keskiviikko 10. elokuuta 2011

Joseph Massey, At the Point


Joseph Masseyn At the Point ilmestyi vuonna 2011. Kustantaja Shearmsman Books. 96 sivua.

Teos sisältää myös kirjasen Lack of runot lisättynä kolmella uudella, tässä uusi runo vi:

Iltapäivä - aamun auer
viipyy vielä, kursivoi mäet
jotka näyttävät kelluvan
valtatien yllä, horisontin.



Toinen uusi on runo viii.

Liikenteen ja
rakennusten ympärillä

aurinko taipuu,
polttaa pois

aamun usvan,
häivyttää

päivän
keräämät

nimet.



Joseph Masseyn niukka kieli on tarkkuudessaan moni-ilmeinen että käännöksestä helpolla saisi erilaisia sävyjä; nyt päädyin tuohon esitykseen.
Tämä on yksi pieni mielikkini, kokoelman sivulta 50:

Maalipurkki
puolivajonneena
kuivuneessa mudassa

täynnä eilisen
sadetta.



Josephia Areas of Fog teoksesta saakka aika ajoin silmäillessäni pysähdyn kysymään mitä kieli on, Tongue, onko se viesti, (message,)
joka silmien kautta
aivojen käsitevarastoon hierovaa (massage)
todellisuuden tosiaikaista kuvittelua,

kieltä (Language) joka ei muunnu vaan on osa
liikkeellä olevaa tosiaikaista tietoa

joka vanhenee kun sen on lukenut,
kertakäyttöinen pysyväisvarasto
tuhlattavaksi asti riittäviä sanoja, (words)
jotka täyttävät lukijoiden maailmat (worlds)

[mutta eivät ole matoja (worms)]

irtosanat jotka eivät järjesty paikoilleen
koska maapallo (globe) on teatteri,
joka kieppuu (whirl)
kohden Linnunradan (Milky Way)
keskustaa minne toki vielä sopii pieniä aurinkokuntia,
valot päällä,
leijuvia ajatuksia.

Joseph Masseynlta runo sivulta 32:

Sunnuntai

Vanhoja uutisia - myrskyn jälkeen -
revitty erilleen kahden nurmikon väliin.



Tässä kaksirivisessä on otsikko, joka määrittää lepopäivän.
Nurmikon leikkuu voi joillakin naapuruskyttäysalueilla olla rasite.
Uutiset ovat usein ikäviä.
Myrskyn aikaan ei nurmikkoja leikata, mutta uutiset kasvavat kuten ruoho kasvaa.
Repivä pyhäinen maailmankuva.

:-)

Joseph Masseyn sanavalinnat aika ajoin antavat näennäisen monimerkityksellisyyden; jos yrittää siirtää Joosepin tarkkaan asetellut merkitykset sellaisenaan toiseen kieleen voi saada useita tulosajatuksia. Jotka voivat olla yhtäaikaa voimassa mutta joita ei saa erikseen käydä kaivelemassa? Teksti tapahtuu aina lukijassa.

Miten pitäisi ratkaista sanoman oikeellisuus; tulee halu käyttää useampia sanoja, selitellä, mutta siten alunperin piilevä sanojen neulanterävä merkityskapeus, - tarkkuus, levenesi ja se voisi olla väärin.

Ratkaisu ampua merkitysvaihtoehto keskeltä on yksi vaihtoehto.

Kun liipaisimesta vetää luoti lähtee eikä sitä enää pysty juoksemaan kiinni.

Tällä määritteellä vielä seuraava lainaus Joseph Masseylta, nyt sivulta 86, Mock Orange osiosta teksti viii:

käänny kohti valtamerta -
mitä vähästä'n
näkyvissä täältä
katso harmaata
loistetta,
toinen
rintama
tulossa



Huom. Nyt ei ole pistettä, vihjeenä vain yksi pilkku. Sana vähästä'n on minun laatimani tämän runon tarpeisiin.

Pohtiessani että julkaisenko tämän lurinan päädyin vielä yhteen ajatukseen, näin lopuksi: Joseph Massey tuntuu kirjoittavan maisemaa, ei ympäröivänä vaan siinä. Runoilijana hän käyttää siihen kirjaimista muodostuneita merkityksiä joita kutsutaan sanoiksi. Panemalla niitä peräkkäin syntyy runoja.

Joistakin käännöksistä olen mielelläni eri mieltä.


Tässä kirjoitin Lack of kirjasesta

ja täällä

(mm. Areas of Fog teoksesta) http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/01/lyhyen-runon-kaantamisen-ongelmasta.html


Ei kommentteja: