Ailu Valkeapää, Kevään yöt niin valoisat

Ensimmäiset joutsenet lentävät
sulan ympärillä ennen kuin
laskeutuvat
(Sivulla 60)

Nils-Aslak Valkeapää
Kevään yöt niin valoisat
Kirjayhtymä 1980
suomentanut Anneli Rosell


Päivät kuluvat, kuut ja vuodetkin
Elämän tarkoitus on vain
yhtä tietymättämissä

(Sivulta 22)

Ailusta on vaikea kirjoittaa. Hän liukuu varvikkojen lomaan, ja kun varvut asettuvat hiljaa on tunturissa tuuli, tai pilvet, äänen saa itse ajatella. Siten syntyy joiku, jos on on jotain kertomista.

Tuo ylläoleva tuli mieleeni kun olin Ailun kanssa Aatsakursun mökillä. Sielläpäin on yksi pieni järvi, jonka yli sai vedettyä tammukkaverkot narulla; toinen toisella puolen järveä ja pitkällä narulla verkot veteen. Sitten odottelemaan jonkun matkan päässä olevalla tunturimajalla. Kalastukseen tarvitaan siis kaksi ihmistä.


Ja ennen kuin pääsen alkuunkaan
se on jo ohitse

(sivulta 32)


Minä olin siihen aikaa hyvä maastojuoksija, pärjäsin laivaston suunnistuskisoissa hyvin, olin Fregatti Matti Kurjen miehistöstä muistaakseni jopa paras. Ailun kanssa kuljeskeltiin edestakaisin Aatsakursun ja Pättikän väliä eikä ajalla ollut niin väliä. Auringon katuvalot olivat päällä niin että ei ollut yötä eikä päivää. Viidenkymmenen kilometrin tarpominen päivässä (tai yössä, miten vain) ei tehnyt heikkoa. Istuskelimme välillä jos siltä tuntui. Ei se matka vaan turha koheltaminen.

Kerran palatessamme verkonlaskujärveltä Aatsakursun majaan Ailu alkoi edetä. Ei hän juossut, ei loikkunut. Askel vaan alkoi liukua niin että hän alkoi katoilla pienten koivujen sekaan ja varvikko tuskin kahisi. Ailu käytti lyhytvartisia kevyitä kumisaappaita. Kevyitä. Itselläni taisi olla vankat Nokian kontiot, en muista. Yritin pysyä perässä mutta minua alkoi hengästyttää, - eikä vaelluksilla kannata itseään uuvuttaa hengästyksiin asti. Pitää olla aina varaa tarpoa parikymmentä kilometriä extraa. Jos vaikka eksyy ja pitää lähteä kotiin. (= Pättikkään.)


Eväslaukku pahalainen
matkaa viivyttää

(Sivulta 27)


Tunsin reitin Aatsakursuun, sitä ennen piti ylittää kapea joki tai uoma. Siinä oli silta. Kun lopulta pääsin majaan Ailun virnisteli majassa ja kahvipannu höyrysi.

Join sitten minäkin Jussa Valkeapään veistämästä kuksasta mustaa kahvia. Resepti on yksinkertaisen nerokas, onnistuu aina: Pannaan kahvipannuun vettä ja poroja niinpaljon kuin siihen sopii. Odotetaan että se kuohahtaa vähän yli ja nautitaan kuumana.

Eväänä oli Jussan savustamaa savulihaa. Kukapa leipää söisi kun on poronlihaa?


Pättikän jälkeen Ailu muutti lopulta Tromssaan, vuonon rannalle.


Jokusen vuotta sitten hän kuoli.

Jäähtyvillä järvillä
huutelevat vielä hanhet

(Sivulla 42)


Lainaan tästä Ailun runokokoelmasta yhden runon sivulta 28:


Viimeinkin meri
niin vihreä ja avoin.
Lokit kirkuvat ja torailevat

vasta kun kastelen
jalkani vedessä
uskon että pitkä
talvi on päättynyt


Runon suomentanut Anneli Rosell

  kirjoittaako 
 
               isommalle paperille 

       väljempiä            ajatuksia              
                                        ?

