Samuli Lampinen, KULISSISHOKKI

Samuli Lampisen runokokoelma ilmestyi jo viime vuonna.

Aina välillä lehteilen sitä,
katselen sanoja, rivejä,
ja miettinyt.

Samuli Lampisen kieli on tarkkaa,
hän kertoo mitä haluaa
ja se käy pirtaan.

Pirta eli kaide pitää kangaspuiden 
loimilangat halutulla etäisyydellä 
toisistaan eli pirran avulla 
loimeen saadaan haluttu tiheys.  

Kulissishokkiin (ISBN: 978-952-80-0592-6) Samuli Lampinen on koonnut
maailmanmatkojensa tuntoja,
raportteja, mietteitä, runoja.

Sivulla 7 hän kirjoittaa avausrunon loppuun:

Keksin ajalle selityksen, voidakseni viipyä vielä hetken.
Siitä on hyvä aloittaa.

Samuli Lampinen kirjoittaa hallitusti. Se on synonyymi sanalle "hyvin".
Suomesta löytyy hyväsisältöisiä runokokoelmia runsaasti,
maassamme runoja tuntuu kasvavan joka notkossa ja järvien kivisille rannoilta liplattaville niemille.

Eikös se ole hyvä juttu?

Kivet riittävät,
kun taivas on samalla puolella.

Kommentoi Samuli sivulla 9. Kokoelmassa on 54 numeroitua tarinaa matkoilta maailmalle.

Teoksen sisältö on koottu Samulin matkoilta Intiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Kunkin maanosan hän on vaeltanut hosumatta, joskus hiukan kävellen, linja-autoissa. Fyysisesti kuitenkin. Seuraava matkakirjan raportti on sivuilta 26-27, ote runosta # 15:

Kävelin takaisin satamaan,
ostin merirosvon muijalta tuulisolmun.
Jos laivan moottori on vielä aamulla rikki,
minä avaan sen.

Sisällysluettelo paljastaa runon # 15 viitepaikan olevan Bluefields, Nigaragua. Seuraava ote sivulta 42 runosta #27 on paikasta Hanga Roa, Pääsiäissaari:

Sitten pysäköimme skootterin
ja kävelemme perille polkuja,
jotka ovat syntyneet vasta
maailmanlopun jälkeen.

Yliopistoissa kirjallisuutta oppineet viisaat analysoivat kirjoja tieteellisesti sovituin fraasein, liittävät omat ajatuksensa tekstin kontekstiin, ja jos siellä joku juttu tangeeraa niin sitä avataan lukijalle, joka siitä tykkää.

On hyvä että teksteistä jutellaan. Kirjoitetaan Facebookiin ja annetaan Googlelle tallennettavaa?

Sateen ääntä ei voi kääntää toiselle kielelle.

Kotimaansa ymmärtää erilailla jos itse on täältä poissa, kadoksissa. Eksynyt vieraille rannoille, horisontin taakse piiloon. Aika usein ihminen kuitenkin palaa kotiinsa, hammastakin purren, mutta häpeilemättä. Samulilta ei löydy pahalla tahdollakaan kritiikkiä kotimaastaan, sen sinnikkäästi kasvavista ruohikoista ja vaikkapa suomalaisista golffinpelaajista joille eksotiikan huipentuma on joulun aikaan pelattu golf-turnaus.

Don't ever forget how lucky you are.

Samuli on julkaissut viimeksi koostekokoelman NIMENI ON LEGIO, VUONNA 2014, ISBN 978-952-286-966-1. 278 sivua.
Siihen on koottu seuraavia julkaisuja: TETRAMORFI (2000), VÄLILASKU (2002), GOLEM (2002), ZETA (2004), EXODUS (2010), PROFEETAN LUUT (Kaaste erilaisista), Erikseen on julkaisu City in the Land of Nod (2013.)


En ryhtynyt piirtämään runojen paikoista viivagrafiikkaa. Paikat on Kulissishokin sisällysluettelossa selkeästi kerrottu.

Suurimmassa osassa niistä paikoista en ole käynyt, eikä nyt siis enää tarvitsekaan? Kunhan lukee Kulttuurishokin. ;-)

Jossakin vaiheessa maailmalla eksyksissä vaellellessa huomaa että aina kun matkaa niin jonnekin sitä saapuu.


Sivulla 73 runon #47 loppu kirjaa näin:

Kaupungissa ripuli on helppo hoitaa,
otat lääkkeet ja lepäät päivän kotona,
mutta viidakossa paskot sikinsokin viikon
ja kuolet sitten,
kun paska on loppu.

Turussa lokakuu 2018 - helmikuu 2019,

Juhani Tikkanen