sunnuntai 20. elokuuta 2017



Ikkuna oli jäänyt yöksi auki. Ei se veto eikä viileys, mutta yksi hyttynen iloitsi minut löytäessään.



yö yöltä
valo pakenee --
hyttysen lyhyt lento


lauantai 19. elokuuta 2017

Turku 19.8.2017





sorsat uimassa
yksimielisinä
ylävirtaan


perjantai 18. elokuuta 2017


jatkoa eiliseen merkintään:

syksyyn tullessa
kaisla on muhkeimmillaan
- viiltävä talvi

torstai 17. elokuuta 2017



Lainasin kirjastosta Tomi Kontion runoja. Sivua 23 lukiessa kirjasin kommentin:



kaislikko
vaatteet päällä
odottaa sadetta -
lähestyvän syksyn tuoksu



Loppurivin takia tuon voisi katsoa miltä se kuulostaisi Englanniksi?

Sitten joskus, jos syksykään edes tulee?



keskiviikko 16. elokuuta 2017

Metsäkö jäitä halajaa





valoisa vesi -
jäitä odotellessa
varovat metsää


sunnuntai 13. elokuuta 2017

synttärieni 
jälkeisenä aamuna 
liskomies kuiskaa totuuden



olen sidoksissa 
        tavuihin 
rivien kahleet 
     murjovat 
vapautta
               rönsyillä 


(en rönn = yx pihlaja)


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kotikärpäsellekin voisi antaa bonuksia







Kärpänen huilaa -
kesä jatkuu ulkona,
ja sisälläkin


lauantai 5. elokuuta 2017



näyttää kuin pesisi
kesäistä vuorta -
auringonnousu



Copyright Issa vuonna 1800, suom. versio j.t.

perjantai 4. elokuuta 2017


Kulahtaneen 
 ilman tilalle 

ei vaihdu uutta ilmaa,

      tyyntä
  



Alkaa sataa,

   käytetty ilma peseytyy,

kuihtumisvaarassa olleet ruohot 
    nostelevat varsiaan.


        Tulee tuulelle 
        uutta tilaa räyhätä.
        Mahtuu ajatuksia

                julkeitakin





torstai 3. elokuuta 2017



jos kadut puhuisivat
liikennevaloissa
kolaroimatta

jalankulkijan päätä pakottaa
kääntyy korvakuulolla
kuulemaan

meteliä


keskiviikko 2. elokuuta 2017



liian lyhyt yö -
sade litisee katuun
vielä aamulla




Versio 2:

nää aamulla
sade ei enää noru
eikä litise



tiistai 1. elokuuta 2017


Sade odottaa - 
pilvi käy täyttymässä 

               kurkkua kuivaa
              puolityhjänä
             puolikuivana 
           
            mukava tauko 

     ja heti pian 
               
                  sataa taas



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Verikavio.
Gerður Kristný (s. 1970)
suom. Tapio Koivukari
Savukeidas 2013. 128 sivua.
ISBN 978-952-268-077-8.

Netistä infopätkä:
Pohjoismaisiin Eddan jumalrunoihin sisältyy Skírnirin taru, kertomus siitä, miten hedelmällisyyden jumala Freyr istuutui ylijumala Óðinnin istuimelle, josta näki kaikkiin maailmoihin, iski silmänsä hiisineito Gerðuriin ja lähetti palvelijansa Skírnirin hakemaan tätä itseleen jalkavaimoksi. Palkakseen Skírnir saisi mahtavan miekan ja sotaratsun, itsensä Verikavion.Islantilainen runoilija Gerður Kristný (s. 1970) kertoo vanhan tarun naisen ja luonnon näkökulmasta, äänessä on hiisineito Gerður.

Kaivoin Savukeitaan sivulta tuon tuoteselosteen ja kannestakin kuvan.
Usein jotain parempaa tekstiä lukiessani minuun hiipii tarve ottaa kynä ja kirjoitella jotain muistivihkoihini.
Seuraava piti kirjoittaa kun lukaisin tuon Verikavion, mutta ei siinä Verikaviosta tuskin käsitystä saanee.

Ratsun selästä
hyppää maahan, ja riisuu
valjaat, alaston


(Tälle lyhyttekstille copyright Tikkis 28.7.2017)

Sivulta 125:

Siellä on minun maani
öiseen rauhaan kiedottu


Jos olisin akateemisen lurauksen vallassa niin minun pitäisi laatia hieno tekstianalyysi fiksuine ajatuksineen, mutta kun en ole kenenkään vallassa?


Vielä yksi Tikkis:

Röknäsin savut
jalkojeni juuresta
haihtuvat tuuleen


Tuon taustalla matkamuisto k.o. paikasta joskus 1970-luvulta.

Sitä on vaikea tulkita haikuksi, koska kigo-sana taitaa olla siellä Röknäsin koloissa piilossa, ja kun sitä härnäsi niin ohut savu vain oli vastauksena.

Savu? Syksy, mutta syksyllä on yleensä myrskyjä eikä herttaisesti savuja haihduttavia tuulosia?

Senryuu kenties?

Minulle riittää termi Lyhytruno.


Parisataa vuotta sitten Hokkaidon saarella kulki tunnistamattomaksi jääneen runoilijan, Kushiro Hokkaidolaisen henki:

Tuulet mereltä
puhdistavat riidatkin
naapureiltani


Copyright Kushiro Hokkaidolainen, suom. versio j.t.

Seuraassa Issan jutussa vuodelta 1803 ei ole epäselvyyttä Kigo-sanasta:

tuuli kylmettää
toisen hihoistani ...
syksyinen sade



Copyright Issa 1803, suom. versio Tikkis 2017.

Mietin minkälainen ympäristö kylmää vain toisen hihan, toinen jää lämpimään. Sitä jään mietiskelemään.


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Toivo Laaksolle yksi juttu



Kuva on otettu Jyväskylässä vuonna 2014. Menin Sepon Kanssa sinne Topia tapaamaan. Tuo kuva on sieltä.

Topi kirjoittaa Facebookiin usein syväluotaavia tekstejä, jotka erottuvat valtavirrasta.

Topi ei kiistele esimerkiksi Trumpin ja Putinin välisistä suhteista. Hän pitää asiat ominaan ja kirjoittaa niistä.

Topin tekstejä lukiessa 
pitää varautua sukellukseen. 

Sanojen sidoksien väliin 
   johtaa mielen lokeroista 

          taikapuita

jotka ohittavat ajan olemuksen, 
  irtautuvat 
     ja kiinnittyvät 
          tekstiin kokonaisuutena




  Kun tekstin on lukenut 
    se kiinnittyy 
mieleen palloksi 
      vireäksi hieronnaksi. 

Kampaamaton tukkani 
   viihtyy tekstin vedossa
  ja asettuu mielessäni 

      kuten maailman pitäneekin asettua.






Topille terveisin

Tikkis heinäkuun lakastuessa vuonna 2017

torstai 27. heinäkuuta 2017





Pyörivä maailma -
usvasta ei erotu
mitä tapahtuu?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017





Taivasosuuksiin
päässee osalliseksi
kiipeämällä?


tiistai 25. heinäkuuta 2017



kuuelämänlanka --
yhtä kerrallaan tuuli
kahistaa niitä




Copyright Issa 1803. Kasvin tieteellinen nimi on Ipomoea alba
Kuuluu Elämänlangat - sukuun.

Kuvan löysin piileskelemästä Netin varjoista.
Tekstissä on läsnä kesäinen tuuli joka aika ajoin käy seurustelemassa valkeitten köynnöskukkien seassa. Issakin?






maanantai 24. heinäkuuta 2017




Suuret ja pienet purjelaivat kävivät Turussa. Tämmöisen pienen ja harmaan bongasin tulopäivänä.

Vielä minäkin
kasvan purjelaivaksi
ja lähden merille!


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017




Tämä kuva on kesälomalta. Tein siihen pienen tekstin.




tuulen väreily
käy suolammen pinnalla
ja haihtuu pois

lauantai 22. heinäkuuta 2017




Maanjäristys Kos saaren ja Turkin välissä oli 20.7.2017.

Vahingoja ei Turkin tilanteeseen verrattuna suuria, mutta media sen uutisoi tapahtumana.


Mantereet liikkuvat -
pakolaiset Turkista
eivät pääse pois?




Työversio tekstiksi oli ensin:

mantereet liikkuvat
rantahiekka ratisee
...





perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tall Ships Turussa 21.7.2017



Vietin perjantaina laatuaikaa jokirannassa ja napsin muutaman kuvan itselleni muistoksi.
Tämä pitää jakaa tutuillekin, tein siihen lyhyen tekstin:


ajakaas hiljaa
jotta kaukoseilurit
saavat huilata

torstai 20. heinäkuuta 2017

Sedov tuli Turkuun 20.7.2017



Tall Ships 2017, kameraani tallensin Sedovin.

Alla Sedovia bugseerataan Aurajokeen 20.7.2017.





Vuonna 2003 kuvasin myös muutaman näpsyn samasta laivasta!
Sedovista muutama kuva v. 2003 Turun visiitiltä.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Hannu Helinin Tsvetajeva



Marina Tsvetajeva: Valitut runot, 1995, (C) Pulvis & Umbra.
Käännökset Liisa Viitanen, Sergei Tšerašov ja Hannu Helin
ISBN 951-97080-0-6, 130 sivua.

Pari viikkoa sitten kehuin M-L Mikkolan vastaavaa suomennosvalikoimaa
blogissani 5.7.2017. Kts täältä:


https://juhanitikkanen.blogspot.fi/2017/07/marina-tsvetajeva-ylistys-hiljaa.html



Nyt kahlailin Helinin Tsvetajevaa yhdessä M-L Mikkolan version kanssa. Molemmilla on reilut 100 runoa, mutta ei lähellekään samoja. Jokunen tärkeimmistä toki on, kuten Runoelma Lopusta. (Helin ss 70 - 93, ja M-L ss 188 - 215.) Suosittelen vankasti molempien versioiden lukemista. Sama runoelma mutta silti niin erikuuloisia. Kuvastanee alkutekstin foneettista latausta? Ja kenties kääntäjienkin omaa sisäistä latausta asiaan?

Mietin kuinka hieno kulttuuriteko olisi jos molemmat suomeksi ilmestyneet versiot olisivat ilmestyneet samoissa kansissa. Helinillä ja Marja-Leenalla on paljolti eri painotukset valinnoissaan.

Pulvis & Umbra lienee jo kadonnut olemasta, mutta mikä estäisi sitä silti perikunnan luvalla julkaisemasta?

Seuraavassa näyte pulvis & Umbran laitoksesta, sivulta 106-107:

PUUTARHA

    Tälle helvetille,
    tälle houreelle, anna
    minulle minun elämäni
    lopulla puutarha.

    Elämäni lopulla,
    vanhojen houreitten:
    työvuosien, kyttyräselkäisten
    vuosieni vuoksi...

    koiran kohtaloisen
    elämäni lopulla, anna
    aarre: vuosista kuumista
    viileä puutarha...

    karkurille tälle, anna
    minulle minun puutarha:
    ei kasvoja siellä, yksiäkään,
    ei sielun sielua, siellä!

    Puutarha: eikä sipsutus!
    puutarha: eikä silmäys!
    puutarha: eikä naurahdus!
    puutarha: eikä vihellys!

    Minulle minun puutarha anna:
    ei korvan korvaa, siellä
    ei tuoksua tuoksun!
    ei sielua, yhtäkään!

    Minulle sano: jo riittää piina, tässä sinulle
    puutarha yksinäinen, kuin sinä itse.
    (Mutta sinne edes Itse älä jää!)
    puutarha, yksinäinen, kuin Minä Itse.

    Puutarha sellainen minulle minun elämäni lopulla anna...
    Se puutarha, kenties, on maailma tuleva?
    Se minulle elämäni lopulla
    anteeksi annoksi sieluni anna.


1. lokakuuta 1934

© Pulvis&Umbra

Vuonna 1997 eivät Otava, WSOY, eikä Tammi Helinin Tsvetajevaa suostuneet julkaisemaan. Kustannus OY Siltala innostui onneksi M-L Mikkolan käännöksestä vuonna 2017. Siitä pisteet Siltalalle.

Huomasin että runoelmasta Säkeitä Moskovasta Marja-Leena oli jättänyt osat #7 ja #9 pois.

Mietin että miksi, alla kyseiset kohdat Hannu Helinin vuoden 1997 laitoksesta:



7

Seitsemän kukkulaa, kuin seitsemän kelloa,
ja seitsemän kellon kellojensoitto.
Neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä,
kellojen seitsenkukkula!

Kellojen soidessa, juhlapäivänä
Joann Bogoslovin, synnyin minä.
Talo kuin piparkakku, ympärillä vitsasaita
ja kultakupoliset kirkot.

Ja rakastinhan minä sitä, ensimmäistä soittoa,
päiväjumalanpalvelukseen valuvia nunnia,
kuumaa unta, parkuvaa tuulta uunissa,
ja naapuripihan puoskarieukkoa.

Johdata nyt minua, roskaväki Moskovan,
heikkomielinen, varasteleva ja lahkolainen!
Ja pappi: tiukemmin sulje suuni,
kelloisella maalla Moskovan!

Kazanskaja 8. heinäkuuta 1916

© Pulvis&Umbra (sivulta 18)


9

Pihlajaan syttyivät
punaiset marjat,
putosivat lehdet,
ja synnyin minä.

Kiistelivät sadat
kirkonkellot.
Ja päivä oli lauantai:
Joann Bogoslovin.

Minua vielä nytkin
haluttaa jyrsiä
kuuman pihlajan
katkeria marjoja.

16. elokuuta 1916

© Pulvis&Umbra (sivuilta 19-20)

Mikkolan Siltala painoksessa ei ole sisällysluetteloa, jota olisin kaivannut kun yritin kaivella eroaja valinnoissa. Mutta eroja ilmenee heti alusta, eli niitä on. Eli nämä molemmat valikoimat yhdessä ovat hieno paketti Marina Tsvetajevan runoudesta, kiistatta.

Kiistoja olen kuullut olevan, mm. Mikkolan Esseessä Marina Tsvetajevan elämä ja runous on tiettävästi pari melko pahaa virhettä, jollei peräti nykytiedoilla valhettakin. Nehän olisi seuraavaan Siltalan laitokseen tuiki helppoja korjata?

Helin ei mitään alkulausetta tehnyt vaan antoi käännösten puhua suoraan. Kronologisen elämäkerran Helin julkaisi. (Kts tuossa aikaisemmassa bloggauksessani tarkemmin.)


Venäjästä kääntäminen on hankalaa. Ja usein alkutekstin soinnut ja sävelet latistuvat säälittä. Sillehän ei voi mitään. Mutta kun luin näitä kahta rinnakkain niin aloin tuntea että sieltä molempien yhteisestä synergiasta saattaisi päästä lähimmäksi Tsvetajevaa suomeksi.

Vai miten tuo pitäisi diplomatian koukeroin ilmaista?


ENNEN EUROOPPAA
  



Minä tiedän totuuden! Älkää
pitäkö muita totuuksia!
Ei pidä ihmisen ihmistä vastaan taistella,
maan päällä missään!
Katsokaa: on ilta; on jo kohta yö.
Runoilijat, sotapäälliköt,
rakastajat, mistä te puhutte?

Tuuli on jo tyyntynyt, maa kasteesta kostea.
Tähtien tuisku taivaalla on jäätä kohta,
ja pian me kaikki nukahdamme maan alle,
me jotka emme antaneet toistemme nukkua sen päällä.


Runo kirjoitettu 3. lokakuuta 1915, ei 2017!

© Pulvis&Umbra 1997 sivulla 7.

Vielä ote Anneli Heliön Ahtamatovan Kootuista:




Mietiskelee Tikkis Turusta 19.7.2017





tiistai 18. heinäkuuta 2017


Jokirannassa
Hiirenvirna ja Horsma
huiskuttelevat --
joki virtaa ohitse
eteensä katsomatta


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pilvien lisäksi taivaskin synkkenee öisin



ei mitään uutta -
ilta illan jälkeen yö
tulee aikaisemmin



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Auringon viimeiset pohjoissäteet


Ensin tein tämän:

Taivaan täydeltä
auringon säde työntyy
ruohojen juuriin



Aihe on vanha ja toteutus ei tunnu siihen uutta löytäneen?

Mietin Saanaa ja vaikkapa Ailigaksen pohjoisrinnettä:


Pohjoinen rinne -
keskiyön auringonsäde
häikäistyy lumeen



Synonyymi termistä lume on liian lähellä?


Kaukaisen kaverini Kushiro Hokkaidolaisen luonnoksista en muista pohjoisen keskiyön analyysiä,
joten tein seuraavan kaveriapuna:


Kuiva heinäkuu -
itätuuli mereltä
tuo suolan tuoksun



Seuraavan Issan kesäjutun vuotta ei ole tiedossa, yhtä kaikki kesä mikä kesä?



kasvimaalla tuulee --
ihmisillä
uupuneet kasvot


Copyright Issa, suom. versio j.t.

lauantai 15. heinäkuuta 2017





valkea kukka
valvottuaan koko yön
repsahtaa vähän



perjantai 14. heinäkuuta 2017

Maariankello väistelee aurinkoa, ja tuulta

Aamulla Turussa +15 C. Tuulee.



Pihalla Maariankellot kukkivat.
Yritin vangita niitä kameran linssiin. Jos kamera olisi ollut jalustalla niin kukat huiskivat ja heiluivat navakassa tuulessa.

Ihan kuin pienet kakarat.

