keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pushkin


Pushkin kuoli nuorena, vaikka ei etsinyt kuolemaansa.


(Lainaus on Jyrki Pellisen kirjasta Pietarin Kääntöpiiri, NTAMO 2009, sivulta 31.)

Tavallaan siitä voisi olla eri mieltä; Pushkinin vaimo mellasteli Tsaarin hovielämässä iloisesti joka ei voinut olla päättymättä muuta kuin kohtaloon; kaksintaistelussa D'antes oli parempi ja nopeampi ampuja joka osui. Kaksintaistelupistoolin luodin kutsumus on löytää ratkaisu, yksioikoisen lopullinen.

Mutta miksi keskustelu ei koskaan lopu. Kuten että aina löytyy uusi ammuttu kuula.

Keskiviikkona Pietaria


Yksi kerrallaan sumu-ukot tulevat saamaan niistä varmuuden ja meri on poissa.


Näin aloittaa Jyrki Pellinen teoksensa PIETARIN KÄÄNTÖPIIRI.
Kustantanut NTAMO, 2009. Pellisen 37.s kirja jos suomalaiseen Wikipediaan on luottamista. Enteellistä globaalille markkinataloudelle että Jyrki Pellinen on mielestäni julkaissut parhaimmistonsa pienillä kustantamoilla, kuten Savukeitaalla ja Ntamolla. Pellisen kieli on helppoa kuin ahtaustyönantajan madonluvut työn raatajille, yhtä ahdistavia optiorosvoille kuin se että yksi sijoitettu euro antaakin vain kaksi paluuliikkeenä.

Koska osasinkaan kirjoittaa puhtaan suomalaisen lauseen.

(Pellinen sivulla 77.)

Ei Pellinen halveksi työntekoa, hän kunnioittaa ympärillään olevia elämiä, kirjoittaa niistä niinkuin elämä meidät sivuuttaa. Katsomme sitä silmät ymmyrkäisinä sisältä käsin, siellä ollen. Tunne että on liian lähellä, näkisi kaiken mutta kun on sitä itse. Kaikki. Eikä Pellisen proosa ole proosaa, se on hengittävää kirjallisuutta siinä kuin hänen runoutensakin.

Pellisesta on helppo ottaa selko. Ottaa kirjan käteensä ja lukee. Sillä siinä selviää. Ettäkö elämä on jotakin ymmärrettävää, muutettavaksi rahaksi tai Chilen maanjäristykseksi.

Täällä lihavat virheet tulevat takaisin, täällä epäselvä on selvää. Täällä hölmöläiset ovat vain ajatuksia, ja säkit voidaan kerätä niihin tarttumatta.


Viimeisen viikon aikana maapallolla on ollut 164 rekisteröityä maanjäristystä, eilen esimerkiksi Andaman saarella, Intian merellä, 6.6 voimakkuudella. Uutisissa siitä ei kuultu. Eikä isojen kustantamoiden sisäänostajat nostaneet lukulasejaan nenältään.

Hyvät kirjat tulevat hiljaa kuin alle 3 Richterin järistykset, tuskin postilaatikko mitään edes huomaa jos Ntamon Pietarin Kääntöpiiri tipahtaa Anttilan Viikkolehden tai Kirkko ja Kaupunki lehden sekaan postilaatikkoon.



Kasakat minussa heräävät. Kasakat löysivät Beringin salmen, kerroin jo, mutta he myös sen menettivät. Totesivat vain: nyt ollaan tultu taas Venäjälle.

(Pellinen sivulla 168, teoksen viimeinen lause.)

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Tiistain lainaus


Edward Dahlberg'lle

Älä käytä puhelinta.
Ihmiset eivät koskaan ole valmiita vastaamaan.
Käytä runoutta.


Jack Kerouac vuonna 1970, teoksesta Scattered Poems sivulla 55.
City Light Books.

Edward Dahlberg (22.7.1900 – 27.2.1977) oli amerikkalainen prosaisti, esseisti. Hänen julkaisi parisenkymmentä kirjaa, mm. vuonna 1950 Flea of Sodom, (Sodomian kirppu).

Hän opetti mm. kuuluisassa Black Mountain Collegessa.

Yksi Edward Dahlbergin aforismeista:

Ottaa pitkän ajan ymmärtää eimitään.

(copyright Edward Dahlberg, suom. j.t.)

En ole havainnut että Edward Dahlbergia olisi suomennettu? Kerouacia on.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Busonia lukiessa # 1


Sytytän kynttilän
toisella kynttilällä -
keväinen ilta.

