keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Huomenna on jo vappu


lokki kiirehtii
vapunaaton bileisiin -
valkeat sulat

tiistai 29. huhtikuuta 2014


Kolea itä
tunkee tuulen mukana
meidänkin kimppuun

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Issa tapasi kerran sammakon


Valtava sammakko,
ja minä, tuijotamme toisiamme.
Kumpikaan ei liiku.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014


Nyt tulee kesä;
lintujen laulun läpi
ei näy naapuriin.

Kevään odotus;
yltä päältä ravassa
jalkakäytävä.


Räntäsateesta
peittyy jalkakäytävän
rapainen polku.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Eduskuntatalolla pippurikaasua


1.

Huhtikuinen uhka -
pippurikaasu suihki
vallan rappusilla

Helsingissä kerääntyi iltapäivällä 25.4.2014 yksimielinen joukko joka marssi Eduskuntatalolle,
vallan rappusia, pyrki sisälle, ei päästetty,

ei ollut vierailuaika?


2.

Tulisi apuun!
Dosentti kätyreineen -
ovi on kiinni





Krimillä oli tuhdinpi joukko, he saivat maakuntansa
ja paljon hyviä rantatontteja?

Helsingissä pippurikaasu oli kuulemma ratkaiseva ase
valtauksen estämisessä.



3.

Liput liehuvat -
yhdessä marssiva jengi
on samaa mieltä!



Ettäkö Krimin ja Itä-Ukrainan valtaus etenisi Suomeen, että itsenäisyytemme ei ole laillinen koska tekstissä on kielioppivirhe.

Mitä kieltä pitäisi puhua
että meidän maailma pelastuisi?

4.

Ruoho orastaa -
katupöly metelöi
suunnitellusti




perjantai 25. huhtikuuta 2014

retired kite

1.

tyyntynyt piha
ei heilu lehti,
ei lennä leija


Ajatus aiheesta leija haihtui. Kaivelin tikulla vanhoja ja tein seuraavan:


2.

pudonnut leija
tyyntyneellä pihalla -
kuihtuneet ruohot


Lisää työstettäviä, tavut rönsyilevät leijatuulissa runsaina:-(

3.

Malttamaton leija
tyynellä niityllä -
hiljaiset korret




Maltillisesti tyyntyvä leijataivas
rauhoittuu illaksi?

Seuraava oli lähes katseenkestävä jo:-?


4.

Levoton leija
plopsahtaa metsälampeen -
sammakko kutee


Jatkoin luonnostelua. Missä vaiheessa luonnos ei ole luonnos?

5.

Ilmava leija
jää yksin viestittämään
että ei tyynny



Tästä oli työvariaatioita:

6.

Lentävä leija
luottaa koko pituudellaan
että ei tyynny





Lopullinen versio voisi olla tämä:


7.

Kirjava leija
nostaa narunsa ylös -
sitten vain leijuu



torstai 24. huhtikuuta 2014

Kaupunki on sukellus

Jotta voi sukeltaa kaupunkiin 
pitää olla paikka 
             joka ei ole kaupunki 
       josta hypätä.



            Metsä.

            Sen humina.


Kaupungin äänet eivät ole totta.




      Ihminen ei kirsku.          
                              Lintu.


Savu ei kuulu joukkoon.



(Kirjoittelen tätä WCW Patersonia lukiessani.)

Polkupyörä 
    ei kuulu 
          autojen klaaniin,

       kumiset renkaat




   Mitä metsä tietää 
          siitä maisemasta

    missä on,

           mihin se kaadetaan



     raiskio.



Kaupunkilaisten jäteastiat 


         tukahdutetut muovipussit




William Carlos Williams kirjoitti kooostetta Paterson koko elämänsä.

Teos muodostuu viidestä kirjasta. Book VI.sta on pari liuskaa alkua, mutta loppua ei ole.