Geof Huth

Huomasin että Geof Huth tulee Turkuun, ja esiintyy Ylioppilasteatterissa 19.7. illalla.

http://dbqp.blogspot.com/

Huth saattaa lukea jonkun pwoermsinsa ääneen?

Tapmummekohan hmeth henlle surlla inlolla?!

Juu, tottakai.

Caribbean Kigon tämänkertainen eli viides (fifth) aihe oli kesäloma. Ne ovat nyt lausuntokierroksella ja tekstit julkaistaan samoihin aikoihin kun Suuret Laivat purjehtivat Turkuun. Yksi puolalainen paatti tosin jo hukkasi mastonsa eikä tule.

Muutama blogituttava on ruvennut Facebookissa puuhailemaan. Ashi Tanskasta kertoi lähtevänsä Ranskaan lomalle. Hänellä oli kuva+teksti jossa mehiläinen surisee samassa kuvassa ruusunkukinnon kanssa. Tein siitä hänelle kolmirivisen kommentin tänään:

         ahkera mehiläinen 
         löysi ruusun -- 
         kesäloma

Ihan aamulla ennenkuin laskin lämpimän peitteen alta koipeni lämpimälle lattialle mietin yhtä mielestäni fiksua kolmirivisen aihelmaa:

             kosmoskynän ääni 
             peittyy pyhäaamun 
             pihatuulen tyyneyteen

Kirjoitin muuten omaan Facebookiini kosmoskynästä tragediakuvauksen. Vessamme lattialla on nyt pysyvä kosmoksen jälki? Miksi kosmoskynä on englanniksi copying pencil? Koskako:

        kosmosta 
        ei voi 
        kopsata kuin kynillä
                                               ;-)

Kaupunkimyrsky

         Tuulen hyökkäys -- 
         laho puunoksa ryskyi 
         takapihalle 

hiostava uni --
näen unta että olen
koirashyttynen

#1

minkä kauppaliikkeen varastoissa
kaikki tämä raikas ilma
on ollut piilossa


#2

ketkä muut kuin äänestäjät
saavat maksaa
tuulen puhaltamat pölyt


#3

katot huuhtoutuvat sadetuulessa --
kuka siivoaisi kähmivät rosvomme


#4

ensi vaaleissa
eniten meiltä puhaltanut
rosvo
on taas hengissä

#5

miksi sadetuulen kastaman puun kylki
on toiselta puolen kuiva


#6

kun taas tyyntyy
niin kuka vei
meidän raikkaan ilman

#1

taivas joka on suuri  
                     ja ahdas 


   pilvien elinaikainen koti 


                             laskeutui 
                       sadetuulen siivellä 

                             luoksemme

#2

                        onnekas haapa 
                   taputtaa pisaroita 
                   takaisin maahan
               yhtyneen taivaan pilvi 
               äänestää käskyn mukaan 

   Kuule tuulta 
        se on hiljaa,
     
                on tyyntä

     Kesäilta
     eikä pimeä halua tulla       
                                 i
          Naapurin kissa        k 
            kulkee ruohikon poik   
                                   ,   

            kuin sillä olisi tylsää,
                 maha täynnä ruokaa
                       tai poikasia


        Mansikatkin ovat jo kypsiä.

                  
                        Kun tuulet 
                 palaavat takaisin 

                tapahtuuko silloin 
                          enemmän?    

      

           kesätuulen kosketus


    tuoreen sateen tuoksu 


                            värähtää

Täydenkuun aika

6.7.2009 kello 00:13,Tv 1/6, Av 5,5, ISO 80.

Olin yöllä kävelyllä, Tuomaansillalta näkyi miten täysikuu (99%) tuli näkyviin kirkon takaa. Minulla oli vain pieni pokkarikamera eikä jalustaa. Sihtasin matalalla nyhvöttävää kuuta. Pokkarini ei ollut ihan samaa mieltä kanssani mitä pitäisi kuvata, alla näyte kamerani mielipiteestä:
(6.7.2009 kello 00:10, Tv 1, Av 3,2, ISO 80)

     Erimielinen 
     pokkarikamerani 
     viis veisaa kuusta

Pilvihaikujen rustaamisesta

Katselin Turussa sängyn pohjalta sinistä taivasta. Peitteen alle asti ajattelin että pohjatuuli on vilpoisa, jollei nyt kesällä niin hyytävä kuin se talvella olisi. Keittiön ulkoseinällä on mittarin mukaan +12 astetta. Siniselle taivaalle tuli talon takaa näkyviin valkoinen, rikkonainen pilvi, tai pilvinen, sellainen aika snari.

       Pikkuinen pilvi 
       hajoaa pohjoistuuleen 
       sinitaivaalta. 

En pidä rivistä 3. Rivin 1 pikkuinen on sekin siinä ja siinä.

       Repalepilvi 
       haihtuu pohjoistuulessa -- 
       sinivalkoinen!

Ohuet pilvet eivät pysy kasassa pohjatuulen tohinassa. Pihapuiden latvat heiluvat, hyttyset eivät pärjää tässä maailmassa. Etsin lämpimämmän paidan jos täytyy lähteä kävelylle jokirantaan.

       Pohjoinen tuuli 
       pyyhkii sinisen taivaan 
       syväpuhtaaksi



              räkättirastas 
              laulaa puun oksalta 
              viluisen laulun    

Ps. snari = pieni, pikkaruinen.

Kerouac ja Buddha

         Onko koiralla 
         Buddhan kaltainen luonto? 
         Vesi on vettä.

Copyright Jack Kerouac, suom. j.t.

Tuon lukaisin Jack Kerouac'in kirjasta Pomes all Sizes. Tässä pikku kirjasessa riittää selailtavaa. Rivin 2 vaihtoehto: Buddhan luonne.

            Vaskinen Buddha 
            hymyilee hyttysille -- 
            älkää tönikö!

(j.t.)

Kesäloma

Suuri osa niistä suomalaisista joilla on vielä töitä ovat kesälomilla.
Kesäloma on vapaa-aika joka yleensä suunnitellaan tehokkaasti.
Joka tunnille on ohjelmoitua tekemistä. Jos tekemiset laskisi yhteen pitäisi pitää kolmen vuoden kesälomat putkeen. Ei sekään lainkaan huono ajatus?

 
      Hyvät ystäväni 
      eivät pidäkään lomaa -- 
      hyttyslaumat!

Ensimmäisenä lomapäivänä on mukava herätä herätyskellon ääneen. Kukaan ei muistanut ohjelmoida häntä lomalle. Kun kääntää kylkeä ei saa enää untä. Kello on onnellinen.

       Onnellinen herätyskello -- 
       koko perhe 
       hereillä!

Mökille on kiire. Mukaan pakataan kaksi koppaa saunajuomaa, pussillinen tomaatteja ja paahtoleipäpussillinen valmiiksi viipaloituja leipiä.

               Sadepäivän aamu, 
               mökin kamina savuttaa --
               kesäloma! 


                     palelen yöllä 
                     kosteassa mökissä  
                     hyttysten kanssa 

On hauskaa. Erilaista ainakin. Päivän rutiinit asettuvat raiteilleen; kun on tehokas niin ehtii aamulla sytyttämään kaminan tulen, keittämään siinä aamukahvit, miettimään mitä tekisi päivällä ruokaa niistä aineksista jota jäivät ostamatta, kantaa saunaan vettä ja puita. Lomalle varatut saunajuomat helpottavat oloa vaikka ei saunoisikaan.

         Kesäinen sade -- 
         sadetakki unohtui 
         vaatenaulakkoon

Runoilija rentoutuu, kaivaa kassin pohjalta 500 sivuisen loma-aiheiden kirjauksiin varatun muistikirjan, löytää kynän ja kirjoittaa siistillä käsialalla otsikon:

                       K E S Ä L O M A L L A

Paljon muuta vihkoon ei sitten tulekaan, jollei kauppalistaa oteta huomioon.

W. F. Owen, Haiku Notebook

Haiku Notebook
W. F. Owen
Lulu.com 2007


Tämä kirja on minulla ollut jo vuoden päivät. Luulin että kirjoitin siitä jo jotain, mutta olikin jäänyt aikeeksi.

W. F. Owenin muistikirja on välimuoto haikujen kirjoittamisesta ja haikukokoelmasta. Haikuja siitä löytyy parisen sataa, osa senryuta. Itse en välittäisi niin tiukasti pitää eroa haikun ja senryun välillä, rakastan yhtä lailla napakasti kirjoitettua kolmirivistä yhtä lailla.
Lisää hänen tekstejään löytyy blogista:
http://haikunotebook.blogspot.com

Sivulla 16 hän kirjoittaa: Isäni neuvoi minua työskentelemään päälläni, eikä käsillä.
Kirjoitin w. f. owenin blogiin lyhyen kommentin kesäkuussa 2009, jonka päätin lyhyellä haikulla:

             Runoilija 
             terottaa lyijykynäänsä – 
             kesän tuuli

(Juhani Tikkanen)
A poet / sharpening his pencil -- / summer wind

Lulu.com on nopeasti kasvanut merkittäväksi pienkirjallisuuden kustantajaksi. Tämäkin kirja maksaa vain 11.63 €, ja mikä hauskinta välttääkseen kalliit postimaksut sen saa downloadata 3.06 € hintaan, ja printata itse!

Leevi Lehdon NTAMO-kustantamo käyttää myös samaa lulu.com - julkaisutaloa.
http://ntamo.blogspot.com/

Runoilija w.f. owen:

W.F. Owen on syntynyt 1947 Austinissa, Texasissa.
Hän asuu Antelopessa, Californiassa, Sacramenton ulkopuolella.
Hän on Viestinnän professori Californian Valtion Yliopistossa Sacramentossa.

W. F. Owen on julkaissut haikuja, senryuta ja haibuneita eri julkaisuissa, kuten Frogpond, Modern Haiku, Acorn, bottle rockets, Mayfly and Contemporary Haibun.

Haikumaailmassa W. F. Owen on erittäin varteenotettava kirjailija.


Kaikki seuraavat haikut ovat w.f. owenin:

     sukukokous 
     uudet kengännauhat 
     vanhoissa lenkkareissa



                               kesäusva 
                               pyyhkii haituvat 
                               rannalta 



ulkona tuulettumassa 
isoisän peite 
ja isoisä


              rannalla 
              koiran musta kuono 
              puuteroitu sannalla


      etäinen ukkonen 
      naapurin koira 
      raapii ovea

Haikujen copyright w. f. owen, suomennos j.t.

http://haikunotebook.blogspot.com

Linkki Lulu.com sivulle:
http://www.lulu.com/content/567504

Maailmankaupan historiat kirjoitetaan kynillä

Urkuri Juhani Romppanen Turussa

Turun Tuomiokirkon tiistaisissa urkukonserteissa oli 30.6.2009 vuorossa Juhani Romppanen Porista.

Hän soitti sarjan jonka aloitti Louis Vierne, päättyen Widoriin.

Kuvittelenko mutta Turun Tuomiokirkon urut kuulostivat ajoittain häveliäiltä, ikäänkuin kaikki äänet eivät tohtisi tulla toisten pillien takaa kirkkosaliin kaikuilemaan. Yhtä kaikki, kuten Kalevi Kiviniemenkin kohdalla kuuntelukokemus oli sivistävä, maltillisen ylväs, tarvittaessa jopa vanhaan kirkkoon hyvin soveliaan rohkeakin.

Toisena säveltäjänä oli vuorossa Jehan Ariste Alain. (3. helmikuuta 1911 – 20. kesäkuuta 1940) Hän oli ranskalainen säveltäjä ja urkuri.

Hän aloitti urkujensoiton opiskelun isänsä johdolla. Hän opiskeli myös pianonsoittoa Augustin Piersonin johdolla. Vuosina 1927–1939 Alain opiskeli Pariisin konservatoriossa. Häntä opetti muun muassa Paul Dukas. Alain sai surmansa toisessa maailmansodassa vuonna 1940.

Alain tunnetaan parhaiten urkusävellyksistään, mutta hän sävelsi myös requiemin, lauluja ja pianomusiikkia. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat Le jardin suspendu, Litanies sekä Trois dances.

Jehan Alain oli myös Ranskan tunnetuimpiin nykyurkureihin kuuluvan Marie-Claire Alainin veli.

(Tiedot Jehan Alainista lainasin Wikipediasta.)

Juhani Romppasen soittamana Alainin Litanies oli reipas ja nuorekas; se kaikui Turussa muutaman sekunnin jälkikaikuineen ihan niinkuin urkusävellykset lienee ajateltukin kaikumaan.

Alainin jälkeen kuultiin Maurice Duruflén Prélude et fugue sur le nom d'Alain Op.7.

Monipolvinen, keskusteleva. Paikoin jäin mietiskelemään suuria asioita. Niille on tilaa vaikka urut holvikaarien äänitilan ylös asti soinnillaan pyörittelevätkin.

Mitä musiikki on meissä ihmisissä, mistä urkujen äänikerrat tietävät tulla meidän ajatuksiimme?

Kysymyksiä joihin ei kannata vastauksia odotella, kuunnella vain. Istua penkillä, korvat avoinna.

Widorin Symphonie No. 7 en la mineur Op.42 osan VI Finalen (Allegro vivace) soidessa voi kuulla vastaukset kysymyksiin joita ei ole muistanut esittää.

Niin helppoa on urkumusiikin kuuntelu.

        Kun urut hiljenevät 
        auringonvalo hämyilee 
        seitsemän sekuntia

Turussa on ollut lämmintä, niin että kaupungilla voi kävellä sandaaleissa.
UV indeksikin on voimissaan, ei sitäkään turhaan mitata.
Yöllä heräsin hyttysen verenhimoiseen ynynään. Aamulla kutisi. Mietin murhanhimoisia ajatuksia.

     vanhat ystävät -- 
     hyttynen, ja toinenkin 
     hyttynen, naaraat 

Turun Kirjaston kahvio on taas auki. Kävimme punatukkaisen naisen kanssa siellä istumassa. Otin kahvilanpitäjästä kuvan kun hän oli tupakilla. Paheksuin sitä. Itse en polta. Hän totesi että kaikki mikä on kivaa on jotenkin kiellettyä, naisetkin. En ole tuosta ihan samaa mieltä, mutta hän tarkoitti jotain toista naista?

        Kuuma kesäpäivä -- 
        kuppi lämmintä kahvia 
        kahvilan patiolla. 

Vaihteeksi Vincent Tripin haikuja:

      sireenin tuoksu -- 
      ikkunalla nukkekoti,  
      sen ikkunat auki



               jäänyt keskeltä 
               apposen levälleen 
               perhoskirja 
               

maalaistori -- 
hänen kurkkunsa 
pitempiä kuin minun

Copyright Vincent Tripi, suomennos j.t.

Lyhyt mutta aurinkoinen elämä

   Asvaltille kuollut 
   lintu on kääntänyt 
   selkänsä maata vasten

 

     seikkaileva mato 
     pysähtyi pyörätielle -- 
     niin turha elämä