perjantai 13. joulukuuta 2013

Juha Kulmala, Pompeijin iloiset päivät


olisin voinut seistä päälläni
ellei joku olisi jo seisonut siinä

Täällä on muitakin!-)


Juha Kulmala, Pompeijin iloiset päivät, Savukeidas 2013. 64 sivua. Sivulta 43:
nämä ovat henkilökohtaisia asioita
äidinmaidonvastiketta, tekojalkoja
pinta lähenee pohjaa
ehkä aika loppuu



Kokoelma on Kulmalan neljäs kokoelma. Sivulta 47:
runoilija, punarinta
korvien väli ruutia täynnä
laula, kaunomieli porsas

Lukaisin kirjan oman henkilökohtaisen NTAMO-sessionin oheislukemisena. Ajattelin että Pompeijin iloiset päivät ei kuulu siihen porukkaan. Kuka kuuluu mihinkin kun saman kasvihuoneen sumuisten lasien alla kuitenkin ähkymme kaikki? kun kranaattikiväärit sylkevät luolamiesten smegmaa

Tali-Ihantalan taistelut edellisessä Suuressa Isänmaallisessa mekkalassa? Minulle tuli mieleeni vuoden 1918 lahtauskiväärit,

puhdistivat ilmaa
mustien lintujen lentää
omia etujaan kasvattamaan

(Tuo edellä on Tikkis. Kursiivit ovat ilman lupaa Kulmalan teksteistä rosvottuja lainauksia.)

Kulmalan runot kuuluisivat kirjahyllyyni. Tämän onnistuin löytämään kirjastosta. Rahat eivät tahdo riittää ylellisyyksiin, kuten hyviin runokoelmiin. Onneksi on vielä kirjastoja. Suomessa on voimakkaita piirejä jotka halunnevat kirjastot jollei kokonaan pois niin ainakin maksullisiksi. Tai kuten Porin Kokoomuksen / SDP mallin mukaan kerralla puolet sivukirjastoista lahdattiin yhteiskunnalle vaarallisina käppärän hautausmaalle. :-(

on aika tehdä väkivaltaa kielelle,
hän sanoi
ja tarttui saksiin



(Kulmala sivulla 63.)

Kirjallisuuspolitiikka on Suomessa melusta huolimatta väritöntä. Osa porukoista liitelee omissa esanssimehuissaan tähtitieteellisvärittyneillä linnunradoillaan. Osa on kiukkuinen että kirjallisuudessa joku (muukin) ylipäätään on olemassa?

Muutaman kerran Kulmalan tyyntä hahmoa etäämpää katsellen luokittelisin Kulmalan tuohon ruohonjuurien lähistölle, luontevasti. Ainakin jalat?-)

ruokkoamattomat junat Pönttövuoren läpi
raivoaa ikuinen taistelu
rakkauden ja vatsatauien välillä, ihmisydinten
fissio ja fuusio
täydellisen järjestelmän Novaja Zemljalla

metsäpubi, suomalainen utopia

(Edellä lainaus sivulta 37.)

Arvosteluja lehdissä kaipaisi enemmän ja toisaalta ne mitkä silmiin osuvat eivät kaikkia kiinnosta? Mutta on edes ilmaisu uudesta syntyneestä tuotteesta.

Tietoisena siitä että vain lehtien sisäsiistillä periaatteella valitut kirjat saavat julkisuuteen tiedotteen.

On vaikea sanoa mitään jonka joku tulkitsee vittuiluksi?


tämä katu vie
sumuun, tämä toinen myös
kunhan kävelen


Kulmalan hieman mietiskelevä hahmo tasoittaa joskus kuumanakin käytävää kirjallista lastenkammarityylistä pirinää Turussa päin.

On tietenkin hauskaa että jengi ylipäätään on olemassa, ja päästelee ääniä, muitakin kuin kasvihuonetta lämmittäviä metaanipäästöjä ?-)

Pienissä päissänsä ajatukset tahtovat kasvaa kaupunkiansa suuremmaksi, ahdistuvat Raision ja Runo-Kaarinan puristuksessa, pitää olla näkyvä.

Läpinäkyvä. Että tuuli tuulee lävitse? Läpi.

Miksi.

Pompeijin iloisista päivistä lukiessani mietin myös että on kiva kun on hyviä runoja, ja joku muukin kuin pelkästään NTAMO niitä julkaisee.

Oma itsetunto pönkittyy,
tässä runomaassamme on runsaasti hyviä runoja.

Tässä runomaassamme julkaistaan runsaasti hyviä runokirjoja.


Kyllä meidän kelpaa



sielu on vain
valaisevaa kaasua, nyt minä hengitän
ulos ja sinä hengität sisään




Tikkis, Seija-stormista selvinneenä, hengitän.


Kuvien oikeudet: Graafikko Ville Hytönen, ja valokuvan Lotta Djupsund. Kannesta ja kuvasta rajasin vain osia, ja kannen jaoin kahteen osaseen, viiniä tiimarissa lirisevän otin sitten ihan erikseen. :-)



Ei kommentteja: