keskiviikko 30. syyskuuta 2009


kyllästymättä
syyskuun vihakka tuuli
riepottaa puita



(30.9.2009)

Tavujen kanssa taistelua

Inkun blogiin otettu kuva sai ajankohtaisen uusimuotoisen kolmirivin seurakseen:

uhkuvia pilviä
odottava asfaltti --
saammeko uudet vaalit?

Jos haluaa tohkeissaan sanoa äkkiä enemmän kuin osaa niin tavuluku kasvaa. Tuossa on ensimmäisen editoinnin jälkeen 7-7-7. Seuraavan kirjoitin tänään kaverille kommentiksi hänen blogiinsa; tämä on suomennos:

Illallisen jälkeen
röyhtäisy ...
muuta ei kuulu


http://magyar-haiku.blogspot.com/2009/09/one-very-still-night-week-or-so-past-i.html

tiistai 29. syyskuuta 2009

Pohdintaa runomitoista


Joycea lukiessa mietin että mistä tulee rytmi kirjoitettuun tekstiin. Pohjoisesta lähestyy ensilumien hyökkäys, nekin tulevat julki tilaamatta, vaikka kaikki piti olla jo kertaalleen maksettu.

Suomessa sataa --
vaalitalvi lähestyy
kuten tsunami

Tämä kelpaa haikuksi; siinä on vuodenaika, tuleva vaalitalvi.

Kuka maksaisi tsunamin
hiljentämään toimittajat
totuudenpuhumisesta

Hay(na)ku tuo olisi sanoiltaan, aiheeltaan senryu. Siiskö sen(ku)ryu?


A way a lone a last a loved a long the riverrun, past Eve and Adam's, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs.

Sanoi James Joyce vuosina 1922-1939. Vuonna 1939 alkoi Puolaan hyökkäykset, molemmilta puolin. Silloin Suomeen hyökättiin sotilaallisesti vain idästä. Ei ollut Lissabonin sopimusta, ei uhattu 60 tuntisella työviikolla.

Kestämmeköhän me nyt vuonna 2009 - 2010 nämä nykyiset sisäkähminnät? Vasemmalla ole kuva tunkeutui ihan väkisin kameraani; en tunne häntä.
syyspilven takaa
paljastui taas uusi --
rikas isänmaa!

Jusu Annala, aDIEuXit

Jusu Annala, aDIEuXit, ilmestyi NTAMOn kustannuksella vuonna 2008. Selasin sitä eilen ja tänään. Sivuja on 46. Se että Jusu Annala on tutkinut ja kääntänyt James Joycea näkyy pienessäkin suurennuslasissa. Graafisesti Jusu jatkaa sitä kehitystä mitä James Joyce ei saanut loppuun Finnegans Wakessa. Kirjapainotekniikka ei ollut vielä Linux-ympäristöineen syntynyt. Kun yleisesti totuttua kieltä, tai fonttia, aletaan muokkaamaan niinkuin se voisi jonkun suusta joskus jopa ulos pursua on lukija vaikeuksissa. Silmien lisäksi jollei tilalle tarvitaan korvia. Ainakin yksi.



Oikealla Jusua sivulla 11. Optisen layoutin ääneen lukemisessa perinteisessä runoillassa ei ole järkeä. Tuleehan tuosta sivun 11 koosteestakin joku äänimaisema jos sen lukee; lukemiseen tarvitaan tekstin päällekkäisyyden takia kaksi ja miten optisesti kaunis sulkumerkki ääntyy kurkunpäästä lähtiessään huulien läpi yhteiseen kuunteluilmaan päästessään?



Sivulla 16 on lainaus Tzarasta. (Klikkaa kuvaa niin se on ruudulta luettavissa.)

Joycen yhtymien ja muisteluksien lisäksi näkyy ainakin minulle kuiskauksia myös Ezra Poundin the Cantos viesteistä. Ja koska ei kahta ilman kolmatta tietenkin myös ylähuulensa vakaana pitävä T. S. Eliot. Joku toinen voi löytää muita kaukaisia kaikuja, Jusu Annala ilmeisesti joitakin muita. Näinhän kirjoituksia kuitenkin lukija lukee, omaa lukumaailmaansa tekstiä jatkuvasti suhteuttaen. :-)


Entäkö esimerkki Joycen vaikutuksen näkymisestä Jusu Annalan aDIEuXit - teoksessa?
En ryhdy käsin tihrumaan ja ottamaan väärinkopsun riskiä, mutta kaivakaa teos esille ja aloittakaa vaikka sivulta 45:

Mythmothyr,hikeensnytys, immenkalvosinapin
jasittaasisääulos, io io ioo-o, kovoo sur voo ko?

