Helmikuun ohuita ajatuksia

Miten uskoa
että mennyt ei palaa
tulevaisuudessa
metelöimään
liskojen aamuöinä?

Pakkasen huurut ...
öinen lämpömittari
vain iloittelee?

Hiilivoimala
haisee Saksalle rahaa --
lopullisesti

Suomessa ollaan huolissaan vaikkapa saunan lämmityksestä klapeilla. Niistä syntyvät pakokaasut tappavat pian koko ihmiskunnan, uutisen saamasta kohusta päätellen.
Saksahan on kaukana, Itämeren tuolla puolen, eikä hiilivoimaloiden ilmakehään tupraavat käryt koske Suomea?

Lounaiset tuulet?

Kiuas lämpenee
ilmasto tuhoutuu
klapi kerrallaan ...


Hyppään nautiskelemaan,
lumi vähän pölisee


Jälkeenpäin
saunavastan palvelut
antavat PAHat
anteeksi

Yhteiskunta ja maailma
muotoutuu siruista jotka ovat sikin sokin
keskuudessamme

miksei tekstikin
olisi

Vesi lirisee...
pihan lumet häipyvät
maan sisään piiloon

Seitsemän sanaa -
ja kertomus talvesta
on kirjoitettu

Herään aamulla
aurinkokin paistaisi
mutta pilveilee..
Lännen taivas hämärtää
aivan kuin murjottaisi

Lumituiskussa
tuuli tunkee pakkasen
ihoon lähelle

tuuli nipistää --
suojelen kaulaliinaa
paleltumasta

Maapallolla on Suuri Talonmies

Ilmastonmuutos
ei tiedon mukaan riehu
Australiassa.

Muuten vain lämpö nousee 

                            pilviin 


tipahtaa 
        sieltä 
                syyllisten niskaan



Kärventää. 

Isukki kuoli tänään klo 16:18

Olin töissä Helsingissä. 
Sain viestin tablettiini. 
Jaoin sanomaa parille henkilölle. 


Mietin että mitä kaikkea ihminen, 
joka elää 101 vuotta, 2 kk ja 2 päivää 
elämänsä aikana on kohdannut, kokenut. 




Kun tulen kotiin 
niin pihalla on lumessa jäljet, 

takapihan varjoihin  
on musta kissa 
vilahtanut näkymättömiin.



                    kadonnut, mennyt? 

Puun oksan ali
kuljen liukastumatta
polkua pitkin.
Polku on liukas, hiekaton --
muistuttaa elämästä

Risuoksan hento suoja ...
kulkija kulkee,
mihin lie menossa,
missä lie käynyt?

Kaksi päivää isukin kuolemaan

Isukki on siirretty kolmen hengen huoneesta omaan huoneeseen, 
joka on sairaalan ylimmän kerroksen osastossa sen perimmäinen huone. 

Ylemmäs ei enää pääse,
ja ulkoseinän tuolla puolen on viileää kaupunki-ilmaa 
ja etäänpänä liikenteen pehmeitä ääniä. 


Isukki torkkuu, herää ja tunnistaa vierailijat. 

Juo jotain, syö itse lusikalla kiwihedelmästä puolet. 

Juttelee sitten miten sota-aikana jossakin rintamalla olivat talossa, 
jonka radio oli rikki. 

Silmistä näki että muisti vieläkin radion päätemuuntajan, 
jonka käämi oli poikki. 

Korjasi sen, ja radio toimi taas. 

Elämä jatkui silloin, 
kuten jatkuu nyt. 


Lähden illalla kotiin, hissillä ykköskerrokseen, 
vahtimestarin ohitse joka tarkkailee 
että ulko-ovesta liikkuu 
oikeita henkilöitä. 


Oikaisen puiston lävitse, polku on jäinen ja liukas. 

Päätän että pysyn pystyssä, 
ja että en kolhi ainoaa päätäni.

Puiston variksella on helppoa, lentää väljässä ilmassa. 
 

Kuten ihmiset
lumi sulaa lämmössä ...
aikainen kevät.

Helmikuussa jo
kirkas auringon lämpö
löylyttää lunta

Tietääkö lumi
odotettiinko häntä.
Kävelen kotiin.

Aamun kajossa
yöllä satanut lumi
kuin vastasyntynyttä

Synttäreihini
vielä kuusi kuukautta --
juhlisinko jo?

Suuri puhallus -
Suomea tyhjennetään
elinkelpoisuudesta

Pyörä odottaa
lumien sulamista -
katsoo kadulle

Näin vähän lunta
kävellä pihamaalla -
kevään odotus

tyhjä rautatie -
väsähtänyt veturi
seisoo ääneti

Lumi pölisee --
metsään hyytynyt juna
ei jaksa viheltää

Miljoona vuotta
nämä kivet kuunnelleet
tuulta, ja vettä
ja lunta

Hämärä katu ...
illalla kotiin

ilta on vielä nuori
ja eilinen umpikuu

kuin tulisi töistä
hänkin

Siisti naapuri,
heittelee tupakan tumpit
meidän puolelle.

Kadulta pakokaasut
ennestään yhteisiä.

Lauhkea talvi ...
silti pitää lämmittää
kaikki yöt, päivät

Päivä kerrallaan
aurinko valaisee maan,
öisin kuu taivaan.

Samuli Lampinen, KULISSISHOKKI

Samuli Lampisen runokokoelma ilmestyi jo viime vuonna.

Aina välillä lehteilen sitä,
katselen sanoja, rivejä,
ja miettinyt.

Samuli Lampisen kieli on tarkkaa,
hän kertoo mitä haluaa
ja se käy pirtaan.

Pirta eli kaide pitää kangaspuiden 
loimilangat halutulla etäisyydellä 
toisistaan eli pirran avulla 
loimeen saadaan haluttu tiheys.  

Kulissishokkiin (ISBN: 978-952-80-0592-6) Samuli Lampinen on koonnut
maailmanmatkojensa tuntoja,
raportteja, mietteitä, runoja.

Sivulla 7 hän kirjoittaa avausrunon loppuun:

Keksin ajalle selityksen, voidakseni viipyä vielä hetken.
Siitä on hyvä aloittaa.

Samuli Lampinen kirjoittaa hallitusti. Se on synonyymi sanalle "hyvin".
Suomesta löytyy hyväsisältöisiä runokokoelmia runsaasti,
maassamme runoja tuntuu kasvavan joka notkossa ja järvien kivisille rannoilta liplattaville niemille.

Eikös se ole hyvä juttu?

Kivet riittävät,
kun taivas on samalla puolella.

Kommentoi Samuli sivulla 9. Kokoelmassa on 54 numeroitua tarinaa matkoilta maailmalle.

Teoksen sisältö on koottu Samulin matkoilta Intiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Kunkin maanosan hän on vaeltanut hosumatta, joskus hiukan kävellen, linja-autoissa. Fyysisesti kuitenkin. Seuraava matkakirjan raportti on sivuilta 26-27, ote runosta # 15:

Kävelin takaisin satamaan,
ostin merirosvon muijalta tuulisolmun.
Jos laivan moottori on vielä aamulla rikki,
minä avaan sen.

Sisällysluettelo paljastaa runon # 15 viitepaikan olevan Bluefields, Nigaragua. Seuraava ote sivulta 42 runosta #27 on paikasta Hanga Roa, Pääsiäissaari:

Sitten pysäköimme skootterin
ja kävelemme perille polkuja,
jotka ovat syntyneet vasta
maailmanlopun jälkeen.

Yliopistoissa kirjallisuutta oppineet viisaat analysoivat kirjoja tieteellisesti sovituin fraasein, liittävät omat ajatuksensa tekstin kontekstiin, ja jos siellä joku juttu tangeeraa niin sitä avataan lukijalle, joka siitä tykkää.

On hyvä että teksteistä jutellaan. Kirjoitetaan Facebookiin ja annetaan Googlelle tallennettavaa?

Sateen ääntä ei voi kääntää toiselle kielelle.

Kotimaansa ymmärtää erilailla jos itse on täältä poissa, kadoksissa. Eksynyt vieraille rannoille, horisontin taakse piiloon. Aika usein ihminen kuitenkin palaa kotiinsa, hammastakin purren, mutta häpeilemättä. Samulilta ei löydy pahalla tahdollakaan kritiikkiä kotimaastaan, sen sinnikkäästi kasvavista ruohikoista ja vaikkapa suomalaisista golffinpelaajista joille eksotiikan huipentuma on joulun aikaan pelattu golf-turnaus.

Don't ever forget how lucky you are.

Samuli on julkaissut viimeksi koostekokoelman NIMENI ON LEGIO, VUONNA 2014, ISBN 978-952-286-966-1. 278 sivua.
Siihen on koottu seuraavia julkaisuja: TETRAMORFI (2000), VÄLILASKU (2002), GOLEM (2002), ZETA (2004), EXODUS (2010), PROFEETAN LUUT (Kaaste erilaisista), Erikseen on julkaisu City in the Land of Nod (2013.)


En ryhtynyt piirtämään runojen paikoista viivagrafiikkaa. Paikat on Kulissishokin sisällysluettelossa selkeästi kerrottu.

Suurimmassa osassa niistä paikoista en ole käynyt, eikä nyt siis enää tarvitsekaan? Kunhan lukee Kulttuurishokin. ;-)

Jossakin vaiheessa maailmalla eksyksissä vaellellessa huomaa että aina kun matkaa niin jonnekin sitä saapuu.


Sivulla 73 runon #47 loppu kirjaa näin:

Kaupungissa ripuli on helppo hoitaa,
otat lääkkeet ja lepäät päivän kotona,
mutta viidakossa paskot sikinsokin viikon
ja kuolet sitten,
kun paska on loppu.

Turussa lokakuu 2018 - helmikuu 2019,

Juhani Tikkanen