Kiivetessäni Sierra Matterhornia 31 vuoden jälkeen
Vuorijono toisensa perään
vuodesta toiseen vuodesta toiseen.
Olen yhä rakastunut.
Kirjoittanut Gary Snyder teoksessa Virtaavan veden musiikkia, Valitut runot 1957 - 1992, Palladium Kirjat 1994. (106 sivua.) Runon suomennos J. K. Ihalainen.
Gary Snyderin Loputtomat vuoret ja joet ilmestyi vuonna 2011. Suomentaja J. K. Ihalainen. Siitä pitäisi puhua laajemminkin. Nyt lainaus sivulta 15:
Vesi pitää vuoret pinnalla,
vuoret uppoavat veteen.
Suomennoksen copyright J. K. Ihalainen.
Seuraavan kolmirivin kopiointioikeudet ovat Juhani Tikkasen:
Vierivä kivi
matkaa hiekkarannalle
vanhuuden lepoon.
(Rivi kolme on edelleen hakusessa. On myös mahdollista että teksti hivenen tyhjän oloisena kaipaa tuekseen pari riviä lisää, jolloin siitä voi syntyä waka, eli tankaruno. Ken tiennee. )
Kirjoitin tämän kolmirivin vuoden 2011 kesäkuussa, ensin Savjapahdan maisemissa ja siirryttyäni sieltä Muonioon Kuolleen Poron loma-aitaukseen, jossa nautiskelin Snyderia muutaman tovin, lehteilin, vertasin Snyderin Mountains and Rivers Without End vuodelta 1996. (Counterpoint, Berkeley, 170 sivua.)
mökin takana
loikkii niin pieni pupu -
niin suuri metsä
Taaskaan Tikkanen ei malta olla hiljaa. Seuraavassa linkissä on vähän lisää Gary Snyderista.
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/07/gary-snyderia-tilattuani.html
Samaan aikaan luonnostelin myös seuraavia juttuja; ne kuuluvat läheisesti tähän samaan runomaisemaan, minulle:
1.
Vuonon rannalle
loiskuva vuorovesi -
siniset pilvet
2.
suolainen pärske
kastelee kalliota -
kuiskiva joiku
Nuo ovat jatkoa kesäkuun 2011 bloggaukseeni:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/06/lassagammi-skibotn.html
Tekstit
5 kommenttia:
Juhani, luulen että minulla on jotain 1964 Mountains and Rivers without an End, ja käyn läpi hyvin hitaasti nyt sitä ja J.K.:n suomennosta.
Lopullinen muoto taitaa olla vuodelta 1995. Siis koko opuksen.
Minusta ihmisten, jotka nyt ylipäänsä runoja lukevat, pitäisi lukea Snyderia. Suomenkielinen versio ainakin tästä teoksesta minusta puolustaa paikkaansa.
Samaa mieltä; Jyskyn käännös kuulostaa suomeksikin Gary Snyderilta. Onko se 1964 painos paljonkin erilainen, käsitin että hän on vuosien saatossa sitä Mountains'iaan hiljalleen lisäillyt aika ajoin.
Ja onko tämä 1996 (silleen mun laitoksessa lukee) viimeinen, ehtinee vielä fiilata ja höylätä sitä...
Multa puuttuu jokunen Snyder; odottelen koottuja...
Juu, ei, tarkoitin että kyllä Jyrkin ajoitus on ihan oikein, mutta luin jostain amerikkalaisesta lehdestä että hän olisi lopetellut Vuoria ja Jokia jo joskus 1990-luvun alussa.
Mutta ei tietenkään voinut vastustaa kiusausta lisäillä jotain. Oli taatusti oma hommansa löytää kustantaja. Ferlinghetti käsittääkseni elää edelleen, mutta alkaa olla vanha. Tarkoitan siis City Lights-kustantamoa.
Minusta suomennos on ihkaoikea ihme. Ei Snyder huippuvaikea ole, mutta hänessä on se piirre, että on tunnettava zeniä aika hyvin ja pitää olla karttakirja kädessä että tietää missä mennään, koska hän on ollut aina tien päällä. Sen takia ne alkuperäisetkin ovat runoja jotka vaativat aikaa.
Olin vähän närkki siitä, että siinä viime syksyisessä proosajutussa suomentaja, jota en nyt muista tähän hätään, ei tiennyt mikä on Wobbly. Jossain runossa Snyder kuvaa suomalaista metsätyöläistä huojumassa Wobbly Hallin pihalla. Tapahtui jossain Seattlen lähellä anno Dazumal.
Kerrottakoon siis taas: Wobbly on ihminen joka kuuluu McCarthyn aikaan kiellettyyn puolueeseen nimeltä International Workers of the World, eli IWW. Heistä aika suuri osa Länsirannikolla oli suomalaisia, ruotsalaisia ja intiaaneja. Siis metsätyöläisiä.
Ihmettelen myös mikä taho voisi olla se, joka keräisi kirjoihin ja kansiin suomalaisen siirtolaisuuden. Tietoa siitä kyllä on. Ihan sama ihmetys koskee Gary Snyderin koottuja. Tuskin hän itse jaksaa ruveta kirjoituksiaan kokoamaan enää.
Tai mistä sen tietää.
Jes. Zenistä on aika ajoin tihkunut erilaisia juttuja, mutta vasta kun Nieminen suomensi Wumen Huik'ai Wumenkuan - Aukottoman portin puomi - valikoiman mietin että sitä olisi voinut tarvita vähän aikaisemmin. Mutta parempi nyt kuin eikoskaan.
"Onko olemassa jokin perimmäinen totuus, jota ei vielä ole opetettu ihmisille?" Nanchyan vastaa: "On."
:-)
Tuo Wobbly-juttu on tarpeen. Ja hyvä. Opettevainen. Siis niinkuin ruottissa ennen, roskaväki, kuten suomalaiset jne.
Jokin aika sittenhän oliko se Enso joka seikkaili Kanadan metsissä ja taisi olla osasyy siihen että Enso itseasiassa meni nurin ja ruottalainen Stora sai sen kynsiinsä, tunnetuin Kemijärveläisin seurauksin...
Olen kuullut että ruottalaisille oli jotain erityista kaunaa juuri Kemijärveä kohtaan, nyttenhän se olisi pari vuotta jauhanut rahaa oikein kunnolla, mutta kiitos ruottalaisten ajoivat sen pikavauhtia hosumalla alas.
Näin olen rivien välit tulkinnut; ei oikein ole tuo omaa alaani kuitenkaan. Uimaharjukin piti teurastaa mutta nyt sieltä menee voittorahoja Ruotsiin niin että junavaunuihin tahdo mahtua.
... mmm omistaako Stora Ensoa kuitenkin vielä jokunen suomalainenkin taho? Kenties? ...
Tuosta kootusta, Snyderin siis. Tehnevät jos malttaa joskus lopullisesti lopettaa kirjoittamisensa.
Olihan se yksi maalari Kiinassakin jonka piti 100 vuotiaana kuolla, mutta kun oli luumupuun oksan maalaamisen opettelu vielä kesken. 120 -vuotiaana sitten lopetti...
Kävin muuten eilen Turussa divarikierroksella ja löysin Sammakon Ferlinghetti-valikoiman (melko suppean, mutta tyhjää paremman) kahdella Eurolla. Hihkuin iloissani divarinmyyjälle että löysin hänen hyllyistä 'tämmöistä italialaista runoutta'. Oli onnellinen kahden Euron kolikostani.
Ferlinghettiä pitäisi myös jssain välissä kaivella. City Lightsin kirjoja minulla lienee pari. (The Howl on yksi; miljoona myytyä kpl.) Ostin sen kun se oli aika halpa, vaikka hankin Ginsbergin viimeisen "oikeat" kootutkin.
Rupesin kaivelemaan tiedostoja vanhalta koneelta ja löysin yhden aika mainion tarinan joka liittyy Snyderin runoon Tekemistä Portlandissa.
Kyseessä on kapakka Burnsidelle, Ericksonin, joka oli alunperin Helsingistä. Minulla pitäisi olla siitä isompikin versio, mutta jos se on jollain lerpulla, niin sitä ei sitten enää saa mitenkään esille.
Niitä aikoja, jolloin txt-tiedosto piti merkata korkeintaan oliko se kuudella merkillä.
Wobblystä tiedän siksi, että yksi yliopiston sosiologi ehdotti minulle, että jos yritettäis apurahaa ja minä tekisin tutkimuksen suomalaisista työväen- ja seuralehdistä, tarkoittaa esimerkiksi raittiusseuroja, joita oli enemmänkin ja ihan vissiin tarpeeseen.
Sen sijaan lähdin takaisin Suomeen. Aina silloin tällöin vähän harmittaa. Mutta yhden elämän ajalle ei voi haalia kaikkea.
Lähetä kommentti