sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Issaa tulevaan Jouluun

Issaa tulevasta joulukortistani:


sateinen talviyö --
ilman lasta
hirvi huutaa

Hirvi, shika, japaninhirvi, täysin peuran näköinen mutta on silti hirvi. Ei peurakaan ihan väärin olisi kääntää.

Issa ei paatostele, eli miksi peura tai hirvi on ilman lasta. Arvoitus jää lukijan kannettavaksi.


Vielä yksi Issa:


Syksyn kylmä --
minne tahansa menen
kaikilla on koti.


(suomexi j.t.)

lauantai 29. marraskuuta 2008


Kamferipuun juuret
kostuvat hiljaa sateella
talven sadeilma

Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.


korkki narahtaa
mummon tippapullosta -
sydämen syke

perjantai 28. marraskuuta 2008

PieniRunoKilpailu

Joulu hyökkää ja joulukortin teko on käsillä. Se on vienyt parit iltapuhteet. Ilmestyy kuitenkin jouluksi, mutta ei tänä vuonna ISBN - numerolla.

Tuli ja Savu 3/2008 ilmestyi. Siinähän olivat ne kuuluisat ennakkoon kovasti odotetut Sofi Oksasenkin runot. Takakannessa julistettiin Pieni Runo Kilpailu. Ohjeet pienirunokilpailu.blogspot.com. Pieniä runoja voi lähettää osoitteeseen pienirunokilpailu (at) gmail.com.

Lähetin sinne tänään muutaman ehdokkaan, josta yhden julkistan tässä:

vuostaus

Sana lähtee sanasta vuosi, kulkee synergeettisen kehityskurvan jonka alapäässä on sana vuotaa.

Markku Paasonen kirjoitti esikoisessaan Aurinkopunos (WSOY 1997):

lankarullasta joka ei kerro
langanpäätään, paperiliittimistä jotka
ovat niin ohuita ettei niillä
ole mitään erityistä sanottavaa

torstai 27. marraskuuta 2008


polkupyöräni
erityisemmin innostu
talvimyrskystä


keskiviikko 26. marraskuuta 2008


Sulavaa räntää -
odotan innokkaana
lumimyrskyjä


tiistai 25. marraskuuta 2008



vanhojen autojen
taivaassa on vapaita
parkkipaikkoja?


maanantai 24. marraskuuta 2008

Tyyntynyttä lunta tuulten jälkeen

Lähdin tiistai aamulla junalla Helsinkiin. Varmuuden vuoksi lähdin tuntia aikaisemmalla junalla, onhan eteläisessä Suomessa satanut lunta ja uutisten mukaan maailma on vaarassa epä-pelastua tämän oudon luonnonilmiön vuoksi. Turusta itään edetessä junan ikkunasta tosiaan lumimaisemat valkenivat ja luntakin oli, puissa, teillä, pelloilla. Kahvia pahvimukista ryystäessäni värkkäsin lyhyen runon, haikun:

Lunta polulla --
harakka lentää puusta
toiseen puuhun.


Tuo on jatkoa, tai toisinto, kuten seuraavakin, kts. http://www.saunalahti.fi/~juhatik/kymmenen/june2007.htm

uninen aamu --
harakka häiriköi
nukkuvaa mustarastasta


http://www.saunalahti.fi/~juhatik/kymmenen/june2007.htm

Venäläistä Avant_gardea

Käyn silloin tällöin kahlaamassa Ron Sillimanin blogia. Siellä on usein mielenkiintoisia (runo)linkkejä. Nyt löysin sieltä linkin venäläiseen avant-gardeen:


http://www.getty.edu/research/conducting_research/digitized_collections/russian_avant-garde/pdfs.html


Siellä on mm. PDF tiedostona Majakovskin Tragedia vuodelta 1914 scannattuna:


http://archives.getty.edu:30008/getty_images/digitalresources/russian_ag/pdfs/gri_88-B27107.pdf

(Vladimir Mayakovsky
Vladimir Maiakovskii: Tragediia
(Vladimir Mayakovsky: A Tragedy)
Moscow, 1914)

Ron Sillimanin blogi on vahva ajankohtainen linkistö runouteen, pääosin Englanninkieliseen. Olen itse löytänyt sieltä linkkejä seuratessani monta mielenkiintoista tutustumisen arvoista kohdetta.

Muuta ajankohtaista:
Lumimyräkkä tuntuu menneen ohi ja jättäneen Turun pääosin rauhaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Lumimyrskyä hakemassa

Kuvitettu kertomus lumimyrskyä etsimässä Turussa. Kävelyllä vaimoni lisäksi vanha Pentax Water Resistant kameran raato, jonka tarkennuskyky vanhuuttaan jo vähän haalistunut.

Matkalle lähtiessä tapasimme naapurin. Huomatkaa eritoten molempien rouvien kimaltelevat heijastimet!
Lumimyrsky lähestyi, tai jopa oli jo kohdalla. Räppäsin toisen kuvan!
Menimme alas Aurajoen rantaan polulle. Siellä oli suojaisaa. Puut olivat valaistut joten otin kuvan käsivaralta ja ilman salamaa. (Että puu ei säikähtäisi.)

