Maaliskuun loppuu kun kellotkin sitä hosuvat

Löysin vuodelta 1935 Tervakosken vesileimapaperia. Aina joskus iltaöisen unta odotellessa kirjaan lyhyitä tekstejä.
Scannasin tuon siis talteen vuoden 1935 vesileimatulle paperille värkkäämäni tekstin, jota en oikein ihan parhaaksi silti määrittelisi. Mutta tuommoisen siitä värkkäsin:


1.

Vastasyntynyt
runo Aurajoen jäästä
joka suli pois,
tuhlaa liikaa tavujakin,
historiaton friikki


Olkoon nyt jonkin aikaa.

2.
Maaliskuu hiipuu ...
Julma Huhtikuu hyökkää,
hätistää kevään.

3.

Täysikuu häipyi
jätti taivaan valjuksi.
Pilvet eksyvät.
Katuvalot valvovat
että näkee kulkea.


4.


Itseni kanssa
yksinään pimeä yö,
kuuntelen hiljaa.
Katuvalo häikäisee
kun verhot jäivät auki.


5.

Kuivunut ruoho --
pimeän taivaan imu
raikastaa tuoksut.
Mato nousee sateella
harjaamaan hampaan välit.


6.

Säästän tavuja,
jotain jää sanomatta.
Vihalle tilaa?
Nyt en mitään hauskaakaan
tekemätöntä muista.