torstai 30. syyskuuta 2010

Louis Osofsky, tuuli

voimakas tuuli ...
lehtien
surullisuus




Copyright Louis Osofsky, suom. j.t.

Jonimatti Joutsijärven kolmas runokokoelma; Aloitan alusta. Alan laulaa


Jonimatti Joutsijärvi on julkaissut kolmannen runokokoelmansa Aloitan alusta. Alan laulaa Ntamon kustannuksella. Kirjaa sai ainakin keskiviikkona Kirja Kerrallaan kirjapuodista Helsingin Lasipalatsista. Kts tosite alinna oikealla.

Teoksen takaosassa on lista Ntamon nimikkeistä, niistä laskien Jonimatin viimeisin olisi noin nr 96?

Luin kokoelman istuessani käytäväpaikalla junassa matkalla Helsingistä Turkuun. Luettuani kirjan kaivoin laukusta paperia ja lyijykynän. Julkaisen tässä sen tapahtuman tässä ja nyt, olkaa niin höveliä:

kirjan kansi avaa kuvia maisemaan

joka on elävää kuin lunta

sataisi keittiön pöydälle

kun hellassa on tuli

EUn taivaalle Euron keskiviivojen

tikapuut johtavat alas ja ylös päin kohti valuuttataivasta,

perunankorjuuaika on juuri nyt käsillä ja heti ohi

kreikkalainen keskinäisen rahanrosvouksen hautausmaa

yhteisen luottamuksen haaveelle

juoda Ouzoa,

raittiusliike

joka ei julista

teksti jozza rivien jälkeen

pitää kavuta pari tyhjää

kuin menisi juomaan lasillisen huurteista punaviiniä

ydinvoimalatalvi

ystävän kanssa joka ei juo

pitää kokoelmassaan naisista ja kahvistako,

hyvät harrasteet,

minä en ole koskaan käynyt Sallassa,

luulen tietäväni missä Salla on,

pakkomielle

palella pakkasessa

katsella runoilijaa silmiin,

luin kirjan

jossa ei ole sivunumeroita


ohittaa


lukijan tarpeet

ovat rivien välistä,

tarpeen mukaan niitä voi lukea yhden tarpeen kerrallaan


kuin paljaat varpaat

miinus neljänkymmenen Celciusasteen lämmössä

aamulla

heti kunhan aurinko

ehtisi nyt

nousta

taas



Tässä kohtaa juna lähestyi Kupittaan asemaa ja panin kengät jalkaan ja aloin keskittymään tulevaan:

Saapuminen Turkuun,

pää
rauta
tie
ase
malle

Jonne juna saapui aikataulunsa mukaan. Nyt istun jo kotona. Pimenee. Syksy tunkee pihalle. Pudonneita puiden lehtiä kahisee jaloissa. Naapurin eukot haraa niitä roskikseen vaikka ne ovat kauniita,

kuin kesä

joka

on mennyttä


Aloitettu junan ohitettua Töölönlahden ja lopetettu Turun Raunistulassa 29.9.2010.

Tehkää niin hyvin.

Linkkejä:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/jonimatti-joutsijrvi.html




http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/jonimatti.htm



Jonimatin esikoisrunokoelma Vieras puhuu kuin riekko löytyy vieläkin täältä:

http://www.elisanet.fi/joutsijarvi/k/VPKR.pdf


Aloitan alusta: ei se niin tapahtunut. Herään 5.08 kun isot kädet tulevat vasten omiani. Olet puhunut niistä. kirjoittaa Jonimatti kokoelmansa loppupuolella, arviolta kohdassa 6/7 jos kokoelman jakaisi paksuusosioihin.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Vaahterasiirappia



pihavaahtera
luo lehtiään
synkkenevälle, valaistulle pihalle

Robert Creeley


Runoilijat kirjoittavat jotta saisivat tunnustusta ja hyväksyntää, eikös niin? Robert Creeley

Sanat ovat jotakin mitä voit kantaa päässäsi.

Lainaus haastatteluista, mm: Lewis MacAdams ja Linda Wagner-Martin, The Art of Poetry No. 10. The Paris Review No. 44, 1968. Seuraava runo on Creeleyn Kootuista sivulta 645. Kirjoitusvuosi 1975:


Mutta

Ei pitäisi
kävellä yksin. Se on

hupsuutta. Mutta
puut,

tie, ovat
seuraa. Mutta

ilman toista,
mikä on tosi

paitsi yksi, hyödytön,
näkee itsensä ohittavan.


Olen omassa runonkirjoituskieliopissani vieroksunut mutta-sanaa. Sen pitää nousta tekstistä ilman että sitä tökitään erityisesti sanana silmille. Ja nyt Robert roiskuttaa sanan kolmasti ja innoissaan vielä nimeää runon sillä. Oi aikoja. Tosin kolmas mutta on oikeastaan "paitsi"... (but one)

Teos joka minua tällä kertaa on innostanut:
The Collected Poems of Robert Creeley 1945 - 1975.
(University of California Press,
672 sivua.
Ilmestymisvuosi 2006.