Jo melkein viikon kukkakellot tuolla heiluneet...



heinäkuun huiske ...
aamun viileä tuuli
nuolee kelloa

torstai 13. heinäkuuta 2017


kostea tuuli
katkaisee kukan varren - -
julma heinäkuu


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tuomaanpuiston palvelubussin pysäkiltä




bussipysäkillä
odottavat sadetta
kasvaakseen taas


tiistai 11. heinäkuuta 2017

AY-kaislat


Minulla oli jokunen vuosi sitten kaislarunoja, tämä niihin vielä lisää:


tiheä kaislikko
suojaa heikkoja tuulen
tuiverrukselta



tästä työstöversiokin:


heikot turvataan
kaislikkoryteikössä -
yhteisön turva


Tämä on hiukan naivi, mutta muistuttaa kaislojakin AY-liikkeen voimasta?


Bonuksena:


tiheä metsä
ei suojaa hyttysiä
talven kiroilta



maanantai 10. heinäkuuta 2017

1.


valju täysikuu
auringon latistama
pilvetön taivas



2.

ilman sateita
sammakon kutulampi
pölyinen polku


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ezra Poundia plaratessa


ulkopuolinen
pienen talon veranta -
sateella liukas



Tikkis 7/2017. Tuon tein Poundia taas selaillessani:

THE CANTOS
OF
EZRA POUND,

A New Direction Book 1996.

Canto LXXII on tässä laitoksessa jo myös Englanniksi. Alunperin tämä oli vain Italiaksi.

Canto LXXIII on edelleen vain italiaksi. Aliotsikkona tälle on Cavalcanti / Corrispondenza Repubblicana

Netissä siitä on englanninnos.
Canto LXXIII in English


Ezrra Pound oli sodan aikana Italiassa ja mukana radiolähetyksissä herjaamassa omaa isänmaataan.
Kun Italia / Mussolini hävisi osaltaan sodan niin Ezra Pound pidätettiin "kansanvihollisena" ja toimitettiin USA:han tuomittavaksi. Tuomio muuntui passitukseksi mielisairaalaan. Sieltä hänet kotiutettiin vuonna 1958 ja Pound palasi Italiaan, missä kuoli puolittain erakkona vuonna 1972.


ihmisen iho
pitää tuulet loitolla
sisuskaluista




Kts myös Pound Tikkiksen htm-sivulla.


lauantai 8. heinäkuuta 2017




nostaa vartensa
auringonsäteen imuun
valoa kohden



Ensin minulla oli kolmirivinen joka tarvitsi kuvan, kun otin kuvan niin muokkasin luonnosta tällaiseksi:


otsonisäteet
karvoihin katsomatta
kesä on valo

Tai toisinpäin, että kolmirivinen tarvitsi kuvan.




Tavuja riittää -
ja jos huomenna etsin
on ruoho silläaikaa kuollut

perjantai 7. heinäkuuta 2017



Pihalta pääsi metsään, nyt se on hakattu raiskioksi.

Kantoja on merkkinä puiden joukkosurmasta.

Uusia taimia versoaa,
uusi metsä nousee muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Ei hätää.

Paljasta maata ei erota,
varpuja, heiniä, risuja, kasveja,

eikä mitään järjestystä, kunhan kasvavat,


Oivallinen kasvualusta
kasvattaa metsärunoutta,

sanat lomittuvat
ihankuin oikeatkin risut -
kyllä se tästä







itku ei auta,
aurinko kuivattaa
minkä taivas kastelee


torstai 6. heinäkuuta 2017

Metsä on sopuisat puut, useita



Männyt varttuvat 
sovussa toistensa kanssa 
        neulanen kerrallaan 


Onko metsä metsä ennenkuin 
  heitä on monta, monikossa


paljonko on monta puuta? 







keskiviikko 5. heinäkuuta 2017


Marina Tsvetajeva,
YLISTYS, hiljaa!
Ilmestyi tänä vuonna Siltalan kustantamana.

Kääntäjänä Marja-Leena Mikkola.

Tuli & Savu # 89 julkaisi Pauli Tapion kirjoittaman esseen kirjasta.

Tuli & Savu konstailee tekstinsä taiteellisuudella, nyt arvostelu-osaston fontti on laimeaa pinkkiä, joka yrittää naamioitua painopaperin sisään:


(Korjasin hiukan fontin värin vahvuutta luettavuuden parantamiseksi.) Pauli Tapion juttu on herkutteluun houkutteleva. Tsvetajevaa on suomentanut aikoinaan mm. Hannu Helin, jonka Pulvis & Umbran version onneksi vielä löysin taltioistani. Se on siltä ajalta kun Hannu Helinin kanssa erilaisia juttuja aika ajoin juteltiin. r.i.p.

Nyt pitäisi lähteä lueskelemaan kumpaakin versiota!

Jätän sen johonkin mukavaan sadepäivän harrastukseksi ihan suosiolla, selailin sieltä ja täältä.

Molempi parempi?

Ilmeistä on että Marina Tsvetajeva on sukua Pushkinille Venäjän kielensä taituruudessa että häntä pitäisi lukea ensin venäjäksi ja sitten miettiä miltä tuntuu tai kuulostaa.

Marja-Leena Mikkola osaa venäjänsä ja on itsekin kelpo runoilija, että täytynee tallustella sammakon kirjakauppaan ja tehdä Mikkolan käänöskirjasta kaupat. Siltä reisulta ei jää rahaa torikahvilan pullakahvihetkelle, mutta lienee sen arvoista!

Nyt selailtavana olevan kirjan löysin Turun Kaupunginkirjaston Runohyllystä. Hänet pitää palauttaa sinne ajallaan kiltisti, muuten joutunen mustanpuhuvalle rötöslistalle?

Pulvis & Umbran versiossa on vuosilukuja Tsvetajevan elämään. Uskaltaisinko tähän loppuun kopsata siitä pätkän, alunperin copyright on siis Hannu Helin ja Pulvis & Umbra:


...

Luvaton lainaus alkaa:

Pulvis&Umbra / Hannu Helin

MARINA TSVETAJEVA

(s. 26.9.1892 Moskovassa - k. 31.8.1941 Jelabugassa)

1892
Marina Tsvetajeva syntyi Moskovassa, 26. syyskuuta 1892. - Marinan äiti oli puolalaista sukua, Anton Rubinsteinin oppilas; luopui isänsä tahdosta konserttipianistin urasta. - Marinan isä oli filologi, ensin Kiovan ja sitten Moskovan yliopiston taidehistorian professori; ensimmäisen venäläisen kaunotaiteiden museon perustaja (myöhemmin Puškinin museo).

1894
syntyi sisko Anastasia, Asja.

1902
äidin sairastuttua tuberkuloosiin Marina ja Asja viettivät seuraavat kolme vuotta äitinsä kanssa Italiassa, Sveitsissä ja Saksassa; äidin ollessa parantolassa, tyttäret opiskelivat sisäoppilaitoksissa.

1906
äiti kuoli 5. heinäkuuta perheen kesäkodissa Tarusassa.

1910
Marina julkaisi 18-vuotiaana 500 kappaleen omakustanteena ensimmäisen runokirjansa "Ilta-albumin".

1912
tammikuussa avioliitto 18-vuotiaan Sergei Efronin kanssa, johon Marina oli tutustunut puoli vuotta aiemmin Koktebeilissa; ilmestyi toinen runokokoelma "Taikalyhty". Syyskuun 5. päivänä syntyi tytär Ariadna, Alja.

1914
suhde Sofia Parnokiin, kääntäjään ja kriitikkoon, myöhemmin runoilijaan; kesti lokakuusta -14 helmikuuhun -16.

1915
Sergei lähti lääkintätehtäviin rintamalle.

1916
ilmestyi "Virstat I"-kokoelma, joka merkitsi käännekohtaa Tsvetajevan kehityksessä.

1917
13. huhtikuuta syntyi toinen tytär Irina (kuoli nälkään orpokodissa 2. helmikuuta -20, vaikka Marina toimitti hänet sinne paremman ja runsaamman ruuan toivossa). Sergei liittyi Valkokaartiin Krimillä, Marina jäi eristyksiin Moskovaan; viiteen vuoteen hän ei kuullut Sergeistä mitään; oliko tämä elossa vai ei.

1921
"Virstat II"-kokoelma. 1. heinäkuuta kirje Sergeiltä Prahasta.

1922
15. toukokuuta Marina saapui Berliiniin. Ja 1. elokuuta Prahaan, jonka ulkopuolella pienissä kylissä hän eli seuraavat kolme vuotta. Sergei asui viikot Prahassa, ja opiskeli Tsekkoslovakian valtion myöntämällä emigranttistipendillä Prahan yliopiston filologisessa tiedekunnassa.

1923
"Ammatti"-kokoelma ilmestyi ja merkitsi lopullista läpimurtoa. Suhde Konstantin Rodzevitsiin kesti syyskuusta joulukuuhun -23, "Runoelma vuoresta" ja "Runoelma lopusta" syntyivät suhteen loputtua.