Sillan alta olisimme voineet kiivetä ylös oikealle. Siinä oli kuitenkin vihainen viesti, joten ei sitten. Emme menneet sinne. Rappusten kivetys olisi ihan mainiosti ollut kiipustettavissa, ja vanhoja ihmisiä (!) varten olisi kaiteetkin. Emme silti lähteneet kiipeämään. Ei.



Kävelypolun kaupungin puolelta näpsäisin käsivaralta kuvan Sibbe Museon vanhasta tammesta. Koska kuvaan sopi samaan hintaan toinenkin kohde otin siihen kirkon.

Takaisin tullessa Helsinginkadun alkupäässä vilahteli autoja. Ne eivät hidastaneet vaikka otin risteyksestä taidevalokuvaa. Käsivaralta. Valotus: kamera sai itse päättää.




Ennenkuin kävelimme suojaiselle kotipihalle otin vielä kadulta viimeisen kuvan. Muutama lumihaituli kiinnittyi salaman iskemänä digitaaliseen kennoon ja sitten tietokoneen kovalle levyllä USB kaapelia pitkin.

Tarinan päiväys: 23. marraskuuta 2008

lauantai 22. marraskuuta 2008


Lunta kadulla --
huurteinen puu kurottuu
kohti valoa

perjantai 21. marraskuuta 2008

Issa

Ravistelen taas kerran
tyhjää lekkeriä ...
kylmä yö.


Issa vuonna 1819. Ja sisältöhän on selvä, Issa raasun sake on loppu.

Keitto kiehuu,
höyry kuin aita --
räntäsade


Ikäänkuin kiehuvasta keitosta kohoava höyry suojelisi Issaa ulkona kylmässä satavalta räntäsateelta? (Issa osaa alla kaikessa selkeydessään arvoituksellinen.)


KOBAYASHI ISSA

Alun perin Kobayashi Nobuyki -
myös Kobayashi Yataro,
joidenkin lähteiden mukaan syntyi 5. toukokuuta vuonna 1763. Issa kuoli vuonna 1827.

Tämä teksti tuntuu jäävän ylimääräiseksi kun kerään valikoimaa Issan talvirunoista vuoden 2008 jouluksi. Pelastan tämän talteen tänne.

torstai 20. marraskuuta 2008

Ensi lumi satoi Turussa!

Tänä aamuna ikkunan takana valaistui odotettu ensilumen tulo. Yön aikana lunta oli laskeutunut reilun sentin verran. Innokkaammat olivat jo päässeet pihapolkuja kolailemaan. Kävin kameran kanssa kävelyllä ja linssi sieppasi tuntemattoman taiteilijan tekemän lumiteoksen joen rannan kävelypolun kaiteelta:

Vastasyntynyt
lumiukko levittää kätensä:
Lämmin tervehdys!
Suljettu ovi
odottava postilaatikko
onnellinen pensas!

keskiviikko 19. marraskuuta 2008



oi syksyn tuuli,
varo ettet vilustu,
sinäkin siinä



tiistai 18. marraskuuta 2008

Uusi kirja ui hyllyyni


Turussa satoi tänään, ja puuskainen tuuli toi mieleen kaukaisia muistoja meriltä. Joskus aamulla laivan kannella oli sinne lentäneitä lentokaloja. Mietimme että voisiko niitä syödä; emme koskaan syöneet vaan huuhdoimme ne takaisin mereen.

Lentokala ei oikeastaan lennä, vaan syöksyessään suuren mainingin kyljestä pakoon häntä syömään hätyyttävää petokalaa se liitää aaltojen välissä muutaman kymmenenkin metriä. Jos mainingit ovat tarpeeksi suuria ja ohipuuskuttava rahtilaiva osuu sen lentoreitille niin lentokala raasu lätkähtää laivan kannelle. Ei se siinä pitkään elävänä säily.

Markus Jääskeläinen
Lentokala

Otava 2008

Teoksessa, Jääskeläisen noin kuudes oma kokoelma, on 43 kpl runoja. Sivuja 56.
Sikermiä ei ole vaan kokoelma on olevinaan yhtä ja samaa sikermää. Erotin silti erilaisia aiheita; mm. järviluontoa, Australiaa. Yhdistävää jäntevyyttä tuova tekijä on toisen ihmisen läsnäolo, sen tuoma hellyys. Äkkiä luettuna kirjan parasta ainesta.
valkoinen pilvi hulmahtaa vuorten 
rinnoille, tuuli kulkee paidan alla
kuin nuoren miehen käsi
(M. J. sivulla 30, runon PILVI VUORTEN YLLÄ loppurivit.)

Aiheena Australia ei tunnu vielä oikein synergoituneen Markus Jääskeläisen kirjoitusminään, toisaalta monet runot ovat yleisinhimillisiä ja voitu kirjoittaa missä vain.

Riisu vaatteet,
kuuntele kuinka sydän vyöryy


(M. J. sivulla 43.)

Koska Markus tuntuu nyt asettuneen Australian puolelle maapalloa ikäänkuin odottamaan eläkeikää siellä, niin ainakin jatkossa soisin samantien runomaisemia sieltä. Vai ovatko Australian runovaikutteet senverran vieraita, että ne mieluummin hämmentävät kuin innostavat? Englanniksi on vain yksi lyhyehkö runo. Toisen runon loppu on yhtäkkiä ranskaa. (?) Muut kotisuomea. Innostuin heti tuoreeltaan kirjoittamaan kokoelman sivulle 51 oman kommenttini, ikäänkuin runon:
Kuin olisin kalassa 
onkimassa lentokalan 
virvelillä
jossa on for safety reason 
pätkäisty 
pala keskeltä pois. 

