tiistai 30. syyskuuta 2008

Pankkien vahvat ovet





Kävin tiistaina Helsingissä. Kamerani oli laiskalla tuulella, johtuen siitäkin että välillä tuhnusteli märkiä pisaroita, enkä halua että kamerani saa vettä sisäänsä.
Itse pidin sateen puhdistamasta ilmasta. Helsingin ilma on minusta aina jotenkin raaempaa kuin vaikkapa Turussa. Johtunee että itätuulet usein puhaltavat mereltä suoraan kaupungin katuja pitkin ihmisten kimppuun.

Itätuuli
tuo Siperiasta
uusia, raikkaita tapahtumia


Tunnisteita: Helsinki, Pankin ulko-ovi, Siperia


Tarkennus sisältöön syyskuussa 2009:

Kyseessä ei ole Pankki vaan Pohjolan talo vuodelta 1901.
Silloin ei kyseessä ollut siis pankki, vaikka kai nykyisin taas on; OP-Pohjolahan on kai samaa yhteistä KOTIMAISTA pääomaa?

Talossa olleen Kansallissalin nimi hämäsi minut ajattelemaan kyseessä olleen KOP, jonka kansainväliset pääomat käsittääkseni Suomesta itselleen kähmivät.

Pohjola ei ole alkuperäiseen taloonsa palannut. Rapussa joku muukin pankki taisi toimistoansa pitää, mutta ei suomalainen? (Aleksi 44).

Kadunrepijät ahkerina





Jollei mielenkiintoisia graffitteja riitä peitettäväksi, niin revitäänpä katu keskeltä kaupunkia auki, ja katsotaan mistä ja miten ihmiset siinä loikkivat.

Puu paistattelee lehtiä
kirkkaassa auringossa
otsonivaarasta piittaamatta


Tunnisteita:
Helsinki, Mikonkatu, Otsonivaara, syksy

maanantai 29. syyskuuta 2008

100 päivää jouluun!

Trininad & Tobago.ssa bloggaava Gillena Cox kirjoitti että on enää 100 päivää Jouluun. Kuvassa kukkiva köynnös kiipeää seinää pitkin. Ehtinee jouluksi mitenkähän ylös? Käy katsomassa: http://myblog-lunchbreak.blogspot.com/2008/09/within.html

Meillä taitaa kasvihuoneilmiöstä huolimatta ilmat viilentyä. Starttasimme jo öljylämmityksen. Sattuneesta syystä ilmalämpumppua ei tältä erin uskalla suunnitella. Kun tuntuvat toimivan vain yhden talven, ja senjälkeen asennusfirma kieltäytyy takuukorjauksesta.

Öljyä alkoi hurista savupiipusta taivaan tuulosiin ja $$$ öljy-yhtiöiden optiokassaan.

Halvemmaksi sekin silti tulee kuin ilmalämpöpumppuyksikön hankkiminen, joka pyörii vain vajaan vuoden .-(


Joulupukki
jo matkaan lähtee ...
polttoöljy humisee!



tunnisteita:
Gillena Cox, Trininad & Tobago, Joulu


ps. Ilmalämpöpumppu toki lähti vielä käyntiin,kun maahantuoja onneksi otti asian onkeensa ja lähetti Turkuun Porista alan ammattilaisen korjaamaan värkin!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Buson ja Hevonen, ja luumuja

Luumupuun pudonneet terälehdet
näyttävät palavan
hevosen paskakakkaroissa.

(Buson)

Suomennokseen tunkeutuu väkisin liikaa tavuja? Pitäisiköhän tekstiä vähäsen murjoa käyttämällä runoilijan tulkintavapautta:


Luumupuun terälehti --
kuin olisi tulessa
hevonpaskassa


Lisäys aiheeseen:


19.9.08 lainasin The Shiki Monthly Kukai.sta tammikuulta 2008 yhtä luumu-haikua.

Tänne yksi suomennos lisää:


Kaksi luumua
kylki kyljessä,
kitkerä, toinen makea


Copyright Neil Muscott, suom. j. t.
Lopuksi vielä Issaltakin yksi luumuaihe:



tuo livertelijä -
pyyhkii mutaiset jalkansa
luumun kukkiin



(Suom. j.t.)

lauantai 27. syyskuuta 2008

Massacre




Syksyllä lehtipuut joutuvat kohtaamaan lehtiensä joukkokuoleman. Jos taloyhtiöllä on talonmies niin hän haravoi pudonneita lehtiä piiloon asukkaiden katseilta.

Luin Anita Konkan blogista Paul Celanista. http://akonkka.blogspot.com/2008/09/kovettuma-sydmess-viikon-runo.html.

Mietin että kyllä me ihmiset toisiammekin olemme häivyttäneet, pois näkyvistä. Joskus minua hävettää, pelkästään se että olen ihminen, minäkin.


Iloiset lehdet
eivät tiedä talvesta;
tappajasyksy!



Kiitos Anita Konkalle Paul Celan vinkistä. Kaivoin Celanin käännösvalikoiman, johon olin joskus kynällä kirjoittanut että suom. Jukka Koskelainen.

Edelleen löysin Tuomas Anhavan kääntämän Celanin Kuolemanfuuga runon Jarkko Laineen toimittamasta käännösvalikoimasta Runon suku. (Otava 1991)

perjantai 26. syyskuuta 2008

Lockhart, J. Andrew; tuulen kanssa yksin

Lueskelen montaakin runoblogia, pikkuhiljaa suomentelen tänne joitakin sieltä tai täältä. Tällä kertaa vuorossa Arkansisissa bloggaava J. Andrew:


jätti minut
tuulen kanssa kahden --
auringonlaskun varjot


J. Andrew Lockhart, Van Buren, Arkansas.
Julkaissut runokokoelman nimeltään Tangled in Wisteria 2008.

Blogin nimi on Past Tense
http://jamesalockhart.blogspot.com/

torstai 25. syyskuuta 2008

Kauhajoki Gone

Jälkeenpäin on helppo sanoa että ihmisestä pitäisi välittää, antaa hänelle huomiota ja aikaa. Jo pitkään maamme hallitus kuitenkin on linjannut yhä kovempia arvoja; valtion toimintoja jollei lopeteta niin näivetetään mahdottomuuden rajojen yli. Kaikki sen takia että työvoimapula uhkaa. Silti meillä on työttömiä. Meillä on ihmisiä joille ei löydy sijaa tasa-arvoisuudelle. Vain vahvat ja enemmän optioita rohmunneet voittavat, ja ottavat itselleen mikä heille muka kuuluu, eli kaiken. Eikä se edes riitä. Lopulta se myydään voittoa tuottamaan ulkopuolisille.

Kävin tänään Suomen Siperiassa, Helsingissä. Istuin junan ikkunan ääressä, join pahvimukista kahvia ja katselin miten peltojen takana kasvaa syksyyn värisevä metsä. Lehtiä putoilee maahan ikäänkuin joku niitäkin ampuisi käsiaseella, pois peittämästä puiden oksia, täyttämästä metsän maisemaa.




Japanilaisille termi "pudonnut lehti" tarkoittaa maailmasta syrjäytynyttä ihmistä. Kävellessäni Helsingin ruttopuiston läpi aurinko pilkotti taivaalta kuten aikoisi siellä pilkkoa oman ikuisuutensa. Sen pituutta Suomen hallitus ei supista tuottavuuden valheeseen. Yrittää se kai kuitenkin sitäkin.


Poljen jalkoihini
keltaisia ja punaisia
vaahteranlehtiä.


Helsingissä ja Turussa 25.9.2008


Tämmöisen mielipiteen kirjoitin 26.9. Vihreä Lanka lehden verkkosivulle. Lainaan tekstin myös tänne:
.......

Ensin Jokela, nyt Kauhajoki, huomenna ?
Juhani Tikkanen | 26.09.2008 9:47

Kaverukset ilmeisesti innostivat toisiaan; oli edes heillä yksi hyvä kaveri.

Perjantaina kuulin että poliisi huutokauppaa taas takavarikoituja aseita. Onko esimerkiksi Jokelan takavarikoitu ase jo nyt huutokaupassa, siitä voisi joku maksaa ihan mukavasti. Valtiokin saisi rahaa, eikä tarvitsisi vähentää poliiseja palkkalistoilta.

Valtion tuottavuushanke säästää työvoimaa yksityisille, on kuulemma kova työvoimapula, ja sen takia valtio näivettää omia työpaikkojaan.

Vai miten se meni?

Että ilmassa oleva jatkuva tuottavuus, eli joka puolella kutistuvat työpaikat, luo osaltaan turvattomuutta ja hermostuneisuutta, joka purkautuu käsittämättömiin purkauksiin, kuten ampumalla koulukavereita ihan vaan siksi että ollaan kaikki samassa kutistettavassa pakkovaltiossa?

Kun valtio ei itse välitä omista työpaikoistaan ja sitä kautta kodikkuudesta ja turvasta niin miksi ihmetellä että jotkut eivät kestä tätä tehokkuuden raakuutta ja siekailematonta kovuutta.

Välillä kuunnellessani osakeoptioiden maksimoijien pulinoita ja ilkkuvia todisteluita siitä että rahan pitääkin kerääntyä rahoittajien laareihin, eikä kansalle, niin olen usein yllättänyt itseni muistelemasta, että minne isoäiti sanoikaan isoisän vuoden 1918 leirille mennessään pyssynsä haudanneenkaan.

Toverit, jo tänään meillä on pyssyt keskuudessamme.

Tikkis


Tunnisteet:
haibun, hallituksen toimettomuus, Kauhajoki, kipu, lyhytruno, tuska, Valtion tuottavuus

Larry Eigner

Larry Eigner (1927-1996)

Kulttikirja The New American Poetry 1945-1960 (Donald Allen) otti Larryltä jo silloin 9 runoa.

Larry oli vuonna 1960 33 vuotias. Amerikkalaisittain nuorehko?

Hayden Carruth antologiassa The Voice That is Great within US sisällytti vain kolme runoa Eigneriltä, mutta hänen antologia on toki muutenkin laajempi ja kärsii siitä syystä lievää tilanpuutetta...

and we are always here
though every second perhaps not

but here we are, we are

(Larry Eignerin All Intents-runon loppu.)

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Donald Allen, The New American Poetry 1945-1960

Antologian piti jatkua parin tai kolmen vuoden välein, mutta Allenilta (tai kustantajalta) hanke jäi. Tämä laitos ehti kasvaa suhteettoman suuren painoarvoon; joko olet Allenin antologiassa, tai sitten et ole.

Hankkimani laitokseen Donald Allen on liittänyt mielenkiintoisen jälkilauseen. Aikoinaan hän sai antologiaa varten Grove Pressiltä 1000 USD (vuoden 1960 USD)
josta piti hoitaa runoilijoiden tekijänpalkkiotkin. Valituiksi tulleista runoilija Robert Duncan vaati enemmän mitä oli ensin tarjolla. Duncan toki on antologiassa, 20 sivun verran. Hänestä mahdollisesti joskus myöhemmin lisää?

Nyt jäin koukkuun Charles Olsoniin. Hän syntyi 1910 ja kuoli 1970, eli 60-vuotiaana.

Lyhyt vertailu hyllyissäni oleviin muihin antologioihin osoitti että osin samoja Olsonin runoja on tarttunut muihinkin antologoihin. Visiitti suomenkielisillä Internetsivuilla vihjasi että ainakin Kuningaskalastajaa olisi suomeksikin.

Suosittelen itselleni kahlattavaksi runoa: Variations Done for Gerald Van De Wiele. Wiele oli oppilaana 1950-luvulla Black Mountain Collegessa jossa Olson oli ohjaajana.

Tästä tein oman sivunsa:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/05/charles-olson-variations-done-for.html


Tältä erin tämän verran Allenin antologiasta.

Olsonista erikseen:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/charles-olson-maximus-poems.html

tiistai 23. syyskuuta 2008

Kauhajoen Matti





Mietin että minkälainen kysymys olisi pitänyt esittää että nyt ei tarvitsisi tyhmänä kysyä: "Miksi?"

maanantai 22. syyskuuta 2008

Säteily





Auringon säteily pitää maapallon hengissä, mutta toisaalta se aiheuttaa ihmisille ihosyöpää. Syksyllä lehtipuiden lehdistä häipyvät nopeasti värit siten että keltainen ja punerva jää viimeksi, ja lopulta niissä on tasaisen ruskea väri.

Maassa ne olisivat hyvää lannoitetta, mutta ahkerat ihmiset haravoivat ne pikapikaa piiloon. Mikään ei saa muistuttaa että kesän vehreys on mennyttä ja talven tasainen harmaus hipsii luoksemme.

Syksyn
iloiset lehdet
ottavat surutta aurinkoa



tunnisteita: ihosyöpä, syksy

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Ilmalämpöpumppu ja asennusfirman takuukäytäntö

Lupasin tiedottaa heti tuoreeltaan ilmalämpöpumpun korjaustilanteen:

Se ilmenee alla olevasta viestin kopiosta, jolla viestitän eräälle ihmiselle arvokasta tietoa; hän on ollut hankkimassa öljykeskuskattilaan öljyn tilalle korvaavaa maalämpöpumppua.

En tällä kokemuksella uskaltaisi?

Alla viestin kopio, kokemus kannattaa pitää mielessä.

---- viesti ----

Se lämpöpumppufirma näkyy myyvän edelleenkin. Se asensi meille Raunistulaan ilmalämpöpumpun, pumpun hinta 400 € ja herrojen asennus 500 €uroa! Laite toimi viime talven. Kesällä ajattelin kokeilla että jäähdyttääkö se. Ei enää jäähdyttänyt.

Nyt kun Raunistulaan alkoi tulla viileämpää ja kosteata niin eipä se enää startannut tekemään lämmintä, ilmeisesti otti 1000 Wattia sähköä ja pyöritti ulkona tuuletinta, mutta sisälle ei tullut lämpöä!

Soitin sinne ilmalämpöpumppufirmaan. Takuuta piti olla jäljellä vielä yksi vuosi. Sanoivat että he eivät tee sille mitään. Heillä mennyt 2000 vastaavaa rikki.

Löysin maahantuojan, joka lupasi heti toisen korjaajan, jonka piti tulla tänä aamuna.
Maahantuoja soitti vähän aikaa sitten ja sanoi että asentaja onkin loukannut polvensa. (?) Lupasi etsiä toista asentajaa. Noh, huonoa tuuria roppakaupalla.

Mutta tällä kokemuksella emme ole hirveän innostuneita uskomaan ilmalämpöpumppujen luotettavuuteen ja ainakaan niiden huoltovarmuuteen.

Niiden hinnalla polttaa suorasähköä taatusti toimiviin perinteisiin sähkölämmittimiin, ja kaupan päälle ostaa vielä kuormakaupalla pihaan tuotuina polttopuitakin.


--- viesti loppuu ---
Tästä ongelmat alkoivat:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/09/kylm-hiipii-taloon.html

***
j.k. 13.10.2008
Porilainen asennusfirma kävi korjaamassa erään toisen asennusfirman asennusvirheen.
Kts
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/appliance-ilmalmppumppu-toimii-taas.html

Syyspäivän tasaus

Tänään päivän pituus lyhenee niin että yö on pitempi kuin päivä.
Ostin kesällä polkupyörääni uuden ledivalon, aamulla töihin mennessä on pyörässä jo näytettävä eteenpäin valkeata valoa. Muuten poliisi voi sakottaa.

On muutenkin mukavan näköistä kun aamun hämärissä pyörätiellä välkkyy erilaisia valoja.


Pimenevä syksy --
vihdoinkin saan käyttää
uutta ledivalaisintani!


Tunnisteita:
polkupyörän valo, syyspäivän tasaus, Tieliikenneasetus

lauantai 20. syyskuuta 2008

Luumurunoja

Suomennan tänne yhden löytämäni luumurunon:


Mustesivellin
niin monta tapaa piirtää
luumunkukka

(Audrey Downey Tammikuu 2008)

Toinen kääntämäni luumupuu-haiku, olisko peräti Issa, Haikukirjan sivulta 173:

Luumupuuni
ei ole kovin innokas
kukkimaan.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Kypsät luumut

Oskun puutarhassa omenat olivat jo kypsiä, kuten meillä Nummenpakalla.
Maassa oli pudonneita omenia, ruoho on vielä vihreätä. Omenapuun takana on luumupuu, jossa oksissa roikkui kasapäin kypsiä luumuja. Osa jo vähän ylikin. Poimimme kypsiä, meheviä luumuja suoraan puusta suihimme.


syksy --
kypsiä luumuja
tippuu maahan

Lueskelen säännöllisesti The Shiki Monthly Kukai sivustoa http://www.haikuworld.org/kukai/archive.jan2008.html Siellä oli Tammikuussa 2008 aiheena luumut: tähän yksi lainaus:



kohti talvea --
tyhjä luumupuu
ja minä



(Paul Hodder)

Kauvatsan joutsenet

Kävin perjantaina Kauvatsalla Oskun luona saunomassa. Kääntyessäni Lähteenmäenkoulutielle vilkaisin Kauvatsan joen suuntaan. Pelloilta oli vilja kynitty ja pellot olivat avaria. Isoja lintuja liiteli jokirannassa.

Kurkia?

Valkeat siivet välähtelivät iltapäivän auringossa. Joutsenia!


paljaalla pellolla
parvi joutsenia
levähtää

torstai 18. syyskuuta 2008

Laulu tulikärpäselle


Tulikärpänen,
tulikärpänen,
näytä valoa vuoteeseeni.

Tule, tule, pikkuinen valon hyönteinen,
sinä olet kynttiläni, valaiset minun kulkuani.


Ojibwa-intiaanien laulu, julkaistu 1855.




keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Syksy ryntää Turussa Lokinkadullekin





Keskiviikkoaamu valkeni viileän tuntuisena parivuoteeseemme. Käärin viluissani peitettä ympärilleni ja yritin jatkaa unia; paljain varpain ei tohtine nousta.

Katsastin lämpömittarin: Ulkona +6 ja sisällä + 19.5 Celciusta.

Kun sain vaatekerroksia ylleni, ja kengät, niin kipaisin ulos ottamaan räiskyviä syyskuvia. Sieltähän se löytyi, Lokinkadun puolessa välissä, tuossa kuvan keskellä, on jo punertavia lehtiä! Vavistaan!


Syksyn viileät värit
työntyvät hytisyttämään
kaupunkia

tiistai 16. syyskuuta 2008

John McDonald

Tasapainoillen
puhelinlangoilla
varis jaarittelee

Kts Zenspeug-blogia:
John McDonald


Tämä on Scotti John McDonald'n blogissa syyskuun 15 päivän haiku 2008 suomennettuna.
John kirjoittaa ensin omalla äidinkielellään (scots) haikun ja kääntää sen sitten englanniksi. Tosi upeata!

Scots language

maanantai 15. syyskuuta 2008

ensimmäinen pohjatuuli


Esiruno:

Kesän jälkeen ensimmäinen
pohjatuuli
panee puiden latvat kohisemaan

hyttyset kahisevat
mustikanvarpujen katveisiin,

pelästyvät pohjoisen viestejä,
että Vetsikon koillisrinteillä
jo satoi valkeata räntää
sulaan maahan,

ja että Koillismaalla
karhut kiipeilevät ikipuihin
pesänpaikkoja katsoakseen.


2.

Vanha metsävaris
katsoo nokka koholla
pohjoistuulta


3.

Savupiipun savu
painuu puun latvoista
takaisin maata vasten



sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Kylmä hiipii taloon!




Hankimme vuonna 2007 kesällä trendikkään ilmalämpöpumpun.
Malli Appliance AAC-09SCH-PTC.
SN 1651 266 85061 000090

laskun maksun pvm 14.8.2007

Kokeilin kesällä, kun oli se yhden päivän helle, että viilentäisikö Appliance - merkkinen ilmalämpöpumppu tunteitamme. Laite käynnistyi, tipautti pari kyyneleen kokoista tippaa sisälle, hurisi, mutta ei erityisemmin jäähdyttänyt. Yöksi tuli muutenkin viileämpää joten sammutin Kiinassa kuuleman mukaan kokoon harsotun vehkeen.

Sähköä tämä epäonnistunut viilennysyritys kuitenkin ilmeisesti rosvosi. Mistähän siihen saisi korvausta?



Nyt kun ulkoa uhkaa huuruta lähestyvät hallat ja syysviileät, niin starttasimme laitteen. Ulkona oleva tuuletinyksikkö heilutteli lähellä kasvavaa köynnostä.
Sisäyksikkö totteli kaukosäädintä, nostin lämpötilaa 25 asteeseen, mutta sisällä ei lämpö noussut. Sähköä tämä takuuturvan alainen Alliance tuntui ottavan, ainoana tuloksena pihalla tuuleva tuulonen.





Soitin aamulla huolestuneena valvotun yön jälkeen asennusfirmalle, joka on tai oli Turun lähellä Kaarinassa. Sanoivat että he eivät tule, eivät puutu.

Löysin maahantuojan puhelimeen ja lupasivat tulla tutkimaan.

Epäilivät joko vikaa tai asennusvirhettä. Hm?

Odotellaan nyt pienen aikaa, palaan sitten uudelleen asiaan.

Ps.
Viime vuonna Appliance lämmitti mutta saatuamme talven sähkölaskun, se ei mielestämme kovin merkittävästi ollut laskenut edellisistä vuosista. Eli jos tämä lähes 1000 Euron virheinvestoinnin olisi sijoittanut EON-sähköön ja valmiiksi pilkottuihin kaakeliuunin lämmityspuihin, niin meillä olisi kai seuraavan talven uhatessa nyt rahaa 800 Euroa?

(Talven puut kaakeliuunimme lämmitykseen noin 100 - 150 Euroa talvessa.)

Tyhmyydestä sakotetaan? Näinkö tämä menee.

ps_2: klikklikkaa hiirulla kuvia, niin niistä saanee selkoakin.

ps_3:
Maahantuoja Espoosta soitti että Porista tulee asennusfirma korjaamaan vuotavan letkun. Hyvää kannattaa odottaa!


tunniste:
tyhmyys, J.R.Lämpötekniikka

lauantai 13. syyskuuta 2008

Allen Ginsberg, Kerouac 12.3.1997

Kerouac


En osaa vastata,
syystä että en osaa vastata
on että minä en ole kuollut vielä
En muista kuolemaa
Olen 14. kadulla ja 1. Avenuella
Mikhäs se kyshymysh olikaan?


Allen Ginsberg, 12.3.1997
Death & Fame Poems 1993-1997

Lisäys ylläolevaan 30.12.2008:
Kirjastossa käydessäni vilkaisin myös Ginsbergin kohdalle hyllyjä. Löysin sieltä Ginsbergilta suomennetun kokoelman Luurankohuutoja. Sammakko 2002. Ohut valikoima, jonka 64 sivulla on sinällään oivallisia käännöksiä. Kun asettaa Ginsbergin Kootut 1947-1997 lähes 1200 sivua Sammakon kolmen ohuen valikoiman rinnalle nousee väkisin mieleen ajatus että siinäkö kaikki mitä Ginsbergistä suomeksi maksaa vaivan. Taustalla tietenkin ostavan yleisön vähyys; tuskin Ginsbergkään suomalaisia kovin runsaasti kiinnostanee. Ja nykylukijat Suomessa toki jo lukevat Ginsberginsä alkukielellä? Tämä viimeisin kootut on listahinnaltaan USD 25, josta muistelen Amazonin tiputtaneen vielä vähän verkkokaupassaan. Taalan halpuuden aikana ei siis kallis ostos postimaksuineenkaan.

Tuohon Kerouac - runoon. Seppo Lahtisen käännös on luotettava ja fiksu. Viimeisen rivin tulkinta ei ole kovinkaan oleellinen, sillä Ginsbergin ajatus tulee toki ilmi kääntämättäkin: Vat's the qvestion?. Lahtinen: Häh, mikä olikaan kyssäri?

Itse mietin että kysyjä pikemminkin sammalsi. Murtaen englantia puhumisesta tyyliin May I aks anozer qvestion, bleaze? tuskin lienee kyse. Kerouacin äidinkieli oli ranska, mutta hänen englantinsa käsittääkseni täysin normaalia, jos niin voi Beat-runouden uranuurtajasta sanoa. (Kerouac kirjoitti myös ranskaksi.)

Kysymys miten kääntää omalle kielelle murteet ja muut sorvailut, on toivoton. Mielestäni Pentti Saarikoski teki aikoinaan uraauurtavaa duunia esimerkiksi Siepparin kielen kanssa. Joycen Ulysses tiettävästi alkaa olla uudelleen käännetty. Ilmeisesti syystäkin; Saarikosken käännöksen jälkeen on löytynyt / julkistettu niin paljon uutta tarkentavaa kommenttia ja taustatietoa, että jopa Finnegan Waken suomennoksen aikakin olisi kypsä.

Lopuksi, jotta ei jää väärää mielikuvaa, hatunnosto Sammakolle. Kolmen Ginsberg valikoiman kustantaminen on upea teko.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Allen Ginsberg, Maturity (aikuistuminen)

Aikuistuminen


Nuorena join olutta & oksensin vihreää sappea
Vanhempana join viiniä oksentaen punaista verta
Nyt minä oksennan ilmaa


Heinäkuu 1982

Allen Ginsberg
White Shroud Poems 1980-1985

torstai 11. syyskuuta 2008

Hallako alkaa panna

Lounais-Suomen syyssateisen päivän jälkeen aukeni taivas auringolle.
Pitkälle iltapäivään lätäköt viipyilevät ja ovat valmiina kastelemaan pikkukengät, jos siihen joku ehdoin tahdoin astuisi.

Illalla
hallan tuoksu
lähentelee litimärkää metsää


Nils-Aslak Valkeapään Kevään yöt niin valoisat kokoelmasta (Kirjayhtymä 1980, suomentanut Anneli Rosell) lainaan seuraavan tekstin:


Sen huomaa vasta jälkeenpäin
kesä on mennyt

Ja millä välin?

Vaikka koettaisi muistutella mieleen
ei osaa sanoa
milloin linnut lakkasivat laulamasta
milloin kesä oli täysi

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Howl

Tilasin lähetyksen Amazonista. Myös Ginsbergin Kootut ja Kerouacin On the Road Original Scroll-version. En malttanut olla tilaamatta myös Ginsbergin HOWL and other Poems - teosta.

Saamani laitos on 50th juhlapainos vuodelta 2006, ja City Lights mainitsee tällä versiolla saavuttaneensa miljoonan kappaleen painosmäärän.

Mykistävää!

Vaikka minulla on Howl jo yksistään parissakin eri antologiassa, sekä erikseen Ginsbergin Kootuissa, niin kuitenkin tilasin tämänkin. Miksikö? Tässä alkuperäisessä laitoksessa on maailmankuulu William Carlos Williamsin esipuhe, joka päättyy legendaariseen mantraan: Hold back the edges of your gowns, Ladies, we are going through hell.

