lauantai 31. maaliskuuta 2012

Sepolle hyvää matkaa




Yhteinen ystävämme Seppo Puhakka siunattiin Kuopiossa 31.3.2012.



Ylempää
kuin mikään maa
puhaltaa tuulet
ja
pilvet poistuvat
valon edestä


Satamasta
on lähtenyt laiva
matkalle täältä
tuonne


perjantai 30. maaliskuuta 2012


Väistyvä lumi
luovuttaa pelikentän -
kevään pahat teot?

torstai 29. maaliskuuta 2012


Maalattu seinä
ei riitele, äänestä -
tuulenkestävä

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012


Siintelee tuolla -
jos kiipustaisi tänne,
hengästyisikö?

tiistai 27. maaliskuuta 2012


Löysä odotus
että kesä tulisi -
tekisi jotain

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kirjo No 1 - 2012



Siuronkosken painossa präntätty Kirjo löysi itsensä Nummenpakan postilaatikosta, Turusta! Maailmojen eri kaupunkien välillä vallitsee siis postitusrauha.

Sivuilla 11-15 on Niklas Salmi julkaissut 20 kolmirivistä runoa. Lainaan heti yhden:

millainen runo
ettei paperi ole
turhaan uhrattu


Siuronkosken painon paperi on miellyttävää; se ei kevään nousevissa auringon säteilystä häikäise verkkokalvoa. Tuntuu mukavalta käteen. Helppo lukea.

päivä lyhenee
lapsi piirtää vain vartin
auringosta



Kirjoa lukiessa en malta lähteä Aurajoen rantapolulle aurinkokävelylle. Luen ensin pariin kertaan näitä Niklas Salmen runoja. Ne ovat niin lyhyitä ja hämäävän helppolukuisia että ylimääräinen kahvikupillinen ehtii väljähtyä tiivistyneessä runokokemuksessa.

kevään ääniä
lakaisuharjakone
korjaa soran pois


Onhan tässä Kirjossa toki muutakin; kuten Anna Halmkronan jälkeen jääneitä papereita. Muistattehan Anna Halmkronan, nuorena nukahtaneen runoilijan jonka sukupuolikin taisi jäädä piilotelluksi arwoitukseksi?

Kirjoa voi tilata itselleen. Kokemuksesta voin suositella; Itella kiikuttaa sitä postilaatikkoon.

Tilaus onnistunee kun maksaa 16 Euroa tilille:
114630 - 1034880

Sähköisesti yhteys: kirjotoimitus at gmail piste com

(Saahan sitä hyvää asiaa vähän mainostaa?)

Tämä seuraava Niklas Salmen piilotettu kaksimerkityksellinen konstailuepäilyistä huolimatta hykerryttää:

riippumaton mies
hänkin kahden puunrungon
kannattelema




Alla näyte Kirjon takakannesta:

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012



parasta ennen
päivämäärä ohitti
kalenterini





Seuraava on käännös yhdestä Tikkiksen luonnoksesta suomeksi:


maaliskuu sulaa
jäätyneet lätäköt
lähtevät pickicille


lauantai 24. maaliskuuta 2012

Mikään ei voisi olla virheellisempää.


Carl Jung vuonna 1930.

Teoksessa Surrealist Poetry in English

Retkellä nukkuva nenä


Kuorsaava nenä ...
makuupussi peittelee
loput kehosta


Tämä on käännös:

snoring nose
sleeping bag covering
rest of her body




perjantai 23. maaliskuuta 2012

Rea Lehtonen, Harmaan satama



Pöydän ääressä
sulattelen runoa:
tuuli on töissä.


(Rea Lehtonen, Harmaan satama, sivulla 53.)



Rea Lehtonen,
Harmaan satama
NTAMO 2008

Kirjoitin Rea Lehtosen viimeisestä viime viikolla. Kts.
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2012/03/rea-lehtonen-samaa-pimeaa.html


En ollut ennen havainnut enkä siis nähnytkään Rea Lehtosen vuoden 2008 runokokoelmaa. Käydessäni viime viikolla Helsingissä muistin että Realta olisi aikaisempikin runokokoelma Ntamon kustantamana. Piipahdin Kirja Kerrallaan kauppaan Lasipalatsissa ja kiertelin hyllyjä. Yllätyin että kirja odotti siellä varakasta ostajaa; hinta oli muistaakseni 19 €. Yrittäessäni välimerelliseen taloustapaan tinkiä hinnasta myyjä ilmoitti että hinta määräytyy paperin koon mukaan: Harmaan satama on isompi kuin tuo viimeinen!

Yritin vielä mutista että katsokaa nyt, näin paljon tyhjää joka sivulla.

Ei onnistunut.

Päätin jättää iltaruokailusta jälkiruoan pois ja maksoin raskain sydämin laskun ...
Menipä kuitenkin NTAMOn toiminnan tukemiseen? Ja kai tämä kallis paperi on sentään suomalaista ?-) - Nyt ei jäänyt rahaa ostaa kesäksi uusia sukkia; entisissä on jo reikäkin.

Mistä tietäisi
mitä se ajattelee.
Ranta kohisee.



Kirjasta:

Runot, joita on toki mukavan runsaasti, olisivat mielestäni tosiaan sopineet paremmin hiukan kapeampaan (=taloudellisempaan?) formaattiin. Esimerkkinä kuva aukeamasta 42-43:



Toki mitä lyhyempi runo sitä enemmän se tykkää tilasta ympärillään.

Tällä kertaa kustantajan takakansi ilmoittaa kokoelmassa olevan haiku- ja senryu-muotoista.

Viimeksi sain vähäsen nenilleni kun viisastelin että haiku pitää olla sitä ja tätä. Otampa opikseni?

Lyhyitä runoja nämä harmaan sataman runot ovat yhtäkaikki ja sinällään ansaitsevat varauksettoman kannatuksen hyminäni.

Paikoin tuli mieleeni tunne kuin Bo Carpelanin Marginalia lukiessa. Lyhyitä ja tiiviitä runoja, nekin.

Muutamissa Rean teksteissa jäin kaipaamaan verbiä. Kun tiivistää ja kasaa tavunlaskennan paineet takaraivolla kolmirivisiä muottiin niin aika usein kaikilla näkyy joskus verbit putoavan pois.

Suomen kieli on paikoin toivottoman jaarittelevaa ja kielessämme ajatus toki välittyy kun vain latelee asioita peräkkäin. Kielemme siis kestää sen. Ja vastuuhan on aina lukijan aivoissa.

Harvennut latvus
odottaa levein mielin
lumentuloa


Suomessa ei lyhyitä, kolmirivisiä runoja liiemmälti ole julkaistu. NTAMOlle tästä siis erityinen kunnioitukseni.

Kokemukseni mukaan suomalaiset ovat tottuneet pitempiin (8-tavuisiin?) lurinoihin ja liirutteluihin. Kokenutkin runonlukija kiusaantuu kun hänelle pannaan eteen vain 5 tai 7 - tavuisia rivejä.


Vauhdin hurmassa
hyttynen ajoi päälle:
sokkoja molemmat



No niin, riittäisikö tämä. Että ei tule taas sanomista.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevään vaatteita

Ensin Issa, kirjoitusvuosi asettuu 1798 ja 1800 välille:

kevät etenee -
lumppujen ostaja
ohittaa minut



lumppujen; alunperin vanhojen vaatteiden myyjä, ja lähteet tulkitsevat sanan myyjä kuitenkin ostajaksi.

Samaan sarjaan löytyi Kushiro Ezolta:

Vaatekomero:
vanhan kimonon reikä -
kevät tuulettaa!



Ja perinteisesti vielä yksi Tikkiksen luonnosvihoista:

Villavaatteiden
hyllystä vilahtaa koi -
kevät lentelee

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Rabindranath Tagore



Kirjailijan työstä Tagoren Kuukeinu-teoksessa sivulla 42-43 mm:

Kun isä tuhlaa paperia kasoittain,
et välitä ollenkaan.
Mutta jos otan vain yhden arkin
kun aion tehdä paperiveneen,
sinä sanot:
"Voi lapsi kuinka sinä olet hankala!"
Mutta mitä sinä ajattelet,
kun isä sotkee papereita arkkikaupalla,
hän tekee niihin mustia merkkejä,
molemmille puolille?



Intialainen Tagore (1861-1941) sai Nobelin vuonna 1913. Ensiksi kokoelmasta jäi silmänurkkaan runo Banianpuu, josta loppuosa vielä tähän:

Hän olisi halunnut olla tuuli
ja puhaltaa suhisevan oksistosi läpi,
hän olisi halunnut olla sinun varjosi,
joka pitenee päivän mittaan veden pinnalla,
ja olla lintu,
joka istuu ylimmällä latvaoksalla,
ja hän olisi halunnut ajelehtia kuin hanhet,
rannan kasvien ja varjojen joukossa.



Rabindranath Tagore
Kuukeinu
Suomennokset Hannele Pohjanmies

Therapeia-Säätiö 2010.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kevätterveinen

kevät aloittaa
portillani varpuset
tervein poskin


Copyright by Issa. Suom. j.t.

Samaan aikaan pohjoisempaa Kushiro Ezolta yksi:

Kevät lähestyy -
lämmennyt merituuli
tuulettaa majaa



Mitäpä näihin sanomaan; tavuja lienee.

Ei kahta ilman kolmatta, seuraava Tikkiksen kyynis-sarjoista:

talvi virtaa pois
jäät häipyy niinkuin rahat
valtion kassasta




R 3 oli luonnosvaiheessa "bonus-ukoille" eli siiskö näinkö:

talvi virtaa pois
jäät häipyy niinkuin rahat
bonus-ukoille

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Mistä sopu nousee meistä?

Alussa oli sana, lopussa nyrkit

(Hannu Mäkelä)



Mitä kaikkea opin täällä lapsena?
- Jos en muuta niin kielen,
tämän kivisen tavan puhua,
äänen ja huudon,
joka kirotenkin saattoi sanansa perille
niin kuin pihalla nyrkit
jotka jatkoivat siitä,
mihin sanat liian usein tapasivat hyytyä.



Hannu Mäkelä
teoksessa MERESTÄ NOUSEE HELSINKI
Helsingin kaupunki 2011
Valokuvat Charlotta Boucht.

Mietin tätä tietoista maailmaa.

Viha sikiää kuin kiinalainen keskenmeno.

Joukkojen keskellä yksimielinen viha vahvistuu,
uutisväki on innoissaan;
toimittajat saavat ulkomaan päivärahoja
ja median omistajat lisää bonuksia.

Toisten maksamissa asunnoissa on turvallista asua,
halvalla.

Kuka pelastaa maailman?

Pitäisikö?

Onko meillä enää rahaa "pelastaa" tätä maailmaa.

Halua ei kysytä. Sitä sikiää.

Kuin sika röhkii tyytyväisenä
että saa ryynejä
ja turvallisen paikan
mihin paskoa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

St Patrick's Day oli eilen


Saimme eilen valmiiksi pilkottuja polttopuita,
valmiiksi pätkittyinä.
Ne piti vain kanniskella kadulta turvaan lukkojen taakse.

Oli hyvää jumppaa, kyyristyä ottamaan klapeja,
lyhyt kävely, ja järkeily miten syntyy pystyssä pysyvä pino.

Kts. kuvaa yllä.

Kuivaa elämää
odottavat polttopuut -
St Patrick's Day!


Eilen oli siis St. Patrick's Day. Irlannin historian juhlintaa. Vihreä väri on olennaista. Sen kunniaksi saimme uusiutuvaa lämpöenergiaa. Mikä on polttopuun hiilijalanjälki?

Sähkölämmitys ei ole taloudellista. Kuluvana lämmityskautena mielestäni maksoimme enemmän sähköstä kuin viime vuonna, vaikka kulutuksemme on ollut lauhemmasta talvesta johtuen pienempi.

Toivottavasti joku itsensä työelämässä näännyksiin raatava bonus-johtaja sai jokavuotisen palkkionsa.

OWS eli Occupy Wall Streetin sivuilta lainaan seuraavan päivän mietelauseen:

fuck you
you fucking pig
you cant push me
on a fucking public sidewalk
you fucking pig!

Swoon!


Jos tuon suomentaisi niin voisi joutua teilikirvesporukan ruhjottavaksi?
Ensi viikolla työmarkkinaväeltä on vaadittu kuristettavaksi lisää säästöjä.

Että oikealla puolella olevat pankit "pelastuvat"?

Kaipaako kukaan siitä enää minulta tarkempaa kommenttia?

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sarjaan sulavia lumia


luonnollisesti
kaikki talviset lumet
haihtuvat tuuliin


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Rea Lehtonen, Samaa pimeää

Ntamolta on vuodesta 2007 lähtien ilmestynyt kymmenisen tusinaa kirjaa. Tämä Rea Lehtosen sadan runon valikoima on tuoreinta kevätsatoa.

Kävin hankkimassa teoksen Lasipalatsin kirjakaupasta; käteis- ja itsenoutohinta 12E.

Ensi lukemisen kommentti:

Jäi hyvä fiilis. Moni teksti pysäytti. Koska takakansi luonnehti kokoelmaa haikukokoelmaksi tulin laskeneeksi myös tavuja. Ilahduin että aika usein niitä "puuttui".

Luin kirjaa junassa joka suunnisti kohti Turkua. Istuin selin ja välillä katselin miten maisema unohtuu junan jäljille; kevään hankien hivutus myös meneillään.

Ennen toista lukukertaa tulin laskeneeksi runot (sisällysluetteloa ei ole) joita laskin olevan tasan 100 kpl.

Hyvä määrä haikukokoelmalle, vaikka taitto olisi lukemisnopeutta laskematta sietänyt vielä muutaman kourallisen lisääkin.

Aika ajoin tuli tunne että jokunen toinen toistaan tukeva, keskusteleva, runo olisi voinut ansaita paikkansa? Laskin myös sivut ja numeroin itseäni varten ne. 60 sivua joista loppupuolen täytti sinällään tarpeellinen Ntamon julkaisuluettelo.

Mietin esimerkiksi runon sivulta 29 olemusta:

Parempi lasten
kuin ymmärtämättömäin
mielisuosio


Ymmärtämättömästä olisi hyväksynyt myös yksikkömuodon. Ja -mäin vain siksi että -mien olisi ollut kai yksi tavu lisää ja liikaa? (Maiskuttelua.)

Onko tämä aforismi? Vuodenaikaa ei näe eli ei se ihan täysiverinen haikukaan siis ole.

Tätä pohdin muutaman kiitävän kilometrin matkalla. Keväinen iltapäivän aurinko seurasi meitä, junaa, minua.

Vuodenajan lisäksi "oikea, perinteinen haiku" tapahtuu. Siitä näkyy hetki, jonka keskeen korvinkuullen lukemalla pääsee.

Aforismi on viisautta.
Haiku on viisautta.
Siis maailma lienee.

Ihmiset rakentavat rajoja, aitoja. Aidan sisäiseen olemukseen kuuluu portti josta pääsee sisään, ja ulos.

Tykästyin sivun 35 haikuun (kyseessä haiku sillä vuodenaika on löydettävissä vastarannan vedenpinnasta:

Vastarannalla
vedenpinta värähtää.
Vetäydyn varjoon.


Junan penkki oli mukava. Mukavuutta lisäsi löydetty haiku. Ja aikataulu tuntui olevan junan kuskille sydämenasia. Kupittaan jälkeen piti nostaa hyllystä selkäreppu ja pipo päähän.

Kävellessäni asemalta alkuillan katukäytävät kuivattaneessa pikkuisessa pakkasessa mietin että onpa mukavaa kun pienet runot ovat niin täyttäviä että tulee hyvä mieli joka jää.



Rea Lehtonen
SAMAA PIMEÄÄ
ntamo 2011

60 sivua, 12 Euroa.

torstai 15. maaliskuuta 2012



haihtuva lumi
kutistuu vanhetessaan
näkymättömäksi




Seuraavan lainasin Owen Bullock:lta. Suom. j.t.

ensi valo
minun on päästettävä
eilinen irti


Tämän bonustekstin kirjoitin kun katselin junan ikkunasta valkealta hangelta pomppaavaa auringonkiloa:

hehkuva hanki
heijastaa auringonsäteet
bumerangina



Vielä pari, ensin Tikkis,

Maaliskuun tuuli
sulattaa lumikasat
polun kekelle

sitten lopuksi yksi Issa:

sulattaa lusikalla
suurta lumikasaa ..
lapsi

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Lassi Nummi, r.i.p.





Olemme perillä, ystävät,

tässä, tänään.

Perillä - valmiina lähtöön.

Ja taas, pian, perillä.




Lassi Nummi vuonna 2002 kirjoittamassaan runosarjassa Perillä, valmiina lähtöön



Kts. myös vanhempaa juttua:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/lassi-nummi-turun-kirjamessuilla.html

tiistai 13. maaliskuuta 2012


Maaliskuun päivät pitenevät kuten pihan lätäköt kun koko talven kerääntyneet jäät sulavat.

