lauantai 31. joulukuuta 2016

Kaksi lyhyttä

1.



ei osaa päättää
aurinko ei viihtynytkään
etelän mailla?





2.

viimeinen päivä -
huomenna meidän maailma
aloittaa alusta





Eilen kävelin Aurajoen rantapolulla kauppamatkallani:


Säikähdin kuminaa,
tuomiokirkon kello
etenee vartin kerrallaan





perjantai 30. joulukuuta 2016



valo häikäisee -
pihapuun lahon oksan
tuuli katkaisi





tylsistyneenä
ei elä uuteen vuoteen -
partakoneeni


torstai 29. joulukuuta 2016




aamu aamulta
koko taivas valaistuu

nukun yöni huonosti

niinkuin minun vikani
olisi tämäkin

katastroofi



keskiviikko 28. joulukuuta 2016



Keskiviikon tuuli
ylpeänä esittää -
pimeä kuu?


tiistai 27. joulukuuta 2016



Loppu lähenee -
vielä muutama päivä
vuoden kuolemaan



maanantai 26. joulukuuta 2016



Oi talven sade -
pitkä ja pimeä yö
uuden kuun kanssa?


sunnuntai 25. joulukuuta 2016


Sulaa ja jäätyy taas -
yhteinen kasvihuoneemme
äänestää




lauantai 24. joulukuuta 2016

Särestö jouluna 1977



Kaamos

Kosmoksen kiilu

lepää kesän heinäntekoon



perjantai 23. joulukuuta 2016




Kuihtuva kuu,
aurinko nousemassa --
Kohti Uutta Vuotta!





Maanjäristys?
Lumimaapallo asettuu
Buddhan mahaksi!





valo lisääntyy -
lumeton maa on musta,
heijastamaton


torstai 22. joulukuuta 2016



pimeä hetki -
huomenna valo palaa
meille kaikille


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Tänään pimeys väistyy



Hiukan kerrallaan
päivä alkaa pidetä
mutta ei haittaa?






Hermostunut kukko

kurkkii viipyvää pilveä --

talvipäivänseisaus





tiistai 20. joulukuuta 2016

Valon pilkahdus




valo pilkahtaa
tuhnusateessa joku
uskoo Tulevaan




Hain kuvalle pari muutakin vaihtoehtoa:

2.

hämärä turvaa
muutaman valopilkun
hehkuvan vielä



3.

pehmeä ilta -
tälle polulle ei mahdu
vihaiset rekat




Ei tästä oikein jouluiloa taida irrota.




maanantai 19. joulukuuta 2016

pihaharakka 

   miten noin nätti lintu 

pitää niin pahaa ääntä?







ilta pimenee -
valtamereltä huokuu
aaltojen vyöty



Tämä jälkimmäinen on Kushiro Hokkaidolaisen arkistoista

sunnuntai 18. joulukuuta 2016



Vehreä kuusi
pyytää Joulupukilta
kelirikkoa




Metsässa kuusi
ojentelee oksiaan --
selviytynyt!



(Ilmestynyt alunperin Talvituuli - julkaisussa)


lauantai 17. joulukuuta 2016



Pakkasaamu -
vanhalla autollani
jääpuikko nenässä


Copyright Tikkis, suom. j.t.



(Frozen morning / my old car got an icicle / on it's nose)




perjantai 16. joulukuuta 2016



Talvinen sade -
lapsi pukee nukelleen
sadetakkia





Älä hosu,
perillä odottaa
sateinen taivas



torstai 15. joulukuuta 2016


Raskaat pilvet
silminnähden onnellisia -
täysikuu!





Täysikuu
piilottelee noiden
typerien pilvien takana?


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Täysikuu ohittaa






Valvoin pitkälle iltaan ja yöhön.
Täysikuu käväisi kurkkimassa
kuulasta taivasta.

Odotin kuun laskua
nähdäkseni kirkkaita tähtiä.

Kuun laskiessa virisi tuuli
ja toi yhdistyneet sateet.

Tähdet saivat sateista peitteen;
minä riisuin alasti, ja menin oman peitteen alle.

Tähdet eivät minua näe;
täysikuu meni jo.

Tyhjänä yö ei anna heti unta.



Runo kirjoitettu 8.9.2001,
ollut jonkin aikaa myös htm-sivuilla.

tiistai 13. joulukuuta 2016



yö näkee tulla,
valo ei nyt häikäise
nousevaa kuuta



maanantai 12. joulukuuta 2016

Tällä sillalla 

ei kukaan muu menossa 

ainakaan yli 



     räntää riipii silmille 

     läpimärät 
               ajatukset 

         koinsyömä 
                  kaulaliina 

         uhmaa tuulia 

             taivaita






Ryokoku sillasta


Fukagawan sillasta






sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Eikö pimeyttä hävetä rannan valot







valojen uhma -
yönselkä nöyristelee
molemmin puolin

lauantai 10. joulukuuta 2016




silta joen yli -
savinen joki virtaa
vaikka on jäässä



perjantai 9. joulukuuta 2016




kenen lauluja
joen toisella puolella
harakka hoilaa?



torstai 8. joulukuuta 2016

Jääharja






joki harjannut
jääpinnan sileäksi -
luistava tuuli

keskiviikko 7. joulukuuta 2016



talvinen ilta -
naapurin pihavalo
hehkuu meillekin


tiistai 6. joulukuuta 2016





valo pehmenee
Aurajoen jää on hiljaa
kasvaa lumesta

maanantai 5. joulukuuta 2016




aamu hidastuu
päivä päivältä taivas
leikkaa valoa




sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Sunnuntaina lyhyt teksti




avara taivas
ympäriinsä leijailee
hiljaista lunta






             tällä kynällä 

    en ole kirjoittanut 

        yhtikäs mitään 

 tärkeätä




    ulkona on pakkasta





(Turussa 4.12.2016)

lauantai 3. joulukuuta 2016


antaa odottaa 

          talven lumet 
     
       syntymistään


  ruohotkaan kasva






perjantai 2. joulukuuta 2016

Turun Kirjaston kirja # 853N22106288




junan ääni
polut mielessä
sunnuntai supistunut
pölyn lauseopiksi




Copyright Joseph Massey, suom. j.t.
Teoksesta Illocality (2015) s. 88





Joseph Masseyn kokoelma Illocality löytyi Turun Kaupungin kirjastosta!
Kävin varta vasten virkailijalle esittämässä iloni ja kiitokseni hyvästä kirjavalinnasta.

:-)









torstai 1. joulukuuta 2016

Vain vähän lunta --
en minäkään kirjoita
tänään runoja!







Versio b:

Kirjoitin
talvisia runoja --
sulavaa lunta.




versio c:

Yritin kirjoittaa
talvisen runon --
märkä lumi sulaa



Tämä julkaistu alunperin Talvituuli - julkaisussa s. 24.3

keskiviikko 30. marraskuuta 2016


otin nokoset -
lumien sulaminen
jatkuu, ja jatkuu




Copyright Tikkis 2007, suom. j.t.


(Afternoon naps / still the snows melting / on the streets)


tiistai 29. marraskuuta 2016




varjojen yössä
katuvalot sitkeinä
uhmaavat kylmää



maanantai 28. marraskuuta 2016




pitenevät yöt
silti nukun huonosti
aamu levällään



sunnuntai 27. marraskuuta 2016




taas suojaisa yö -

   aamulla lämmin henki 

           kiertaa katuja


                    ja lumi 
  
     on vettä vain 




        varista ei janota? 




lauantai 26. marraskuuta 2016




pihan vaahtera

  lepää ilman lehtiään 


     on se niin köyhää




perjantai 25. marraskuuta 2016


eksynyt talvi 

pihalla 

    lumi uupuu  

lämmin hönkäys


torstai 24. marraskuuta 2016







sumuinen ilma
ei estä kahta siltaa
ylittymästä

keskiviikko 23. marraskuuta 2016





lehmänkanttura
nuuskii, mutta ei löydä
missä talvi on


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kuusta vielä





Pimeä taivas
sitten siihen hiipii kuu
eikä pysähdy





Sanan hiipii tilalle tietenkin maiskuttelin myös sanaa seilaa .

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kuusta






Kuu ei häpeä -
valaisee synkän taivaan
pysähtymättä





sunnuntai 20. marraskuuta 2016





levittäytyvät
väljästi sulaan jokeen
joka ei virtaa


lauantai 19. marraskuuta 2016



Toki aurinko
on olemassa. Onhan.
Kuu vain mököttää.



Tämäkin myös on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

perjantai 18. marraskuuta 2016



ei sinullakaan
erityisempää virkaa —
lumilaiskimus!





Tämäkin on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.


torstai 17. marraskuuta 2016

Jokiseilureita




Aurajoessa sinnitelleet muutamat jäät olivat tänään huvenneet.

Samalla Styksin joen tuntoinen joki oli muuttunut pehmeämmäksi.

Outoa tässä maailmassa näinä aikoina.

Joki virtasi laiskasti alaspäin, kohti Airistoa ja sitä kautta vaikkapa Ruotsiin asti.




sorsat seilaavat
pienellä jäälautalla
Jouluksi Ruotsiin!





tuikku lämmittää -
märät lehdet kätkevät
ajatuksensa


keskiviikko 16. marraskuuta 2016



laiskottelua —
tarkkailen ikkunasta
lumisadetta




Tämä myös on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

tiistai 15. marraskuuta 2016



tämä laiska yö —
ei kuutakaan katsota
lumipyryllä




Tämä on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Superkuuta palelee?



Moneen kuunkiertoon kuu ei käy näin lähellä meitä.
Piti kaivaa vanha kamera laukusta ja ruuvata siihen linssi,
säätää valotusta vähän, sihdata, laukoa.

Miltähän talvisodan tarkk'ampujasta tuntui jos osui täysikuun naamaan?


Kuulla ei ole maallisten juttujen kanssa mitään tekemistä.



kuumottaa kylmissään
superkuu marraskuussa -
jouluun on aikaa

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Pyhäinen rantakävely jäättömän joen rannalla




punatakkinen
henkilö kävelyllä -
joki on jäätön


lauantai 12. marraskuuta 2016

Harakat nokkii sammunutta öljykynttilää



Inkku löysi pienen öljykynttilän ja sytytti sen pihalle.
Aamulla se oli sammahtanut.
Ensin tuli yksi harakka ja nokki palamatontä öljyä.
Sitten siihen lehahti pieni parvi,
ja kuten ihmistenkin kesken näytti olevan epäselvyyttä kenen se kynttilä lienee.


harakat nokkii
sammunutta kynttilää -
valaistu piha

perjantai 11. marraskuuta 2016

Miinan keltainen lehmivasikka laiduntaa lunta






lehmän vasikka
hamuaa uutta lunta -
piha hämärtää


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Talven törö





Ikäänkuin lumi
kasvattaisi versoja -
talven tyräys?



Talven töröttäjä on lumihankeen syksyllä unohtunut kasvi, tai kukka.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Lumikaaos tuli Turkuunkin!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Soros äänestää





hakkeroitunut
vaalikone valitsee
rohkeimman valtaan?




Pakkasvihuri
sortaa kuivaneet lehdet
kätkeytymään



R3 oli myös:

peittämään maata



label:
suuren isänmaan vapaat vaalit


J.K: Kyseessä ei ole yritys pottuilla.
Tottakai rikkailla on oikeus omistaa äänestyskoneet.
Suomessa ne pitäisi ensin kilpailuttaa
muutaman sopivan toimitsijan kesken,

kondorikotka
ei tiedä vaaleista, vain
nokkii heikot pois



Ennen ja jälkeen vaalimenettelyjen
Amerikassa syödään McDonalsin lihavia burgereita
ja lihotaan


Tikkis Turussa maanantaiaamun tylytellessä meitä kaikkia


sunnuntai 6. marraskuuta 2016




ei puhu mitään -

talven pakkanen saartaa

koko maiseman




lauantai 5. marraskuuta 2016


lumeton talvi

oravan talviturkin
tuuli tuulettaa



perjantai 4. marraskuuta 2016



kuunkirkas taivas
katuvalo kilpailee
maailman mahdista



torstai 3. marraskuuta 2016

jos talvi on lunta niin se on tullut





viipyvä lumi
talvi pysyy, ei haihdu -
lumen oikeus?


