sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Selailin Miki Liukkosen vuoden 2012 kokoelmaa


Rasputin nai vajan takana
kolmea naista yhtä aikaa.

Kirjoittaa Miki Liukkonen sivulla 9. Kokoelmassa Elisabet, WSOY, 2012, 76 sivua.

Seuraava ote sivulta 51: Kun on ilta ja taivas on niin kuin se on


Kokoelman OSA 1 alkaa Rasputinilla. Lähtökohta pysyy mielessä pitkin kokoelmaa ohittaen ehyen Pariisin jakson, (OSA 3.) kokoelman 5. osaan saakka, jossa Elisabet kuolee. Tulevaisuuteen jätetty aukko, sinun poissaolosi (sivulta 57.)

Seuraava ote on Pariisin merkinnät - osiosta sivulta 31:
täällä sen tunnen 
   olen nähnyt auringon kattojen yllä

:-)

Kokoelmassa on kuusi osaa. Yleisosa 2.ssa on sivulla 19. on seesteinen aamu, joka päättyy:

En noussut, niin kuin jossain Fellinin
elokuvassa sirkusvaunut maatumassa metsän reunassa
vaan jatkoin
ikään kuin askertelua.
Olin tullut runoudessa siihen pisteeseen.


Osat 1 - 6 sopivat kokoelmaan sitä jäsentäen, yhdistäen, Miki Liukkosen ääni ei pahemmin osien välillä sorru, ei kulu kalutuksi.

Osa 5 nousee toki muita vahvemmaksi. 3. osan Pariisikin on ehyt ja oivallinen palanen. Ihan tuhti, kuin kivimiehen annos, kuten runoilija Ilkka Koponen olisi voinut sanoa?

Syövätkö kaksi muita vahvempaa osioita ympärillään olevia ja toinen toisiaan. Tuskin. Pitäähän hyvässä kiinalaisessa ruokapöydässäkin olla monta eri lajia, ja vain kaksi laihaa tikkua joilla niitä nyppii suuhunsa.

Sivulta 20 ote:
Kenties naisen aikomuksena on naida miestään ja sitten
miehen lauettua iskeä tätä sukkapuikolla niskaan.


Tänään luettu runokokoelma sulaa mahalaukussa eilen märehdityn kirjan kanssa, ja lopputulos on yleensä hedelmällinen.


Kun rusikoiva sammal pyörtyy etukenossa
möyhivään tundraan
kun kahvi salahtaa ryppäisiin muovikelmun alla
kun tupakoiva sipuli käy pankissa...


(Verbalismia sivulta 71.) Miki Liukkosen vasen silmä pikkukuvassa tarkastelee internetin saloja?


Miki Liukkosen runous asettuu hyvin siihen isänmaamme rauhallisen hedelmälihaiseen runojen virtaan jota NTAMO määrällisesti maassamme johtaa.

Mukava että WSOY myös julkaisee runoja. Pariisin osiossa sivulla 32 Miki Liukkonen katsoo peiliin ja toteaa:
minulla on kauniit kulmakarvat illalla

Jos joutuisin valitsemaan kirjoja kirjaston uutuushyllyltä pelkän etukannen kuvan perusteella, olisi Miki Liukkosen kirja voinut jäädä havaitsematta. Onneksi luin kansitekstistä kenen kirja on kyseessä.

Tämän enempään en Suomen Kansikuvataiteen olemukseen uskalla porautua. Suomen Kuvalehden Finlandia jutun kuvituksessa oli tarpeeksi ilmavaivoja?



Turussa syysmyrskyä kauhistellessa; aamulla myrsky kaatoi lehtiharavamme nurin niskoin. Epäsiistiä. Onneksi Miki Liukkonen on sisäsiisti runoilija.

17.11.2013

Juhani Tikkanen


Ei kommentteja: