tiistai 31. maaliskuuta 2009

Bill Kenney, Puutarhan Buddha

Seuraavaksi suomennan yhden Bill Kenneyn haikun hänen blogistaan tänne. (Pitäisi kuulemma taivuttaa haiun eikä haiku? Mutta kun haiku = hai + ku eikä semmoinen savukiehkura.) Billin haikusta on siellä käännökset ranskaksi ja esperantoksi. Ja nyt myös suomeksi. Sanan pesee tulkitsin huuhteluksi ja lumen muutin monikoksi, koska se maistui paremmalta.

Puutarhan Buddha
aamun sade huuhtelee
lumet pois

Copyright Bill Kenney, (haiku-usa.blogspot.com) Suom. j.t.)

http://haiku-usa.blogspot.com/2009/03/garden.html

Original, Bill Kenney:

garden Buddha
morning rain washes away
the snow

Sitten Serge Tomen käännös:

Bouddha de jardin
la pluie du matin lave
la neige

Esperantoksi Masagon käännös:

ĝardeno Budho
mateno pluvo lavas
la neĝon fore

Translation copyright Vaughn Seward, Edmonton, Alberta, Canada

Masago-no-haiku.blogspot.com


Tässä haikussa on heti ainakin kaksi kerrosta: Rivillä yksi on Puutarha ja Buddha.
Rivillä kaksi aamu ja sade ja pestä.
Rivillä kolme lumi ja pois. (Kuten se kai rakennettaisiin japaniksi.)
Rivin yksi voi halutessaan lukea täysin erikseenkin. Jää lukijan vastuulle yhdistää kaikki rivit samanaikaiseen tapahtumaan, kuten toki voikin tehdä. Leikittelen ajatuksella että se leijailisikin erikseen. Mistä siis lumet sulavat? Puutarhasta.

Haikuja ei pidä ottaa kovinkaan tiukkapipoisesti, niiden perinteisiin on aina kuulunut hyväntahtoinen huumori ja ystävällisyyys.

Teen vielä hieman Billin Puutarhan Buddhasta vaikutteita saaneen variaation tänne:

Aamun puutarhassa
kivinen Buddha
peseytyy


Morning garden --
stony Buddha
washing up

;-)

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Turun toriparkki ja Turun demarit


Turun päättäjät lopettivat säälittä lähikirjastoja kansalaisten mielipiteistä huolimatta. Turun Kaupunginhallitus käytti ilmoituksensa mukaan vaaleissa saamaansa ylivaltaa. Toiseksi jääneillä ei ole sanan sijaa tässä kaupungissa. Me äänestäjät saamme kuulemma mitä äänestimme. Päätöksessä Kokoomuksen talutusnuorassa kulki vikisemättä SDP, ihan samalla mallilla kuin aikoinaan Porissa, missä SDP Kokoomuksen päätöksellä nitisti kerralla puolet Porin sivukirjastoista.


Turussa pidettiin taas kansalaisten mielenilmaus Toriparkkia vastaan. Kostean viileään iltapäivän tilaisuuteen oli kerääntynyt pienen kadullisen verran mielenilmaisijoita.

Toriparkin suunnittelun yhteydessä on varoteltu torin alla olevan saven petollisuudesta. Turussa on esimerkkejä rakennusten vajoamisesta saveen. Sen varjollako sallitaan myös kansalaisten mielipiteittenkin vajota ikiaikaiseen saveen? Ortodoksikirkko voi olla vaarassa kallistua savivelliin?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Edemmäs siirretty aika
vei minultakin
tunnin

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Suuri hämärrys


hämärässä
kaksi sorsaa --
kuka sammutti valot?

Suuri pimennys 28.3.2009 klo 20:30-21:30 Turussa


tuomiokirkon rappuset
pimeässä hämärässä
ainoana valonlähteenä
amatöörivalokuvaajan
pokkarikameran
räpsähtävä salama

William Carlos Williams

Innostun mainostamaan Ron Sillimanin blogimerkintää WCW.stä: http://ronsilliman.blogspot.com/
Friday, March 27, 2009

Kommentteineen!