Kala syö sinun rakkaasi 
suudelmiin,
hän on läsnä, leijuu 
auringon valosta yön pehmeään
sykkeeseen,

rivien välit pakottavat lisäämään 
lukijan omia sisäisiä salaisuuksia 

ja sekö joitakuita ärsyttänee. 
Yksi asia joka minua ärsyttää on nämä Otavan paksukantiset runopaketit. Tämänkin kokoelman paksuihin kansiin hukkaantuu uusiutumatonta kirjahyllytilaa ihan turhaan. Lentokala ei ole yhtään sen parempi kokoelma vaikka sen kansiin tungettaisiin kuinka paksua pahvia tahansa.

Vertailun vuoksi katsoin Allen Ginsbergin Kootut 1917-1997,jossa on 1192 sivua mutta kokonaispaksuus vain 52 mm.

(Mutta mitä sillä on merkitystä.)

((Minulle silti on.))

(((Olenko tyhjä nipottaja?)))

Markus Jääskeläinen ei ole koskaan erityisemmin lörpöttelijä ollut. Lentokalassakin ounastelin paikoin mieluimmin liian niuvaa sanontaa kuin herkuttelua.
Minun vallassani on jättää sanomatta: sanon silti. (M. J. sivulla 5.)
Liika säästeliäisyys väärissä sanoissa, jättämällä vääriä rivejä, lienee yleinen runojensa painokuntoon hikoilevan runoilijan ongelma. Ei sen kummemmaksi esimerkiksi, mutta kun kerran tarttui silmään niin lainaan runon STILL LIFE (sivulta 9) lopusta kolme riviä:
Kukka ruukussa 
hengittää sisään, ulos. 
Siinä kaikki. 
Mielestäni Rivi 3 olisi korvattuna jollain muulla tehnyt tästä oivallisen haikun. Tavujakin ihan oikein. Loppu, vallankin kun se on koko 12 riviä pitkän runon lopetus, ja sinällään erityisen ankarassa paikassa, pitäisi kestää se paine.
Edustan kantaa että ei kestä. Mutta voi tästä olla erilaistakin mieltä. Me kaikki luemme tekstiä joka kerta erilailla, riippuen mitä meille kaikille muuten kuuluu, tässä elämässä. Ylipäätään.

Sivun 9 runossa on rivi riviltä kerättynä myös montakin elementtiä, sisällöstä ei ole pulaa, pikemminkin ne alkavat jopa syömään toisiaan, ainakin pehmentämään. Lievä karsimisen paikka, vaikka toki Markus saa omia runojaan kirjoittaa miten hyväksi näkee. (- Kunhan en nyt vaan yritä esittää rutinoitunutta kippuranenäistä äreää runonlukijaa...)

Mielirunoni tässä kokoelmassa? Vahva ehdokas on sivun 16 runo ENNEN LÄHTÖÄ
Kaislikko riehuu niemennenässä 
tuuli puskee puita pinoon.
Narulla tyhjä, riuhtova paita, 
pyykkipojalla kotipihassa kiinni. 
Mutta kuitenkin, Markus Jääskeläisen kokoelma Lentokala on uinut minunkin kirjahyllyyni.

Jääskeläisen teksti on mielestäni johdonmukaista sitä kehitystä mikä runoudessa vyöryy, paikoin hallitsemattomasti; valtavirran runoilijat eivät kaikki noudata huippukriitikoiden maku-ohjeita. Runoja ilmestyy vuosittain runsaasti, ongelmana on että niiden kaikkien seuraaminen on mahdoton tehtävä. Kirjastot valikoivat. Lehdet eivät esittele kuin osan. Harva innokaskaan lukija ei pysty motivoitumaan ihan jokaisen kokoelman ostamista kirjakaupasta, eikä niitä kaikkia ihan joka kirjakaupasta edes saa, paitsi jos osaisi tilata.

Oman kappaleeni löysin turkulaisesta divarista, maksoin siitä 6 €. Joku teoksen hankkinut tai saanut oli sen sinne kantanut. Minä kannoin ulos. Mielestäni minun kannatti.

Ruohon sormet tapailevat viluista vartaloa,
hän nousee vihreältä vuoteelta,
laskee jalkansa ilmaan, se kannattaa.


(M. J. sivulla 50.)
Lentokala lentää, 
aalto jatkaa matkaansa,
horisontti vyöryy kohti
Tämä kolmirivinen yllä on Tikkasen; Terveisiä, Markus.

Juhani Tikkanen, runoilija Turun Raunistulan köyhälistön kaupunginosassa marraskuun 18. päivänä 2008, kun ulkona puistelee sadetuuli puuskittain, ryskyy, humisee. Ilmalämpöpumppu hurisee tuskin kuultavasti tasaista lämpöä sisään. Talvi lienee matkalla.


http://mataleena.blogspot.com/2008/11/markus-ja-lentokala.html
Mataleena kirjoitti lyhyen jutun Lentokalasta omaan blogiinsa.

Lisäys:
Olen vanhalla kotisivullani esitellyt Markus Jääskeläisen muita kirjoja seuraavasti:


http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/mjvalmis.htm

(Markus Jääskeläinen, kokoelma Valmis vuodelta 2004.)

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/mjvaroit.htm

(Kokoelmasta Tässä hetkessä, varoittamatta vuodelta 2001.)

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/mjaaskel.htm

(Kokoelma Testamentti vuonna 1998.)

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/intianru.htm

(Hän jota ei ole, Intian englanninkielisen runouden antologia,
Nihil Interit ry, 2003. Kääntänyt Markus Jääskeläinen yhdessä Merja Virolaisen kanssa.)


Sateinen taivas
täynnä kuhmuraisia pilviä --
karkeaa santapaperia

maanantai 17. marraskuuta 2008

Katauta talven tulosta

Henkilö A lähettää seuraavan runoviestin henkilölle B:

Talvinen viima
puhaltaa oven raosta --
kadulla lentää pöly

Henkilö B tarttuu tavujen generoimislaitteeseensa ja tuottaa seuraavanlaisen kommentin:

pihapuu taipuu
kylmää taivasta vasten --
teepannuni viheltää


Kyseessä on katauta. Kts postaus

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/06/katauta.html


Tästä voisi (tuhannen vuoden tuulien eroosion tuloksena) karsiintua waka, nykyisin sanottaisiin tanka:


Talvinen viima
puhaltaa oven raosta.
Pihapuu taipuu
kylmää taivasta vasten --
teepannuni viheltää.


;-)

sunnuntai 16. marraskuuta 2008



jäinen lätäkkö -
uusi sadepisara
löysi tuttuja


janoinen lintu -
polun kuralätäkkö
jäätynyt umpeen



lauantai 15. marraskuuta 2008

Sibbe museon vanha tammi tihkusateessa


Tihkusateessa
vanha tammi kallellaan
taivasta vasten

perjantai 14. marraskuuta 2008

Issa talvisista puista


nyt näkee miten
ne kasvoivat, --
talviset puut; paljaina

Yleensä haikulla ei ole otsikkoa. Se ei ylipäätään kuulu haikuun.
Issalla on kuitenkin tähän määrite:

kurama hotoke

Kurama sanalla Issan on arveltu tarkoittavan Kuraman pyhättöä Kiotossa. Hotoke on kuoleman henki, mukaanlukien pyhimykset ja mm. Buddhan. Issa kuitenkin on liittänyt kaksi sanaa yhteen kuramaksi, päättäen sen sanaan maru, eli ympyrä, kehä.

Jos Issa tarkoittaa Kuraman temppeliä, niin miten se liittyy kyseiseen haikuun?

Tekstissä on sekä mennyt että nykyinen.

Katsellaan talveksi lehtensä menettäneitä puita, niistä erottaa nyt niiden rungon, ja oksat. Kesällä puu oli rehevä ja elävä.

Illuusiota kaikki vain?

Kirjoittamisvuotta ei tiedetä. (Issa eli 1763-1827). Tätäkin Issan runoa on pohdiskeltu syvällisemmin parisataa vuotta. Se ei silti itse varsinaista haikua ole tähän mennessä pystynyt tappamaan. Tiedämme myös että talveksi lehtensä menettäneet puutkaan eivät ole kuolleita, ne vain lepäilevät.

torstai 13. marraskuuta 2008

Haibun talven tulosta

Kun on ollut lämmin marraskuu, niin yllätän itseni odottamassa että tulisipa nyt talven tuuli, tuiskuisi vähän kaunista lunta, olisi musta maailma valoinen. Tästä saisi sarkastisia vihjeitä talouden alamäkeen, miten pääoma suojautuu siten että taantuma syvenee mutta joku on saavinaan kähmimänsä voitot piiloon, pois muilta. Taloudesta itselleen valtaosan kähmivät tahot kokoontuvat yhteen huolehtimaan siitä että varallisuuden rohmuaminen voisi jatkua. Ikäänkuin buddha haluaisi päästyään rauhallisesti istuskelemaan enää nousta aamulla töihin, tunkeutua työsuhdeautoonsa ja ängetä itseään yhteisillä varoilla maksetuille maanteille.

Tulisi talvi --
naapurin lapsi tekisi
lumesta buddhan

Haibunista pieni juttu:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/06/haibun.html

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Runomessut, äänestystulokset

Rustasin blogiini äänestyksen, jonka tulokset voidaan nyt julkistaa.

Otsikko oli: Runot tarvitsevat omat RunoKirjaMessut!

Äänestäjiä kävi 23 kpl.

Alla tulokset paremmuusjärjestyksessä:

Antakaa runojen olla rauhassa 13 ääntä

Runomessut Turkuun 12 ääntä

Runomessut Joensuuhun 9 ääntä

Runomessut Internettiin 9 ääntä

Runomessut Helsinkiin 3 ääntä

Runomessut Tampereelle 1 ääni

Koska runoja ei myydä, niin EI.
(Ehdoton häviäjä, luuserien luuseri. Ei ääniä.)

Siis ahtaasti tulkittuna valtaosa halusi että runoille ei messuja!
Kansa on puhunut, asiasta alkaa keskustelu!

tiistai 11. marraskuuta 2008

Myrsky Helsingissä

Unen läpi mietin miksi kello hälytti aamulla. Juu, Helsinkiin. Matkalla Turun rautatieasemalle yön myrskytuulen jämä tiputti enää tasaista sadetta maiharini pintaan. Automaatti sylkäisi minulle ikkunapaikan ja junan penkille istumaan.
 
