lauantai 30. elokuuta 2014



elokuun aamu -
aurinko hilautuu
vieläkin ulos


perjantai 29. elokuuta 2014

Auringonvarjo



Aurinko laskee -
auringonkukan varjossa
vieläkin lämmin




Kesällä oli reilun kuukauden lämmintä. Tuo teksti on suomennos. Siinä mietin kesän lyhyttä valoa että ehtiikö auringonkukka meillä pohjoisessa täyteen kukkaansa kun se jo alkaa laskea.


Kasvitieteessä pitää olla tarkkana.

Kaipa tuo on sitten mahdollista, meilläkin?-)




Elokuu kuolee -
aurinko viipyy niinkuin
kesä olisi





sunnuntai 17. elokuuta 2014





kesää härnäten
taivaalle on seilannut
jokunen pilvi


lauantai 16. elokuuta 2014





Auringonkukka
siementää jälkeläiset
oravan suuhun






tiistai 12. elokuuta 2014

Synttärikoira



Inkku kävi kaupungilla ja repustansa ilmaantui tuommoinen.


Keskeltä katki -
punkkukoira kipittää
katkaisujuhliin?

:-)




Nyt mulla on henkilökohtainen ongelma:

Huomenna olen sopinut aamutuimaan lähteväni kaukomatkalle Sepon kanssa Itään, kohti Sipirjan kivikoita.

Junassa viimeksi istuessa Bistro-kärryjen hoitaja kuulutti että omien eväiden lipittäminen on sitten ankarasti kiellettyä toimintaa.

Ja aamulla aikaisen ennen kello yhdeksää ei Bistrokärryvastaavaltakaan tule mitään kahvia vahvempaa saamaan? (Jollei Kokista lasketa.)


Jos nyt Inkun kanssa tuo koiraputeli tyhjätään niin aamulla mulla voi jossakin sisuskalujen muistoissa olla vielä mukava fiilis ainakin, eli tunnollisena kansalaisena en siis uskaltane tuota edes aukaista?

:-(





heiluttaa häntää,
punkkukoiran peräpää -
elämä jatkuu




perjantai 8. elokuuta 2014

Hylätty pesä # 2

Jatkoa eiliselle:


Hylätty pesä -
sinitaivaalla liitää
äänekäs varis







torstai 7. elokuuta 2014

Hylätty pesä # 1

Lintujen pesät alkavat tyhjentyä. Joku on voinut jo pesiä toisenkin kerran. Ahkeria lintuja?

Tein yhden kun mietiskelin minkälainen jalanjälki linnunpesällä on:


Hylätty pesä -
puun alle unohtunut
valkoista paskaa




Sanan unohtunut tilalle makustelin myös seuraavia:

kerättynä
kasattuna
talletettu


Ja riviksi 2 oli myös luonnoksena:


puun alla piilottelee / kuivumassa



Niistä voi repiä erilaisia merkityksiä. Olkaa hyvät.

lauantai 2. elokuuta 2014

Neukkula mielissämme

Kävimme tänään Aurajokisuulla katselemassa suuria laivoja.
Niitä ei montaa ollut, ja yksi suurimpia suomalaisiakin, kuunari Helena lähti merelle. Kuvassa näyttää vielä perälippuaan parin muun lipun liuhuillessa vierellä.


Aurajoelle piti tuleman muutama paatti enemmän, mutta huhun mukaan tekivätkin oharin.

Nyt oli rannalla väljää ja jätskikioskista sai Jättiksen kohtuullisella jonottamisellel :-)

Aurajoen ranta -
jätskikioskin katiska
uteliaille

...

Löysin tuommoisen pamfletin tapaisin viikolla ja pelastin sen jätepaperisäiliön lopulliselta turmalta.

Kuva alla:


Arvo Tuominen, Neuvostoliitto Leninin Perinnön Vartijana.

Painanut Tryckeriaktiobolaget Tiden, Stockholm 1941. 63 hapertumaisillaan olevaa sivua.

Muistan miten vuosikymmen sitten remppasin Nummenpakan vuonna 1928 rakennetun paritalon ulkoeteistä. Sieltä eteisen yläpohjasta löytyi monisteita joissa melko yksioikoisella tekstillä annettiin ympäri korvia silloisen Suomen poliittiselle valtaeliitille. Vai miten sen fiksusti ilmaisisi.