Hiukan joustaen voisi kääntää vaikka näinkin, vai kuinka:
Hillitkäähän hameitanne, arvoisat naiset, nyt käydään helvetti läpi.

HOWLin eka painos ilmestyi 1956. Samana vuonna Suomessa debytoi esimerkiksi Pertti Nieminen. Paavo Haavikko julkaisisi viidentenä kirjanaan Talvipalatsi kokoelmansa vasta 1959.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Syksy saa, taas





Muistaessaan sateli taas koko päivän, aamusta alkaen.
Jokirantaa kulkiessani sadetuuli pyöritteli vettä sateenvarjoani vasten.
Katselin eilen iltauutisista miten Ike-tuuli ryöpytti Kuubassa vettä kaduille.
Sateenvarjoni alle työntyy märkä tuuli ja hivelee poskiani. Sitten:


Syysmyrsky --
sateenvarjoni kääntyy
nurinniskoin.



Puistossa vanhat puut ovat vielä suurimmaksi osaksi vihreitä.
Tuuli heiluttelee lehteviä oksia, joista irtoaa ensimmäisiä keltaisia lehtiä.
Jalkakäytäville lätisee rännien kylläisenä märkää taivasta.



Tuulessa
keltaiset lehdet
väistelevät ryöppyäviä sadepisaroita.


maanantai 8. syyskuuta 2008

American Poetry, The Nineteenth Century, Volume Two

Hankin tämän samaan aikaan Volume I kanssa. Antologian aloittaa Herman Melville (1819-1891)85 sivun otoksela. Melville eli vain vuoden lyhyemmän elämän, muuten täsmälleen samaan aikaan. Whitman 1819-1892!

Tämän laitoksen mielenkiintoisin anti on American Indian Poetry ja Folk Songs osiot.
Pari Modoc - manaajien loitsua:

Tuulen laulu 

Minä tuuli puhallan, 
joka paikkaan puhallan, 
taivaissa minä puhallan.


[Tuuli, jonka vastuulle jätettiin sairauden etsiminen, puhaltaa taivaiden läpi pyyhkäisten maan ylitse.]

Vanhan sammakon laulu   

Minä, raihnainen sammakko-muori,
istun tässä lähteen äärellä.

[Sammakko etsii sairauden syytä veden avulla sen äärellä.]

Teos:
American Poetry, The Nineteenth Century, Volume Two: Melville to Stickney. American Indian Poetry. Folk Songs and Spirituals. N.Y. Sixth printing. 1050 pages. (First printing 1993)

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

American Poetry, The Nineteenth Century, Volume I

Tilasin Amazonin Visakaupasta tämän kirjan. Ensiselailu oli mielenkiintoinen, ensin katselin mitä Walt Whitmanilta oli antologiassa:

Leaves of Grass, vuodelta 1855 ensin 110 sivua. Sitten vuoden 1860 laitoksesta Chants Democratic and Native American: 5. lisää neljä sivullista. Sitten loppuun vuoden 1891-1892 versiosta yhteensä 102 sivua. Vankka ja mielenkiintoinen otos. Calamus ja Crossing Brooklyn Ferry tästä nk. kuolinvuode versiosta. Walt Whitman kuoli vuonna 1892, ja tämä järkälemäinen Leaves of Grass viimeinen versio ehti hänen kuolinvuoteelleen, josta nimi 1891-1892 versioon. Whitman on tämän Volume onen viimeinen runoilija.

Whitman kiinnosti nimenomaan tähän antologiaan suoritetut valinnat; Whitmanin eri vuosien laitoksia minulla ovat seuraavat versiot täydellisinä: 1855, 1860 ja 1891-1892 versio. 1856 on toki myös. Tällä hetkellä olen kallistumassa vuoden 1860 suosittelijaksi. 1891-1892 on toki laaja, massiivinenkin, mutta en saa siihen sellaista ehdottoman vankkaa vetoa mikä vuoden 1860 laitoksesta huokuu.


Teos:
American Poetry, The Nineteenth Century, Volume One: Freneau to Whitman. N.Y. Seventh printing. 1100 pages. (First printing 1993)

lauantai 6. syyskuuta 2008

Lauantaikävelyllä




Jokirannassa ohitimme tämän laiheliinin seisoskelijan. Näköetäisyyden päässä odotteli hänen äitinsä. Puut eivät puhuneet mitään. Taustalla savinen Aurajoki ilkamoi syystaivaan aurinkon kilkutellessa säteilyään.




Jatkettuamme matkaamme alajuoksulle päin näyttäytyi vaalisyksy lähestyvän. Tuomion kirkon kello ei tuominnut kalkkeellaan ketään, tai sitten ympäristön meteli peitti kellon vaskisen kumun.

Keitähän nuo äsköiset seisoskelijat mahtanevat äänestää, jaloillaan?



perjantai 5. syyskuuta 2008

Jokirannan vanha paju



torstai 4. syyskuuta 2008

Syksyn suihkiva tuuli
irrottaa pilvestä
palasia

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

The Norton Anthology of English Literature

Kaikkea sitä tulee hyllyihinsä kantaneeksi.

The Norton Anthology of English Literature, Fourth Edition, Volume I (2574 sivua) sekä
The Norton Anthology of English Literature, Fourth Edition, Volume II (2582 sivua).

Yhteensä yli 5000 sivua.