Aamujuna --
tuuli myös
oli ajoissa liikkeellä

Kahvikärry liukui kohdalleni ja söin aamiaisen; kolmioleipä, iso kahvi ja tuoremehu. Sen lisäksi että juna pysyi myrskyn jäljiltä aikataulussa minäkin pääsin käyntiin. Lueskelin papereita, mietin tulevia.

Rööperissä
myrskytuuli puhalsi
sateenvarjon päreiksi

Se olisi hajonnut, sateenvarjo, jos olisin sellaisen auki virittänyt. Luotin maiharini tuulikankaaseen. Lippalakista oli enemmän olla syytä huolissaan.

sademyrsky
katoaa
viemäreihin


Paluumatkalla tuuli oli laiskistunut ja jätti jäljelle vain armeliaan sateen. Kadut olivat märkiä, eikä tehnyt mieli poiketa terassille vaikka ulkona olisikin ollut lämpimämpää kuin jääkapissa. (Vanha määritelmä terassikelille.)

terassi
ilman valoja --
joutilas, janoinen turisti

Juna oli täynnä. Ratkaisin yhden sudokun. Turussakin satoi. Turun kadut tuntuivat olevan sateessa täsmälleen yhtä kosteita kuin olivat Helsingin kadut. Pimeätä poistivat tunnollisesti palavat katuvalot. Kuuta en edes yrittänyt etsiä.

Turhakuu nousee
sadetaivaalle, kiertää
kenenkään näkemättä


Osa teksteistä täyttää hay(na)ku:n sanamäärät.

maanantai 10. marraskuuta 2008

The Mainichi Daily News

Osoitteessa (http://mdn.mainichi.jp/features/haiku/) japanilainen The Mainichi Daily News - lehti julkaisee päivittäin haikuja.

Käännän tänne taas muutaman näytteen:


Tulevaisuuteen
yhtä nopeasti kuin mekin
puutarhan etana

(George Swede, Canada)


Villiruusu taipuu --
ja taipuu lisää
mehiläisen painosta

(David Lloyd, USA)

Kuunpimennyksen
alapuolella kännykän valo
valaisee kasvot

(Ross Clark, Australia)

Sinä kävelet
kuin suuri runoilija.
Harakka lentää.

(Rea Lehtonen, Tampere, Finland)


Mainichi - lehti tuntuisi olevan muutenkin vakavasti otettava laatulehti. Netistä voi käydä lukemassa siinä julkaistuja haikuja.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Sumusade

Lukaisin yhden haikun aamuteen lomassa:

misty rain --
two lovers kissing
thoroughly wet

eli suomeksi vaikka näin:

sumuinen sade --
rakastavaiset suutelevat
läpimärkinä

Käännökseen on vaikea saada tavuja pysymään kurissa, kenties voisi kehitellä jotain tämäntapaista, sisältö pysyy samana mutta eivät sanat:

sumuinen sade --
poika suutelee tyttöä
läpimärkänä

Kuva muuttuu ja sekaan tule jopa ikärasismia; alkuperäisen rakastavaiset voivat olla vaikkapa 90 vee...

Mutta entäs tämä:

sumuinen sade --
kaksi rakastavaista
läpimärkiä

lauantai 8. marraskuuta 2008

Turun Runoviikkojen Päätösklubi ei alkanutkaan

Menimme hyvissä ajoin Seurusteluravintola Apteekkiin, missä piti klo 21.00 alkaa runoviikkojen päätösklubi. Apteekki oli lähes täynnä, ja esiintymistilassa tuntui pitävän omaa lystiään iloinen synttäriseurue.

Kello kilahti 21.00 eikä ensimmäistäkään esiintyjää näkynyt. Peruutettu?
Odotimme vielä muutaman minuutin, ja kun juomat oli lipitetty päättelimme että juhlia ei tulekaan ja kävelimme ulos. Lainaan tähän Mainichin haikusivuilta suomentamani haikun:

ilotulituksen jälkeen
savu ja väkijoukko
ajautuu pois

(John Soules, Canada)

Kävellessämme lämpimässä tihkusateessa takaisin joenvarren vanhojen puiden oksilta tipahteli jokunen yksinäinen pisara kadulle. Yläjuoksulla sorsat uivat narisematta. Mahdollinen kuu piileskeli sekin paksun pilviverhon takana häpeissään.


hiljaisuus välillämme
kynttilän
ääni

Copyright Natalia L. Rudychev, The Heron's Nest, Vol X, Sept. 2008. Suom. J.T.

Kensuke Shimizu

Varsinais-Suomen Runoviikkojen ohjelmistoon lauantaina 8.11.08 liittyi Rauhankoneen ohjelmistosta Teksti ei tullut koneesta-osio. Paneelissa istuivat kurditaustaiset Nizar Kwestani ja Rauf Golbadan. Kolmas oli japanilainen Kensuke Shimizu, vuonna 1974 syntynyt japanilainen moni-alataiteilija. Hän esitti mm. kolmikielisen (Japani, suomi ja englanti.) runon Kommunikaatio. Otan sen graafisesta muodosta erikseen tähän otteita suomenkielisestä sisällöstä. (Koko runo nähtävissä alla olevasta kuvasta, josta saanee selvän kun klikkaat kuvaa hiirellä isommaksi.)


Kommunikaatio



Kadulla. Risteys.
Näin hänet.

KESkustelu.
ESiTELmä.
"KOMMUNIKAATIO"
ä
Elmästä
Arkipäivä
Ääni
Kissa Hyppääkö?

CIAO !

A M A D E U S !
H ä n on "GREAT"!
ä
K ä vele mme "HIENOA"!
K ää ntyy = Turns
Nähdään ensi viikolla!
See You Next Week!
Iki!

(Anteeksi Kensuke, jätin suuren osan pois, mutta se on kuitenkin allaolevassa kuvassa mukana:)


Kensuken töitä netissä (http://www.arsnet.net/default.asp?viewID=347&peopleID=944)

sekä lisätietoja:
http://www4.ocn.ne.jp/~kensuke/sub3.html hänen kotisivuillaan.

Kurdikirjallisuutta Turun Runoviikoilla

Turun Runoviikolla 2008 esiintyivät mm. kurditaustaiset Nizar Kwestani (kuvassa oikealla) ja Rauf Golbadan. Pitämissään alustuksissa he valaisivat laajalti sekä omaa kirjallista työskentelyään että sitä ympäristöä missä kurdit nykyisin joutuvat työskentelemään.

Laajassa keskustelussa rönsyiltiin keskustelujen tapaan vähän runouden ulkopuolellekin, mutta tilaisuuden puheenjohtaja Petri Öhman palautti lähinnä yleisön puolelta lipsahtaneet ei-niin-runolliset kohdat rauhanomaisiin muotoihin.

Lainaan tähän Nizarin tilaisuudessa suomeksi lukemansa runon:

yksinäinen

Tulkaa, tulkaa!
Katsokaa tätä omenapuuta:
toiselta puolen se kukkii ja
toiselta puolen se on lakastunut
- vaikka juuret ovat yhteen kiedotut.

Katsokaa tuota puroa:
toiselta puolen se on kirkas
ja toiselta puolen samea
- vaikka samasta lähteestä nousee.

Oh, tulkaa katsomaan täysikuuta:
toiselta puolen se on valoisa,
toiselta puolen pimeä,
ja katsokaa sydäntäni:
kuinka se onkaan tässä
ja toinen puoli syntymäpaikassani!


Amin(nzar Kwestani)
2002- koya


Labels:
Golbadan, Rauf,
Kwestani. Nizar,
kurdirunous,
Turun Runoviikko 2008

perjantai 7. marraskuuta 2008

Puolikas kuu vaeltaa



Ohitettuaan kirkon
kuu jatkaa kulkua
kaupungin taakse

Tähän tekstiin oli vaiheessa seuraavakin versio:

Pimeällä taivaalla
kuu kuljeskelee kirkon takaa
kohti kaupunkia


Pitäisiköhän näistä synergioida vielä yksi? Milloin haiku on valmis, entä tavut!

Runoilija Jouni Inkala Turussa 7.11.2008


Jouni Inkala on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeksi Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä kokoelman vuonna 2008. (WSOY) Inkala luki Turussa runojaan, ja myös keskusteli runoudesta.

Runouden liikerata ja heilurin liike.

Se minkä tietäminen on välttämätöntä on runoutta.

Monisäikeisessä keskustelussa yleisön kanssa runouden olemus asettui teemaan ja sen ulkopuolelle, kuten keskusteluissa pitäneekin käydä.

Kaksirivisesti asetelluista runoista virisi myös raikas keskustelu; mistä on kysymys: runon ilmavuudesta, rytmistä, että kahden runorivin jälkeen lukijalle tulee ohje olla hompsimatta, pysähtyä hetkeksi, mutta että pysähdys ei silti välttämättä ole pysyvä koska lause jatkuu, ikäänkuin hetkeksi parkkipaikalle pysähdettyään.

Ulkona vaelteli puolikas kuu kirkkaalla taivaalla, ohitti Tuomiokirkon tornin riittävän etäältä, jatkoi matkaa. Mutta ei kääntynyt takaisin. Kuu ei ollut heiluri.

Inkalan rauhallista ja tasaisen selkeää puhetta kävi kuuntelemassa mielellään, hyvillä mielin.

Lainaan kokoelmasta Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä runon Istunto 1. säkeistöä:

Etäisyys kahden kehon välillä, juuri nyt,
kohteliaan tilan antamisen
merkki. Keskinäisen kunnioituksen
sopivan turvavälin, ihovesien
reviirin sanelema.



Esimerkki kaksirivisyydestä Charles Olsonilta
(http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/07/charles-olson-disposition.html, runo The Disposition.



Labels:
Jouni Inkala, Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä,
Turun Runoviikko 2008

torstai 6. marraskuuta 2008

Puolikkaan kuun aikoja

Muutama Tikkasen tuore, kenties vielä valmisteilla olevakin runo, variaatioitakin:

Säpsähdys;
kasvava kuun puolikas
ylittää sillan.

