sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen sauna on arvo sinällään


sulavaa jäätä -
menneen talven kinosten
viimeiset rääppeet

Saatiin mummolan pihasaunaan vesihuolto toiminaan. Puita liiteristä ja tulitikku.

Mummon viime kesän jemmasta huljakka vasta.

Ja eikun saunomaan:

ihminen nousee
lauteille hikoilemaan,
ei muuta kaipaa?

Pääsiäissunnuntain uutisista tasapuolisesti molempien puolien saarnat, toinen ajaa paholaista Sipirjan holotnaan,
toinen puoli ei ota kuuleviinsakaan.


Maailma on entinen,
puhutaan toistemme ohi,
talvi on kuitenkin
sulaa vettä

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Onni on kevyt aamiainen


Pyhäinen aamu -
taivaalta kuin kiusallaan
virpoilee tippoja,
kaupunkipölyt huuhtovat
pölyt raikkaan märiksi


Kuuntelin aamulla uutisia: Putin ei ole vielä uskaltanut mennä Ukrainaan ottamaaan julkisia kiinteistöjä Kremlin kriminaalien Krimin hallinnon hallintaan?

Valtaajat uskovat asiaansa, heitä lienee siihen kannustettu. Kuka uskoo ketä.

Kun nousin ihmisen luontaiseen asentoon eli pystyyn ja kävellä tallustelin keittiöön niin keittiössä tuoksui. Inkku oli leiponut juurella nostatettua leipää, ja tehnyt yhden ylimääräisen. Kts kuvaa.

Olkoot sen nimi hiivaton juurellinen aamiaispatonki puurolautasen vierellä. Puurossa on pakasteesta mustaherukkaa ja jääkaapista mansikkamarmeladia kohtuullinen kimpale. Syömään voi ruveta kun kääntää lusikan oikeakätiselle otolliseksi.

Pääsiäinen lähestyy ja Inkku oli tuonut virpomisvitsoja. Yhden oksan hän laittoi puurolautasen taakse.

Symbolisoi siinä pääsiäisen tulevaa sanomaa, ja toivottaa kaikille kevätsadetta pelkäämättömille onnea ja ja muuta iloista mieltä.

Maapallo mennä viuhtoo nyt siihen asentoon että päivät pitenevät, ja kääntää pohjoiset poskensa lähemmäksi auringon säteilylämmitintä.

Globaali pohjoinen kolkkamme lämpenee.

Ruokahalua kannustamaan yksi Issa makusteltavaksi:


kevät alkaa
niinkuin on suvainut
tuhansia vuosia



Copyright Issa, suom. J. T.

Tekstiin Issa oli liittänyt maininnan: "Fuji-vuoren kuvaan."

Otsikkokuvan alla oleva 5-rivinen on Tikkiksen tuotos.


torstai 10. huhtikuuta 2014

Torstainen kevät, valta

Kevään pölytuulet 

          ennustavat

 
     että maailma tyhjenee


              pölystä?





Nalle muuttaa Ruotsiin. Ruotsi saa.



          ajatus että olikarkkiyhtiöt

             ovatkin vain virtuaalista 

                             paperia


      ryppyinen


                   huijareita, bluffia



           omistavat
                kierrätettämättömiä 
                   uudisajatuksia 


       muuttotappiovaltiot
       ovat valmiita 
       vastaanottamaan 
       olikarkkiperinnerahaa
       poh
          ja
            ton
       kivespussi kilisee kultarahoista

            impo
                tentt
                     i
            apteekkari

              hienontaa pirunsarvipölyä



     pyramideihin rakennettu 
        näennäinen taloushimmeli


           virtsa
               uaalista rahaa



     josta sikiää 
                                 heille, keille
     maailman kaikki valta






Miksi kukaan ei puhu tämän suuremmin kirjaimin,
ei Putinkaan ihan joka paikkaan uskalla lähteä?


Suomikin sentään ajatteli Uraliin asti.



Turussa hämmästelen miten hallitus luottaa itseensä,
ja se pelastaa heidät omilta synneiltään

eivät edes häpeä



Ikiliikkujat, pashkasiat. Pahikset.

