maanantai 30. syyskuuta 2013



Pihalta
pitäisi
haravoida
kymmenentuhatta
kuollutta lehteä


aurinkotuuliko
paitani läpi tuulettaa
pensaissa muuttolintu
etsii etelää


haravoin syksyn ikävää
yhteen suureen kasaan


Tapahtumahorisontin takaa



Piia Pynnönen,
Tapahtumahorisontin takaa.
Julkaisija: Stim, 2013. 42 sivua.

tässä hetkessä
kaikki mitä tarvitaan
murenemiseen


Ote sivulta 28.

Piian Pynnösellä on kokoelmassaan muutama kolmirivinen, joissa tavuja 5-7-5.

Noudattaa siis tunnollisesti haikumittaa.

Teksti on rauhallista.


Lainaan runon Rakasta! sivulta 18,

anna minun myrskytä
ravisuttaa, riipiä
nostattaa kuohuja

tule minuun syvemmin
taita, taivuta
herätä pyörteitä

kuivata minut
tyynnytä tulva
aamulla vielä kaste


Tähän sopiva kolmirivinen seuraavalla sivulla:

viimeinen liuku -
auringon sammuttua
alkuräjähdys




Kustantajalla ei ole takakantta eikä muutakaan informaatiota ole annettu. Mutta sympaattinen kannanotto.



sunnuntai 29. syyskuuta 2013




Roiskuva sade
ryykäisee sillan alle -
joki ei säiky





Julkaisin vuonna 2004 "Roiskuva meri" runoelman. Lainaan siitä yhden liitteeksi:

Sadepisara
plopsahtaa huppeluksiin
keskellä merta.



Kts.

http://gamma.nic.fi/~juhatik/koditon/roiskuva.htm



ISBN 952-5129-20-9




lauantai 28. syyskuuta 2013

Syyskuun kirjauksia

Muutama taltioitu teksti,
nämä olleet jonkin aikaa muualla netissä:



1.

Perjantain sade
jätti kostean kaupungin:
kuiva viikonloppu?


2.

Syksyn tuuli:
talviko valmistelee
tulevaisuuttaan?

3.

Tuulienko mukana
syksy valmistelee
talven tuloa?


tai 3b:


Tuulienko mukana
syksy salakuljettaa
talven tuloa?


4.

aamu aukeni tuulisena.
Perjantainen sade heikkeni
ja laantui.

5.

Syyskuun
viimeinen päivä --
vaahteran lehdet tyyninä


6.

Aurinkonpaiste,
kuin ei tietävinäänkään
syksyn sateista

7.

Pimenee --
lämmin ilta
tihkuu


perjantai 27. syyskuuta 2013




jokavuotinen
syksyn väriylläri -
punaiset lehdet


Tavallaan tämä pitkä värisyksy jo kyllästyttää.

Tulisi lunta -
olisi valkeata
ja hiljaisempaa


Tämä bonusteksti on kaivettu English-luonnoksista, suomennos sopinee tänne:


ei aiettakaan
vielä vaipua kuoloon -
vaahteranlehti



torstai 26. syyskuuta 2013


Sellaisesta 
   mikä ei asetu 
 paikoilleen 

     ei saa tukevaa otetta 


Kuten ohittavasta sateesta,

         ylittävästä tuulesta,


    tai ihmisen 
        lyhyt iltapäivä 
    päivällisen 
          ja kahvittelun välillä




Nämä ovat muistivihostani kesältä ja syyskuulta 2013:

1.

yläjuoksulta
auringon kiillottama
virta ohitsee

Kielioppi ohitsemaan verbistä? Minä ohitsen, he ohitsevat...

2.

ylhäiset vedet
virtaavat tihkusateen
pehmentämänä



3.

tyynen joen pinta
räplähtää vesilinnun
mahalaskusta



4.

yliset vedet
asettuvat suvantoon
pyöräilemään


5.

Tihkuvan veden
virrattua ohitse
joki uinahtaa.
Sadepilvi rakoilee
pyörivää kesätuulta.





keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Matsuse Seisei (1869 - 1937)


Haikurunoilija Matsuse Seisei syntyi vuonna 1869 Osakassa. Opiskeli Haikuja Shiki Masaokan kanssa.
Toimitti Hototogisu - julkaisuakin. Oikealta nimeltään Yasaburo. Oli nuorena töissä Daiichi pankissa. Alkoi vasta 28 vuotiaana opiskelemaan haikuilua jolloin jätti pankkimaailman.

Matsuse Seisein haikuja pidettiin alusta alkaen loistavina, etenkin niiden selkeiden subjektiivisten ihmissuhteiden kuvauksen takia. Aikoinaan häntä kutsuttiin Kansain Takahama Kyoshiksi. Kuollessaan vuonna 1937 hän oli 69 v.

Sade puhaltuu
bambumetsikköön -
ilta



Runoa ihaillaan sen selkeyden takia: tuulinen sade bambumetsiköstä nähtynä, matalalta valaistu taivas paljastaa tuulisen sateen pisarat, ja ilta saa.

Syvältä
syksyiseltä taivaalta
löydän itseni





Japanissa on tapana kerätä yrttejä eri tarkoituksiin. Ne on parasta leikata kuivaamista varten myöhään illalla (yöllä.) Seuraava selkeä kirjaus tästä:

Seitsemän yrtin
leikkaamisen jälkeen pienessä
talossa nukutaan.

Tai kenties näinkin:

Pieni talo
panee maata seitsemän
yrtin leikkuun jälkeen



Kun teksti käsittelee keskitettyä aihetta pelkistetysti, ja silti käännös tahtoo rönsyta ja pursua.

Tuossa on vielä varaa parantaa. Hyvä runo jättää haasteita.




Prinssi Genji joutui karkotetuksi Suman rannalle. Hän suoritti siellä puhdistautumisriitin. Shamaani asetti paperinuken pieneen paperiveneeseen joka asetettiin veteen. Tarkoituksena oli että prinssi Genjin huono onni seilaisi pois.

Seiseiltä kuvaan teksti:


Männyt varistavat
ja nukke ajautuu pois -
Suman meri.


Ulkopuolelta katsellen nämä karkotuspaikat eivät aina vaikuta kovinkaan ikäviltä? Mietin vaikkapa Pushkinia, joka joutui virumaan Krimillä, Mustan meren rannalla. Hirveätä, onko?



Villi haukka -
syvällä silmissä
pilvet liitävät




tiistai 24. syyskuuta 2013

Syksy suhisee tykö

Sekunti kerrallaan päivät lyhenevät yön eduksi.

Muuttoliike:

Monet linnut ovat harventuneet joukostamme,
paitsi näitä jotka aina ovat vierainamme...


kävelen polkua
varis hyppää etäämmäs,
en sano mitään





tuulen hyökkäys
lennättää kuolleet lehdet
pois näkyvistä

maanantai 23. syyskuuta 2013




illan tuulessa
syksy tunkee iholle -
taivas on taivas



Yx Sun Toinen


yksi ja toinen
syksyn koivu tiputtaa
lehtiään maahan




puun ohi näkyy
avara sinitaivas
apposen avoin



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

22.9.2013




puolukka hehkuu
karhun pesän katolla -
eikö nukuta?



kurkkasin ulos -
yksi keltainen lehti
livahti piiloon




Tuulee raikkaasti -
auringon ajatukset
näyttäytyvät



lauantai 21. syyskuuta 2013

syyspäiväntasauksesta 3 kk jouluun


kaupunkiruska -
nyt näkee talvi tulla
yöt pitenevät






Syyspäiväntasaus vuonna 2013 on 22.9. kello 22:44 Suomen aikaa.

Allakka taittuu ruskaan



Syyspäivän tasauksen aikaan valon määrä on demokraattisesti tasan.

Se ei kuvasta nykytalouden menoa missä kaikilta pieniltä ihmisiltä kaavitaan kaikki mahdolliset parille isolle rahalle.

Takapihamme takana on taivas kuitenkin olemassa ja punatiilisen savupiipun väri on ruskan väri ...



Minnekähän tuo heiluttaa.
Yönjälkeisellä kosteassa piha-ilmassa yksinäinen pyyheliina sointuu lauta-aidan perinneväriin.

Syksy on kalenteriin merkitty jakso.

Syksy tulee,
ja aikanaan sen syrjäyttää
talvi

jonka loskaisia kausia
ei niin innolla
hurraisi tulevaksi

mutta kirkkaat hanget,

jos vaikka hiihtäisi

suksilla suksisi..



Nurkan takana
naapurinkin puolelta
ruska kurkistaa



Muuten menee hyvin, syön mikrossa säteilytettyä neljän viljan puuroa jota olen terästänyt Lidlin mansikkahillolla.

Ensi viikolla napsivat päivänvaloamme
jonnekin,
nämä valorosvot




perjantai 20. syyskuuta 2013

Santookan täysikuusta lukiessa




täysikuu on ohi -
vielä jonkin aikaa
siitä saa seuraa






vähän myöhemmin, jatkokirjaus:


juttelen 
laskevalle kuulle, 
onneksi tulee aamu
eikä tarvitse keksiä 
enempiä viisauksia



torstai 19. syyskuuta 2013

Tämä seuraava teksti on saanut käännösvaikutteen, ja kadottanut alkuperäisen hahmonsa tuulen suhistua


kalvakka
        syyskuu -

                hiipuu
                                  ei lämmitä

kostea tuuli 
            kääntää 

pudonneen lehden



keskiviikko 18. syyskuuta 2013



pilvi suhisee
nukkuvan kissan niskaan -
tuuli vain torkkuu



rivillä 3 mietin sanajärjestystä aloittaa sanalla "vain"...


tiistai 17. syyskuuta 2013



ilta hämärtää -
laiskan sateen pisarat
hukkuvat ruohoon




maanantai 16. syyskuuta 2013





vesi lirisee 
iloissaan siitä että 
talvi ei tule?


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syysväsymys?

Aamulla viihdyn peitteen alla, kuuntelen radiota jos sieltä jotain mielenkiintoista tulee...
Välillä ponkaisen pystyyn aikaisemmin, säteilytän aamupuuroa lautasella ja syön jollain terveellisellä tavalla terästettyä leipää. :-)

Aamuisin on utuista, usvaa, kosteata.

Aurinko jaksaa kiipustaa
ja iltapäivällä on tuulettunutta
ja aurinko lämmittää.

Silti pihan puista liitelee vähän väliä joku erakoituva lehti ja asettuu pihamaalle kellottelemaan.

Nukkuuko
pudonnut lehti
vain päiväunia


Jokirannan kävelyllä bongasin jokusen linnun.

Vesi on korkella, täällä alajuoksulla siksi että merivesi on tuulista johtuen korkealla.


väsymätön yö
herää huurteiseen aamuun -
joku lintu ui



jk.

virsien veisuu
voinee säikyttää sielut
pois tuonpuoleisiin



lauantai 14. syyskuuta 2013


lehti putoaa -
vanhanaikainen auto
haisee bensalle




Versio:

pudonneet lehdet
eivät väistä autoa -
haiseva katu



perjantai 13. syyskuuta 2013



varis raakaisee -
en tiedä mitä vastaan
tai en uskalla




Bonuksena kurkistus Robert Blyn runosta Call and Answer, vuodelta 2002:
runossa Robert viittaa mm. Iraqin sotaan ja kysyy että "huomaatteko että jääkuori sulaa?"

...

nyt ollaan hiljaa 
kuin varpuset 
pikku pensaissa



Copyright Robert Bly, suom. j.t.


torstai 12. syyskuuta 2013

Santookasta toinen painos

Kai Nieminen on julkaissut toisen, lisätyn painoksen Santookan Vastapäätä kapakka-valikoimasta.
Kaikkialla vuoria - vastapäätä kapakka.
Basam Books 2013, 332 sivua.

Kun hyvään valikoimaan tulee sata lisää niin mitä se on.

Hyvä teko, ainakin.


Tämän kirjasin tuoreena vaikutelmana, innoittuneena Santookasta:



sateinen katu
ja kun pääsen perille
olen huuhdeltu




Vielä yksi Santookasta innostuneena:

varis lentää 

harakan seuraksi - 

syksyn kaverit
minun





Mukava maailma,
kavereitakin






keskiviikko 11. syyskuuta 2013



kostea päivä
sammuttaa lohikäärmeen -
äpärälapset



tiistai 10. syyskuuta 2013


kalvakka koivu
tiputtelee lehtiään
yhden kerrallaan



maanantai 9. syyskuuta 2013

Teemu Hirvilammi Vulkaaniset vuodet

Soitin sinulle aamulla.
       Olin valmis jatkamaan tätä yötä.
       Nahkatakkini hengailee henkarissa 
               pari kolikkoa taskussa. 


(Copyright Teemu Hirvilammi 2008)



Löysin viikolla iltapäiväkävelyllä Sammakon kirjakaupasta kirjan: Teemu Hirvilammi Vulkaaniset vuodet

Sammakko 2008. 64 sivua. Sivulla 17 hän kirjoittaa:

Siellä missä äänilevy loppuu 
      ja valot jäävät palamaan 

..
..

Siellä kuu höylää pilviä



Hirvilammi on syntynyt 1955, nuoren polven runoilijoitamme siis.

Kustantajan takaliepeen mukaan hän on julkaissut tämä teos mukaanlukien 14 kokoelmaa. Esikoinen vuonna 1977.

En ole ihan kaikkia Hirvilammin kokoelmia lukenut, saati nähnyt. Muutaman perusteella kutsuisin häntä kuitenkin kaiken runometelin keskellä oman itsensa runoilijaksi; vastaansanomaton runoilija. Oman äänensä kuiskaaja. Ääni kantaa. Jos on aikaa kuulla. Syytä olisi.


Hirvilammi ei kaihtele juomistaan. Ilman hallitsematonta juomista runoilija ei ole runoilija. Myytti joka on mielestäni tyhjää potaskaa?

Sivulla 60 hän sanoo:
Auton takakontti on täynnä alastomia viinipulloja 
      ilman etikettiä, tyhjinä kuin sanaton viesti. 



Hirvilammin kokoelmat, niiden perusteella mitä olen selaillut, eivät ole tyhjiä, sanattomia.

Mutta jos tyhjentyneet pullot joista on etiketti pesty pois olisi sikäli sanomaton että etiketistä ei näy tuoteselostetta sisällöstä.

Sen voi kuvitella, maiskutella itsekukin itse.

Jatkakaa tästä.


Turussa 9.9.2013

Tikkis

Pellossa on varjoja, ilmassa haukkoja.
     En lennettävä ettei kuolisi nuorena.



(Teemu Hirvilammi sivulla 59.)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Runokirjaa lukiessa

Löysin C. Hagelstamin divarin poistolaatikosta runokokoelman. Jukka Koskelaisen Mitä et sano. Tammi 2005. Sain Hagelstamin muovikassin kaupan päälle. Minulla on myös Hagestamin nk. parempikin kassi, musta. Siihen joskus solautan kameran ja kännykät kun menen lyhytkävelylle kaupungille.

(En enää mielellään kanna kännykkääni vasemmassa rintataskussa.)

Digikameran
bittivarasto täyttyy -
Uusi Ahtaus


Selailin minulle ennestään lukematonta Koskelaisen kokoelmaa ja kuten usein käy, minussa heräsi himo sanoa. Eli laatia tekstiä.

