sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Tammikuun 2010 haikukilpailun tulokset

Kukai - Kigo sanana oli "FIRST THINGS" eli ensimmäiset asiat. Esimerkiksi Uusi vuosi. Tuloksia, ja käännöksiä. Copyright kyseisillä kirjoittajilla.
Voittaja 29 pisteellä:


high up in a tree / the crow changes colour - / first sunrise


ylhäällä puussa
varis vaihtaa väriä --
ensimmäinen auringonnousu

Copyright Pia So'Sua Suom. J. T.


----------------------------
Toiseksi sijoittui 17 pisteellä:

first love / my best friend's bike / at her house


ensirakkaus
parhaan ystäväni pyörä
tytön talolla

Copyright Garry Eaton Suom. J. T.


----------------------------
Kolmas sija ja 17 pistettä:

first day back / the religion teacher / pregnant again


töihinpaluu --
uskonnon opettaja
on taas raskaana


Copyright Terry O'Connor Suom. J. T.

----------------------------
seuraavassa muutama oma mielivalintani:

first snow - / the black kitten pounces / at falling flakes

ensilumi --
musta kissanpentu käy
(putovien) lumihiutaleiden kimppuun

Copyright Andrew Shimield Suom. J. T.
(7 pistettä)


----------------------------
new year's dawn / she tells me / I'm her first

uuden vuoren sarastus
nainen kertoo minulle
olevansa ensimmäisensä

Copyright BILL KENNEY Suom. J. T.

(3 pistettä)

Ongelmana taas suomenkielestä puuttuva sukupuolen paljastava "hän" sana, Leevi Lehto esitti siihen sanaa "hen" jota voisi kannattaa .-)

----------------------------
Sitten Tikkasen, joka sijoittui kilpailussa kigo-osan viimeiseksi, 23 muun epäonnisen haikurunoilijan kanssa .-(

the first sunrise -- / the appearance of long shadows / and a brown cat

ensimmäinen auringonnousu --
pitkien varjojen ja ruskean kissan
ilmaantuminen


Copyright Juhani Tikkanen Suom. J. T.

seliselitystä:
sana "appearance" tuli työvaiheisiin lähes synonyyminä Poundin sanasta "apparition" runosta IN A STATION OF THE METRO…

unveil, paljastaa, julkistaa oli yhtenä versiona työvaiheessa…

Myöskin ensimmäinen auringonnousu ei oikeastaan valaistu edes eteläisen Suomen
asukkaille sillä tavalla kuin Nuorgamilaisille.

Valitsin kissan väriksi ruskean, hämärässähän se on harmaa.

----------------------------

Seuraava jäi myös ilman ääniä, 32 muun haikukilpailijan ohella-

the year's first moon / is it brighter / than yesterday?


Vuoden ensi kuu -- 
onko se kirkkaampi
kuin eilen?


Copyright soji Suom. J. T.

Mietin tätä pitkään antaakseni tälle yhden omista pisteistäni. Muutaman vaihtoehdon joukosta kalliit pisteeni eivät tälle sitten kuitenkaan kohdistuneet. Yksi piste olisi nostanut tätä heti yli 30 sijaa ylemmäksi. Pienestä ovat makuasiat kiinni.

Saman kilpailun vapaa-muotoisen aiheena oli "rakkaus". Siitä mahdollisesti myöhemmin. Tämä osio I nyt ensihätiin.

Katso kaikki Kukai-tekstit tästä

lauantai 30. tammikuuta 2010


kohtasin yössä
viime vuodenkin vieneen
varkaan



Bashô 1644 - 1694

perjantai 29. tammikuuta 2010

Perjantaina luin Uiguria


Jos tämä yö kieltää sinut,
vaikka palaisitkin kaikuna
kuin mitä tapahtui, on taas

Teoksesta:
Uigur
Kirjoittaja Jorma Eronen
Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Tämä seuraava runo voisi kertoa tammikuun 2010 pakkasista Suomessa?

Silloin kylmi suuren kylmän, väkipakkasen paleli,
kun Ahdin merelle kylmi, kun kylmi vatsahan
hevoisen varsan, vaimon väen taikinahan


Jorma Erosen poikkeuksellisen kypsä esikoisteos vuonna 1978 ei ole tähän pakkaskauteen mennessä poikinut toista kokoelmaa. Laajan (288 sivua) intiaanirunojen valikoiman Juoksu Yönmaahan hän julkaisi Otavan painokoneista vuonna 1977. Siis vuotta ennen esikoistaan? Seuraava lainaus on Quechua - intiaanin runo HYVÄSTIT

Tänään olisi lähdettävä, mutta jään vielä huomiseen

Soittelen kärpäsenkoipipilliäni, hämähäkinseittipaidassani

rummutan muurahaisenmunaa

linnunpesä päässäni


Osaisiko tähän nyt suurempaa runovaatteen repäisyä näin jälkikäteen, runoilijana tämänverran:

linnunpesän lento
varpupiennarten ylitse
solisevan puron piiloon


Miettii
Juhani Tikkanen,
Pienen Pakkaskauden vallitessa Suomessa
globaalin kasvihuoneilmiön lamakauden aikana
vuonna 2010, huomenna on täysikuu.

Silloin ulvovat lumiset pakkaspilvet. On talvi. Ja talvella on joskus kylmää.

