keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sarjaan Suuret paatit Aurajoesta


Purjelaivat lähtivät yksi kerrallaan. Lähtökuhina ei ollut hössöilyä, kameralle jäi aikaa katsella ruutu kerrallaan. Aurajoki piti savensa avoinna ja päästi paatit lähtemään Airiston kautta Itämerelle, kilpailemaan.

laivat lähtevät -
uudet tuulet vaanivat
horisontissa

tiistai 30. elokuuta 2011

Sarjaan Suuret paatit Aurajoessa


Lyhyen visiitin takia levähdyssatamassa ei kannata purjeita hilata purjevarastoon. Seuraavalla etapilla ne ovat valmiina pullistumaan ja vetämään emoa ruorikulmien suuntaamille uusille ulapoille...

Aurinkotuuli
lepattaa köysistössä -
väylä on avoin

maanantai 29. elokuuta 2011

Myrskyn silmut

Nordea ilmoitti antavansa potkut monille työläisilleen. Potkuja annetaan jos ja kun työläinen ei ole toiminut oikein. Kuten kapinallisia teloitetaan kun eivät ole ajatelleet oikein. Kun pankinjohtaja on liian ahne (tämähän on vain ajatusleikki) niin pankin rahat ovatkin siirtyneet jonnekin ja rahatiinujen tyhjyys ammennetaan sosialistiseen malliin valtiolta. Valtio olemme me, eikös me niin äänestettykin?

Ikäänkuin sadepilvi pystyisi täyttämään valtameren kaikki selät. Maanantaina Turussa satoi kuin Nalle Sedän laarin täyttäisi. Talouskuplia puhkeaa; syksy lotisee maahamme. Maailmaamme.

Sateenvarjoni
odottaa suljettuna
että tyyntyisi

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Purjeita ja savisen joen nostalgiaa


Suuria paatteja kävi valtaamassa Aurajoen alajuoksun laituripaikkoja. Mukavia paatteja, henkäys suolaisilta meriltä. (Itämeri nyt vielä mikään meri ole, mutta nostalgiaa nyt kuitenkin, edes?) Tämä ylläoleva kuva on Shtandart-paatin keulaa. Hän on kopio Pietari Suuren fregatista vuodelta 1703.

Laituripaikka
vanhan paatin kyljessä -
savista vettä





Tämä kioskien välistä näkyvä vanhan rautalaivan kylki kuuluu Borelle, entiselle höyrylaivalle. Se piti museoida koska matkustajalaiva-direktiivit eivät salli niin paljoa puuta kuin mitä Boressa on. Ikäänkuin muovi ja maalit eivät muka osaisi palaa, entäs matkustajien hiuslakat?

Ja heti kielletään matkustajalaivojen seilaaminen merillä koska nehän voivat hukkua.

Naruista kahleet -
Rautalaivan puuosat
eivät lahoa?



Busonin kyntökauden päättäjäisiin sopiva haiku:

kynnetty pelto -
ei edes lintu laula
vuoren varjossa



Toinen Buson:

lyhyt yö -
pois heitetty luuta
rannalla






lauantai 27. elokuuta 2011

Soutuvene kuivilla

Pasi Hirvosen soutuvenho soutaa kuivalla maalla. Tai on siis lukittu, eikä vene mitään soutele. Kts blogia:
http://pasihirvonen.blogspot.com/2011/08/kirjailija-soutaa-vaikka-kuivalla.html


Kävin eilen henkilökohtaisessa Siperiassani, Helsingissä. (Siperia-aiheisia löytyy vanhoilta kotisivuiltani.) siperia.htm

Junassa räpistelin läppärini kanssa, sen hiirun vasen korva oli lakannut klikkaamasta. Kaivoin USB hiirun joka on siis melkein rotta. Toimi ja klaarasin postit pois. Täytyy mennä läppärikauppaan.

Läppärikauppa --
hiirenkoloissa jammaa
maksullinen rotta


Päiväruokailu oli kiinalaisessa. Ruoka raikasta kuin Keltaisen Joen soliseva vesi.

Pekingin kana
hengailee katkaravun
alla riisillä



Mietin taas että miten pitkälle voi jättää menemättä ja väittää värkkäävänsä haikuja.

Piilevä haiku
piilottelee tavujaan
otsalohkoissa


Tuo on korkeintaan Senryuu. Muuten maailma kulkee, rahaa tuntuu riittävän Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan, Portugaliin, Irlantiin, Islantiin, Amerikkaan ja Suomen teknologiateollisuuden pampuille.

perjantai 26. elokuuta 2011

Korjailin Busonin kelloja

Tämä tuli mieleeni suomalaisista hautajaisista:

Hautajaiskellot -
niiden jälkeen hiljainen
soran rahina.


Busonilla on tämmöinen (temppelin) kellon äänestä haiku, tein uuden muotoilun kts. lokakuun 17.2010 blogissani:

Kolea -
kellon ääni kun ääni
jättää kellon.

torstai 25. elokuuta 2011

Mansikkavahti

Tein seuraavan English-blogiini juuri. Pyörittelin sitä pari päivää, englanniksi pelkkä "old" kuulosti kulahtaneelta. Ja Strawberry Field(s) on paikka jossa olen jopa hartaana käyskennellyt kun kerran hortoilin Liverpoolin kujia ja katuja.

Mutta sitä en miettinyt kun tekstiä tein, tuli vaan nyt muuten mieleeni. Lähinnä pohdin että mansikkasatoa korjattaneen vieläkin, Suomessakin.

Kulahtanut linnunpelätti. 9 tavua, mokomassa.

Englannissa ei niinkään kannata olla huolissaan että tavuluku täyttyisi; jos tekstissä on englanniksi täydet 5-7-5 niin väitän että tekstikin on löysä, rönsyilevä ja mahdollisesti sekavakin , jos tavoite on iskevä ja tiivis haiku.

Tiedän että tästä on voimakkaita mielipiteitä olemassa.

Sitten keksin sanalle old ikävänmakuisen synonyymin; senile!

Suomeksi kuitenkin nyt ihan vaan tälleen:

Mansikkamaalla
iäkäs linnunpelätti
vahtii itseään



Kuukausi vielä ja aurinko on tasapuolisesti yhtä pitkä yöt ja päivät. Vilistellään syksyä kohden. Sitä varten yksi pelättiaiheinen:

Syksyinen pelto -
laho linnunpelätti
kastuu sateessa




Issalta lainaan vuodelta 1814 tämän:

Kansoittaa niityt
iltakellojen aikaan
linnunpelätti



Tuosta värkkäsin myös tavurönsyilevämmän, kenties oikeamman versionkin:

Iltakellojen aikaan
niityt kansoittuvat
linnunpeläteistä



(Niille joita eivät tavujen tarkka laskeskelu ole mennyt veriin.)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Buson ja yön lyhyydestä

Lyhyt yö
Oi-joki vajonnut
puoli metriä.


Tämän on kirjoittanut Buson. Pitäisikö meillä kirjoittaa Ooi-joki... Ooi joki oli Nara-kaudella Tootoomi'n ja Suruga'n provinssien raja, ja turvasyistä siihen ei rakennettu siltoja. Ja jopa lauttaliikenne oli kiellettyä. Tavarat kuljetettiin ratsain tai kantajien harteilla. Usein joen tulviessa rannoilla piti odottaa päiviä, viikkojakin ylipääsyä.



Tikkis sarjaan pitenevät yöt:

Pitenevät yöt -
näkeekö Aurajoki
virrata alas?


Aurajoki on se savensekainen jokinen Turussa, joka on tullut kuuluisaksi sen yli jo kolmeen kertaan rakennetusta Myllysillastaan. Seuraava on puutarha-aiheinen:


Lyhyt yö -
pionin kukka
on auennut


Taas Buson, seuraava on Tikkis:

Pitenevät yöt -
pionin kukka rupsahtaa
sikeään uneen

tiistai 23. elokuuta 2011

Variksista

Jatkoa Kigo Maaliskuun 2011 tuotoksiin:

Varis
taivaan puussa
taas


Copyright Timothy Russell. Tämän seuraavan kirjoittaja on Israel López Balan:

Tuulenpyörre -
varislauma laskeutuu
lehdettömään puuhun


Tämä on minun edellisten innoittamana laadittu sarjaan ei kahta ilman kolmatta:

Kuin tumma lehti
varis istuu oksalla -
laantunut myrsky




Ps. On mätäkuun viimeinen päivä. Pitäisikö tässä jotenkin vakavoitua?

maanantai 22. elokuuta 2011

Suunnanmuutoksia

kuunvalo länteen -
kukan varjo hiipii
itäänpäin


Yosa Buson (1716 - 1784)

Pitenevät yöt sallivat meilläkin jo kuun tirkistelyn. Pitkä ja valoisa kesä oli aika valjua kuuta ajatellen, sen katselua. Muutama irtonainen teksti keskikesän mentyä ohi. Mätäkuukin loppuu huomenna.

1.

päivä päivältä
lyhenee auringonkin
tossun askeleet


2.

tähti kurkistaa
myrskypilven välistä -
missä kesä on?


3.

Pitenevät yöt -
tuikkivat, kirkastuvat
yö yöltä tähdet.
Harakan pesä nukkuu
härärän puun piilossa.

4.

jo aikaa sitten
harakka on herännyt -
syksy lähenee!

Nyt jatkan aamiaista. Pihalle pilkahtaa mätäkuun lopun hilpeä auringon säde. Rasvapolitiikka on eräille arka aihe, silti sivuan sitä:

auringon säde -
avattu voipaketti
aamun pöydällä





sunnuntai 21. elokuuta 2011

Tähdistä, puheesta

      

toisella tapaa puhu-
maton tila

oviaukon ja
pensasaidan välissä

hyttysten
aktivoima


Joseph Massey teoksessa At the Point sivulla 87, Osion Mock Orange runo ix. Suom. j.t.

Mäkäräiset ovat ikäviä seurustelukavereita. Jos lämpimänä suviehtoona haluasi istua taivasalla niin hyttyset ja mäkäräiset tulevat myös siihen juhlimaan. Pensasaita ei niitä pysäytä, varpusten sirkutteluoksat.

Mietin lämpimiä iltoja ja miksi Arabian Niemimaalla hiekkadyynien katveessa on antoisaa katsella kirkasta tähtitaivasta. Maasto on niin kuivaa että hyttyset eivät siellä viihdy. Ja katuvalot eivät himmennä tähtien tarkastelua.

TV näytti (ties kuinka monennen kerran) Arabien Lawrence-elokuvan. Kuka huijasi ketä; kurdeista ei silloin ollut vaivaa, öljylähteitä ei sytytelty tuleen, Al Quaida ei ollut vielä muodostunut. Ja öisin oli joskus aikaa katsella tähtitaivasta ja jutella ystävien kanssa ja pohtia suuria asioita. Eikä tarvinnut läimiä hyttysiä, turkkilaiset olivat sitä varten.

Hmn. Oliko se parempi maailma.

Seuraava on Yosa Busonin:

Ei ihan pimeää -
kuihtuneen niityn yllä
tuikkivat tähdet





Yosa Buson (与謝蕪村; 1716 – 25. joulukuuta 1784)

lauantai 20. elokuuta 2011

Kushiro Hokkaidon tekstilaareista on seuraava keskikesäinen kolmirivi:

pilvet merellä -
maatuuli vaihtaa ilmaa
sadetta varten



Kushiro Hokkaidolaisen kotisaari, vaikka onkin iso, on joka puolelta merien ympäröimä.
Jos tuulee niin tuulee merelle tai mereltä. Seuraava on Tikkiksen:

Kesäinen sade -
sateenvarjo ropisee
toimeliaana

perjantai 19. elokuuta 2011

Harri Hertell, Rööperin Runoilija



Minun on täytynyt kaataa maalia kadulle
voidakseni kuvitella taivaan, nähdäkseni sen värit ihmisten huulilla.


Harri Hertell, Teoksessa Kunnes oppii kävelemään. s. 8.



Harri Hertell piti esikoisteoksensa julkistamistilaisuuden Helsingissä Runeberginkadulla, Vastarannan Kiiskessä. Tämä kuppila on viihtyisä, tilava mutta ei tee perinteisen suomalaisen hehtaarimakasiiniravintolan vaikutelmaa.

Yleisöä olisi tullut enemmänkin mutta tuolit näyttivät loppuneen. Muutama seisoi lasi kädessään.

En tullut kirjoittaneeksi esiintyjien nimiä ylös, yhtäkaikki kyseessä oli Harri Hertellin ilta. Kamerani pidin myös selkärepussani.

Pienen tauon jälkeen esiintyi myös paikalle saapunut Teemu Hirvilammi, Sipoosta. Teemun esitys kytki illan runouden kaiut yhteen, tekivät siitä silminkuullen runouden yhteisyyden, ihan kuten Runeberginkadun keskelle kaiverrettu raitsikkakiskot veivät illalla iltajunaan.



Runoteoksen takakansi sanoo jotenkin näin:

Harri Hertell (2. 1985)on helsinkiläinen runoilija ja tapahtumatuottaja Kunnes oppii kävelemään...

Unohtuiko joku välimerkki; mutta eihän runoilijat aina käytä välimerkkejä? ;-)




Mietin Vastarannan Kiiskeä istuessani Turun Taiteiden yössä kirjastotalon Studiossa, minne runotapahtuma oli siirretty ulkopihalta sateen takia. Studiossa ei ollut lähelläkään limppariautomaattia.

(Pihalla olisi ollut viiniruokala Sirius!)

Studion kreikkalaisvaikutteinen yksioikoisen suorakulmainen yleisösali ei anna tilaa omille ajatuksille, ja niskat ylöspäin kenollaan pitää kurkkia kauaksi esityslavalla ääntelevää runoilijaa kohden.

Kiiskessä kaikki olivat samassa tasossa, ja päästäkseen veskiin pitää varovasti ohittaa esiintyjä että vokaalit eivät läikkyisi konsonanttien väärään kurkkuun.

Kaikesta ihmeellisestä me olemme valmiita luopumaan
pelkojemme takia kasvamme aikuisiksi
ja asian koomisuutta huomaamatta
kulkee vierellämme siili 15 miljoonaa vuotta vanhana
ja kikattaa leikkisästi ennen nukkumaanmenoa:
kasvukipuja! kasvukipuja vain!


Harri Hertell, Teoksessa Kunnes oppii kävelemään. s. 69

Takakannessa on Helsingin Rautatieaseman kiviset ukos valolyhdyt käsissään. Tulee kodikas tunne; sieltä Ukkojen vahtimista ovista pääsee Turun junaan!

Aikataulut tosin toisinaan ovat viitteellisiä; onhan Turusta Helsinkiin rautateitse lähes 200 pitkää kilometriä. Turussa Hesan junien lähtöpaikkaa ovat myös aikatauluongelmien välttämiseksi siirtäneet muutama kymmenen metriä lähemmäksi Hesaa. Ehtii mukamas varmemmin.

Silti aamun Pendolino muutaman Euron lisämaksusta huolimatta myöhästyi muutaman minuutin; metsätaipaleella VR.n kulunvalvonta tuntui taas pettäneen.

Mutta kiskot tietävät minne mennä ja miten päästä takaisin Turkuun:

Toiset kulkevat tietään
tietämättä missä se menee.

Sanoo Harri Hertell, itsekin ahkera Turunkävijä, sivulla 48. Sanomalla noin tarkoittaa että hän(kin) tietää missä menee.

En ryhdy leikkimään runouslehtoraatin elkeitä luokittelemalla Hertellin runoja mihinkään laariin. Harri Hertellin runous lähenee sitä ongelmallista symbioosiongelman ratkaisua, että luettu runo on usein erilainen kuin paperilta luettu. Harria kuuntelee mielellään, eikä tekstiä sohvalla selällään lukiessakaan veri erityisemmän pahasti nouse päähän. Hengitys kulkee, korvin nähden.

Alla yksityiskohta etukannesta:



Kyseessä siis teos: Kunnes oppii kävelemään. Kustantaja Helsinki Poetry Connection.
ISBN 978-952-92-9202-8.

Teosta myytiin uunituoreena suoraan tiskiltä. Minä ostin kaksi; kaverille myös!

torstai 18. elokuuta 2011

Haiku Pinellan puistossa



Turun Kulttuurikaupunkivuoden erikoisuus on säätiöitetty, suljettu ja salainen talous. Ei kerrota mitä maksetaan ja minne. Tuntuu että rahaa on; ainakin virranneista kuohuviineistä päätellen?

Kuvateksti oikealla olevaan kuvaan: Sielläpä sataa, kokeile vaikka itse.

Pinellan puistossa oli tänään Taideslummissa runotapahtuma. Shamppanjan korvasi kesäinen ukkospilvi, joka työntyi Jokikadun menetetyltä Autonomisen kulttuurikeskuksen suunnalta. Sen julkiset sadepisarat kamerani pysäytti ja paljasti. Todellisuudessa ne litisivät maahan.

Talouselämän realiteetteja vastaan ei saa pullikoida; siitä saa syytteen. Säätä vastaan pitää mennä pressukatoksen alle suojaan. Niin elämästä selvinnee hengissä.

Pinellan puiston kulttuuritapahtumassa yksi mieleenpainuvimmista oli oikeamittainen haiku, vuodenaikasanakin kunnossa. (Sadepisarat = kesä.)

Haikun esitti runoilija, joka ei esitellyt itseään, kuten ei kukaan muukaan esiintyjistä. Heitä kaikkia yhdisti puiston kesäinen sade ja pressukatoksen alla kodikas yhdessäolo. Haiku kuului näin, lainaan sen ilman esittäjän lupaa, ja otan riskin ruoskintavankeuteen raahaamisesta:

Sadepisarat -
jokaisessa maailma
ylösalaisin.




Ps. Ylimmän kuvan savu tulee puiston käytävällä lämpiämässä olevan saunan piipusta.

Lisää torstai-illan turkulaisista runotapahtumista Mataleenan blogissa:
http://mataleena.blogspot.com/2011/08/taiteiden-yon-runotapahtumia-turussa.html


Kuvabonuksena alla Taideslummin runoteltan maskotti.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Harri Hertell ja Vastarannan Kiiski

Keskiviikkona Runeberginkadulla (Helsingissä) Vastarannan Kiiski nimisessä viihtymä-kahvilassa oli runoilija Harri Hertell'in esikoisrunokokoelman lämpimäiset julistukset.

Kirjan nimi: Kunnes oppii kävelemään, Kustantaja Helsinki Poetry Connection. 72 sivua, mukana vahva kuvitus.

Sain painotuoreen kirjasen ison punaviinituopin hinnalla luettavakseni. Luin sen, pysähtelemättä sen enempää mitä ohi koliseva kolmosen ratikkakaan pysähtelee.

Pitkin matkaa teosta lukiessani miellyin Hertellin tekstiin; jo vuosia sitten hänen blogikirjoituksistaan alkanut tunne siitä että Hertelliä kannattaa lukea, kuunnella, sai vahvistusta.

Aikoinaan jo hänen blogia lukiessa huomasin että hänen teksti ei pysäytä. Se käynnistää liikkeelle, lukemaan ja kuulemaan lisää.

Rasittava ystävä.

Siteerata voisi pitkin matkaa ja jatkaa omia riimejä. Teen sen joskus, joskus.

Hertellin teos loppuu sanoihin: "joka ei ole vielä valmis." Se antaa uskoa odottaa että jatkoa seuraa. Kuten että Aurinkokuntamme ei kiepukaan kohden kotitähtijoukkiomme keskustan mustaan aukkoon, vaan että voimme tyynin mielin nukkua reilut 4 miljardia vuotta. Sen jälkeen nimittäin aurinkomme on tuhlannut energiavaransa ja se kuolee muunnuttuaan sitä ennen meidätkin nielaisemaksi punaiseksi pikku jättiläiseksi.

Helpottava tieto että maailma ei ole vielä valmis, maailma missä ilmestyy runoilijoita kuin syksyllä koivuihin kultakaloja. Että musta aukko olisi mikään mörkö.

Koivujen kultakaloilta terveisiä Toivo Laaksolle!

Syksyyn, ja ruskan lopulliseen valmiuteen on vielä yksi täysikuun kierto.

Kirjoitan tätä iltajunassa matkalla Helsingistä Turkuun. Espoon kohdalla alkoi hämärtää. Aurinkoa ei enää näkynyt, mutta sen iltapäivän heijastus peilautui koillisen taivaan pilvistä. Olkoot tämä wakaruno tähän sovelias loppulause:

Espoon takana
koillisella taivaalla
punertaa pilvi -
aurinko tekee tilaa
syksyn pimeydelle.




tiistai 16. elokuuta 2011

Metsistä ja kestävyysvaje osinkojen haalimisessa


Suomi ja kvarttaalitalous elää metsistä. Niistä riittää kärrättävää ulkomaisille osakkeenomistajille, jopa siinä määrin että ulosvirtaavat rahavirrat näkyvät jo vaihtotaseessamme. Työnnämme rahaa ulkomaille enemmän mitä sieltä tihkuu meille.
Löysin vanhoilta kotisivuiltani löysähkön metsä-aiheisen tekstikoosteen, josta näytteeksi piristämään näitä iloisia luontokuvia muutama ote.

Muistaako puun taimi,
kun hän on kasvanut isoksi,
sen kävyn
mistä hän syntyi?




Elämme toki kansainvälisessa vaikutuksessa ja toki siitä on jäsenmaksu maksettava. Onhan sitten mukava rinta röyhistellen matkata eteläisiin EUn rahanlypsämisen taitaviin valtioihin. "Mehän emme EUlta rahaa kuppaa!"


Puu on puu,
ihminen on ihminen.
Eikä se ole metsän kannalta
mikään hurrattava asia.




Tämä on Savjapahdan rinnettä kesäkuussa 2011. Tämä 300 metriä korkea mäki katselee joen ylitse Natomaan turvaa. Kyllähän mekin sinne heti mennään, heti kun budjetista riittää rahaa uusille soveliaille kansainvälisen sotateollisuuden tuotteisiin.

Sammal
saa kovan kiven
pehmenemään

Forest - tekstejä vanhalla kotisivullani:

forest 1
forest 2
forest 3
forest 4

maanantai 15. elokuuta 2011

Joseph Massey, muistista, ja samalla muutakin

Kokoelmasta At the Point, sivulta 91:

Viimeistä sivua varten

Muisti menee
eteen ja taakse-
päin - kaiku
kerää lisää ja
lisää hiljaisuutta.


Copyright Joseph Massey, suom. j.t.

Muisti on tietokoneen globaali sielu. Mielellään se unohtaa kohteensa jota ei käytetä, klikata. Tietsikan vanheneva tieto alkaa sammaltaa?

Mutta kun tietsikkaa pöyhii se hurisee onnessaan ja palauttaa muistitiedon.

Ja ilmenee että ilman sitäkin olisi ihan hyvin voinut elää.

Kadonnut muisti -
sammal kivien yllä
vaimentaa metsät


(j.t. 15.8.2011) Turussa lämpimän kostea sää palaa ja tulee nihkeänä sisälle. Kahvinkeitin korahtelee ja nutustan pullaa. Mahani voi jatkuvasti erityisen hyvin ja pulleana. Järjestelen loppuja alkukesän muistioita; blogi on niiden säilömiseksi ihan hyvä alusta, ainakin jonkin aikaa. Olisiko 66 vuotta liian optimistinen, ja mikä täällä on pysyvää. Lahoon puuhun kolonsa koliseva tikka luottaa siihen että puu pysyy pystyssä, että kolopesän pohjalle on turvallista munia.


Metsän sisällä
lahoavassa puussa
tikka kolisee -
rakentaa rungon sisään
munimiselle suojaa.



(j.t. 15.8.2011)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Issalta kesäöisen satakielen kuuntelun vaikute vuodelta 1825:

satakieli -
puolet talosta on vieläkin
kuunvalossa




Seuraava on Kanadalaisen Chen-ou Liu:n kirjoittama, suom. j.t.

lampi kuunvalossa ...
sammakko ymmärtää
itsensä




Eilen oli täysikuu. Vielä yksi kirjaus:


Täysikuun varjo-
satakieli aloittaa
uuden sävelen


Harri Nordell ja täysikuu

Kuu oli taas täysi, kirkas läikkä pimenevällä taivaalla,
Muistutus että öisin tulee taas olemaan pimeätä,
ja että enää neljä kuukautta kun on kymmenen yötä jouluun.

Sitten alkavat päivät taas pidetä, valkeus palaa taas.