Robert Creeley syntyi 21.5.1926 ja kuoli 78 vuotiaana 30.3.2005. Esikoiskokoelma Le Fou ilmestyi 1952. Creeley oli Black Mountain runoliikkeen yksi keskeisiä hahmoja. Henkistä kanssakäymistä hänellä oli erityisesti Charles Olsonin kanssa. Muista runoilijoista Creeley mainitsee aika usein seuraavat: Robert Duncan, Paul Blackburn, Denise Levertov, Cid Corman.in ja vanhemmista William Carlos Williams ja Louis Zukofsky.

Seura on se millä on merkitystä.

Asiat on tehty sanoista.
(Robert Creeley.)

Creeley kirjoitti ajoittain hyvinkin lyhyitä runoja, niin että sanat alkoivat käpertyä omaan itseensä, jokainen kirjain pursuta yli. Mutta paikoin kuitenkin rehevästi. Luonnollisesti kirjalliset piirit ovat seikkaa paheksuneetkin.

Mutta silti näyttäisi nyt olevan niin että Robert Creeley on nousemassa yhdeksi Ameriikan tärkeimmistä runoilijoiksi, - ainakin sadan parhaan joukkioon vuoden 1945 jälkeen julkaisseista. Ron Silliman on laskeskellut että vuoden 1945 jälkeen USAssa olisi ainakin 10.000 julkaissutta runoilijaa. Kuka heitä lie laskenut.

Toki varmaa on että siltä kielialueelta runoilijoita ja kokoelmia löytyy. Ja jos vaikka heitä olisi vain 5000 niin joukosta erottuminen on sinällään osoitus jostain muusta kuin pelkästä sattumasta.

Kuten Suomessakaan ei rivikokoelmia (termi J. T.n) amerikoissakaan hirveitä määriä suuresta kielialueesta huolimatta osteta. Kokonaan eri asia on Internetistä tapahtuvien runoilija- ja runohakujen suuri määrä. Internet tietolähteenä on tekijänoikeudellinen ilmestyskirjan peto (termi W-Suomessa eräiden kalkkisaivoilla varustettujen kirjallisuus-aktivistien takavuosien päät syvään kaikkitietävästi nyökkäillen lausuttuna .--(

Ilman Internettiä jää helposti tiedostamattomuuden katveisiin. Hyvin harva runoilija Suomessa vuodattaa edes näytteitä kirjoituksistaan Internettiin. Joidenkin kohdalla ymmärrän julkisuuden pelon, jollei teksti kestäkään suurempaa näkyvyyttä?
Mallia antaa Suuren Zokofskin viulisti-poika, joka on julistanut että hänen faijansa tekstejä ei saa näkyä netissä ilman että rahaa hänen kirstuunsa kilahtaa.

Eipä tuota Z-runoilijaa Internetissä paljoakaan tunnu näkyvän. Lieneekö hän edes kunnollinen runoilijakaan, rohkenen epäillä. Tämä Suuri Z. Ja kuka hän edes on?

Internet jää kuitenkin Suomalaistenkin kirjoittajien lähes ainoaksi kanavaksi olla olemassa, kun tämän WSOYn hollantilaisen potaattigurun nitistykset lopulta nitistävät aivan kaiken kirjallisen elämän? Kun Sofi Oksasenkin myyntiluvut ovat kuin koleratautisia ruttoperunoita kaupallisen kustantamon optiokähminnöissä?

Kuulen isoisäni suunnalta Vahdon takametsistä mutinaa, että sinne takametsien kivenkoloihin niitä gevääreitä kyllä taisi silloin aikoinaan jäädä...

Kyynisyys valtaa jollei maailmaa niin usein minun mieleni.

Makuasiat ovat lopulta henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jos on tarpeeksi kova nälkä niin suolaisen erämaan tuulissa kuivanutta makkaraleikettäkin söisi kuin parasta Gourmet-ateriaa ikinänsä. Yksi herkkupala Creeleyltä:

Perhe

Isä
ja äiti
ja sisko
ja sisko
ja sisko.
*
Tässä ollaan.
On viisi tapaa
sanoa tämä.


(Kootuissa sivulla 381.) Että kirjoittaa lyhyesti ei tietenkään todista lauseen tiiviydestä mitään. Lyhyillä riveillä voi myös mässätä. Mutta tietenkin, mitä lyhyempää teksti on niin sitä vaativampaa se on. Herää luonnostaan kysymys ympäristöstä, mitä jätetään juoruamatta. Sivulla 561 on runo:

Alice

Omena hänen
silmissään.



Sivua ennen tätä oleva lyhytruno päättyy lauseeseen: Koe se / kahdessa paikkaa.

Ps. sivun 560 runo koko pituudessaan, käännösversio II:

Kaksi

Valo painaa
valoa, käteen,
silmään.

Tunne se
kahdessa paikkaa.



Robert Creeleyn vasen silmä vaurioitui liikenneonnettomuudessa hänen ollessaan kaksivuotias ja häneltä jouduttiin poistamaan vasen silmä. Muutamissa Creeleyn runoissa sana I voinee kuulla kuin Eye. (Minä = "I" lausutaan kuten "eye", silmä.) Robertin isä kuoli kun hän oli neljän.

Robert Creeley ei hävennyt julkaista eroottissävyisiäkään runoja. Minä laskisin sen hänelle lisäeduksi. Selasin Kootut runot nopeasti ja silmiini tarttui muutama kauniisti mainittu elimen nimi, ja ihan kauniisti verbaaliseen ympäristöönsä asettuneina. Ei sen hirveämpää. Toki sekin joitakin piirejä voinee tukahduttaa. Mutta ne piirit eivät käsittääkseni käsitä runoudesta muutenkaan paljoakaan.

- Mutta te muut, menkää ja lukekaa ja paheksukaa! Näin tärkeä Koottujen Runojen valikoima varmaankin löytynee kunnallisista kirjastoistanne. Jollei niin Visalla vähän vinguttaen Amazon sen kyllä postittaa; ja Euro kreikkalaisten tuhoamisyrityksistä huolimatta on edelleen hengissä ja vahva ja sillä saa mukavasti USD-hinnoiteltuja kirjoja...

Esa Mäkijärvi on myös suomentanut kaksi Robert Creeleyn runoa, kts:

http://uusiblast.blogspot.com/2009/02/kaksi-robert-creeley-kaannosta.html


Seuraavassa linkissä on Lahden kaupunginkirjaston keräämänä tietoja Robert Creeleyn suomennetuista runoista:

http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/PoemList.aspx?AuthorID=cf6771f7-7a54-4afa-a73b-34f892799b47


Tästä löytyy maineikkaan Paris Review - lehden haastattelu:

http://www.theparisreview.org/interviews/4241/the-art-of-poetry-no-10-robert-creeley


Cortland Reviewissä oli myös mielenkiintoisia ajatuksia:

http://www.cortlandreview.com/creeley.htm

tiistai 28. syyskuuta 2010

Sarjasta loittonevat sateenkaaret


 
sateenkaari
tarvitsee
taivaan

muuten hän ei ole pysyvä

lippu on lippu kun se pitelee narusta
ja liehuu


kullattu orkidea
joka on lakannut
kasvamasta

olisi valmis
keinumaan keinutuolissa
eläkepäivinään

auringon noustessa merellä
on valo

on aikaa ajatella
että taivas on vain peite

todellisuus

irtonainen
ajan
palanen

kuin taivaasta räpsätty valokuva

... sateenkaari ei kasta ,,,

tuulen
pelkistämät
sallitut värit

silkkaa heijastusta

silmäkalvon rappeutuma

kun tulee tarpeeksi
iäkkääksi

ja alkaa käninällään
häiritä

jo itseäänkin


sitten kun tulee niin märkää
että sadekin kastuu



kuviteltu
tulevaisuus

kuin soutuveneen tappi
== turvonnut -
on kohonnut oksalle
kuivumaan



maanantai 27. syyskuuta 2010


hiljenevä yö -
lehtien kahinassa
kävelen kotiin

sunnuntai 26. syyskuuta 2010


tyyntyvä ilta -
vieläkin lentää lehti
pihapolulle

lauantai 25. syyskuuta 2010

Sarjasta: Jos Talvi Taas Tulee Kun


tyvenet
hetket

myrskyt nukkuvat kuten äänestäjä nuokkuu

kun utuinen taivas

on hailea


tyyntyvän meren keskellä on vain

merta & taivasta


linnut eivät välitä lentää siellä

vaaliuurnat

muistuttavat hautausmaan täyttyneitä kuoppia


ja kuka tietää missä mikin myrsky nukkuu



juoda
kuppi kahvia
jos ensin äänestää


laukaus
suuhun työnnetystä
kosmoskynän tylsistyneestä kärjestä



lippusalossa
roikkuu
l
i
p
p
u



pidä kiinni salosta

pysyvää
täällä on vain taivas

ja meri

joku
kuin luulisi
olevansa

myrskyperhonen


kunnes
ovat kaikki
puut paljastuneita

vain runko
ja oksat

putoavat lehdet

repattavat
maa-
han

kypsää omenaa on pehmeä purra
turskahtaa
siemenkota
huulissa

nieluun

kita-
purje
värähtää



huulten ohituksen jälkeen

maksettu taksimatka

syy




Ps. Eilin kävimme temppelissä!

Kts Facebookista Chua Lien Tam

Syyspäivän tasauksen jälkeen taivaskin turpoaa

   että 
pilvien takainen taivas

on ääretön
iso
ja syvä

mutta ei valaise merta
sataakaan metriä syvälle


logaritminen
mitta - astia

kaataa taivaan täydeltä vettä mereen

joka
ei
siitä

täyty

läikähdä

vihellys

kun myrsky murtaa
aallosta harjan

aallon ali
läpi
ohi
yli

vihellys

kuin aallon huuli olisi halki

perjantai 24. syyskuuta 2010


harveneva puu -
hammaslääkärin tuoli
on typötyhjä

torstai 23. syyskuuta 2010


Puiden takana
kuin täysikuu ryskisi --
rykivä hirvi!

Vaikutteen sain Issalta, joka kirjoitti vuonna 1816 seuraavan:

huomasin
kolme bambunversoa --
kuun valaisema metsä



Ensimmäinen (=Tikkasen) on haiku, Issakäännös teknisesti hay(na)ku muotoon. Sen copyright siis Issa, suomennos J.T.


Porukalla
on mukavaa
muuttolentää
korpien yksinäisyyksistä
kohti uusia
maisemia

kuka ohjaa
porukkaa
saatiinko me äänestää

ja laskettiinko kaikki äänet

vai
valittiinko
vain
paremman
siipivälin suosimat
hyvin
sukaistut
höyhenkuoret

ilmaa
täynnä
mielipiteet
ovat
joka tapauksessa

jos matkalla
uupuu

on valinnut väärin

sen takia
on arveluttavaa
ylipäätään päästää ketään enää

äänestämään





Kuvan tietoja: Kamera Canon Pockari SX120. 1/1200. F5. ISO 80. Date: 22.9.2010.

Alla osasuurennos: Aika kurjiltahan nuo näyttäisivät, kuulostivatkin. Äänestä niitä rupesin taivaalta hamuamaan, olivat melko korkealla. Klikkaa kuvaa niin se vähän suurenee.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Ruskasieniruno



Vuosi vuodelta
ruskasienet maistuvat
enteellisiltä

tiistai 21. syyskuuta 2010

Ruska hakusessa



risumetsässä
syyskuun päilevä valo --
lähtevä polku


Kävin Mataleenan bloginpitäjän kanssa ruskan hakumatkalla Räfsöössä.
Piipahdimme onnittelemassa Sulo A. Savoa. Hän sai 20.9.2010 (ansaitusti) kotiseutuneuvoksen arvonimen. Sulo mm. taisteli aikoinaan Porin Sivukirjastojen lakkauttamista vastaan. Taistelun tuloksena kuusi sivukirjastoa saikin vielä pitää henkensä. Kts. Sulon kuvaa 20.9.2010 Facebookissa.

maanantai 20. syyskuuta 2010


montako lehteä
lienee vielä jäljellä
syksyn tuulille

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Väärät uskonnot


Ammattiyhdistysliike on sopimuksilla survottu hajaannukseen. Kaikkien sopimukset, kenelle niitä edes enää suodaan, on ajoitettu kuin ripulitautisen roiskeet. Tarkoituksena on palotella duunarit pieniin osiin ja yksi kerrallaan nitistää liike-elämän voittojen maksimoinnin viimeinen este, ikävät työntekijät.

Osakeyhtiöiden lakisääteinen velvollisuus on tuottaa voittoa. Joka sitä vastustaa rikkoo lakia. Voiton määritelmä on viimeaikoina noussut noin 10% jopa yli 30% tuottovaatimukseen pääomasta. Näin olen tulkitsevani jatkuvat yhtiöiden itkuvirret.

Pääoma on pääsääntöisesti lainarahaa; omia killinkejä ei panna alttiiksi. Korko on halpaa; lainaraha on lähes ilmaista. Ota ja pane haisemaan.

Uskonnosta:

Takavuosina eräs tuttu keskusteltuamme uskonnoista sanoi perusluterilaisia vääräuskoisiksi. (Hän oli juuri liittynet erääseen itsenäiseen, muuhun uskontokuntaan.) En saanut olla asiasta mitään mieltä, koska aikoinaan Salama-vainojen aikaan minäkin katsoin olevani pakotettu eroamaan valtiokirkosta. Myöhemmin liityin Suomen Merimieskirkkoon, mutta se on yhdistys, ei erityinen virallinen katsomus. Vaikka minä voisin olla hyvinkin muuta mieltä.