Buson 1716 - 1783


kynttilä repattaa -
ulkona nousee myrsky,
ilta pimenee


Tikkis 1945 -



sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Tavujen kanssa ulkona

Lyhyt runohan on helpompi laatia kuin pitempi runoeepos. Kuten Gogolin soppa johon laitetaan mitä kaapista löytyy ja keitetään kuumaksi.

Pyörittelen joskus rivejä ja vastentahtoisesti jään nalkkiin, en niinkään sanoihin vaan siihen että sanoissa on liikaa rönsyileviä tavuja. 5-7-5 jäämäisillään usein tipahtamatta.

Räystäältä tippuvat sulavat tipat eivät ota tressiä, tippuvat yksi kerrallaan, pari tippaa, lorahtavat kun kääntää selkänsä, ja ovat tippumatta jos niitä iltakuuran aikaan vielä toljottaa.

tippuvat sanat -
vielä pari tavua
taivaasta saisi
pois


Tuossa on ihan harmistuksessa lisätty R4.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Karibian haikukilpalu # 11

Caribian haikukilpailun # 11 tulokset julkaistiin jo viikko sitten, mutta ehdin analysoimaan niitä tänään.

Kigo # 11.n sana oli "ashes" eli tuhkat.

Tarina kertoo kolmesta teeseremoniamestarista, joilla oli upea teehuone arvokkaine varusteineen. Eräänä päivänä teehuone syttyi tuleen. Nämä kolme teeseremoniamestaria kiiruhti pelastamaan mitä vielä oli pelastettavissa.
Ensi töikseen he keräsivät talteen tuhkat.

Länsimaisissa uskonnoissa tuhka-sanalla on meille totutumpia merkityksiä, tuhkakeskiviikko joka aloittaa 40 viikonpäivän katumuksen ajan.

Voittajaksi sijoittui vanha tuttavamme John McDonald Edinburghista 17 pisteellä:

tuhkaa
minun otsallani
papin kylmä peukalo

Copyright John McDonald, Suom. J. T.

Tässä toteutuu mielenkiintoisesti kolmirivisen lyhytrunon käännekohta, eräänlainen sarana. Rivi 2 toimii sekä
rivin yksi kanssa, ja myös erikseen rivit 2 ja 3 muodostavat toisen tarinan.
Yhdessä teksti avautuu moneen eri suuntiin kuten hyvä runous yleensä tapaa avautua. Yhtä yksiselitteistä tulkintaa ei pikapikaa kannata lähteä hosaamaan.

Toiseksi tuli seuraava:

messun loppu
vanha mies pyyhkii
tuhkaa kaljultaan

Copyright Rafal Zabratynski. Suom. J.T.


Muita mielenkiintoisia on mm. Jacek Margolak Puolasta:

Tuhkakeskiviikko ...
kukkuloilta fasaani
huutaa kerran

Copyright Jacek Margolak, Suom. J. T.

Minä osallistuin ankaraan tuhkasateeseen seuraavanlaisella tuhka-tekstillä:

leirinuotion tuhka --
jokunen kekäle
hehkuu vielä

Copyright Tikkis, Suom. J. T.

Laskujeni mukaan taisin sijoittui jopa neljännelle tilalle. (13 pistettä) Ei paha ?-) Hyvä Suomi, Hurraa Turku!


Tämä seuraava oli yksi minun suosikeistani, sai yhteensä 5 pistettäkin:
-Reason A. Poteet, USA

sillat poltettu
tuhkasta tuli
taikamattoni

Copyright Reason A. Poteet, USA, suom. J. T.

Tästä oli keskustelua että sana "tuli" olisi ollut parempi muodossa "tulee". Suomessa tuli on verbin lisäksi myös sudstantiivi, mitä se ei ole alkukielellä.

Monet japanilaiset runot latelevat runoon elementtejä, sidokset ja tarkenteet muodostuvat sanomatta, komentelematta niitä erikseen niiden yhteyksistä, näkymättömistä rivien ja sanojan väliköistä.

Runous tapahtuu lukijassa.

Vastuu lienee.

Tai sitten ei.


Caribbean haikusivujen emäntänä toimii Gillena Cox.
Osoitteessa:
http://myblog-lunchbreak.blogspot.com/



Caribbean kigo on täällä: http://wwwcaribbeankigokukai.blogspot.com/

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Helsingin tuliaisia


Juutuin viikolla kahden kokouksen väliin Pasilaan majataloon. Illalla soitin kaverille, joka sanoi että Nuoren Voiman Liitolla on runotapahtuma Uudenmaankatu 16 Ravintola Bellassa. Eikun kännykkälipulla raitsikkaan ja sisään. Narikkavahti piti hyvää huolta päällystakistani ja kaulahuivistani. Tiskiltä ei saanut kuin ulkomaalaisia mehuja; ei mitään eu.n sisäisistä viineistä. Paheksuin sitä, turhaan. Nuori Voima oli myynnissä, ohjelman tauolla ostin yhden irtonumeron.

irtonumero
viinilasin vieressä --
kristalli säihkyy

Kattokruunusta kuva tuossa alussa. Lavalla esiintyi uusia debytantteja, runoilijoita. En tullut kirjoittaneeksi heidän nimiään ylös enkä enää muista heitä. Harmi sillä tekstit olivat jänskejä ja runoilijat esittivät ne hyvin. Tämä oikealla oleva on Tiina Lehikoinen. Lainaus NTAMOn sivuilta:
Tiina Lehikoisen ensimmäinen runokokoelma tarkastelee kulttuurisia veistoksia. Kokoelman aiheita ovat mies- ja naiskuvat, patsastelu, seksuaalisuus, ruumis, valta ja vapaus: “Ruoho huohotti/kehoitti/velvoitti: TULE! TULE!” Runojen sävyt vaihtelevat vakavasta leikkisään. Säkeet ovat diskursiivisia ja plastisia, hermeettisiä ja dialogisia, absurdeja, toisinaan lakonisiakin.

Tiina Lehikoinen (s. 1982) on koulutukseltaan FM, kivien ystävä ja sanataideohjaaja. Hänen esikoisteoksensa Sitruunalumilyhtyjä (ntamo 2008) palkittiin Vuoden aforismikirja -palkinnolla.

Sitruunalumilyhtyjä on aforismikokoelma, joka horjuttaa lajityypin todellisuuskäsitystä lajin sisältä käsin.

Sitruunalumilyhtyjä sivuaa kielen, muistin, rajojen, tarpeiden, halun, sääntöjen ja olemisen kysymyksiä.

Sitruunalumilyhtyjen näkökulma on feministinen, sävy ironinen ja leikillinen, motiivi johto-opillinen.


Täytyy luottaa kustantajan sanaan; en ole noita kumpaakaan vielä silmiini saanut näkösälle.

Ilpo Tiihonen luki myös tekstejään. Minusta nyt erilaisia kuin mitä olen joskus ennen hänen lukemanaan kuullut. Kypsempiä? Vai pitäisi minun kuulijana katsoa peiliin?

Tiihosen viimeksi ilmestynyt runokokoelma: Jumalan Sumu, WSOY 2009. Tiihonen kuvassa vasemmalla.
Tiihosen jälkeen vuorossa oli Lauri Otonkoski.

Hän asettautui mikrofonin ääreen kuin kotiinsa. Hän luki runojaan, enkä muistanut ulko-eu-maista punaviiniänikään oikein maistella kun piti kuunnella. Kuin musiikki soi. Kun hän lopetti oli ohjelma samalla loppu. Istuin jonkin aikaa, sain hoivapaikassa tallessa olevan takkini ja tallustelin Metroon, Sörkässä nousin ylös ja liftasin seiskaan. Kämpillä luin Nuori Voima Runous 2009 lehteä. Lainaus sivulta 34:
Kielten eroista emme siis pääse, ehkä jonnekin yhtä kaikki. Ääni ja kuvarunoista olisi voinut myös vähän puhua, mutta ei kaikkea samaan syssyyn. Tuo lainaus on muuten Hannimari Heinon. Seuraava Claes Andersonin:
Tämän päivän yhteiskunnassamme, missä nopea vaurastuminen, esineiden ja tavaroiden palvominen ja kerääminen, varhaiskuolemaan johtava stressi ja kilpailu markkinoilla hallitsevat elämää, luulisi olevan runsaasti fiktiivisen hahmotuksen ja tehokkaan vastarinnan ja kyseenalaistamisen aineksia. Mutta mitä meille tarjotaan? Todellisuuspohjaisia murhajuttuja, dekkareita.

Höpsis, koko ilta intensiivistä ja ehyttä runoa. Olisit, Clasu, tullut kuuntelemaan. Olisi sinne sopinut vaikka mökki melkein täynnä olikin. Panin iltateeveden kiehumaan ja menin suihkuun.