... jne

Luin tai selasin aDIEuXit-teosta kuten Finnegans Wakeakin: nautiskelen palasen sieltä, joskus sivun tai pari, sitten käännän lehtiä eteen tai taakse ja katson jonkun rivin, maistelen, ja usein jään mietiskelemään.

Mikä on se taikuus Finnegans Wakessa joka jättää lukijan mietiskelemään, ei yksinään vaan tekstin kanssa, se jatkaa etenemistä, muotoutuu, kasvaa, häipyy, kuiskii,
mutta ei huuda sillä jos teksti alkaa päässäni korottaa ääntään katson sitä sillä silmällä ja olemme taas sinut. Hiljeneminen suuremman äänen jälkeen on hiljaisempaa kuin se että ollaan koko ajan hiiskumatta.


Alla oleva ottamani jpg-kuva liittyy Jusu Annalan teoksen takakannen teemaan, joka on sivun 30 ODE 2 JOYce [Op125, D-minor.,Excerto]. Paikka on Tukholmassa.




http://ntamo.blogspot.com/2008/10/jusu-annala-adieuxit.html



http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/runo-puhuu-kaikkia-eik%C3%A4-mit%C3%A4%C3%A4n-kielt%C3%A4/359097



http://marstravolta.blogspot.com/2008/12/jusu-annalan-kirjasta-adieuxit-ntamo.html



http://www.lulu.com/content/paperback-book/adieuxit/4297056

maanantai 28. syyskuuta 2009

tyyntyvä tuuli --
vaalilahjusväsymys
vetää henkeä

Että löytää suunnan kotiin, paikkaan jossa koivut kasvavat Ruotsiin pakoilevan sellutehtaan tarpeisiin, maa jossa koko pitkän kesän aikana taivaalta ei erota tuttua, eikä edes outoa tähteä.

Se into jolla töhryporukka viitsii ahertaa antaa oman panoksensa tähän viihtyvyyteen; millä motivaatiolla tai sen puutteella joku porukka näkee vaivaa!

Täältä pääsee pois, ja takaisin.

varjoisa katu --
tämä yksijakeinen
kielikysymys

sunnuntai 27. syyskuuta 2009


Suihkulähde roiskuu. Jos tulisi pakkasta niin voisi kuulua helinää. Kasvihuoneilmiö kuitenkin pelastaa tämän ongelman meiltä. Että jotakin hyvääkin?

Roiskuva maailma
ilakoi lämpimikseen --
10 000 pisaraa.

lauantai 26. syyskuuta 2009

syystasauksen pimeällä puolella


Pitenevät. Pimenevät. Yöt. Kuusen oksat eivät lannistu, ja tiedämme että tuleva hämärä kausi talviviimoineen ei kuusia häiritse.

rohkeat kuuset
uhmaavat tulevia
hämäriä öitä


Pitäisikö pikkuhiljaa lopettaa tämä rilluttelu ja ruveta rustaamaan ihan käypiä tekstejä. Kirjamessutkin heti ovella Turussa. ?-(

perjantai 25. syyskuuta 2009

Kirkkonummi


Majvik on Kirkkonummella. Tämän rakennuksen katolla oli luovutusaikana Neuvostoliiton tutka-asema. Nyt sieltä saa vaikkapa ruokapalveluita. Rannalla olevalla potaattimaalla talon viimeinen yksityinen omistaja viljeli potaattia.

perunannostolomalla
valitsen kaksi keitettyä perunaa
viiden kalanpalan viereen

torstai 24. syyskuuta 2009

Majvik


Peltikatto kohtaa taivaalta alas tulevat uhkakuvat. Sen suojassa on turvassa sateelta, säteiltä, katseilta. Siitä huolimatta kävelen pihalla, katselen taivasta enkä pelkää sieltä tipahtavaa Suurta Kuumaa Mustaa Kiveä.

Pikkupoikana
kiroilin uhmakkaasti --
salliva taivas


Tavut ovat paikoillaan! Haikuhan tuokaan ei ole, vuodenaika ei ole mielestäni ihan kirkas. Senryu?

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Syyspäiväntasaus


Merikarvian vesiruokoja hiljalleen uittamassa juuriaan lämpimässä syyskuun iltapäivässä. Lisääntyvä pilvisyys antanee joskus vielä lunta, räntää. Lupaus vesisateesta ei herätä tunteita. Ja syyspäivä tasaantuu tänään. Huomenna on lokinkoiven verran lyhyempi päivä.
 
Mietteliäs vesiruoko
ei uhmaa ketään --
tyhjä lokinpesä

tiistai 22. syyskuuta 2009

Laillista kähmintää


Syksyn tohinoissa on aivan laillista viedä meiltä vehreä kesä. Siitäkään ei voi nostaa syytettä; se on siis jopa suotavaa toimintaa. Itseään vahtiva karhu ei nosta kämmentään. Ei läimäise. Aikoo voittaa seuraavankin kisan. Rahalla ostettu doping. Kiväärejä ei enää jaeta. Kuinka kauan saa puhua.

Eivät häpeä,
julkeat vaalirosvot --
Punainen syksy.

maanantai 21. syyskuuta 2009



Kaislikon reuna
on ulapan mielestä
vihreää rantaa.

Teoksesta: Eksynyt sammakko ja täysikuu, Juhani Tikkanen 2004, sivulta 14, ISBN 952-5129-19-5.



 
Että vastarannalla
on vihreämpää?
Pöheikön salat.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009


Minusta tähän kaislikkokuvaan sopii tämä teksti vuodelta 2004, Kymmenen + kolmekymmentä Juhani Tikkanen, ISBN 952-5129-17-9. Sivulta 23:

Lähimpänä Naista
Mies on syntyessään.
Silloin ei koreilla vaatteilla.

Katseita tärkeämpää on kosketus,
hengityksen tuhina.
Ja miten nopeasti
maailma alkaa laukata
ihmiseltä karkuun,
ja kuluu joskus vuosia
että ihmisen ei enää tarvitse
koskettaa
muita ihmisiä
kuin itseään.

Talk


Tämä ylin oli ilmestynyt Tuomaansillan alle. Juu, siitä on kyse, puhumisesta. Ihmisten kanssa on puhuttava, eikä saneltava. Tässä graffitikoosteessa on mukavasti puhetta, soljuu.

Tähän jääkiekkokaukalon uuteen reunaan oli hartaudella ja taidolla ensin tehty pari makoisaa teosta. Nyt toiseen oli joku ääliö kirjoittanut jotain omia koukeroitaan, näkyäkseen muka päällimmäisenä, parhaana. Olisi hiljaa jos ei molemmin puolin näitä graffititaideteoksia oleva tyhjä tila tyydytä, vaan pitää töhrytä paremman päälle. Näin hyvistä graffiteista valitettavasti tehdään töhryjä.


olisi hiljaa
jos pitää vain sutata
toisen ajatus --
graffitiseinällä
rehottaa anarkismi


- hei tikkis, kuulenko oikein! Vanha kärttyinen pappa, et vaan ymmärrä graffititaiteilijoiden sisintä tuskaa! Ottaisit itse otzonivapaan maalipurkin ja yritä olla roiskimatta vastatuuleen!
Kun ilta saa,
taivas ei,
valo viipyy.
Lippu on komerossa
ylähyllyllä.
............
Viimeiset hetket ennen syyspäivän tasausta. Mutta kunhan lokakuuhun selvitään on enää puoli vuotta Pääsiäiseen!


Pääsiäisen odotus --
kananpojat harjoittelevat jo
niin että ovat revetä!
Maailmamme on ulkoapäin katsottuna kuin vankila: asumme tiukasti turvalukittujen ulko-ovien takana, rappujen lukot aukeavat vain sisäpiirin tiedossa olevalla koodilla. Eikä ystävien luokse kukaan sivistynyt enää tölmäise kylään ilman että varaa ajan kuukautta aikaisemmin. Rakennusprojektini kuvagalleriasta liitän vielä yhden ristikkokalterikuvan. Ei se silti mitään symbolisoi, se on kuva mikä vielä kaiken lisäksi on tarkentunut väärin, jollei peräti tärähtänyt.
 
Pyhäaamu --
maailmankuvan vapina
heiluttaa valoa


Ps: jos joku väittää tuota haikuksi tai senryuksi, niin ei saa kiitosta ainakaan runodirektiivien laajentamisesta. Tavutkin ontuu. Mutta on siinä positiivisia asioita; valo ja pyhäaamu!


Ontuva ukko
kirjoituspöydän ääressä --
hämyinen omakuva

lauantai 19. syyskuuta 2009



Takarannalla
murenevien kivien välejä
vanheneva meri nuoleskelee.


Juhani Tikkanen teoksessa "Räfsöö 1999" (ISBN 951-97690-6-4) sivulla 17. Teoksessa on 45 runoa, sivuja 56. Ilmestymisvuosi oli 1999.
Luvattua taivasta 
kohden
k
a
i
s
l
a

k
a
s
v
a
a

k
o
k
o

kesän


Ote teoksesta "Eksynyt sammakko ja täysikuu". Juhani Tikkanen. (LSK 2004, ISBN 952-5129-19-5) sivulta 39. Teoksessa on noin 110 runoa, sivuja 60.

Tähän hämmensin tekstiä enkä saa sitä valmiiksi. Ajatus lähti BlueJayEye.n blogipostauksesta September 14 2009, johon kirjoitin kommentin (http://bluejayeye.blogspot.com/):
Punertava tulevaisuus --
laskevalla auringolla
on aikaa odotella

Mielessäni oli, kuten usein kun kirjoittelee toisille vaikkapa vain kommentteja, omat kujeet: Niitä työstin tänään, kenties ajatus ei ole vielä ihan valmis?

Versioita:

#1

vihreä hämärä --
lammen reunan kaislat
eivät murehdi

kuitenkin, jollen minä itse murehdi vaikka otan syksyisen melankolisen synkeän kuvatuksen uhmaamalla kameran digisisuksiin uhkaavan tihkusateen tippoja?

# 2

ruokojen rivi:
eivät tiedä tulevasta --
lämmin syyssade

# 3

tekemättä
vaikka talven puuskat
uhkaavat

perjantai 18. syyskuuta 2009


Matkailu avartaa pölyttyneitä ajatuksia. Hyppäsin auton rattiin ja ajoin Takarannalle, Reposaareen. Alkoi sataa. Kamera uhkasi kastua. Linnakkeelle johtavalla tiellä oli kielto, missä kiellettiin kivien poisvienti. Maiseman kuvaamista ikkunan takaa ei olla vielä kielletty; otin heti muutaman kuvan, yllä yhdestä näyte. Alla toinen.

Kieltomaisema
Takarannan tyrskyissä --
syrjäytynyt


Reposaaressa viuhtoivat kaikki tuulimyllyt sähköä. Raikas tuuli niitä pyöritti. Junnilan tien varrella on sankka metsikkö, josta bongasin kuvan kannon. Värit johtuvat värikorjauksesta; alkuperäinen on niin alivalottunut että vanha mikroni päätti tehdä tuommoisen. Olkoot noin, vaihteeksi, vaikka en rajuja kuvanmanipulointeja erityisemmin diggaa.

tuuli ei yllä
eikä sade sada --
syksyn odotus

     Syksyinen 
pilvitaivas repeilee --
tuuli etsii irtolehtiä

torstai 17. syyskuuta 2009

että mikä täällä on pysyvää, kirjoitti Ilkka Koponen. Porissa näkyy punaisia vaahteranlehtiä, ja koivuista liitelee irtipäässeitä kirkkaankeltaisia. Tuulee ja aurinko heiluttaa pyykkinarua. Liipottavat lehdet ohittavat puolimärän pyyhkeen narulla. Pyykkipojat pitävät kiinni kutsumuksestaan. Auto seisoo pihalla, keula kohti maantietä. Odottaa, että
        heti keltainen 
ja punainen
perävalo kiiltää
kohti menneen kesän
lehtiriepuja

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Äänetön viesti


Reposaaren hautausmaalla oli hyvin hoidettujen hautojen lisäksi suihkulähde pysäytetty odottamaan talvea. Altaassa oli vielä vettä.

katsokaa kaikki--
tolpan päässä ei ole
tilaa toisille

tiistai 15. syyskuuta 2009

Voittoisa betoni - senryu


Tuore betoni on kiehtovaa ainetta. Kuvassa sitä on juuri asettunut 1928 rakennetun talomme savipohjaiseen kellariin. Alta häipyi turkulaisperinteistä blinisavea, tilalle tasoitussoraa, neovoivat myös laittamaan styroxia, eli kipaisin Sarokkaan kauppaan hakemaan peräkärryllisen Foamia jota asettelin alle. Katkaisee pohjaveden halun imeä itseään kapillaarin luonnonlain mukaan. Foamin päälle toinen peräkärrykuorma teräksiä: verkkoa ja vahvempaa terästä. Tänään Rudus toi paikanpäälle valmista betonia. Alle kaksi tuntia ja yllä näkyy voittoisa tulos.

Teräsbetonia! Koska siinä on betonia joka on kietoutunut teräkseen. Sen alta ei turkulaisen perussavikon alta vaanivat savihöyryiset savikärmekset nouse huohottamaan. Siellähän höhhöilevät. Savet. Tsöh. Pöh.

Teräsbetoni rules!


saven väsymys --
teräsbetoni kuivaa
kovaksi kuin luu



Tämän teräsbetoni-aiheisen kolmirivin kutsun osallistumaan senryu-galleriaan otsikolla "Betoni voittaa".

tuulee, ja tuulee,
vaikka monta lehteä
on jo pudonnut


Tuleville polville pitäisi jättää jotakin, mistä voisi kysyä että mikä on pysyvää.

Muutama purkki ozonivapauttavaa spraymaalia, voimakasta intoa ja uskoa siihen että maailma pelastuu kun siinä on jotain kaunista. Ja että tämä kaikki kuuluu meille kaikille.

Aina on mahdollisuus haihtua näistä maisemista. Esi-isät ja mummot lähtivät ameeriikkaan. Intiaaneilta ei kysytty mitään. Meillä on vielä toimivat junat.


Tulevaisuus?
Rautainen maailma
vie uuteen tulevaisuuteen!


(Se että kolmirivisessä on hay(na)ku direktiivin mukaisesti 1-2-3 sanaa ei tee siitä välttämättä mitään ylevää. Mutta menkööt nyt näin ilmaistuotteena?)

Optiopääomat hyödyntävät Malesian ja Amazonasin seutujen metsiä siinä määrin että ne eivät enää osaltaan toimi hiilidioksidin imuina. Onhan jatkuva kasvu toki turvattava maapallostamme niille hyväosaisille rahapuurtajille jotka ovat keksineet että maapallon kaikki tuotto kuuluu heille. Ja vain heille. Menikö se niin; olen usein ihan vaan ilman syytäkin ollut kyyninen. pieru. pieni.

Maapallo pelastuu
kun raivataan uusia metsiä
yleville paikoille


(Ei tuo nyt kovin korkearunollinen saavutus liene, vai uskaltaako kukaan kritisoida tuoreinta kolmirivisintäni?)

maanantai 14. syyskuuta 2009


Tien molemmin puolin kasvavat puut varjostavat. Pätkä on lyhyt, valo näkyy jo.

Jollei olisi
valoa
polun päässä

silmä tottuisi hämärään
eikä olisi syytä hämääntyä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009



Kuusen suojassa
punainen kukka hehkuu --
minä en polta

lauantai 12. syyskuuta 2009


Kuva-aiheeseen rajaus:

rajattu kuu
puoliksi leikattuna
hipoo reunoja

perjantai 11. syyskuuta 2009

Työttömän valo --
tyhjässä jääkaapissa
palava lamppu

torstai 10. syyskuuta 2009

Google kääntää haikuja

Tulin eilen illalla Helsingin junalta. Polkupyöräni oli lähes sakkopaikalla rautatieasemalla. Tuulilasissa ei ollut sakkolappua, ja turvalukot aukenivat. Eikun baanalle! Mietin uutisia; Suomen hallitus aikoo lahjoittaa Destian jollekin vaalilahjusrahaa tarpeeksi antaneelle rahanpesutaholle? Finngridiä kohdannee sama rahastustulevaisuus. Pääomakavereille annetaan kaikki, mitään ei jätetä! Mallia otetaan taannoisesta Katsastuskonttorien nk. kaupasta.