Turussa vainotaan Vietnamin buddhisteja. Heidän rakenteilla oleva temppeli yritettiin polttaa. Itse mietin mahdollisia innokkaita tähän: yhtenä veikkauksena hurmio-muslimit, jotka tulevat ja käskevät meidänkin olevan vain yhtä mieltä asioista, ja se mieli on heidän määrittelemä mieli.

Ymmärrän että Suomeen tuodaan taloudelliseen turvaan yksinäisiä lapsia ja iso-äiteja ja mikä tärkeintä: sankoin joukoin meillä tarvittavaa Uutta (halpaa) TyöVoimaa.

Niinkuin suomalainen pitkä-aikaistyötön voisi liftata Romaniaan ja ruveta siellä vaatimaan kotoutusrahaa asuntoineen ym. (Hmn niin, ja sitä työtäkin siis.)

Uskon että suomen valtiollinen poliisi löytää turkulaisten vietnamilaisten temppelin sytytys-tulitikuista sormenjäljet ja polttajat saavat aikanaan ehdonalaisen tuomion; eli ei yhtään mitään rankaistusta.

Niinhän Suomessa rankaistaan, ankarasti.

Katselin Heinäveden luostarin juhlatoimitusta telkkarista. Uuden Valamon kirkon meno vaikutti rauhoittavasti; mietin että jos joka puolella olisi näin seesteistä niin maailma voisi pelastua.

Lienee siis paras vain uskoa, ainakin omiin ajatuksiinsa. Niitä eivät muut saa manipuloida. Eihän?

Turussa on parin viikon kuluttua KirjaMessut. Kukahan siellä saa saarnata, tai todistaa? Kun WSOYn johtava hollantilainen julisti jo valmiiksi vähän kuten tämä entinen tuttuni, ei enää vääräuskoisuudesta vaan koko suomalaisen kirjallisuuden huonosta tuottavuudesta. Saakohan tuonne edes meikäläinen mennäkään?

lauantai 18. syyskuuta 2010

Syksyn oivallus valaistua


Alla olevan tekstin taustalla on seuraava, eräs kesken vieläkin oleva versio:


Autumn's enlightenment --
worn-out leaves
struggling

Eli tätä taustalla olevaa kaiken tyhjenemistä, tässä kuvassa niin että valo pääsee hiukan kerrallaan ahkeroivien, varjostavien puiden synkkien lehvien välistä polulle asti.

Ylöspäin, rappuset auttavat. Kompurointikin on etenemistä. Kun ei hosu. (En kääntänyt sanaa struggle = kompurointia suomeksi, koska kuvan henkilö näyttäisi lähes liitävän kohti rappusten päässä hohkavaa valoa.)


Syksyn oivallus --
portaille harventuvat
eläneet lehdet



Sanan enlightenment tulkinta = oivaltamista olen ottanut Kai Niemiseltä. Kts kirja "Riehaantunut pilvi ja luurankouni", sivulta 13. Basam Books 2010.

perjantai 17. syyskuuta 2010


Kuljeskelen usein kamera kaulassani. Näpsin kuvia, joita sitten joskus kahlaan ja maiskuttelen. Mitä kauemmaksi kesä unohtuu sitä hehkeämmäksi se muistuu mieleen?


Sininen vesi --
pelkkä taivaan heijastus
kameran linssiin


Kamera: Canon SX120 IS (Anttilan tarjouksesta!)
Kamera sai päähänsä ottaa tämän kuvan arvoilla: 1/200, F 2.8, ISO 200.

Veden tai lasin tms heijastuksia kuvattaessa on automaattitarkennus joskus sekainen; ottaako kaukaisuuden (niinkuin kai kuvaajan silmä kohteen näkee?) tai tarkentaisiko välimaastoon, tuhruisen peilin tahraan tai päilyvässä vedessä kelluvaan tupakantumppiin? Kas, pohdittavaa riittää.

torstai 16. syyskuuta 2010


Syyskuun iltayö -
variksenpelättikin
lienee peloissaan?





ilta lankeaa -
minä ja pelätti
vain me kaksi




Issa vuonna 1818

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Udmurtia mielessäin



Udmurtit, venäjäksi udmurt, Votjakit; suomalais-ugrilainen permiläiseen ryhmään kuuluva kansa Itä-Venäjällä; 710 000 henkeä. Votjakin kieli, udmurtti, on saanut vaikutteita turkkilaisista kielistä. Udmurtia puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä Venäjällä noin 500 000 henkilöä. Lähin sukukieli ovat syrjääni (komi) ja permjakki, joiden puhujia on 1990-luvun puolivälissä yhteensä 350 000 henkilöä. (Netistä.)

Töölön kirjastossa esiteltiin Savukeitaan VOLGA-teos 14.9.2010. En tullut ottaneeksi pockarillani kuvia. (Otin muutaman pitkähkön videopätkän, mutta niiden liittämistä blogiin olen kavahtanut. Eikä lupaakaan ole.)

VOLGA, antologia.
Toimittanut Ville Ropponen.
savukeidas 2010. 272 sivua.

Tulin tilaisuuteen hiukkasen kai myöhässä: Raitsikka häipyi nenuni edestä Pasilasta ja odotin seuraavaa, joka toki tuli.

Kännykän A1-maksuyhteyskin toimi eli istahdin raitsikan penkille ihan laillisesti matkani maksaneena .-)

Volga-antologia esittelee 14 nykykirjailijaa Marista, Mordvasta ja Udmurtiasta.
Runojen lisäksi teoksessa on taustatietoa Volgan mutkan maantieteestä. Tietoiskut palvelevat runoja ja soveltuvat mielestäni hyvin samoihin kansiin. Teoksen tietojen mukaan Volgan perinteisesti suomalais-ugrilaisilla alueilla asustelee pari miljoonaa sukulaistamme: mordvalaisia 844 000, udmurteja 637 000 ja mareja 605 000.

Marinmaasta soisi puhuttavan laajemminkin. Marit (aikaisemmin tšeremissit) on suomalais-volgalainen (volgansuomalainen) kansa Venäjällä. Noin puolet mareista asuu Marin tasavallassa Volgan mutkan tienoilla, ja nykyään heitä asuu vainojen seurauksena myös Baškiriassa, Tatarstanissa, Udmurtiassa sekä Permin aluepiirissä ja Sverdlovskin alueella. Vuonna 1937 Stalinin vainoissa koko mariälymystö murhattiin.

Marit jakautuvat kolmeen ryhmään asuinpaikkansa perusteella. Volgan pohjoispuolella asuvat niittymarit, Volgan etelärannalla vuorimarit, ja itämarit Belajajoen alajuoksulla Baškiriassa. (Lähde: Internet.)

Marien alueella on Suomen lapistakin tuttu joen patoaminen. Valeri Mikor kertoo novellissaan "Ensilumen hehku Sura-joen rannalla" miten Marin alueelle nouseva Tseboksarin sähkölaitospato nostaa veden pintaa niin että Vuori-Marista jää kolmasosa veden alle ja 8000 vuorimarilaista joutuu etsimään itselleen uudet asuinpaikat.

Kirjasta lainaan Udmurtien osastolta sivulta 58, runoilijana Arzami Otsei / Kari Sallamaan suomentamana:

Mustat puhelintolpat unohtavat
syntyneensä puusta.
Enää ne eivät kähise, eivät laula,
eivät löydä ilmasta paikkaansa.
...


Myös seuraavasta runosta haluan lainata pätkän sen alusta; koko runoja ei Suomessa kai oikein suvaittane lainattavaksi tässä Kirjallisuuden Ilmestyskirjan Pedoksi luokitellussa Internetissä?


Ikkunan takana ulvoo, huitoo tuuli,
lasia nuolee pitkällä kielellään
...



Hyllyssämme on myös lisää Udmurtiaa; kansalliseepos Dorvyzy. Sen latasin Lulu.commin bittikaupasta. Säästin postituskulut ja printtasin oopuksen kotonani. Sopii ihan hyvin lukemiseen, nyt lainaan sen loppupuolen Kymmenes laulusta sen kaksi viimeistä riviä (sivulla 107):



Vähitellen poiskuolevi
koko rotu ihmisinehmoisten.



Mihail Hudjakov, Dorvyzy, Udmurttien kansalliseepos.
Toimittajat: Daniil Jasin ja Vasili Vanjusev, suomenkielisessä teoksessa Esa-Jussi Salminen.
Suomennos: Esa-Jussi Salminen & Jorma Vakkuri.
Paino: Lulu.com 2009.

Katso linkkejä:

http://www.lulu.com/product/paperback/dorvyzhy/4361979


http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-12/kulta-aikaa-odottaen/


http://mataleena.blogspot.com/2010/09/marilainen-lehma.html


...

tiistai 14. syyskuuta 2010

samat ongelmat
sama reaktio
sataa taas



copyright George Swede, suom. j.t.
Lähde: Roadrunner 2007.




maanantai 13. syyskuuta 2010



polttavat roskia -
linnunpelättikin
nousee savuna ilmaan




Issa vuonna 1821

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

9/11


päivän pimeys
pilvi
sisälläni



hämärä
mustarastaan hiljaisuus
puusta puuhun



Copyright Blogger Martin,2006, suom. j.t.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Wikipedian Kigo-sivulla on mielenkiintoista juttua haikujen tavujen laskennasta. Niitähän pitäisi olla 5-7-5, ja jotkut ovat jopa senlaatuisesta saavutuksestaan niin innoissaan että onnistuttuaan murjaisemaan kolmirivisen lauseen 5-7-5 kutsuvat sitä oitis haikuksi vaikka vuodenajasta ei tietoakaan ja runollinenkin sanoma hivenen hukassa.

