tiistai 31. maaliskuuta 2015


joen pohjan savi
jotakin joka pysyy
eikä virtaa pois





Saman joen rannalla vielä yksi:


talven perimä -
kamera toistaa valot
kevään väreissä



No yksi mahtunee vielä, sama joki, vanha aihe:


Virtaava joki -
kuinka savet viihtyneet
talven aikana?


maanantai 30. maaliskuuta 2015


Kaljupäinen mies
juoksee ilman lakkia
sadetta pakoon.
Harakka ottaa talteen
käyttämättömän risun.




Kehitelmiä isovatsaisuudesta:



kaljupäinen mies
ei erota varpaitaan
vatsansa alta



Siitä kehitin:

Isovatsainen
kaljupäinen ukkeli
roiskii virtsaansa


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kolme Shamrock-haikua

Shamrock on yksi mielenkiintoinen haikusivusto.

Tässä muutama näyte:


kylmällä pöydällä
kuivanut kahviläikkä
viikonlopun loppu



Copyright by Damien Gabriels

Viikonlopun mentyä pöytäkin on kylmä. Pitäisi siivota, kahviläikkä muistuttaa vielä vieraista.

Vielä toinen, sama tekijä:




unettomuus
kuu on jo vähemmän pyöreä



Pitänee seurata kuuta pitemmän aikaa että voi väittää kuun sirpin pienentyneen?

Vahingossa unohdin jakaa tuota kolmelle riville...



sulava lumi
vanhan linnunpelätin
koivet vedessä



Copyright Bruno Hulin.


Kaikkien käännökset Tikkis


Tänään meiltä rosvottiin yksi keväinen tunti. Olisipa tuota vielä nukuttanut,
mutta oliko väärin että nukuin kokonaisen yön, ja ihan harmissani vielä pyhäaamun kunniaksi loikoilin yhden ylimäärisenkin tunnin ennenkuin nousin aamupuurolle?


Kellon viisari
määrää meidän elämää -
ikääntyvä puu







lauantai 28. maaliskuuta 2015


vain vaivoin
utu haihtuu
kylmältä rannalta



Tuoteseloste: utu on kevään sana haikuissa.


Seuraava on Kushiro Hokkaidon koulukunnan tekstiä:


Sataa räntää -
pitkä kevät taittuu
suoraan syksyyn.






kadulle tippuu
suuria pisaroita -
pöly palelee




Bonuksena vielä tänään Facebookiin Hannu Sveginille kirjoittamani kommentin kommentti:


hyttysen pissit
valuvat Itämereen -
rannat tulvivat

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tyhjiä viestejä ei ole



paperiarkki
ilman ainutta sanaa
on tyhjää täynnä



Kun radio on auki ja kuuntelee jotain taajuutta niin jos siellä on lähetys niin se kuuluu.

Heti kun lähetystä ei ole kuuluu kohinaa.

Se on kaikkialla läsnä, odottamassa että joku kuuntelisi.

Siihen ei ole Google-kääntäjää,
sitä nimiteään vain kohinaksi.
Tausta on sitä aivan täynnä.


Mitähän tapahtuisi jos taustakohina loppuisi,
joku ei ole maksanut sähkölaskua?
Onko kohina päälle tungettua äänisaastetta peittämään sen alla olevat viestit?



Vertaus pakasta otettuun paperiarkkiin ei oikein taida natsata.

:-)


torstai 26. maaliskuuta 2015

Kultaruusu ja pisankipuu


Kultaruusuja -
kurnuttava sammakko
häiriköi iltaa



Kai Niemisen Bashoo kirjaa lukiessa löysin sivulta 352, että Bashoon kuuluva Veden Ääniä kun sammakko loikkaa lampeen, oli alunperin Kultaruusu... Eli Bashoon runo olisi voinut olla noinkin.

(Alati matkalla, Basam Books 2012)

Pisankipuu on runollinen kasvi. Kun tuulee niin pisankipuun lhedet suhisevat. Ja kun sataa sateen ääni plompsahtelee sen lehdillä.

Pisanki on banaanipuun sukua.

Bashoo = banaani.

hiljainen tuuli
löytäessään kaisloja
alkaa suhista


Tuo teksti on saanut korvin kuullen vaikutteita Sooboon runosta, kts Niemisen Alati matkalla sivulta 307.


Vielä yksi vaikute, saman teoksen sivulta 329 hengityksensä saaneena:


ruokojen äänet -
merituuli rynnistää
bambujen kimppuun




Runoilija Rika lahjoitti Bashoolle sen Pisankipuun taimen, josta Bashoolle vakiintui loppuajan runoilijanimi Bashoo.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015



Lennätkö mun kaa?
Kushiron torin varis
kysyy tuulelta



Tähän samaan aiheeseen liittyvän julkaisin maaliskuussa Mark Mallonin Facebookissa kommenttina.



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Runoilija Toosei (1676-1683)

Toosei oli Bashoon käyttämä nimi 1676 - 1683. Vuodesta 1684 hän alkoi käyttämään Bashoota. :-)

Täälläkin vinkkaamani Sadon saaren juttu taisi olla jo Bashoon aikaa.

Sitä taas kerran katsellessani muistin yhden Kushiro Hokkaidon muistuman, merta molemmissa:



mistä tuo raivo
itäisten tuulten tuoma
rannoillemme?


R3 on köyhä; puuttuu yksi tavu!

Copyright Kushiro Hokkaido, jolta on hyvin vähän henkilötietoja, kyseessä lieneekin Hokkaidolla turistimatkalla piipahtanut Issan aikainen haikuharrastajien kouluvihkoihin rustaamat vaikutetekstit.

Koska vihot ovat osin repaleisia ja hiirenkorvalla ei liene erityisen väärin jos niistä löytyy lähes loputtomiin erilaisia tulkintojakin?



Katsokaa myös Niemisen alati matkalla, Basam 2012:

raivokas meri! / sen yli Linnunrata / sado-saarelle
,
ja vuoden 1981 versio Niemiseltä oli:

Meri, raivokas
taivaan poikki linnunrata
Sadon saarelle.




maanantai 23. maaliskuuta 2015

Apurahaketuista


apurahaton
kulttuuriketku itkee
saamattomuuttaan




Tämä ei ole kannanotto raivoisaan apurahakeskusteluun,
eikä edes ketkuilua vaan lähinnä yhden henkilön päästöjä. Ilmoja.

On paljastettu että Otavan säätiö on jakanut laittomasti apurahoja vääriin käsiin.
Kyseinen kirjoittaja ei ollut saanut lakisääteistä osuuttaan jokavuotisista voitelulahjoista?

Minuahan apurahakeskustelu ei saisi koskea, sillä Kirjailijaliitto kirjeellään kielsi minua hakemasta apurahoja kun rupesin nauttimaan valtion virkamieseläkettä.

Enpä siis ano enkä saa, muuten joutuisin vanhan liiton kadotukseen tai ainakin yleisen inkvisaation kynsiin.

Ihan pelottaa!


:-)


Talven lumien sulatessa havahduin autoni renkaisiin.

Ne olivat kulahtaneita.

Autoni olisi hyvinkin saanut hakea apurahaa uusien kumirenkaiden hankkimiseen ja alleasennukseen?

Koska autoni ei saa eläkettä, vaan riistää minulta ja perheeni syömärahoista jatkuvaa elintukea, milloin katsastusmaksuja, käyttöveroja, milloin bensapumpulla toistuvaa avustusta, ja nyt sitten kumiliikkeen kassalla.

Eikö autolleni olisi kuulunut joku monista tarjolle tyrkytetyistä apurahoista?


raihnas autoni
sai uudet kesärenkaat -
lompakko laihtui


Ajoin autoni ja vanhat renkaani kumiliikkeen pihalle. Kassan kautta ja työteliäät rengasasentajat vaihtoivat tuoreet kumit autoni alle.


Tasapainoitus!


tasapainoinen
kuminen kitkarengas
ei pelkää kylmää!


Vein samalla bensalla vanhan peräkärryni samaan paikkaan, toinen rengas oli sileä kuin vastasyntyneen pylly ja toinen oli vuosien saatossa revennyt kuin haljennut vatsalaukku itärintamalla. Nyt yhdistelmä on taas valmiina maanteiden riehaan.

kumin kosketus -
asfaltin kuumat tunteet
kierivät ohi



Rengasliike antoi ilmanpaineet samaan hintaan!

neljä rengasta
valmiina matkustamaan
maanteiden ääriin


Peräkärryni tuntui iloitsevan uusista kumeistaan. Hidastetöyssyssä en muistanut erikseen hiljentää ja takana seuraava kärry pomppi niin että vanhat talvirenkaatkin hyppäsivät iloissaan...


jäättömät kadut -
peräkärry iloitsee
kitkarenkaistaan!




Tätä autoraporttia kirjoittaessa minulla itselläni oli niin hauskaa, että enpä taida yrittää autolleni apurahaa.

Olen solidaarinen ja luovutan oman osuuteni suurempaa ääntä pitäville.

Olisivat edes hyviä.



Pari päivää kevään seisahduksesta, ensi viikolla kelloja siirretään taas eri seinille.

Hurjaa menoa.


Tikkis




yöt lyhenevät -
kesää kohti yöunet
käyvät vajaina








oi harakka!
lyhenevät kevät yöt
ja jaksat laulaa!





sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Facebookin haikujutun innostamana


kusin paimenpoikaan
siitäkö johtuu tää
ikuinen lataus


Copyright: Timo Kemppainen
julkaistu haiku Keijo Nevarannan Facebookissa 22.3.2015

En malttanut olla viisastelematta ja koska kaikki maailman hyvät ihmiset eivät ensinnäkään ole Facebookissa ja toisekseen siellä Keijo Nevarannan kavereita, niin kopsaan oman kommenttini vielä tänne, että joskus löydän itsekin mitä tuli auottua päätäni:


Timon tekstissä on vahvasti vuodenaika; kesä! Itsekin samaa harrastanut nimenomaan maalla kesällä kun lehmät pysyivät ohuen sähkölangan takana eivätkä löntystelleet naapurin metsiin...

Haikussa, joka alunperin oli vain ketjurunon aloitusotsikkko, josta sitten muut jatkoivat, on minusta tavujen mekaniikka vähän höpöä, tärkeintä olisi tekstin hengitys, eli ensin lyhyt hönkä, sitten keskirivillä vähän pitempi ja loppuna taas lyhyempi.

Jostain syystä tuo tavujen laskeminen on saanut valtaa Suomessa. Jos kaivelette englanniksi kirjoitettuja niin aika pian huomaa että 5-7-5 englannissa on aivan liikaa tiivishenkiseen kieleen? Ei niissä enää ole tiivis haikujen henki? Ne on runoja joissa runsas elementtien tungos syö sisältöä? Kuitenkaan ei voi päästää runolaukkaa irti koska sittenhän tavuta vasta tulisikin, ihan kuin Kalevalan Bysantin valtaus-runossa. (Jos sellainen edes olisi?)

Japanissa taas on helpompaa haikuilla, ei ole noita ylimääräisiä tarkennuspäätteitä ym rimpsuja vaan teksti pitää sukeltaa esiin vähän kuten Bashoon kuralätäkköön äänekkäästi pomppaava sammakko? Tiivis teksti joka hengittää silti?

Kaikki säännöt ovat lopulta toisten kiusaamista? Santokan 2 riviset ylivertaiset huikeat haikut ovat yksi esimerkki!

Niin alunperin japanissa vain yhdellä rivillä,,, joo, mutta kuunnelkaa miten japanilainen sen yhdellä vedolla, ilman että pensseliä välillä nostaa, sen tekstinsä kuitenkin lukee ääneen? Ääneen voi lukea myös hiljaa itselleen, ei sitä aina tarvitse mölistä suureen ääneen?

sähköaidalla
lehmä kostein silmin
nyppii korsia


Keijo Nevarannan juttu on fiksu, menkää ja lukekaa!

vaikkapa tästä on hauska jatkaa vaeltelua:



http://nevaranta.blogspot.fi/2012/01/kirjoja-hyllystani-basho-kapea-tie.html





Runot ovat kivoja, ja jos joku lukee runoja on itsekin runoilija.

Sanoiko Hannu Mäkelä tuon eilen YLE-jutussa...



Kevään yhtä teemaa olen hieronut, enkä oikein saa sitä aisoihin.


Tuulet karkaavat aitauksista taivaan pölyisiin pilviin



Kun alkaa tuulla
kevätpölyä nousee -
himmenee taivas

menee tuulen mukana
vaikka Uralin taakse









lauantai 21. maaliskuuta 2015


kissa odottaa
kevään lämpösäteitä -
pölyinen piha


perjantai 20. maaliskuuta 2015



vesi lirisee -
kevätsateen puhtaus
häipyy viemäriin




kun tuuli taantuu
ei jokiveden pinta
edes värise





torstai 19. maaliskuuta 2015




harakka lentää
pölypilven lävitse -
köhii mennessään




viimevuotinen
kulahtanut kaislikko
ei yllä kesään



keskiviikko 18. maaliskuuta 2015



1.


matala vesi -
sorsan räpylä haroo
melkein mutaa




2.

pariutuvat
Aurajoen pullasorsat
kimppakivasti




tiistai 17. maaliskuuta 2015



pölyinen katu -
räntasade odottaa,
harakan nauru


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kushirolainen odotti myrskyä



Horisontista
ryntäävä myrskyn raivo
syö poutapilvet





Tämä ylläoleva on jatkoa Kushiro Hokkaidolaisen vanhoista luonnoksista:




Alla pari riviä joiden tavut 7-7, eli siitä olisi jonkun Wakarunon lopetukseksi...


Huhtikuinen äänestys
paljastaa närhen munat




:-)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015



Teepussi
ja kiehuva vesi
nauttivat toisistaan!



Tämä on alunperin ilmestynyt vihossa Talvituuli, s. 33.3.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Laihakuun laiha elämä


helppoa ja yksinkertaista elämää 




Kokoelmasta, Juhani Tikkanen,
Laihakuu



Kolmen mutkan maja, 2006
ISBN 952-92-1033-7


Laihakuu on ohut kokoelma, 64 sivua.
Painopaikka oli Painotalo Gillot oy, Turku.

Painolaskun hoitanut Kolmen mutkan maja oli vuotta aikaisemmin julkaissut antologian
Sata runoilijaa, sata runoa, jonka tekijänpalkkion minun osuuteni riitti Laihakuun laskuun.

Tykkäsin itse Laihakuusta niin paljon että kun olisin sitä vielä tarvinnut niin varasto oli huvennut.
En löytänyt hyllyjeni saloista enää Laiheliiniani.


Mutta eikös hyvän taloustavan mukaista ole että mitään ei ole varastossa? :-)


Kauppasin kokoelmaa aikoinaan suoraan Turun Kaupunginkirjastolle, mutta he ilmoittivat että eivät saa ostaa mitään muualta kuin kansalliselta Kirjakaupalta.

Se jäi sitten siihen.

Erään onnistuneen operaation tuloksena kuitenkin Utsjoen Kunnankirjastossa on yksi kpl Laihakuuta.

Sen voinee kaukolainata sieltä, jos kiinnostus herää.

:-)


perjantai 13. maaliskuuta 2015



kirkasta valoa
jalkakäytävän reuna
kerää pölyä



torstai 12. maaliskuuta 2015


haiku liukenee
savuna kevään usvaan -
vuohet ääntelee



Tämän kirjoitin Sami Liuhdon Facebookiin tervehdykseksi.

Kiinassa alkoi vuohen vuosi...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Hokkaidolaisen päiväkirjoista


Valkea pilvi
yhtyy horisontissa
myrskyyn. Hämärtyy.




Muistikirjojen kuluneista raaputuksista voisi tulkita myös näin:


Horisontissa
valkea pilvi yhtyy
hämärän syntyyn.

tiistai 10. maaliskuuta 2015



kävelen rantaan
pölyisen pilven varjo
seuraa minua


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Talvituuli 26.4.


Lumihiutaleen
valkea varjo
valkoisella lumella


Luonnos samasta aiheesta:



Raivoisa tuuli
puhkuu lumesta varjot
taivaan iloihin



sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Merirunojen pärskeistä

Suomessa ei ole ruuhkaksi asti merirunoja kenelläkään.

Suomalaisten meri on saaristomökin laiturissa narussa kahlehdittuna killuva puolilaho ruuhi, joka pelkää jo kolmen boforin hirmumyrskyjä.

Itsellänikin niitä runoja on, tosin paikkana eniten joku Itä-Suomen laplatteleva järvi.

kuka päästäisi
lahonneen soutuveneen
kaislikon suojaan?


Varsinaisia merirunoja on toki julkaistu maailmassa. Minullakin. Yksi muistuma kun yhtä kokoelmaa Tuomas Anhavan kanssa koottiin. Eteen tuli Intian mereltä kertova lyhyt runo, jossa kohoilevat aallot nousivat laivan reelingin yläpuolelle. Muistan sen tekstin, ja sen iltapäivän kun laivan kannelle ei viitsinyt mennä...

Tuomas Anhava nyppäsi runon syrjään, mulkoili, ja sanoi tiivistetyn hylkäyssaarnansa lopuksi:

- Sitäpäitsi tuo ei ole edes totta, ei aallot kohoa reelinkiä korkeammiksi.


Merimies jäi sanattomaksi, mitäpa auktoriteettia uhmaamaan. :-)



Facebookin merimies-aiheisilla sivuilla alkaa hiljalleen kameroiden yleistyessä olla runsaasti sellaisiakin aaltoja jotka kohoavat jopa korsteenin tasalle...

Kuuluisia ovat toki merimiesten taipuisasta pajunköydestä väännetyt tarinatkit.


Yksi tarina oli Arnoldin nauhoite Facebookissa missä hän kirves olalla haki Kanadan ikimetsästä laivalle joulukuusen. Paluumatkalla laivaväki härnäsi Arnoldin lähibaariin missä Arnold sitten sen kirveensä kanssa istuksi ja aukoi porukalle avuliaana ihmisenä pilsneritölkkejä.

Eräs Arnoldin työkaveri piti juttua normaalina meri-paju-puheena, kunnes toinen liitti mukaan kuvan missä Arnold istuu kirves kädessään ja aukoo kaljakeppuja...

Työkaverilta pääsi parkaisu, että sehän olikin totta tuo tarina. Niin oli.

Kuva ja video löytyy Facebooksin sivuilta Suomen Tietoliikenneteknisten osiossa.


Yhdeksäs aalto -
potkuri nielee ilmaa,
keulassa pärskyy


Tuo voi tarvita selitystä:

Kun laiva ei oikein sovi aaltojen väliin ja puskee eteenpäin niin joskus perä nousee niin ylös siinä heiluessaan että potkuri paljastuu ja sen lavat huitovat pelkkää ilmaa. Läps läps läps.


Ja koska aaltoja ei saa vastoin maakrapujen mielenrauhaa kuvailla realistisesti, niin rivi kolme toteaa että keulassa on roiskeita.

Saanee riittää?

:-)

Tyyntä ja rauhaa kaikille. Tänään on naisten päivä.

Myrskyt merellä ovat naisia, paitsi nyt kun naisten nimet loppuivat niin niitä nimetään jo ihan villistikin.


Voi tapoja.


En malta olla vielä jatkamasta juttua yhdellä, joka ei tosin liity tuohon Intian Valtameren aallonkorkeuteen eikä edes siihen laivaan, vaan vähän vanhempaan juttuun lähivesiltä, Pohjanmeren korkeaaaltoisesta stormista yksi juttu:


Vastatuulessa
keulan suolapärskeitä
roiskuu korsteeniin


:-)






lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kolme tekstiä lauantaina

1.


kevään odotus
Aurajoen savivesi
sumea taivas



Kieliopetus edellyttäisi edes viitteellisiä välimerkkejä, eikä lause ala pienellä kirjasimella...


Eli mitäpä tuosta voisi repiä syvällisempiä?

R1. Ollaan keväässä, se näkyy. Mutta mistä tullaan koska lause ei ala isolla kirjaimella?

Jospa se on vaan hämäystä, näyttää kauniimmalta?

Rivillä 1 ei muuta anneta, siihen on tyytyminen?



R2. Oikea paikka, Aurajoki virtaa Turun läpi savisena ja vakaasti. Huomio jäänee saven olemukseen?

Vesi on savista. Kannattaako mokomaa odotella? Ja mistä Aurajoen vesi on savea itseensä impannut?



R3

Ihan ensin katse kääntyy taivaalle, puolipilvistä, tuhruisia pilviä, harmaata, tylsää, kaikki taivaan värit sotkettu yhdeksi. Tylsää?


Kun tuon on lukenut jää mieleen kolme erillistä elementtiä, niistä muotoutuu yksi. Odotus?


2.


päivä pitenee -
keskiyöllä joen vesi
virtaa, ja virtaa


Allakka lähenee vääjäämättä kohden kevään tasausta.

Aamu aamulta valoa tunkee sisään ja illalla hämärtää myöhemmin.


Kevättähän se on.


Tulvat? Keskiyö olisi ilman Tuomaan Sillan katuvaloja hämärä. Mutta ei alas joen pinnalle niin tarkkaan keskiyöllä muutenkaan näe, ja mitä sinne kurkkimaan, siellä se virtaa.

Virtaavaa vettä, vaikka mistä vesi näkee virrata, kuka sitä ohjaa?

Kun on vain vähän tilaa sanoille niin yhtä sanaa jopa tuhlataan.



3.


Sateinen aamu -
yksikään pihan puista
ei yllä pilviin


Ovatko puut kuitenkin vain puita, vai kurottaako joku toista korkeammalle.

Mikä on ihmisen osuus tässä pilvien maailmassa?

Saako suurin puista äänestää?

perjantai 6. maaliskuuta 2015


Hiilivalkealla;
meidänkin vuodet hiipuvat
samalla tapaa


Issa.


Tästä on lähes samanlainen jossakin, mutta tämän liitän Teemu Hirvilammen muistoksi.


Kun sytyttää lämmittävän tulen
se hehkuu aikansa




torstai 5. maaliskuuta 2015

Teigan teepannu yksikseen erakkotalvessa


Asetun levolle
ainut seuralainen
erakkotalvi




Teiga 1755 - 1875,
oli Busonin oppilas




Jôsô (1661 - 1704


Kulkukissa
juoksee räystään suojassa -
talven kuutamo!








(Jôsô oli yksi kymmenestä Bashoon opetuslapsista.)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Taigi (1709 - 1772(


Ei kiven kiveä
heittää haukkuvaa koiraa ...
talven kuutamo



tiistai 3. maaliskuuta 2015




Harakka istuu
lumi-ukon paljaalle
kaljulle.


maanantai 2. maaliskuuta 2015


Lapsi lämmittää
palelevaa lumipalloa
käsissään





Lapsi pukee
lumi-ukolle
kaulaliinan.



sunnuntai 1. maaliskuuta 2015


Talven autius
yhden värin maailmassa
tuulen ääni




Bashoo (1644 - 1694)