Book One ilmestyi vuonna 1946, Book Two 1948, Book Three 1949, Book Four 1951, ja Book Five 1958. Book VI.sta on alku, ja sen WCW ilmeisesti aloitti 1961.

WCW syntyi 17.9.1883 ja kuoli 4. Maaliskuuta vuonna 1963.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Majava eksynyt väärälle lammelle?

Tämä lampi on suolampi josta ei luonnollista virtausta Koitereelle oikeastaan ole, jollei lasketa muutama vuosikymmen sitten tehtyä metsataloudellisesta raiskausta: turpeeseen nikerrettiin kuivatusoja jota pitkin vuosikymmenten saatossa on Koitereelle lirissyt ainakin keväiset ja syksyiset tulvavedet, joukossa tummaa humusta ja ilmeisesti elohopeaa.


Nyt lammelle oli eksynyt joutilas majava, joka on himojensa haluttamana nikertänyt muutamia koivuja.

Tämän koivun majavan taidolla katkaisema kanto työntäisi mukikaupalla mahlaa jos sitä viitsisi siitä jotenkin tallettaa. Koivun juurakko ei tiedä että yläpuolella ei ole kuin sininen taivas.




Majava on ahkera elukka ja sinällään hyvä esikuva maamme ainakin osingonjakeluistaan päätellen ylipursuavalle riistoelinkeinolle?-(

Tälle lammelle majavan pesänrakennus lienee vähän kuin lapissa ulkomaisten kaivosyhtiöiden tarve sorkkia ja rellestää?




Voisihan olla silti soma seurata jos majava oikeasti onnistuisi tuossa hatelikkolammessa pesimään ja puuhaamaan. Tuleva kesä näyttänee? Noita puita toki riittäisi hänellekin? Annetaan edes majaville. (Kemijärvihän jo lopetettiin, eli eli todistivat, että metsäteollisuutta ei osata Suomessa pyörittää?)




Joutava lampi
majavankin pesiä
jos haluttaisi?


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Taltioitavaksi muutama aikaisemmin käytetty Issa:



Typerä maailma –
laihat hyttyset, laihat kirput,
ja laihat lapset.


Kun tulin ulos,
kärpäset, ihan rauhassa,
rakastelivat.

Temppelin kärpäset
matkivat ihmisten käsiä
rukoilemassa.





maanantai 21. huhtikuuta 2014



Ei tuulta.
Ei sadetta.
Tylsä maanantai.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen sauna on arvo sinällään


sulavaa jäätä -
menneen talven kinosten
viimeiset rääppeet

Saatiin mummolan pihasaunaan vesihuolto toiminaan. Puita liiteristä ja tulitikku.

Mummon viime kesän jemmasta huljakka vasta.

Ja eikun saunomaan:

ihminen nousee
lauteille hikoilemaan,
ei muuta kaipaa?

Pääsiäissunnuntain uutisista tasapuolisesti molempien puolien saarnat, toinen ajaa paholaista Sipirjan holotnaan,
toinen puoli ei ota kuuleviinsakaan.


Maailma on entinen,
puhutaan toistemme ohi,
talvi on kuitenkin
sulaa vettä

lauantai 19. huhtikuuta 2014


Kuiva huhtikuu
köhisee pölyisenä
kadun varsilla.

perjantai 18. huhtikuuta 2014


Julma huhtikuu --
sadepilvi
lähestyy


torstai 17. huhtikuuta 2014


Kukkikaa kaikki,
suhahti räntäsade
sulaessaan pois.



Kylmän yön jälkeen
krookukset terhistyivät
nousemaan ylös.
Narsissit murjottavat.
Mikseivät nousseet itse?


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014


Kirkas täysikuu;
kamerani häikäistyy.
Sokea koira haukkuu.




Sininen aamu --
kaikki harakat
nukkuvat vielä?


(Täysikuu oli eilen, mutta löysin lisää täysikuu-vaikuteita.)

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Huhtikuun täysikuulle

Tänään on täysikuu.




Ihailen
hitaasti nousevaa
lihavaa täysikuuta.


Paljas oksa
yrittää peitellä
täysikuuta.


Varpusetkin
vain odottavat
kirkasta täysikuuta?



(Nämä otin talteen vanhasta HTM-varastosta.)

maanantai 14. huhtikuuta 2014


Muuttolintu --
sama laulu
kuin viime vuonnakin


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Onni on kevyt aamiainen


Pyhäinen aamu -
taivaalta kuin kiusallaan
virpoilee tippoja,
kaupunkipölyt huuhtovat
pölyt raikkaan märiksi


Kuuntelin aamulla uutisia: Putin ei ole vielä uskaltanut mennä Ukrainaan ottamaaan julkisia kiinteistöjä Kremlin kriminaalien Krimin hallinnon hallintaan?

Valtaajat uskovat asiaansa, heitä lienee siihen kannustettu. Kuka uskoo ketä.

Kun nousin ihmisen luontaiseen asentoon eli pystyyn ja kävellä tallustelin keittiöön niin keittiössä tuoksui. Inkku oli leiponut juurella nostatettua leipää, ja tehnyt yhden ylimääräisen. Kts kuvaa.

Olkoot sen nimi hiivaton juurellinen aamiaispatonki puurolautasen vierellä. Puurossa on pakasteesta mustaherukkaa ja jääkaapista mansikkamarmeladia kohtuullinen kimpale. Syömään voi ruveta kun kääntää lusikan oikeakätiselle otolliseksi.

Pääsiäinen lähestyy ja Inkku oli tuonut virpomisvitsoja. Yhden oksan hän laittoi puurolautasen taakse.

Symbolisoi siinä pääsiäisen tulevaa sanomaa, ja toivottaa kaikille kevätsadetta pelkäämättömille onnea ja ja muuta iloista mieltä.

Maapallo mennä viuhtoo nyt siihen asentoon että päivät pitenevät, ja kääntää pohjoiset poskensa lähemmäksi auringon säteilylämmitintä.

Globaali pohjoinen kolkkamme lämpenee.

Ruokahalua kannustamaan yksi Issa makusteltavaksi:


kevät alkaa
niinkuin on suvainut
tuhansia vuosia



Copyright Issa, suom. J. T.

Tekstiin Issa oli liittänyt maininnan: "Fuji-vuoren kuvaan."

Otsikkokuvan alla oleva 5-rivinen on Tikkiksen tuotos.


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Issoja lomalla



Varis astelee
ikään kuin se aikoisi
kyntää pellon.




Kunniapaikalla,
alttarin edessä,
sirkka sirittää.



Kuin yksi meistä
kissa istuu kanssamme
uudenvuoden juhlissa.



perjantai 11. huhtikuuta 2014



Varpunen nukkuu?
Uninen kissa hiipii
kuin öinen aave.
Pakkanen laskeutuu
tähtien takaa maahan.



torstai 10. huhtikuuta 2014

Torstainen kevät, valta

Kevään pölytuulet 

          ennustavat

 
     että maailma tyhjenee


              pölystä?





Nalle muuttaa Ruotsiin. Ruotsi saa.



          ajatus että olikarkkiyhtiöt

             ovatkin vain virtuaalista 

                             paperia


      ryppyinen


                   huijareita, bluffia



           omistavat
                kierrätettämättömiä 
                   uudisajatuksia 


       muuttotappiovaltiot
       ovat valmiita 
       vastaanottamaan 
       olikarkkiperinnerahaa
       poh
          ja
            ton
       kivespussi kilisee kultarahoista

            impo
                tentt
                     i
            apteekkari

              hienontaa pirunsarvipölyä



     pyramideihin rakennettu 
        näennäinen taloushimmeli


           virtsa
               uaalista rahaa



     josta sikiää 
                                 heille, keille
     maailman kaikki valta






Miksi kukaan ei puhu tämän suuremmin kirjaimin,
ei Putinkaan ihan joka paikkaan uskalla lähteä?


Suomikin sentään ajatteli Uraliin asti.



Turussa hämmästelen miten hallitus luottaa itseensä,
ja se pelastaa heidät omilta synneiltään

eivät edes häpeä



Ikiliikkujat, pashkasiat. Pahikset.

10.4.2014

Tikkis

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Nurmikko, vaitelias, ei puhu, kun sitä tallataan.
Raakalankamusiikki kiirii liehuvissa hiuksissa,
   jalat hyppivät käytävällä
iltapäivällä
   kun hieman nukuttaa,
on hiukan ikävä toista ihmistä,

kun mielellään vaikka keskustelisi,
     tai katselisi ystävää,
 olisi vaiti
ja kuulisi musiikkia,
 jotakin, Ravi Shankaria,
ja katselisi nurmikkoa,
    antaisi äänen virrata nurmella,
        hyppelisi jos tekisi mieli,
jos olisi aihetta ja halua,
     ja viitsisi,
olisi aloillaan jollei haluttaisi
 mitään,
ei tarvitsisi puhua,
 olla kenenkään seurassa,
eikä kuunnella ketään,
    jos saisi olla itsensä kanssa
  kahden
vain
ja yksin kuuntelisi 
 kun musiikki menee ruohikon yllä
  sen päältä,
siitä ei kaikuisi
siinä se liukuisi
musiikki utuna leijumassa,
    voisi polttaa savukkeen,
 jos olisi tupakkamiehiä,
voisi katsella taivaalle
    jollei nurmikko miellytä,
korvansa voisi sulkea,
 jollei haluta kuunnella
    musiikkia tai toisen ihmisen puhetta,
ja voisi vain olla
 ja antaa ruohikon kasvaa,
    ruohikko ei häiritsisi,
 musiikki soisi,
se ei välitä kuunteleeko joku,
 se soisi,

tai jos tuuli veisi sen mennessään kaduille,
 ja se häviäisi sinne
ja silloin nurmikko olisi vain nurmikko,
 ei musiikkia,
tuulenviri pöllyttäisi kuivaa multaa,
ihminen olisi yksin
    eikä olisi ketään
 jonka kanssa voisi olla ystävä,
ei olisi mitään kuuntelemista,
voisi antaa hiustensa olla rauhassa,
   voisi nousta seisomaan
 ja ruveta kävelemään
ja kävelisi kotiin.

Jos on koti.
Ja jättäisi nurmikon sinne.
Mennessään voisi kuunnella katujen ääniä,
 pölyisen asfaltin tukahtunutta ääntä,
harmaan katukäytävän betonilaattojen surua,
lyhtypylvään ankeutta
puhelinkopin pölyisiä ikkunoita.



Sulle on sanoma täällä, sivulta 33.

tiistai 8. huhtikuuta 2014



Kasa
pieniä ajatuksia --
niitä en myy.


maanantai 7. huhtikuuta 2014


Pölyinen tuuli
viiltää jalkakäytävää,
ei yllä alle



koinsyömä 

    villapaita

 vuotaa valoa


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tuomas Anhavan kuudes


Vähemmästä en ole tehnyt kirjaa,
enempää en tule koskaan sanomaan.
Kukaan ei tiedä toivoa syntymistään,
sen jälkeen on kaikki teoriointia.
Virtaavien siltojen maa.


Tuomas Anhava kokoelmassa Kuudes kirja, Otava 1966.

Anhavan selkeät ajatukset eivät kaipaa selittelyjä. Ja kuten maailmankirjallisuuden selkeät ja kirkkaat tekstit jatkuvasti avautuvat uudelleen ja syvemmin niin Anhavankin oraakkelilauseet.

Kun on tarpeeksi kirkas eivät erilaiset ajattelijat pääse siihen sekaan omiaan hämmentämään?

Tuo teksti oli yksi niistä joka minut aikoinaan pysäytti. Se piti paikkansa.

