisenkymmentä kuten minä nyt, ja sitten lukee sen taas.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Sunnuntaina oli täysikuu. Syvällä metsässä kuu ei joka paikkaan näy. Kukaan sitä siellä pahemmin etsikään, paitsi kuun kirkasta valoa.

kuusenköriläs
tietääkseenkään kuutamosta -
käpy putoaa


maanantai 21. huhtikuuta 2008

Kwakiutl-intiaanien Sotalaulu


Olen heimoni ukkonen.
Olen heimoni merihirviö.
Olen heimoni maanjäristys.

Kun alan lentää läpi maailman jylisee ukkonen.

Kun raivostun, merihirviön ääni jylisee koko maailman yllä.



Kwakiutl - intiaanien sotalaulu.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Kääntämisen kuperkeikat

...Do I dare to eat a peach?
I shall wear white flannel trousers, and walk upon the beach.
I have heard the mermaids singing, each to each


(T.S. Eliot, "The Love Song of J. Alfred Prufrock")

T.S. Eliot kirjoitti ikäänkuin loppusointuja. Hän eli sillä aikakaudella että etenkin Brittein saarten perinne sitä edellytti. Ylläoleva on enemmän kuin loppusointi, se on luru ja kielikuperkeikkaa sellaisenaan, joka suomennettuna muuntuu latteaksi, kuten laiha kahvi:


Rohkenisinko syödä persikan?
Käytän valkoisia flanellihousuja, ja kävelen rannalla.
Kuulen merenneitojen laulun, toinen toisilleen.


Ihan vitsinä:

Rannalla kävelläkö en uskalla?
Käytän teryleenihousuja ja en rannalla tallusta tuskalla.
Merenneidot minulle laulaa, sanon; eipäs piileskellä puskalla.


Tämän takia alkuperäiset tekstit pitäisi julkaista käännösten rinnalla. Mutta koska kyseessä usein on alkuperäisen äänirytmin tärväytymimen ja sen mukana usein koko idean nuivettuminen ymmärrän että sitä harrastetataan aika vähän. Myös laajemmat käännökset kasvaisivat mahdottomiksi jollei painaa niin kooltaan. Esimerkkinä Charles Olsonin The Maximus Poems - kokoelman 635 runosivua. Tai Ron Sillimanin 1060 sivua the Alphabet - runoa. Yksi mahdollisuus olisi myydä alkuperäinen kokoelma kylkiäisenä, mutta eikös EU lakiviisaudessaan kieltänyt kytkykaupat ?-(

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Hubertus Thum


valtameri
ja vanha alaston nainen
syleilevät toisiaan

(copyright Hubertus Thum, suom. j. t. Lähde: Mainichi No 686, elokuu 2006)

Vielä toinen samalta kirjoittajalta:

syvä lumi
kellojen
hiljaisuus

(copyright Hubertus Thum, suom. j. t. Lähde: Mainichi No 691, tammikuu 2007)

 
hiljainen meri
metelöi silmissäni --
kuuletko minut

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Francesco Gonella


Ilmassa, mereen
lumihiutaleet
ilmestyvät, häipyvät

(copyright Francesco Gonella, suom. j.t. Lähde: Mainichi No. 705, Maaliskuu 2008)

torstai 17. huhtikuuta 2008

e. e. cummings vuonna 1958



Ensimmäinen punarinta, se;
sanot jotakin
(vain minulle)
ja on mennyt, kuka.

kunnes tulee miksi:
vanhat nuortuvat
(talvi jäähyväiset)
huhtikuu haloo,



Cummingsin kokoelmasta 95 Poems, runo # 65.

Copyright e. e. cummings. Suom. j.t.

Edward Estlin Cummings (14.10.1894 – 3.9.1962), eli E. E. Cummings, joka usein käytti pienillä kirjoitettua muotoa e.e. cummings.

Hänen runoissaan on usein samaa 'niukkuutta', vai sanoisinko graafista ilmavuutta.
Hänen sanotaan julkaisseen 2900 runoa. Joku ne lienee laskenut.

E. E. Cummings, Complete Poems 1904 - 1962 ilmestyi vuonna 1994.

Cummings vieraili Stalinin Neuvostoliitossa vuonna 1931.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Keväisessä tuulessa vastapesty lakana
ilakoi

pyykkipojat pitelevät kiinni
narusta
kuin henkensä pitimiksi

pyykki myötäilee kevättuulta, ilakoiva naru

ii

pyykkinarulla
vastapestyt lakanat
kevään tuulessa


tiistai 15. huhtikuuta 2008


katuvalot
parkkipaikan kuutamona -
koditon kissa lusmuilee



(Vielä vajaa viikko ja on täysikuun aika.)

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Harmaasiipinen varis


do you know
how old you are
o snowcrow


1.

montako vuotta
olet vaappunut täällä
oi vanha varis



2.

Hei, vanha varis,
oliko kova talvi?
Keväinen sade.




sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

George Swede, passintarkistus

Passintarkistus:
varjoni odottaa rajan
toisella puolella


Copyright by George Swede suom. j.t.

Tikkikseltä Bonus:

Varjot rajalla -
aurinko on ylhäällä
tuolla puolella

lauantai 12. huhtikuuta 2008

Bruce Kennedy, Our guide book

Opaskirja 
toi meidät tänne asti:
avoin meri
(copyright Bruce Kennedy, suom. j.t.)

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Vuodelta 1998 Juhani Tikkasen Heinäkuu -julkaisusta (ISBN 951-97690-5-6) sivu 25:

Sanoi yrittäneensä käsisuihkulla
hukuttaa hyttystä.
Ei onnistunut.
Tämmöinenkö on ihmistä isompi ongelma,
katselin kämmeneni alle jäänyttä
olematonta kyhäelmää:
koivet pienemmät
terävän lyijykynän jälkeä,
siivet kuin tíhkusateen
syntymättömän pisaran
varjo iholla,
nuppineulan pään kokoinen kehonjäännökset,
ja tuommoinen tahra
minun vertani!

torstai 10. huhtikuuta 2008

Jack Kerouac, Pomes all Sizes, Haiku


Tulin alas
norsunluutornistani
Ja löysin maailman jota ei ole

Jack Kerouacin runo HAIKU Kirjassa Pomes all sizes, sivulta 100, on hankala käännettävä:
Came down from my / ivory tower / And found no world
En parempaakaan keksinyt?

Sivulla on ensin lyhyempi runo:

RUNO

Minä olen Jumala

Seuraavan sivun runossa Näkemykseni uskonnosta on rivi:

Jos Jeesus Kristus oli Jumalan poika niin minäkin olen

Jack Kerouac etsi koko elämänsä ajan sellaista maailmaa jossa hän viihtyisi. Pahaa pelkään että hän ei löytänyt. Kävikö yksinäisyys lopulta liian suureksi. Oliko hänellä lopultakaan hyviä kavereita, edes Facebookin verran? Mikä muu saa ihmisen lipittämään pullokaupalla? Ja ketä siitä syyllistämään; me olemme sisimmässämme oma tutkimaton syvyys jonne ei sivullisia päästetä sukeltamaan. Jack Kerouac tuntui lopulta jääneen melkoisen yksin, vaikka hänellä toki oli suuri joukko ystäviä, ihailijoita, jopa kavereita. Minäkin olisin, ainakin näin jälkeenpäin.

Miettii Tikkis

j.k.
Kirjan kansikuva löytyy blogistani http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/05/jack-kerouac-pomes-all-sizes.html

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

OMENAPUU

Ehdin katkaista
väärin kasvaneet versot:
juuret roudassa.



Lisäksi seuraava hokku, aiheena Talvi, Vuoristopuro-palstalla 2001:

Harmaa taivas
lennättää
taas yhden lumileijan.


vaihtoehto:

Ulvova tuuli tiputtaa
taas yhden
hiutaleen


Kts myös: http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pihan.htm

(Nämä jätin julkistamatta aikoinaan.)

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Seuraavat numeroidut runot (29.-31.) eivät aikaisemmin ole olleet Internetissä. Korjaan puutteen nyt tänne.

Teoksesta: Juhani Tikkanen Heinäkuu 1998 ISBN 951-97690-5-6


29.

Jos
olisi marraskuu, ei aurinko
ehtisi näin aikaisin
ikkunoiden taakse.

Jos
aika olisi kuin vettä
sitä voisi kantaa ämpärillä
kesäisin. Pitkän syksyn ja talven varalle.



30.

Pöheikkö kasvaa
vuosi vuodelta sakeammaksi.
Minunkin pitäisi
käydä parturissa. Taas.


31.

Kesä on tylsä.
Loma on tylsä.
Ei ole mitään tekemistä,
minnekään kiire.

Töissäkin on tylsää,
on liikaa tekemistä.
Kirjoittelen tässä tyhjästä taas runoa.

Eikä mikään muuksi muutu.
Parempi
olisi nukkua kesäyöt sikeästi.


Kokoelman kirjoitin Kauvonniemellä (Kivilahti, Ilomantsi)
heinäkuussa 1998.

