lauantai 28. maaliskuuta 2015


vain vaivoin
utu haihtuu
kylmältä rannalta



Tuoteseloste: utu on kevään sana haikuissa.


Seuraava on Kushiro Hokkaidon koulukunnan tekstiä:


Sataa räntää -
pitkä kevät taittuu
suoraan syksyyn.






kadulle tippuu
suuria pisaroita -
pöly palelee




Bonuksena vielä tänään Facebookiin Hannu Sveginille kirjoittamani kommentin kommentti:


hyttysen pissit
valuvat Itämereen -
rannat tulvivat

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tyhjiä viestejä ei ole



paperiarkki
ilman ainutta sanaa
on tyhjää täynnä



Kun radio on auki ja kuuntelee jotain taajuutta niin jos siellä on lähetys niin se kuuluu.

Heti kun lähetystä ei ole kuuluu kohinaa.

Se on kaikkialla läsnä, odottamassa että joku kuuntelisi.

Siihen ei ole Google-kääntäjää,
sitä nimiteään vain kohinaksi.
Tausta on sitä aivan täynnä.


Mitähän tapahtuisi jos taustakohina loppuisi,
joku ei ole maksanut sähkölaskua?
Onko kohina päälle tungettua äänisaastetta peittämään sen alla olevat viestit?



Vertaus pakasta otettuun paperiarkkiin ei oikein taida natsata.

:-)


torstai 26. maaliskuuta 2015

Kultaruusu ja pisankipuu


Kultaruusuja -
kurnuttava sammakko
häiriköi iltaa



Kai Niemisen Bashoo kirjaa lukiessa löysin sivulta 352, että Bashoon kuuluva Veden Ääniä kun sammakko loikkaa lampeen, oli alunperin Kultaruusu... Eli Bashoon runo olisi voinut olla noinkin.

(Alati matkalla, Basam Books 2012)

Pisankipuu on runollinen kasvi. Kun tuulee niin pisankipuun lhedet suhisevat. Ja kun sataa sateen ääni plompsahtelee sen lehdillä.

Pisanki on banaanipuun sukua.

Bashoo = banaani.

hiljainen tuuli
löytäessään kaisloja
alkaa suhista


Tuo teksti on saanut korvin kuullen vaikutteita Sooboon runosta, kts Niemisen Alati matkalla sivulta 307.


Vielä yksi vaikute, saman teoksen sivulta 329 hengityksensä saaneena:


ruokojen äänet -
merituuli rynnistää
bambujen kimppuun




Runoilija Rika lahjoitti Bashoolle sen Pisankipuun taimen, josta Bashoolle vakiintui loppuajan runoilijanimi Bashoo.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015



Lennätkö mun kaa?
Kushiron torin varis
kysyy tuulelta



Tähän samaan aiheeseen liittyvän julkaisin maaliskuussa Mark Mallonin Facebookissa kommenttina.



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Runoilija Toosei (1676-1683)

Toosei oli Bashoon käyttämä nimi 1676 - 1683. Vuodesta 1684 hän alkoi käyttämään Bashoota. :-)

Täälläkin vinkkaamani Sadon saaren juttu taisi olla jo Bashoon aikaa.

Sitä taas kerran katsellessani muistin yhden Kushiro Hokkaidon muistuman, merta molemmissa:



mistä tuo raivo
itäisten tuulten tuoma
rannoillemme?


R3 on köyhä; puuttuu yksi tavu!

Copyright Kushiro Hokkaido, jolta on hyvin vähän henkilötietoja, kyseessä lieneekin Hokkaidolla turistimatkalla piipahtanut Issan aikainen haikuharrastajien kouluvihkoihin rustaamat vaikutetekstit.

Koska vihot ovat osin repaleisia ja hiirenkorvalla ei liene erityisen väärin jos niistä löytyy lähes loputtomiin erilaisia tulkintojakin?



Katsokaa myös Niemisen alati matkalla, Basam 2012:

raivokas meri! / sen yli Linnunrata / sado-saarelle
,
ja vuoden 1981 versio Niemiseltä oli:

Meri, raivokas
taivaan poikki linnunrata
Sadon saarelle.




maanantai 23. maaliskuuta 2015

Apurahaketuista


apurahaton
kulttuuriketku itkee
saamattomuuttaan




Tämä ei ole kannanotto raivoisaan apurahakeskusteluun,
eikä edes ketkuilua vaan lähinnä yhden henkilön päästöjä. Ilmoja.

On paljastettu että Otavan säätiö on jakanut laittomasti apurahoja vääriin käsiin.
Kyseinen kirjoittaja ei ollut saanut lakisääteistä osuuttaan jokavuotisista voitelulahjoista?