1925
1. helmikuuta Venoryssa syntyi Georgi, "Mur". 1. marraskuuta perhe muutti Pariisiin.

1928
viimeinen julkaistu kokoelma "Venäjän jälkeen" ilmestyi Pariisissa.

1934
Sergei liittyi järjestöön (hänestä tuli sen pääsihteeri), jonka tehtävänä oli helpottaa emigranttien paluuta Neuvostoliittoon (itse asiassa hän värväsi agentteja NL:n salaiselle poliisille.)

1937
maaliskuussa Alja palasi Neuvostoliittoon; vuoden lopulla sisko Asja lähetettiin työleirille. Syyskuussa Sergei sekaantui NL:n salaisen poliisin entisen agentin, ja Trotskin pojan murhiin, ja pakeni Espanjan kautta Neuvostoliittoon. Marina suljettiin Pariisin emigranttipiirien ulkopuolelle.

1939
12. kesäkuuta Marina ja Mur lähtivät Pariisista ja saapuivat Moskovaan 18. kesäkuuta. Yöllä 27. elokuuta pidätettiin Alja, joka oli raskaana ja menetti kuulustelujen seurauksena lapsensa; seuraavat 17 vuotta hän vietti leireillä. Marraskuun 6. päivä pidätettiin Sergei; hänet ammuttiin tai hän kuoli leirillä -41.

1941
22. kesäkuuta Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Elokuun 8. päivänä Marina ja Mur evakuoitiin Jelabugaan, Tatariaan, jonne he saapuivat 21. elokuuta. Sunnuntaina 31. elokuuta Marina hirttäytyi; hän jätti jälkeensä kaksi kirjettä, jotka molemmat "katosivat". Mur ei ollut äitinsä hautajaisissa; hän kaatui taistelussa tai hänet teloitettiin tottelemattomuudesta -44.


© Pulvis&Umbra

Terveisiä Hannulle!

Loppuun kuva Siltalan teoksen takakannesta:


Tikkis Turusta 5.7.2017


aamun kosteus -
vastapestyt varpaani
ruohon juurilla



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Francisco Goya Los Caprichos



Goya maalasi tämän teoksen v. 1797 - 1798.

Tämä kuva oli ensin ajateltu aloituskuvaksi mutta julkistaessaan 80 kuvan sarjan se oli # 43.

Tutustuin otokseen Goyan sarjasta teoksessa
POEMS FOR THE MILLENNIUM
Volume Three.

Toimittaneet Jerome Rothenberg ja Jeffrey C. Robinson.

UP of California Press, 1995. 930 sivua.


Goyan teos, koko 80 kuvan sarja on hänen kritiikkinsä vallitsevaan yhteiskuntaan.

Goya eli 1746 - 1828.


Alla kuvan alaosa vähän tuhdimpana:




Tämä on netistä löytynyt versio:



Kuvien copyright Francisco Goya, 1799.

Katselin kuvia, selkärangassa kävi väristyksiä, joku toi mieleen nykymaailman menon.

Kirjoitin ajatuksistani seuraavan tekstin:

Ihmisten pahuus 
   näkyy runoudessa
   kuuluu taiteista

päinvastoin kuin elukat
                    ihminen 
          pystyy tuhoamaan 
    itsensä

ilman katumuksen häivää.


    Voisimme ottaa oppia 
           susista 

      tai edes hyttysistä.

Vai oletko nähnyt 
että hyttynen söisi 
toisen hyttysen 
                veret?




Tikkis heinäkuussa 2017

maanantai 3. heinäkuuta 2017


Toki ruoho kasvaisi 

    korkeuksiinkin?

Tuulen heiluttamaksi. 
Sateessa rehevöitymään

           mutta 

 käryävä bensapöristin, leikkuri
on päättänyt toisin,
     kaikki poikki
melkein juurta myöten



tasattu nurmi
miellyttää hallitusta,
yksikään ruoho ei erotu toisesta,
ei uhkaa vallan despootteja


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017


metsien kätköistä 
                  ääniä säteilee 

ääniaaltojen intensiteetti etäisyyden neliössä? 

tuulien pyörteet 
      eivät halkea

yhdistyvät 
   julmaksi tuuleksi 

vievät siitepölyt 
  
            vieraisiin

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Aamulla metsästä 
joku lintu ääntelee 
puhtaita lauseita

      kenelle? 

   Kuuntelin. Mietin mitä kieltä. 

Pisaisin ruohikkopöheikköön.

Käärmeet ei ymmärrä 
             laulumusiikista.

Lintu lopetti, taisi lentää metsän sisään.





tuulen piilossa
kyykäärmeen salapolku -
nurmikko heiluu



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Sultsinan ylistykseksi

1.

tuuleen metsästä
haihtuu sultsinahellan
hehkuva kuumuus



2.

lämmin sultsina
mennessään mahani syövereihin
hivelee sormia



torstai 29. kesäkuuta 2017



Kastelematta
juhannuskoivun lehdet
sinnittelevät

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017


hiljainen metsä -
koillinen tuo mukanaan
suopursun tuoksun


tiistai 27. kesäkuuta 2017



kymmenes kerta
ulkona pieraisemassa ...
pitkä yö



Issa 1812


maanantai 26. kesäkuuta 2017


kotikyläni --
puhdas vesi ryöppyää
huusinkin takana


Issa 1812. Suom versio j.t.


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017



Että viitsiikään
kiertää maapalloamme -
kuuma aurinko

lauantai 24. kesäkuuta 2017


1.

juhannusilta -
kaislikon hauki jahtaa
laihaa ahventa


2.

valoisa ilta -
tuuli näkee puhaltaa
hyttyset piiloon


3.

juhannustuuli -
kokko leimahtaa liekkiin,
yö ei pimene


4.

Juhannusilta --
sammunut kokko kytee
punerva hehku


5.

Juhannusyöllä
yksin tuulien kanssa
lippu hulmuilee


6.

röyhkeä tuuli
käy lipputangon kimppuun -
ei hetken rauhaa





perjantai 23. kesäkuuta 2017

meidän korville
vain turhaa meteliä
kukon kiekaisut

Issa vuonna 1812. Lanouelta vastaava rakenne:

meidän juhlammee
vain paljon melua
kukolle


Tuntematon Hokkaidosta:
kanat kaakattavat
kuuliaisesti kukon
ollessa kuulolla


torstai 22. kesäkuuta 2017

Katastrofin ainekset


Piti hakea metsästä mummon rappusten pieleen tuoreita juhannuskoivuja.

Mentiin sahan kanssa metsään.

Ensimmäinen valittu koivu jätettiin mättäiden väliin,

syvemmältä löytyi toinen sopiva.


Katselin kasvavien puiden latvojen ohi taivaalle.

Pohjoinen lienee tuolla, eli etelä on siis tuolla toisella suunnalla?

Löytyi se ensimmäinen kaadettu koivuparka.

Ja siitä melko suoraan osasimme takaisin pihaan.

Muutama utelias hyttynen seurasi minua.


Kaksi koivua -
keskenjäänyt elämä,
Juhannusuhri

1.

laulaa koko yön
metsän meluisa lintu -
koivut huojuvat


2.

yön jälkeen aamu
koivun oksat huiskivat
avattuja lehtiään



3.

yön synnyttämä
aamu raikaa tuoreena
kuin koivuvasta



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017


1.

Rankkasateella
korpimetsäkin kastuu
juuriaan myöten.


2.

joka kesänä
ukkossateet kastavat
aivan jokaisen



3.

Märkä suosammal
pidättää jonkin aikaa
vettä sisällään.
Ojitettu suo laskee
myrkyt järven kaloille.

tiistai 20. kesäkuuta 2017


unohda ruoskat -
jäätävä tuuli piiskaa
pyytämättäkin

maanantai 19. kesäkuuta 2017


lintu pakenee --
kääntyy mihin tahansa
ihmisten äänet


Copyright Issa 1824. Tikkis 2017:
pelokas hirvi -
metsän reunoihin asti
koirien haukku





sunnuntai 18. kesäkuuta 2017



Taas yhdellä puolueella puheenjohtajan vaalit.

Ratkaisevt äänet olivat ensin kadoksissa, mutta taisivat sittenkin löytyä?

Suomi pelastuu!
Uusi puheenjohtaja
on taas löytynyt!




Turun Sanomien uutisointi:

Touko Aalto selvin äänin vihreiden johtoon

Liittyykö uutiseen vinkki että joku toinen vaali ei ollut ihan selvin äänin?