Kieliasu oli ilmeisen tulisieluisten väärinajattelijoiden jälkeä, ja yksikään alunperin A4.sta ei ollut enää ehyt. Koska eräs rahan vallan puolue taas on julistanut olevansa yksiselitteisesti vallassa katsoin kansallisvelvoitteeksi kokeilla josko saunan kiukaan alle niistä syttyisi roihu. Juu, tulipunaiset lieskat humisivat savupiipasta taivahalle. :-)

Loppuun vielä näyte Arvo Tuomisen esipuheesta:



Uskoakseni kirjanen löytyy monistakin kirjastoista, ja ainakin valtioneuvoston arkistoista.

Tätä yksilöä turvaan kotonani internationaalisen vapaan kansalaismielipiteen verukkeella hyllyjeni kätköissä.

:-)

perjantai 1. elokuuta 2014

Hohhoijaa

Olen pitkin talvea siivonnut vanhalta HTM-sivuiltani rönsyileviä tekstejä osittain kokonaan pois ja osin tänne blogiin talteen.

Mielessäni on operaattorin taannoinen yhden blogin lopetus. Heille blogit eivät kuulemma tuota tarpeeksi tuottoa.

Otin toki ne tekstini sieltä talteen ja ajattelin printata niistä(kin) jotain paperille. Tulos ei ollut mielestäni järin freesi. ?


Tänään mietin että jatkan siivoilua, mutta nyt ajattellen että en.


Mulla on koko HTM-sekasotku toki ftp.llä tallessa eli minun puolestani operaattori saa panna lapun luukulle.


Kysymys että kuinka pitkään Bitit säilyvät saatavinamme. Entä kuinka pitkään Teraiset USB-varastolevyt pysyvät ryhdikkäinä? Itsepoltetut CD ja DVD levyt ovat myös ilmiesen lyhytikäisiä. Muutama vanhempi mullakin on osin jo korruptoitunut. USB-tikut lienevät itsemurhakandien heiniä. Milloin data kaiverretaan graniittilevyille? Onko ihminen ikuinen?

HTM-sivujeni vanhimmat roiskeet ovat jostain 1990-luvulta ja kaipaavat ajanmukaistamista. Tai lopullista unohtamista.


Blogi ei ole oikein hedelmällinen isojen tekstien talletusmuoto, mutta esim. tämän Blogspotin kuukaisittaiset Arkistot ovat hyviä. Kommentit saattavat jäädä unohduksiin.


Parasta ennen
päivämäärä ohittui
vuosia sitten?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Paavo Rintala ja Viipurin muisto


Löysin tuon Paavo Rintalan Velkani Karjalalle kirjan kirjaston poistomyynnistä. Hintaa oli 1,20 € josta kirjasto vielä erikseen lahjoittaa 0,11 € valtion kassaan ALVia.

Eli kirjasto on aikoinaan ostanut kirjan sopimuskirjakaupasta joka siitä silloin jo maksoi ALVin. Sitten kirja oli hyllyssä oman aikansa ja nyt, vuonna 2014 minä sen sieltä jatko-ostin. Käteisellä rahalla.

Jos minä sen myyn vaikkapa Säkkijärveltä kotoisin olevalle kirjojen ystävälleni niin pitääkö minunkin taas maksaa ALV?

Ja jos tapojeni mukaan lahjoitan kirjan niin joutuuko lahjan saaja maksamaan lahja-ALVin?


Paavo Rintalan kirjassa ollaan neukkula-aikaan Viipurissa Intouristin oppaan saattelemana. Kuuluisa historiasta muka peräisin olevaa fraasia toitotetaan: "Viipuri, vanha venäläinen kaupunki" totuutena.

Nyky-neukkulasta päin on historiaa ruvettu taas uudelleen tulkitsemaan ja laajentamaan ilmeisenä tarkoituksena palauttaa Suomen Tasavalta takaisin Isä-Venäjän helmoihin.

Jos historiaa taas pitää ruveta uudelleen murjomaan niin itseasiassa Suomi oli pitkään Ruotsin aluetta. Venäläisethän verisesti ja väkivalloin maamme rosvosivat heikolta Ruotsilta. Jos jotakin palautetaan niin sitten Ruotsille?


Mitä kansakunnan omanarvontunnosta jätetään jälkeen kun suuret ja röyhkeät maantiederosvot meitäkin yrittävät jyrätä?



Kuvaa mietiskellessä ei tunnu lainkaan hassummalta ajatukselta että ihan kuten suomalaisia aikoinaan kävi Espanjan sisällissodassa tasa-arvoista yhteiskuntaa puolustamassa niin siinä kuin jotkut käyvät Syyriassa niin eikö joku voisi värkätä samantapaisia matkoja Ukrainaan pelastamaan Ukrainan kansaa idän uhalta?

