torstai 17. lokakuuta 2019



Syksy julmistuu!

Asunnoton orava

löytää uuden puun?


keskiviikko 16. lokakuuta 2019


Isis kokoontuu -
Syyrian terroristit
pitää asuttaa?

tiistai 15. lokakuuta 2019



Meksikon muuri --
Syyrian raja vuotaa
senkin edestä


maanantai 14. lokakuuta 2019



Syyrian hiekka --
Kurdien veri peittyy
auringon laskuun


sunnuntai 13. lokakuuta 2019


Kunniamurha --
Isislapsi ei itke
isänsä verta



perjantai 11. lokakuuta 2019

    
    
  
       koko maapallo  


saman päivän aikana  

kokonaan lämmin 

puoliksi kylmä? 


   sekasorrossa




torstai 10. lokakuuta 2019

   
   
   
maapallo kelluu 

    hiljaiset puut kasvavat  
  
  
      ylös alaisin  
    


keskiviikko 9. lokakuuta 2019

1.

Viipyvä lämmin
ilma hajoaa tuuleen -
alkaa viiletä




2.

Nouseeko lämpö
maan pinnalta taivaalle?
Hehkuvat tähdet!



tiistai 8. lokakuuta 2019


Ilmat jäähtyvät -
jäähyväiset kesälle,
puun lehdet kuolee


maanantai 7. lokakuuta 2019



Se on menoa,
syksy vyöryy silmille -
kesä pakenee


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Pekka Kejosen Walkman

Käki vanhenee minä en


Pekka Kejonen
Walkman, minä se olen
WSOY 2004, 126 sivua.

Otsikko on sivulta 18.

Kejosen Talvipäivänseisaus (1998) ja Kevätpäiväntasaus (2000) ovat minulle merkityksellisiä.

Tekstin kiteytyneet mutta väljät rivit herkuttelevat.
Niistä löytyy löytyy aina uusia maisemia.


Toivoisin että tuo Kejosen Walkmannin rivin voisi tulkita näin:

Käki hiljenee, minä en.



Turun Kaupunginkirjastoston kirjasta etusivu scannattu Nokian kännyscannerilla.
Kirjasto on mukavasti kauppareisun kyljessä ja olen onnellinen että meillä vielä on toimiva kirjasto.

Runohyllyt ovat hieman suojassa ja hyllyjä katsellessa nk. viihtyy. Aika ajoin kurkkaan Englanninkielisen hyllyn ja joskus lainaan sieltäkin jotain. Joseph Masseyn kokoelmankin ihan nostalgiamielessä kerran lainasin, vaikka minulla on se ikiomanakin.

Aika moni kokoelma tietenkin puuttuu, mutta voiko kukaan olla täydellinen.

Alla Nokian kännykän scannerin tulostuksena yksi jpg:




Kejosen runokieli on ilmavaa ja tiivistä, sitä pitää tutkia tarkkaan ja hosumatta vaikka paikoin saa kuvitelman että Kejonen vain leukailee lämpimikseen.

Walkmania tiiraillessa aika ajoin näen silmissäni Kejosen Tenon varren maiseman, ainakin henkisesti. Kejosen asuminen Tenolla päättyi suureen tulvaan. Tulvavesi nousi pirttiin. Mutta henki säilyi.

Kejonen muutti metsä-Suomeen, Vilppulaanko se oli. Ajoin viime kesänä pari kertaa sen niemen ohi missä Kejonen Tenon varrella kerran asui, enkä tietenkään pysähtynyt. Pekka Aunus ei siellä enää asunut. (Majailin yhden toisen Utsjokilaisen runoilijan torpassa, vähän yläjuoksulle päin.)






Hyvän runoilijan kohdatessa tuo on ihan juuri noin.
Hyvä runo ei hiljene, pikemminkin se alkaa vuosikymmen kerrallaan pitää kirkkaampaa ääntä.




Walkmannin sivulta 52.



Kejosen Walkmannista puhuin jo tässä:

https://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/12/pekka-kejonen.html




Hyvää jatkoa kaikille!

lauantai 5. lokakuuta 2019


Hiipuva syksy -
tuleva talvi raivaa
itselleen tilaa
pudottamalla lehdet
puiden oksilta maahan


perjantai 4. lokakuuta 2019


tänäkin vuonna
sama juttu syksyllä --
märkä pimeys





torstai 3. lokakuuta 2019


hiipuva syksy ...
tuonko pilven takana
lumi jo väijyy?


keskiviikko 2. lokakuuta 2019


yksi kerrallaan
saarni riisuu lehtiään --
runko näkyy jo


tiistai 1. lokakuuta 2019



auringonlasku --
päivänvalossa ehtii
tehdä vähemmän


maanantai 30. syyskuuta 2019


aamu myöhästyy ...
olisin vielä vähän
ollut unessa


sunnuntai 29. syyskuuta 2019




Päivä lyhenee ...
Kurtturuusu kukki jo?
Ryppyiset kukat.


lauantai 28. syyskuuta 2019



Syksy rynnistää!
Tuuli piiskaa sateita!
Ilmaston voimaa!


perjantai 27. syyskuuta 2019



tuuli riepottaa
meidän yhteista ilmaa
pimeälläkin