Kirjallisuuden yhteisjengit

Lounais-Suomen Kirjailijat ry täyttää vuosia ja puheenjohtaja Harri Kumpulainen kerää yhdistyksensä historiaa. Alkuaikojen esityslistat ja muu materiaali on joutavana roskana kipattu jossain vaiheessa kaatopaikalle.

Mietin että kuka ja miksi. Ja teon merkitystäkin. Joku ei ole digannut siitä toiminnasta jolla LSK ry aikanaan jatkoi Turun Kirjailijat ry toimintaa?

Aika moni LSK ryn alkuaikoina toiminut tuhertaja on poistunut, jotkut pari metriä syvälle ikihietaan, jotkut muuten.

Onko niin että nykymetelissä kaikkien äänet eivät enää maailmaan sovi?

Poliittisesti kirjailijoita alkuaikoina painostettiin taistelemaan jonkun puolesta. Muistettakoon vaikkapa V. A. Koskenniemen vakaata ohjausta esim. runoudessa.

Kaarlo Isotalo oli avainhenkilö aikanaan jonka tuloksena nopeasti hiffattiin että Turkuun pitää perustaa toimiva ja laajemmin aluein toimiva kirjallinen yhdistys. Mainiosti toiminut Turun Kirjailjat ryn toiminta alkoi laantua, ollen lopulla melko hiljaistakin... Jos kustannusliike Tajon toiminta lasketaan Turun Kirjailijoille "sulka hattuun"-meriitillä niin upea juttu!

LSK.ta perustettaessa päätettiin myös, että kirjailijoitten laaja-alaisten ajatusten ja filosofioiden takia mitään yksittäistä ja rajoittunutta suuntaa ei voisi monopoliasemaan päästää? Kuten ei päästetty. Mutta mukaan tulo olisi suotavaa. Jotkut eivät hiffanneet että yhdistykset toimivat niillä linjoilla (= henkilövalinnat) joita yhdistyksen päättävissä jäsenkokouksissa enemmistö linjaa? Kausia toki LSK ry:ssä oli jolloin vallalla olevat ajatukset taisivat olla eniten vallalla. Mutta niinhän maailmassa pitää ollakin. Aina välillä.

Erimielisiä sitten lennätetään vaikkapa Tyynen Meren loiskeisiin viilentymään, isoilla helikoptereilla. Menolippu taskussa.

Kirjailijaksi lasketaan nykyisin vaikkapa poliittisen liikkeen tarkoitushakuisen äänestystapahtuman yhdenmukaistavan trollin ohjekirjankin laatija. Ja tiukasti ottaen pino paperia, johon on tekstiä kerätty ja sitten vain yksi sivu liimataan umpeen, on kirja. Ja tekstiin vastuullinen on siis kirjailija?

Hiukan tuolta pohjalta Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n säännöt kasasin, käyttäen mallina yhtä vastaavaa paikallista yhdistystä. (Kiitos avusta Suomen Kirjailijaliitto ry.lle!)

LSK.n henkistä suuntaviivaa hakiessamme pohdimme mm. Kaarlo Isotalon kanssa näitä muka isompia kuvioita. Ja teimme itsellemme LSK ry:n. Säännöistä huolimatta kukin yhdistys toimii sen jäsentensä äänellä ja intohimolla. Niitä on turha yrittää sääntöihin muotoilla?

Isotalo oli itse taustaltaan mm. "kauhea kommunisti". Oli siitä kai itse lähinnä huumorimielessä otettu. Kirjoitteli kerran vuodessa ihan hyvän yleisömäärän iloksi kirjan. Kun Isotalokin sitten, pahus, meni ja kuoli, niin julkaisuputki tietenkin katkesi. Jotain uutta kai nousi tilalle, kukahan siihen virkaan nyttemmin nimitettäisiin? :-)
Turun ainoa kirjailija! Entinen kommunisti! Ei edes aja kunnolla partaansakaan!

Kun yhdistys toimii ja järjestää yleisön nälkään kirjallisia tilaisuuksia, esim. matineoita, niin yleensä niihin löytyy suuriäänisiä kirjailijoita esiintymään?

Turun Kirjailijat ry järjesti kuuluisan Turun Runoseminaarin, konserttisaliin, ja sali oli täynnä. Aiheesta. Meneillään olevan aikakauden suuren mullistuksenkin takia. Pentti Saarikoski kekkulipäissään ammuskeli herättääkseen huomiota, oli lähellä joutua pitemmäksikin ajaksi kaappiin. Mutta vahvistamattoman tiedon mukaan Turun Kirjailijat ry pj, psykiatri Armo Hormia pelasti Penan. Käyttäen ammattitaitoaan. Hieno juttu, ja ei sitä kannata hirveästi kehua tai mainostaa. Kirjallisissa porukoissa voi hyvinkin uinua joku uusi saarikoski joka omaa imagoaan nostaakseen voisi hyvinkin olla valmis ampumaan Seurahuoneen ikivanhaa kristallikruunua?
Turun mahtirakentaja A. Puolimatkahan sen on jo ainakin kerran omilla rahoillaan maksanutkin.

Tämän lyhyen johdannon jälkeen pääsenkin asiaan:

Mitä LSK ryn historiassa tänä päivänä kannattaa muistella, kun alkuaikojen asiakirjat on (tarkoituksella?) tuhottu?

Mielestäni kannattaa palata siihen, miten Suomi makaa löhötteli silloin. Salamaa hommattiin vankilaan, ja se onnistuikin, mutta sitten yksi pressa meni ja armahti!

USAssa vastaava kohu Ginsbergin Huuto-runokokoelmasta. Sen suomennoksen julkaisi Armo Hormia, mutta viisaana kettuna jätti varsinaisen Huuto-runon eripainokseen, jota ei myyty mutta lähes kaikki sen silti saivat!

Turun Kirjallinen yhdistys (NVL Siipi ry) järjesti siitä Vähäväkisten juhlasaliin Armo Hormian vaalitilaisuuden, siellä se Huuto-runo luettiin, mutta Turun Poliisi ei tullut eikä pamputtanut! Eikä Armo silti päässyt eduskuntaan.

LSK ei varsinaisiin isoihin kulttuurimurroksiin ehtinyt, tai hakeutunut, vaan järjesti Lounais-Suomalaisille kirjallista elämää, hiukan silloin tällöin.

LSK pyrki myös Suomen Kirjailijaliiton Kirjailijoiden talvipäiville, kirjailijaliitto otti, mutta väliin mahtui Tampereen Kirjailijoitten vaatimus että Turkulaisia ei pidä ottaa mukaan ennenkuin heidän rekisteröitymisensä on hyväksytty. Hauska naapurimme!

Yhdistys saa toimia julkisesti vaikka ei ole rekisteröitykään. Suurin ongelma on mahdollisten väärinkäytösten tutkinta, jollei rekisteröity niin rankaisu kohdistuu yhdistykseen istuvaan johtoon... Julkisten riehujien mielenosoitukset julkisilla toreilla, jopa tappoineen (!) ovat hiukan toinen juttu...

Kun alkuaikoina olin LSKn sihteeri ja järjestelin erilaisia kirjallisia tilaisuuksia Lounaiseen Suomeen niin aika usein minua vaadittiin niiden tilalle menemään toreille ja kadunkulmiin huutamaan maailmaan jotakin, hyvääköhän se oli, en muista. Ilmeisesti niiltä ajoilta on niissä piireissä poliittisen painolastini väri taantumuksellinen. Eritoten siksi että olin mukana pyytämässä Kirkkoherra Jaakko Haaviota LSK ry:n puheenjohtajaksi. Kuten sitten tulikin.

Kuka heistä muistaa että Jaakko Haavion osuus senajan Suomen uskonnolliseen runouteen oli merkittävä? Se puoli Jaskassa riitti minulle.

Tuulista on ollut, LSK.n alkuaikoina, mutta oli kai koko Suomessakin. Nykyisessä elämässäni saan hyökkäyksiä joissa minua julkisesti herjataan kauheaksi punikiksi ja vaaditaan minua eroamaaan sen takia esim. ammattiliitostani, uhataan henkisesti jopa Tyynen Meren helikopteri-risteilyillä, melkein!

Nyt pidellään ulkopoliittisista äärihatuista kiinni ja yritetään Suomessa olla ihan vaan elossa, mitä nyt joutessamme voitamme ensin Ruotsin jääkiekossa, sitten Venäjänkin, ja lopuksi Kanadan.

Ja eduskuntakin tekee radikaalia: muuttaa jonkun äärioikeistolaisen jengin istumaan äärioikealle.
Aika röyhkeätä!

Kirjailijoilla olisi kirjoitettavaa, mutta kuka uskaltaa julkaista?


Mietiskelee Turussa, tiistaina 28.5.2019

Juhani Tikkanen
Entinen MS Pulptraderin laivapoika