Tuntuu olevan nyt vaan tapana

tässä maailmassa
jossa mikään ei enää
ole turvassa


:-(

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Pekka Mattilalle kirjoitin kerran runoelmaa

Suomessa on runsaasti taidemaalareita. Pekka Mattila oli yksi joka kannattaisi joskus pitää mielessä.


Katso miten valo elää kankaalla:
jollei väreillä niin millä maalata elämä
märälle kankaalle, raameihin pantavaksi?


'En ole ajatellut kinetiikkaa,
en muutakaan ismiä.
Jos niitä ryhtyy miettimään,
jää moni työ tekemättä.'
*)


'Jos en muuta keksi,
niin otan lankkuaitaa ja maalaan.
Koirankoppinikin olen maalannut monta kertaa,
vaikka ei uskoisi.' *)


Jollei pimeää olisi,
ei kukaan arvostaisi valoa. Ei varjoa.


*) Pekka Mattila



Pekka Mattila, ‘Pohjanlinnan Pekka’, taidemaalari, syntyi 14.4.1943 Tampereella, ja kuoli 21.9.1991 Kankaanpäässä.

Kts aikaisempi postaus:
Mattila




Puutarhassa on valkea tuoli.
Kesäyöt siinä voisi istua,
nyt ehtisit, odottaisi
sumun hälvenemistä:
kuuntelisi värien nousemista.


Löytäisi taivaan
alkukesän valoisina öinä.



Kuvataiteilijoiden copyright-oikeudet ovat niin tiukat että lienee viisainta jättää Mattilan teoksista luvattomat lainaukset näyttämättä julkisuudessa.

Muistan vieläkin kauhulla takavuosien yhtä sinällään räpistelevää näyttelyä Turussa Titanikissa. Näyttelyn vahtisotilas meinasi käydä minuun käsiksi ja uhkasi että lennän katuojaan jos edes yritän käyttää kaulassani roikkuvaa kameraani. En uskalla mainita "taiteilijan" nimeä.



Silmät kuin kamera -
mietin katuojassa
lirisevää kusta

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Mikään maailmassa ei ole koskaan uutta



Lämmin kesätuuli 
eksyy meidän kujalle -- 
pimenevät yöt.





Vilkaisin ulos ikkunasta.
Hilpeänä auringonvalossa
hehkuva taivas


kuin ei mitään
ikinä missään päin maailmaa
tapahtuisi,


ikuinen rauha,
ihmistenvälinen luottamus,


kuin usko siihen
että musiikki ei lopu
kun vinyylillä neula
lähestyy tyhjää keskiötä,


kuin mustaa aukkoa.




Tuulee etelästä. 
Sinkku lokki ajelehtii 
jokea ylös.



Kyseessä taas vanhoja pölyttyneitä HTM-tekstejä. Ei tarvinnut paljoakaan pölyjä pyyhkiä?

:-(


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Rivien välissä voisi olla rauhaisa varjo

Vanhoja tekstejä joita ei pidä yhdistää ajankohtaisiin tapahtumiin.

Runothan ovat epäpoliittisia, eivätkä runot saa ottaa kantaa.

Muuten ei saa apurahoja, eikä kutsuta eläkeläisten juhliin täyteohjelmaksi.

:-)





Odotellessaan
sadekuuroja
joki virtaa tyynesti



Äkillinen sadetuuli --
sateenvarjoni on
väärä puoli ylöspäin.



Tuulenpuuska --
märkä puu
pudottaa jättiläisen kyyneliä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mitä vuodenaikaa kirppu edustaa?

Välillä pitää harrastaa vähän teoreettista kolmirivirunoiluakin:


matkatavarat
saavat uuden elämän
kirpputorilla


Pintapuolisesti katsoen tuo ei ole haiku, kigo-sana puuttuu?

Ei se oikein maistu senryuunakaan?

Ja ovatko murhatun ihmisen matkatavarat edes elollisia.


Tavut ovat silti vallitsevien tapojen mukaisia.






Keskellä yötä
kurkistan ikkunasta
että ovatko
kaikki sadepisarat
asettuneet levolle.



Lisää vanhempia HTM-tekstejä tänne "sotapakolaisiksi":

Yhdellä 
 hyvin heitetyllä 
  katukivellä 
pystyy tappamaan ihmisen. 

 
Kun ihmiset loppuvat 
 on kaupungissa  
vielä muutama kadullinen 
  lisää kiviä. 




Viime vuosisadan alussa erimielisyyksiä ilmaistiin heittelemällä katukiviä hallitsijoiden miliisijoukkoja vastaan, vai miten niitä osapuolia tänään pitäisikään nimitellä.

Seurauksena vallan keskittyminen toiselle porukalle ja jälkipeluussa muutama miljoona epäilty erilailla ajattelija hiljennettiin. Tuskin sentään katukivellä. Eikä pitkällä tähtäyksellä arvostellen tullut edes pysyvämpää hiljaisuuttakaan.


Nykypolitiikassa valtaa väkivalloin itselleen siirtävät ovat suojeltuja, kuten ihmisiä purevat käärmeet, parikin valtiota niitä mm. Syyriassa suojelee.


Vihreä mamba, 
 arvelin kun polulla oli joku. 

 
Sammaloitunut risu. 

 
Miten se on säilynyt tällä polulla 
 tallaamatta? 




Olen ilmeisesti epäilyksenalainen henkilö; blogiseurannasta näkyy että eniten minua seurataan USAsta, Venäjältä ja Kiinasta. Muutaman hajakohteen lisäksi. En oikeastaan usko että kaikki nuo ovat minun erinomaisten ja rauhanomaisten tekstieni fanittajia.


Minusta sanalla fanittaja on hauska tausta: tuuletin, perkele, jne. :-)


Tuuletin puhkuu
toisesta paikkaa ilmaa -
täällä vetää taas


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Doogen Kigen (1200-1253)

Vuorifasaanin
pyrstöä pitempänä
jalkoja uuvuttavalla kukkulalla,
pitkä yö edessäni,
kohti aamunkajoa sekin.


Teoksesta The Poetry of Zen, By Sam Hamill & J.P. Seaton. Suom. verifikaatio Tikkis.

Doogen Kigen opiskeli Kiinassa ennen Zen-mestaruuttaan. On zeniläinen opettaja ja kirjoittaja. Siis on, eikä oli.

Kirjoitti useita Wakoja. Myöhemmin Ryookaniakin innoitti Doogenin tekstit.


Vuorifasaanin pyrstö: kts. myös selitystä teoksessa Sata runoilijaa, sata runoa - antologiasta. (Kustantaja: Kolmen Mutkan Maja.)

Vuorifasaanille oli kehittynyt niin pitkä pyrstö että se häiritsi hänen nukkumistaan. :-)


Kts myös:

Ogura 3 Turun kauniilla murteella tulkittuna




lauantai 19. heinäkuuta 2014


ukkosen ääni -
ikkuna sulkee taakseen
vihakan maailman




Illalla hiljaiselle kadulla avoinna olevasta ikkunasta myrähti ääntä.

Ukkonen oli kuuloetäisyydellä.


Muistutti että maailmassa vallitsee laajaa vihanpitoa.



Tuo on käännösmuunnelma, keskimmäiseen riviin piti maailmanrauhan symboliksi saada seitsemän tavua.


Israelin vihanpitoon kuuluu tolkuton lasten pommittaminen.

Tulevaisuuden terroristeja?


Pommituksilla on mm. USAn tuki Israelille?


Suomessa KD rp tukee luultavasti samaa raamatulliset mittasuhteet saanutta operaatiota.


Mitkä olivatkaan seitsemän perisyntiä? Tai jos joku niistä ei olekaan enää syntiä niin olisiko viisi perisyntiä olemassa. Oi Päivi, selittäisitkö Sinäkin Suurta Lakikirjaasi?


Mitä tästä maailmasta tätä menoa jää jäljelle.






Asunnan Pekan arkusta vielä yksi kuva


Asunnan Pekka siunattiin Turussa jo kesäkuussa. Facebookissa on siitä enemmän muistelua. Tämän tekstin tein alkukuusta...


Ystävän arkku -
pyyhin kännykästä taas
yhden rivin pois


perjantai 18. heinäkuuta 2014





Lämmin heinäkuun päivä --
kuinkas siellä alhaalla
Helvetissä voidaan?




Taustalla Issan Helvetin katolla - runo ja Hugo Simbergin jotkut kuvat.


Jos joku ajattelee Aids-tutkijoiden lentokoneen alaspudotusta Ukrainassa niin sekin.


:-(




torstai 17. heinäkuuta 2014


Äänekäs varis
on kurlannut kurkkunsa
kesän sateista


Varis viihtyy joskus yksin, usein pienissä parvissa.
Niiden laulu lienee mieluimmin puhetta kuin viihdykettä?


laulavat kilpaa
aamutuulen pöllyssä
kurkut puhtaina







uupunut varis
vaihtaa toisen puun latvaan -
hiljenee siellä