perjantai 30. syyskuuta 2011

Turussa Messutaan




Turun kirjamessuilla tapasin muutamia runoilijoita, joista tässä nyt vain kolmelta muotokuvat. Ensin Janne Nummela, jonka Ensyklopedia (2011, yhdessä Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän kanssa) ilmestyi ihan vastikään. Tarjouksessa Messuilla!

Alla Oulusta Turkuun saapunut Miki Liukkonen, jonka runokokoelma Valkoisia runoja on ilmestynyt WSOY-toimesta. Näin jo kirjan piipahtaessani loppuviikolla Helsingin Akateemisessa. (Kuuntelin hetken Jörn Donneria kohtaamispaikalla.) Miki Liukkonen on tekstintekijä jonka teksti istuu hyvin lukijan silmiin, luontevasti, niinkuin luhtakerttunen lentelisi Limingan niittujen pientareen kasvustoissa. ;-)




Alla rutinoitunut Turun kävijä, Oo-Pee Tennilä Jyväskylästä. O-P luki runojaan Poesian Runohuoneessa eilen, perjantaina.




Alla Poesian oma mainos netistä kopsattuna:

Runohuone Turun Kirjamessuilla 30.9.–2.10.2011 27.09.2011

Osuuskunta Poesian tuottama Runohuone (B/88) esittelee tuoretta suomalaista runoutta ja runoyhteisöjä. Kolmen päivän aikana huoneessa esiintyy 48 runoilijaa tai muuta runouden kanssa tekemisessä olevaa henkilöä. Esiintymisten lisäksi Runohuoneessa näytetään Suomen Kirjailijaliiton tekemiä runoilijaelokuvia.

Mataleena ehti myös blogata Kirjamessuista:

http://mataleena.blogspot.com/2011/09/turun-kirjamessuilla.html

torstai 29. syyskuuta 2011



siivouspäivä -
taivaan valkeat pilvet
kuin vasta pestyt



Tämä tuli mieleeni kun lukaisin Issaa vuodelta 1816. Hän kertoo majansa kaivon olevan niin pienen että sen siivoaa käsinkin.

Majani kaivo -
Teen sen kesäsiivouksen
omin käsin



Vielä toinenkin, vuosi 1822:


Siivottuani kaivon
panen kalan takaisin...
kuu hämärässä



Kaivojen siivous oli jokakesäinen toimenpide.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011


oi ukkosmyrsky
mitäs nyt sanot; sataa
lämmintä vettä



Issa, vuodelta 1803:

hyppii ja vaakkuu -
sammakko sateisessa
ruohikossa

tiistai 27. syyskuuta 2011


myrskyinen sade
tunkee sateenvarjoni
suojan puolelle




Issa vuonna 1822:

paperinen sateenvarjo
tihkuu läpimärkänä -
sumuinen Kioto


Kioto: oikeastaan pääkaupunki, joka Issan aikaan oli Kioto.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Jokelan katto romahtaa ja Pennisillan rakennus






Turkuun rakennetaan pennisilta uudelleen. Ei kuitenkaan sille paikalle mistä se joskus on purkaantunut. Siltojenrakennusbuumi on vallannut Aurajoen hulevesien huuhtomat savipenkat. On haaste selättää ikiaikojen savi rakennusfirmojen kassavirtoihin.

Turun pääkirjaston katto vuotaa. Meneeköhän se rakentajan takuun piikkiin, vai maksavatko kaupunkilaiset katonkorjauksen. Vai estyykö katonkorjaus turkulaiseen kunnallisten päätösten valituskierteen perinteeseen?

Samaan aikaan Joensuussa sortuu Jokelan katto? Perhepiirissä on sovittu että sitä seurataan. Edes. Tai ainakin.

Ylläoleva kuva antaa mallia kestävälle sillanrakennukselle. Ei haittaa että lankkujen alla hetteikkö hytkyy. Samantapaisia talvisiltoja on talvella Turussakin, Aurajoen jään yli. Yhteinen kotomaamme siltakulttuuri. Sitten pakolliset kolmirivit:

homoitiöt
paisuvat kirjastossa -
tautien Turku



kirjastosilta
lujittaa saven vallan -
Vetunen Åbo


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Seitsemäs kaista






Maantien varrella ei pidä vilkuilla sivuille, risteyksiä lukuunottamatta. Eteenpäin! siinä on autolle missiota ja kutsumusta. Kaasujalkaa alkaa jossain välillä kyllästyttää. Radio alkaa kohista ja CD-viihdykkeet ovat takapenkillä vetoketjun takana. Tienvarsiparkkipaikat ovat autoilijan lepyttämiseksi maanteiden agressioilta.

auto on tehty
ajettavaksi lujaa -
seitsemäs kaista


Halkeilua

halkeama
ei leveämpi

syyskuun
aurinko



Copyright ogaks. suom. j.t. Seuraava Issa on kirjattu vuodelle 1820:

puhuu totta
sadekauden ukkosen
halkeama



Seuraava on Tikkiksen vaellusmuistikirjoista:

Haljennut kallio -
polku rinteelle kiertää
kiven keskeltä

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kotomaan kamaralla




Lomamatkalla tuli piipahdettua ystävällisen naapurimme puolella. Torniojoen yli on silta josta saa ajaa, eikä tarvitse vaihtaa puolta, kuten joskus kauan sitten. Haaparannan puolella maisemaa hallitsee IKEA. Siellä asuu myös viisaus; he eivät käytä yhteistä valuuttaa, Euroa. Maantie on yhtäkaikki asfalttia, ja molemmin puolin rajaa tihkusadepilvien välistä tupsahtaa auringon tervehdys.

Tähän nostalgiseen Kotomaahan Paluun - kuvaan tein eu-väritteisen kolmirivin:

Tällä puolella
pilvipeite repeilee -
Eurojen juhlat?

perjantai 23. syyskuuta 2011

Syyspäivän tasaus Muoniossa







Tasattu valo -
tiedämme että valo
häipyy etelään







Juhlimme Inkun kanssa Muoniossa syyspäivän tasausta. Kts kuvaa oikealla. Tänään perjantaina klo 12.05 aurinko oli Muonion kohdalla noin 22 asteen korkeuksissaan. Matkalla valumaan päivä päivältä innokkaammin etelää kohden. Asianmukainen kolmirivi:

Auringon paluu
takaisin työelämään -
etelään valo!





Tuonne se matkaa,
kokokesän aurinko,
etelän metsiin

torstai 22. syyskuuta 2011

Turismin kivipolkuja





Käytiin Inkun kanssa tuulettumassa. Aurinko takaa, tunturituulet edestä ja sivuilla poroja. Niillä alkuperäisillä villieläimillä oli monilla kellot kaulassa. Selkärepussa turisteilla oli termarissa alkukantaista kahvia ja plastiikkapussissa juusto-metwurstivoileipiä. Lähes tiettömillä taipaleilla tuli tunne että ihminen selviytyy.

Kivinen polku -
vastatuulet mahtuvat
jatkamaan matkaa



Kuvassa näkyy Palkaskeroa, joka on yksi Pallaskeron tuntureista.

Norjalainen tuuletus






Tämä kuva on Skibotnista pohjoiseen Lyngen vuonon itäreunalla. Etsimme ruskaa, useista koivuista Suomen puolella ovat ruskeatkin lehdet liihotelleet pois. Norjan puolella oli vielä muutama perinteisen keltalehtinenkin koivu.
tuuletusaukko -
asvalttitie sukeltaa
aurinkopiiloon



Sammakoista on Bashoon innoittamanako haikuja vaellukseen asti. Aina yksi sammakko mukaan mahtuu, kuten tämä norjalaisen ogaksin:

näkymätön
ennenkuin hyppää
sammakko



Issan vaatteiden tuuletushaiku, vuosi 1822:

Kulkija
kävelee ja tuulettaa
vaatteitaan


Tuulettaa = Mushiboshi, on kesäsana: vaatteita asetetaan ulos aurinkoon tuulettumaan.
Tässä jutussa Issan pilke silmäkulmassa on siinä että kulkija (Issa itse) pitää mukanaan vain päälläolevia vaatteita joita nyt auringossa kävellessään siis tuulettaa.

Miten olisi vielä yksi norjaan sijoitettu sammakkosenryuu:

vuono loiskahtaa --
sammakko nousee rantaan
läpimärkänä

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kushiro Hokkaidolainen ja lähestyvä myrsky

Myrsky lähestyy-
keltaisia lehtiä
syystaivas täynnä.


Kushiro Ezo (elinvuosista, ja edes hänen oikeasta nimestään, ei olla varmoja.

Japania lähestyy nyttenkin myrskytuuli. Ylläoleva sopii aiheeseen, vaikka myrskytuulien tuhoista ei muuten iloita pitäisikään.


Turussa on pitkin syksyä tuuleskellut, puiden lehdet ovat purjehtineet pitkin taivaita:


Taivaan täydeltä
keltaisia lehtiä
riippuu tuulista




Keltainen lehti
repattaa sinitaivaan
poikki perille







Tälle kaveri
ja kuusisataa muuta -
ruskatartunta



Syyspäiväntasausta ennen kasvit valmistelevat itseään talvea varten. Mietin että missä ovat kesän jäljiltä lapaset ja lämmin pakkasenkestävä takki. Edelleen siis hektistä meisinkiä.

tiistai 20. syyskuuta 2011






Ei tietoakaan
kylmästä hallayöstä -
puolikuun aika!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Jerisjärvellä

Käytiin kävelyllä.

Vanhan mummopetäjän
halaushetki.

Tuli hyvä olo.
Että tänne kannatti tulla.

Jos tuulisi maantieltä päin
voisi nuuhkia
ohuita pakokaasuja

katoavia

liikkeen perimä
haihtuu


Piekana liitää mäen takaa
ottaa osaa
keskusteluun


Aika pian kävelemme takaisin mökille,
keitämme kahvit. Sähköllä.



Muoniolaisella ruskankaipuumatkalla otin kameralla kuvia, paikallaan pysyvät kasvit vain hiukan väistelivät linssiä leppeässä tuulessa.

Onko sanan "leppeä" kantana "leppä" eli "veri"? Tuskinpa, mutta samoilu metsässä sai sitä mukavasti virtaamaan.

Lomalla pääsee mukavasti pois ikävistä etelän aiheista, eikö?


kosteikon sammal
kuin kreikan velkataakka -
nousujohteinen







Ruska lienee vasta sitä että varvut ja maanpinnan erilaiset kasvien lehdet punertavat, kellertävät, hilluvat muuten innoissaan tulevan talven ryöpytyksiä.

Kun tavuja tuntui riittävän niin ripottelin niitä pariin versioon:

punainen varpu 
naamioituu polulla 
kuin ei olisi


Puolukan varsi 
on kuin liikennevalo - 
kaikki seisovat




Kesäinen varpu
ei vielä tiedä talven 
kirpakkuudesta  




sunnuntai 18. syyskuuta 2011





Kohina on radiovastaanotossa taustakohinaa jota syntyy, jollei tietenkin lähiavaruudessamme, myös ihan vastaanottimen alkupään aktiivikomponenteissa. Eritoten huonot vastukset muodostavat kohinaa.
Kaukoavaruudestakin tulee kohinaa; vastaanotin ei osaa valikoida muutaman miljardin vuosien takaista kohinaa vastasyntyneestä kohinasta. Mitä etäämpää meillä tänään vastaanotettu radiokohina on niin sitä voimakkaampi sen lähettämä kohinalähde on, koska radioaallot vaimenevat eteisyyden neliössä. Tämä keskellä turistipyydyserämaata sijaitseva antennimasto toimittaa virkaansa tuulissa ja tulevissa tuiskuissa. Se on hänen valintansa.


antennimasto
pidättää vaijereilla
tuulen kohinat


lauantai 17. syyskuuta 2011







vesi väreilee -
koivunlehdelle istuu
aurinkotuuli

perjantai 16. syyskuuta 2011

Tulevaisuus on levoton




Turismipyydyksessä käydessämme parkkapaikalla suuntasi valkea poro samaan suuntaan maksavien vieraiden kanssa. Poro kai nuuski vehreätä ruohoa, turistit kapusivat rappusia sivistyneesti sisälle, jonne sai jättää ulkoilukretonkit narikkaan. Jotkut pitivät ne päällä. Eivätkä kaikki edes syöneet. Mutta poro nyhti ruohoa suuhunsa. Raikas tuuli ei vielä tuonut lunta niskaan.

Tulevaisuus on levotonta.

Valkoinen poro
ohittaa tummat autot
mennessään syömään.




Yksi käännös; lähde Herons 2010, tekstin copyright Sonam Chhoki. Suom. j.t.



temppelin portaat-
mies jolla on käärme tarjoutuu
kertomaan tulevaisuudestani

torstai 15. syyskuuta 2011

Aina niin hekstistä menoa




Oltiin kävelyllä rannalla parin sadekuuron jämän jälkeisessä raikkaassa maisemassa. Liian myöhään kuulin mereltä tuulen seasta havinaa; parvi lintuja myötätuulessa. Kameran zoomi surisi vielä kun jo piti painaa laukaisinta. (Uskaltaako sanaa laukaisin näinä kreikka-sekoiluaikoina käyttää?)



valkeat linnut
lentävät myötätuuleen -
lempeä meri




ps. hekstistä = hektistä + tekstiä

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Silta polun yli; hay(na)ku





Hay(na)ku on melko harvinainen laji. Australiassa on aikoinaan julkaistu ainakin yksi hay(na)ku-kokoelma. Allaoleva on tehty ylläolevaan kuvaan. Hiljaisuudesta huolimatta kuvaa katsellessa silta ei olekaan kuvan tarkoitus, kuten ei 1-2-3 tavujakokaan aina ole.


polku
jota kävellä
sillan tältä puolelta

maanantai 12. syyskuuta 2011

Hulevesien tyly kohtalo





yhteiseen nieluun
hulevedet ryntäävät -
tyly asfaltti



Maanantaina Turussa lorisi taivaalta vettä. Se laskeutui hallitusti kaduille josta hulevesiviemäri sateet nielaisi sitä mukaa kun sitä taivaalta annettiin. Kukahan nostaa runsaista sateista bonukset ja optiovoitot? Allaoleva teksti on ajankohtainen eräiltä mielleyhtymäosioin:
 
savipatja liikahtaa 
vanha rakennus värähtää
voimakkuudella viisi 
savien-liikkeiden asteikolla

kaakeli 
raottaa
suihkuvedelle reitin
lattian täytteisiin 

hiiren
pesään



sade lorisee 
- huleveden tyly kohtalo - 
maata kostuttamatta  
hule
lori
see  
/ ke \
jo       en

suihkun koskettamatta asfaltin ihoa 
kuin mitä muisto entisistä 
vapauksista on estetty 

kainalon dödö 
puuvillapaita


Pilvi antaa kaikkensa
/ eikä se ole 
nyt vähän /

hulvatonta viemistä

tieto ei vuoda
se urkitaan

mitä ei näe
on siistiä
viileys
urkitut salasanat

vallatut talot
nollatoleranssi

tieto täyttää 
arkistot
jäteviemärin (saven)salat




Mummo menee suihkuun.
Pitkä harmaa hius
liukertaa vuotavan viemärin
ratkenneesta saumasta
hiiren pesään,
hiiri tiivistää hiuksella eteisen kattoa,
lisääntyy.


 
talon kohtalo on olla paikoillaan,
olla myymättä
itseään
gryndereille

kostuttamatta 
täytteitä

olla homevapaa, tiivis
lukkojen suojassa


Syksyn sateet on yritys tunkeutua koloihin joihin heti perään pakkaslumi leijailee.

  
Ensilumeen 
jää hiireltä
kulkemisen elävä jälki
 

Ps. tuo kolmirivi yllä on muodoltaan hay(na)ku.

   

Talvi tulee, 
joulu
alkavat   pidentyä taas,  päivät,

uudenvuoden rakettien 
varastointisäännöt
estävät naapurin mummon 
säilyttää tulitikkuja 
raapaisemattomina

näin me ja hän uskomme 
olla uskossa 
näinä hektisyyden aikoina

noitavainot


Elämä raapaisee 
rakennuksen alapohjaa 
että savipatja hytkyy




Turussa 12.9.2011

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

repattavat pilvet -
vuoret sateessa
täysmustia




Issa vuodelta 1794


pölyinen katu
virkistyy syyssateesta -
varis aivastaa


lauantai 10. syyskuuta 2011

Turussa aamun aurinko kurkkaa josko tuuheiden lehtipuiden lehvien läpi pääsisi maahan asti, vapauden säteinä. Suurin osa puista kuitenkin pitää kiinni lehdistään. Eilisiltainen sadekuuro niistä tuulen heilutellessa vielä tipahtaa niskaan. Mitä pitää mennä sateiden jäljiltä vaahteran alle? Naapuri on pessyt sukkapyykkiä, sukat heiluvat aurinkotuulessa narulla.

Naapurin sukat
saavat syysaurinkoa -
yöllinen kaste




Lueskelin taas erilaisia haikuja. Seuraavan on kirjoittanut Kawai Sora (1648 - 1710). Onkohan tämä muuten Niemisen kääntämässä Bashoon Matkalla Pohjoiseen? Sora oli Bashoon retkikaveri.

Uneton yö -
kaukaisilla vuorilla
jatkuva syystuuli



Ps. Soran syntymäajaksi mainitaan myös 1649.

Ps 2.10.2011:
Kai Nieminen otti yhteyttä ja muistutti että onhan se, mutta että Pohjoiseen vaellus - teoksesta on tulossa uusi painos! Asetunpa polun viereen kävelykynääni leputtaessani sitä uutta käännöstä odottelemaan.

Syksy vain antaa aika ajoin vihjeitä; ulkona alkaa viiletä ja yöt kannattaisi nukkua sisällä.

syksyinen tuuli -
jollei ihan päivällä
niin yöllä kylmää




;-)

Label: Kawai Sora

perjantai 9. syyskuuta 2011

Hulevesi ja elämän järkeistys





Turussa aika ajoin paistaa aurinko, välillä tuuli riepottaa sadeparkaa ympäri viemäröityä hule-kaupunkia. Hulevedet pitää uhkamaksujen uhalla kerätä kiinteistöistä talteen ja ohjata hyväksyttyyn hulevesiviemäriin.

Mietin joskus että mitä pahaa syksyn sateet ovat Turun Kaupungille tehneet että ne pitää vangita omaan jätteenhukutusjärjestelmäänsä.

Kuinka tahansa, lehtevät puut alkavat kellastua ja jotkut luopuvat lehdistään. Tunne kuin että niin pitääkin näinä aikoina ruveta tapahtumaan. Takapihan paju (kuvassa yllä) kasvaa tonttien ei-kummankaan rajoilla eikä hulevesi ole muistanut mennä hänen juuriaan imeskelemään kuiviksi.

Ihmeitä siis riittää yksinkertaiselle runonrustaajalle. Elämä etenee, kai.


ei sateen suojaa
lehdettömän puun alla -
myrskyinen syksy


torstai 8. syyskuuta 2011

Talouden ruori kadoksissa






Yuran salmessa
ajelehtii merimies
ilman airoa.
Suuntaa vailla minäkin
rakkauteni tiellä.



Copyright Sone no Yoshitada, 1100-luvulla. Suom. Wili Leikola, Jari Sutinen ja Juhani Tikkanen teoksesta Sata runoilijaa, sata runoa. Kolmen mutkan maja 2005. Kyseessä on teoksen Waka Nr 46.

Kreikan talous pystyttäisiin porukalla hoitelemaan, mutta kreikkalainen malli hoitaa velkataloutta holtittomasti lienee jo levinnyt koko eteläiseen Eurooppaan. Ja kaikkien entisten merirosvojen pohjattomiin tarpeisiis ei Suomella kuitenkaan riitä rahaa. Emmehän pysty edes omaa kansallisomaisuuttamme, rautateitä pitämään kunnossa!

Halla-ahon puolueen madonluvuilla (nk. kuuluisa norjalainen malli) tuskin myöskään sen pidemmälle päästäneen. Likvidoimalla pelkästään demarit pois talousmerenkulun korteilta tuskin tuo yhtään rahaa lisää maaa-hamme. ? Pankkien riskitestitkin ovat muodostuneet härskeiksi rahamaailman vitseiksi; testatkaa mitä testaatte, me täällä huseeraamme.

Sanoi entisajan husaari kun neitsyitä tanssin pyörteissä pyörryksiin pyrrytti.

Tein entisen piirisihteeri Yoshitadan wakan innoittamana säästötalkoohenkisesti kolmiriviseksi supistetun kommentaarin:


ilman ruoria
hallitukset purjehtivat
väli merellä



(Copyright siis Tikkis 2011.)

Kauniilla Turun murteella tuosta Yoshitadasta on Tikkiksen käännös, kts. Ogura 46.



Yuran salmess
merimiäs ilma ruarii
soutaa ihmeissäs.
Vähä simmottis bruukaa
meiränki rakkaus luavii.





Yksi lukuisista Piirisihteeri Yoshitadan wakasta englanniksi käännetyistä versioista:

Like a mariner
Sailing over Yura's strait
With his rudder gone,--
Whither, o'er the deep of love,
Lies the goal, I do not know.



(Tuon käännöksen copyright Clay MacCauley 1917)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kawai Sora (1648 - 1710)

peili, tähtilammikko -
nyt kesäsade kareilee
veden pinnalle


Pyörittelin tuota jonkin aikaa; haikut teettävät usein sanailujumppaa ennenkuin asettunevat julki. Ja kuten ilmeisen esikuvansa, Bashoon sammakko-lammikon läträys - haikukin, tuosta saanee muitakin muotoiluja.

Kawai Sora (1648 - 1710) oli Bashoon reissukaveri Bashoon Matkalla Pohjoiseen. Jos me menemme tänä syksynä pohjoiseen otan tämän Soran ainakin takapenkille. Bashoohan meillä on aina vieraanamme.

Vielä lisäyksenä elonkorjuuaiheinen haiku samaiselta Kawai Soralta:

Tänne, nyt tuonne
ohrankorsien väliä
perhonen lentää



(Suom. j.t.)

tiistai 6. syyskuuta 2011

Variksista

Kaksi varista
laskee hautapaikkoja -
tilaa on vielä.


Tuulinen päivä -
kalmiston vanha varis
pitää nokan kiinni




Nämä kaksi löysin luonnosvihoistani. Alunperin julkaisin vain yhden (siistin) kolmirivin. Kts linkkiä alla. Jostain syystä ylläolevat kaksi saivat aikoineen jäädä huinimaan luonnosvihon sekoisille sivuille.


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/05/kaksi-varista-laskee-taivaan-pilvia.html

maanantai 5. syyskuuta 2011

Syksyn kolmirivisten sadonkorjuuta

Kushiro Hokkaidolaisen muistiinpanoista:

aamun usvasta
suolainen merituuli -
tuulinen syksy


Copyright: Kushiro Ezo, suom. j.t.

Löysin muutaman Bashoon haikun, joista tähän talteen jokunen:

Olisi pysynyt
vihreänä, tämä raikas
punapippuri!


Kuutamo kukkii puutarhassa -
työnnän juopuneen naamani
ulos ikkunasta


Syksy syvenee.
Mitähän naapurini puuhaa,
ihmettelen.


Tänä syksynä
tunnen itseni vanhaksi.
Lintu lentää pilven läpi.


Copyright Bashoo (1644 - 1694.) suom. j.t.

Tästä bonuksena yksi Tikkis, muotoilu on hay(na)ku:

Kuin minäkin vanhenisin -
lintu lentää
pilvessä

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Pitkästä aikaa Issaa, ensin vuodelta 1825:

temppelivuori -
myös linnunpelättiä
koira räksyttää

Tämä on Issa vuodelta 1792:

Kamakura -
nyt vain linnunpelätti
vahtii porttia


Kamakura on yksi Japanin entisistä pääkaupungeista. Siellä oli ensimmäisen Shogunin Minamoto no Yotitomo'n virkatalo.

Tämän seuraavan olen kenties jo joskus julkaissutkin:

kulotus -
illan savuun päätyy myös
linnunpelätti




Sarjaan linnunpelätti tämä talteen tähän saman jengin sekaan, Issa vuodelta 1817:

vastatehty
vuorilinnunpelätti
on ihmetys




Tämä on Tikkiksen vuodelta 2011:

Aamuinen usva
peittää pitkän yön unet
suttaiseen hämyyn


lauantai 3. syyskuuta 2011

Syyskuu viilettää virkansa puolesta. Tulevan Joulun jälkeen alkavat päivät taas pidentyä. Jos yöt nukkuisi kuten aurinko niin talvella väsyttäisi, ja kesällä olisi kuin karhu, liikaa nukkunut? Jolleiolisi pilviä niin yötaivaalta näkisi laskea tähtiä.

yö yöltä tähdet
paljastuvat julkeina -
valvottava yö


versio 2:

pitenevät yöt -
aamuteellä muistelen
tähden laskuja




Bonuksena Issa vuodelta 1824, joka oikeastaan pitäisi sijoittaa alkukesän kalenteriin eikä näin hipsivän syksyn aikoihin:

vuoren varis,
älä keskeytä!
- käki




perjantai 2. syyskuuta 2011

Sarjaan Kun Suuret Paatit Turussa kävi







liehuva lippu
heiluttaa päivätuulta -
julkeat pilvet


torstai 1. syyskuuta 2011

Sarjaan Suurten paattien muisto







paatti liputtaa -
puolipäivän aurinko
valaisee tuulta