Totuus ei huku
kansanvallan paineissa -
pilvet vaeltavat

lauantai 17. kesäkuuta 2017


1.
kostea tuuli
rapisuttaa metsässä
vanhoja lehtiä



R3 vaihtoehtoja:

kuivaa ruohoa

männyn neulasia



2.

sataa koko yön
kuivat risut kastuvat
metsä hiljenee



R3 vaihtoehto:

tulee hiljaista

perjantai 16. kesäkuuta 2017


valkoinen kissa
hiipii rotan reitillä -
ikiystävät?


torstai 15. kesäkuuta 2017


hiljainen piha -
rotta, eikä kissakaan
päästä ääntäkään


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017


Auton päälle oli asettunut erilaisia kasvinosia, kuten siemeniä.

Pesin niitä pois, luulivatko kasvavansa maalatulla pellillä isoiksi?



vihreä mato
uinuu konepellillä -
minne menossa?

tiistai 13. kesäkuuta 2017


Pitkän talven ja sitkeän kevään jälkeen kun lumet sulavat ja tulvivat meriin niin maasta nousee kukkia, ruohoja, puut lehtivät. Jokunen lintukin pesii.

Mereltä tuulee --
vastanousseet ruohot
heiluvat


(Vaikute Kushiro Hokkaidolaisen henkeen.)

maanantai 12. kesäkuuta 2017


värisee
kesän sateessa
ensi kukka


Copyright Issa, kirjoitusvuosi ei ole tiedossa. Suom. versio j.t.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Turussa Aurajoen rannalle on istutettu koristekirsikkapuita.

Oikean kirsikan tapaan hekin kukkivat nopeasti,
mutta tekemättä kirsikkaa syötäväksi.

Silmälle ilo.




vastapuhjennut
kevään kirsikankukka
kostuu sateesta



Maho kirsikka
ei ehdi kukkimiseltaan -
kuin kukkia

lauantai 10. kesäkuuta 2017


myrskyn mentyä
taivas yhtä hymyä -
saviset jalat

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Pikkulapset tapaavat mielellään oikaista lätäköiden yli.
On silmin nähden riemullista katsoa
miten vesi roiskuu.

Lätäköltä ei
kysytä tykkääkö se
roiskuttelusta.







itsepäisesti
jos hyppii lätäköissä
sukat kastuvat

torstai 8. kesäkuuta 2017


kun sade lakkaa
sateenvarjo kapinoi
turhautuneena

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017




Kouluopeista muistelen että kasvit yhteyttäessään valoa nielevät hiilidioksidia ja puhkuvat happea ilmakehään.

Eli jos ilmassa ei ole tarpeeksi hiilidioksidia niin kasvit kuolevat?




Vihreä seinä -
lankkupolku väistelee
hiilidioksidia

tiistai 6. kesäkuuta 2017


Vaikka on lämmin
ei pihalla istu ketään ...
tuuli yksinään



Tämän sorvasin luettuani yhden Issan vuodelta 1804:


talven tuulessa
saan puhua yksinäni ...
ilta


Kushiro Hokkaidolaisella voisi olla samanhenkinen iloittelu:

Kevään mentyä
huiskuttavat minulle -
kesäiset ruohot



maanantai 5. kesäkuuta 2017


kesäinen sade,
pilvenhattaran kosto -
kengät kastuvat


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017



kolea kevät
ohutkin päivänpaiste
kuin pyhäpäivä


lauantai 3. kesäkuuta 2017




Voikukkaparka
omalta osuudeltaan
kuin lämmittäisi

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viileää, koleaa, Suomen alkukesää siis



Turussa aamulla +5 C. Aurinko on jo hereillä.
Lämmittää minkä viitsii, laiskimus?

Issalta löysin yhden kolean:

koleaa, koleaa,
aurinko suvaitsee nousta
takanani


Vuodelta 1804. Issa oli vaeltamassa aamuvarhaisella kohden länttä.
Hänen selkänsä takana aurinko nousee,
antaa toivoa mukavan lämpimästä päivästä.
Kenties jo hellettäkin?


Tikkis Turusta 2017:


lyhtypylvästä
ei palella kylmässä?
pörröinen varis




Issan vastaavasta vuodelta 1803 saatu vaikute:



kun nojaan siihen
se muuttuu kylmäksi,
tolppa


Eli Issako on odottamassa jotakin jota ei tule.

Tuplakylmä?


Kuva otsikossa liittyy tähän aikaan mutta ei oikeastaan tekstiin.

Kivaa että joku uskoo
että on kesän aika.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Global Freezing

Kylmänkolotusta Turun yössä. Trump ikäänkuin onkin oikeassa, ei täällä mikään lämpene.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta maanpinnalla ilma ei lämpene.

Paleltaa.

Keittiön hellaan tulta ja nyt tuntuu talvisen lämpimältä, keittiömme.


Kesäinen talvi
pohjatuulten tuomana
jäänyt asumaan?



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Koska maailma on aina seuraava uni



Koska maailma on aina seuraava uni
Tuukka Terho 2017
ISBN 978-952-93-8622-2
104 sivua.

Sain kirjan, ihan omakseni. Posti toi.

Matkaopas möhköfantin häivyttämiseksi:
etukannessa pieni musta korppi (tai naakka?) on möhköfantin otsalohkon laskeutumisalustalla. (Kuva oikealla puolella.)

Takakannessa fantti on on poistunut, ja lintu on keskellä rauhallista katua,

keskellä kirkasta päivää.

Tätä aloitusta ihasteltuani aloitin sukeltamisen Tuukka Terhon kolmannen kokoelman Koska maailma on aina seuraava uni syvyyksien vilkuilun. Tai ilmojen, lintuteeman?

Valmistaudu olemaan väärässä

(Tuukka Terho sivulla 11, rivi 3.)




Tämä kuva on muistikirjani kannesta. Vertaamalla värimaailmaa tuli matkustusteema tyrkylle.
Elämä on ihanaa.
Hiustenkuivaajan lämpö.

(Tuukka Terho sivulla 22.)


Koska hyvä kirja usein herättää halun (himon?) kirjoittaa ja muistella tekstistä nousevia omia muistoja kävi minullekin niin.

Merimiesajoillani kävin taas kerran Ranskassa pienessä satamassa. Lähdin kävelemään rantakylän kujia. Suora tie vei jonnekin maalle päin. Jokea ylös olisi kai päässyt Pariisiin, joenrantakaupunkiin. Laiva jäi jokea alemmaksi, laiska laiva?

Kävellessäni tietä suoraan, en tiennyt minne, sama se, kävely oli tärkeintä, alkoi sataa. Sitten satoi enemmän.

Kastuin, ja jonkin ajan kuluttua tuli ensimmäinen virvokebaari kohdalle.

Tilasin tuhdin lasillisen Calvadosia.

Menin veskiin, siellä kädet sai kuivata kuumailmapuhaltimella. Kuivailin sillä samalla itseäni vähän takaa, paljon edestä, ja menin lipittämään calvadokseni.

Joku kysyi mistä tulin, kuka olen. Vastasin että Eskimo. Senverran osasin Ranskallani lausua.

Sade loppui, taukosi ainakin. Kävelin takaisin laivalle. Vaihdoin kuivat vaatteet. Työelämä laivalla jatkui taas.


On käyty kuussa, viritetty satelliitti sinne aika lähelle.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.


(Tuukka Terho sivulla 23.)


Tätä aiemmin Tuukka Terho on julkaissut kaksi kokoelmaa:

Huulilla, nolo tuuli,
Ntamo 2009,

Kunnes hämärä : runoja
Ntamo 2013, 104 sivua,
ISBN: 9789522154682


Tuukka Terhon kolmannen kokoelman plaraaminen on vielä kesken, mutta koska omistan yhden kopion sitä kirjaa ja se on hyllyissäni niin milloin tahansa voin sen ottaa esille ja jatkaa lukemista.

Aika on rajallinen käsite.
Aikakin taipuu suuren painovoiman vääntämänä
vaikka mutkalle,
mutta ei solmuun?


Tikkis Turussa, kun taivas ei tiedä että olisi jo kesän aika, vuosi on 2017.

tiistai 30. toukokuuta 2017



Kesäinen tuuli
heiluttaa lipputangon
tyhjää varjoa


maanantai 29. toukokuuta 2017

Tänään käytiin markkinoilla! Ostin Sammakon kirjakojusta Piketty:n Pääoman.
Selailin sitä tukka kammattuna, ajatellen että kuuluisaa taloustieteilijää pitää lähestyä siistinä.

Cool, englannin kielellä. Kuumaa minusta.

Piketty kirjoittaa ranskaksi, mutta tämä on nyt suomennos. Hyväntuntuinen.

Portsan katumarkkinoilla aurinko lämmitti, varjon puolella pienessä kaupunkituulessa olisi ollut vilpoista.

Ikäänkuin niin hautovaa hellettä olisi ollut.


Jokunen pilvi
luuhailee osoitteitta
taivaan puolella


Vielä yksi lyhyt, kolmirivinen kuvaus:


Kesä rynnistää -
pilvetkään eivät tiedä
sataisivatko





Thomas Piketty,
PÄÄOMA 2000-luvulla.
Suomentaneet Marja Ollila ja Maarit Tillman-Leino.
Into kustannus 2016.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pyhäpäivän ilmoja Turussa

Aurinko iskee otsonisäteillä pihan varjoihin asti.
Lämpötila silti vain + 14 C.
Pihalle nousee erilaisia vihreitä, istuttamatta, kasvattamatta.
Puut lehtivät.

