Onkimadon kiemurtelusta

Kesällä soudettiin järvelle, pujotettiin mato koukkuun ja pantiin mato uimaan. Ei aikaakaan kun hiljaisen järven pinnan elävöitti innokas kohon viriili käytös. Kala?! Vapa ylös ja uudenuutukainen metallikoukku kiilteli kirkkaana. Ei hajuakaan madosta. Sinnikkäästi uusi mato, ja pian sama juttu.

Ajattelin hyödyntää edes jotakin ja rupesin laatimaan kolmirivistä aiheesta onkiminen. Pääosassa on mato.

1.

Kierot ahvenet
ryöstävät onkimadot -
syökää näkkäriä!

Veneen heilahdus sai aikaan lyijykynän paksuisia ryppyjä veteen:

2.

Laine liplattaa
röyhkeä ahven popsii
madon koukusta.

Mietin mistä kaivoin madot. Takapihalta, viimevuotisten haravoitujen lehtien alta. Siellä ne viimetingassa yrittivät luikertaa kohti maan keskipistettä, Kiinaa kohti. Minäpä olin metsästäjävietin nopea! Muutama lintuhan niitä kai matoja myös nokkii?

3.
Varis hermostuu -
kaivan matoja hänen
tunkiostaan.

(5-7-4)

Versio 4:

Räkättirastas
säkättää onkijalle -
syötävä mato

Versio 5:

Onkiessani
suren että riittääkö
rastaalle ruokaa

6.

Nyt ahven nappaa
rastaalta ylijääneen
eilisen madon

Rantautuessa katselin venevalkaman vieren kiviä, niillä oli pudonneita koivun siemeniä. Viesti siitä että koivu haluaa levittäytyä, lisääntyä.

1.

Rantakivellä
koivunsiemen matkalla
maahan, tai uimaan.


Versio 2.

Puusta pudonnut
koivunsiemen matkalla
syksyä kohden.

Rantapolulla vastaan lehahti perhonen:

yöt pitenevät -
kesän puolivälissä
lentää perhonen

Polun varrella kasvaa nokkosia; koivunsiemeniä oli jopa nokkosen lehdillä.

Nokkosen lehti -
aikooko koivu kasvaa
ja täyttää kaiken?

Viimeinen oli ensin kolmirivi, se jäi jotenkin ohueksi, joten tein siitä helppona ratkaisuna wakan eli tankamuotoisen:

Onkiessani
mietin että riittääkö
rastaalle ruokaa.
Järven tyyntynyt vesi
heijastaa tyhjän taivaan.

Tunnustan saaneeni innoitteen Helvi Hämäläiseltä.