Volume I kattaa otoksia keskiajalta, ollen Caedmon's Hymn sen ensimmäinen teksti.
Se on kirjoitettu vuosien 658 ja 680 välillä. Sitten antologia etenee mm. Chaucerin, Sir Thomas Moren, Shakespearen, John Miltonin,
Alexander Popen ym kautta nuorimpaan, joka on William Cowper, joka eli jo niinkin myöhään kuin 1731 - 1800. Hänen tähän antologiaan painettu viimeinen runo on vieläpä mielenkiintoinen:


The Castaway

Obscurest night involved the sky,
The Atlantic billows roared,
When such a destined wretch as I,
Washed headlong from on board,
Of friends, of hope, of all bereft,
His floating home forever left.


etc...

(Onkohan tuota kukaan missään suomentanut?)

Toinen osa alkaa komeasti William Blakesta, jolta on tuhti valikoima runoja, tosin ilman kuvitusta.
Seuraava on Robert Burns, jonka kootut minullakin jossain hyllyissäni piileskelee.

Välillä pysähdyn Samuel Taylor Colerinden kohdalle. Häneltä on noin 80 tiheää sivullista runoja,
joiden joukossa The Rime of the Ancient Mariner. (Muistelen että sen suomennos olisi jossakin julkaistu?)

Coleridge käytti oopiumia, ja tämän(kin) runona sanotaan kirjoitetun ooppiumin vallassa.

Osan IV viimeinen värssy:


The selfsame moment I could pray;
And from my neck so free
The Albatross fell off, and sank
Like lead into the sea.


Tämä 625 riviä pitkä runo on jaettu seitsemään osaan. Runo on kuuluisa, eikä siitä sen enempää, nyt.

Alfred, Lord Tennyson eli 1809 - 1892. (Kuoli siis samana vuonna kuin Walt Whitman.)
Pienen ajan katselin hänen runoaan Ulysses, johon voinenpa joskus palatakin?

Sivulla 2135 on muuten James Joycen Finnegan Wakesta lyhyt ote, jonka kommentit ja alaviitteet vievät enemmän tilaa kuin itse lyhyt tekstiote.

T. S. Eliotilta on 45 sivua runoja, kuten kunnon antologiaan toki kuuluukin. Olihan T. S. Eliot myös brittiläinen.

Antologian lopettaa Seamus Heaney, vuonna 1939 syntynyt nobelisti, jonka kanssa minullakin oli kerran ilo rupatella Turussa. Runoja on vain viisi, joiden joukossa Viking Dublin, Trial Pieces. Kiinnostava.

Antologioiden viehätys on moninainen: keitä on valittu mukaan, mitä tekstejä on kelpuutettu, ja lopulta myös jonkinlainen mittari on otoksen laajuus. Mitä enemmän joku saa tilaa antologiassa, niin sitä merkittävämpi kirjailija on toimittajien mielestä? Antanee ainakin suuntaa, vaikka esimerkiksi kattavien proosapätkien lainaaminen antologioissa on turhauttavaa, toisaalta lyhyitä runoja julkaisseet voivat kärsiä pitkien proosarunojen kirjoittajien jaloissa?

En lakkaa ihailemasta tämän antologiakaksikon kirjapainotaitoa. Pehmeäkantinen kirja kestää käännellä ja vääntää. Sivut eivät irtoa kuten joistakin suomessa tehdyistä liimasidoksista.

Koko antologian selaamiseen minulla tuskin lienee koskaan jollei aikaa niin voimia.
Alkupään englanninkielikin on paikoin vanhahtavaa, eikä Iso Websterin sanakirjani
taida jokaista sanaa edes tunnistaa?

Mutta hauskaa pitää olla, ja puolustaa tämä kaksikko paikkaansa ahtaissa kirjahyllyissäni.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Septimus

seitsemäs kuukausi --
syyskuu

juhlii
keskeytettyä
sadetta

maanantai 1. syyskuuta 2008

Donna Stonecipher


Ron Silliman kirjoitti blogissaan 1.9.08 Donna Stonecipherin Souvenir De Constantinople - kirjasta, Paperback: 96 pages, Instance Press (January 2007)





Donna Stonecipher kasvoi Seattlessa ja Teheranissa. Vuodet 1994 - 1998 hän asui Prahassa. Donna kääntää sekä ranskasta että saksasta. Hän suoritti Master of Fine Arts (MFA), eli eräänlaisen kirjallisuuden työpajan maisterintutkinnon Iowan yliopistossa vuonna 2001. Sen takia ihmettelen että Donna Stonecipher puuttuu hivenen nurkkakuntaisesta, mutta Iowalaisia muuten kunnioittavasta American Hybrid-antologiasta.






Innostuin Ronin jutusta niin paljon että kaivelin Donna Stonecipheriä vähän lisääkin. The Cosmopolitan - kokoelma ilmestyi 2008, Coffee House Press. 88 sivua. Kokoelmassa on kaiken kaikkiaan 22 kpl erilasta inlay-runoelmaa. 'Upotusta'. Niihin Donna Stonecipher on lainannut pätkiä parhaillaan kirjoittamisprosessinsa kestäessä lukemistaan kirjoista, kuten Kafkasta, jolta on kaksi erilaista Inlayta.

Kuten entinen tampereen-tohtori lainaskenteli tekaistuja lähteitä ja näin niistä lähteistä tuli osa tamperelaista tohtorismia, niin kun lainaa sitaatin omaan runoonsa se irtoaa alkuperäisistä sidoksistaan ja tulee tämän uuden maailman osaksi.

Ikäänkuin jotakin uutta olisi syntynyt, kun irrotetaan istukas ja istutaan se muualle. Homma toimii minun mielestäni upeasti. Mitä muuta kaikki taide on kuin tukeutua siihen mitä aikaisemmin on esitetty. Ja että vaikkapa Kafkan tekstinpätkä jatkaa elmämäänsä Donna Stonecipherin Kafka Inlay numerossa 7 on osoitus Kafkan elinvoimasta. Ainakin siitä.

Löysin näytille runon Donna Stonecipherin Inlay (upotus) sarjasta, aiheena Kafka:

Upotus (Kafka)

1.

Mies matkusti Japaniin mutta ei nähnyt ainuttakaan geishaa.
Mies matkusti Keniaan mutta ei nähnyt ainuttakaan kirahvia.
Kun hän aukaisi kirjan, hän hämmästyi löytäessään sen sisältä toisen kirjan. Huonon yön jälkeen huoneessa 536, hotellin uima-allas nielaisi hänet kuten sininen suu nielaisee pikkuruisen unipillerin.


2.
On vaikeaa silpoa valokuvaa kasvoista. Jopa pienimmissä revityissä palasissa kasvot ovat yhä koskemattomina. Kasvot hymyilevät roskakorin pohjalta, ja hymyilee vieläkin pudotessaan jäte-autosta nurmikolle, ja hymyilee kun se ajelehtii hitaasti kaupungin halki takaisin sinun ovellesi.


3.
Nuoria vähemmän vahvoista maista tuli opiskelemaan vahvemman naapurimaan kieltä. Kyselytutkimus havaitsi, pienellä virhemarginaalilla, että niin ja niin monta prosenttia naisista ovat mieluiten polvillaan suorittaessaan sellaista-ja-sellaista sukupuolista aktia.


4.
Hän tunsi kuin itkevänsä kun hän luki paperista että déjà vu oli ruumiissa kemiallinen reaktio eikä lainkaan maaginen ikkuna aikaisempaan tai tulevaan elämän olemassaoloon. Mustassa nauhassa roikkuva soikea peili takanreunuksen yläpuolella heijastaen osan tummaa sohvaa ja lampun pientä valopommia.


5.
Sinisilmäinen venäläinen pakolainen tunnisti - ei ilman tiettyä ylpeyttä - että hänellä oli korostus jokaisessa kielessä: Venäläinen korostus puhuessaan saksaa, saksalainen korostus puhuessaan venäjää, määrittelemätön korostus puhuessaan englantia, ja englantilainen korostus puhuessaan epämääräisesti.


6.
Kielen sotkuuntuminen. Seksin yritelmä vetohoidossa. Hitunen tyydytystä. Hän piti sanaa valossa kuten erityisesti fasetoitua kuittia. Nainen ihmetteli onko totta mitä hän oli lukenut että kun lukee ulkomaan kieltä, niin sitä muuttuu, lyhyeksi aikaa, tämän ulkomaisen kielen tyyppiesimerkiksi.

"Mitä sanoit kuulosta riittävän järkevältä," sanoi mies, "mutta kieltäydyn ottamasta lahjontaa. Minä olen täällä piiskaamassa ihmisiä, ja piiskata aion."


7.
Hiljainen enemmistö tuijotti lujaa äänekästä vähemmistöä. Enemmän ja enemmän
oli silmiä jotka sulkeutuivat kun samettiverhot laskeutuivat näyttöjen ylle. Enemmän ja enemmän oli käsiä jotka käänsivät sähköt päälle päivänvalossa. Enemmän ja enemmän oli maailmankansalaisia jotka huolellisesti tarkkailivat trooppisia kukkia pimeässä.

8.

Nuoret ihmiset vähemmän voimakkaista maista eivät pysähtyneet ihailemaan heidän uuden kielensä monisäikeistä kielioppia. He tekivät siistin sanaluettelon halpoihin muistikirjoihin, ja omalla kielellään he tekivät naurunalaiseksi professorin hiukset, silmälasit, vaatteet, kengät, ja naurun.



9.

Pariisissa ranskaa puhuva amerikkalainen tyttö ryhtyi lähes huomaamattomasti räpyttämään irtiripsiään. St. Paul.ssa englantia puhuva saksalainen poika halusi täyttää hiljaisuudet melkein ennenkuin he alkoivat. Yksi tytön elämän ihanista muistoista, tyttö sanoi, oli kokea déjà vu siitä että koki déjà vun.

(déjà vu = on nähty)


10.

Hän matkusti Ranskaan mutta ei nähnyt yhtään existentialistia. Hän matkusti Italiaan mutta ei nähnyt dolce far niente'ä. Hän matkusti Kiinaan mutta ei nähnyt yhtään Pandaa. Hän matkusti Kaliforniaan mutta ei nähnyt yhtään surffaria. Kumminkin hänen simpukankuorikokoelmansa, jokaisella lomalla, kasvoi.




dolce far niente = huoleton joutilaisuus (suom. huom.)

Tuotantoa:
# The Reservoir. University of Georgia Press. 2002. ISBN 9780820324630.
# Souvenir de Constantinople. Instance Press. 2007. ISBN 9780967985459.
# The Cosmopolitan. Coffee House Press. 2008. ISBN 9781566892216.

The Cosmopolitan-kokoelma päättyy seuraavanlaiseen:

Ostamme posliinia (englanniksi china) kiinasta. Konjakkia Cognacissa. Ostetaan turkoosia Turkissa, ja minä ostin afgaanin Afganistaniassa. Minä ostin intian mustetta Intiassa, ja te toitte intialaisen Intiasta. Mutta missään me emme luopuneet hitusestakaan itsestämme.


Tätä blogisivua olen täydennellyt muutaman kerran, viimeksi 6.2.2010.