Tiedän olevani kyyninen. Niinhän. Olen vain itse äänestänyt väärin. Häpeänkö? En, vaan ottaa pannuun.

pyöräilen kotiin --
rahiseva ajatus
seuraa minua


Tämän haiku- (tai senryu-)toteutukseen sain yllykkeen ranskalaiselta Damien Gabriels nimiseltä haikurunoilijalta hänen 4.7.2009 postauksestaan:

footing du soir -
seul avec mes pensées
et le bruit des feuilles

Copyright Damien Gabriels 4.7.2009

Google halusi kääntää sen näin:

lenkkeily illalla --
yksin ajatukseni
ja kahinaa lehtien

(Käännöksen copyright by Google)

Pienellä rustauksella siitä saa oivallisen haikun (lehtien kahina = vuodenaikasana, syksy.) Vaikkapa jotain tämäntapaista:

Iltalenkillä -
ajatukseni yksin
lehtien kahinassa.

(Tämän suomennosversion sorvannut j.t.)

Suomessahan noilla päätteillä voi muodostaa sisältöä laajentavia, määrittäviä, jopa sotkevia sisältöjä.

En osaa oikeastaan sanan sanaa ranskaa mutta google antoi maistuvia vinkkejä Damien Gabriels - nimisen ranskalaisen kirjoittamista haikuista. Nami nami.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

syyskuun tuuli #2

syyskuun tuuli
puhaltaa märkää ilmaa --
maaltamuuttaja?

tiistai 8. syyskuuta 2009

Illalla tanskalainen sampo toimi taas!

Iloinen yllätys, Tanskan maassa piileskelevään pankkiini ruotsalaisen kontrollin läpi päässyt tilisiirtoni tuntui vihdoin onnistuneen! Siitä aamun runo:


tekniikan voitto --
ruotsikin jo hyväksyi
tilisiirtoni



riveillä on tavuja 5-7-5 eli kyseessä olisi muuten haiku, mutta vuodenaikaan sitova sana puuttuu? Lienee siis vain senryu.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Paljon mätää Tanskan maalla

yritin maanantaina maksaa Kelalle yhden maksun verkkopankissani.

Syötin salasanoja, hyväksyin ja olin alttiina verkkohakkereille, joista eräs jopa julkisesti on ilmoittanut kurkkivansa kaikki Suomesta lähtevät viestit. Ruotsin armeija siis.

Maksu ei lähtenyt. KELAllakin on muuten vielä ulkomaisen pääomasijoittajayhtiön tili Sampopankissa. Miksi sitä ei olla siirretty kotimaan kamaralle, esimerkiksi OP-Pohjolan pankkiin? Se toimii vaikka onkin osaltaan myös lahjonut vaalilahjusrahoilla valtapuoluettamme. Sampohan suorastaan viikinkilaivallisen lähetti lahjusrahoja voitelemaan ylivaltaamme käyttävälle puolueelle... ;-(

Olen siis tympääntyt Sampo pankkiin, jollei se rivien välistä tuosta edeltä ilmene.

Ehdotus: Sampo avaa kaikille tileille toimivan verkkotilin jossakin Suomessa toimivaan verkkopankkiin, vaikkapa OP-Pohjolaan, joka tuntuu toimivan kuten suomalainen visakoivusuksi kevätfloskassa, tai saaristolaisten purjeveneet kun viimeksi tanskalaisia viikinki-merirosvoja pakoon soudettiin joskus vuonna tuhat.

Nyt en uskalla syöttää Kela maksua uudelleen, jos se kuitenkin siellä Emämunamaa Ruotsin tarkistuksista selvinneena ja avattuna kuitenkin menee ja häipyykin tililtä,
tiedä minkä valtapuolueen pohjattomaan köyhälistön pilkkakassaa lihottamaan.

Ps.

Olen vieläkin vähän vihainen. Alle, runoblogi kun tämä on, yksi kolmirivinen ajankohtainen runo:


Pankkikirjan kanssa
etsin sanansäilä kourassa
toimivia tanskalaisa nettiyhteyksiä


Ehdotuksia tunnisteiksi:

Danske Bank ei toimi,
Sampo-Pankki,
Vaalilahjukset rappioittavat toimivaa moraalia
Kela tukee vaalilahjoittajaa (Sampoa siis)

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

syyskuun tuuli --
yläjuoksulle asti
joki väreilee

lauantai 5. syyskuuta 2009

Iloinen syksy


Sen lisäksi että viime yönä kirkas täysikuu purjehti korkealla kirkkaalla taivaalla on myös sienisadon aika. Nummenpakalla punaiset kärpässienet kukkivat. Apilat eivät ole moksiskaan sienestä, senkun vihertävät. Sammal täyttää muutaman turhan kolon.

täydenkuun aikaan
kärpässienet nousevat --
yöt pitenevät

perjantai 4. syyskuuta 2009

# 519

torstai 3. syyskuuta 2009


Rankka matka. Niin,
on oltava. Lopussa
kaikki nukahtaa.

Jos lavean alkuperäisen englannista tiukentaa 5-7-5 tavuun niin tuloksena tuli tuontapainen könkelö.

A hard journey. Yes,
it must be. At the end they
always fall asleep.


Hayden Carruth. Antologiasta: The Voice that is great within us, American Poetry of the Twentieth Century, edited by Hayden Carruth, Bantam Books 1970. 722 sivua.

Hiukan vyötä löysäten ymmärsin tuon näin:

Rankka matka. Kyllä,
täytyyhän sen olla. Lopulta he
aina nukahtavat.

Miksi jakaa luontevat rivit murjoten teksti kolmelle riville. Miksi tuota ei saisi sanoa vaikka näin:


Rankka matka.
Kyllä, täytyyhän sen olla.
Lopulta he aina nukahtavat.

Paljaaksi riveille riisuttuna teksti kuitenkin paljastaa ohuutensa? Katkaistuna kesken lauseen rivit saavat uutta sisältöä.

Täytyi olla rankka matka,
koska he kaikki
nukahtivat.

Haikujen 5-7-5 eivät Japanissa ole teknisiä tavuja vaan lähinnä ääntä, hengityksen rytmiin asettuvina.
Englanti on tulvillaan lyhyitä the ja a - artikkeleita, ne pitää teknisesti laskea tavuiksi tai sanoiksi? Suomenkieli pursuaa loputtomia sijamuotomääritteitä jne.

Saahan sitä vähemmilläkin roiskeilla runojen sisimmät ytimet sotketuksi, taitavuuden alttarilla.


Alunperin piti pohdiskella tätä antologiaa; The Voice that is great within us, on laajempi kuin lajinsa eturivin klassikoksi muodostunut Donald Allenin keräämä The New American Poetry 1945 - 1960. Molempi parempi mutta Allen on Carruthin antologian jälkeen niuva. Carruth paikoin jopa revittelee, toteuttaa omia makujaan. Kuten antologian toimittajan pitääkin. Keräysaika Carruthilla Robert Frostista Joel Slomaniin.

Piti myös repostella American Hybrid- antologiaa, mutta se tuntuu olevan siinä määrin tarkoitushakuista nurkkakuntaista runokulttuuripolitiikkaa tekevä, että intoni on toistaiseksi lopahtanut. Kuin lukisi Sampopankin yksipuolista vaalilahjuslistaa.


Carruthin antologian kaksi viimeistä riviä, copyright Joel Sloman:

Like Samson, I'm in the dark,
and continue to ride the bus.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Talvi lähestynee

Syyskuu alkoi kuin varkain; ilmat ovat samanlaisia. Tuulee kovasti ja välillä satelee mutta keskimäärin on lämmintä. Päivät lyhenevät ja öisin on pimeää. Karhut alkanevat pohtimaan talvipesää itselleen. Ihmiset käyvät marjassa, marjasihmiset.

Karhut pohtivat
minne asettuisivat --
jos tulee talvi

tiistai 1. syyskuuta 2009


Syksyn kuu --
kaikki mitä omistan
sopii tähän kanoottiin





Copyright Vincent Tripi, suomennos j.t.