Yksi intiaaniruno, kts Miami - intiaanien laulu

torstai 28. tammikuuta 2010

Torstain runolainausta lukiessa iski halu

no man is an island 
we are all icelands

Kirjoittaa Hannu Helin teoksessa pomes penyho , Pulvis & umbra 2009, sivulla 42.

Suomennos:

kukaan ei ole saari
me olemme kaikki jäämaita



Tänään uutisoitiin, että
Hän kuulemma sanoi
että tottakai hän määräsi
itse itselleen rahaa

Sitä vartenhan hänet oli valittu

Kuten Cole Swensenin ovi, joka läimäistyy kiinni

naapuri joka ei sanonut mitään

nainen joka kävelee ulos ovesta

ja ajattelee

siksi ovi läimäistyy kun sulkeutuu



Naulaimen ääni

kiirii vain hetken

näkymättömien lautojen läiskeessä

sitä mitä ei näe sitä ei ole olemassa

näkyykö lahjusrahojen totuus


mitä

ei näe

liene


Jos luulet että hän on vihainen

asiat päätetään

käytä

villä (villa = kylä)


kukaan ei kuule muuta

kuin suljettavan

oven läimäyksen

Kummalle puolelle

tämä näkymättämän lautatavaran ottaja

rahansa kätki

jollei rahaa ollut olemassa

niin onko hän

edes



Kursivoituihin lähes suoraa lainattu runosta Mirrored Ghost, copyright by
Cole Swensen, s. 1955, American Hybrid - antologian toinen toimittaja

Naulaimen ääni :- kaiku Joseph Masseyn runoon, ja että tiedetään naulainta tarvittavan kun naulaa ammutaan,


niskalaukaus
on politiikkaa
kun halutaan valtaa


Tämä olisi muotonsa puolelta hay(na)ku. Tapana valtakunnassa lienee että sisältöä ei näe. Siihen ei pidä kiinnittyä. Niskassa on pora.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Keskiviikon runolainaus

olen nopea kuin rantahauki
kaksipäinen joka yhä laulaa puussa

Hannu Helin teoksessa Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögönblick. Pulvis & Umbra 2009, painopaikka Lulu.com, mistä kirjaa saa Visalla vinguttaen edullisesti ostettua, kotiin kannettuna!

Aaro Hellaakoski kirjoitti tiettävästi Toijalassa, Kalalahdessa, runon "nous hauki puuhun kutemaan", jonka shamanistisen kumpujen yöstä maiskuva runosanojen pyöritys nousee kuin mikä nyt lämpimässä kesäillassa nousisi kenenkin mielikuvissa, ikkunan takana pehmeänä sojottavan kuusen latvaan.

Hannu Helinin Batyskafi Trieste - kirjassa on 104 sivua. Runot eivät ole lyhyitä vaan jatkuvat sivu sivulta kuin sunnuntai-iltapäivän Blues. (Kts http://haiku-usa.blogspot.com/2010/01/gloomy.html

Mitä pitempää teksti on sitä helpompaa sitä on lukea. Mitä lyhyempää (hyvä) teksti (runo) on niin sitä enemmän siinä tulee sanoneeksi.

Kuin pyhäpäivän iltana vinyylisoittimelle unohtunut levy pyörii pyörii pyör

Jos huimaa niin pelkona on että pyörtyy.

Hannu Helinin Batyskafi Trieste päättyy riveihin:

oltiin sit
tämä on nyt
kaikki
tämä
on
nyt


Turun Raunistulassa oli eilen illalla -17 C. Aamullakin vielä -15. Kakluunissa paloi täysi pesällinen humisevia puita. Kun puut humisevat uunista savupiippuun niin hiukkaspäästöjä tulee vähemmän. Kakluuni hohkaa nyt peltinsä sulkeneena lämmintä. Keittiössä erinomaisen taitavan porilaisen ammattimiehen asentama Mitsubishi-ilmalämpöpumppu humisee vaatimattomalla olemuksellaan +20, kuten olemme häneltä pyytäneet. Inverttitekniikalle homma ei tunne olevan mikään ongelma.

Eteläiseltä taivaalta viivähtää aurinko.
Joskus, kai, tulee kevät, ja kesä.
Joskus.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Issan talvisia puita

talviset puut --
vanhoilta ajoilta
vanha ääni

(Issa vuonna 1811)

Tästä sain vaikutteita muutamaan, joista yksi tänne:

vanhan miehen yskässä
entisten aikojen
ääni

- hay(na)ku muotoon siis

maanantai 25. tammikuuta 2010

Maanantaille sitaatti ja yxi runokäännös

mansikoitten aalloilla 
linnunpelätin

Hannu Helin, teoksessa sesame mucho, Pulvis & Umbra 2008. Tilaukset Lulu.com.sta visalla onnistui mukavasti, turvallisesti, eikä ollut kovin kallistakaan. Postipoika oli kolauttanut postilootaan. Siitä kiitos (vielä?) toimivalle postilaitokselle, Lulu.com elektroniikkapainolle ja Hannu Helinille, Hyvinkään hyvälle runoilijalle!