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Tuhma tuuli


 Kaksi 
eronnutta vaahteranlehteä --
  tämä syksyn tuuli 

 

Keltaisia, 
pudonneita vaahteranlehtiä --
tuhma syystuuli?



Lumi lämmittää lehtiä






Jos tuosta kerää
lumihenkilön kokoon
lehdet palelee?



tiistai 1. marraskuuta 2016






syyllinen taivas
tihautti valkoista
meidän pihalle

maanantai 31. lokakuuta 2016



Oi syksyn tuuli, 

varo sinä saamasta  

flunssaa! 



sunnuntai 30. lokakuuta 2016


Terassilla 

yksinäiset tuolit 

nojaavat pöytää vasten. 




lauantai 29. lokakuuta 2016





Ajan maaseudulla. 

Pimeää ympäriinsä.  

Sitten 10000 lamppua.


perjantai 28. lokakuuta 2016

Mustekalanakki ui sinappiin



Japania ry lopettaa toimintansa. Sääli. Siellä kehitettiin mm. haikuperinnettä.
Tilalle olisi tulossa mm. Kokoro-lehti, josta luvatta lainaan yhden nakkireseptin.



Tein tuon melkein ohjeen mukaan, tosin lisukkeet kiireessä jäivät pois.

kolmirivinen ruokaruno:


illan ruokailu -
mustekalanakki
ui sinapissa




Ps. Kokoro-lehti on Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry.n lehti.

Yhdistyksen sivut: www.suomi-japani.net

torstai 27. lokakuuta 2016



 Iltakävelyllä -- 
 pudonneet vaahteranlehdet
 hälisevät jalkojemme alla.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016


            Kuka kertoisi 
     sinnikkäälle sateelle 
     että on nukkumaanmenoaika?



tiistai 25. lokakuuta 2016

Tihku




        Tihkusade -- 
 pudonneet vaahteranlehdet
 kastuvat.





maanantai 24. lokakuuta 2016

Bengt Pohjanen, karkaavia runoja


Teoksen löysin Turun Kirjastosta. Lainasin sen kuukaudeksi.

Jos 
 tämä 
  seittemäs päivä 
   olis tätä kirkhaampi 
    se ei ennää mahtus 
     meän almunakhaan



Runolainaus sivulta 129, 8.4.



Kansikuva on Bengt Pohjasen taulusta "Pyytäviä vaimoihmisiä"




Teoksesta Bengt Pohjanen, Karkaavia runoja Flyende dikter, 412 sivua.
Barents 2015


Sivulta 198 runo 13.6. menee näin:

Valo 
  mäntyjen välissä 
   vishiin ennenki 
     täälä käyny



Bengt Pohjanen kutsuu karkaavia runojaan haikuiksi. Ja on täsmällisen sisällöllisesti 101 % oikeassa.

Vuodenaika on ajoittain niin tiiviisti läsnä että pitää melkein hakea jänkäsaappaat jalkaan ja kaulaliina kaulaan.

Pohjasen kieli asuu meänkielen fyysisessä maisemassa. Siellä on mukavaa.

Nyt pitäisi tutkia saisiko tuon ruotsalaisen kustantamon kirjan jostain ilman rajat-kiinni-järjestön uhkailuja vaikkapa tänne Turkuun. Ja selviäisikö siitä ihan arkisella rahalla.


Kissa 
 satheessa 
  ko uitettu koira 
   yks kylmä hyppy 
    ja siihen loppu 
     hiiren kesä


Sivulta 229. Otsikolla 13.7.

Meänkieliset alkutekstit ovat myös ruotsiksi, ja monet monella muullakin kielellä. Muutaman meänkielisen sanan kurkkasin vieressä olevasta ruotsinkielisestä käännöksestä. (Jokunen oli käännetty myös suomeksi!)

Bengt Pohjanen syntyi: 26. kesäkuuta 1944, Kassan kylässä, Pajalan kunnassa.
Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja teologian kandidaatti. Hän väitteli tohtoriksi 1979 Tukholman yliopistossa. Väitöskirja käsitteli suomalaisen kirjailijan, Antti Hyryn tuotantoa. Pohjanen on Oulun yliopiston kunniatohtori. (Lähde: Wiki)

Runoja on jokaiselle vuoden päivälle, päivättynä vuodelle 2012, joka oli karkausvuosi. Siksi runoja on 366.

Lintu 
  laulaa 
    vailla koulutusta



(Tuo ei siis ole Bengt Pohjasen omakuva :-)


Liitän vielä Kassan kylän kartan Pajalasta, jos joku lähtee vaikka suunnistamaan:



Puhtaasta ilmasta # 5




# 5

metsän reunasta
näkyy risujen läpi
lisää risuja




sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Puhtaasta ilmasta # 4

Pikkupoikana kuljeskelin usein mummolan takana alkavassa korvessa. Sen uloin raja oli Pehkusuo, jonne ei kannattanut mennä, siellä oli pohjatonta vettä.

Kurkia siellä asui, annoin heidän siellä olla minulta rauhassa.

Kerran Pehkusuon ja alakansakoulun välisessä umpikuusikossa hiffasin kuusen oksalla punatulkun.
Saattoi päästää lievän äänen, heilahtamaton kuusen oksa sen vaimensi,
ja oli taas hiljaista.

Hengitimme yhdessä,
punatulkku ja minä.
Ja kuusi.

Jatkoin matkaani,
yksi kuusen levittynyt oksa kävi olkapäähäni kiinni, päästi silti ohi.
Löysin maantien ja kavelin mummon luo.

Oli raikas olo.



# 4

näin syvä korpi -
punatulkku on vaiti,
hieman eksynyt?


lauantai 22. lokakuuta 2016

Puhtaasta ilmasta # 3



# 3


vastasahattu -
kuusen oksalla naava
tukehtuu puruun



R3 voisi olla myös:
tukahtuu ääniin

perjantai 21. lokakuuta 2016

Puhtaasta ilmasta # 2



# 2

metsuri sahaa
kuusikkoon päivänvalon -
yö on likainen



torstai 20. lokakuuta 2016

Uuden taskukameran testausta



Ostin Lidlistä kojelautakameran, maksoi n. 50 € (ilman muistikorttia.) Sen saa kouraansakin. (Kojelautateline kuului hintaan.) Kokeilin mitä Lidlin kamera tykkää pudonneista lehdistä pihalla.


lehdet äänestää -
keltaiset oikealle
ja vasemmalle


Kamera käytti itsenäisesti seuraavia määritelmiä keneltäkään mitään kyselemättä:

1/25 ja F/2.8
Polttoväli 5 mm, ISO 113.