tavut hukassa
runouden pelloilla
rehottaa tavut


Anteeksi, jos olin ilkeä, tai kyyninen. Hyvitykseksi tuolta wikistä löytämäni Issa:

Montako litraa
Edon sadetta litkit?
Käki.

perjantai 10. syyskuuta 2010


pudonneet lehdet
kerääntyvät polulle -
keltainen viiva

torstai 9. syyskuuta 2010


tuulenpyörteestä
irronnut haavan lehti
vipattaa maahan

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

William Carlos Williamsia lukiessa / 2

Sanat ovat runojen taakka, runot on tehty snoista
voikukka - teijonan hammas ...


Lainaus WCW Paterson-runoelman Kuudennen kirjan alusta. (Kts kuvaa alinna.)

Paterson / Kirja I syntyi irrallisen runon ryhdyttyä elämään jatkoelämää; Paterson: The Falls ilmestyi kokoelmassa THE WEDGE 1944. Tästä WCW ryhtyi työstämään Paterson I.stä, joka ilmestyi erinäisten kivulloisten synnytyshetkien jälkeen vuonna 1946. WCW oli synnytyslääkäri, eli runokokoelmansa synnytykseen hänellä oli tietoa ja pätevyyttä. Paterson Kirja IV ilmestyi 1951 ja olisi neliosainen runoelma ollut jo valmis. Mutta aihe myllersi WCW.n mielessä johtaen Patersonin tavallaan uudelleensyntymän alkuun; Kirja V ilmestyi 1958. Kuudetta kirjaa hän aloitti, mutta läpikäytyään jo useita aivohalvauskohtauksia hän toteaa itsekin Paris Reviewin viimeisessä haastattelussa että hän ei enää löytänyt sanoja. Kirja VI jäi neljään konekirjoitusliuskaan. Ne hän kirjoitti vuonna 1960 tai 1961. Lyöntivirheitä jäi myös tekstiin. Otin ne huomioon tuohon käännökseeni. (Selitys teijonalle ja sno-sanalle; Pwoerms-liikkeen tahaton esikuvako?)

WCW ei siis saanut elinikäisprojektiaan valmiiksi, runoelmaa Paterson , kts kansikuvaa oikealla. Mutta näin se jatkuu mihin jäi, kokoelman Paterson viimeisiksi runoiksi ennen laajaa selitysosastoa. (A New Directions Book, ISBN 978-0-8112-1298-5.) Lukija voi ensin korjata parit lytivihreet ja jatkaa omaa kaupunkihistoriansa kertomista. Paterson on myös historiallinen kiinnike. Pelkäksi lyyriseksi runoelmaksi Patersonia ei pidäkään erehtyä luokittelemaan. Esittäisin että se on Paterson. Runo, runoelma, kyllä. Mutta kertoo myös elämästä, historiasta. Kuten kaupunki kasvaa, nousee, laajenee.

Paterson on tekstillisesti runsas, "paksu" teksti, joka avautuu ja samalla sulkeutuu kuin keväällä jäidenlähtö joessa.

Patersonin lukeminen vie mukanaan, pitkässä (240 sivua) runoelmassa on virtaavan jokiuoman (Hudson-joki?) imua.

Ulkopuolella
itseni ulkopuolella
on maailma,
hän jylisi, aihe minun hyökkäykseeni
- maailma
(minulle) levossa,
johon saavuin
todellisesti -


(WCW Paterson / Book Two alussa, julkaisuvuosi 1948. (Kirjoitettu kuitenkin jo 1946?)

Paterson on myös kaupunki New Jerseyssä, pieni, noin 150.000 asukkaan kaupunki. Paterson on kuuluisa 1900 luvun silkkiteollisuudesta; Silkkikaupunki.

WCW sanoo että runoelma voisi yhtälailla olla Manhattanista. Tai Leipzig, missä WCW eli vuoden ennen muuttoaan Pariisiin.


Jokaisella on juuret.

(WCW Book I.ssä.)

Runoelmana Paterson rakensi mieleeni sanoista tehdyn kaupunkirunoelman; tiiliskivi kerrallaan asettui rakennuksiksi, kortteleiksi: laajenee kuten kaupungit laajenevat mutta yhden ja saman keskuksen ympärille. Tämä keskus on William Carlos Williamsin kirjoittamaa sanallista, jatkuvaa ydintiivistymää.

Minulle Paterson on yhtä ja samaa monipolveista kaupunkikylää. Milloin sinne tuli ensimmäinen asukas?

Patersonin alueelle (Acquackanonk) asettui vuonna 1678 hollantilaisia. Sitä ennen siellä oli intiaaneja, mutta heitähän ei kulttuurimielessä vieläkään lasketa laillisiksi, historiallisiksi ihmiseksi? Eivätkä intiaanit "asuneet". He elivät.

Eka versio runoelma-Patersonista julkistettiin 1946. Viimeiset luonnokset laajennusosalle WCW naputteli kirjoituskoneellaan vuonna 1961. Tihenevät sairaskohtaukset näkyvät kirjoituksesta. Hän kuoli 79 vuotiaana 4. maaliskuuta 1963.

Mies kuin kaupunki ja nainen kuten kukka
- jotka ovat rakastuneita. Kaksi naista. Kolme naista.
Lauma naisia, jokainen kuten kukka.

Mutta
vain yksi mies - kuten kaupunki.


(WCW Book I.ssä)


Lainaus sivulta 61:

NO DOGS ALLOWED AT LARGE IN THIS PARK


Koirien vapaanapito kielletty tässä puistossa.

---
J.K. 12.9.2010:

WCW julkaisi jo vuonna 1927 runon PATERSON. (The Collected Poems of William Carlos Williams, Volume I, 1909 - 1939, sivut 263 - 266. Osia tästä runosta on Paterson-teoksessa sen I osassa.

Samassa antologiassa vuoden 1936-39 osiossa olevasta PATERSON: Episode 17 - runosta (sivuilta 439-443) löytyy osia Paterson III kirjasta.

J.K./2:

The Parish Review;
WILLIAM CARLOS WILLIAMS
The Art of Poetry No. 6
Interviewed by Stanley Koehler
Issue 32, Summer-Fall 1964

katso:

http://www.theparisreview.com/media/4486_WILLIAMS_WC.pdf

tiistai 7. syyskuuta 2010

7.9.2010


elonkorjuun kuu --
ruohikon varjossa
juon sakea


Issa vuonna 1816. Pakollinen Tikkasen vaikutekirjaus, ekasta voi olla lähes samanlainen jossakin?:

linnunpelätti
elonkorjuun kuutamossa
kuin ei olisi


kuutamoyössä
roikottaa hihojaan
linnunpelätti


Vielä yksi samaan sarjaan:

kuutamoyönä
linnunpelätti seisoo
selkä suorana

maanantai 6. syyskuuta 2010

Kushiro Hokkaido # 3

Kushiro Hokkaidolaisen elämästä ei ole kunnollista tieteentarkkaa tietoa. Hän on laajalti täysin tuntematon, sukupuolestakaan ei olla täysin varmoja. Nimen takana voi olla joku aikaansa kuluttava virkamies, tai joutilaisuuttaan viettävä hovin sisäpiiriläinen, tai yhtähyvin kuka tahansa.

Tämä nyt julkistettava kolmirivinen ei vaatisi repostelua asettuakseen ymmärrettäväksi: Sana merelle; tarkensin valtamerestä sillä sehän se siellä Kushiro Hokkaidolaisen oleskelupaikoilla oli idässä loiskuvana kutsujaan herättänyt. Emostaan irtautuneelle puun lehdelle näkemys on mittakaavakysymys.

Näennäisesti runo kuvaa vain vääjäämätöntä syksyn alkavaa vaihetta. Valtameri tuskin on tietääkseen maissa tapahtuneesta draamasta.

Jos haluaa sukeltaa syvemmälle merkityksiin niin puusta irronneet lehdet = tarpeettomaksi ajatuneet hylkiöt, kuten esim. Suomessa Kataisen hallituksen kiroaman julkistalouden turhaketyöntekijät, tai muuten vain syrjäytyneet.

Onko Valtameri kutsu vai kadotus? Entisenä merimiehenä näkisin sen pelastavana kutsuna?


Syksyn puhurissa
irronnut lehti
liitää valtamerelle.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tämän aamun tuulenpuuskat!
Sinäkö, pyhäinen aamu,
ne herätit?

lauantai 4. syyskuuta 2010

4.9.2010


elonkorjuun kuu --
kivellä teekuppi
täynnä sakea

Issalta vuonna 1816. Pari Tikkaselle mieleenjuolahtanutta kolmirivistä:

sänkipellolla
krapulainen pelätti
ei vietä lomaa


linnunpelätti
ilotalon varjossa
makaa laiskana

perjantai 3. syyskuuta 2010

tihkuinen sade --
miksei kastemato käytä
sadetakkia?

torstai 2. syyskuuta 2010

Vettä
ja vettä. Yhä lisää vettä.
Sade se jaksaa.

1.

Tuulet kuorsaa.
Sadekuuron kuorsaava ääni.
Mitä minulle jää?


2.

tästä lapsellisen pehmeästä
tihkustako kehittyy
aikuinen sade?

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Iloiset sadekuurot
melskaavat illan pimeydessä –
tilkkanen brandya