lauantai 16. helmikuuta 2019


Kuten ihmiset
lumi sulaa lämmössä ...
aikainen kevät.


perjantai 15. helmikuuta 2019


Helmikuussa jo
kirkas auringon lämpö
löylyttää lunta


torstai 14. helmikuuta 2019


Tietääkö lumi
odotettiinko häntä.
Kävelen kotiin.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019


Aamun kajossa
yöllä satanut lumi
kuin vastasyntynyttä


tiistai 12. helmikuuta 2019



Synttäreihini
vielä kuusi kuukautta --
juhlisinko jo?

maanantai 11. helmikuuta 2019



Suuri puhallus -
Suomea tyhjennetään
elinkelpoisuudesta


sunnuntai 10. helmikuuta 2019





Pyörä odottaa
lumien sulamista -
katsoo kadulle


lauantai 9. helmikuuta 2019




Näin vähän lunta
kävellä pihamaalla -
kevään odotus

perjantai 8. helmikuuta 2019



tyhjä rautatie -
väsähtänyt veturi
seisoo ääneti



torstai 7. helmikuuta 2019


Lumi pölisee --
metsään hyytynyt juna
ei jaksa viheltää



keskiviikko 6. helmikuuta 2019


Miljoona vuotta
nämä kivet kuunnelleet
tuulta, ja vettä
ja lunta




tiistai 5. helmikuuta 2019


Hämärä katu ...
illalla kotiin

ilta on vielä nuori
ja eilinen umpikuu

kuin tulisi töistä
hänkin



maanantai 4. helmikuuta 2019


Siisti naapuri,
heittelee tupakan tumpit
meidän puolelle.

Kadulta pakokaasut
ennestään yhteisiä.



sunnuntai 3. helmikuuta 2019


Lauhkea talvi ...
silti pitää lämmittää
kaikki yöt, päivät


lauantai 2. helmikuuta 2019


Päivä kerrallaan
aurinko valaisee maan,
öisin kuu taivaan.


perjantai 1. helmikuuta 2019

Samuli Lampinen, KULISSISHOKKI


Samuli Lampisen runokokoelma ilmestyi jo viime vuonna.

Aina välillä lehteilen sitä,
katselen sanoja, rivejä,
ja miettinyt.

Samuli Lampisen kieli on tarkkaa,
hän kertoo mitä haluaa
ja se käy pirtaan.

Pirta eli kaide pitää kangaspuiden 
loimilangat halutulla etäisyydellä 
toisistaan eli pirran avulla 
loimeen saadaan haluttu tiheys.  

Kulissishokkiin (ISBN: 978-952-80-0592-6) Samuli Lampinen on koonnut
maailmanmatkojensa tuntoja,
raportteja, mietteitä, runoja.

Sivulla 7 hän kirjoittaa avausrunon loppuun:

Keksin ajalle selityksen, voidakseni viipyä vielä hetken.
Siitä on hyvä aloittaa.


Samuli Lampinen kirjoittaa hallitusti. Se on synonyymi sanalle "hyvin".
Suomesta löytyy hyväsisältöisiä runokokoelmia runsaasti,
maassamme runoja tuntuu kasvavan joka notkossa ja järvien kivisille rannoilta liplattaville niemille.

Eikös se ole hyvä juttu?

Kivet riittävät,
kun taivas on samalla puolella.

Kommentoi Samuli sivulla 9. Kokoelmassa on 54 numeroitua tarinaa matkoilta maailmalle.

Teoksen sisältö on koottu Samulin matkoilta Intiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Kunkin maanosan hän on vaeltanut hosumatta, joskus hiukan kävellen, linja-autoissa. Fyysisesti kuitenkin. Seuraava matkakirjan raportti on sivuilta 26-27, ote runosta # 15:

Kävelin takaisin satamaan,
ostin merirosvon muijalta tuulisolmun.
Jos laivan moottori on vielä aamulla rikki,
minä avaan sen.


Sisällysluettelo paljastaa runon # 15 viitepaikan olevan Bluefields, Nigaragua. Seuraava ote sivulta 42 runosta #27 on paikasta Hanga Roa, Pääsiäissaari:
Sitten pysäköimme skootterin
ja kävelemme perille polkuja,
jotka ovat syntyneet vasta
maailmanlopun jälkeen.


Yliopistoissa kirjallisuutta oppineet viisaat analysoivat kirjoja tieteellisesti sovituin fraasein, liittävät omat ajatuksensa tekstin kontekstiin, ja jos siellä joku juttu tangeeraa niin sitä avataan lukijalle, joka siitä tykkää.

On hyvä että teksteistä jutellaan. Kirjoitetaan Facebookiin ja annetaan Googlelle tallennettavaa?
Sateen ääntä ei voi kääntää toiselle kielelle.


Kotimaansa ymmärtää erilailla jos itse on täältä poissa, kadoksissa. Eksynyt vieraille rannoille, horisontin taakse piiloon. Aika usein ihminen kuitenkin palaa kotiinsa, hammastakin purren, mutta häpeilemättä. Samulilta ei löydy pahalla tahdollakaan kritiikkiä kotimaastaan, sen sinnikkäästi kasvavista ruohikoista ja vaikkapa suomalaisista golffinpelaajista joille eksotiikan huipentuma on joulun aikaan pelattu golf-turnaus.
Don't ever forget how lucky you are.



Samuli on julkaissut viimeksi koostekokoelman NIMENI ON LEGIO, VUONNA 2014, ISBN 978-952-286-966-1. 278 sivua.
Siihen on koottu seuraavia julkaisuja: TETRAMORFI (2000), VÄLILASKU (2002), GOLEM (2002), ZETA (2004), EXODUS (2010), PROFEETAN LUUT (Kaaste erilaisista), Erikseen on julkaisu City in the Land of Nod (2013.)


En ryhtynyt piirtämään runojen paikoista viivagrafiikkaa. Paikat on Kulissishokin sisällysluettelossa selkeästi kerrottu.

Suurimmassa osassa niistä paikoista en ole käynyt, eikä nyt siis enää tarvitsekaan? Kunhan lukee Kulttuurishokin. ;-)

Jossakin vaiheessa maailmalla eksyksissä vaellellessa huomaa että aina kun matkaa niin jonnekin sitä saapuu.


Sivulla 73 runon #47 loppu kirjaa näin:

Kaupungissa ripuli on helppo hoitaa,
otat lääkkeet ja lepäät päivän kotona,
mutta viidakossa paskot sikinsokin viikon
ja kuolet sitten,
kun paska on loppu.





Turussa lokakuu 2018 - helmikuu 2019,

Juhani Tikkanen

torstai 31. tammikuuta 2019

Ruohonleikkaaja


Nurmikko tykkää 
  kun häntä leikellään 
        ahkerasti.


    Runoja syntyy sanoista.
    Proosa on runsaita sanoja. 

       Runot mahtuvat 
          ahtaaseen tilaan 

mutta tahtovat täyttää 
                    mielet.



keskiviikko 30. tammikuuta 2019


lintu lentää pois -
kissa hiipii ääneti,
lunta satelee

joka-aamuinen
kissan jälki lumessa -
valoisa piha

tiistai 29. tammikuuta 2019


lunta tuiskuttaa ...
rautatiet tukahtuvat
rahan puutteeseen




Hmn. Kigo-sana on. Mutta onko riittävän inhimillinen haikuksi.
Entä senryuu?

Mutta ainakin suomalaisittain kolmirivinen.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Junaseikkailu VR,llä

Kävin viime viikon lopulla Oulussa. Lennonjohtajien lakonuhan takia ja vastaavasti Työnantajien eli Paltan saartotoimenpiteiden uhan takia päätin pärjätä junilla.
Ouluhan ei ole kuin puolivälissä Suomea pohjoiseen mentäessä.

Mennessä juna oli Oulussa tunnin myöhässä. Mutta ei hätää, sen takiahan lähdin edeltävänä päivänä että ehdin varmasti kokouksiin.

Paluu oli lauantaina, ja olisin ehtinyt n. klo 16:00 Oulusta etelään lähtevään junaan, mutta kas, sehän nimenomaan lauantaina kulkenutkaan. Odotinpa sitten Oulun asemalla seuraavaa juna joka lähti noin klo 18:00. Tuli laiturille ja junaan, mars.

Lämmin vaunu ja kahvia, ja rauhallista.

Kunnes jossakin Parkanon metsätaipaleilla juna hiljensi ja pysähtyi. Meille kerrottiin että junan moottori ei saa sähköä. Joku meni sitä tutkimaan ja juna saikin taas sähköä! Hyvä VR!

Perillä Hesassa reilu tunnin myöhässä, mutta päästiinpä perille. Taas hyvä VR!

Kotimatkan Hesasta Turkuun teinkin Express-linjurilla. Ne toimivat aina vaan.

Juna pysähtyy Parkanon radalla 
      talvisen metsän kohdalle. 

Veturi ei saa sähköä.

Joku mietti ääneen että Berner ei ole maksanut Carunalle 

                                            tukiaislahjuksia? 


Kuski käy houkuttelemassa 
            ajojohtimeen taas menosähköä,

    ja matka jatkui. 





          Mietin että sähkö

              ei ole yhtään mitään 

          vaikka juna kulkee sillä taas. 

              Kahvi on lämmintä 

          ja ulkona pimeää metsää 

              jota juna ohittaa.