Tuossa tulos. Kuva sopii tämän aamun vaaliraporttiin. Trumppi on kuulemma ehdokas USAn seuraavaksi pressaksi.
Ja omasta mielestään jo säätänyt äänestystuloksen itselleen voittoisaksi. Vai miten sekin nyt menikään.

Mietin pihan Demograattisesti äänestäneitä kuolleita lehtiä, että juu, Trumppi ja Putin jakavat siellä jo historian mallin mukaan Eurooppaa ja Suomea keskenään: Karjalan saa Trump ja Ahvenanmaan ottaa Putin.

Tuossa vaiheessa heräsin ja menin lämmittämään mikroaaltouunissa aamupuuroa.

Ulkona paistaa aurinko ja lämpötila on nyt +-0 C.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Puhtaasta ilmasta # 1

Miksi tuuli tuntuu aina raikkaalta?

Joskus tuuli käy lannoitetulla pellolla
ja haisee,
mutta usein tulee miettineeksi että

taivas on raikas
tuulien puhdistamaa
hengitettävää


Tein pienen sarjan puhtaasta ilmasta:


# 1

syvälle korpeen
ulottuu puhdas tuuli -
naava tuulettuu


tiistai 18. lokakuuta 2016

Linja-autossa tulee ajatelleeksi keskeräisiä asioita.
Kun asiaa ajattelee se ei tunnu enää olevan kesken?




tyhjä pysäkki
pikavuoro ohittaa
eikä huiskuta


maanantai 17. lokakuuta 2016

Täysikuun kieppuessa taivaallamme


Katselin pitkästä aikaa Kushiro Hokkaidolaisen paperisia tallenteita, joista löysin taas yhden vähän tolkullisemmankin:

levoton meri
myrskyn aallot pärskivät
toistensa yli


Copyright Kushiro Hoikkaidolainen, suom. j.t.


Täysikuu kiertää taivasta, ohut pilvikerros ei estä vienoa tuulta tuulettamasta:



mitäpä tässä
loikoilen lämpimässä ...
ulkona tuulee








sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Osallistun ilmastokeskusteluun


1.

Puolipilvistä.
Kirjoitan runokoosteen
aamun haaveista.





2.

liian laiha pilvi
ei sada, eikä erotu
lokakuun taivaalta


lauantai 15. lokakuuta 2016

Osallistun keskusteluun kirjallisuuden nobel


1.

Hyllyissäni
enemmän kirjoja
kuin koskaan jaksan lukea



2.

Tänään kirjoitin taas
aikani kuluksi ...
runon





Tuo ekan voi luokitella kolmiriviseksi.

Kakkonen voisi olla hay(na)ku.


Ykkösestä sai sellaisen myös poistamalla epämääräisen määritteen "koskaan".

Olkoot nyt, joskus pieni rönsyily antaa kuvan eloisuudesta?




perjantai 14. lokakuuta 2016




Plussalla ollaan -
jopa lämpömittari
on yhtä mieltä!



torstai 13. lokakuuta 2016


Vihakka valo
iskee silmää laseihin -
kirkas maailma!



Tämän kirjoitin Toivo - Topi - Laakson facebookpäivityksen kommentiksi tänään.
:-)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016


takaisin kouluun 
penskat herättävät 
vanhempansa



Copyright Bill Kenney, suom. j.t.

Lähde haiku-usa blogspot Sept. 02.2016



Tästä tuli mieleen vanhempi Tikkis, jonka alunperin ajattelin Senilen blogiin kommentiksi marraskuussa 2006:

Kun kukko herää
hän on heti innoissaan --
positivismi!


R3 oli myös:
"ja ilmaisee sen!"


Alkuteksti vielä kerran tännekin:


A cockoo
wakes up
and exposes it!


R3 also perhaps: "and displays it!"


tiistai 11. lokakuuta 2016

Ruskean jälkeen harmaata:

harmaa taivas harmaa meri 
valkoinen puku 
ajaa polkypyörää



Copyright Bill Kenney suom. j.t.


Lähde: haiku-usa blogspot Sept. 20.1016.

Bill Kenney kertoi viettäneensä muutaman päivän Cape May.ssä (New Jersey).
Otsikkona "näkymä taiteilijan ikkunasta".


maanantai 10. lokakuuta 2016


ruskeiden lehtien yli 

     hiipii ruskea kissa  

  ruskeiden ruohonkorsien sekaan




Alunperin Fierran-blogin teksti vuodelta 2007.




sunnuntai 9. lokakuuta 2016


aallot merellä
jokunen kuohahtelee
laiva kiirehtii



Tämän kirjasin merimatkallani ulkomaille. Taustalla vanha luonnos, joka ei oikein ryhdistäytynyt:


järvi peilailee
koivun latva heiluttaa
minäpä täällä




lauantai 8. lokakuuta 2016


koditon mies
syötämme liiat leivät
sorsille




Copyright -ushi, suom. j.t.

Lähde Shkki 2005.




perjantai 7. lokakuuta 2016



nälkäinen rotta
nuuskii roskiksen alta
paperin palaa


Tikkis 2016





leivät uunissa --
leipuri aukaisee
eväänsä




Copyright max verhart, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

torstai 6. lokakuuta 2016





Mistä toikin on
kysyi epäluuloinen
eikä kiivennyt

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Koiperhosten lento


koiperhonen
minäkin haluan
sisälle



Copyright William M. Gottlieb, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005


kaupassa
minä ja koi valitsemme
villapaitaa




Copyright D. V. Roric, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

Tuosta pyörittelin myös versiota näin:

koiperhosen kanssa
valitsemme kaupassa
villapaitaa





tiistai 4. lokakuuta 2016

Wakako






Läntiset haukat
tukevät Suomi-mummon
itsepäisyyttä
maksattamalla meillä
hautapaikkamme vuokrat




Waka on viisirivinen juttu, jonka yläosa alkaa 5-7-5 mutta päättyy 7-7 tavuun.

Perinteisesti waka kertoo rakkaudesta, usein piilotetusta.

Myöhemmin wakoja on ruvettu kutsumaan termillä tanka.

Runouden velvollisuus uudistua on aika ajoin tukahdutettu, tai vain unohdettu.


Tikkis Turussa 5.10.2016


maanantai 3. lokakuuta 2016



hurrikaani -
ikkunaluukun takana
yksinäinen koi



Copyright Francis Masat, suom. j.t.

Lähde Shiki 2005.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kalsaa



kaikki nämä kodittomat
pudotetut lehdet
kerääntyneet yhteen




Copyright Tikkis, suom. j.t.

Käännös vuoden 2007 yhdestä tekstistä, kuten seuraavakin:



märkä syksyn tuuli
roiskii kylmää vettä
harakan pyrstösulille




Seuraava on vuoden 2016 kehitelmä:


Kukaan ei kuule
kun kuorsaan yksinäni -
myrskyinen yö


lauantai 1. lokakuuta 2016




Naapurin marjat
meitä punaisempia -
ei äänestetä


perjantai 30. syyskuuta 2016


syksyn tuuli -
teepannu alkaa
viheltää




Copyright Darrell Byrd, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005



syksyn tuuli -
taas posteljooni
menee ohi


Copyright max verhart , suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

torstai 29. syyskuuta 2016

Syksyn tuulesta, lisää


syksyn tuuli
meidän vaahteran lehdet
naapurin pihalla



Copyright Jean Jackson, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005


Tuuli pudottaa
joutavia lehtiä
taivaan tuulosiin


Tikkis 2019

keskiviikko 28. syyskuuta 2016




syksyn tuuli -
hautausmaata reunustavat
ohdakkeet




Copyright Andrew Riutta, suom. j.t.


Lähde: Shiki 2005

tiistai 27. syyskuuta 2016



sairaalan ikkuna
päivä päivältä vähemmän
lehtiä puissa



Copyright Robert Boguslaw Nowak, suom. j.t.

Lähde Twitter; Haiku Foundation 2016

maanantai 26. syyskuuta 2016




taivaan täydeltä
kirkkaita tähtiä -
satelliitti liitää
idästä länteen



sunnuntai 25. syyskuuta 2016



värjätyt lehdet
puissa, maassa
syksyn tuuli




Copyright Carol A. Anderson, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2006

lauantai 24. syyskuuta 2016




järven rannalla
jokunen pilvi seilaa
moikkaa mennessään




keskellä yötä
sateen haju levittyy
tuulen mukana





perjantai 23. syyskuuta 2016

Syksy punikoi


1.

Syksy etenee
rannan puut eivät ole
tietävinäänkään




2.

Syksy lähenee -
usean puun lehdistö
on jo punikki



torstai 22. syyskuuta 2016

Tie maailmalle





tie maailmalle
kääntyy puskien takaa
tuosta oikealle


Moni ihminen tässä maailmassa on kävellyt kotipolkuaan maailmalle.

Se on polun osa ihmisille annettuna.

jos joku kysyy
miksi lähdit maailmalle
niin metsä vastaa?

keskiviikko 21. syyskuuta 2016






joku kävelee
polulla metsän halki -
moni puu vaiti


tiistai 20. syyskuuta 2016

Puolipilvivillaista



Kirjoitin aamun avauksena itselleni:

Ulkona pilvipeite; ei sada.

Puolipisteen käyttö kuvastaa kuulemma Niilin alajuoksun aikaista papyrysrunoutta huonoimmillaan? Pilkkuko?

Ulkona pilvipeite, ei sada.

Puolipiste mielestäni jättää sen jälkeen tulevaan tekstiin merkityksen mitä sen edellä sanottiin? Pilkku on jonkinlainen hengitystä ohuesti tauottava väline?

Vanha Saabmainos:

Ulkona pilvipeite. Ei sada.

Napakka, vähän kuin joku ampuisi Gotlannin saaren rantaa Kalasnikovin kerta-asetuksella? Jää kuuntelemaan vastarannan kaikuja Hiidenmaan entisten rantarosvojen väijypaikoista?

Siitä tulee mieleen että miten uusrunous sen kirjaisi:

ulkona pilvipeite ei sada

Arvattavasti liian lyhyt ja riville jää liian vähän ja tarkkaa analyysiä.



Takapihalla
kuusella ja koivulla
yksi ja sama



Tekstillä on rinnakkainen julkisuus myös Facebookissa.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Puolukat tallessa sienten joukossa






Syksyinen metsä
ei metelöi turhia -
ruohot heiluvat




Kuva on ilmestynyt myös Facebookissa.




Metsän takana
naapurin talon piilo -
kiiltävä katto



Tämä sama kuva on julkaistu myös Facebookissa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten # 6


Käväisin pihalla. 
Harjasin hampaani. 

Suhautin varvikkoon. 

Toivottavasti 
kukaan ei kerro Poliisille; 
ulkona ei saa pissiä!

Taivas varjelkoon 
mikä metakka 
siitä syntyisi 
jos suhauttelisin 
tuvan matolle!




(s.42)




Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten # 5


  nivelet palelevat,

pitäisi käydä parturissa. Ja nyt, 
kuu menee metsikön sakeimman puun taakse.

Olisi aika riisua, livahtaa lakanain väliin,
ruveta näkemään reippaita unia,

eikä hyssytellä

 kuutamoita






Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

perjantai 16. syyskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten # 4


Tänä aamuna
    seisoin jonkin aikaa 
tarkkaillen nuorten haapojen 
           lehtien kääntelyä tuulessa,
ikään kuin lehdet yrittäisivät
kaapata ohisäteilevän auringon valon.

Toivoton homma,
 isojen puiden katveessa. 





-- sivulta 23--



Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

torstai 15. syyskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten # 3





Jos lauhaan iltatuuleen
kuiskaan muutaman sanan,
niin kuulenko ne sanat
takaani, kun tuuli tyyntyy?




(s. 21)








Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten # 2

Kävelin polkua rannalle,
katsomaan mitä järvelle kuului:

pilvessä, tuulta, järven pinta
vähän rypyillä, ei aalloksi asti.

Metsässä närhen ääntelyä.
Pesärosvo varis vastasi
 vaivaantuneena ylhäältä
lentäessään tyhjin toimin 
 lahden toiselle puolelle.

Toimelias maailma.

Ja haavan lehtien väistely
 keveässä
  aamutuulessa.





(s. 11)


Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten



Kuin alkaisi hyräillä
          suhisee tuuli puissa


taivaalle hiipii
     syksyä kohti kapeneva valo


Ei niinkään valon väheneminen
kuin väistämättä lähestyvät 
 kylmät ilmat




-- sivulta 8. --

Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

maanantai 12. syyskuuta 2016



aamuyön usva
pehmentää unohdukseen
illan hulinat



sunnuntai 11. syyskuuta 2016




Suljettu ovi -
pöly ei pääse sisään,
eikä uloskaan?



lauantai 10. syyskuuta 2016

Syksy etenee # 4


1.

Lentävä lehti -
vanhasta puusta riittää
tiputettavaa



2.

ikävä syksy -
kukkapenkin ruohotkin
harmaanruskeat


perjantai 9. syyskuuta 2016

Syksy etenee # 3




noin lihava puu
tiputtaa yhden kerrallaan
lehtiä tuuleen



vähän väliä
jokusen lehden aika on
kulunut loppuun

torstai 8. syyskuuta 2016


Hentoinen horsma
kuin olisi hakkuuraiskion
kaunein omistaja

keskiviikko 7. syyskuuta 2016





sotilaiden hautausmaa
valkoisia puuristejä
pudonneita omenia




Copyright Karen Briggs, 2006. Suom. j.t.

Lähde Shiki 2006.

tiistai 6. syyskuuta 2016



satavuotias
syksyä pelkäämätön
puu ei pelkää




kävelen sen alta
puusta lehden lehteä
oikopolulla



maanantai 5. syyskuuta 2016

Syksy etenee # 2



Iloinen tuuli
lennättää puiden lehdet
ihan minne vain



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksy etenee

1.


auringonpaiste -
syksystä rasittuneet
lehdet roikkuvat



2.
myöhäinen syksy -
voikukan kukka hehkuu
auringon kanssa



3.

männyn neulanen
putoaa polulle -
paljaat varpaani



4.

metsän liikahdus
kuihtunut lehti leijuu
ääntelemättä


lauantai 3. syyskuuta 2016



sateiden aika
"you are my sunshine"
kuuluu suihkusta


Copyright oga, 2015, suom. j.t.

Lähde Shiki


Kuten olen aiemminkin mutissut niin tämän Oga:n juttuja pitää jäädä kuuntelemaan, katselemaan.

Tuossakaan mitään uutta liene; syksy on ollut sateinen, välillä hiukan härnäykseksi auringonpaistetta, toki.

Tuossa ogan perhetragedia, suihku on varattu ja joku siellä laulannee hoilottaa auringonsäteistä, kun ulkona sataa liruuttaa eikä ulos oikein tee suuremmin mieli mennä?



Facebookin tuota ei voi linkittää koska siinä on musiikillista lainausta ja se on kiellettyä herkkua maailmassa.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syksy tulee

Kesä vielä sinnittelee paikka paikoin. Lunta ei ole tullut, hallaa jossakin päin lienee jo käväissyt.

Siivosin pienen pinkan vanhempia luonnoksia, joista tämä ensin kehiin:

1.

nutustan pullaa
syksyinen sadekuuro
vihmoo ikkunaan


(Tikkis)

2.

kesän loppu
sydänkäyrä monitorissa
tasainen viiva



Tämän 2:sen Copyright Dustin Neal 2006. Suom. J.t.
Lähde: Shiki

Tuota miettiessä jokin aika sitten aloitin kirjoittamalla luonnosvihkoon rivin:

3.



  jos joskus kuolen 





Jäi kesken, tuli kai muuta puuhaa eteen?


4.

ennen ja jälkeen
sademyrskykuurojen
kuuma aurinko


(Tikkis)

5.

kesän loppu -
jotkut lehdet tippuvat
ennen toisia


Copyright Israel Lopez Balan, 2006. Suom. j.t.
Lähde Shiki 2006



6.

kuten hyönteiset
jotkut osaavat laulaa
jotkut eivät osaa


Copyright Issa, suom. j.t.

Tämä on joskus ollut HTM-sivuillani josta nostin sen henkittämään tänne?
Myös aikanaan julkaisussa Kuppi teetä sinisellä asvaltilla,
ISBN 952-5129-23-3, (2005) s.15.3



torstai 1. syyskuuta 2016

Umpikuun yö



korkea taivas
syönyt meiltä umpikuun
oksentamatta


Sillä mitä ei taivaalta näe se on sieltä pois?

(Allakan mukaan on umpikuun aika.)


Valoisampi versio voisi olla:


korkea taivas
yrittää niellä täysikuun
yökkäämättä


Mutta täysikuuhun on pari viikkoa aikaa.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Miten kesä sujui?

Toukokuussa oli kotiinpaluun teemaa Shikissä, kirjoitin:



Juopunut seilori
raivoisilta nelikymppisiltä
palaa kotiin



Copyright Tikkis, suom. j.t.

Lähde Shiki 2016

Tuon juopuneen tilalle voisi kirjoittaa humalainen tai känninen.
Sanan Drunk kanssa on samannäköinen sana upota, eli sunk.

Nelikymppiset on eteläpuolen maapallon usein raivoisa meri. Sinne on moni purjepaatti uponnut.

Mutta kotiin tullaan!


Samaan aikaan luonnostelin kevättä:


Pääskynen paskoi
heti alkukesästä
rappusillemme



Alkavaan kesään myös nämä:


1.

Vehreä köynnös
tarrautuneena seinään -
maalari lähestyy


2.

Päivänsini
kietoo itsensä
ohuen narun ympärille


3.

Kuiva kevät ...
kastelen itseni pituisen
päivänsinen juuria





Samalla luonnospaperilla oli myös tämä:


Kaksi joutsenta
pysähtyi syömään juuria
joen pohjalta


Tämän copyright Tikkis, suom. j.t.


Lopuksi vielä Toukokuun Shiki teksti / 2:

jatkuvat sateet
uskollinen sateenvarjo
ole moksiskaan!


tiistai 30. elokuuta 2016




Tuulinen elokuun päivä -
aurinko siirtyy hitaasti
länteenpäin



Copyright Tikkis, suom. j.t.

maanantai 29. elokuuta 2016




jalat vedessä
levoton lokki nuuskii
raikasta tuulta

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa



Lainasin kirjaston runohyllystä muutaman kirjan, yksi niistä: Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Jonimatti Joutsijärvi on nykyisin tamperelaistunut runoilija, jonka ääntä mielestäni siitä huolimatta kannattaa höristellä.

Alla on runo-ote sivulta 21, jonka sisällys otsikoi: tauko.




Kuvan Datatiedot: Kamera Canon Eos, Linssi Canon Macro EF-S 60 mm. 1/500 ja F/13. Iso 1600. Klikkaa kuvaa niin se pikkaisen suurenee.

Allaoleva maisemakuva on Tielaitoksen kelikameran kuva Joutsijärveltä:




Hermostun, olenko oikealla polulla vai en
vaikka vääräänkulkeminen ei ole mahdollista
jos yhtään katsoo ympärilleen tai ajattelee


Sivulta 78.


Mihin lokeroon Joutsijärven voisi kahlehtia? Tyhmä kysymys mutta tarpeen siksi että Suomessa julkaistaan niin erilaisia runoja että luokitteluun olisi tarvetta. Muuhunkin kuin että se ja se ei ole ihan niin hyvä kun taas tuo ja tuo on yhtä hyvä kuin minäkin, esimerkiksi.

Ne mitä minä olen lukenut, katsellut, niin Jonimatti kuuluu minun mielessäni jonnekin yläkerran runoilijoiden puolelle. Taito kirjoittaa on hänellä hanskassa, näkyy että hän osaa sanojen muotoilun lauseiksi-taidon, ja se pitää osata ennenkuin ryhtyy vakavissaan runolle.

Onko Jonimatti Joutsijärvi vakava? Tavallaan mutta ei tiukkapipomaisesti, mielestäni. Aika ajoin hänen runohengityksestään tulee mieleen edesmenneen Ilkka Koposen riimit. Sileätä, soljuvat, vastaansanomattoman sutjakkaat.

Olisiko yksi selitys että molemmat herrat lienevät opiskelleet samansuuntaisia oppiaineita?

Mutta samanlaisuus ei välttämättä ole sanoman levityksessä eikä siitä mistä he puhuvat, vaan osittain niistä rivienväleistä mitä jätetään sanomatta, vaikka tilaa ja tilaustakin olisi?

Eniten olen lukenut Joutsijärveä hänen blogistaan. Jonka hän ilmoitti (kyllästyneenä?) sulkevansa, ainakin lopettavansa. Blogissaan Joutsijärvi kehittelee sellaisia kuvia että niiden edessä sitä vaan hiljenee, ja lukee.


Sivulla 93 on tämmöistä:

alan menettää yhteyttä
kirjaan ylös
kuulen palokärjen äänen ikkunan takaa metsästä
sen nimi ei ole punakärki
ihminen ei ole valkea


Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984)
Häneltä on julkaistu teokset:

Vieras puhuu kuin riekko, Internet 2002
Tule on minun nimeni (2007) ja
Aloitan alusta. Alan laulaa (2010) sekä esseitä teoksessa
Ei mikään itsessään (Sanasato, 2010).
Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)













Apollinaire & cheval



Apollinairen yksi calligrammi, kutsun sitä Hevoseksi, on yksi kuuluisimmista ranskalaisen modernistin Guillaume Apollinairen runoista.

Alla olevasta scannatusta kirjasta en sitä silti löytänyt, mutta on fiksu kirja muuten. Jonkun kannattaisi suomentaa se, kokonaan?

Tässä scannattu ranskalainen kirja:
https://publicdomainreview.org/collections/apollinaires-calligrammes-1918/

Ja tässä kauan sitten rustaamani ohut juttu:
Tikkis puhuu Apollinairesta

perjantai 26. elokuuta 2016


tori -
punaiset ja keltaiset omenat
vieri vieressä


Copyright gillena cox, suom. j.t.

Lähde Shiki 2006.

torstai 25. elokuuta 2016



sadonkorjuun aika
nainen puhuu synnistä
omena kädessä



Copyright Ana Cadarin, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2006.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Yhdeksän vuotta sitten



Löysin siivotessani englanniksi kirjoittamiani papereita ja pysähdyin yhden ääreen, jossa oli jännä teksti.
Olin kirjoittanut siihen että julkaistu 23.20.07.

Suomeksi siihen tulisi liikaa tavuja, englanniksi se menetteli niidenkin suhteen.

Mutta entäs sitten, saa sitä olla nelirivisiä haikuja, joissa tavujakin miten sattuu?

Kaksi varista 
vieri vieressä 
vahtivat tätä harmaata iltaa --
tämä pitkä syksy  




Olin myös merkannut että kyse olisi Issasta, Spring, sivulta 70. Väitän että ei ole! Sellaista en löytänyt. Ja kevät, kun kyse on syksystä?


Pitkä syksy -
äkkiä kirjoitettu
hidas tarina






Paattinen- runoelmasta pätkä Tortinmäki-osuudesta

Tätä ennen Tortinmäen korvessa on tislattu viihdejuomaa:

...

Kalle palaa sienimetsästä
ja jakaa saaliinsa kahteen kasaan:
yksi lehmäntatti, kolme kärpässientä,
               muutama rousku 
ja kourallinen suppilovahveroita.


- Viedään nämä, kyllä muori ne siivoaa.

- Eiks tuo ole myrkyllinen? Kärpässieni? Jallu kysyy.

- On kai, mutta ei sieltä äkkiseltään muita löytynyt, 
kunhan jotain eres. - Ja on jo ollut vähän pakkastakin paikoin.


Emäntä epäilee ukkojen
 sienien keruun lisäksi touhuavan luvatontakin,

senverran ukko löyhkää 
sienireisujensa jälkeen
 vielä aamullakin.




Metsässä sinitiainen 
ei sano yhtikäs mitään. 


           Kuuset suhisevat.





Tortinmäki - runoelma on alunperin laadittu 10.4.1999, ja se liittyy Paattinen - runoelmaan, joka kokonaisuutena ei ole ihan vielä valmis.



Mikä on? Tai kuka.



tiistai 23. elokuuta 2016

Ruisunikko ja Ginsberg

Rasvassa tirisevä ihra
                      massuttaa
Jokamiehen
              elohopeamassalla paikatuissa hampaissa.
Parasta-ennen-huomista
            leipomon rehusämpylä
                          päästää kuolonkorahduksen
nälkäisessä kurkussa
          valuessaan alas
pahoinvointivatsaan.
Huomenna kaikki on peräsuolessa!
Huomenna kaikki on peräsuolessa!



Lainaus teoksesta:

Ruisunikko (Papaver dubium) ja Höyryävä teekuppi. (1997)
Sulo A. Savon 70 v. ja Allen Ginsbergin 71 v. sekä Ruisunikon kunniaksi julkaistu teos.
ISBN 951-97690-2-1. Manuscript -63 ry


Reposaaressa on painolastikasveja, mm. Ruisunikkoa, jota ei kovin runsaasti muualla esiinny.

Sulo A. Savo minullekin yhden salaisen kasvupaikan kerran näytti, josta tässä runossa myös tavallaan siis kiitin.

Muuten runoelma hihkuu myös Allen Ginsbergiä.




Irwin Allen Ginsberg (3. kesäkuuta 1926 Newark – 5. huhtikuuta 1997 New York) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän oli beat-liikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä. Ginsberg on juutalaistaustainen, ja hänen sukunsa nimi on alun perin Ginsboig. (Wiki)


Ps.
Ruisunikko-teoksen tässä otteessa on myös vahvasti mukana Porilaisen Hannes Tiiran kanssa käytyjen keskustelujen kaikuja. (Niistä tämän enempää?)

maanantai 22. elokuuta 2016

1.



Elokuinen ilta.
Illat hämärtyvät.
Tilaamaton syys.




2.

Elokuun ilta -
puut eivät kasva
kuten pimeys


Vuokkiniemen kirkko



Lomamatkalla lyhyt visiitti kirkolla. Päivä oli visiitin kunniaksi leppeä.


Vuokkiniemellä
kirkon pihapiirissä
valoisa tauko

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Jane Reichhold 1937-2016

Tämä ilmestyi Lech Haiku:n sivulla. Kävin heti googlaamassa Janea mutta vahvistus Jane Reichhold:in kuolemasta ilmestyi vasta vähän myöhemmin.

(Sivustoja joissa Jane on ollut aktiivinen on useita.) Suomensin Lech Haikun tekstin:



minne laulukaskas meni
elokuun sateen
taukoamaton ääni


Copyright Lech Haiku 2016, suom. j.t.

Haiku-usa blog, Friday, August 05, 2016, julkaisu tekstin rainbow (for Jane Reichhold 1937-2016)
alla suomennos:




sateenkaari
niin pitkään kuin
se kestää


Copyright Bill Kenney, suom. j.t



Tässä yksi linkki:
Jane Reichhold




avoin ikkuna
meri ja minä jaamme
tämän vuoteen


Copyright Jane Reichhold, suom. j.t.



lauantai 20. elokuuta 2016


Sateinen ilta,
siemaus konjakkia -
sade vain jatkuu



Copyright Tikkis 2006, suom. j.t.


Samaan aikaan oli myös luonnoksena:



Iloinen sade
litisee ränneistä:
lasi kunjakkia!



Nämä ovat saattaneet aikoinaan ilmestyä englanniksi.
(Nykyisin ne ovat jo poistettujen joukossa.)

perjantai 19. elokuuta 2016


1.

umpipimeää
joku on sammuttanut
eteisen valon




2.

Valon pilkahdus!
Naapurin eteisessä
hehkuva lamppu!



torstai 18. elokuuta 2016



nurmikon kastelu -
lapset yrittävät koskettaa
sateenkaarta





Copyright Israel Lopez Balan, suom. jt.

Lähde Shiki 2006.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Vanhaan sukka-teemaan lisää


1.

nukkainen sukka
kuivuu pyykkinarulla
keikkuu tuulessa



2.

valot sammuvat
sukka käärii itsensä
alkaa kuorsata



tiistai 16. elokuuta 2016




kesän tuulesta
rypistyy ihan vähän
virtaava joki



maanantai 15. elokuuta 2016

Uigur; Jorma Eronen




Lainasin kirjastosta Erosen Uigurin. Olen sitä aikaisemminkin kehunut.

Uigur, Kirjoittaja Jorma Eronen.Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Uigur ei ole Erosen esikoinen, se on tavallaan Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, jonka Jorma Eronen suomentanut ja toimittanut.



Luin Uigurin tällä kertaa niinkuin kirjat on suunniteltu luettavaksi, alusta loppuun.

Välillä pysähtelemättä.

Kirjan imu ei ole vuosien saatossa hiljentynyt.

Lukiessa viihdyin, kuin olisin ollut tunturiretkellä Aatsakursussa. Kävellyt sinne, tehnyt tulen ja keittänyt vähän kahvia.

Kuuntelin maisemaa, katselin mitä maailmassa äänet ääntelee. Tieto siitä että jos joki virtaa niin jonnekin se valuu.

Keskustelu tekstin kanssa on hiljaista mutinaa, kuten kivien pinnalla kasvavaa jäkälää ohuempi levä.


Miksi maailmalla on olevinaan niin kiire?


Täältä mihinkään kukaan lähde.






Uigur pitää palauttaa kirjastoon: automaatti vie kirjan hihnalla jonnekin. Piiloon. Ilmestyy takaisin hyllyyn, aikanaan.

Odottaisin että Jorma Eroselta ilmestyisi joskus lisää runoja. Intiaanirunot oli upea aloitus runoilijalle. Opin kesällä Vienassa saamelaisten hautauksista, käytetään valkoisia kangasnauhoja jotka liikkuvat tuulessa.

Jutaavat.

Intiaanit ovat lainanneet saman perinteen saamelaisilta.


Näin maailma jatkuu.



Tikkis Turussa 15.8.2016