Viimeistä sivua varten
Muisti menee
eteen ja taakse-
päin - kaiku
kerää lisää ja
lisää hiljaisuutta.
Copyright Joseph Massey, suom. j.t.
Muisti on tietokoneen globaali sielu. Mielellään se unohtaa kohteensa jota ei käytetä, klikata. Tietsikan vanheneva tieto alkaa sammaltaa?
Mutta kun tietsikkaa pöyhii se hurisee onnessaan ja palauttaa muistitiedon.
Ja ilmenee että ilman sitäkin olisi ihan hyvin voinut elää.
Kadonnut muisti -
sammal kivien yllä
vaimentaa metsät
(j.t. 15.8.2011) Turussa lämpimän kostea sää palaa ja tulee nihkeänä sisälle. Kahvinkeitin korahtelee ja nutustan pullaa. Mahani voi jatkuvasti erityisen hyvin ja pulleana. Järjestelen loppuja alkukesän muistioita; blogi on niiden säilömiseksi ihan hyvä alusta, ainakin jonkin aikaa. Olisiko 66 vuotta liian optimistinen, ja mikä täällä on pysyvää. Lahoon puuhun kolonsa koliseva tikka luottaa siihen että puu pysyy pystyssä, että kolopesän pohjalle on turvallista munia.
Metsän sisällä
lahoavassa puussa
tikka kolisee -
rakentaa rungon sisään
munimiselle suojaa.
(j.t. 15.8.2011)
Tekstit
4 kommenttia:
Sattuneesta syystä tietokoneen muistia on tullut koetelluksi viime aikoina.
Vaikka juuri sitä Ericksonin kapakasta kertovaa tekstiä ei ole vielä löytynytkään, niin on hauskaa lukea kaikista merkillisistä löydöistä, jotka olen haudannut kätköihin ja monet niistä ansaitsevat tulla muistetuksi jälleen.
Vanhan netin uumenista olen löytänyt esimerkiksi pitkän ja polveilevan filosofis-eksistentiaalisen keskustelun muutaman nimimerkin kanssa saarelaisuudesta.
Että miltä tuntuu elää saaressa. Onko ihminen saari? Onko tietokone saari? Olenko aivan yksin saarellani vai onko mukana Perjantai?
Joku keskustelijoista oli käynyt atollilla, jollaiset nyt uhkaavat peittyä veden alle aivan pian. Joskus 15 vuotta sitten kukaan ei edes puhunut merenpinnan noususta. Ne olivat tieteiskirjoittajien höyrähtäneitä ajatuksia.
En minäkään parin päivän päästä osaa sanoa mihin 66 vuotta riittää. Se on mennyt niin hirvittävän nopeasti, että puhuminen sen ajan tarkoituksesta on tyhmää. Sellaista ei voi olla.
Tuvalun saarivaltiota uhkaa hukkuminen, katoaminen Tyynen meren tyynien loiskeiden alle. Etsivät maapallolta soveltuvaa saarta /saariryhmää tilalle.
Kenen on vastuu jos yksi valtio hukkuu?
Miten olisi Åland, siellä lienee vielä vapaita luotoja.
Koko maapallo on oikeastaan saari, joka seilaa hiljalleen auringon muiden huomaansa vangittujen planeettojen kanssa kohden Linnunradan keskustan mustaa aukkoa. Aikaa on enää muutama miljari vuotta. Pitäisikö ruveta valmistautumaan loppusyöksyyn; turvavyöt kiinni?
Ihminen ei ole saari
sanoi John Donne 1600-luvulla.
Linnunratamme ja pieni maa ei ole matkalla galaksin keskustan mustaan
aukkoon mutta auriko pimahtaa
5 miljardin vuoden päästä tai
vingahtaa kuten T. S. E. sanoi
terv, taasen Maurice
Donne näki etäälle.
Mietinkin tuota kieppumista että onko nämä linnunradan kierteet minnekään menossa.
Kiitti helpottavasta uutisesta! Nyt voi nukkua rauhassa seuraavat 4+ miljardia vuotta!
Lähetä kommentti