William Carlos Williams (1883-1963) oli kirjailijan toimen lisäksi myös lääkäri.
Markus Jääskeläinen on suomentanut WCW.n runoja: Kevät ja kaikki, Nihil 1999. (142 sivua.) Käännösvalikoiman aloittaa Anselm Hollon Huomioita . Kun nämä on lukenut kannattaa kaivella Ron Sillimanin blogissaan vinkkaamat runot, löytyvät kaikki vähällä vaivalla Internetistä. Siinä sivussa löytää muutamia analyyseja, esimerkiksi The Red Wheelbarrow runosta on oma sivu Wikipediassa!

The Red Wheelbarrow, by William Carlos Williams
so much depends
upon

a red wheel
barrow

glazed with rain
water

beside the white
chickens.
Markuksen suomennos sivulta 50:

Punaiset kottikärryt


niin paljon
on kiinni

sadeveden
lasittamista

punaisista
kottikärryistä

valkoisten kanojen
vierellä.


Eräästä asiasta olen ja en ole samaa mieltä William Carlos Williamsin kanssa: hän ei pitänyt Ezra Poundin ja erityisesti T.S. Eliotin teksteissään viljelemistä viittauksista ja lainauksista ulkomaisista kielistä ja klassisesta kirjallisuudesta, esimerkkinä hän eritoten mollasi T.S. Eliotin Autio Maa n. Minun mielestäni kuitenkin Autio Maa tavallaan jatkaa siitä mihin aikaisemmin muut jäivät, ihan kuten mielestäni runoutta pitääkin kehittää. Runous on jatkuvaa, kehittyvää, uutta toteuttavaa keskustelua, eikä taidetta voi rakentaa täysin tyhjän päälle. Ja vaikka yrittääkin niin ainahan sitä ihminen omaa kokemusmaailmaansa esittää, kirjoittaa, maalaa, veistää kipsiin jne.

En ole kuullut WCW.n kommenttia James Joycen Finnegan Wakesta, sieltä niitä alluusioita, viittauksia vasta löytyisikin. :-)


Mutta kiitoksia taas Ron Sillimanille hänen innostavasta blogistaan.

Nami nami.

WCW.n runo What about all this writing? löytyy suomennettuna:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/03/william-carlos-williams-what-about-all.html

Markuksella on Netissä myös mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.angelfire.com/ma/jaaske/esipuhe.html

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Pupu loikkinut jäällä


Jälkiä jää mutta itse pupuja ei ole päivystämässä kävelyreitillämme.

Jäljet lumessa --
jään alla virtaa joki
ääntelemättä

torstai 26. maaliskuuta 2009

Sananjalkojen vapaus


Turkuun pölähti pieni takatalvi. Lunta tuli kenties eniten koko talvena, auton katolla oli parikymmentä senttiä.
Rantapolulla iltapäiväkävelyllä räpsin muutaman kuvan. Tuota keltaista viestiä eivät monet pitäne kovin esteettisenä.
Mietin että noin ne koirat näyttävät mieltään tälle lamalle ja kaikelle. Nostavat vaan ohijuostessaan takajalkaansa ja kaikki kulmakunnan piskit tietävät mistä on kyse, ja kuka sen jätti.
Toista se on meillä runoilijoilla, pitää odottaa että tietsikka starttaa, aukaisee palomuurinsa, tekee joitakin pitkään pitkään kestäviä valmisteluja sitten:
runoilija on hyvä, eikun näppis ratisemaan. (Sinä aikana runoilija ehtii käydä vessassa, lorista pyttyyn, pestä kätösensä, kuivata ne, ja miettiä sananjalat valmiiksi. Eikä muuta jälkeä jää kuin helpottunut, pian unohtuva tunne.)

Viesti lumessa --
mielipiteen vapaus
kävelee ohi

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Kurdit ja kirjallisuuden näkyvyys Suomessa

En suinkaan otsikon mukaista esseetä osaa tehdä, tietoni kurdien kirjallisuudesta rajoittuu lähes tähän mitä blogissani vähän raapaisen. Kimmokkeen sain Neuvostoliiton Putin-nuorten ryntäyksestä demokraattiseen Suomeen julkistamaan Sofin ja Imbin uutta kirjaa. Siinä he onnistuivat: nyt täytyy mennä tasavaltalainen rinta ylpeäsi koholla vapaan markkinatalouden ylläpitämään vapaaseen kirjakauppaan ja ostan mokoman kirjan!

Siitäs saatte, mokomat Ison-Vihan-Lietsojat!

Kirjoitin Anita Konkan blogiin kommentin samasta aiheesta, en toista sitä enää täällä. Käykää kurkkaamassa. Anitan blogia kannattaa kurkkailla muutenkin, kirjallisuutemme blogilähettiläs ja diplomaatti! (Terveisiä, Anita!)

Kansojen sisällä pitäisi vallita tasa-arvo, meidän pitäisi porukalla pitää huolta pienimmistämme. En väitä että Kurdimaailma olisi maailman pienempiä, eiköhän suomalaisia ole vähemmän. Mutta kurdeja suuremmat valtiaat eivät tunnu antavan heille ainakaan huomiota, ja paikoin jopa asuintonteistakin on jollei kiistaa niin riistoa? Erimielisyydet hoidetaan perinteisesti: ilmat pihalle kurdeilta? Joillakin kurdialueilla tilanne ei liene aivan näin paha. Ja oman itsenäisen maapalan rajaamisen varoittavana esimerkkinä on Palestiinan tapaus. Tarvitaan syvää tahtoa ja aitoa halua elää sovussa. Kaikilta osapuolilta. Ahtisaarelle riittäisi töitä.

Oma lähihistoriamme ei sekään hyvältä näytä: saamelaiset lapset riistettiin keskitysleireihin (oppilasasuntoloihin) jossa heitä rankaistiin oman äidinkielensä puhumisesta.

Jollei joikaamista olisi aikoinaan paheksuttu ja katsottu pahalla silmällä niin joiku olisi ilmaisumuotona ilmeisesti kuollut. Ailu kertoi että Koutokeinon saamalaisnuorien joikaamista karsastettiin. Nämäpä pohtivat että mistä on kysymys, - ja rupesivat joikaamaan! Niin että kaikkien neljän pohjoismaan tunturit nyttemmin kaikuvat estottomasta joikaamisesta! Jee. Kieltäkää vaan loputkin vanhat kulttuuriarvot niin ne säilyvät.

Nyt siis Sofin ja Imbin ajatukset nostettiin oikein vakavasti etu-alalle. Kurdien kirjallisuutta pitäisi ruveta kaivelemaan ja tuottamaan meillekin tiedoksi.

Joikaaminen on jo pelastettu, ja nykysaamelaiset lapsoset saavat nykyisin puhua äidiltään opittua pehmeän tuttua ja turvallista kieltä. Taisteltavaa silti riittää.

Kuvitukseksi olen liittänyt Mehmed Emin Bozarslanin Malaria-Amuletten novellikokoelman, Förlaget Deng, Uppsala 1994. Kuvia kannattaa klik-klikata, niin niiden sisältö erottuu paremmin.


Marraskuussa 2008 Turun runoviikoilla esiintyivät kurditaustaiset Nizar Kwestani ja Rauf Golbadan:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/11/turun-runoviikolla-2008-esiintyivt-mm.html

Wikipedian artikkeli Kurdistanista lienee jatkuvien myllerryksien ja henkisten taistelujen tanner; sisältö todennäköisesti muuttuu kevyesti ja usein?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurdistan


Labels:
kurdien kirjallisuus,
kurdirunous,
Mehmed Emin Bozarslan Malaria-Amuletten,
Putin-nuoret Suomessa,
saamelaisuus
Perhoset yhtä paksuja kuin lumi.

(Ron Silliman, Lit, the Alphabet, s. 232)


Lumiperhoset
lämpimässä vatsassa --
liukas metsätie

(Juhani Tikkanen)

Perhosen varjo.

(Ron Silliman, Demo, the Alphabet, s. 17)

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Ashin blogi

Tanskalainen Ashi julkaisee runoja ja haikuja blogissaan. http://ashi-words.dk/ Maaliskuun 20. päivän teksti oli:

Äiti teki sen taas
antoi kylmän olkapään
yön yli

(Mother did it again / gave me the cold shoulder / overnight )
Alaviitteenä Luontoäidin lämpimät päivät ja kylmät yöt.
Kirjoitin häneen blogiinsa kommentiksi seuraavan tekstin:

Onnellinen lumiukko
aikaisin kylmänä aamuna:
jippii, olipa ihana yö!

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Huuhtanen kirjoittaa Ilkka Koposesta

Täytyy mainostaa hyvää bloggausta:

Huuhtasen blogissa on juttu runoilija Ilkka Koposesta:
http://outoonvaloon.blogspot.com/2009/03/en-kuole-kokonaan.html

Kommentissa mainitsemani runo kuuluu muuten näin kokonaisuudessaan:

Paljon onnea vaan!
Maailma on kielteeni,
vietän ihmiskunnan vanhuuden aikaa.
Poskisolisti puhuu pöytälevylle
syljen tuomia
suupielten kukintoja,
sinä vienosti korvani sivuitse:
inkkari.
Äärellä,
punaista plyyssiä istuinten
pehmeä päällinen,
vapaa vieruspaikka, vierottava
paikka jota ei ole olemassa.
Täytän vuosia, illan pitkää
ja tänään minulla on synkkärit.

(Ilkka Koponen)

"Kerta kiellon päälle", kuuluu vanha fraasi, ja loppuun "ei kahta ilman kolmatta", pari runoa lisää, jotta Koposen runoilikuvaan saisi ohuen pintaraapaisun:


Kultakala aukoi suutaan,
muutamissa miestyötunneissa
viereinen rakennus revittiin ammolleen.
Tontti tullaan tasaamaan parkkipaikaksi,
valonheittimet kohti asfalttitaivasta,
odotusta, pommittajien ääni vaihtunut tyhjäkäyntiin,
nainen sylkee nenäliinaan, huulet, ikkuna
nousee kiinni, mies vetää vetoketjun.
Ravintolan kulmalla puhelinkioski hohkaa
kolikko kolikolta nieltyjä lauseita.
Unessa betonimylly katsoo tänne, yläviistoon,
vaivoin pullahtanut kupla saa pinnan.


Lopulta katsoin uutisia turvakseni,
iltahankeen heittyi kaihdinten lomasto,
samanaikaisesti vastapäisten ikkunaruutujen
mainosten väläyksin iskivät katkot.
Asiantuntija ennusti huomiseen
inkkarikesien ainaiset poutapäivät, ja vaikka
joskus oli satanutkin, saattoi huomiseen rakentaa padot:
laiskanlinnan unettava syli,
antennien piiritystorneissa valvotaan.


(Runot: Ilkka Koponen, 1973 - 1998)

Dorota Pyra, Winter's garden

talven puutarhan  
aidan varjo erottaa 
valkoisen valkoisesta


Copyright Dorota Pyra (Puola) suom. j.t. Lähde: 12th Mainichi Haiku Contest

Runo on mielenkiintoinen, vaikka siihen ei liittäisi taannoista rautaesiripun aikaista kaksijakoisuuden perimääkään. Lumi on peittänyt puutarhan, ja aidan molemmilla puolilla on samanlaista valkoista. Toinen valkoinen on vain aidan toisella puolella, mutta silti yhtä ja samaa valkoista. Demokratiaa. Solidaarisuuttakin. Talvinen luonto osaa.

Kts. Dorota Pyra myös:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/02/shiki-kukai-haikuja.html

Takapihan talvi


Kurkkasin alkuillasta ikkunasta kadulle, ja siellähän sateli lunta. Tulihan sitä jo päivällä, mutta lumi oli ohutta, nälkiintynyttä, kuin emolumihattaran hylkäämiä, joilla ei olisi oikeastaan käyttöä muualla kuin Rukan laduilla?
Kurkkasin takapihalle kamera valmiina iskuun, NÄPS, ja digibitit järjestäytyivät täplikkäiksi kuin valkeamuunnoksinen isorokko ennenvanhaan. Luntahan siellä sataa.


lumisade --
takatalvi tupsahti
entisen niskaan

Lainaan vielä Mark Arvid Whiteltä hienon lumisade - lumiukko -haikun:

lumisade
muuttaa lumiukon
takaisin lumeksi

(Lähde: The Heron's Nest Vol X, sept. 2008. Suom. j.t.)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Otsonisädetulva


Esteetön pääsy alas miellyttää kevätpäiväntasausaurinkoa. Ja otsonihan on vain pelkkää happea.

Otsonin kaipuu
heijastaa auringon säteet
paluulennolle

lauantai 21. maaliskuuta 2009


kevätpäiväntasaus --
talvi juoksee
viemärin aukkoon piiloon

Innoitteen tuohon sain Gary Steinbergin haikusta:

kevätpäiväntasaus --
talvi ylipursuaa
kaappiin

(vernal equinox -- / winter overflows / the closet,
The Heron's nest, Vol VIII, Nr 2: June 2006, page 3)

Ajattelin että meillä talvivaatteet tungetaan vaatekaappiin vasta vapun tienoilla. Katuojat juoksevat ja viemärit lorisevat sulavista lumista. Kaunis sana tuo vernal equinox! Gary Steinberg.llä on myös haiku renkaanvaihdosta:

kuuton yö
kun vaihdan rengasta
tiesuolan maku

(moonless night while changing the tire the taste of road salt)

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Issa ja hanhet 1

putoilevan
lumen tahtiin
hanhet lähtevät


Issa vuonna 1822. Tämä on Issan keväthaiku, eli hanhet palaavat takaisin pohjoisille kotiseuduilleen. Vaikka Issa asui itsekin Japanin kylmemmässä osassa.

torstai 19. maaliskuuta 2009

kotikyläni -
katso! kevään usva
katso! lunta sataa



Issa vuonna 1922. Pitkä talvi on lopuillaan Shinanossa, Issan kotiseudulla. (Nykyisin Naganoa.)

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

wu wei


Wu wei on termi joka tarkoittaa työsuoritteita jotka tapahtuvat ilman että sitä tarvitsee erityisesti mitenkään tehdä. Esimerkkinä vaikkapa puun lahoaminen.

Myötävirrassa
löhöily vie eteenpäin --
minne mennään nyt?




Label:
Okinawa gunto

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Jarkko Laineen nimikkoseura juhli Turussa


Turun kirjastossa oli 17.3.2009 kirjallinen ilta jonka järjesti Turun Kirjaston kanssa Jarkko Laineen nimikkoseura. Kuvasaaliin 'rosvosi' Mataleena.blogspot.com. Yhden säästin itselleni; Torsti Lehtisen seurassa tulee aina levollisen iloiselle mielelle. Mataleenan blogissa tarkempaa analyysia tilaisuudesta kuvineen!

(http://mataleena.blogspot.com/2009/03/kirjallinen-ilta-kirjastossa.html)
Hannu Raittila ei lukenut näytteitä valmisteilla olevasta Mannerheim-romaanista. Sensijaan hän syväluotasi romaanin olemusta ja kirjallisuuden luokkia. Mietin että kirjallisissa matineoissa kirjailijat voisivat enemmänkin pohtia kirjallisuuden syvempiä olemuksia sensijaan että valitsevat teksteistään mukavia ja hauskoja palasia. :-)

Kahdenkeskisessä (-matineoissa usein tavaksi tullut ihmisten helmasynti; jutella kahden kesken niin että muu yleisö ei pääse siihen väliin!) keskustelussa totesin että itse pidän eräänä parhaana suomenkielellä julkaisevana runoilijana Antti Hyryä ja erityisesti hänen kirjaansa Kertomus. Olimme yhtä mieltä, eli riitaa eikä toraa seikasta ei syntynyt. Hannu vieläpä lisäsi muitakin Hyryn kirjoja runouden pitkään listaan. Jatkoimme Mataleenan kanssa matinean selvittelyä kahdestaan Bar Kukassa punkkulasillisella; Hannulla oli ostoslista taskussaan, hän meni vielä iltakauppaan. Ostamaan leipää ja ryynejä?

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Loskainen kevät

Kaduille satanut lumi puristui kovaksi jääksi, pienen aikaa meilläkin oli illuusio talvisesta ilmastosta. Nyt jo muutaman päivän lämpömittarin etuliite on +, ja sen huomaa siitä että kaduilla kävellessä kenkä kastuu.

Kastunut kenkä
solisee sulavasti
halusi tai ei

Auto juottopaikalla


Kadun varren autojen juottopaikalla on tungosta. Vanhoissa länkkäreissä juottopaikalla tapasi joskus punanahkaisia inkkareita, paksunahkaisia buhveleita vai mitä ne oli, ja öisin kojootit ulisivat kutsulauluja. Nykyään juottopaikoista on maailmanlaajuisesti pula, ja siellä sun täällä ne otetaan omaan haltuun vahvemman asevarustelun perusteella, ihan kuten hupenevat öljylähteetkin.

Janoissaan auto
juo kuralätäköstä --
sulava kevät!

Käännös suoraan ylös


Piti tänään lampsia lähikulmilla ja kastella kenkä. Pelko siitä että lumet ovat katoava ilmastovarustelu pani roikuttamaan kameraa. Ainahan sitä kuvia näpsii, mutta että jotain tekstiäkin? Viime viikon surkuhupaisaan sisäpolitiikkaan tämä taidevalokuva ei ota kantaa; se on sitä ihan suoraan.

Mennäkö vasemmalle
vai jatkaisiko oikeistoon,
eikun suoraan ylös?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

# 276

Sadetuuli --
lumiukon kaulaliina
tuulettaa

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Valon pysäytys

Valon pysäyttäminen (lähes absoluuttiseen nollapisteiseen nesteeseen) voisi avata mahdollisuuden tallentaa dataa kyseiseen aineeseen niin pitkäksi aikaa kun on tarpeeksi kylmää. Missäpä sitä olisi niin kylmää, eikös väliavaruudessakin ole senverran liikettä että lämpöä on ainakin vähän? Vai miten se meni.

Vitsi oli kai siinä, että tuleva valo, jossa oli informaatiota, pysähtyessään ei sitä kadottanut, vaan jatkaessaan matkaansa valo sisälsi saman informaation.

Jos jossakin ulkoavaruudessa olisi tuossa tilassa olevaa kylmää ainetta ja joskus siihen sukeltanut valo (tai valodatapurske) joskus jatkaisi matkaansa niin tuo datapurskeen valo olisi ikäänkuin uutta tietoa, mutta sisältäisi alkuperäisen tiedon?

Kun näitä pohtii niin tulee mieleen että valkotakkiset tulevat tuotapikaa koputtamaan olkaani ?-)

Valonpilkahdus --
menneisyyden toivotus
saapui perille

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Odottava penkki

odottaa
että joku
istuisi odottamaan kevättä

torstai 12. maaliskuuta 2009

Ojan jälkeen rauha allikossa!


Kuva on toki vain Porista, eikä mitenkään vihjaa että Rukan hyiset suksenladut mihinkään niin vain olisivat muka sulaneet tai sulatettu. Muuten vain jostain löytyi järkeä ja kaikki osapuolet kehuivat voittaneensa. Edessä on vielä sopuisaa synergiaa vaativat pitkät väännöt. Asiassa ei nyt yhtään hymyilytä kansainvälisessä mitassa tapahtunut pankki- ja investointihuijareiden järjestelmien romahdus.

Lumeen tallattu
oja päättyy vetiseen
allikkoon; rauha!

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Kuka jätti puhelimen uuniin?


copyright Ron Silliman, the Alphabet, You, s. 904. Suom. J.T.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Suomalainen tarpoo lumessa


Pääministerikin saa tärkeät ajatuksensa hiihtämällä Rukan hankia hiljalleen.
Miksi ihmiset tekevät umpilumeen polkuja vaikka pienen matkan päässä olisi aurattu ja hiekoitettu kävelytiekin. (Kuva on Porista, missä kävin Kalevi Kiviniemen Franck-urkukonserttia kuuntelemassa 8.3.09) Sisäpolitiikkaamme on nyt satanut lunta eläkeläisten rakentamattomiin porstuoihin. Mietin että onkohan niitä tulevia työläisiä tulevaisuudessa niin paljoa, että he pääsevät edes eläkkeelle. Tai pääseehän pitkäaikaistyötönkin jonnekin. Sunnuntain aurinko porottaa otsonipäästöisiä säteitään. Kevät tulee, ennusti allakantekijä. Tähän enää mitään tyhmää kolmirivistä kukaan kaivanne?



Tein jälkeenpäin kommentin innostamana jälkiviisaan kolmirivisin, hay(na)kun:
umpihankeen 
silmät ummessa 
rukan hiihtelijä hukkuu

Se rimmaa pikkaisen, mutta ei tuo nyt mikään huippu liene, yritinkö olla vaan nokkela:
ladun opetus --
sivuilla vaanii umpi- 
hanki sekä jää!




Labels:
Eläkeiän nostopäätös, epähaiku, Globaali rahamaailma kusettaa taas kaikki, haiku, hay(na)ku,

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Lahtaritko varastavat meiltä lumetkin #



Yöpakkanen
suree kadonnutta lunta --
meitä riistetään!





Label: epähaiku

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Bruce Kennedy, Mountain fog

Ulkohuusin 
avonaisen oven lävitse 
vuorisumu

Copyright Bruce Kennedy, suom. j.t. Lähde: Heron's Nest Volume V, Nr 3, Maaliskuu 2003

Bruce Kennedyn haikuihin törmää siellä täällä pitkin Internetin haikusivuja. Tässä haikussa on alkutekstissä ensin avonainen ovi, rivillä kaksi ulkohuusi, ja rivillä kolme haiku päättyy sanoihin "mountain fog", vuorisumu, usva tms. Suomeksi lause rakentuu takaperoisesti englantiin nähden, eli siksi alkutekstin rivijärjestyksellä voisi olla makustelun verran väliä, eli miten haikun maisemaan rivi kerrallaan laskeudutaan.

Suomalaisittain tämä on hyvinkin kotoinen; oi niitä maalla ulkohuusissa istuttuja nautinnon hetkiä ovi avoinna ja rauhallinen luonto pörrää siinä leppoisasti. (Ja hyttyset ja kärpäset pörräävät kimppuun.) Mutta Brucen maisema hätkähdyttää: vuorelta tuleva usva. Ei ole umpisumu koska vuori näkyy. Ainakin se tiedetään. Maiseman avaruutta, johon usva tuo vain lisäsäväyksen. Ai että istutaan huusissa. Kuka niin sanoo, teksti toteaa vain että ulkohuusin ovi on auki.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Hallitus kyykyttää

http://seteli.blogspot.com/ - blogissa on kannanotto hallituksemme eläkepäätökseen, ja siitä kohonneita sivulauseita.

Itse asiassa olen itse kannattanut sivistynyttä tapaa hoidella yhteisiä asioita. Keskustelemalla, pähkäilemällä, ottamalla kaikki osapuolet huomioon.

Lienen ollut väärässä.

Nyt sanellaan.

Kuitenkin, yksi talvinen haiku:


Jäätynyt oksa 
katkeaa pakkasessa --
jäätävä henki





Label: Eläkeiän nostopäätös,

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Vahvoja jäitä ja eläkepäätös

Otsikoksi ei voi panna että heikoilla jäillä; kukaan jälkensä jättäneistä ei ole saanut aikaiseksi avantoa. Hallituksemme hieroo verta nenästään yksipuolisesti huonontamalla tulevia eläkkeitä. Lienee rauhallista kuulua niin vahvaan hallitukseen että kansalaisia ei tarvitse kuunnella. Vai ovatko suurin osa äänestäjiä sittenkin samaa mieltä? Tulee nähtäväksi?

Jäällä kannattaa kävellä
hyvässä sovussa --
kansalaiskuritus!