Tule, tulisit
Kädellä pilven

Veriryhmässä puut,
Silmänterälehdet

Ei muuta kuolemaa,
Ei mitään milloinkaan

Edellä oleva teksti on Harri Nordellin kokoelmasta tomunhäikäisyvalo, vuodelta 2000. Sivulta 29. Silmänterälehdet!

Puhuvatko puut. Ja kun puhuvat kuka kuulee?
Täysikuu kieppuu täytenä neljän viikon välein.


Kieli luo omaa todellisuuttaan, joka olemisessaan on vähintäänkin samanarvoinen kuin oikea puu, kallio tai pilvi.

Harri Nordell haastattelussa vuonna 2004. Vuonna 2000 teoksessa tomunhäikäisyvalo sivulta 45:

Sinä hänet kosket kuin linnunkivun
Laulu laululta vahvempi jää


Olen Nordellin selaamisen lisäksi kerännyt ajatuksiani kesän jäljiltä, aurinkotuulen riepoteltavaksi tuntuu jääneen jotakin mutta tuntuu vain tehneen tilaa,

ikäänkuin joku olisi siivonnut, imuroinut tomunöyhtää muistipiirien juotosjaloista, kerroksista.

Nimettömästä
Valitse kivi, maailmaton

Tässä on kaikki


(Harri Nordell ja teos tomunhäikäisyvalo vuodelta 2000, sivulla 51.)

Kesä jatkuu vielä vaikka ensimmäiset yöpakkaset on jo koettu. (Utsjoella.) Vehreät puut pitävät kiinni lehdistään.

Syksyllä Suomessa alkaa eteläiselle Euroopalle kerättävä kolehti. Sitä ketkä siihen osallistuvat on jo valittu valmiiksi. Suurin osa jopa äänesti sen puolesta.

Tuhkaviirin olemme kohottaneet


(Harri Nordell sivulla 63.)




lauantai 13. elokuuta 2011

Onkimadon kiemurtelusta

Kesällä soudettiin järvelle, pujotettiin mato koukkuun ja pantiin mato uimaan. Ei aikaakaan kun hiljaisen järven pinnan elävöitti innokas kohon viriili käytös. Kala?! Vapa ylös ja uudenuutukainen metallikoukku kiilteli kirkkaana. Ei hajuakaan madosta. Sinnikkäästi uusi mato, ja pian sama juttu.

Ajattelin hyödyntää edes jotakin ja rupesin laatimaan kolmirivistä aiheesta onkiminen. Pääosassa on mato.

1.

Kierot ahvenet
ryöstävät onkimadot -
syökää näkkäriä!

Veneen heilahdus sai aikaan lyijykynän paksuisia ryppyjä veteen:

2.

Laine liplattaa
röyhkeä ahven popsii
madon koukusta.


Mietin mistä kaivoin madot. Takapihalta, viimevuotisten haravoitujen lehtien alta. Siellä ne viimetingassa yrittivät luikertaa kohti maan keskipistettä, Kiinaa kohti. Minäpä olin metsästäjävietin nopea! Muutama lintuhan niitä kai matoja myös nokkii?


3.
Varis hermostuu -
kaivan matoja hänen
tunkiostaan.

(5-7-4)

Versio 4:

Räkättirastas
säkättää onkijalle -
syötävä mato

Versio 5:

Onkiessani
suren että riittääkö
rastaalle ruokaa

6.

Nyt ahven nappaa
rastaalta ylijääneen
eilisen madon



Rantautuessa katselin venevalkaman vieren kiviä, niillä oli pudonneita koivun siemeniä. Viesti siitä että koivu haluaa levittäytyä, lisääntyä.

1.

Rantakivellä
koivunsiemen matkalla
maahan, tai uimaan.


Versio 2.

Puusta pudonnut
koivunsiemen matkalla
syksyä kohden.

Rantapolulla vastaan lehahti perhonen:

yöt pitenevät -
kesän puolivälissä
lentää perhonen


Polun varrella kasvaa nokkosia; koivunsiemeniä oli jopa nokkosen lehdillä.

Nokkosen lehti -
aikooko koivu kasvaa
ja täyttää kaiken?


Viimeinen oli ensin kolmirivi, se jäi jotenkin ohueksi, joten tein siitä helppona ratkaisuna wakan eli tankamuotoisen:

Onkiessani
mietin että riittääkö
rastaalle ruokaa.
Järven tyyntynyt vesi
heijastaa tyhjän taivaan.




Tunnustan saaneeni innoitteen Helvi Hämäläiseltä.

perjantai 12. elokuuta 2011

Matsuo Bashoo ja sotilaan unelmat

kesän ruohot,
kaikki mitä sotilaan
unelmista on jäljellä



(Matsuo Bashoo 1644-1694.)

Ajankohtaista: Italiassakin valmistellaan pohjattomia rahasäkkejä vastaanottamaan rikkaan keski- ja pohjois Euroopan anerahoja. Pitäähän Italiankin tasapuolisuuden nimissä saada roponsa, kuten mm. Kreikan. Tämä maksaminenhan on meille suomalaisille fantastisen isänmaallista juhlaa. Näinhän kansa äänesti, niinhän.


Euroopan rahat -
kaikki mitä rosvoilta
on ylijäänyt


Nyt ryhdyn näppäräksi; olen nähnyt julkisuudessa kolmirivisiä joissa tavut ovat 5-7-5 ja joita niiden laatijat kehuvat haikuiksi. Seuraavaa en tohdi kutsua edes senryuuksi saati haikuksi. (Vuodenaikasana ei oikeastaan näy, jollei tulkitse runossa olevan presidentin julkistamispäivän eli ensi vuoden talven. (Eka äänestys 4.s sunnuntai tammikuussa 2012 ja duuni alkaa maaliskuussa.) Gallupit ovat jo pitkään tehneet äänestäjille esivalinnat ja kertoneet alitajuntaan että miten pitää äänestää. Huhut että poliitikkoja maksetaan virkoihinsa on tietenkin potaskaa, onhan.

presidenttimme
on valmiiksi valittu -
mieli-biteillä


Huomattakoon että mätäkuuta on vielä 10 päivää jäljellä.

torstai 11. elokuuta 2011

Issan yöllinen vuodelta 1821



Kuuntelen
itikoiden kuoroa heti
yön toisen pissin jälkeen





Eli loppukesän iloista pitää ottaa kaikki irti ...

Himo kirjoittaa Gary Snyderin innoittamana


Kiivetessäni Sierra Matterhornia 31 vuoden jälkeen

Vuorijono toisensa perään
vuodesta toiseen vuodesta toiseen.
Olen yhä rakastunut
.


Kirjoittanut Gary Snyder teoksessa Virtaavan veden musiikkia, Valitut runot 1957 - 1992, Palladium Kirjat 1994. (106 sivua.) Runon suomennos J. K. Ihalainen.

Gary Snyderin Loputtomat vuoret ja joet ilmestyi vuonna 2011. Suomentaja J. K. Ihalainen. Siitä pitäisi puhua laajemminkin. Nyt lainaus sivulta 15:

Vesi pitää vuoret pinnalla,
vuoret uppoavat veteen.



Suomennoksen copyright J. K. Ihalainen.
Seuraavan kolmirivin kopiointioikeudet ovat Juhani Tikkasen:

Vierivä kivi
matkaa hiekkarannalle
vanhuuden lepoon.


(Rivi kolme on edelleen hakusessa. On myös mahdollista että teksti hivenen tyhjän oloisena kaipaa tuekseen pari riviä lisää, jolloin siitä voi syntyä waka, eli tankaruno. Ken tiennee. )

Kirjoitin tämän kolmirivin vuoden 2011 kesäkuussa, ensin Savjapahdan maisemissa ja siirryttyäni sieltä Muonioon Kuolleen Poron loma-aitaukseen, jossa nautiskelin Snyderia muutaman tovin, lehteilin, vertasin Snyderin Mountains and Rivers Without End vuodelta 1996. (Counterpoint, Berkeley, 170 sivua.)

mökin takana
loikkii niin pieni pupu -
niin suuri metsä


Taaskaan Tikkanen ei malta olla hiljaa. Seuraavassa linkissä on vähän lisää Gary Snyderista.

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/07/gary-snyderia-tilattuani.html


Samaan aikaan luonnostelin myös seuraavia juttuja; ne kuuluvat läheisesti tähän samaan runomaisemaan, minulle:

1.
Vuonon rannalle
loiskuva vuorovesi -
siniset pilvet

2.
suolainen pärske
kastelee kalliota -
kuiskiva joiku



Nuo ovat jatkoa kesäkuun 2011 bloggaukseeni:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/06/lassagammi-skibotn.html

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Joseph Massey, At the Point


Joseph Masseyn At the Point ilmestyi vuonna 2011. Kustantaja Shearmsman Books. 96 sivua.

Teos sisältää myös kirjasen Lack of runot lisättynä kolmella uudella, tässä uusi runo vi:

Iltapäivä - aamun auer
viipyy vielä, kursivoi mäet
jotka näyttävät kelluvan
valtatien yllä, horisontin.



Toinen uusi on runo viii.

Liikenteen ja
rakennusten ympärillä

aurinko taipuu,
polttaa pois

aamun usvan,
häivyttää

päivän
keräämät

nimet.



Joseph Masseyn niukka kieli on tarkkuudessaan moni-ilmeinen että käännöksestä helpolla saisi erilaisia sävyjä; nyt päädyin tuohon esitykseen.
Tämä on yksi pieni mielikkini, kokoelman sivulta 50:

Maalipurkki
puolivajonneena
kuivuneessa mudassa

täynnä eilisen
sadetta.



Josephia Areas of Fog teoksesta saakka aika ajoin silmäillessäni pysähdyn kysymään mitä kieli on, Tongue, onko se viesti, (message,)
joka silmien kautta
aivojen käsitevarastoon hierovaa (massage)
todellisuuden tosiaikaista kuvittelua,

kieltä (Language) joka ei muunnu vaan on osa
liikkeellä olevaa tosiaikaista tietoa

joka vanhenee kun sen on lukenut,
kertakäyttöinen pysyväisvarasto
tuhlattavaksi asti riittäviä sanoja, (words)
jotka täyttävät lukijoiden maailmat (worlds)

[mutta eivät ole matoja (worms)]

irtosanat jotka eivät järjesty paikoilleen
koska maapallo (globe) on teatteri,
joka kieppuu (whirl)
kohden Linnunradan (Milky Way)
keskustaa minne toki vielä sopii pieniä aurinkokuntia,
valot päällä,
leijuvia ajatuksia.

Joseph Masseynlta runo sivulta 32:

Sunnuntai

Vanhoja uutisia - myrskyn jälkeen -
revitty erilleen kahden nurmikon väliin.



Tässä kaksirivisessä on otsikko, joka määrittää lepopäivän.
Nurmikon leikkuu voi joillakin naapuruskyttäysalueilla olla rasite.
Uutiset ovat usein ikäviä.
Myrskyn aikaan ei nurmikkoja leikata, mutta uutiset kasvavat kuten ruoho kasvaa.
Repivä pyhäinen maailmankuva.

:-)

Joseph Masseyn sanavalinnat aika ajoin antavat näennäisen monimerkityksellisyyden; jos yrittää siirtää Joosepin tarkkaan asetellut merkitykset sellaisenaan toiseen kieleen voi saada useita tulosajatuksia. Jotka voivat olla yhtäaikaa voimassa mutta joita ei saa erikseen käydä kaivelemassa? Teksti tapahtuu aina lukijassa.

Miten pitäisi ratkaista sanoman oikeellisuus; tulee halu käyttää useampia sanoja, selitellä, mutta siten alunperin piilevä sanojen neulanterävä merkityskapeus, - tarkkuus, levenesi ja se voisi olla väärin.

Ratkaisu ampua merkitysvaihtoehto keskeltä on yksi vaihtoehto.

Kun liipaisimesta vetää luoti lähtee eikä sitä enää pysty juoksemaan kiinni.

Tällä määritteellä vielä seuraava lainaus Joseph Masseylta, nyt sivulta 86, Mock Orange osiosta teksti viii:

käänny kohti valtamerta -
mitä vähästä'n
näkyvissä täältä
katso harmaata
loistetta,
toinen
rintama
tulossa



Huom. Nyt ei ole pistettä, vihjeenä vain yksi pilkku. Sana vähästä'n on minun laatimani tämän runon tarpeisiin.

Pohtiessani että julkaisenko tämän lurinan päädyin vielä yhteen ajatukseen, näin lopuksi: Joseph Massey tuntuu kirjoittavan maisemaa, ei ympäröivänä vaan siinä. Runoilijana hän käyttää siihen kirjaimista muodostuneita merkityksiä joita kutsutaan sanoiksi. Panemalla niitä peräkkäin syntyy runoja.

Joistakin käännöksistä olen mielelläni eri mieltä.


Tässä kirjoitin Lack of kirjasesta

ja täällä

(mm. Areas of Fog teoksesta) http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/01/lyhyen-runon-kaantamisen-ongelmasta.html


tiistai 9. elokuuta 2011

Kigo; variksen lennon ääni

Varis
vasten aurinkoa -
vain ääni lentää



Copyright Donna Bauerly. Lähde: Kigo Free format Maaliskuu 2011.

Mietin tuota varisaiheista, pysähdyin siihen kun ensin ajattelin että siinä on äänettömyys, nopeasti lukien, mutta siinähän on ääni joka lentää.

Pohdittavaa, ensin siinä on maisema, aurinko ja varis. Ja väin ääni lentää.
Mielenkiintoinen. Jää pohdittavaa. - Ikäänkuin kaikkea ei olisi kerrottu. -

Tein ensin seuraavan, jonka kuitenkin jatkomärehtimisen jälkeen melkeinpä hylkäisisin:

Aurinko laskee -
täysin äänettömästi
kärpänen lentää



Rivi 2 tökkii, eikä oikeastaan pidä edes paikkaansa. Korjausteksti:

Aurinko laskee -
lasin läpi kärpänen
yrittää paeta



Menkööt nyt, ihan vaan mätäkuun haikuna, edes?


maanantai 8. elokuuta 2011

Tuuli makuulla



Puut suhisevat.
eikö tuulella ole
nukkumapaikkaa?


kuikan kailotus
kuusien suhistessa -
tuuli ei nuku



Issalta vuodelta 1805:

minun majani
perhosen makuupaikka
tänä yönä



Syksyn aikomus nytkö jo

Keltainen koivunlehti leijaili puolityynessä kesän poutasäässä maahan. Nytkö jo, syksy?

Kyseessä kenties kuivahko kausi keskellä kesää johon koivu suojautuu karsimalla osan janoisia lehtiään?

Kuihtuva kesä -
keltainen koivunlehti
kellahtaa maahan


puiden latvuitse
taivas hehkuttaa valon -
elokuu öitsee




Issa vuodelta 1811:

kaislikossa
loikkiessaan sammakko
kurnuttaa


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kasvavat ilman sadetta


Joillakin kasveilla on ilo rehottaa vaikka ei ihan joka viikko sataisikaan. Lumpeet ja ulpukat pitävät seuraa kuikalle. (Kts. kuva alla.)

Ikkyuun yksi nimi oli Hetken Lepo. Seurasin lahdella kalastelevaa kuikkaa. Pitkä sukellus, uinti pienen matkaa ja sukellus.

Vain hetken lepo
ja pitää jatkaa matkaa -
kuikka kalastaa


Kai Niemisen kääntämässä Ikkyuu - valikoimassa Riehaantunut pilvi ja luurankouni (Basam 2010) sivun 121 runoon kirjoitin seuraavan myötäkulkevan waka-runon:

Kävelen tietä
poutapilven alitse
järveä kohti ...
Ukkoskuuro lähestyy
ja tuulee ohitseni



Loppuviikolla tulivat jo jonkin aikaa odotetut sateet. Illalla on jo pimeä niin että ei enää näe lukea saati kirjoitella. Pimeät yöt ovat tulleet.

Taivaan pimeys -
rahkasammal suhisee
rankkasateessa



Pyhäaamuna pilvien väliin aukeni auringonsäteiden tultava reikä. Aurinkokenno lataa akkuja. Täysikuu on ensi viikolla; mietimme olevamme silloin jo muualla. Kuu seurannee meitä sinnekin?

Puu tihkuu vettä,
sade ei enää sada,
tuuli hyväilee



Panen vielä yhden kolmirivin kun jäi yli pohtiessani kvarttaalitaloutta ja kuka ja miten maailman rahataloutta käsitellään:

Ihmisen mieli?
Kvarttaalikuu ei loista
taivassateella.



Alla olevaa Kohinoor-timanttia voi käydä kurkkimassa lasin takaa Juuan Nunnanlahdessa, Suomen Kivikeskuksen näyttelyssä. Katsoa saa mutta ei hipelöidä.

lauantai 6. elokuuta 2011


Talouselämän tuottavuus tarkistetaan neljännesvuosittain. Ja jolleivat pääoman sijoittajat saa riittävää katetta sijoituksilleen niin johtaja saa lähteä käpälämäkeen (usein kultainen kummilusikka kuitenkin kylkiäisenä) ja uusi piiskuri tulee imemään vapaana kelluvia rahavirtoja ... Kuvatekstiin voisi sopia seuraava kolmirivi:

Kvarttaalihorsma -
taas yksi tilikausi
tuottaa voittoa



perjantai 5. elokuuta 2011

Kesälumpeita



Kävimme Suomen Villissä Idässä ympäristön luontoretkellä. Metsäteiden varsille oli kasvanut hehtaaritolkulla metsänhoidollisia raiskioita. Kts. kuvaa yllä.

Sumutettuna
raiskatun metsän yllä
aurinko hehkuu




Etäänpänä (kannattaako siis aina vaeltaa etäämmäksi kuin kauas?) tuli järveen laskeva joki vastaan ja joen kohdatessa järven löytyi pari valkoista lummetta, tässä toinen niistä tarttui kiinni kameran linssiin:


kukkinut jo pitkään
järven valkea lumme -
ei koskaan valmis?



Tein myös toisenkin version aiheesta, enkä nyt osaa päättää kummankaan eduksi, siis kilpaileva versio:

Yksi aurinko -
lumpeen valkea kukka
kellii valossa



Yksi kukkakuva:



Kukkiva kukka -
ymmärtääkö hyttynen
syksyn tulevan?



Pari luonnosversiota lumme-aiheesta:

Veden varjoissa
peilaa terälehtiään -
elokuun lumme


Valkoinen lumme
kenenkään valvomatta
veden varassa

torstai 4. elokuuta 2011

Loma jatkuu, loma




Venevalkama -
puiden välistä näkyy
kaistale vettä



Alla oleva kuva on Suomen Kivikeskuksen kesänäyttelyn Kauko Kortelaisen teos:




kolme kerrallaan
odottaa sukeltajia -
röpelövesi



Kauko Kortelainen on Juuassa asuva vuonna 1933 syntynyt taiteilija. Ateneum 1958-1962. Suomen Kivikeskus on Juuan keskustasta reilun kymmenen kilometriä etelään, Nunnanlahdessa. Näyttely Kivimaailman aarteet on avoinna 31.10.2011 asti.
Kts myös nettisivuilta.

p.s.
Lauri Viidan kuuluisaa Parnasso - sikermää ei tarvitse lukea, osaan sen lähes ulkoa: Reppu on naulassa ja kesä jatkuu, kesä

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kesken kaiken lomapäivänä:

Järveltä tuulee -
utelias hyttynen
löytää nilkkani



Yöllä järven rannalla:

Sateen jäljiltä
puusta tippuu pisara -
olen hereillä





Issalta seuraava vuodelta 1808:

Sinnekin missä nukun
Viidennen Kuun sade
lähettää tuulensa.




Suom.j.t.
Viidennen Kuukauden sade; vanhan kuunkiertokalenterin mukaan kesäkuun sade. Edeltävä kuu, toukokuu on yleisesti poutaista, ei kuumaa eikä viileää; parasta vuodenaikaa. Kun kesäkuun sateet alkavat ne jatkuvat päivästä päivään ja kosteus täyttää ilman saaden homeen kasvamaan talojen nurkissa.

Jotta seli-selittely selvittäisi kalenteria todettakoon että vanhemmassa japanissa termi "samidare" tarkoitti Toukokuun sateita. Issahan asusteli Japanin pohjois-osassa, missä sääolot ovat etelää merkillepantavimpia, tärkeimpiä.

tiistai 2. elokuuta 2011

Finanssikuprut ja punkit


Samaan aikaan kun me tuemme eteläisen Euroopan holtitonta taloudenpitoa leviää punkki Suomessa samaa tahtia laajemmalle. Hyttynen on pieni harmiton ynisijä punkin rinnalla. Joillakin punkeilla on kyky levittää borreolista, joka on ikävä vaiva.

Rinnastus toisten verellä elämisestä ei onnu paljoakaan?

Suomessa on nyt tyyntä, kansalaisten kukkaroilla ei ole käyty (vielä) ja teekutsuliikkeen kotimaakin jatkaa tyhjästä (=lainaraha) elämistään, koska lainarahalla saadaan taseet näkyisäksi, puhallettua niihin pursuavaa ilmaa.

Kansalaisia ei saa hätyytellä eikä talouselämän koukkuja saa epäillä. Kyllä hallitsiat tietää miten rahaa jauhetaan.

Keskikesälle rauhallinen kolmirivi; vaikka mitään erityistähän ei pidä pelätä, eikä inkkarikesän jälkeen edes sinitakit hyökkää enää kenenkään kimppuun?

punkkitiheikön
takana paistattalee
nouseva myrsky





Runoteknisesti mietin riville kolme myös vaihtoehtoja, tulevaa odotellen Kreikan finanssinerojen toivomaa: "tyyntynyt järvi" joka epärealistisena kuitenkin piti hylätä.

Turvavyöt kiinni:
Syksyllä alkaa tuulla
Välimereltä



Sisällön tarkoitushakuisuus murjoo korkealyyriset toteutukset, mutta menkööt; olenhan lomalla. Näinä aikoina monet sijoittavat muuhun kuin paperisiin kuprupapereihin. Alla oleva timantti on näytillä Suomen Kivikeskuksen näyttelyssä Juuassa. Nunnanlahdessa. Sitä saa lasin takaa siellä kurkkia.



Lopuksi vielä yksi Issa. Vuosi on 1812:

ruovikon keskellä
pyhiinvaelluspaikassa
laulava kaskas

Sadetakin kelpoisuudesta



mäntyjen tuulenviri
ääntelee pilvien kurkkuäänillä

yltyvä tuulenviri
isolla kurkulla, pehmenevä sointu

saunan pesässä räiskyy
taas humiseva tuli

ylivuotisten polttopuiden
tunteiden täyttymys, savuna

raollaan olevasta otsoniverhosta
säteilee valoa

rehevän järven
sinistyvä kasvu

tuntuu että joku on asunut täällä
jo edellisen kiviplaneetan aikana

näkee kasvaa, hämärä metsä,
kokoaa itseään yön lävitse

metsäkoneen raiskaamassa
metsäraiskiossa kasvaa ruoho

kastemato sukeltaa
kohden Kiinaa
osaakohan se lukea merkit

tämänvuotisen lepän oksa
huitoo aurinkoa varjoon

on varjossa

tiedä tuleeko sade
kun ei puiden latvojen takaa pilviä näy

jos vaikka sadetakin
sittenkin ottaisin esille

olisin valmis kaikkeen

Kivikylän kivisammakko


Nunnanlahden kivikylän puistossa mussuttaa harmaakivinen sammakko. Kävimme tervehdyskäynnillä.

Pilvi tuulettaa...
kivisammakko siirtyy
varjosta varjoon



Issalla on parisataa sammakkoaihetta; valitsin sieltä seuraavan vuodelta 1824:

niin lihava että
ei ole hyvä hyppääjä-
sammakko


maanantai 1. elokuuta 2011

Kaksi mansikkaa


Helvi Hämäläinen kirjoitti päiväkirjaansa Mansikkapaikassa 8.7.1965 vastavalmistuneessa mökissään miten hän heräsi yöllä ja kurkkasi järvelle. Sieltä katsoi vedensilmä...

Aurinkoinen päivä vuonna 2011, aurinko kiertää metsän takaa järven puolelle,

vesi herää, vedensilmä,
leppäpöheikön läpi
veden silmä

Kunnianosoituksena Helvi Hämäläiselle, yhdelle Suomen merkittävimmistä kirjailijoista.


Yksin ei ole
ruohikossa mukavaa -
hektinen kesä