Lienee optinen kesä.



Pihan vaahtera
syksyä pelkäämättä
tekee taas lehdet


lauantai 27. toukokuuta 2017


Harakan pesä -
emo käy aika ajoin
sensuroimassa?



Mauno Koiviston hautajaisista vanha juttu muistui taas mieleeni:


Moderni kasvatus -
Manu sai selkäänsä
sähköjohdosta


Tavutkin innostuivat, eikä tämä muutenkaan haiku ole, tuskin edes senryuukaan. Kolmirivi!

perjantai 26. toukokuuta 2017




Illan tuulessa
kaksi kaislaa huiskuttaa
toinen toisilleen.




(Alunperin tämäkin julkaistu Kaislarunoelmassa, Eksynyt sammakko, eli siitä vielä yksi syrjäytetty teksti)

torstai 25. toukokuuta 2017






Orpo voikukka
vihreiden saartamana -
ärhäkkää kesää!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

NATURAKAISLIKKO


vai kuvittelinko vain
       heleän Neitoperhosen istahtavan
     salskean merikaislanuorukaisen
 jäntevälle
         käsivarrelle!



(Alunperin julkaistu Eksynyt sammakko julkaisussa.)

tiistai 23. toukokuuta 2017



PITKÄN SADEKUURON JÄLKEEN




Pitkän sadekuuron jälkeen
huuhtoutunut kaislikko
kuivaa itsensä
poutapilven riekaleihin.


Aikoinaan julkaisussa:
Eksynyt sammakko ja täysikuu Kaislarunoja vuosilta 2000 - 2004.
ISBN 952-5129-19-5. LSK ry

maanantai 22. toukokuuta 2017



Valkea perhonen
sulkee siipensä yhteen:
kaislikko lepää.



sunnuntai 21. toukokuuta 2017





lehdet kasvavat --
odottamaan syksyä?
vain lyhyt kesä


lauantai 20. toukokuuta 2017



Satoi, tai paistoi;
jokainen kaisla tietää
kauneutensa.



Oli alunperin julkaisussa Eksynyt...

perjantai 19. toukokuuta 2017


Virrassa kaisla
painuu veden alle,
nousee takaisin.



Tämäkin alunperin julkaisussa Eksynyt sammakko ja täysikuu

Oli joskus myös pienen aikaa blogissani englanniksi 6/2006

torstai 18. toukokuuta 2017


Keväinen myrsky;
talviko ei ehtinyt
purkaa paineitaan?




Tämä on alunperin ilmestynyt julkaisussa
Eksynyt sammakko ja täysikuu Kaislarunoja vuosilta 2000 - 2004
ISBN 952-5129-19-5. LSK ry

keskiviikko 17. toukokuuta 2017


Keväinen hetki -
jos sen kirjaa muistiin
se muuttuu betoniksi


tiistai 16. toukokuuta 2017




rautainen aita,
ja vanha polkupyörä
lepäävät hetken



Label: voisi olla senryu? Haikuksi ei käy koska kigo-sanaa ei ole. Kuvasta toki voisi päätellä?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Pari ajankohtaista Issaa



lyhyet kesäyöt --
olen tarpeeksi vanha
tykkääkseni niistä



Issa vuonna 1819. Suom. versio j.t.



Nyt kun Suomen pohjoisosassa yöt heti valtaa innokas aurinko niin vielä yksi aiheeseen mahtuva Issa:


lyhyt kesäyö --
uusi punainen kukka
köynnöksen kärjessä



Issa vuonna 1819. Suom. versio j.t.


Ruosteinen katto
kiiltelee punaisena
yön sateen jälkeen



Tikkis 2017.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017



Pilvetön taivas
on auki ylös asti.
Sanovat, että
siellä olisi kylmää,
ja kovin tuulistakin.


lauantai 13. toukokuuta 2017




Liputon suru -
niin kylmää että silmut
eivät tarkene


perjantai 12. toukokuuta 2017


Meillä Raunistulan reunalla bongattiin taas lihava rotta! Vilahti talon avo-alustaan sokkelissa olevasta pienestä kolosta.

Pesiikön siellä rottaperhe?

Kuka heitä ruokkii?

Missä käyvät juomassa?

öinen hämäryys
herää tuhnusateeseen .
rottakin pesii



tiistai 9. toukokuuta 2017


huiskuttaa sisään
ystävällinen
paju



Issa 1819, suom. versio j.t.


Issan johdannossa teksti viittasi Kyoton "Mielihyvän alueeseen", nykyisin "Punaisten valojen alue".


(Monisteesta Issa 9000... sivu 132.)

maanantai 8. toukokuuta 2017




yritän nukkua ...
kylmä napavirtaus
ei halua




Copyright Tikkis 2017, suomennos j.t.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017


viidennen kuun
sadekin pitää tänään
rokulipäivän



Issa 1819. Suom j.t.

lauantai 6. toukokuuta 2017


sovitin jo kesäkimonoakin
yksinäisyys ...
Itäiset vuoret



Issa 1804.

itäiset vuoret: 36 vuorenhuippua Kyoton ja Biwa-järven välillä.
Yksi niistä on temppelivuori Hieizan.

Katso Hiei:n luostari runo # 95:
Runon kirjoitti Saki no Daisojo Jien (Abbot Jien)

perjantai 5. toukokuuta 2017

Issa lainavaatteissa


aamunkoitteessa
aloitan kevään ...
lainatut vaatteet


Issa vuonna 1803. Tämä liittyy läheisesti edelliseen Issaan.



Tikkis 2017 toukokuussa:



hikoileva yö -
aamulla pyjama
joutaa pyykkikoriin




uudenvuoden koomikot,
esittäkää vielä yksi!
kevätlumi


Issa 1803. Suom. j.t. Eka rivin "manzai" kääntäisin tässä uudenvuoden näyttelijöiksi.
Kyseessä porukka joka kiertaa juhlimassa esityksillään uuden vuoden, samalla kevään tuloa.


Tähän sopinee Kushiro Hokkaidolaisen aikaisemmin julkaisematon teksti:

vielä kerran
lumilintu visertää
kevään lumille




Tikkis miettii:


Tuleehan kevät
vaikka välillä härnää --
vilu viipyilee

torstai 4. toukokuuta 2017




sataa tihuuttaa --
pölyinen katu kostuu
juuri ja juuri


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

vaakkuva varis
tänään viidennen kuun sateet
laantuvat?

Issa 1804

tiistai 2. toukokuuta 2017



Viidennen kuun sade --
kuinka pitkään kaupungin
huilukielto?


Issa 1804.

Tuohon aikaan Issan kaupungissa oli pitkään ollut huilunsoittokielto.
Jatkuvat sateet lisäsivät ikävystymistä.

Toisaalta Viidennen kuun sade (nykykalenterissä Kuudennen kuun, eli kesäkuun sateet) oli parasta aikaa, ei liian kylmää eikä liian kuumaa.

Sateet lankesivat päivä päivän jälkeen nostaen kosteutta ja kasvattaen hometta talon nurkkiin.



maanantai 1. toukokuuta 2017

Vapun laskeva kuu



Vappupuheissa kuultaa uho riitoihin ja eri tahojen pakottamisiin?

Toisaalla on mietitty että jos siirryttäisiin nelipäiväiseen työviikkoon (Jos työviikko olisi neljä päivää? STTK Pamfletti 2017.) Uskon että nelipäiväinen tehostaisi tuottavuutta ja vähentäisi toisaalta myös tulevan SOTEn arvoituksellisia menoja.

EK julisti laskevansa palkkoja 10 %, kenties jopa 15%. Siihen ei liity työajan pienentämistä, kenties toisinpäin, vähän taas lisää vuosityöaikaa kenties?

Vappupuhujat uhkuvat luottamusta omiin taustaliikkeisiinsä. Harva havittelee eri tahojen yhteistä runtamaa, tai edes muuta keskustelua kuin kovaäänisten vahvistamaa uskontoa?

Yhdessä isompi joukko voisi saada jotain aikaiseksi?

Milloinkahan sellainen aika meille Suomeen tulisi?



kuu korkealla
kuin tavoittelisi
lisävoittoja



Tikkis Turussa vappuna 2017


Otsonisäteet!

Punalippu riehahtaa
aurinkotuuleen!



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017


Lumihippuja -
vapunaaton tuuletus -
katoille lunta


lauantai 29. huhtikuuta 2017




Ei taida tietää 
         illan räntäsade

  että huomenna
       on vapunaatto




perjantai 28. huhtikuuta 2017


kevätsurkimus -
vappusimankin kanssa
vain pikkumunkkeja


torstai 27. huhtikuuta 2017



Huhtikuu haihtuu -
toukokuuko parantaa
surkean kevään?


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017




Hiljainen sade
asettuu maan pinnalle --
päätepysäkki


tiistai 25. huhtikuuta 2017


Kevyt muistini -
kirjoitin kevätrunon
ihan kuin ennen ...


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Global freezing



Aamulla sateli lumiräntää! Autoon pitää vaihtaa kesärenkaat, muuten Liikenneministeri Berner sakottaa?

Linnut ovat vaisuja, ei laulata.

Muuten maailmassa menee sujuvasti, vaikka jotkut puolueet hävisivät vaaleissa niin toisaalta jotkut voittivat.

Tasapainotila.



Huhtikuun aamu -
pitää taas kaivaa sukset
talvisäilöstä?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Varpunen ei äänestänyt



Ranskan vaaleista mitään välittämättä yksi torivarpunen nokki kivien seasta jotain herkkua.
Ranskassa poliitikot saavat kähmiä henkilökohtaisiin etuihinsa miljoonatolkulla sekalaista ja joutavaa kansakunnan rahaa? Hiukan kuulostaa turkulaiselta kunnallispolitiikalta? Ranskassa nostanee vain äänestysonnea? Eniten kenties ainakin Suomessa radioaikaa saaneena Le Pen tuli siis toiseksi esivaaleissa. Hyvä tulos?

Kuva on eiliseltä kävelyltä kauppatorilla. (Ennenkuin se revitään ja siihen rakennetaan kauniita pienen kerrostalojen kokoisia autojen pakokaasujen maanpäälle-puhallusrakenteita. Malli näkyy Puutorin parkista, Tulevan toriparkin vieressä lähes tyhjillään humisena Louhi-parkka on vähän paremmin piilossa?) Raitsikkaahan torille ei päästetä? Ja Toriparkin rakentamisen jälkeen se ei edes raitsikan painoa enää kestaisikään? Kunnallisvaalit Turussa menivät ohi, ja katsotaan jatkuuko entinen Voimakkaimpien ja Röyhkeimpien tautinen meno ja rymistys Turussa.

Varpunen ei äänestä. Varpunen syö mitä löytää.





torivarpunen
nokkii herkkupaloja -
kivinen pöytä


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Hanhet jokirannassa




Hanhet rannalla
tutkivat pesäpaikkaa,
mutta ei löydy?


(Liittyy tekstiin Tyly maailma, kuva on tosin jokunen päivä sitten.)

Tyly maailma

Lähdin iltapäivällä kävelylle jokirantaan. otin kameran kaulaan, ajatuksena tallentaa jokiranassa kirkkoa vastapäätä usein viihtyvät paskaposkihanhet kuvaan.

Satoi. Tihkutti. Välissä joskus jotain valkoista, ei tosin linnuista.

Olihan niitä hanhia siellä mutta jätin kuvaamatta. Säälin vanhaa kameraani.


Kävimme Inkun kanssa Kauppahallissa kahvilla, samalla ostin Alkon kioskista kaverin synttäreille lahjaksi punkkupullon.


Kotona vastapäätä harakan pesässä näkyy aika ajoin liikettä. Joku huolehtii läheisistään?

Pesän läpi paistaa sininen taivas, paitsi kun taas tulee räntää silmille.



Vetistä räntää
sataa harakan pesään.
Tyly maailma.



perjantai 21. huhtikuuta 2017


Laiska aurinko
ei jaksa innostaa
kevään tuloa


torstai 20. huhtikuuta 2017



Metsä kohahtaa
maahan asti viuhahtaa
lumihiutale


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017


pilvi pudottaa
talventuivertaman männyn
oksien ohi
muutaman lumihitusen


(alunperin 10.12.2014)

tiistai 18. huhtikuuta 2017




Kylmän yön aamu -
lokit lämmittelevät,
eivät palele?


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Sinisen Delfiinin yksi teksti # 5



Istuin koko yön. 
Selkäni takana ikkunat, yö ulkona. 
Kirjoitin silloin tällöin runon. 
En pitänyt kiirettä. 
Minulla ei ole kiire. 

Minä muistelin mitä olin nähnyt, 
tai mitä kuvittelin nähneeni. 
Minä osallistun tapahtumiin. 
Minä olen yksi tapahtuma. 
Järvi on monta tapahtumaa. 
Juatinen on luku. 
Juatinen on oikeastaan puu, koivu. 

Järvi on hyvin pieni meri. 
Sen vesi on pehmeämpää. 
Aallot ovat soutuveneelle pahat. 
Järven vesi ei kannata uijaa niinkuin meri. 
Minä pelkään
 järveä.



Teoksesta Sininen Delfiini, vuodelta 1970.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sinisen Delfiinin yksi teksti # 4

Koivuimpyeen viherrys tummien kuusten lomassa. 
Kuikan muraja niemellä, 
veneen soutu 
 järven tyyntyvällä pinnalla, 
se on sitä että nyt on kesä. 


Kun vielä tulevat hyttyset ja kärpäset ja paarmat, 
niin kesä on kukassa.




Sininen Delfiini (Otava, 1970)
Runoja mm. Kesälahden Varmonniemeltä. Merirunoja mm. S/S Krucian Välimeren - Brasilian - U.K. matkalta.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Nyt kun on ilta 
niin muistan aamun, aamut. 
Ne ovat mukavia, 
paitsi juuri silloin kun pitää herätä.



Teoksesta SIninen Delfiini. (1970)


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sinisen Delfiinin yksi teksti # 2

Meidän elämämme on lähtemistä. 
Sinä lähdit tänään. 
Me käveltiin pysäkille, bussi tuli. Sinä menit. 
Minä tulin takaisin. 


Minä odotan että me taas nähtäisiin. 
Sinä odotat minua. 
Me odotamme. 
Niinkuin postia, tai bussia. 


torstai 13. huhtikuuta 2017

Sinisen Delfiinin pari tekstiä

Päivällä virinnyt tuuli,
 lännestä,
laantui. On tyyni.
Sauna on hiipumassa, 
 sinne voi heti mennä.
Puhelinlankoja pitkin tuli ystävän viesti;
    hän tulee huomenna käymään.





-------


Ensin hän sanoi, että hän on vilustunut.
Siellä on kylmä tuuli.

Niin täälläkin oli päivällä, minä sanoin.
No jos minä tulisin huomenna, hän sanoi.

Tule vaan, minä sanoin.
Hän tuli iloiseksi ja lupasi tulla.
Siellä kun on niin kylmä tuuli.

Niin on täälläkin.
Mutta täällä on lämmin.




Teoksesta Sininen Delfiini (Otava, 1970)
Runoja mm. Kesälahden Varmonniemeltä. Merirunoja mm. S/S Krucian Välimeren - Brasilian - U.K. matkalta.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017



Viimeinen taisto --
vanhalle lumelle sataa
vastatehtyä tuoretta lunta!


tiistai 11. huhtikuuta 2017



Täydenkuun aika -
lunta pyryttää että
taivasta ei näy



Tämän sorvaus kesti jonkin aikaa. Selasin muistioitani ja otan talteen tänne teknisessä mielessä tekemiäni ajatuksia:




Siitä muutamalla rivinvaihdolla tämä:

Pilvet poistuivat
pudotettuaan lumet
kuu tulee julki



Riviin 1. myös haihtuivat ja R 3 myös esiin.

maanantai 10. huhtikuuta 2017


roiskittu ympäriinsä
linnunpaskalla ...
paju



Issa vuona 1804.


Tikkis 2017:


lintujen hyyskä -
ympäristö rehottaa
tuulettuneena

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017



17.

Sohvan alla 
        villakoirat 
    toisilleen seuraa pitävät.
jääkaappi
   hyrisee 
       kylmissään.

Levysoitin kiertää samaa levyä, samaa kohtaa: raks, raks, raks. Ulko-ovi on kiinni.



Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri(1994)

ISBN 951-96879-4-7.

LSK ry




lauantai 8. huhtikuuta 2017


19. 

Nyt! Joku tulisi?
Ovi käy:
    isäntä sisään tulee.
- Oi, voi, kaffepannu!
- Ja levysoittimen neula!
Kissa hyppää sohvalta
     ja kyhnyttää unista turkkiaan lahkeeseen.
Villakoirat kyyristyvät soffan alla
                              toisiinsa.



20.

Keskipäivän aurinko 
   kävelee keskellä katua;
       ikkunaverhot vilkuttavat.
Jääkaapissa nippu porkkanoita
                          nahistuu.
Kissa pääsee pihalle. 





Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri(1994)

ISBN 951-96879-4-7.

Julkaisija oli LSK ry.

perjantai 7. huhtikuuta 2017



15.

Kuumissaan   
   kahvikeitin pohjaanpalanutta 
       kahvitilkkaansa 
           lämmittää tiskipöydällä.
Levysoitin pyörii,
raps,   raps, 
            raps.