Minuahan apurahakeskustelu ei saisi koskea, sillä Kirjailijaliitto kirjeellään kielsi minua hakemasta apurahoja kun rupesin nauttimaan valtion virkamieseläkettä.

Enpä siis ano enkä saa, muuten joutuisin vanhan liiton kadotukseen tai ainakin yleisen inkvisaation kynsiin.

Ihan pelottaa!


:-)


Talven lumien sulatessa havahduin autoni renkaisiin.

Ne olivat kulahtaneita.

Autoni olisi hyvinkin saanut hakea apurahaa uusien kumirenkaiden hankkimiseen ja alleasennukseen?

Koska autoni ei saa eläkettä, vaan riistää minulta ja perheeni syömärahoista jatkuvaa elintukea, milloin katsastusmaksuja, käyttöveroja, milloin bensapumpulla toistuvaa avustusta, ja nyt sitten kumiliikkeen kassalla.

Eikö autolleni olisi kuulunut joku monista tarjolle tyrkytetyistä apurahoista?


raihnas autoni
sai uudet kesärenkaat -
lompakko laihtui


Ajoin autoni ja vanhat renkaani kumiliikkeen pihalle. Kassan kautta ja työteliäät rengasasentajat vaihtoivat tuoreet kumit autoni alle.


Tasapainoitus!


tasapainoinen
kuminen kitkarengas
ei pelkää kylmää!


Vein samalla bensalla vanhan peräkärryni samaan paikkaan, toinen rengas oli sileä kuin vastasyntyneen pylly ja toinen oli vuosien saatossa revennyt kuin haljennut vatsalaukku itärintamalla. Nyt yhdistelmä on taas valmiina maanteiden riehaan.

kumin kosketus -
asfaltin kuumat tunteet
kierivät ohi



Rengasliike antoi ilmanpaineet samaan hintaan!

neljä rengasta
valmiina matkustamaan
maanteiden ääriin


Peräkärryni tuntui iloitsevan uusista kumeistaan. Hidastetöyssyssä en muistanut erikseen hiljentää ja takana seuraava kärry pomppi niin että vanhat talvirenkaatkin hyppäsivät iloissaan...


jäättömät kadut -
peräkärry iloitsee
kitkarenkaistaan!




Tätä autoraporttia kirjoittaessa minulla itselläni oli niin hauskaa, että enpä taida yrittää autolleni apurahaa.

Olen solidaarinen ja luovutan oman osuuteni suurempaa ääntä pitäville.

Olisivat edes hyviä.



Pari päivää kevään seisahduksesta, ensi viikolla kelloja siirretään taas eri seinille.

Hurjaa menoa.


Tikkis




yöt lyhenevät -
kesää kohti yöunet
käyvät vajaina








oi harakka!
lyhenevät kevät yöt
ja jaksat laulaa!





sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Facebookin haikujutun innostamana


kusin paimenpoikaan
siitäkö johtuu tää
ikuinen lataus


Copyright: Timo Kemppainen
julkaistu haiku Keijo Nevarannan Facebookissa 22.3.2015

En malttanut olla viisastelematta ja koska kaikki maailman hyvät ihmiset eivät ensinnäkään ole Facebookissa ja toisekseen siellä Keijo Nevarannan kavereita, niin kopsaan oman kommenttini vielä tänne, että joskus löydän itsekin mitä tuli auottua päätäni:


Timon tekstissä on vahvasti vuodenaika; kesä! Itsekin samaa harrastanut nimenomaan maalla kesällä kun lehmät pysyivät ohuen sähkölangan takana eivätkä löntystelleet naapurin metsiin...

Haikussa, joka alunperin oli vain ketjurunon aloitusotsikkko, josta sitten muut jatkoivat, on minusta tavujen mekaniikka vähän höpöä, tärkeintä olisi tekstin hengitys, eli ensin lyhyt hönkä, sitten keskirivillä vähän pitempi ja loppuna taas lyhyempi.

Jostain syystä tuo tavujen laskeminen on saanut valtaa Suomessa. Jos kaivelette englanniksi kirjoitettuja niin aika pian huomaa että 5-7-5 englannissa on aivan liikaa tiivishenkiseen kieleen? Ei niissä enää ole tiivis haikujen henki? Ne on runoja joissa runsas elementtien tungos syö sisältöä? Kuitenkaan ei voi päästää runolaukkaa irti koska sittenhän tavuta vasta tulisikin, ihan kuin Kalevalan Bysantin valtaus-runossa. (Jos sellainen edes olisi?)

Japanissa taas on helpompaa haikuilla, ei ole noita ylimääräisiä tarkennuspäätteitä ym rimpsuja vaan teksti pitää sukeltaa esiin vähän kuten Bashoon kuralätäkköön äänekkäästi pomppaava sammakko? Tiivis teksti joka hengittää silti?

Kaikki säännöt ovat lopulta toisten kiusaamista? Santokan 2 riviset ylivertaiset huikeat haikut ovat yksi esimerkki!

Niin alunperin japanissa vain yhdellä rivillä,,, joo, mutta kuunnelkaa miten japanilainen sen yhdellä vedolla, ilman että pensseliä välillä nostaa, sen tekstinsä kuitenkin lukee ääneen? Ääneen voi lukea myös hiljaa itselleen, ei sitä aina tarvitse mölistä suureen ääneen?

sähköaidalla
lehmä kostein silmin
nyppii korsia


Keijo Nevarannan juttu on fiksu, menkää ja lukekaa!

vaikkapa tästä on hauska jatkaa vaeltelua:



http://nevaranta.blogspot.fi/2012/01/kirjoja-hyllystani-basho-kapea-tie.html





Runot ovat kivoja, ja jos joku lukee runoja on itsekin runoilija.

Sanoiko Hannu Mäkelä tuon eilen YLE-jutussa...



Kevään yhtä teemaa olen hieronut, enkä oikein saa sitä aisoihin.


Tuulet karkaavat aitauksista taivaan pölyisiin pilviin



Kun alkaa tuulla
kevätpölyä nousee -
himmenee taivas

menee tuulen mukana
vaikka Uralin taakse









lauantai 21. maaliskuuta 2015


kissa odottaa
kevään lämpösäteitä -
pölyinen piha


perjantai 20. maaliskuuta 2015



vesi lirisee -
kevätsateen puhtaus
häipyy viemäriin




kun tuuli taantuu
ei jokiveden pinta
edes värise





torstai 19. maaliskuuta 2015




harakka lentää
pölypilven lävitse -
köhii mennessään




viimevuotinen
kulahtanut kaislikko
ei yllä kesään



keskiviikko 18. maaliskuuta 2015



1.


matala vesi -
sorsan räpylä haroo
melkein mutaa




2.

pariutuvat
Aurajoen pullasorsat
kimppakivasti




tiistai 17. maaliskuuta 2015



pölyinen katu -
räntasade odottaa,
harakan nauru


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kushirolainen odotti myrskyä



Horisontista
ryntäävä myrskyn raivo
syö poutapilvet





Tämä ylläoleva on jatkoa Kushiro Hokkaidolaisen vanhoista luonnoksista:




Alla pari riviä joiden tavut 7-7, eli siitä olisi jonkun Wakarunon lopetukseksi...


Huhtikuinen äänestys
paljastaa närhen munat




:-)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015



Teepussi
ja kiehuva vesi
nauttivat toisistaan!



Tämä on alunperin ilmestynyt vihossa Talvituuli, s. 33.3.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Laihakuun laiha elämä


helppoa ja yksinkertaista elämää 




Kokoelmasta, Juhani Tikkanen,
Laihakuu



Kolmen mutkan maja, 2006
ISBN 952-92-1033-7


Laihakuu on ohut kokoelma, 64 sivua.
Painopaikka oli Painotalo Gillot oy, Turku.

Painolaskun hoitanut Kolmen mutkan maja oli vuotta aikaisemmin julkaissut antologian
Sata runoilijaa, sata runoa, jonka tekijänpalkkion minun osuuteni riitti Laihakuun laskuun.

Tykkäsin itse Laihakuusta niin paljon että kun olisin sitä vielä tarvinnut niin varasto oli huvennut.
En löytänyt hyllyjeni saloista enää Laiheliiniani.


Mutta eikös hyvän taloustavan mukaista ole että mitään ei ole varastossa? :-)


Kauppasin kokoelmaa aikoinaan suoraan Turun Kaupunginkirjastolle, mutta he ilmoittivat että eivät saa ostaa mitään muualta kuin kansalliselta Kirjakaupalta.

Se jäi sitten siihen.

Erään onnistuneen operaation tuloksena kuitenkin Utsjoen Kunnankirjastossa on yksi kpl Laihakuuta.

Sen voinee kaukolainata sieltä, jos kiinnostus herää.

:-)


perjantai 13. maaliskuuta 2015



kirkasta valoa
jalkakäytävän reuna
kerää pölyä



torstai 12. maaliskuuta 2015


haiku liukenee
savuna kevään usvaan -
vuohet ääntelee



Tämän kirjoitin Sami Liuhdon Facebookiin tervehdykseksi.

Kiinassa alkoi vuohen vuosi...