perjantai 28. helmikuuta 2014

Kaiku # 8



urbaani metsä
viisi reppanaa puuta
puolustautuu





Kyseistä kolmiriviä muotoilin pitkään, enkä tiedä onko tuo onnistunut muotoilu yllä.

Riviin 2 oli tyrkyllä myös termi "raiskattu".

Sitten metsä eksyi, enkä minä joka metsässä koheltelin.

R3 oli pitkään muodossa: katoaa usvaan tai liukenee usvaan.

Sanan "puolustautuu" myös kirjasin luonnosvihkooni.


Ota tästä selvää. Joutavista.


torstai 27. helmikuuta 2014

Kaiku # 7


valo orastaa -
auringonsäteen kaiku
sirisee ääneen




keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kaiku # 6





otsonisäde
väistää lumisen oksan -
valo liikahtaa





tiistai 25. helmikuuta 2014

Kaiku # 5




ilta hämärtyy -
kuka varasti valon
puiden oksilta?




maanantai 24. helmikuuta 2014

Kaiku # 4





valon säteily
saa lumen putoamaan
puiden oksilta




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Issan lahja pyhätössä


öinen tuuli -
pyhätön jääpuikoista
heijastuu lahjapyynnöt


Issa vuonna 1792


Kyseessä shintolainen pyhäkkö, jääpuikoista heijastuu shintolaisten pyynnöt ...

Onko Issalla ollut oman lahja, sitä ei kerrota.

Ilmeinen hartaus ja sisäinen rauha kuitenkin tekstistä välittyy,

on yö ja tuulee,
jääpuikkoja eli ei erityisen lämmintä.

On jotakin mihin tässä maailmassa vielä jaksetaan uskoa?

lauantai 22. helmikuuta 2014

Kaiku # 3




oksa ei liiku,
valo heijastuu, lumi
tasavärinen






perjantai 21. helmikuuta 2014

Issa palaa kotiinsa 14 vuoden kuljeskelun jälkeen



portinpielen puut
seisovat rauhassa --
illan viileys


Issa vuonna 1791


Ensimmäinen lämmin asia minkä Issa näkee palatessaan pitkältä matkalta on portin pielen puut, uskolliset, luotettavat, ja kaikki terveinä.

Paluun hetkessä on turvaa, rauhaa. Illan viileys on saanut kolmannen rivin omakseen, mutta mökin oloa ei surra.

Kotona ollaan.


Kaiku # 2





ääntä päästämättä
oksalta tippuu lunta --
puu ei liikahda



torstai 20. helmikuuta 2014

Matti Särkkä ja Turun RunoLiike

Kun seisot pitkään aivan reunalla,
tekee mielesi ottaa vielä yksi askel:
mitä odotat, anna mennä.

Matti Särkkä teoksessa Vähän paljon, Enostone 2013.

Särkän kokoelma tarttui käteeni piipahtaessani kirjastossa. Matti Särkkä on turkulaisia runoilijoita, pitemmän linjan veteraani vieläpä.

Ettäkö Turun Runoliike. Mietin tuota maankuulua liikehdintää ja havaitsin että en oikeastaan tunnista kyseistä liikettä oikein miltään kantilta. Siinä pitänee olla turkulainen. Ei kovinkaan edukas mainemääre ?-)


Kuka siihen aikoinaan kelpasi? Asuin Turussa 1962 kun Turussa oli Runoseminaari, jonka aikaan nuori lupaus Pentti Saarikoski heilutteli revolveria ja ampua täräytti sillä. Sitä vartenhan pyssyt ovat? Aikana kun viimeisestä Karjalan honkia vastaan käydystä sodasta oli vasta noin 20 vuotta historian unohdusta?

Saarikoskea ei luettu Turun Runoliikkeeseen? Turkulainen kustantaja Hormia julkaisi Ginsbergin kokoelman ja siinä mm. Kaddish-runoelman, jonka P.S. suomensi. Muita antologian suomentajia oli mm. Anselm Hollo.

Koskenniemen nimeen palvova maisteri Kyllikki Hiisku olisi tehnyt kaikkensa saadakseen runoilija Unto Kupiaisen tuon runoseminaarin osallistujaksi. Eipä tullut. Kupiainen kuoli vuonna 1961. Kyläläiset kertoivat miten professori kannettiin ampulanssiin ja Savonlinnaan. Kesälahden Varmonniemestä.

Kupiaisen viimeiseksi kokoelmaksi jäi Polaris, joka jännästi poikkesi Kupiaisen muusta tuotannosta. Yrjä A. Jäntti hallitsi Södikkaa ja V.A.K oli myös hengissä. V.A.K hallitsi silloin Turun Runoliikkeen lisäksi koko Suomen Runoliikettä. Se oli sitä aikaa.

Hiiskujen sisarukset olivat kaikki runouden asialla ylipäätään, nuorin heistä eli runoilija Helka Hiisku kuoli ensimmäiseksi, sitten Kyllikki. Käsittääkseni umpisuolen leikkauksen jälkeiseen keuhkokuumeeseen? Isatalon Kallen analyysin mukaan. Aune Hiisku teki väikkärin Kaarlo Sarkiasta. Kyllikki oli aktiivinen Turun runo-elämässä, eli silloisen runoliikkeen toimijoita.

Mitä sitten tapahtui, Hiiskujen jälkeen ja Akateemikonkin poistuttua tuonilmaisiin. Hiljaisuutta? Kaarlo Isotalo julistettiin Turun ainoaksi kirjailijaksi. Jarkko Laine julkaisi esikoisensa vuonna 1967. Jakkekin sitten aikanaan seurasi muita runoruhtinaita ja siirtyi hänkin tuonilmaisiin. :-(



Jossain vaiheessa Turussa nuoret runoilijat alkoivat pitää itsestään ääntä, löytyi lausumistaiteen tueksi mm. sukkahousuja.

Tuli ja Savu ja Nihil Interit oli ensimmäisiä murtamaan vanhaa koskenniemeläishenkistä pölyrintamaa? Voiko noin häijysti sanoa? Kun tiedän että osa jengistä liittää minutkin juuri tuohon vanhaan harmaja-pölyiseen lässy-porukkaan ?-)

Kuka kelpasi Turun Runoliikkeeseen? Tuotannon laatu ja määräkö?

En itseasiassa tiedä. Kun joku liike alkaa liikehtiä niin kuka sitä ohjaa.

Ukrainan helmikuun 2014 tapahtumat esimerkkinä. Taustalla lienee johtajien saamat raha-kasat. Ovatko nk. erimieliset vain kateellisia? Moskovassa on rahaa. Ja raha jyrää meitin. Vai tankitko ne oli 70 vuotta sitten? Mutta rahaa olisi myös tuolla Ginsbergin kotomaissakin? Onko siellä huonompaa rahaa Ukrainalle?? Kiinalla olisi vielä enemmän sijoituskohteita hakevaa rahaa? Viisas kähmijä onnistuisi kalastamaan kaikilla vesillä?


Päivänpolitiikka ja runoutta ei kuulemma saa sekoittaa. Siitä yritettiin "sopia" vuoden 1918 teloituksien aikaan ja vahvistettiin Neukkulassa 1930-luvulla?


Tuon verran esihistoriasta voinee olla tietoinen ennenkuin se ties kuinka monennen kerran uudelleeen tulkitaan.


Kuuluiko Matti Särkkä Turun Runoliikkeeseen? Jos niin väitän niin joku väittänee vastaan.


Barrikadi on rakennettu! ?-)



Matti Särkkä teoksen Vähän paljon sivulta 53 toteaa:
On pakko yrittää kunnes haaveet ovat
toteutuneet, kaikki haaveet. Maailma
ei ole muuttunut, vain toisin sanottu.

Turkulaisen emeritus-pressan taidenäkemys jäi leijumaan maamme kulttuuripolitiikkaan valtiovallan kantana:

"Jos aikoo olla taiteilija niin pitäisi olla jotain sanomista."

Tai sinnepäin.


Aika monella henkilöllä olisi paljonkin sanomista.

Mikä mättää vai onko kaikki kuitenkin ihan hyvin.


Saihan Suomi kultamitalinkin Sotchissa, me olemme talviurheilun suurvalta. Suurvallalla olettaisi olevan jotain vastuutakin, sanomisten lisäksi




Loppuus Matti Särkkä infoa, Wikistä lainaus:


Matti Juhani Särkkä (s. 23. marraskuuta 1940 Jyväskylä) on Turussa asuva suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija.

Särkkä perusti yhdessä Vesa Niinikankaan kanssa 1999 Turkuun runouteen ja matkakirjoihin erikoistuneen pienkustantamon Enostone mutta luopui kustantamon osakkuudesta 2002 ja on sen jälkeen ollut vapaa kirjailija.

Tästä kaupungista, runoja. Kirjoittajat Timo Haajanen: Urbaani turbaani, Esko Jämsén: Rakastin sinua ja Mattijuhani Särkkä: Minä kerron sinulle. Gummerus, 1969

Kaupunki nousee maisemasta, runoja. Gummerus 1972

Poiskatsova, eli, Kertomus minästä, joka syntyi, runoja, Atena, 1996

Nyt olet hiljaa, runokokoelma, Enos, 1999

Kevyt alasin, valokuvat Asko Salminen, tekstit Matti Särkkä, Enos, 2000

Naisten talo. novelleja, Enostone, 2000

Ota tai jätä. romaani, Enostone, 2001

Taormina rakastettuni, matkakirja. Enostone, 2001

Ei paluuta, romaani. Enostone, 2002

Poikaveljet : kolme Tourujoen maalaria, romaani. Enostone, 2003 (aiheena jyväskyläläiset taidemaalarit Yrjö Saarinen, Feliks Ojanen ja Matti Särkkä)

Jättiläinen ja minä : Firenze puolessa päivässä, matkakirja; kuvitus Marja Särkkä. Enostone, 2004

Michelangelo Buonarroti ja hänen paavinsa, komedia. Enostone, 2005

Sanoja päin : seitsemän kirjoittajaa, toimittanut Matti Särkkä. Enostone, 2005

Ajan muoto, romaani. Enostone, 2008

Kiinalaiset kädet : proosaa & runoja. Kaarinan-Piikkiön kansalaisopiston kirjoittajakurssin antologia, kirjoittajat Santer Niittyaro ym, toimittanut Matti Särkkä. Enostone, 2008

Kaikki kuvat, romaani. Enostone,Turku 2010

Karhu ja metsämökki, antologia (toim.) Enostone, 2011

Runoja maan alta, runokokoelma, Enostone, 2011

Hymyilevä mies, runokokoelma, Enostone, 2012

Vähän paljon, runokokoelma, Enostone, 2013






keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Issa kuuntelee riisin huhmaroinnin kaikuja lumisateella


Issalta yksi kaiku-runo vuodelta 1814

minun maailmani --
riisin jauhamisen äänet
illan lumisateen läpi



(Riisiä jauhetaan puunuijilla hienoksi riisikakkujen ym. laittamista varten...)

kaiku # 1


Hiljainen metsä -
kaiku tömähtää maahan,
kukaan ei kuule






tiistai 18. helmikuuta 2014

Levottomat jäät Aurajoessa kapinamielellä


Aurajoen jäät alkoivat liikehtiä eilen. Yritin liittää tuota kuvaa Facebookiin, mutta ilmeisesti NSA ei ehtinyt tarkistaa kuvaa ja se estettiin?-)

Kuvan nimessähän voi joku jolla on huono omatunto haistaa sivumerkityksiä?


Joen vesi virtaa -
kapinallinen ei ui
kuin myötävirtaan?


Vallankumouslaulut olivat takavuosina suuressa suosiossa?


maanantai 17. helmikuuta 2014

Korpikuusesta ei kasva haiku

Puut eivät kasva
suoraan perille asti
eikä valtatiet


Tuota veivasin närästyksissäni, eikä sen valmiinpaa silti tullut.

Jossain välissä oli tyrkyllä sana "suoraselkäinen", harhakuva että puut yleensä kasvavat suoriksi. Entäs oksat?

Suorastakin puusta haaroo
kapinallisia oksia joka suuntaan,
myös varjon puolelle.
Ikäänkuin ei osaisi päättää:

ei osaa päättää
mistä valo säteilee -
tiheä kuusi


R3.ssa myös kävi sana "sokea".


Hiihtolomalaiset kaahailevat nelostiellä, bensa-asemat tykkää.


Bonuksena vielä yksi:


kapinallinen
lumiräntähetula
leijuu kuin pommi



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ivan ja Shamrockhaiku

Yksi maailman fiksuista haikusivuista on Shamrock.
Aukeaa täältä:
Shamrock haiku



ilta ...
katselen hiljaisia filmejä
kadun toisen puolen ikkunoissa








kirjoitan pimeässä
en huomaa että kynästäni
on muste loppu


copyright by Ivan Akhmetiev, suom. j.t.



Seuraavat on rustannut Tikkis:


1.

Kerrostalojen
ikkunat ovat sulki -
pimeä ei pääse


2.

Hämärä teksti -
säästyy paperia jos
ei täytä sitä






kts Ivanin alkuperäiset Shamrockhaiku sivuilta:

http://shamrockhaiku.webs.com/shamrockno1.htm

lauantai 15. helmikuuta 2014

Kolmasti

Unelias kissa
väijyy
sadepisaroita.


Lunta pyryttää --
yhtä kiirettä
kuin vesisateella.



Linnunpelätti?
Vanha mies seisoo sateessa,
sateenvarjo, rikki.




Sarjasta vanhoista HTM-teksteistä

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ääntä

Tulin eilen junalla Suomen Sipirjasta (= Hki) kotiin, Turkuun.

Hiljaisessa junanvaunussa tuli väkisin kuunneltua erilaisia ääniä:

Yksi nainen selosti yksityiskohtia työriidasta jonka perusteella hän oli irtisanoutunut...


Toinen nuorempi mies heräsi kun puhelinmyyjä tyrkytti hänelle jotain tuotetta. Hän karjaisi kaksi kertaa että ei tarvitse kuin yhden paketin!

Sitten mies antoi periksi ja sanoi että no pane sitten yksi paketti.

Muutama muukin vaunussa virnisteli.

Pari opiskelijaa kävi läpi kurssitarjontaansa, muutaman kurssin kohdalla he ääni inhosta väristen totesivat että Kaupunkirakentamistako, yäk. Meinasin kannustaa heitä että hyvä, kaupunkirakentaminen ei kuulu muille kuin rakennusgryndereille ja heidän kanssaan yhteistyötä tekeville kaupungin virkamiehille. Muilta suut kiinni! (Tarkoitan Turkua.:-)

Takana istuva vanhempi pariskunta soitti taustajoukoilleen ja komensivat hommaamaan influessarokotukset...

Yksi Iltalehti toitotti että neljä on jo kuollut nuhaan, toinen Iltis pani paremmaksi ja sanoi että viisi on jo kuollut. Metro-lehti totesi että taitaa olla epidemia.


Minä istuin kuunnellen, pakko kun oli, ja ratkoin yhden helpon Sudokun. Metrolehdestä, ne on helppoja.

Kun numerot löysivät sopuisasti ilman suurempaa ääntä pitämättä jokainen oman lokeronsa kävin veskissä.

Turku oliki aika pian. Kotona!

Alla muutama talteen pelastamani Issa:


1.

kovaan ääneen
puhumme kylmästä yöstä
aidan ylitse



Puiden oksat ovat mustia. Lumet sulavat, tulee kuulemma aikainen kevät.
2.

        nyt näkee miten 
        ne kasvoivat, -- 
        talviset puut; paljaina



Kotipihalla oli maa sulaa ja polku lähes kuiva.


3.

yksi kerrallaan
kissatkin tulevat kotiin -
kylmät yöt

Issa 1816

torstai 13. helmikuuta 2014





kylmyys tulee alas
ja ylös vuorta -
yö majassani







taas yksi vuosi
jolloin minä en kuollut -
syksyn hämärä

1816

Nämä Issat ovat lorvailleet HTM-sivuilla, nyt pelehtivät täällä.

Muutama vanha vaikute vielä lisää:


Idästä tuulee
horkkainen vilutauti -
ystävän viesti



Pilvinen hämy -
lamppu olohuoneessa
vastalauseena



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ulkona tapahtuu



surkimus tuuli
vaeltaa pitkin katuja
ihan alasti


tämä on käännös vuonna 2008 tehdystä lyhytrunosta



Tyytyväinen katti
ohittaa
oravan puun








Harakat lentelevät;
lämmin säärintama lähestyy
atlantilta.



nämä ovat vieläkin vanhoista HTM-teksteistä talteen tänne

tiistai 11. helmikuuta 2014

Jukka Kauppisen Surisen pyörrettä selatessa

Puhuuko illansuussa preesensissä yksikään 
paitsi Kamsatkan pohjoinen 
     ja hengittää kannella Tatjana pitkin annoksin 
            kaikkeuden tuulta




Jukka Kauppinen eli 1950 - 2012. Hän oli Suonenjoelta. Väitöskirja vesilintuyhteisöistä.

Esikoisrunokokoelma Ruumiin kieli 1998. (Saatavana myös Ntamolta.)

Alun lainaus on teoksesta Jukka Kauppinen, Surisen pyörre - Sää tulevaisuuden museossa.

Ntamo 2013.

Jälkilauseen kirjoittanut Markku Aalto sanoo että tätä kokoelmaa Kauppinen kirjoitti pitkään ja ilmeisen moneen kertaan.

Tekstissä sen haistaa. Selvästi rivienväleistä tihkuu paljon elämää. Ja eihän ihan kaikkea pidäkään joka kerta ääneen sanoa.

Riittää että lukija kuulee aavistuksen verran surinaa.

Kuka on Tatjana. Ja pitkään ollaan ikäänkuin merellä, matkoilla. Irrallaan.

Teksti on myös kokonaisuus ja siitä palasen irrottaminen ei liene ihan oikein.

Maailmassa ylipäätään on paljon vääryyttä. Tai ainakin väärinkäsityksiä.

Ja auta armias jos joku joskus käsittää tämän maailmamme.

..
            lähellä oleva hengitys 
    vaatteet tarvitsevat lihaa,
                    ihoa
                       peittääkseen,



Tuo löytyy sivulta 40, kun alun lainaus on sivulta 22.


maanantai 10. helmikuuta 2014


Puut nukkuvat jo --
tuo ääni
taivaalta?



Yksi eksynyt sielu --
harakka haikailee
kavereitaan?



Rauha vallitsee
vasta kun tyhjät öljylähteet
täyttyvät lumella?





Talvinen kukka
lämmittää
sisältäpäin


toisinto:

Talvinen kukka
ikkunalaudalla
lämmittelee



Nämä siivosin muilta HTM-sivuiltani talteen ajan hammasta...



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pellinen on vaatehenkari

on hetki kun olen itsekin kuva
jota etsitään, paranoidi, kun
pääsen kotiin menen itseeni, kun
menen itseeni, minulla ei ole
vaatteita, alan kertoa
että olen vaatepuu jossa on naulat
ripustimet missään
käymättömän ikuisen
vieraan
asetakki.

Jyrki Pellinen sivulla 131

Jyrki Pellisella on yli 30 julkaistua kirjaa. Tämä ote edellä on vuonna 2013 ilmestyneesta Kuolema Puškinin kädelle - kokoelmasta. 189 Sivua. Kustantaja Ntamo.

Kokoelma on laaja, siinä on runsaasti luettavaa. Epätavallisenkin runsaasti. Lukea nutustelin kokoelmaa aina muun tärkeilyn lomassa, nautiskelin.

Olen lukenut Pelliseltä muutaman muunkin kirjan eli outo hiippari Pellinen ei ole. Hyvinkin tuttu. Tuttava.

Joku häntäkin vaikeaksi joskus kutsunut.
kun avaat talvisen ikkunan, tulee

varmuus


Jyrki Pellinen sivulla 127. Hän kysyy lukijalta sivulla 128, että "Mitä kautta lähdit merille?"

Minä kirjoitin siitä tänään Facebookin jollakin sivustolla, lukekaa sieltä?

Sivulla 161 Pellinen toteaa myös, että

"Maailma on niin pitkällä
ettei kukaan sitä ymmärrä."


Eikö muka? Mitä ymmärtämistä tässä maailmassa on.
Onneksi se ei ole vielä ihan valmis, töitä riittää.



Pellisen esikoinen, kokoelma Näistä asioista, ilmestyi vuonna 1962. Vuonna 1964 ilmestyi Kuuskajaskari. Pellinen siis voisi viettää julkaistujensa 50-vuotisjuhlia jo pariinkin kertaan.

Onnea Pelliselle!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Helmikuun hiirestä

Helmikuun tuuli
etsii itselleen seuraa
talon nurkista.


Nyt tuuli löysi
pihamaalle eksyneen
hiiren poikasen.




Hiiren pesässä
on kylmä. Koska hiiri
tuli sisälle?





Nämä ovat talteen kalastettuja vanhoista HTM-jutuista.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Yksiä toisia



Tihkusade --
kaksi varista,
ja mustat pilvet

Toisinto:

Tihkusade --
varis pakenee
mustia pilviä


Toisinto:

Näiden pilvien alla
tuuli laulaa
variksien lauluja



Tuulinen ilma --
Suojelen kameraani
kylmänvihoilta


Toisinto:

Kylmä viima --
suojaan kamerani
takkini sisään



Luminen katto --
harakka keikistelee
kuin omistaisi sen


Erikoistarjous!
vapaa katto harakalle,
ei lumitakuuta!




Kukko nukkui
koko pilvisen aamun --
kanat istuvat tiukasti


Viisas kana
pitää nokkansa kiinni
jos kukko nukkuu.


Talvinen tuuli
vaeltelee yksikseen --
pimenevä ilta



Helmikuinen sade --
sininen asvaltti
ei kuki

torstai 6. helmikuuta 2014

Kolme pientä # 3


Ei aurinkoa,
eikä paljon luntakaan --
tämä helmikuu!



Mutaisen joen
jään alla varastettuja
polkupyöriä.


Auringonnousu --
kukaan ei enää muista
painajaisia?



Nämäkin kalastin talteen HTM syövereistäni

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kolme lisää, vanhempia




Alaston patsas --
eikä yksikään lintu
istu hänellä?


Herään ennen
auringonnousua --
kahvinkeitin kuorsaa!




Auringonpaiste --
alaston patsas
rentoutuu



tiistai 4. helmikuuta 2014

Kolme lyhyttä ja vanhaa


Ilta pimenee --
lämpömittaria ei
enää erota


Jäänliukas katu --
kalju mies tutkii parturin
hinnastoa


Musta kuu --
nuoren katulyhdyn
tunteet koholla


Bonuksena yksi vanha Issakäännös:

Syyskuun iltayö -
variksenpelättikin
lienee peloissaan?





maanantai 3. helmikuuta 2014

Bille Kenney ja talven tuuli



talvituuli ikkunassa minun haamuni



(winter wind at the window my ghost)
Copyright Bill Kenney, lähde Shiki Kukai January 2014



Miten lukea lyhyttä runoa?

winter wind (is) my ghost
talven tuuli on minun haamuni

winter wind at the window
talven tuuli ikkunassa

at the window my gost...
ikkunassani minun haamuni


Bill kirjoittaa tällä kertaa tekstinsä yhdelle riville. Tavallaan se on alunperin japanilaistenkin tapa. Mestarit pitivät kunnia-asianaan kalligrafioida tekstinsä siveltimensä yhdellä vetäisyllä.

Yksi henkäys. Aika usein haiku kuitenkin pysähtyy ainakin kerran. Ihminen saa huilata ja antaa itselleen aikaa asettua runon maisemaan.

Billin valinta yhden rivin henkäisystä viestii tavallaan kiireestä, nopeudesta.

Talvituuli tulee päälle kuin haamu.

Mutta yhdenkin rivin lukija lukee omalla tavallaan, tuossakin on kolme vahvasti erottuvaa elementtiä,
Talvinen tuuli, ikkuna ja haamu.

Ne yhdistelemällä runo alkaa hengittää omaa elämäänsä.

Sehän on runouden perinne, hengittää lukijassa.


Kommentoin Billin tekstiä hänen blogissaan näin:

winter wind
paying a visit
a ghost


Eli suorasukaisesti kääntäen vaikka tälleen?:

talvinen tuuli
vierailee
haamuna


Sanat lyhyessä runossa ovat elementtejä joiden välin rihmaston itsekukin laatii oman näkönsä mukaan.

Onko siihen mitään sanomista,
paitsi joskus vain hiljaisuus

kun yllättäen
kimppuun tunkeva 

talvituuli 

nostaa ihon 

        kanan
           lihalle 



:-)


Tikkis 3.1.2014, kun globaali kylmyys Turussa on lannistettu + 2,6 C alennustilaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014


laantunut tuuli -
yksi lehti ei päässyt
nirvanaan asti



Aihe sopisi paremmin loppusyksyyn. Mutta oli Tikkiksen osuus Tammikuun Shiki Kukaissa Vapaan tekstin osiossa.

Osallistujia oli reilut sata. Tikkis sai tuosta yhden pisteen! Pitää vähän tuulettaa.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Issan lumihaikuja

Lumipalloni --
hevonen
söi sen.

(Vuosi 1813)




Pitelee
yhtä lumipalloa --
Buddha

(Vuosi 1814)



Hupsu varis,
luuletkos ensilumen
olevan minun vikani?

(Vuosi 1827)