© Juhani Tikkanen 1998

maanantai 7. huhtikuuta 2008



iltakävely -
kylmä tuuli sulkenut
kaikkien ikkunat?





lukitut ovet
ja suljetut ikkunat -
vapaa maailma?



sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Tomuisesta tuulesta yksirivinen teksti


ei pilven pilveä suljetun oveni takana pölyistä tuulta varten


Muistioista talteen, kirjattu 5.4.2007.

Radiouutiset

Seuraavat luonnokset löysin muistioistani. Päiväykset huhtikuu 2007. Talteen joksikin aikaa nyt tänne:
 
lämmin, aurinkoinen päivä --
radiouutiset puhuvat
hallayöstä


Edellä versio I, voisi olla hay(na)ku, sitten alla versio II, haikumuottiin:

kylmän yön jälkeen
ja radiouutiset
vain politikoi


Bonuksena:

aurinkopäivä ...
kuiva ja ikävä
kävelee kanssani

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Ezra Poundin Seitsemän Järven Canto

Canto XLIX, jota yleisesti kutsutaan Seitsemän Järven Cantoksi, on 47 rivin mittainen suurimmaksi osaksi käännettyä vanhaa kiinalaista runoutta. Riveillä 37-48 on translitteraationa Ch'ing-yun ko - laulusta eli runosta. Selityksiä Ezra Pound ei jakele.

Canto nr 49 on suurimmaksi osaksi runosta, jota kutsutaan nimellä Kahdeksan näkymää Hsiao-Hsiangista. Japaniksi paikka kirjoitetaan muotoon hso-hso. Paikka on Hunanin järvialueella, missä kaksi jokea, Hsiao Chiang ja Hsiang Chiang kohtaavat ja etääntyvät muodostaen useita järviä, joista seitsemän on parhaiten tunnettuja.

Ezra Poundilla oli japanissa tehty kiinalaisen runouden kokoelma juuri tuosta seitsemän järven näkymästä. Kiinalainen taiteilija Sung Ti (1011-1072) on maalannut siitä maineikkaan taulun. Alkuperäinen on tosin ollut kadoksissa, mutta eri lähteet tuntevat maalauksen ja siitä on kopioita.

Canto XLIX löytyy internetistä, joten sitä lienee tähän turha siteerata?

Tikkasen vanhalla kotisivulla on Ezra Pound - juttua:

http://gamma.nic.fi/~juhatik/eksynyt/pound.htm

perjantai 4. huhtikuuta 2008



kylmä perjantai -
tyhjiä lipputankoja
mahtaa palella?



ei mahdu metsään
kevätauringon säteet
kuin joka kolmas

torstai 3. huhtikuuta 2008

Googlattu runo --
en tiedä kuka
en ole

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Gary Steinberg

 
Kivisen Buddhan
sylissä
tuoretta lunta

(in the lap of a stone Buddha fresh snow)

hiljainen päivä
tässä lapsettomassa talossa
kääntyy yöksi

(silently day becomes night in this childless house)

Gary Steinbergin haikuja löytyy Internetistä useitakin. Näiden kahden aiheet ovat hiljaisia, mutta niin että teksti kohottuu jalustaltaan, kuten haikuilla on tapana tehdä. Kivisen Buddhan syli. Kivi on kylmä, mutta että Buddha ja vielä syli. Lämpö alkaa huokua. Päätösrivin tuore lumi, kuin synnytys.

Toisessa runossa on hiljainen päivä, rivi kaksi toteaa lähes kaipauksella lapsettomuuden. Ovatko lapset lentäneet jo maailmalle vai eikö niitä muuten ole. Hiljaisuus kääntyy yöksi, syvenee. Runoa lukiessa jää kuuntelemaan hiljaisia askeleita kun kirjoittaja siirtyy vuoteeseen, ja hiljainen päivä hiljenee entisestään. Hengitys.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Modern Haiku sivusto on itsenäinen Haiku-julkaisu internetissä:

http://www.modernhaiku.org/


Selailen sitä usein. Tämä seuraava tarttui silmiini kevään 2006 numerossa 37.1:


Surukoti --
täälläkin nainen suoristaa
miehen kravatin


Copyright Roberta Beary, suom. j.t. Roberta Beary on syntynyt New York Cityssä, on elänyt Euroopassa ja Aasiassa. Hän toimii lakimiehenä Washington, D.C.ssä. Aloitti haikujen kirjoittelun Tokiossa, missä asusteli 1990-1995. Vielä yksi lainaus:



poikani ja minä
laskemme tulikärpäsiä
laskemme tähtiä


(Tämänkin runon copyright Roberta Beary, suom. j.t.)