Kun rahalla saa
     maksetun laskun, 
                      laitteesta,
     mikä ei toimi
          vaikka on tehty 
                ulkomailla

tiedättehän missä kaikki tehdään


   kuu nousisi 

        pilveilee taivas

     ja kerrallaan  
                  yöt hämärtyvät


Huoltoasema sulkee pumppunsa 
kun pistooli solahtaa 
       koloonsa

matka jatkuu,


        meno


               lienee







lauantai 7. syyskuuta 2013

Jatkoa Varisten elämään


seesteinen aamu,
ei edes varis lennä -
sitten harakka


Tätä tekstiä fiilasin viikon; aloitin näin:
Aamutyynella 
taivaalla lentää varis

           yörauha loppuu / päättyy

   syysaamun rauha 
             seestyy ?
             meteli ? 


Mutta ei variskaan käskien lennä aamun taivailla.


perjantai 6. syyskuuta 2013





kostunut oksa -
kirkas tippa putoaa
alaoksalle





Tämän rakennushistoria näyttää tämmöisiä merkintöjä:

ruoho ei heilu 
yön tyyneltä taivaalta 
lirahtaa tippa
         sade    ?


josta luonnos:

      sade tirahtaa
      yöntyyneltä taivaalta  ??
      ruoho ei säiky


torstai 5. syyskuuta 2013

Kesän varisaiheesta

Varis! 

   rehahtaa 
            ryteiköstä

       siellä lienee pesä,

          koti
              ja lapset.


    Varis avaa harmaan nokkansa

       joskus kenties niistetty, joskus, 

    ja antaa äänen



       Voisiko melusaastetta 
       harjata fluorihammasharjalla 
       hiljaiseksi


?




Versio # 2 samasta aiheesta, joskus viime kesällä:



Ryteikkövaris
luulee että hen laulaa
ei tiedä että
satakieli lomailee -
kuultava hellepäivä


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Varisaiheita, jatkoa

kiipeää 

      nukkuvan taivaan yli 

                   keskeltä 
 
     hiljaa hilseilevää taivasta 

         harmaa variksen rontti 

           herätti 

           
                      taivaan!



     Alkoi sataa.





Toinen samasta aiheesta talteen tähän kokhtaa:

Nyt on niin tyyntä
että siinä ei tohdi
kuin varis lentää


tiistai 3. syyskuuta 2013


Syyskuun aloitus -
varikset raakkuvat kuin
elokuussakin


Tämä on käännöstoisinto toiseen blogiini rustaamastini lyhyestä kolmirivisestä.

Haikuna siinä on se heikkous, että vuodenaika on ilmaistu kahteen kertaan, ensin rivillä yksi ja sitten rivillä kolme.

Näillä kilometriluvuilla en viitsi häiriintyä mokomasta, saan muistuttaa kalenterin matelemisesta ihan miten minua huvittaa.


Pihaorava
hyppii oksalta oksaan
ihan kuin kesällä

maanantai 2. syyskuuta 2013

Arvo Lukalan piirtämiä vinjettejä vuodelta 1945.



ukko kiipustaa
vuorenrinnettä ylös -
kaukainen talo

Nämä molemmat kuvat ovat teoksesta Japanilaista lyriikkaa antologiasta KUKAT JA SYDÄN.
Mukaillut Sulo Tanninen. Vinjetit Arvo Lukala.
Kustannusosakeyhtiö Aura, Turku, 1947. 146 s.


tuulen mukana?
mutta ei väärään suuntaan
kannata lentää?


Kolmirivit tässä: Tikkis 2013.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013


hirvikärpänen
riisuu molemmat siivet
ja munii munat -
kuulas syystaivas tuulee
raikkaita hedelmiä


Arvo Lukalan vinjettejä vuodelta 1945.


älä piipitä,
lennä siitä eteenpäin -
päästään perille

Nämä kuvalainaukset ovat teoksesta Japanilaista lyriikkaa antologiasta KUKAT JA SYDÄN.
Mukaillut Sulo Tanninen. Vinjetit Arvo Lukala.
Kustannusosakeyhtiö Aura, Turku, 1947. 146 s.




minne lensitte?
tuoltapäin löytyy koti,
vai löytyisikö?



Kolmirivit nyt kirjoitti Tikkis, 2013.