Suihkun solina
piiloutuu viemäriin --
raikkaat kainalot

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010



möhömahainen
sulava lumiukko
lähdössä uimaan?


tiistai 23. maaliskuuta 2010

Kevätpäivän tasaus tuo valon


Maapallo on nyt kääntämässä pohjoisen puolen poskiaan auringolle. Pitenee päivä, lyhenee yö. Teen ensin yhden hay(na)ku kokeilun:

nämäkin ahkerat pilvet
ovat matkalla
pohjoiseen

Varjoon jää itse sanoma, että aurinkohan se sieltä matkaa, näistä pilvistä ei olisi nyt niin viis, vaikka uusi lumi on vanhan lumen lemmekäs kaveri; sulattava suhde.

lumituhnuinen
unelias aurinko --
vielä pöllyssä


Kuvan ryöstin Tielaitoksen kelikamerakuvastosta. Tätä paikkaa lähellä on EU.n Pohjoisin Pubi jossa kahvi on mustaa kuin talvisen kaltion silmä.

Label: Nuorgam

Ps. Vaimoni kurkattuaan tätä mutisi että 'jaa Nuorgam, siellä on lähellä Jäämeri'.

maanantai 22. maaliskuuta 2010


oi kotihiiri
ole kiltisti
kun olemme poissa


Tämä on innoke seuraavasta Issan vuonna 1817 kirjoittamasta:

vuorikukko,
vahdithan majaani
kunnes palaan takaisin

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kevätpäiväntasaus

Tänään päivän pituus on hyttysen kulmakarvan verran pidempi kuin yö. Kesää kohden ryskytään. Liitekuvaksi otin Viking Isabellan ruokalassa tarjotun Etelä-Afrikkalaisen viinin kuvan. Viini odottaa siinä lasissa lipittämistään. Kyseinen viini oli voimakasta, tiesi jotain suuhunsa ottaneensa eikä viini pyydellyt olemustaan anteeksi.

Tuosta on jo viikko, Kihdin selkä oli jäinen, merikotkat liihottivat. Eteläiset tuulet tulivat vasta seuraavalla viikolla, nyt siis. Eteläisessä Afrikassa yö tunkee päivää lyhyemmäksi, ei paljon mutta ihan vähän ainakin.

etelätuulet --
kevätpäiväntasaus
hulmahtaa meihin

lauantai 20. maaliskuuta 2010

kainalohiki
että edes
jotain toimii minussa

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Aram Saroyan kysyi kerran Jack Kerouacilta mitä eroa on Buddhalla ja Jeesuksella.
Jack vastasi: "Ei mitään."

Aram Saroyanin oma vastaus olisi ollut: "Buddha osasi karatea."

* * *

Toinen juttu Aran Saroyanista. Aram keskusteli Allen Ginsbergin kanssa kirjoittamistaan yhden sanan mittaisista runoistaan.

Allen katsahti niitä ja kysyi: "Oletko sinä laiska, vai mitä?"

torstai 18. maaliskuuta 2010

Talvi on jollei pitkä niin pimeä. Lumi lisää himmeän valon tehoa. Haitallisia ötököitä karsiutuu pakkasista, talviset puut eivät hevillä palele.

Maaliskuun idus --
kuuman kevään rynnistys
peittoaa talven

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010



kauhtunut varis
seuraa kevään tuloa
kiinnostuneena

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Uhkaava kevät lähistöillämme

John McDonald, Edinburgh, Scotland kijoitti 15.3.2010:

forleetit scuil - / voar flooers' / shooglin nebs

Lähde:
http://zenspeug.blogspot.com/2010/03/forleetit-scuil-voar-flooers-shooglin.html

Suomeksi:

ränsistynyt koulu --
kevätkukkien
tungeksivat kasvot

(Copyright John McDonald, suom. J.T.)

Tikkis ei malttanut olla hiljaa Turun Myllysillasta, osittain
David Serjeant - bloggaajan
kukat betonin halkeamista-kommentin innoittamana.
Johnin blogiin kirjoitin:
under a heavy snow / cracks in the concrete -- / the collapsing bridge

raskaan lumen alla
halkeamia betonissa --
romahtava silta

(Copyright ja suomennos by J.T.)

Sulaneen lumen alta ensitöikseen paljastuvista Lumileinikeistä julkaisi kuvan ja kaksi haikua bloggaaja Hidenori Hiruta Akitahaiku-sivullaan:
http://akitahaiku.blogspot.com/2010/03/haiku-about-spring-3.html


kivien vierellä
ruusuleinikki paljastuu --
uusi näyttämö


Näyttämöllä
ruusuleinikki hehkuu --
uusi valo

Copyright Hidenori Hiruta, suom. j.t.)

Kommentoin hänen blogissaan parilla luonnosmaisella variaatiolla:


vallattomat
kevään kukat --
kukkivat kivet


eristyksistä
lumen alta --
kukkivat kevään kukat

(Nämä kaksi viimeistä siis Tikkis, ja suomensi j.t.)


Labels: Myllysilta, Turku, kevät, Akitahaiku, John McDonald

maanantai 15. maaliskuuta 2010


lumiperhonen
laskeutuu lumelle
kinos värähtää


sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Matkailu avartaa

Olin viime viikon matkoilla; Helsinki - Tampere - Tukholma.

Kun palasin lauantaina illalla Turun Satamaan ja ohitin Myllysillan niin iltapimeässä näytti kuin sen kohdalla olisi musta aukko. Pyhäaamuna tyhjensin kamerani muistikorttia ja surauttelin kuvia mm. Facebookiin.

Mataleena sai kaksi merikotkaa.

Tänne tallennan historiaa: vanha Birger Jarl tuli touhukkaana vastaamme Tukholman saaristossa.



 
aurinkoinen maaliskuu --
pieni paatti kiiruhtaa
satamaa kohden


Facebook postaus 14.3.2010

lauantai 13. maaliskuuta 2010


Oi harmaa varis,
missä vietit talvesi?
Luminen kevät.


perjantai 12. maaliskuuta 2010


keväinen sade
noruu ampiaisen pesään -
vuotava katto


Bashoo 1644 - 1694

torstai 11. maaliskuuta 2010

Senryu ja säännöksien noudattaminen

Suomessa kutsutaan estoitta haikuksi mitä tahansa puoliväkisin tai onnella 5-7-5 tavukahleisiin tupattua kolmiriviä. Jollei siinä ole vuodenaikaa paljastavaa elementtiä niin se voisi olla senryu, jos siinä on ihmisen elämään pilke silmäkulmassa suhtautuvaa sanomaa.

Kuten Kai Nieminen toteaa niin noin ilmaistuna tulokseksi saataneen läjä puujalkavitsejä.

Koska runot, olkoot sitten puujalkarunoja tai haikuja tai wakoja eli tankoja, mitalla tai ilman, niin hyvä runo on selkeydessään myös pieni arvoitus, seuraavassa tämän viikon puujalka-arvoitus minun osaltani:

hankin haitarin --
jospa minunkin sydän
pysyy duurissa

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010


Mistä
nämä lumet
tiesivät missä asun?

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Issa lennättää leijaa


särkynyt leija
tanssii ympäri, ympäri ...
Ocha-no-Mizu

Kirjoitusvuosi ei ole tiedossa. Ocha-no-Mizu oli Edon, nykyisen Tokion osa ja tarkoittaa teevettä. Piilossa on siis ikäänkuin: särkynyt leija tanssii ympäri ja ympäri teevettä.

Vuodelta 1805:

leija --
Mokubon Temppeli
asettuu iltaan


Tämä on vuodelta 1813:
 
Pääkaupungin slummissa
jopa leijan lennätys
on rankkaa


Sanan pääkaupunki olisi voinut kääntää Kiotoksi. Mutta Issa käytti sanaa miyako, eli pääkaupunki... Slummi paremminkin esikaupunki, mutta säästin edes vähän tavuja?

Pyhiinvaeltajat ovat toimeliasta väkeä, tämä tekstiversio vuodelta 1824:


pyhiinvaellus
kerätessään almuja
leijat lentävät

maanantai 8. maaliskuuta 2010


aamun hämärä -
minun öiset ääneni
vieläkin kuumat


sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Myllysillan romahtamisen arvoitus ratkeamassa


Yleisradio tavoitti sillanrakennustohtorin joka ilmoitti että Aurajoen jäätynyt jää on aiheuttanut paineita siltapilareihin joenrantamilla ja se on aiheuttanut sillan notkahduksen.

Nyt pitäisi sahata jääsahalla jäähän aukko, jolloin silta voisi palautua taas normaaliin kaarevuuteensa.

Kas kun ei siltaa sunnitellessa suunnittelija ottanut huomioon että Aurajoki voi joskus jäätyä ja ihan kiusallaan aiheuttaa nyt jo kahteen kertaan rakennetun ja kahteen kertaan maksetun Myllysillan eläkepäiville tämmöisen nolon tilanteen.

Ylinnä olevassa kuvassa Aurajoen jäällä etäällä olevia ihmisiä, joiden jalkojen tömpse voi entisestään pahentaa Myllysillan notkahdusta. Tyhmiä ihmisiä.

Alla näyte Aurajoen ryskäävistä jääpaineistuksista lumihämäyksen suojassa:

Koska tämä on pääosin kuitenkin runoblogi niin lyhyt senryu tyyppinen kolmirivi tähän paatokseksi:

Kavala talvi
vainoaa Aurajokea --
myllärin tuskaa


Turussa -3 asteen hyisyttävässä pakkasessa

Tikkis

Aihe: Myllysilta Turussa

Notkoselkäinen Myllysilta

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Turun Myllysilta, rahamaailman elvyttäjä?


Turun Myllysilta rakennettiin Rettigin nenän editse ylittämään savinen joki.

Saamani infon mukaan sillan suunnitteli Insinööritoimisto Paloheimo ja Ollila. Suunnitelmien tarkastaja oli ulkomaalainen.

90 metriä pitkä Myllysilta on rakennettu 1975. Se notkahti ensimmäisen kerran jo vuonna 1976, ja sittemmin sitä on korjailtu lukuisia kertoja. (Juoruilee Turun Sanomat.)

Turun Myllysilta alkoi kuitenkin heti valmistuttuaan painua, notkua alaspäin, ja jo silloin pelättiin että se voisi jopa romahtaa ja hukkua alla lilluvaan saviseen jokeen. Sitä kuitenkin korjattiin, ja se kesti tähän aurinkoiseen lauantai-iltapäivään asti.

Turku maksoi aikoinaan elvytysrahalla sillan remontin, jonka jälkeen siltaa sai ylittää yhteen suuntaan, toiselle puolelle jokea.

Tämään Myllysilta on taas notkahtanut. Turun Kaupunki pääsee taas elvyttämään yksityisiä rakennustaitajia, saammeko siis kolmannen Myllysillan Turkuun.

Tässä kunnossa sen yli ei saa kulkea ei tälle puolelle, eikä toiselle.

Alla siteeraan aikoinani ilkamoivaani Savijoki-eeposta:


Juhani Tikkanen, Aurajoki - eepos (1989)

7. Kaksi siltaa

Aurajoen Myllysilta,
kahteen kertaan rakennettu,
kahteen kertaan maksettu
kaksi siltaa,
molemmat ainakin nyt omia;
ikiomat Sillat.
Ei muilla ole moista siltaa, mylläreillä,
yhteen suuntaan ajettavaa vaikka kahteen kertaan on tehty,
ei muilla ole moista jokea, Aurajokea,
Savijokea jossa ui Lohi, Kala.

...

Seuraavasta linkistä pääsee lukemaan koko eepoksen:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/savijoki.htm


Vielä yksi kuva:


Mataleenalla on myös pari kuvaa sillasta 6.3.2010.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Louis Zukofsky'a lukiessa

Pakastuva
pikkulumihiutale
tipahtaa
isänsä

viereen

unohtanut

mitä on kun

lumihevoset tulivat

ja laukkasivat
räntäsateessa


Louis Zukofsky syntyi 23.1.1904 ja kuoli 12.5.1978. Netistä löysin hänen poikansa kiellon että isukkia ei saa lainata. Uhkaukset olivat jyrkkiä. Ei sitten lainata, eikä puhuta. Ei häntä saa olla olemassa. Olkoon sitten hiljaa, tämä Luiggi von Sukovski. Ei puhuta.

torstai 4. maaliskuuta 2010


valju kuunvalo -
uutta tuoretta lunta
pihapolulla

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Parin floskapäivän jälkeen pikkupakkanen palasi takaisin. Kuin kotiinsa. Sulaneen lumen tilalle heijailee siellä täällä pitkin maisemaa pieniä levottomia pakkaslumen hetaleita.

sulavasta vanhasta
lumesta huolimatta
pakkaslumisade

tiistai 2. maaliskuuta 2010


rappuun pöllähtää
puliukon perässä
lumihiutale

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Issa ja kevään sade

Vuodelta 1823 Issalta on seuraava talven lumille satavasta kevätsateesta haiku:

valkealle
lumipeitteelle
kevätsade