Anhavan Kuudes kirja oli kokoelmien tuotoissa viimeinen. Ei hän siihen kuollut, eikä hiljentynyt.

Teki ja puuhasi muuta, hyvinkin tärkeitä. Lyhyt ote 6. kirjasta:

Suuri tuuli, suurin kaikista,
ehkä pienin, pieni tuuli.
Väsymättä kuuntelen.


Tuomas sanoi minulle(kin) kerran että maailmassa hyvät runoilijat ovat julkaisseet vain neljä teosta.
Hän oli painokkaasti sitä mieltä. Itse hän julkaisi viisi omaa kokoelmaa ja lisäksi japanilaisia tankoja, joista ensimmäisen nimesi myös omaksi teoksekseen. Samaa mallia käytti Pertti Nieminen kiinalaisissa antologioissaan. Ei ihan tyhmä malli, sillä kenet nimittäisi tekijöiksi kun antologiassa on Suomen Talvisodan komppanian verran kirjoittajia?

Omiin nimiin ottaminen voisi juoruta sellaisen tahattoman ajatuksen että käännöstekstit ovat niin erilaisia että ne eivät enää olekaan alkuperäisen kirjoittajan vaan tuhat vuotta myöhemmin tehneen kääntäjän oma teksti.

Mitenkä maailman saatossa kuka esim. Raamatun tekijä on, paitsi tietenkin että koko kirja on Hänen tekemänsä.

Minkä kirjoitti siitä muut suut suppuun ja hiljaa?

Raamattu on ulkomuodoltaan kestänyt monituiset käännökset ja ilmeisesti alkuperäinen teksti-ilmasto on tunnollisesti toki pysynyt kansissa, kääröissään?

Minä en suostu menettämään toivoani
    maailmaa, sanon: 
Junat kaikuvat kaikkien maisemien halki.



Tuomas Anhavalta olisin hänen neljän teoksen direktiivistä huolimatta toivonut vielä muutamaa kokoelmaa lisääkin.

Käännöksissä Tuomaan itsekritiikki kasvoi vähän liikaakin? En tiennyt hänen ahkeroineen haikujen parissa kun kiikutin hänen silmiensä luettavaksi kolmisenkymmentä linnunpelättihaikua, jotka sitten liitettiin DolbyC-kokoelmaani.

Minulla ei ollut pienintäkään yritystä tavumittoihin. Tuomas ei siihen yksityiskohtaan puuttunut mehiläispiikin kokoisella tikullakaan, teki silti muutaman hyvän tekstinkorjaushavainnon...

Tuomaan tanka-käännöksissä oli koko ajan tavut laidallaan, eli 5-7-5-7-7. Tanka on jo senverran "löysempi" tekstimuoto että se hyvinkin usein kestää moisen väkivallan alkuperäisen sanoman katoamatta?

Sinulla on noita omia vaatimuksia...
     Mitä se on? 
Sitä että kaikki ympäröivä on luontoa. 


(Tuomas Anhava, Kuudes Kirja, vuodelta 1966)


Kun jo olin tutustunut Anhavaan ja hänen kanssaan joku kirja toimitettu Otavan painokoneisiin menimme kerran Stockan yläkerran kahvilaan. Alhaalla hissijonossa muistin mainita että olin löytänyt hänen esikoisensa, kokoelman Runoja, vuodelta 1953, ja että minä pidin niistä runoista. Alla alkurunoa alusta pieni näyte:


NÄKINKENKÄ

Se on rannoilta joita en nähnyt
Se on nostettu merestä, se on kuollut.

...

Runo kosketti minua, ajattelin että minäpä ymmärrän tätä. Mutta kuolemaa en hyväksynyt: olin silloin jo meriä seilannut laivapoika ja puolimatruusi ja ottanut merien rannoilta näkinkenkiä talteen, suvineeriksi. Eivät maksaneet mitään. Mutta kuolleita ne eivät ole. Väitän yhä.

Keskustelua ei aiheesta syntynyt. Tuomas jäi hölmistyneenä katsomaan naivia naamaani, sytyttämässä ollut piippunsa tipahti lattialle ja sen pesä halkesi.

Siihen aikaan kai Stockan kahvilaan kiipustavassa hississä sai tuprutella piippua? Tai siis olisi saanut.


Maailmaan sopii puhetta. Ei aina kannata itse aukoa päätään, riittääkö että kuuntelisi?

Alla Anhavan yksi runo Kuudennesta kirjasta, julkaistu vuonna 1966:

Tämä metsä koko laulun tuolla puolen...
Tämä meri, koko laulu... Kuuntele, lapsi, enempää
ei koko maailma puhu.





Sanovat että kyllä maailmaan puhetta mahtuu.

Joskus toivoisin että jotkut olisivat puhelleet vähän enemmänkin.






lauantai 5. huhtikuuta 2014


Elämä
oli seikkailua,
sanoi lumi-ukko.


perjantai 4. huhtikuuta 2014



Nouse nyt siitä,
senkin laiska narsissi,
heti kukkimaan!
Helmihyasintit ovat
jo nousseet viikko sitten.




Vielä yksi, teksti laadittu vuonna 2005


Joko kukitaan
kysyi Helmihyasintti
lumisateella.




torstai 3. huhtikuuta 2014

Neljä Issaa


kaukaiset vuorten puut -
silmujen puhjettua
ne syödään heti

(Issa vuonna 1810)



portillani --
olkimatto
minun kesähuoneeni




Vuodelta 1819:


männyn varjossa
olkimatto
minun kesähuoneeni




ei aikomustakaan
vanheta vuodella lisää ...
matkaava varis

(vuodelta 1820.)


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Huhtikuun pölyjä

1.

Keväinen tuuli,
kierreltyään katuja
tukahtuu pölyyn

2.

Vihakka tuuli --
metsän siimeksessä
tipahtaa neulanen


3.

Kierrätysrisut!
Harakan vanha pesä
on asutettu!

4.

Viileä tuuli
löytää paitani alta
paljaan ihoni




Lähteenä vanhentuneita HTM-juttuja muutaman vuoden takaa...

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Idut

Onko yhdessä
mukavampaa palella,
oi varpusparvi?
Siinä Varpusparvi palelee porukalla / kerääntyy yksiin.

Tämä on ote yhdeksän vuoden takaa, kuten seuraavakin.
Aamu valkenee.
Sinisenä, viluissaan
itäinen taivas.



Huhtikuu

Banaaninkuori 
suojelee suojeltavaa – 
viini on ryväs




Yöllä ei erota että paleltaako 

           lämpömittari ei näe laskea

ikkunanpuite 
             on raami 
                      tähän valitukseen

    siitä että puhelin on kuultu


ei muuten mutta sota maailman rahoista 
               alkaa olla ratkaistu sopimus

saneltu 

että jumalat ovat tyydytettyjä


             ja vallitsee sy
                            vä rauha


       Merenkurkun nielu 

umpeutuu 
   
       ennen kuin uusi jääkausi taas saapuu 



tilaamatta

                 postiennakolla,



paitsi että posti maksaa itsensä nurin 





niskoja kivistää 

sama asento jolla menin nukkumaan 


        en ole vieläkö hereille


kuka herättäisi tämän virkeän maailman 

   välillä vähän kapinoimaan

        että ihmiset viihtyisivät



eikä kaikki aina olisi aprillipilaantunutta






Loppuun vielä yksi talteen yhdeksän vuotta sitten tapahtuneesta:

Pörhö-Varpuset
sirkuttavat pensaasta:
Missä on kevät?


Alun perin teksti muotoutui tällaisesta:

Varpuset pörhistyvät--
maaliskuun pakkasessa.
Nyt tulee lämmin



Tikkis Turussa kun aurinko paistaa,
säteily