Tämmöisten puheenvuoropyyntölappujen taustapuolelle kirjoittelin 7.-14.1 2024 ajatuksiani kun en saanut unta
1.
Urkujen äiti
Tarkoitan Helsingin musiikkitaloon valmistuneita urkuja.
Kai niitä saisi kutsua Kaija Saariahon uruiksi?
Nyt harmittaa, että minulla ei ole vapaasti urkujen musiikkia toistavaa vahvistinta.
Mutta hienoa, Kaija!
Urut 2.
Pillejä on alle 10.000, eli se tarkoittaa että ne voi käsittää ja kuulla korvillaan.
Tuntuu miten ääni soitettaessa väreilee
kuultavaa elämää.
Wau!
Kaija oli hieno ihminen!
Kello 0:27
Toimiva kynä
kun en taaskaan saa unta.
Luminen piha,
jota taivas valaisee
pilvien revetessä.
Kello 0:30
Helsingin matka ...
palelin lattialla -
ei väsyttänyt.
Kello 0:48
Jos nyt menisin
käymään tyhjään keittiöön -
tuttu jääkaappi!
Kello 0:55
Tyhjä paperi
täyttyy kirjoituksesta
rivi kerrallaan.
Joskus kirjoitan Wakaa -
tyhjän paperin kutsu!
Kello 0:57
Hiljainen katu ...
lukuvaloni loistaa
verhojen läpi?
Raikas tuuli puhalsi
päivällä puserooni.
Kello 1:05
Kylmä tammikuu
jäähdyttää olohuoneen
nukkumakuntoon.
Levitän varapeitteen
lämmittämään jalkopään.
Kello 1:10
Pitäisi nousta
käymään vessassa, luulen.
Enkä saa unta.
Taustaselitys: Olin siivoamassa vanhoja kokouspapereita ja käsiini tuli nippu jonkun vanhan kokouksen puheenvuoropyyntöjä. Joku tuttukin ja jotain muutakin tulvi mieleen, pysähdyin ja sitten tuli ihan muuten tarve raapustaa TVstä tulvivia herätteitä, eli Helsingin uusia urkuja soiteltiin. Oli pakko ottaa lähin kynä ja lähin paperinippu!
tätä en ajatellut scannata, mutta piti testata scanneria, ja olkoot nyt pienen aikaa?
Kun ulkona on pakkasta joka ei sekään tiedä kiristääkö otettaan vai leikkiikö muuten vain.
Lonttisissa 17.1.2024
Tikkis
Tekstit
