Merirunoni yhtä aikaa Estonian ja Kurskin muistoksi

Oli Elisan kotisivuillani, josta Elisa kaikki kuitenkin poisti.
Olen tätä etsinyt, nimi matkalla taisi vaihtua.
Nettiversiota piti turhan väljänä tiivistää, on nyt Microsoftin Write-versio.

Jos oikein muistan niin tämän kävin lukemassa kerran Vardöen rannalla autosta C-kasetille. (Ajoin sinne varta vasten auton keulan niin että Kurskin hukkumispaikka oli suurinpiirtein siellä.
Sisältö oli paljolti myös Estonian hukkumisen muistoksi, mutta Kurskin loppu kuitenkin satutti myös. Kurskin keula siis räjähti 12.8., joka sattui olemaan myös minun syntymäpäiväni. :-)
C-kasetit kuin myös vanhenivat niin että soittimia saa hakea. Minullakin oli C-kasetteja, jotka heitin roskiin kun mikään vehje ei niitä enää soittanut. r.i.p. Joukossa oli Inkun tekemä Rva Kaskealan haastattelu F.E:Sillanpäästä, joka siis oli. Niin ja Kurskin muistoksi äänittämäni meriruno. Jota siis etsin...

-------------------------------

The Baltic Sea 28.9.1994

Meri

Syyskuun 28. 1994 yöllä oli Itämerellä myrskyistä.
Estonian mukana sinä yönä olleet
pääsivät jokainen perille,
mutta vain osa, minne itse halusivat.

1.
Sadepilvi peittää toisen sadepilven
ja syntyy sade,
pilvistä
meren pinnalle asti,
eikä meri siitä sateesta täyteen tule,
saati sen märemmäksi enää kastu.

2.
Myrsky vaanii meren aaltoja,
ja kun löytää yhdenkin,
upottaa sen heti kuohujen sekaan,
tai kuten sadepilvien makea vesi
valuu hukkaan
meren rannattomiin suolaerämaihin.

3.
Varo, ihminen merta,
meri vaanii kölin alla
nielaistaakseen ihmisen kitaansa
laivoineen
päivineen.

Eikä laiva voi koko ikäänsä ankkurissa olla.
Mistä tietää milloin on ihmisen aika
ankkuroida, turvaan,
tai jäädä ajelehtimaan,
kuten meduusat laskuveden aikaan
ajelehtivat avomerelle?

4.
Entä kuun kuvajainen;
meren tyrskyjen uhmaama,
vaikenee aikojen alusta asti.
Kuten valoton laiva seilaa
horisonttien taakse,
ei tarvitse pelätä,
tänne.

5.
Jokaisen pimeän myrsky-yön jälkeen
tulee joskus kirkas päivä,
ja yksinäisyys unohtuu pois.
Eikä rannalle jäänyt näe,
pääsikö laiva perille asti.
Tulee pitkä yksinäisten aaltojen yö.

6.
Laivan ideana on,
että vesi pysyy ulkopuolella.
Ihmisen idea olisi kuunnella,
mutta ihminen ei ole valmis,
tai yksin;
hänellä on aina itsensä,
eikä niin hankalaa seuraa kukaan kestä.
Eikä ihminen ole merien veroinen,
ikuinen.

7.
Sateen mentyä meren ulapat kelluvat
horisonttiensa välissä,
kuten ihminen nukkuu
lakanoissaan kuivassa sängyssä.
Horisonttien tuolla puolen jatkuu meri
ikuisesti, yksin itsensä kanssa,
sillä ei liian isolla ja vahvalla
ole muita kuin itsensä.
tai kuten ihmisen rakentama laiva
myrskyn kynsissä,
yritti pysyä pinnalla
ja päästä satamaan turvaan.

8.
Ihminen maksaa käteisellä rahalla,
omistaakseen,
mutta merta ei voi ostaa,
kuten laivoja,
jotka on veistetty Jumalan kuvaksi,
ihmistä varten,
ihmisen tekemät.

9.
Kaikki Aika tulee lopulta kohdalle.
Ja sitä aikaa ei voi peruuttaa,
tai jättää käyttämättä.

Ihminen, lähdettyään,
on vain kuten meren tyrskyt
jotka vaikenevat autioille rannoille.
Ja suurestakin laivasta jää jälkeen
vain syysyön myrskyyn kadonnut vana.

10.
Kaukana merellä
aallot yksikseen loiskuvat,
pimeässä,
kylmässä.
Nyt on merenkävijän hetki.
Istu aloillesi,
ja ole hiljaa,
sillä ihmisen ylitse on kuljettu;
kuuntele, merimies,
sinulle on puhuttu:
se oli meri,
taas.


© JUHANI TIKKANEN