Kissa 
     kiertää keittiön lattiaa,
          hyppää pöydälle.


Jääkaappi
      vaikenee;
         hiiriä ei ole näkynyt koskaan.




16.

Aamu vaihtoi katuvalot 
          päivänpaisteeksi.
Kadulla kaasuttelevat autot
     ajavat edestakaisin,
eivät taida tietää minne menisivät
               ketä ajaisivat takaa;
olisivat parkkipaikalla hiljaa:
     antaisivat renkaiden levätä.





Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri(1994)

ISBN 951-96879-4-7.LSK ry

torstai 6. huhtikuuta 2017

13.

Jääkaappi 
     raksahtaa kylmissään,
eteisessä 
      sähkömittari kieppuu kummissaan.
Tiskipöydällä kahvikeitin kuumissaan
         pohjaanpalanutta kahvitilkkaa hellii.


Kissa
   nukkuu
silmät raollaan; 
          vaanii villakoiraa,
tai maitotilkkaa.




Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri

ISBN 951-96879-4-7. LSK ry 1994

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017


10.
Kaduilla hiljenee äänet,
     myöhäinen taksi
          kiitää laitakaupungille.
Aamun lehti 
     kolahtaa
eteisen lattialle;
          ihan yksin kynnysmatolle
pudonnut lehti
     täynnä murhia, sotaa
                  ja osakekauppaa.


11.

Jääkaappi 
     raksahtaa ja hyrisee,
kahvikeitin yksikseen
         tiskipöydällä kuumissaan.
Nyt, rapsahtaa ovi!
Ei, 
avain ei käy lukossa.
Lehden päälle putoaa mainoksia.
Iloiset värit
     peittävät konkurssit
                    ja uutiset.



Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri

ISBN 951-96879-4-7. LSK ry 1994

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Välisoitto D:
Ruokatunnilla
  mies ja nainen tapaavat.
Torilla he kohtaavat  tuttuperheen
joiden luokse lähtevät illaksi saunomaan
   ja jassia kuuntelemaan.




Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri(1994)

ISBN 951-96879-4-7.
LSK ry


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Prologi D:

Herätyskello turhaan piippailee;
 mies ja nainen vuoteessaan
kierivät toistensa alla ja päällä ja:

Kello!

huutaa nainen kauhuissaan
   ja vaatteisiinsa luikertaa 
ja ulos ovesta juoksee käsilaukku hampaissaan.

Mies perään nousee, jää sentään kahvia keittämään,
 katsoo kuitenkin kelloa uudestaan 
  ja heti ulos kiiruhtaa.



Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri(1994)

ISBN 951-96879-4-7.LSK ry


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017


Välisoitto A:
Mies ei löydä avaimiaan,
 etsii talonmiestä
  ja kaverukset heti
lähtevätkin pubiin kuuntelemaan 
 oodia kahdelle pölyhattarelle.


Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri
ISBN 951-96879-4-7.
LSK ry, (1994)

lauantai 1. huhtikuuta 2017


Prologi A:

Mukavaa matkailla kaukomaille
 oli ollut, kenties.
Mies herää unistaan,
panee kahvin tulemaan ja partaansa menee ajamaan.
Kissalle kaataa kuppiin maitoa
 ja haaveissaan ulos menee,
sulkee sentään ulko-oven perässään.
Avaimet unohtaa pöydälle.



Julkaisusta Oodi Pohjaanpalaneelle kaffepannulle E-duuri(1994)
Aihe Turun Jazz-juhlilta. Innoite Porkkanan E-vitamiineista. Yksinäisellä kissalla on kaverina villakoirat.
ISBN 951-96879-4-7.LSK ry

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ennakoiva ääneni


annoin ääneni
itse siihen luottaen -
ohut paperi



tiistai 28. maaliskuuta 2017



Valoisa piha -
ulko-oven takana
valoton koti




orava hyppää
puussa toiseen huteraan
alempaan oksaan


maanantai 27. maaliskuuta 2017


jos kaikki pölyt
kerääntyisi takaisin ...
ne vanhat vaatteet




kylläpä tuulee!
Eikä jätä jälkeensä
kuin pölypilven.



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

pilvi ylittää
jälkeä jättämättä
taivaan iloissa






maaliskuun yössä
teillä kylmää sadetta-
auto ohittaa

lauantai 25. maaliskuuta 2017



Sulava vesi
virtaa kuin valo virtaa -
kohta on kevät

perjantai 24. maaliskuuta 2017





ennen aikaansa
uhmaa yöpakkasia
ja ihan yksin

torstai 23. maaliskuuta 2017


1.

hengittäessä
katujen pöly puhdistuu --
Diesel köhisee





2.

harakan pesään
ei pölykään pysähdy -
joutilaan vilu -



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Bussin ikkunasta näkyy kaatuneita puita


Eilen bussissa katselin tienvarren metsissä kaatuneita puita.


Kaatunut kuusi
lepää oksat harallaan.
Maailma kohisee.


Istuin penkillä. Torkahtaakin toki voisin.

Muttakun on näitä
murheita.



tiistai 21. maaliskuuta 2017


pihan vaahtera
tavoittaa oksillaan
kevään ilmoja

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tasauspäivä



Kolme kuukautta

Juhannukseen!


Sitten aloitetaan 
pitkän syksyn pelko? 



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017



kevät lirisee
noroina isoon jokeen --
sammakko nukkuu


lauantai 18. maaliskuuta 2017


Istun penkillä -
kevätaurinko iskee
silmänsä minuun



perjantai 17. maaliskuuta 2017


virtaava vesi...
sorsat uivat tuulessa
kilpaa keskenään



Minulla on tästä virtaavasta vedestä ja joesta useita lähes toisintoja.

Löytyy antamalla blogiin hauksi "virtaava".

torstai 16. maaliskuuta 2017

Keskeytetty torkahdus # 11

sähkölampun unohtunut rooli

kuka enää muistaa 

mistä lamppuja ostetaan,


energiansäästölamppuongelmajäte


mitä meistä jää jäljelle





Runoelmasta Keskeytetty torkahdus

Kirjoitettu syyskuussa 2004. Ei julkaistu.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Keskeytetty torkahdus # 9


Brasilian viidakoissa kasvaa happi,
sade pysähtyy lehvästöön

musta maa on ohut 
kuin teinitytön epävarma paita,

     pitääkö paita päällä
     vaiko riisuisi sen

jos vaikka torkahtaisi,
silmät kiinni

että näkee paremmin
torkkua


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keskeytetty torkahdus # 7


Odotetaanko ensin
että tulee maailman loppu,
                      ujelletaan 
    sisään tunkeutuvan 
   tuulen kanssa oven raosta,

kurkistetaan peltisestä postiluukusta 
ulos pihalle
missä muuttolinnut tekevät lähtöä
kuin se olisi uuden elämän syntymä



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Keskeytetty torkahdus # 2

Puristaa sitruunaa 
niin että mehu tihkuu 
     sormien välistä


Hapan mehu

Murskautuva siemen

Keltaiset kuoret 

Yellow Fever

Taksi

Seison kadunkulmassa
enkä tiedä kadun nimeä


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Keskeytetty torkahdus

Tuija kasvaa alhaalta ylös, 
  latva harottaa 
   oksat käärittyinä 
        vartensa 
     ympärille

kuin olisi kylmä, viluissaan

paksu 
        tuuhea lehvästö 
              ei päästä aurinkoa runkoonsa
  
linnunpesä 
      ei sinne mahdu





Runoelmasta Keskeytetty torkahdus

Kirjoitettu syyskuussa 2004. Ei julkaistu.

lauantai 11. maaliskuuta 2017



sisällä ei tiedä 
 
       lumisateesta

    sinisen kuun valossa
 





eikä metsässä ole 

 katuvaloja 
       




perjantai 10. maaliskuuta 2017



hiljainen metsä -
helmipöllön puputus
korviin kuultava






Ihon alla  
 
  
märkä pilvi 
 josta sataa räntää 




torstai 9. maaliskuuta 2017

Rantaveteen




Matalaan veteen
kiinnijäätynyt kaisla
ei pääse pakoon.







Versio 2.


Jäähän jäätynyt
rantakaisla katselee
auringonlaskua.




keskiviikko 8. maaliskuuta 2017



kevään kurkistus
jokainen harmaan sävy
vielä paikoillaan




Pilvet
mustansinisiä ja
lumi niin valkoista!



tiistai 7. maaliskuuta 2017

Naistenpäivän luminen pihapuu




takertuneena
pihapuun kylkeen kiinni -
maaliskuun lumi!

maanantai 6. maaliskuuta 2017





Repaleiset
aurinkopilvet --
äkkiä sataa lunta





sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Jääkauden paluu



yön vanha riite
suojaa joen savivettä -
öinen jäätaistelu?


lauantai 4. maaliskuuta 2017





tuulilasissa
sakkolappu palelee -
krapula-aamu?