sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kasvavat ilman sadetta


Joillakin kasveilla on ilo rehottaa vaikka ei ihan joka viikko sataisikaan. Lumpeet ja ulpukat pitävät seuraa kuikalle. (Kts. kuva alla.)

Ikkyuun yksi nimi oli Hetken Lepo. Seurasin lahdella kalastelevaa kuikkaa. Pitkä sukellus, uinti pienen matkaa ja sukellus.

Vain hetken lepo
ja pitää jatkaa matkaa -
kuikka kalastaa


Kai Niemisen kääntämässä Ikkyuu - valikoimassa Riehaantunut pilvi ja luurankouni (Basam 2010) sivun 121 runoon kirjoitin seuraavan myötäkulkevan waka-runon:

Kävelen tietä
poutapilven alitse
järveä kohti ...
Ukkoskuuro lähestyy
ja tuulee ohitseni



Loppuviikolla tulivat jo jonkin aikaa odotetut sateet. Illalla on jo pimeä niin että ei enää näe lukea saati kirjoitella. Pimeät yöt ovat tulleet.

Taivaan pimeys -
rahkasammal suhisee
rankkasateessa



Pyhäaamuna pilvien väliin aukeni auringonsäteiden tultava reikä. Aurinkokenno lataa akkuja. Täysikuu on ensi viikolla; mietimme olevamme silloin jo muualla. Kuu seurannee meitä sinnekin?

Puu tihkuu vettä,
sade ei enää sada,
tuuli hyväilee



Panen vielä yhden kolmirivin kun jäi yli pohtiessani kvarttaalitaloutta ja kuka ja miten maailman rahataloutta käsitellään:

Ihmisen mieli?
Kvarttaalikuu ei loista
taivassateella.



Alla olevaa Kohinoor-timanttia voi käydä kurkkimassa lasin takaa Juuan Nunnanlahdessa, Suomen Kivikeskuksen näyttelyssä. Katsoa saa mutta ei hipelöidä.

Ei kommentteja: