Harri Nordell ja täysikuu

Kuu oli taas täysi, kirkas läikkä pimenevällä taivaalla,
Muistutus että öisin tulee taas olemaan pimeätä,
ja että enää neljä kuukautta kun on kymmenen yötä jouluun.

Sitten alkavat päivät taas pidetä, valkeus palaa taas.

    Tule, tulisit 

        Kädellä pilven 



    Veriryhmässä puut, 

        Silmänterälehdet 



    Ei muuta kuolemaa,

        Ei mitään milloinkaan

Edellä oleva teksti on Harri Nordellin kokoelmasta tomunhäikäisyvalo, vuodelta 2000. Sivulta 29. Silmänterälehdet!

Puhuvatko puut. Ja kun puhuvat kuka kuulee?
Täysikuu kieppuu täytenä neljän viikon välein.


Kieli luo omaa todellisuuttaan, joka olemisessaan on vähintäänkin samanarvoinen kuin oikea puu, kallio tai pilvi.

Harri Nordell haastattelussa vuonna 2004. Vuonna 2000 teoksessa tomunhäikäisyvalo sivulta 45:

Sinä hänet kosket kuin linnunkivun 

  Laulu laululta vahvempi jää

Olen Nordellin selaamisen lisäksi kerännyt ajatuksiani kesän jäljiltä, aurinkotuulen riepoteltavaksi tuntuu jääneen jotakin mutta tuntuu vain tehneen tilaa,

ikäänkuin joku olisi siivonnut, imuroinut tomunöyhtää muistipiirien juotosjaloista, kerroksista.

Nimettömästä 

Valitse kivi, maailmaton



        Tässä on kaikki

(Harri Nordell ja teos tomunhäikäisyvalo vuodelta 2000, sivulla 51.)

Kesä jatkuu vielä vaikka ensimmäiset yöpakkaset on jo koettu. (Utsjoella.) Vehreät puut pitävät kiinni lehdistään.

Syksyllä Suomessa alkaa eteläiselle Euroopalle kerättävä kolehti. Sitä ketkä siihen osallistuvat on jo valittu valmiiksi. Suurin osa jopa äänesti sen puolesta.

Tuhkaviirin olemme kohottaneet

(Harri Nordell sivulla 63.)