1.

sulavaa jäätä -
talven jäljiltä hoikat
puut keikistelee



2.

lätäkön reuna -
kaksi puuta peilailee
sulavaa lunta




Bonus samaan hintaan:

kevät etenee -
bensiinin hinta nousee
kuin erektio

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Claude (Ilari Peltola)


Vuorille, rotkoihin, kivien joukkoon
naiset kokivat itsensä piilottaa
mutta miehet, nuo helvetinkoirat

juoksivat heidät kiinni ja tappoivat.

Laula tyttäreni,
en tohtisi sinua pelästyttää.

Mutta kansasi on kuoltava.

Että tulisi hiljaisuus,
Suuri Venäläinen Hiljaisuus.


Runosta GROZNYI VUONNA NOLLA, teoksesta Claude, Julmia ovat valvotut unet. Nastamuumio, Helsinki 1997.

Claude, oikealta nimeltään Ilari peltola syntyi 23.7.1966 ja kuoli 22.9.1996.

Hänellä oli synnynnäinen sydänvika.

Kävelin pimeälle joelle
ja heitin veteni tuuleen,
sieniä söin kai kourallisen
ja kutsuin: tulkoon ken kuulee



Tämä Clauden runokirjanen on pieni, ja jäykälle, paksulle paperille painettu liimasidos joka lehtiä kääntäessä oireilee irtaantuakseen irtolehtipainokseksi.

Kääntelen sivuja varovasti, niissä on Clauden lauluja. Runon CONTRA MUNDUM Claude lopettaa riviin:

Kaikenlaisia sontaturpia sitä onkaan!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Paul Claudel



Vesi
Hakee ikuisesti vettä,
Haluaa tulla osaksi pisaraa.



Löysin tämän kirjasta "Paul Claudelin runoja suomeksi", julkaissut Jyväskylän Yliopiston Kirjallisuuden Laitos vuonna 1985. Käännökset Tuomo Lahdelma ja Taimi Tanskanen.


Paul Claudel syntyi 6.8.1868 ja kuoli 23.2.1955. Hän toimi mm. diplomaattina. Runojen lisäksi hänet tunnetaan myös näytelmistään.

Claudel oli katolinen. Tämä Jyväskylän yliopiston monistama kirjanen esittää 54 sivulla Claudelin runoja. Esimerkkini on pitkästä runosta "HENKI JA VESI", L'ESPRIT ET L'EAU, kokoelmasta CINQ GRANDES ODES. Runon Cladel kirjoitti vuonna 1906 Pekingissä.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mitä kirja muistaa



Katselin hyllyistäni Leonard Cohenin pokkarirunoja. Kirjan välissä oli tuommoinen Gibraltarin vuoden 1971 joulumerkki.

Olin vuonna 1971 Gibraltarilla käymässä, ja tuo kortti muutaman mutkan kautta palautui minulle. Miksi olin sujauttanut kortin Cohenin kirjan väliin, en muista. Mielestäni hankin Cohenin kuitenkin New Yorkista, jossa ollessani kirjoitin itselleni tärkeän matkamuistorunon nimeltään R22.

Usein ne runot joista tekijä itse pitää ovat muiden mielestä kamaa joka olisi joutanut kokoelmian ulkopuolelle. :-)

Gibraltarista en ole paljoakaan kirjoitellut; ennenvanhaan vietin jonkin verran aikaani muualla kuin Suomessa ja aika ajoin tuli kirjoitettua jotain.

Joskus tämmöiset raapustelut jäävät ohuiksi pinnallisiksi päiväkirjamerkinnöiksi ja viesteiksi siitä että henkilöpä on käynyt ulkomailla, ihan Tukholmassa asti.

Joskus opin häivyttämään paikannimiä tämmöisistä runoista ja siten runojen sisältö muuttui lähemmäksi lukijaa; itsekukin lukiessaan pystyi paremmin samaistumaan runon sisäisessä mielessään kuviteltuun paikkaan. Vaikkapa Takahuhdin aravatalon 7. kerroksen parvekkeelle. Josta oli näköala Messukylän kirkkomäkeen.

Tässä Cohenin pokkarissa on sivulla 70 teksti jota Mr. Leonard Cohen kutsuu kesähaikuksi. Ja toki se sellainen on, veivaampa sen tänne nyt suomen soljuvalle kielelle:

KESÄHAIKU

Frank ja Marion Scottille.



Hiljaisuus

ja syvempi hiljaisuus

kun sirkat

empivät




Empivät oli "hesitate"; makustelin siihen sanaa "takellella", ja "jahkailla", mutta kaipa tuo "empiä" on sittenkin lähinnä?

On usein ihmiselle hyvä olla hissukseen, eivät ne sirkatkaan koko ajan pölise äänisaasteita ympärilleen.

Vielä kun minä oppisin kirjoittamaan lyhyemmin.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Heräte


Selailen tuota Millennium Poetry kakkos-osaa; makustelen sitä mitä antologian toimittaneet Jerome Rothenberg ja Pierre Joris haluavat tässä vajaan 900 sivun koosteessa kertoa. Kustantaja on Californian yliopisto ja copyright merkintä vuodelta 1998.

Huomasin että olivat ottaneet Haavikon Talvipalatsista pätkän, ja tykästyin käännökseen; ikäänkuin Talvipalatsi solisisi kirkkaammin englanniksi käännettynä.

Muita mukaanotettuja sen enempää laskematta, heitä on useita ja antologia tuntuisi olevan oivallisen tunnollinen läpileikkaus tekijöidensä sielunmaisemaan.

Pysähdyin varsinaisesti sivulle 181, The Tammuzi Poets - osioon. He ovat arabikielellä kirjoittavia runoilijoita 1950 - 1960 luvulla.

Antiikin syyrialaiset palvoivat Tammuz'ia, hedelmällisyyden jumalaa. Tammuzi-liike tunnetaan myös nimellä Shi’r ryhmä.

Ryhmään luetaan mm. seuraavat runoilijat: Khalil Hawi (1925 - 1982), Ali Ahmad Sa’id Esper [Adonis] (s. 1929), Badr Shakir al-Sayyab (1926 – 1964), Unsi al-Hajj (s. 1937), Nazeer El-Azama (s. 1930), Fu’ad Rifqa (s. 1930), Isam Mahfuz (s. 1939), Taufiq Sayigh (1923-1971), Jabra Ibrahim Jabra (s. 1919) ja Yusuf al-Khal (1917 – 1987).

Badr Shakir al-Sayyab oli edustettuna Tuli&Savu lehden Lähi-idän runoutta esittelevässä numerossa 65 & 66 (Helmikuu 2012) Joonas Mariston suomentamana Hymni sateelle runona.

Kun Millennium-antologiassa törmäsin arabiankielisiin runoilijoihin niin ilahduin.

Mietin että jos meidän läntisessä maailmassamme enemmän luettaisiin arabiankielistä runoutta niin keskinäisen ymmärryksen lisäksi maailmassamme saattaisi viritä uudet yhteisen ymmärryksen tuulet.

Osaammehan me ylenkatsoa omiakin vähemmistöjämme; saamelaisten alkuperäisväestön asioita huomioiva ILO-sopimus tuntuu olevan ylimmän valtiojohtomme karsastama. Yhtä toista vähemmistökieltä toki hyysätään, jopa kantaväestön kustannuksella? (Pohjois-Karjalan prikaatin lakkautus.)


Joonas Maristolle ja Ilkka Lindstedt'lle olisi minun mielestäni maailmankeskisen ymmärryksen lisäämisen tilaus kääntää ja esitellä näitä arabiankielisiä runoilijoita lisää.

Käännösten lisäksi tarvittaisiin tietenkin luotautumista peruskulttuuriin, ilman sitä ulkopuolinen ei voi ymmärtää naapurikulttuurien olemuksia.

Eikä tulisi vahingossa heittää Koraaneja ylimielisyyden polttorovioon. Vaikka vahvojahan sitä ollaan?

Tammuzi ryhmään kuuluva Adonis (Ali Ahmad Sa’id Esper) kirjoittaa mm. näin Millenniumin antologian sivulla 181. Lukemista helpottaakseni olen jakanut tekstin riveille:

Runous,
tämä kuolematon raato,
ikävystyttää minua.

Libanon palaa.

Se juoksee kuten haavoitettu hevonen
erämään laidalla.

...



Teos:

POEMS FOR THE MILLENNIUM, Edited by Jerome Rothenberg and Pierre Joris,
Volume Two,
From Postwar to Millennium.
University of California Press,
1998. 878 p.


Tuli&Savu
N:o 65 & 66
Helmikuu 2012.

torstai 8. maaliskuuta 2012



Kevät kohisee -
korvin kuullen litisee
kurainen vesi


Tähän seuraavaan ei asetu tavut kohdilleen, joko niitä on Kylliksi, Tai Liikaa.

Runsaita runoja 

pursuilevat tavut 

kompuroivat





Mitäs tästä Issan pohdinnasta sanoisi, Kirjoitusvuosi oli 1811:
minun majani:
mistähän reijästä
kevät mahtaa tulla?




keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Tee itse runoläpyskä

Chapbooks eli "runoläpysköjä" on perinteisesti tehty esim. Suomessa. Viime vuosisadan alussa ilmestyi erilaisia pienpainatteita (kooltaan ainakin) lyhyinä teksteinä. Ne tehtiin pääosin isommilla painokoneilla. Eli piti olla sellainen lähistöllä.

Itse olen harrastanut pienimuotoista chapbook-tuotantoa eri ulkomuodoilla jonkin verran. Käytän ihan vaan kotoista pikkulaseria ja kun vanha Canon kopiokoneeni oli vielä ehyt niin sitä.

Se särkyi jokin aika sitten... Olen niitä läpysköitäni jaellut ympärilleni.

Nyt allaolevassa blogissa on valmiiksi muokattuina pdf-tiedostoissa jo kolme pientä runoläpyskää!

Printtasin yhden kotiprintterillä ja niittasin nipun keskeltä nitojalla ja leikkasin tulosteen kahtia tukevalla leipäveitsellä ja vau, tuloksena kaksi mukavaa runovihkoa! Aikaa meni yhden kahvimukillisen vain vähän jäähtyessä; join sitten lopuksi haalistuneen kahvin askareihini tyytyväisenä.

Ja kylmä kahvi, - uskottehan.

Kannen voi halutessaan printata erikseen 100- 120 gramman värilliselle paksummalle paperille. (yli 120 gramman kartonki ei mene kaikkien printterien läpi.)

Ja kuten tuo ohje vinkkaa; pidä itse toinen ja anna kopio pois!

Ohje käskee käyttää kaksipuoleista tulostusta. Sehän toimii joissakin printtereissä printterin takuu-ajan, sitten se alkaa kai vaan sotkemaan tulosteita ja tukkimaan itsensä?

Made-in-jossain Tyyneltä Mereltä länteen-maassa. . . Enkä suinkaan tarkoita Japania.

Käänsin itse tulosteet yksi kerrallaan toisinpäin ja syötin arkin takapuolelle sen seuraavan sivun. Sivunumeroinnissa pitää hiukan skarpata.

Riippuen runoista niin niilläkään ei aina niin väliä? Kunhan runo ei jatku sivun loputtua kesken? Siis mieluiten lyhyempiä runoja?

Muuten hyvää naistenpäivää! Liikenne pysähtyy tänään klo 12. minuutiksi. Säästää polttoainettakin. Ja jos jos tähän viimeiseen skandaalin edes "joku roti", niinkuin Joensuun Jokela liike sanoisi?

Free chapbooks:

http://freepoetryfor.blogspot.com/2012/02/number-two-adam-strauss.html



Seuravaksi suomennos tänään Nobo-haikuryhmälle lähettämäni kolmirivisen suomennos:


Pyykätty paita -
ostoslista muuttunut
takaisin selluksi.


(Laundried shirt - / my shopping list / reborn to pulp.)

Muuttua = ei ihan uudelleensyntymää; Kierrätystä kuitenkin?

Ps. Pulp - selluloosa; vuonna 1962 otin pestin Bertel Ahlströmin omistamaan kuivarahtilaivaan jonka nimi oli PULPTRADER. Kotipaikka oli komeasti Noormarkku. Turun telakalta enimmäinen rahtaussatama oli Kotkan Sunila.

Parikin yhtymäkohtaa siis Alvar Aaltoon jonka Hesan kauppatorin rannan laatikon eteen Guggenheim tulee ja valtaa yksinoikeudella koko Helsingin kuvataiteet.

Siihen siis Hesassa on rahaa. Rahaa siis meillä on. Kuka vielä valittaa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012


1.

kostunut tuuli
hivelee jääpuikkoja -
maailman talous



2.

valkeat lumet
yhtyvät tässä puroon -
joki innoissaan!



maanantai 5. maaliskuuta 2012



sininen taivas

puhdas valkoinen lumi

maailma on valhe



sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Ompeluseura

Haiku-bloggaajilla oli pienimuotoiset ompeluseurat. John kirjoitti seuraavan:
full moon - / dozing, her knitting falls / rolls out the door


eli suomeksi jotenkin näin pyöritellen, hivenen tiivistäen:

täysikuu -
hän torkahtaa ja neule
pyörii ulos ovesta


John McDonald.


Tähän on blogissa osuvia kommentteja. Katselin Johnin tekstiä joka alkaa sanalla täysikuu. Siihen on ladattu kaikenlaista, jonka lisäksi täysikuulla on haikumaailmassa jatkuvasti vahva rooli.

Vilkaisin allakkaa. Oli umpikuun eli uudenkuun aika. Kommentoin ensin jotakin täydenkuun univajeista ja sitten sorvasin uusikuu-aiheisen:


New moon; / her knitting ready - / warm socks


eli jotenkin näin:

Uusikuu;
kutominen valmistui -
lämpimät sukat.

Siis Tikkis.

Bill jatkoi pyörivän lankakerän elämää:

deep winter / a basket of knitting / warms her lap

eli:

syvä talvi
ompelukori lämmittää
hänen syliään



Bill Kenney

Monika käänsi sen ranskaksi, hienoa! Ja Magyar osallistui ompeluseuraan seuraavalla:

stitch in stitch / this artful gathering / community

eli kertoen, että

tikki tikiltä
nämä nokkelat kerääntyvät
yhteen


(Käännöstulkinta Tikkis)

Tällä välin Johnin blogiin oli tullut vielä yksi kommentti:
kirjoittaja Blogger Gwil W:

the clack of needles / falling silent

Kolmelle riville tämä rauhaisa runo:

puikkojen kilinä
hiljaisuus
hiipii


Copyright Gwill W.

Kotijoukkojen kanssa keskustelimme tuosta äänestä: jos on uusiopuikot bambusta tms niin ei suurta ääntä. Vanhat metalliset lähinnä kilkkaavat, kilisevät. Ja kevytkätisen neulojan puikot kenties helisevät. Noista voinee siis valita itsekukin mielikuvansa mukaisen verbin? Kuten falling silent, yhdellä sanalla kenties että "hiljenee". Sana "lankeaa" toisi sivujuonia kuvaan jota ei kai nyt haeta. Suomalaiseen tekstiin rimmasi "hiipii" joka ei siis ihan 100 % oikein. Riipiikö ?-)


Lopuksi tätä plaraillessa ja puhtaaksi yhteen kerätessäni tein loppuun yhden uuden:

Annual meeting -
Knitting Society's diploma
for an Unknown Sheep


Eli Ompeluseuran vuosikokous myönsi kunniakirjan Tuntemattomalle lampaalle.

Tämän copyright Tikkis (saa lainata, muokata, ja hukatakin.)


Tarkistettuani meidän perheen villalankakoria tein vielä yhden, ikäänkuin bonuksena:

slendered
knitting basket -
her new sweater!



Eli:

Hoikistunut lankakori -
hänen uusi
jumpperi!


Varokaa synnyttäviä koiperhosia!


Beware of moths!

Ps.
See one Knit Soc!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Lumen lyhyt elämä

Kun pakkasten jälkeen lauhtuu
tulee usein myös lumisateita,

lumisade hivelee kasvoja
ja jäisen viimakauden jälkeen
maisema on pehmennyt

siinä tekee mieli pyöriä



1.

Lämmin maaliskuu -
pehmentynyt jääpuikko
ei enää liene


2.

joutuneet sulaan
hiutale hiutaleelta
maaliskuun lumet





Samaan aiheeseen yksi Issa:

portilleni
teen kepilläni puron
sulavasta lumesta


Suom. j.t. Ja bonuksena Kushiro Hokkaidolaisen samaan aiheeseen liittyvänä:

hupenevat lumet -
vasta eilen en nähnyt
naapurini majaa

perjantai 2. maaliskuuta 2012




lumivaleita -
hiutale hiutaleelta
totuus unohtuu






Löysin Internetistä seuraavan Julia Sanders'in kirjoittaman haikun (Huom. copyright, ja suomeksi version teki j.t.):

Lumihiutaleet putoilevat...
jossakin
minulla on kaksonen

torstai 1. maaliskuuta 2012



ajelehtinut

lumisade
pysäköi


parkkipaikalle