perjantai 26. syyskuuta 2014



Auringonnousu -
itäisen metsän yllä
valo häikäisee




torstai 25. syyskuuta 2014

Prinssi Aki, noin vuonna 718



Jos Isén meren
vaahtopäät olisivat
leikkokukkia
saisin niistä matkamuiston
rakkaalle vaimolleni.




Prinssi Aki kirjoitti tämän hovin vieraillessa Isén provinssissa.

Prinssi Aki on suoraan sukua Keisari Tenjille, sekä Prinssi Shikille. On Prinssi Kasugan poika.



Lähde:
Manyōshū (III:306)


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Keisari Jomei (593-641)


Oguravuoren hirvi
joka mylvii iltojen tullen
ei mylvi tänä iltana -
onko niin että hän nukkuu?



Manyōshū (VIII:1511)

Matkalla pääkaupungista Turkuun



Juna kilisee -

maha täynnä kahvia,

ilmavaivoja

tiistai 23. syyskuuta 2014

Mitä  
pölystä tulee  
kun se puolittuu?




Sivulta 52 kokoelmasta Laihakuu,
Kolmen mutkan maja,
ISBN 952-92-1033-7.

Ilmestyi vuonna 2006.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Eikö vieläkään? 
Ei, kuu ei ole vielä noussut.


Kun olimme nuorempia  
nousi kuukin aikaisemmin. 





Ote kokoelmasta Laihakuu sivulta 56

Sivulta 49:

Jotta voi saada  
rauhanpalkinnon  
on ensin aloitettava sota.



Laihakuu,
Kolmen mutkan maja,
ISBN 952-92-1033-7.

Ilmestyi vuonna 2006.








sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syyspäivä ei ole enää tasainen


Pimenevät illat;
ovatko syksyt aina
yhtä synkkiä?


Tästä eteenpäin on puoli vuotta pimeys voitolla valosta.

Ja Jouluun on enää kolme kuukautta, juhannukseen vain puoli vuotta.


Lapissa on lumi jo saapunut paikalle.


Pohjoisen osa;
talven etuvartio
katsoo etelää



Vallankumous tehtiin sata vuotta sitten katukivillä. Turun Tuomiokirkon varpaissa on hyvin hoidettu varasto vallankumouksen mahdollistavia kiviä.


Kuka heittäisi
ensimmäisen murikan
vastapuolelle?



Meillä on sovittu että hallitus valmistelee asiat ja sitten asiat tulevat voimaan.

Sen nimi on kansallinen demokratia?


Uhmakkaat kivet -
vallankaappaus tulee
eikä äänestä




Turussa, Aurajoen savensekaisen joen veden kirkastumista saa vielä odottaa muutaman tovin

:-)

Tikkis 22.9.2014


viluinen sade —
pimenevä syyskuun yö
vaikenee ääneen







Tämäkin on ote runoelmasta jota kirjoittelin muutama vuosi sitten

lauantai 20. syyskuuta 2014



Kirkas aurinko,
varo, oli kylmä yö.
Varis vaikenee.



perjantai 19. syyskuuta 2014

Laihakuu kokoelmasta yksi teksti

Kun mies menee metsään,
mies katsastaa kaatokelpoisia puita.

Nainen katsoo onko puolukoita.

Minä toljotan puiden keskellä
ja ihmettelen millä tarkkuudella
puunrungot ovat paikoillaan 




Ote kokoelmasta Laihakuu

Kolmen mutkan maja

ISBN 952-92-1033-7

Ilmestyi vuonna 2006




torstai 18. syyskuuta 2014

Leif Färding on runoilija!



Ote Keijo Nevarannan blogista 25.9.2009:

Vaasalaislähtöinen Leif Färding (1951-1984) tuli suomalaisen runouden kenttään 20-vuotiaana vuonna 1971 ilmestyneellä kokoelmalla ”Maailmaa minä rakastan”. Alusta lähtien runoilija jäi panteistisella lyriikallaan marginaaliin. Kirjallisuuden valtavirta vei kohti osallistuvaa runoutta; Saarikoski oli näyttänyt suuntaa kokoelmilla ”Mitä tapahtuu todella (1962)” ja ”Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)”. Ja perässähiihtäjät hiihtivät perässä.


Färdingin niskaan sovitettiin hippi-runoilijan ja zeniläisyyden manttelia. Hippi hän oli ehkä elämäntavoiltaan ja ulkomuodoltaan, mutta Färdingin runoudessa hippiydestä kielivät vain etäisinä kaikuina jonkinasteinen henkinen veljeys Gary Snyderin runouteen tai kiinnostus itämaiseen filosofiaan. Zen-runoilija Färding ei missään tapauksessa ollut, hän soi aivan omalla äänellään


Kts koko juttu:
Keijo Nevarannan blogissa Leif Färding vuonna 2009.

Kts myös nämä pari juttuani:

Tikkis pohti kerran

Myöhemmin lisää


Alle vielä Färdingin Valittujen takakannesta ote:

keskiviikko 17. syyskuuta 2014



Hiljainen aamu -
ylikypsä omena
mätänee maassa



(Tikkis 21.9. 2014)


Taustalla Shamrock-runoilija Stephen Wegmann.in haiku:

hiljaisuus
vihreät omenat
kasteistuvat puussa


tiistai 16. syyskuuta 2014




linnut lähtevät
syksyn tuuli vie mukanaan
pesän




Copyright Ivo Posavec. Suom. j.t.


Teksti tuo mieleen kogarashin. Talven tullessa myrsky vie tuhkatkin pesästä. Siis kongreettisestikin.


maanantai 15. syyskuuta 2014




kesäinen myrsky
hoputtaa
etanaa




Copyright Sanja Petrov. Suom. j.t.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Runojen ruohonleikkuri

Alkuun yksi vanha nelirivinen:

Lentämään oppineen sorsan
ylpeä ilmoitus:
hän lentää tästä ylitse,
nyt!


Lyhyen runon kasaamisen yksityiskohdista



Värkkäsin annetusta aiheesta kolmirivistä runoa. Englanniksi, joten tavut eivät ole pääroolissa.

Aihe on hyvä, pidän siitä. Sen ympärille olen makustellut sopivasti liitännäiselementtejä.

Varoen häiritsemättä pääaihetta, jonka ilmaisemiseen riittää yksi sana, saa sille värkätä lyhyen lisukkeenkin, hätätilassa kaksi lyhyttä tukisanaa ympärilleen.


Kostea ilma -
sadevesi huuhtelee
saastepäästöjä



Pysähdyin pariin ideaan ja niiden liitoskohdassa pysähdyin sellaiseen asiaan että miltä sana maistuu suussa, kuulostaa korvaan.

Löysin sanakirjoista pari mukava-ääneistä termiä. Kokonaisuus alkoi kiinteytyä. Vähän kuten makaroonilaatikko uunissa on yhtäkkiä kiinteän syötävää ruokaa.




Ruohonleikkuri
lähestyy kotiloa -
meluisa koti



Mietin välillä että se miten asettelen lyhyen tekstin teemat on minun ongelmani. Diggaako joku käytyä sanataistelua, jonka pölyt olen haihduttanut kieliopillisesti siistin kuuloiseen muotoon?


Halusin tarkistaa jäikö jotain oleellista pois. Siihen asti käyttämäni A5-koko kävi ahtaaksi.

Piti kaivaa A4-lehtiö (100 sivua 90 gramman paperilla). Siihen elementit ensin ja yhteen tyhjään koloon versio joka oli kuin olikin valmis. Siinä on päärivi, siihen jatko joka edelleen tavallaan jatkuu.


Teksti avaa ajatuksia riittävästi. Valmis? :-)

Runoa en vielä paljasta, se on arvoitus. Kuten runojen kuulemma kuuluukin kuulua.


kuihtuva ruoho -
eläköitynyt mato
talviunille

Käytin uudesta A4-vihosta tekstiin yhden arkin. 99 sivua vielä töhrittävänä.

90 gramman paperi on nippanappa riittävän ryhdikästä, kynälle jota käytän, 0,9 millin lyijylle.

Jokaiselle paperille on oma omituinen kynänsä. Aika moneen käy vanha kosmoskynä, jota pidän aina lähellä. Minulla on niitä usea, eli ei pidä pihistellä. Joillekin erityisille papereille voi raapustella 2 mm lyijytäytekynillä. Niitä käyttäen käsiala väkisin suurenee koska lyijy tylsyy eli pyöristyy eli levenee. Eikä koko ajan viitsi olla terottamassa.


Kuivaa mustetta?

Kuivamustekynän aggressiivisuus tuo mieleen Syyrian ISIS-liikkeen. Jos kirjoitat sillä kynällä väärin on paskat jo paperilla.

Shit.

Merde, sanoisi Seppo. Fuck, lausunee Obama, rauhannobelisti.




Sateen ropina -
pidän pääni kuivana
korvantaustoihin




Kun teksti oli valmis pysähdyin laskemaan kuinka pitkään tuo lehtiö riittäisi.

Tuon yhden valmistumisriittiin kului lähes viikko, eli vielä tilaa lähes kahden vuoden yksittäisiin runoihin.




kasteinen ikkuna -
valuvien pisaroiden takaa
aurinko nousee

Loppuun vielä kuvaliite:




Horisontissa
paatti seilaa itään -
lännestä tuulee



lauantai 13. syyskuuta 2014

Tarina tuulesta
    on äkkiä kerrottu,

            ei siihen ole tähän mennessä
kulunut kuin kenties neljä miljardia
avaruuden vuotta.


          Räjähdys jatkuu
                jos
            sitä edes
         koskaan oli


Tuulen suhina




1.

ei kesä lopu,
kyllästyttyään Suomeen
se siirtyy etelään



2.

puhuttu kieli –
kukahan minä olen,
ohimenevä





perjantai 12. syyskuuta 2014



Tuulen tarina
on äkkiä kerrottu,
avaruus vuotaa





Tämäkin on ote runoelmasta jota kirjoittelin muutama vuosi sitten

torstai 11. syyskuuta 2014

Puron pohjalla 
solisevat lohkareet 
asettautuneet



    Lohkare rinteellä 
    miettii  putoaisiko
    vai lentäisikö 



Tunturin rinne -
ylös kavunneet kivet 
levottomina




ote runoelmasta jota kirjoittelin muutama vuosi sitten

keskiviikko 10. syyskuuta 2014




Katuvalo -
kuulle ei löydy tilaa
lätäkössä




Copyright Peter Tchouhov. Suom.j.t.

tiistai 9. syyskuuta 2014



usvainen joki -
pari harakkaa lentää
edestakaisin