10.4.2014

Tikkis

maanantai 7. huhtikuuta 2014


Pölyinen tuuli
viiltää jalkakäytävää,
ei yllä alle



koinsyömä 

    villapaita

 vuotaa valoa


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tuomas Anhavan kuudes


Vähemmästä en ole tehnyt kirjaa,
enempää en tule koskaan sanomaan.
Kukaan ei tiedä toivoa syntymistään,
sen jälkeen on kaikki teoriointia.
Virtaavien siltojen maa.


Tuomas Anhava kokoelmassa Kuudes kirja, Otava 1966.

Anhavan selkeät ajatukset eivät kaipaa selittelyjä. Ja kuten maailmankirjallisuuden selkeät ja kirkkaat tekstit jatkuvasti avautuvat uudelleen ja syvemmin niin Anhavankin oraakkelilauseet.

Kun on tarpeeksi kirkas eivät erilaiset ajattelijat pääse siihen sekaan omiaan hämmentämään?

Tuo teksti oli yksi niistä joka minut aikoinaan pysäytti. Se piti paikkansa.

Anhavan Kuudes kirja oli kokoelmien tuotoissa viimeinen. Ei hän siihen kuollut, eikä hiljentynyt.

Teki ja puuhasi muuta, hyvinkin tärkeitä. Lyhyt ote 6. kirjasta:

Suuri tuuli, suurin kaikista,
ehkä pienin, pieni tuuli.
Väsymättä kuuntelen.


Tuomas sanoi minulle(kin) kerran että maailmassa hyvät runoilijat ovat julkaisseet vain neljä teosta.
Hän oli painokkaasti sitä mieltä. Itse hän julkaisi viisi omaa kokoelmaa ja lisäksi japanilaisia tankoja, joista ensimmäisen nimesi myös omaksi teoksekseen. Samaa mallia käytti Pertti Nieminen kiinalaisissa antologioissaan. Ei ihan tyhmä malli, sillä kenet nimittäisi tekijöiksi kun antologiassa on Suomen Talvisodan komppanian verran kirjoittajia?

Omiin nimiin ottaminen voisi juoruta sellaisen tahattoman ajatuksen että käännöstekstit ovat niin erilaisia että ne eivät enää olekaan alkuperäisen kirjoittajan vaan tuhat vuotta myöhemmin tehneen kääntäjän oma teksti.

Mitenkä maailman saatossa kuka esim. Raamatun tekijä on, paitsi tietenkin että koko kirja on Hänen tekemänsä.

Minkä kirjoitti siitä muut suut suppuun ja hiljaa?

Raamattu on ulkomuodoltaan kestänyt monituiset käännökset ja ilmeisesti alkuperäinen teksti-ilmasto on tunnollisesti toki pysynyt kansissa, kääröissään?

Minä en suostu menettämään toivoani
    maailmaa, sanon: 
Junat kaikuvat kaikkien maisemien halki.



Tuomas Anhavalta olisin hänen neljän teoksen direktiivistä huolimatta toivonut vielä muutamaa kokoelmaa lisääkin.

Käännöksissä Tuomaan itsekritiikki kasvoi vähän liikaakin? En tiennyt hänen ahkeroineen haikujen parissa kun kiikutin hänen silmiensä luettavaksi kolmisenkymmentä linnunpelättihaikua, jotka sitten liitettiin DolbyC-kokoelmaani.

Minulla ei ollut pienintäkään yritystä tavumittoihin. Tuomas ei siihen yksityiskohtaan puuttunut mehiläispiikin kokoisella tikullakaan, teki silti muutaman hyvän tekstinkorjaushavainnon...

Tuomaan tanka-käännöksissä oli koko ajan tavut laidallaan, eli 5-7-5-7-7. Tanka on jo senverran "löysempi" tekstimuoto että se hyvinkin usein kestää moisen väkivallan alkuperäisen sanoman katoamatta?

Sinulla on noita omia vaatimuksia...
     Mitä se on? 
Sitä että kaikki ympäröivä on luontoa. 


(Tuomas Anhava, Kuudes Kirja, vuodelta 1966)


Kun jo olin tutustunut Anhavaan ja hänen kanssaan joku kirja toimitettu Otavan painokoneisiin menimme kerran Stockan yläkerran kahvilaan. Alhaalla hissijonossa muistin mainita että olin löytänyt hänen esikoisensa, kokoelman Runoja, vuodelta 1953, ja että minä pidin niistä runoista. Alla alkurunoa alusta pieni näyte:


NÄKINKENKÄ

Se on rannoilta joita en nähnyt
Se on nostettu merestä, se on kuollut.

...

Runo kosketti minua, ajattelin että minäpä ymmärrän tätä. Mutta kuolemaa en hyväksynyt: olin silloin jo meriä seilannut laivapoika ja puolimatruusi ja ottanut merien rannoilta näkinkenkiä talteen, suvineeriksi. Eivät maksaneet mitään. Mutta kuolleita ne eivät ole. Väitän yhä.

Keskustelua ei aiheesta syntynyt. Tuomas jäi hölmistyneenä katsomaan naivia naamaani, sytyttämässä ollut piippunsa tipahti lattialle ja sen pesä halkesi.

Siihen aikaan kai Stockan kahvilaan kiipustavassa hississä sai tuprutella piippua? Tai siis olisi saanut.


Maailmaan sopii puhetta. Ei aina kannata itse aukoa päätään, riittääkö että kuuntelisi?

Alla Anhavan yksi runo Kuudennesta kirjasta, julkaistu vuonna 1966:

Tämä metsä koko laulun tuolla puolen...
Tämä meri, koko laulu... Kuuntele, lapsi, enempää
ei koko maailma puhu.





Sanovat että kyllä maailmaan puhetta mahtuu.

Joskus toivoisin että jotkut olisivat puhelleet vähän enemmänkin.






perjantai 4. huhtikuuta 2014



Nouse nyt siitä,
senkin laiska narsissi,
heti kukkimaan!
Helmihyasintit ovat
jo nousseet viikko sitten.




Vielä yksi, teksti laadittu vuonna 2005


Joko kukitaan
kysyi Helmihyasintti
lumisateella.




torstai 3. huhtikuuta 2014

Neljä Issaa


kaukaiset vuorten puut -
silmujen puhjettua
ne syödään heti

(Issa vuonna 1810)



portillani --
olkimatto
minun kesähuoneeni




Vuodelta 1819:


männyn varjossa
olkimatto
minun kesähuoneeni




ei aikomustakaan
vanheta vuodella lisää ...
matkaava varis

(vuodelta 1820.)


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Huhtikuun pölyjä

1.

Keväinen tuuli,
kierreltyään katuja
tukahtuu pölyyn

2.

Vihakka tuuli --
metsän siimeksessä
tipahtaa neulanen


3.

Kierrätysrisut!
Harakan vanha pesä
on asutettu!

4.

Viileä tuuli
löytää paitani alta
paljaan ihoni




Lähteenä vanhentuneita HTM-juttuja muutaman vuoden takaa...

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Idut

Onko yhdessä
mukavampaa palella,
oi varpusparvi?
Siinä Varpusparvi palelee porukalla / kerääntyy yksiin.

Tämä on ote yhdeksän vuoden takaa, kuten seuraavakin.
Aamu valkenee.
Sinisenä, viluissaan
itäinen taivas.



Huhtikuu

Banaaninkuori 
suojelee suojeltavaa – 
viini on ryväs




Yöllä ei erota että paleltaako 

           lämpömittari ei näe laskea

ikkunanpuite 
             on raami 
                      tähän valitukseen

    siitä että puhelin on kuultu


ei muuten mutta sota maailman rahoista 
               alkaa olla ratkaistu sopimus

saneltu 

että jumalat ovat tyydytettyjä


             ja vallitsee sy
                            vä rauha


       Merenkurkun nielu 

umpeutuu 
   
       ennen kuin uusi jääkausi taas saapuu 



tilaamatta

                 postiennakolla,



paitsi että posti maksaa itsensä nurin 





niskoja kivistää 

sama asento jolla menin nukkumaan 


        en ole vieläkö hereille


kuka herättäisi tämän virkeän maailman 

   välillä vähän kapinoimaan

        että ihmiset viihtyisivät



eikä kaikki aina olisi aprillipilaantunutta






Loppuun vielä yksi talteen yhdeksän vuotta sitten tapahtuneesta:

Pörhö-Varpuset
sirkuttavat pensaasta:
Missä on kevät?


Alun perin teksti muotoutui tällaisesta:

Varpuset pörhistyvät--
maaliskuun pakkasessa.
Nyt tulee lämmin



Tikkis Turussa kun aurinko paistaa,
säteily



maanantai 31. maaliskuuta 2014


1.

kevään odotus
aprillipäivän aattona —
päivä kurkottaa

2.

nostaa jo päätään
öisen hytinän jälkeen —
valaistu päivä




Alunperin ilmestyneet vuoden 2009 tienoilla.
Sittemmin operaattori sulki ne sivut kannattamattomina.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Onnekas pulu


1.

  Innokas pulu
  kujertaa pesäpuusta 
  heränneensä jo.



2.

Yön pakkasessa
jalkakäytävän kivet 
napa paljaana.



3.

Pöly ilakoi -
niin luontevasti kevät
valloittaa talven, 






(Nämä on taltioitu turvaan vanhoista HTM-jutuista.)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kirjahyllyt tilarosvoina

Meillä on liikaa kirjoja. Me emme itse sovi sekaan.

Perinteinen Lundia hylly on näppärä, luja ja siihen sopii kirjoja kahteen riviin. Tuo on Lundiaa.

Takarivin kirjat eivät eturivin takaa näy ja pitemmän päälle minä ainakin unohdan että mitä on missäkin...

Oikealla on yksi moite Lundian politiikkaa kohtaan, Lundia rosvoaa 2 x 1 cm ylimääräistä joka hyllystä tuiki tarpeellista kirjatilaa. Tuo pystytuki on vähän yli 3 cm. leveä. 20 mm leveys riittäisi?



Tässä vasemman puolen kuvassa on paikallisesta puukaupasta kerran ostetusta valmislautalevystä nikerretty toisen seinän hyllystön osa. Pystytuki on noin 2 senttiä, eli joka hyllyyn sopii 2 x 1 cm enemmän kirjoja. Perinteisistä runokokoelmista se tarkoittaa kahta tai kolmea nidottua pehmytkantista runokokoelmaa!

Meidän hyllyjen yhteenlaskettuna ei-lundia tarkoittaisi vähintään yhtä hyllymetriä elintilaa joillekin kirjoille!

Runokokoelmista se tarkoittaisi noin 80 - 100 kokoelmaa?

Aika ajoin olemme mulkoilleet kaikkein unohtuneimpia kirjahyllyn kolkkiamme vähän sillä silmällä että ei ne nazisaksan liikojen kirjojen harventaminen ihan typerä ajatus tainnut ollakaan... Viimeksi onnistuin jo siirtämään kaksi tai kolme kirjaa odottamaan sitä lopullista ratkaisuaan. Onneksi saunapuita vielä riitti, eikä tiukkaan sidottu kirja edes niin hyvin saunan pesässä edes kai pala. Hesarikin kamppailee elämänsä puolesta; ei syty ja jos syttyy niin sammuu ja tekee vain tukkivaa tuhkaa. Mutta nuo tuhoa odottavat kirjat, joku jossain artikkelissa mainitsi yhden niistä ja hehkutti että oli aikoinaan sitä ja tätä huisia.

En kehtaa mainita mikä kirja... Mutta mitä tehdä?

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Issa & talvitakki


vaikka on jo
ensimmäinen kuu
käytän vieläkin talvitakkia

1818


sateinen talviyö -
ilman lasta
hirvi huutaa

Hirvi, shika, japaninhirvi, täysin peuran näköinen mutta on silti hirvi. Ei peurakaan ihan väärin olisi kääntää. Issa ei paatostele, eli miksi peura tai hirvi on ilman lasta. Arvoitus jää lukijan kannettavaksi.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Vanhasta kokoelmasta

Kun ihmisellä on paha olla.
Ja kun sinulla on paha olla.
On vaikea tehdä mitään,
 vaikka pitäisi tehdä niin paljon.
Ottaisi aspiriinia. Tai pienet, ja unohtaisi.


Lintu visertää, puut lehtivät. 
        Kenellä on valta maailmaan?


Juuri nyt haluan merelle,
   taas, kuitenkin.
Haluaisin kuunnella meren suhinaa.
Katsella vaahtoavia kuohuja,
   kosteita henkäyksiä naamalla.


Kaupungissa minä voin huonosti.
Silmiä särkee vilkkuvat varjot.
Nenää pistelee leijuvat kaasut.
Korvia särkee.


Pihalla on lintu vaiennut.
Idästä nousee aurinko
ja huomenna tuskin kukaan muistaa
 miten paha olo oli.



Sulle on sanoma täällä kokoelmasta, sivulta 39

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Issaa taas vaihtelun vuoksi


pilvi ratsastaa
sadetuulen mukana
yli laaksojen



valkealle
lumipeitteelle
kevätsade

(1823)




mennyt vuosi
mutta yhä pystyssä -
linnunpelätti



vuorikukko,
vahdithan majaani
kunnes palaan takaisin

(vuonna 1817)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kursk

Meri lainehtii. Eivät yllä pohjalle, laivojen varjot.
Satakoot! Tuulkoot! Barentsin pinnan alla on rauhallista!
Maailman loppuunko suostuu olemaan hiljaa Kurskin reaktorit?
Barentsin meren rantakallioille kuiskii musta hiljaisuus
Irtileikattu Kurskin nenä haistelee tuleeko rauha.
Leikki on loppu. Turha näyttää valoa. Yö on syvällä.
Kuka rakensi kaikki eri merille hukkuneet laivat?
Vanha telakka ylpeänä muistelee kuuluisuuksiaan.
Täydenkuun aikaan Titanic kääntää kylkeä; täällä on käyty?


Nämä tekstit kalastin tänne erikseen HTM-sivuilta, jossa ne ovat viruneet pitkähkön aikaa.

Kursk-runoelman kirjoitin yhden vuoden aikana noin yhden tekstin viikossa sitä mukaa kun sukellusvene Kurskin hukkumisesta ylipäätään mitään tietoa pinnalle tihkui.


Tässä vain muutama runoelmasta, sangen usea piileskelee vielä vanhalla htm-sivullani. Saa häiritä.

:-(

Kursk-runoelma makoilee täällä näin:


http://gamma.nic.fi/~juhatik/barents.htm

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Issalta talvinen narsissi

Vuodelta 1813

narsissitkin
nokipölyssä
pystypäin




Seuraava on vanhempi Tikkis:



Kukkapenkissä
viime vuoden roskia,
ja narsisseja.


Vielä toinen, lähes toisinto:


Kukkapenkissä
krookus puhkeaa kukkaan
lumen tilalle.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014




Joskus minusta tuntuu
että miksi pohtia itsestään selviä,
kirkkaita asioita.

Arvoitus
johon tuuli
ei kerro vastausta.
Tai kertoo.
Eikä kerro





Tämäkin teksti on otettu talteen poistetuista

Alunperin ilmestyi vuonna 2009


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Batumskaja Bukhta

Batumskaja Bukhtan vesi lainehti
                            lainehti ja vihersi
Laiva keinui mainingeilla.

Satoi vettä.
Putket lotisivat.
Kannelle loiskui vettä, 
Läntinen taivas ja meri ikkunan takana, 
      valoisat ja aavat,
         pilvisen päivän muisto, nyt,

idänpuoleinen taivas hohtaa kylmää,
   lähestyvän syksyn väriä.

Meri melkein mustana, tummenee,
       sinisiä vesivärejä.

Rannalle syttyy valoja, 
     vuorille paistoi  vielä äsken aurinko.

Kukkulalla nostaa pimeästä pensaikosta V.I. Lenin
     neonvalopäänsä, 
          katsoo niska tanassa taivaaseen.


Ilta sujuu. Laiva keinuu,
   luotsivene ajaa joka kerta ohitse, 
        valkoinen vene,
           länteen menee laiva,

perävalo näkyy jonkin aikaa,
           sitten laiva on mennyt,
                             lähtenyt.



Taivas mustuu nopeasti.
  Tummassa meressä on tuuli,
    ja laivojen muistot.



Tämä teksti on kokoelmastani Sulle on sanoma täällä vuodelta 1972. Sivulta 45. Pari painovirhettä korjattu.

Vielä 1970 luvulla Suomeen kuskattiin öljyä Neuvostoliitosta Mustanmeren itäisimmästä perukasta, Batumista. Kaupungin takana kohoavalla vehreällä rinteellä oli neonvaloputkesta taivutettu suurikokoinen V.I. Leninin pää. Batumin öiset valot eivät häirinneet Leninin valoa. Teki modernin vaikutuksen. Muistan että Lenin Koottujen teosten teksteistä löytyy mm. Leninin kirjoitus aiheesta miten valtakuntaa sähköistetään.

Leninin Kootut ovat minusta aidompaa tekstiä, päinvastoin kuin Stalinin 10-osainen Kootut. Sain kerran lahjaksi Leninin Valitut, joissa teksti oli puserrettu neljään osaan. Minusta alkuperäinen yli 40 osainen on sentään jotakin. Stalinin teksti ei minusta oikein nk. vedä. Suomennoskin lienee eri kaadereiden työstämää? Hyvänkin kirjan puiseva suomennos latistaa, kuin myös voi parantaakin.

Tuo 1970-luvun alun matka saattoi olla sellainen missä ketään ei laskettu maihin. Batumissa oli koleraa. Saimme rokotteita käsivarsiin mutta silti emme päässeet maihin. Kököttelimme laivalla, katselimme maisemia.

Tavan mukaan odottelimme aika usein redillä jonkin aikaa ennnenkuin päästiin hakemaan laituriin lastia. Redillä on rauhallista sillä laivan pääkone ei jyristellyt eikä propelli värähdellyt...


Muistin että tämä Batumin Lahden kirjaus olisi ollut HTM-sivuillani. Eipäs ollut.

Toin sen nyt tänne, kertoo samasta mustasta merestä jonka itäisin lahti on nykyisin Georgiaa. Pohjoisessa on kiistanalainen Krimin ulkonema, jonka nimeen jo yksi sota aikoinaan käytiinkin.

:-(

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vapauden punainen lanka




ikkunastani näin Venäläisen auton ajavan ojaan,
joku nauroi mieletöntä naurua:
   minua ei asia liikuttanut lainkaan
saatoin rauhassa nauttia pakkaslumen narskunasta
kaupunkilaiskenkieni korkojen alla
isovatsaiset maalaiset kuuluivat vitsailevan kengistäni
isovatsaiset maalaisisännät
    ja se Venäläinen auto lumihangessa
lytyssä
huomenna pyydän komissaarilta lupaa ostaa
  sukset ja lapikkaat
hiihdon opas pitää myös ostaa
joskus hiihdän varkain puoluesihteerin puutarhaan
    omenavarkaisiin
yhtä hyvin voisin rakentaa ison talon punaisista tiilistä



Lähde: Juhani Tikkanen, kokoelma Vapaus. Sivulta 16, Talvi -runo.



Saate tuohon tekstiin vuodelta 1966:

Olen aina ollut vastapuolen mielestä väärällä puolella; stalinistit taisivat pitää minuakin tappolistoillaan, ja vasemmistolaiseksi minua tunnutaan pidettävän jossain vieläkin. Totuus on Niilo Wällärin perimässä, olen Wällärin henkisistä aatteista kasvualustani saanut ay-mielinen ja mielestäni solidaarinen tasavaltalainen.

Toinen vahva muisto; katkaisin uudet sukseni matalassa metsäojassa ja voi sitä katkeruutta. Sukset katkesivat koska en pitänyt niitä puulautoja riittävästi ulkona norjistumassa, ja sama maisema edelleen; sain isoveljeltä kompassin synttärilahjaksi ja Lavamäen korpimetsissä harjoittelin kompassin avulla suunnistamaan. Ongelma oli että tunsin ne takametsät melko hyvin.



jk.

Tämä ei liity mitenkään Krimin II sotaan vuonna 2014?