Puolikas kuu
kiertää Tuomiokirkon
tornin etäältä

Kiireinen sorsa
meloo tyynessä joessa --
kirkas kuunsirppi

Puun kuvajainen
katsoo vastarannalta
väpäjämättä

Viileä ilta --
kierrän kaulaliinani
umpisolmuun

Runoilija Aki Salmela Turussa


Aki Salmela (s. 1976) on helsinkiläinen runoilija. Hän kävi Turun Runoviikoilla torstaina 6.11.2008. Hän on julkaissut runokokoelmat:
* Sanomattomia lehtiä, Tammi 2004
* Leikitään kotia, Tammi 2005
* Word in Progress, ntamo 2007
* Tyhjyyden ympärillä, Tammi 2008

Aki Salmela tunnusti käyttävänsä iloisena fiksua tietokonettaan, eikä paheksu pahemmin Internetissä julkaistuja runoja, joita jotkut jopa tuntuvat lukevan.

Käydyn keskustelun aikana filosofiset määritteet saivat syväyttä.
Google runous ei sinällään luo mitään uutta, onpahan vain hakijansa laajempi muisti, käytetään ikäänkuin toisten tallentamaa muistia hyväksi omiin tarkoituksiin.

Vastaus siihen onko DADA mitään tuli myös, että onhan se. Että kun leikataan tekstiä silpuksi ja sekoitetaan sitä pussissa sikin sokin ja kerätään sieltä umpimähkään tekstiä, niin ainahan sitä jotakin syntynee. (Ja Venäjällä on DADA liikkeen vastapainoksi suunnitteilla NJETNJET-liike.)

Kirjaston kupolikatto kuunteli kattotuolit pyöreinä käytyä keskustelua. Ylläolevat teesit eivät välttämättä ole Aki Salmelan teesejä; keskustelijat toisinaan jättävät kuuntelematta vastauksia. Kuka meidän leijuvista ajatuksista on vastuussa. Kuunnellaan ympäristöämme. Mehän sen itse muodostamme ympärillemme.

Aki Salmelan vierailusta jäi itämään ajatuksia. Terveisiä vieläkin, Aki!

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Joutsijärvi ja Tennilä Turun Runoviikoilla 2008

Toinen tapahtuma mihin keskiviikkona 5.11.2008 änkesimme: Runo & ääni & liike (Klubin kolo)
Runoja ja äänirunoja: Jonimatti Joutsijärvi, Olli-Pekka Tennilä, Eiríkur Örn Norðdahl

Tilaisuus oli ilmoitettu alkavaksi klo 20:00. Ovet olivat vielä tiukasti lukossa eikä paikkoja päässyt varamaan ajoissa.
Pohjaton palju 
puhaltuu ympäriinsä 
syksyn tuulessa

Yosa Buson (1716-1783)

Kävimme ottamassa vauhtia entisessä irkku-baarissa, nykyisin Alvar. Koska olimme kuumissamme otimme EU-isänmaa-juomaa, Camparia, suomalaisittain jäillä. Olisimme sielläkin viihtyneet, mutta klubille pääsi lopulta sisällekin.

Kannatti kiipustaa.

Jonimatti Jousijärven esityksen olisi kuunnellut pariinkin kertaan; toivottavasti joku tallensi sen? Islantilaisen Eiríkur Örn Norðdahl.in ääniruno oli näyte siitä että äänihuulilla ääneen tuotettu runous on musiikkia. - Noinkohan islantilaiset uroot tuhatluvulla saagojaan esittivät? Siemailivatkohan kurkunkostukkeeksi välillä vähän simaa ?-)

Kolmas runoilija oli Olli-Pekka Tennilä, jonka lukemisesta suurin osa yleisöstä, me mukaanlukien, kuuntelimme intensiivisesti. Teksti sopi Olli-Pekan suuhun ja klupin matalaan, mustaan tilaan. Baaritiskin vaimea taustamusiikki jos mahdollista antoi runoihin täytettä, jollei sanoisi kostuketta.

Klupitilan läpi edestakaisin ramppaava yleisö yläkerran nuorisodiskoon hiipi spottivaloissa hiljaa, kuin valmistautuen kestämään omat äänensä yläkerrassa.

Runojen jälkeen nähty tanssirunoesitys oli raikkaan dynaaminen. Teksti taipui tanssiin, eivätkä esiintymislavan yli viuhahtavat yläkerran diskoon hipsivät sitä häirinneet, antoivatpa oman liike-energiansa tekstiin. Tanssirunon esitti Satu Tuittila.

Jos yhden murinantapaisen sallisin niin keskustelu esiintyjien ja yleisön kanssa ei ollut mahdollistettu. Sikäli siis vanhanaikaisen elitistinen tapahtuma !-)

Vanhoilla kotisivuillani olen jutustellut sekä Joutsijärven että Tennilän kokoelmasta pienet lukukokemukseni.

Runoilija Silja Järventausta Turussa 5.11.08


Runoilija Silja Järventausta esiintyi Turun Pääkirjastossa Turussa 5.11.08. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa:

Liputettu päivä, Teos 2008

Patjalla meren yli, Teos 2006

Silja keskusteli ja luki runojaan. Runoviikkojen yleisö osallistui keskusteluun. Tilaisuudesta jäi mukava olo. Kiitoksia kirjastolle ja Siljalle!

Mike Garofalo on kirjoittanut seuraavan lipputanko-aiheisen haikun:

Lipputangon naru
kalisee rivakassa tuulessa --
uutisia sodasta


(Suom. j.t.) Tuli mieleeni juttu Zen munkista, joka kysyi oppilaalta: Mikä liikuttelee tuulta tai lippua lipputangossa. - Tuuli, vastasi oppilas. Ei, kumpikaan ei liiku. Sinun mielesi vain on liikkeessä.

Ps.
Toinenkin lipputanko-aiheinen haiku sivuillani. (http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/05/buson-ja-sharon-lee-shafii.html)


Labels:
Mike Garofalo, Silja Järventausta, Turun Runoviikko 2008,

tiistai 4. marraskuuta 2008

Henriikka Tavi Runoviikoilla 2008



Runoilija Henriikka Tavi on mm. Tuli-ja-Savu lehden toinen päätoimittaja runoilijan hommansa lisäksi. Turussa Henriikka jutteli Kirjastossa aulalliselle yleisöä. Turkulainen yleisö kuunteli ja keskusteli. Henriikka luki runojaan, joista viimeisimmässä esiintyi villiintynyt rautalanka. Vau, ajattelin, ja kävin jopa sen hänelle sanomassa.

Henriikka Tavin blogi (http://hyminaa.blogspot.com/)





maanantai 3. marraskuuta 2008

Turun Runoviikot 2008



Turun Runoviikot alkoivat tänään. Alkuillasta bongasin Turun remontoidussa vanhassa pääkirjastossa runoilija Tommi Parkon. Rotunda-salissa, joka karheasta nimestään huolimatta on pyöreä tila kirjahyllyjen seassa, oli mukavaa ja rauhallista istuskella ja kuunnella Tommi Parkon jutustelua. Aihe yritti seurata Koneen teemaa. Natzi-Saksa oli toimiva kone, jota ihmiset käyttivät mutta joka ei ollut ihmisten. Tai sinnepäin.

Tommilta on luvassa uusi runokokoelma reilun vuoden päästä; hyvää kannattaa odotella.


Kun Tommi ei enää puhunut eikä kukaan mitään kysynyt lähdimme Kirjastolta varsinaisiin ajavaisbileisiin. Niitä vietettiin Bar Kuka-ssa, joka on siinä kohtaa missä Dennis joskus muisteluni mukaan aloitti; Linnankatu 17. Runoviikon ihka aluksi luettiin Kafkan proosaa. Oli sitten runojakin, ketään erityisemmin tikulla silmään muistamatta. Kari Aronpuro sentään on pakko noteerata, olihan mies tullut Tampereelta saakka. Saimme jakkarat hieman sivusta pitkulaista Bar-Kukaa, jota joku mainitsi Baari Hukassa - nimiseksi.

Kuvitukseksi näpsin paluumatkalta pitkin jokirantaa kauniita iltakuvia, ensin itsestänsä Tuomiokirkosta kun jalankulkijoiden punaiset valot niin säihkyilivät ja peilailivat joen tyyneen veteen.

Toinen kuva on Ravintola Pinellaan päin. Pinellassa ei valoista päätellen juhlittu.
Kolmas kuva (yllä) on Tuomaan sillan takaa kohti Jokikadun Kulttuurikeskusta. Eipä sielläkään biletetty. Viimeinen kuva tuossa vasemmalla on kotikadulta. Katsotaan mitä kaikkea Turun Runoviikoilta vielä kokemushaaviimme tarttuneekaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Kerouac ja enkelit

Pyhäinpäivänä 2008

Kerouacin päiväkirjojen ensimmäistä osaa eilen, pyhäinpäivänä, lehteillessäni mietin että Jack Kerouacin uskonnollisuuttakin voisi vähän mainostaa. Hänen kiinnostuksensa mm. buddhalaisuuteen halveksimatta muita uskontoja on toki tiedossa.

Sopivasti sivulla 404 on enkeliteksti:

Me myriadit enkelit tapaamme taivaassa.
Me enkelit tapaamme maassa.
Me enkelit itkemme helvetissä.
Me enkelit emme koskaan kuole.


Ei kuulostane kovin välkyltä, mutta Jack Kerouac tiesi tuon, ja tottahan se on.

Lähde:

Windblown World
The Journals of Jack Kerouac 1947 - 1954
Penguin 2006

lauantai 1. marraskuuta 2008

Halloween

Suomessa on ruvettu noudattamaan Halloweenin tapoja. Eilen ovemme taakse ilmestyi kolme pikkutyttöä. Vaimoni aukaisi oven:

- Karkki vai kepponen?!

Minä olisin kurillani itse vastannut Kepponen, niin tiedä häntä olisinko tätä enää näpyttelemässäkään.

Vaimoni sai tytöiltä mandariinin. Tarjosivat kahta. Vaimoni otti vain yhden.

Lähtiessään naapurin puolelle (eivät tienneet että naapuri ei ollut kotona, ulkovalo paloi muuten vain) tytöt suunnittelivat antavansa seuraavassa paikassa vain yhden mandariinin.

Olisikohan vaimoni pitänyt lahjoa pikku-kummitukset äklöillä vaahtokarkeilla, tai hammaspeikkoystävällisillä esanssimakeutuksilla ?-) Kuitenkin nämä turkulaiset pikku-kummitukset antoivat mandariinin!

Opittua suunnitelmataloutta. Viisautta?


Ulkovalon laidalta
hyökkää Halloween-lauma pihaan --
jaamme mandariinin vaimoni kanssa.