Berlusconille, Italian ruokakeisarille, Milanon tuomikirkon pienoismallia suudelleelle voisi lainata seuraavan Robert Creeleyn runon The street kokoelmasta Echoes vuodelta 1995:

Katu


Kaikki erilaiset
Italian Parlamentin
jäsenet kävelemässä
lounaani ohitse!



Hannu Helin (s. 23. huhtikuuta 1944 Kuopio) on suomalainen kirjailija ja runoilija.
(Tieto Wikipediasta.)
Hannu Helinin viimeisimpiä runokokoelmia ovat Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick ja pomes penyho vuodelta 2009. Näitäkin saa lulu.com - visakirjakaupasta. Posti tuo kotiin. Minulla nämä jo ovat!

Robert Creeley (21.5.1926 – 30.3.2005) Viimeksi ilmestynyt Selected Poems, 1945-2005, edited by Benjamin Friedlander; (Berkeley: University of California Press, 2008)ISBN 0520251962. (Sitä minulla ei ole.)

tahdon pilvilinnaan 
tuulentupaan
viihde yksi vitun vyyhti

(Hannu Helin sivulla 136.)

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Elämä jatkuu, henkselit paukkuu

Miki Liukkonen on julkaissut riimillisen runon kuntaruno-sivuilla:
http://www.kaks.fi/node/540. Miki Liukkonen opiskelee Madetojan musiikkilukiossa. Perinteitähän on kuunneltava.

Aamulla oli työhuoneella vedon tuntua. Hain uuniin puita ja siinä samalla hellaankin roihahti teeveden keittoon yllyttävä tulinen humina. Lallattelin itsekseni sopivia puita kolistellessa alkusoinnullista perinnerunoa:

Huu!
Pannaanpas tuonnekin yksi
puu!

Lueskelin lisää Joseph Massey.n Sumun alueita - kokoelmaa. (Areas of Fog) sivulta 6 yksi kolmirivi:

tilapäisten verhojen lävitse
(sinisiä peitteitä)
auringonlasku änkyttää

lauantai 23. tammikuuta 2010

Tikkikselle rökäletappio Karibialla!

Caribbean Kigo Kukai tammikuun kilpailu ratkesi. Nimimerkki Tikkis sijoittui melkein viimeiseksi. Olen kuitenkin ylpeä jo pelkästään siitä että haikumaana Suomikin on mukana Karibian Haikukilpailussa. :-)

Muutama ote teksteistä:

New Year’s snow – / the cat caught / another mouse

Tikkis, Turku, Finland

Uuden vuoden lumi --
kissa on pyydystänyt
toisen hiiren

Alkutekstistä jäi kai turhaankin pois sana yet, tai even eli:

Uuden vuoden lumet --
kissa on pyydystänyt
jo toisen hiiren

Milloin ja mihin pysähtyä kun puristaa suuria draamoja kolmelle riville ?-)
---------

Seuraavan haikun on kirjoittanut Jacek Margolak; POLAND. Teknisen virheen vuoksi se jäi pois äänestyksestä, mutta lisään sen silti tähän juttuuni:

new year's lunch / the sunpatch on the plate / of a belated guest

uudenvuoden ateria
myöhästyneen vieraan lautasella
auringon pilkahdus

sunpatch= voisi tässä olla vaikkapa häivähdys auringosta, sen pilkahdus, pilke, läikkä. Mielestäni tämän haikun ydin on juuri tämä sunpatch. Että aurinko on läsnä, lautaselle, ja odotetaan vierasta. Kääntämisen väkivaltaa?

--------------------
Seuraava oli voittaja:

new year's day / the smell of pickled herring / on the cat's breath


uudenvuoden päivä
kissan hengityksessä
suolasillin haju

--Cindy Tebo
-----------
fortune cookies - / the same wisdom / as the year before

-Andrzej Dembończyk, Silesia, Poland

onnenpipari --
sama viisaus
kuin viime vuonnakin

-------
cutting rice cake / in small size / for old couple

お餅切る
小さめサイズ
老夫婦


leikkaan riisikakkua
pieniin paloihin
vanhuksille

--Sakuo
-----
Lähde:
http://caribbeankigo.pbworks.com/Caribbean-Kigo-Kukai-Results

perjantai 22. tammikuuta 2010

John Ashbery, aktivisti

The Library of America on ilmoituksensa mukaan voittoa tavoittelematon kustantamo joka julkaisee amerikkalaista kirjallisuutta. Olen Amazonin Visapostikaupasta ostanut sieltä mm. useita laajoja ja kattavia Library of American kustantamia runoantologioita, Kerouacin Road Novels, Robert Frost'in kootut runot, Poundin runot (excluding The Cantos, jonka hankin erikseen) ja nyt John Ashbery'n Collected Poems 1956-1987. Sivuja näissä kaikissa on korkealaatuiselle ohuelle paperilla painettuina noin 1000. (Ashberyllä 1042 sivua.)

Tässä Ashbery-laitoksessa on myös useita runoja kokoelmien ulkopuolelta. Mielenkiintoinen otos sinällään johon pitäisi joskus jaksaa ja ehtiä sukeltamaan tarkemminkin? Satunnainen ote runosta Minor Traveler, sivulta 988:

Sitten, jokainen rakasti näkemäänsä.
Nyt, se ottaa aikansa.

Kokoelman loppurivi on kaunis sinällään, mietin että kestääkö sen hauras kiinteys suomentamisen kronkkimista:

We flowers fade, happy, at sunset.

Runo on alunperin ilmestynyt New American Writing julkaisussa vuonna 1990.

Vuonna 1987 Ashberyn äiti kuoli, sekä ilmestyi kokoelma April Galleons. Tämä on viimeinen tässä koottujen laitokseen mukaan otettu teos. Vuonna 1987 John Ashbery alkoi kirjoittaa Flow Chart - kokoelmaa, joka ilmestyi 1991. Suomennettu nimellä Vuokaavio. Suomennos oli hieno runoteko, herätti aikoinaan ansaittua huomiota. (Suom. Leevi Lehto. Jack-in-the-Box 1994.)

Toinen Ashberyn suomennosvalikoima on Valveillaoloa. WSOY 2004. Suom. Aki Salmela. Katso juttua netistä:
jarkkotontti.net


John Ashbery, Valveillaoloa,
WSOY - NVL 2004, 100 sivua. Ote sivulta 74 runosta Säkeitä ennen aikaa:

Hiljaa, ikään kuin voisi olla
toisin, valtameri kääntyy
ja livahtaa takaisin pikkuhousuihinsa.



Ashbery julkaisi kokoelman A Worldy Country 80-vuotiaana vuonna 2007.
Teoksessa on 76 sivua. Nopean selaamisen jälkeen jäi tunne että A Worldy Country on vanhaa kunnon Ashberya, kaikuja komeasta Flow Chart-n ajoistakin halutessaan voisi löytää. Lukijahan löytää mitä hakee? Terminä monikerroksisuus kuvaa vain sitä että lukija tuntee tekstin porautuvan kiiltokuvapintaa syvemmälle elämään omaa elämäänsä.

Mutta siitähän runouden lukemisessa on kyse; porauttaa omaa tietoisuuttaan. Ei se ihan aina niin hauskaakaan sitten ole.

RunostaThe Recipe alkupätkää:

Toivoin ettet olisi kuunnellut (mutta olit,
jossakin).

Tarvitsetko yhä nenäliinaa? Et,
vain pysyvän osoitteen.

(sivulta 52.)

Planisphere -teos ilmestyi vuonna 2009. Teos on herättänyt laajaa huomiota Internetissä, jonne suositan sukellusta.

Arvelen että on iso vanha järvi.
Arvelen että koko hoidon pitäisi tulvia nyt
syistä joita ei täysin ymmärretä.

(Sivulta 98 runon Sons of the Desert lopusta)

Ashberya lukiessa ei pääse helpolla. Näennäinen tekstin pehmeys paljastuukin lasinkirkkaaksi heijastumaksi elämästä, ihmisyydestä, muunnettuna runoiksi. Nopea rivit vuolaina hompsiva lukeminen on joskus proosaa tutkiessa riittävä, mutta sielläkin yliolkainen tapa sivuuttaa sanojen väleihin talletetut viestit kostautuu. Kuin yrittäisi lukea Antti Hyryä kuin lukisi muuraustaiteen oppikirjaa.

Planisphere saattaa hyvinkin olla teos josta riittää puhetta.

John Ashberystä Suomenkielinen Wiki ilmoittaa että Ashbery on homo. Artikkelin suomenkielisen maininnan liittänyt tietänee että näin on. Hän on liittänyt vinkin myös kyseiseen artikkeliin tästä 'sairaudesta'. Muut, lähinnä englanninkieliset lähteet löytävät Ashberille asuinkaverin nimineen kaikkineen. Muuta ei siellä pystytä ilmeisesti todistamaan. Nyt kiinnostaisi tämän suomenkielisen diagnoosin tekijältä todistusta; hän lienee itse ollut 'sillätavoin' Ashberyn kanssa, sillä tuskin tuommoista analyysiä muuten voinee tölväistä julkisuuteen? Rohkea julkitulo, mielestäni.

Ai niin, olihan Ameriikassa se taannoinen sikaria väärinkäyttänyt henkilö joka paljastui, pahalainen röyhkimus, julkiseksi ihka-heteroksi. Siitäpä hupia riitti. :-)



Runous on vanha järvi. Jatketaan siihen sukellusta.

Rohkeasti vain, elämä meiltä viedään jokatapauksessa.

Leevi Lehdon sivuilla on myös muutama käännös Ashberyltä, mm. Omakuva kuperassa peilissä: http://leevilehto.net/files/pdf/john-ashbery_transl-leevi-lehto_omakuva-kuperassa-peilissa.pdf

torstai 21. tammikuuta 2010

Tammikuu # 14


lyhyt
tammikuun valo
tuskin ehtii perille




Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Näkyvää valoa ei voi kosketella

Lainaan otteen teoksesta: TÄYDELLISYYDEN TIE
Syyrialaisten mystikkojen opetuksia, kirjoittaja Efraim, Syyrian kielestä suomentanut munkki Serafim. Kustantaja Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, Helsinki 2009. Sivulta 8:

Näkyvää valoa ei voi kosketella,
salattu valo on liian hienoa käsitellä,
sen säde pakenee tutkiskelua ainaisesti.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Tammikuu # 13


Lumikinoksen
täyttymyksen odotus -
pimenevä yö




Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

maanantai 18. tammikuuta 2010

Isäni näytti minulle paikkoja
Siellä henkimaailmassa
Isäni näytti hiireltä



Arapaho-intiaanin laulusta, suom. Jorma Eronen, teoksessa Juoksu Yönmaahan 1977

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Tammikuu # 12


tammikuun lumet
tulleet perille asti -
öinen tyydytys



Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

lauantai 16. tammikuuta 2010



puut
sumun suojassa
pitelevät oksillaan lunta

Lyhyen runon kääntämisen ongelmasta / 2



Kahlasin tänään ystävieni haikublogeja ja lainaan tähän Saksasta Angelika Wienert-haikurunoilijan blogista:
http://haiku-shelf.blogspot.com/2009/12/photo-martin-g_28.html

Tulkitsen blogipostauksen tekstin suomeksi nyt näin:

lumiukko --
uskokaas, hihittelee
aika ajoin

(Copyright Angelika Wienert, käännösversio J. T.)

Siihen on haikurunouden tapaan muutama innoittunut jatkohaiku vuoropuheluna:
Puolasta Karol http://karolaha.blogspot.com/2009/12/bawan.html

 
lumiukko
alemmas ja alemmas
porkkana

(Copyright by Karol, käännösversio J. T.) Tätä kun katselee ja miettii kolmen rivin sanoja; rivi 2 kahdesti toistettu alenemista kuvaava sana lower voi tuoda mielikuvamaisemaan jotakin mitä siihen ei päällisin puolin edes kuulu, ja suomessa porkkana on myös kannustamisen kanssa ilmaistu termi. Kaiken alkaa rivin yksi "lumiukko". (R3 Angelikan kommentissa monikko, carrots, mutta Karolin omassa blogissa vain yksi porkkana. Yhdessä lienee tarpeeksi ?-)

Bill Kenney http://haiku-usa.blogspot.com/ jatkaa vuoropuhelua:

kappas --
lumihenkilöllä
on rinnat

(Copyright Bill Kenney, käännösversio J. T.) Termin 'kappas' sorvasin Saarikosken esimerkin mukaisesti, Bill käyttää termiä 'double take' joka tässä kohtaa voisi olla vaikka 'katsoin kerran vielä', 'uudelleen' tms. Edelleen riviltä kaksi Billille hiphip-maiskutus sanasta henkilö. Tasa-arvolakia pitää noudattaa haikuissakin. Tikkis sorvasi siihen heti innoissaan seuraavan:

luminen ranta --
lumihenkilö
ottaa aurinkoa

perjantai 15. tammikuuta 2010

Lyhyen runon kääntämisen ongelmasta

Mitä lyhyempää teksti sitä enemmän siihen on sälytetty sisältöä. Esimerkiksi Joseph Masseyn kokoelmasta Areas of Fog runon Another Room sivulta 88:


 
Toinen Huone

Tänään
jopa aurinko
on mitään mitä uskoa.

Ikkunat
jotka eivät aukene
mihin talvesta on jäljellä

Ymmärrän Pentti Saarikosken ratkaisuja, joista upein lienee Sieppari ruispellossa. Sanovat että kirja alkukielellä ei ole niin herkullinen kuin Saarikosken käännös. Selvää panettelua? Tärkeintä on että alkuperäisestä sanamaisemasta välittyy sellainen kuva josta lukija voi kokea alkuperäiset fiilikset, mahdollisesti rivinväleineen.

Kielien kauan sitten eriytyneet merkitystaustat on usein mahdottomia kopioida 1:1 Baabelin kauan sitten kuivuneen rämeikön sekoitusaltaista.

Alle kuva Suomen talvisista puista:
jokaiselle oksalle
löytynyt
lunta







Joseph Massey.n asuinpaikka on nykyisin kai Humboldt County, California, USAssa. Hän pitää blogia osoitteessa
http://slantedshanty.blogspot.com/
.

Kieli jolla hän kirjoittaa on haastavaa. Termi rohkea ei ole ihan oikein, lähempänä pitkälle mietittyä, kehittynyttä. Sivulta 37:
  
Eucalyptus
limbs lisp

wind winds
off the bay.

Voisihan tuosta jonkun version vääntää mutta miten pitää kiinni alun fonetiikasta:
lyptys - limbs - lisp .-)

Tuuli puhaltaa sanat pois lahdelta.

Herkuttelee Tikkis

Turun Raunistulan kaupunginosassa samana päivänä jona Utsjoella taas nousee aurinko.

Masseyn runokokoelman tiedot:
Joseph Massey
Areas of Fog
Shearsman Books, 2009
108 sivua.

Kts myös: http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/12/joseph-massey.html

torstai 14. tammikuuta 2010

Posti kulkee

Hyvä ystävämme lähetti joulukortin. Osoitteeksi ennenvanhaan tavanomainen nimi, kaupunki ja maa. 2010-luvun Turun postilaitos kantoi kortin lootaamme. Hatunnoston aihetta. (Mutta ilmeisesti ei silti kovin suositeltavaa?) Minulla on joskus ollut samanniminen kaima Turussa, Inkerilla ei. Toinen samanniminen kaima asuu Helsingissä. Olen hänen kanssaan jutellutkin.
Kortin kuva löytyy Mataleenan blogista: http://mataleena.blogspot.com/2010/01/terveisia-uudesta-seelannista.html
 
kaukoposti
saapui perille --
kolme pinkviiniä rannalla

Sisäpiirin juttuna tuo pinkviini koolla kirjoitettuna: erästä samassa talossa asuvaa asukasta toinen naapurimme nimitteli joskus pink-viiniksi. No nyt niitä on meillä kolme. Pinkkareita siis. :-)

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Tammikuu # 11


Tammikuun myrsky -
ei hyttysen hyttystä
ynisemässä!



Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

tiistai 12. tammikuuta 2010

Tammikuu # 10


auraamaton tie -
lumisateet kiitävät
ylinopeutta



Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

maanantai 11. tammikuuta 2010

Lumiukkojen lyhyt elämä

Kirjoitin Kristianin blogiin kommentiksi tämmöisen:

Lumiukon
kylmä hiki --
kesäloman odotus


Siitä on versioitu, jotka tässä:

1.

Hikoileva lumiukko --
räntäsateen
armoton unohdus

Rivin 3. loppuun mietin myös sanaa "ilmastonmuutos", mutta se olisi veivaannuttanut tekstin uusiksi, kuten vaikka näin:

2.
Ilmastonmuutos ..
lumiukko hikoilee
räntäsateella.

Taikka:

3.
Ilmastonmuutos ..
räntäsateen armosta
lumiukko hikoilee


Samaan aikaan veivasin lumiukosta aihetta Akitalle, pari muistiinpanoa talteen:

A.
hengittää hiljaa
lumiukko --
lumisateen ääni

Aa: joss avain rivejä aseteltuna:

lumiukko
hengittää hiljaa --
lumisateen ääni


B-versio:

hengitys --
uutta lunta sataa
lumiukon niskaan


Bb myös näytille osoituksena siitä että vaivaa on nähty:-)


hengitän hiljaa
uutta lunta sataa
entisen päälle.


(Akitan sivuille kirjoitin vähän toisenlaisen version, se on tallessa siellä.)

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Tammikuu # 9


uimarannalla
tammikuun lumisade
levittää pyyhkeen



Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

lauantai 9. tammikuuta 2010

Tammikuu # 8


Talvinen rauha -
lumimyrsky asettuu
vanhan puun suojaan



Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

perjantai 8. tammikuuta 2010

Esa Mäkijärvi, Yökiipijä (2007)

Pohdin joskus kun ei ole muuta ajateltavaa että miten teksti muodostuu. Lumikinos joka ilmestyy tuulessa, sen lisäksi tarvitaan lumisadetta, tai siten että aiemmin tullut irtonainen lumi liikehtii ja asettuu kinoksiin.

Joitakin lapin mäkiä katsellessa mietin että niin nekit ovat tänne tulleet, tunturit. Jääksi muuttunut tuuli työntää kiviä kinoksiksi, tylpiksi, nousemaan senverran maasta ylös että jos jään lähdettyä kiipeää kivisen mäen laelle niin sieltä näkee seuraavan kivisen mäen laelle asti, ja sen ohi etäämmäs.

Sen minkä silmillään hyvin näkee ei kannata erikseen lähteä vaeltamalla sitä katsomaan. Etenkin kun samaa kiveä sitä on joka puolella, ihan ilman edestä. Rumaa.

jos olisin kello lakkaisin käymästä luonasi.
(Esa Mäkijärvi, Yökiipijä teoksen sivulla 51.)

Ettäkö liikkuva jää jättäisi sellaisen mäen kuten vaikkapa Ailigas-tunturin korkeammaksi kuin muut samasta kivestä raketut mäet.

Lumikinos
kukkii tuulen tuomana --
vallan kumous

(Tikkanen tammikuussa 2010.)

Löysin Esa Mäkijärven Yökiipijä runokokoelman kirjahyllystäni, olin merkinnyt joitakin sivuja muistiin kuin olisin siitä jo jotakin kirjoittanut. En kuitenkaan löydä blogistani Esa Mäkijärvestä muuta mainintaa kuin Ron Sillimanin kohdalta. ? Jäikö siis aikoinaan kesken, joku muu ähfääri sotki aikeen.

On viivat jotka ovat käärmeitä kun ne kiemur-
televat omiaan.

Mäkijärven runo Viivat sivulla 11. Minä kirjoitan suurimman osan runoistani ensin lyijykynillä vihkoihin. Etsin sanoja, haen joitakin rivejä sopimaan keskenään:

HB:n lyijynraskas diplomatia --
harmaat rivit
päättämättömiä

Tikkasen vuonna 2010. Mäkijärven Yökiipijä ilmestyi Ntamolta vuonna 2007, 68 sivua. Ote runosta sivulla 44:
(kylmä, reittä pitkin kiipeävä runous)

ja juuri siitä hetkestä alkaa valon mystee-
ri selvitä kun mies katsoo kätensä
päähän ja laskee sormet.

Minä en laske sormiani, tiedän että niitä on viisi, ainakin jos haritan ne levälleen enkä piilota peukaloa keskelle kämmentä.

Lyijykynällä kirjoittaminen ei ole sukua puikoilla riisin syömisen kanssa. Nälkä ajaa ihmiset jatkuviin, himo runoihin ei niinkään, eikä se ole edes sama kokemus.

Monipuolinen ja vaihteleva elämä on sivistynyttä kulttuuria. Esa sanoo sivulla 16:

puhetta intohimosta mutta miksi pelkkää puhetta
menisin paikkoihin joissa aurinko ei ole käynyt.


Ulkona on viileätä, pakkaskeli. Uuni hohtaa lämpöä. Viihdyn sisällä, luen Esa Mäkijärven Yökiipijää. Hiljaisesti etenevä tekstin ääni peittää taustalla kolisevan telkkarin, se ei häiritse sillä sekin kuuluu maisemaan, kuten Yökiipijä kuuluu runouteen. Kun sitä lukee löytää äänen. Ne muodostuvat sanoista, riveistä.

Vaimo kysyy tähän väliin että tuleekohan Paavo Väyrysestä seuraava presidentti.

mikä ero on heijastuksella ja oikealla näyllä


(Mäkijärvi sivulla 28.) Kirjoitin tämän Turun Raunistulassa, tammikuussa 2010.
On niinkuin talvella pitääkin olla. Ulkona -16 astetta, mukavasti lunta. Sisällä +22, uuni on vieläkin kuuma.

Tikkanen Juhani
runoilija

Muutama linkki:
- Esa Mäkijärven blogi.
- Yökiipijä Ntamon sivulla
- Kirjan pdf saatavana / luettavana Nocturnosta
- Mäkijärven toinen teos, Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä Lulu.Commissa.
- Mäkijärven toinen teos, Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä Ntamossa.
- Kiiltamadossa essee Yökiipijästä.

torstai 7. tammikuuta 2010

J. K. Ihalainen, Kuume, 1992

Tämä paperi on peräisin niin radioaktiivisesta metsästä että tätä voi lukea pimeässä ja tämä tikittää.

J. K. Ihalaisen Kuume ilmestyi vuonna 1992. Teoksella on ISBN: 951-96195-7-7. Sivuja 56. Ote sen sivulta nr 29 keskivaiheilta:

Vitut miten hiljaista

Kokoelman teksteistä kuiskii J.K. Jysky-Ihalaisen ääni, tekijästä ei jää korvakuulemalla epäselvyyttä ääneti luettaessakaan. (Tuo ote nyt sattui lievähkösti raflaava, annettakoon anteeksi, se on kuitenkin Jyskyn tekstiä.)

Teoksen etukannesta kuva oikealla ylhäällä.


Vasemmalla on kuva takakannesta.

Sumua.
Olin vettyä hengiltä. Tulin viereesi. Haistelin.
Olin päättänyt jäädä loppuelämäkseni.

Upea, syömään houkuttelevan oloinen painojälki lienee vanha Rouva Heidelbergin uurastuksia. Sivulta 4 löytyvän J. K. Ihalaisen teosluettelosta laskien Kuume olisi hänen 26. teoksensa. Tilanne siis vuonna 1992.

Sivulla 56 on kokoelman päättöteksti:

Kuumeen lävitse eteeni tunkeutuva tiikeri.

Menkäät ja lukekaa J.K. Ihalaisen tekstejä. Älkäät peljätkö, sillä paperia kamalampaa tiikeriä ei silmille hypi.

Eikä kai tästä näillä pakkaslukemilla tarvitse enempää runopoliittisia koukeroita ruveta tänne tunkemaan?

Miettii Turun Raunistulassa pakkasloppiaisena vuonna 2010

Juhani Tikkanen
runoilija

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Tammikuu # 7


talvinen hämy
lumi yhtä kirkas kuin
täysikuun naama



Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

tiistai 5. tammikuuta 2010

1.

tyyntä –
taivas odottaa
lunta satavia pilviä


2.

talvinen yö –
lumeton tuulenpuuska
kuin myös kuorsaisi

maanantai 4. tammikuuta 2010

Issan vaikute

kylmä aamu --
kulunut täkkini
palelee sekin


(Täkki, tai peite, esiintyy usein Issan talvisissa haikuissa. Tämä versio on saanut lähes kaiken tartunnan Issalta, jolle kunnioitukseni.)

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Bashoo matkoilla

tyynynä ruoho
kylmä sade, myös koira
äänien yössä



Suomalaiseen pitempään sanahengitykseen voisi seuraava versio sopia paremmin:


tyynynä ruoho
myös koira kylmässä sateessa
äänien yönä


Erikseen sanomatta lienee selviö että rivin yksi ilmaisu asettaa runon matkoille ja yöpymiseen taivasalla. Ja kyllähän kirjoittaja siinä viihtyy, mutta entäpä koira.

Alkutekstin copyright by Matsuo Bashoo, 1644 - 1694.
Käytti nuorempana myös nimeä Toosei (Vihreä Persikka.)

lauantai 2. tammikuuta 2010

Jusu Annala, Filé

Jusu Annala,
Filé,
Ntamo 2009,
64 sivua.

Ntamon ahkeroimaa runokokoelmien virtaa. Ntamo on viimeaikoina käyttänyt Kirja kerrallaan digipainoa. Teoksia ei loju varastoissa, ne pitää yksi kerrallaan tilata. Lulu.Com toimi muuten nopeasti ja luotettavasti mutta lähetyksien laskussa postin kulut näkyivät merkittävänä kulueränä. Sama ongelma Amazon.Com-kirjojen kanssa. Amazonin kilpailuetua on lisännyt dollarin halpa hinta. Nyt se on tasaantumassa, ja mikäli taloussekasorto jatkaa samenemistaan niin jatkossa Euron ja Dollarin kurssierokin saattaa häilyä.

Jusu Annalan Filé on kokoelmien Paella (2008) ja Adieuxit (2008) jälkeen hänen kolmas kokoelmansa. Hän on syntynyt vuonna 1974.

Filé voisi olla kuusikymmenluvun suomalaisia lauluja; synteesiä ennen August Ahlqvistin Suomeen pakottamaa eurooppalaista loppusointumatematiikka ja perussuomalaisen suuhun ja haitarin soittoon sopivaa tekstiä. En ole erityisen hyvä tuossa iskelmäpuolen analyyseissä, eli lienee parempi että en sitä painota sen enempää. ?-)
 
Kas, herra Pegasos, vanha ruuna,
raahustaa eespäin, päätään roikottain.
Yllään palttoo, lierihattu, salkkuna
on vaneerinen matkalaukku vain.

(Sivulta 50 runon pegasos, vanha ruuna aloitussävelet.)

Iskelmärunous on painettuna, ilman nuotteja, aneemisen tuntuista. Pitäisi kuvitella keihäänheittäjä Rautajärvi laulamaan sydän värähdellen ja Vili Vesterisen hanurin taustalle. ;-)

Mitallisuus Suomen runoudesta ei ole minnekään häipynyt, kenties päinvastoin. Niitä kirjoitetaan jatkuvalla innolla ja paatoksella. Niitä ei vain pahemmin julkisuudessa julkaista, ne eivät kilpaile Tanssiva - mesikämmen - sarjassa. Ja niitä luetaan vain sisäpiirien juhlissa.

Toinen asia, jota myös mietiskelen; Mihin Suomen runous kulkee, julkisesti. Ja mitä on julkisuus. Onko vain Hesarin taustalla painava kirjatalo ainoa sallittu julkisuus. Onko kirja kerrallaan julkaiseva kustantamo julkista runoutta. Ovat, sillä esimerkiksi Turun Kaupunginkirjastossa näitä löytyy vankka valikoima. Eli taas yksi lisäpiste Ntamolle päin!

Jusu Annalan Filén runokieli on alue johon en tuon enempää sukella; fontti on oireellisesti normaalia suurempaa, eli keski-ikäiset tekstien lukijatkin saavat siitä kevyesti selkoa. Siitäkin irtopiste Jusulle ja Ntamolle.

On vartalosi
halujen saartamana
muodokas, tosi!

Runon sivulla 30 otsikko on: haiku vartalollesi
Jusu on ollut innoissaan kun on saanut puristetuksi riveille 5-7-5 tavua, vieläpä loppusoinnut; rivin 1 -osi ja 3 - osi päätteet. (Pöh?)
Senryu-lahkoon sen ensiksi kippaisin. Kunnioitettava harrastuksen osoitus, silti.
Jos Jusu tuon on oikeasti kieli poskella vakavissaan sorvannut niin kiinnostaisi mitä hän jätti sorvatessa syrjään. Sillä tekstissä on ytyä, sisusta. Sanoisin.
(Mutta haiku se ei ole.)

Mietin kirjaa pitkään selailtuani että kumpaa Jusu tarkoittaa kirjan nimellä, data-tietuekasaa tai hellalla paistuvaa ruokaa. Kysyttäessä kunnon runoilijan tapaan U2-maisesti, että molempia. Tietenkin.

Runous on aina arvoitus. Ainakin hyvä runous.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Askeleita Uuden Vuoden lumessa


Askelia 
uudella lumella -- 
täälläkin on elämää

Keskiyöllä piti myös tehdä tuli hellaan, kaivaa tinakauha ja Tiimarin tina sulamaan. Siinä samalla vesipannussa kiehui vettä. Tinakauhan kupista sulan tinan kylmään veteen ropsautuksen tuloksena tinamuotoja joista voi ennustaa vaikka onnellisen uuden vuoden.

Eli onnekasta uutta vuotta!

Ntamon runokokoelmista olen ehtinyt pikkaisen vilkaista vuonna 1970 syntyneen Markku Aallon esikoiskokoelmaa.

Tämä seuraava lainaus ei välttämättä kuulu tähän uudenvuoden juttuun, tai miksikö ei, lainaan Markku Aalto Hajoamisen syyt hakukonerunous-kokoelman sivulta 53 pätkän:

Kuten yleensäkin monimutkaisen historiallisen tapahtumakulun ollessa kyseessä, rappio on miellettävä kehitykseksi, jota ei pidä arvostella lopputuleman pohjalta.

(Teoksen kustantaja Ntamo, 2009. Sivuja 58.)

Näitä ilmeisen yleisiä ja suosittuja hakukonerunoja pitäisi ehtiä penkoilemaan vähän syvemmältäkin; itsekukin voinee sen kuitenkin tehdä omilta koneiltaan googlettamalla. Öh? Kuka todella on muokannut Googlen sanat, kenen prioriteeteilla?
monimutkaishistoriallinen
tapahtumakulku 
lyhenee oietessaan 




Label: Markku Aalto