Miten kesä sujui?

Toukokuussa oli kotiinpaluun teemaa Shikissä, kirjoitin:

Juopunut seilori
raivoisilta nelikymppisiltä
palaa kotiin

Copyright Tikkis, suom. j.t.

Lähde Shiki 2016

Tuon juopuneen tilalle voisi kirjoittaa humalainen tai känninen.
Sanan Drunk kanssa on samannäköinen sana upota, eli sunk.

Nelikymppiset on eteläpuolen maapallon usein raivoisa meri. Sinne on moni purjepaatti uponnut.

Mutta kotiin tullaan!


Samaan aikaan luonnostelin kevättä:

Pääskynen paskoi
heti alkukesästä
rappusillemme

Alkavaan kesään myös nämä:

1.

Vehreä köynnös
tarrautuneena seinään -
maalari lähestyy

2.

Päivänsini
kietoo itsensä
ohuen narun ympärille

3.

Kuiva kevät ...
kastelen itseni pituisen
päivänsinen juuria

Samalla luonnospaperilla oli myös tämä:

Kaksi joutsenta
pysähtyi syömään juuria
joen pohjalta

Tämän copyright Tikkis, suom. j.t.


Lopuksi vielä Toukokuun Shiki teksti / 2:

jatkuvat sateet
uskollinen sateenvarjo
ole moksiskaan!

Tuulinen elokuun päivä -
aurinko siirtyy hitaasti
länteenpäin

Copyright Tikkis, suom. j.t.

jalat vedessä
levoton lokki nuuskii
raikasta tuulta

Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa

Lainasin kirjaston runohyllystä muutaman kirjan, yksi niistä: Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Jonimatti Joutsijärvi on nykyisin tamperelaistunut runoilija, jonka ääntä mielestäni siitä huolimatta kannattaa höristellä.

Alla on runo-ote sivulta 21, jonka sisällys otsikoi: tauko.




Kuvan Datatiedot: Kamera Canon Eos, Linssi Canon Macro EF-S 60 mm. 1/500 ja F/13. Iso 1600. Klikkaa kuvaa niin se pikkaisen suurenee.

Allaoleva maisemakuva on Tielaitoksen kelikameran kuva Joutsijärveltä:




Hermostun, olenko oikealla polulla vai en
vaikka vääräänkulkeminen ei ole mahdollista
jos yhtään katsoo ympärilleen tai ajattelee


Sivulta 78.


Mihin lokeroon Joutsijärven voisi kahlehtia? Tyhmä kysymys mutta tarpeen siksi että Suomessa julkaistaan niin erilaisia runoja että luokitteluun olisi tarvetta. Muuhunkin kuin että se ja se ei ole ihan niin hyvä kun taas tuo ja tuo on yhtä hyvä kuin minäkin, esimerkiksi.

Ne mitä minä olen lukenut, katsellut, niin Jonimatti kuuluu minun mielessäni jonnekin yläkerran runoilijoiden puolelle. Taito kirjoittaa on hänellä hanskassa, näkyy että hän osaa sanojen muotoilun lauseiksi-taidon, ja se pitää osata ennenkuin ryhtyy vakavissaan runolle.

Onko Jonimatti Joutsijärvi vakava? Tavallaan mutta ei tiukkapipomaisesti, mielestäni. Aika ajoin hänen runohengityksestään tulee mieleen edesmenneen Ilkka Koposen riimit. Sileätä, soljuvat, vastaansanomattoman sutjakkaat.

Olisiko yksi selitys että molemmat herrat lienevät opiskelleet samansuuntaisia oppiaineita?

Mutta samanlaisuus ei välttämättä ole sanoman levityksessä eikä siitä mistä he puhuvat, vaan osittain niistä rivienväleistä mitä jätetään sanomatta, vaikka tilaa ja tilaustakin olisi?

Eniten olen lukenut Joutsijärveä hänen blogistaan. Jonka hän ilmoitti (kyllästyneenä?) sulkevansa, ainakin lopettavansa. Blogissaan Joutsijärvi kehittelee sellaisia kuvia että niiden edessä sitä vaan hiljenee, ja lukee.


Sivulla 93 on tämmöistä:

alan menettää yhteyttä
kirjaan ylös
kuulen palokärjen äänen ikkunan takaa metsästä
sen nimi ei ole punakärki
ihminen ei ole valkea

Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984)
Häneltä on julkaistu teokset:

Vieras puhuu kuin riekko, Internet 2002
Tule on minun nimeni (2007) ja
Aloitan alusta. Alan laulaa (2010) sekä esseitä teoksessa
Ei mikään itsessään (Sanasato, 2010).
Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Apollinaire & cheval

Apollinairen yksi calligrammi, kutsun sitä Hevoseksi, on yksi kuuluisimmista ranskalaisen modernistin Guillaume Apollinairen runoista.

Alla olevasta scannatusta kirjasta en sitä silti löytänyt, mutta on fiksu kirja muuten. Jonkun kannattaisi suomentaa se, kokonaan?

Tässä scannattu ranskalainen kirja:
https://publicdomainreview.org/collections/apollinaires-calligrammes-1918/

Ja tässä kauan sitten rustaamani ohut juttu:
Tikkis puhuu Apollinairesta

tori -
punaiset ja keltaiset omenat
vieri vieressä

Copyright gillena cox, suom. j.t.

Lähde Shiki 2006.

sadonkorjuun aika
nainen puhuu synnistä
omena kädessä



Copyright Ana Cadarin, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2006.

Yhdeksän vuotta sitten

Löysin siivotessani englanniksi kirjoittamiani papereita ja pysähdyin yhden ääreen, jossa oli jännä teksti.
Olin kirjoittanut siihen että julkaistu 23.20.07.

Suomeksi siihen tulisi liikaa tavuja, englanniksi se menetteli niidenkin suhteen.

Mutta entäs sitten, saa sitä olla nelirivisiä haikuja, joissa tavujakin miten sattuu?

Kaksi varista 
vieri vieressä 
vahtivat tätä harmaata iltaa --
tämä pitkä syksy  

Olin myös merkannut että kyse olisi Issasta, Spring, sivulta 70. Väitän että ei ole! Sellaista en löytänyt. Ja kevät, kun kyse on syksystä?

Pitkä syksy -
äkkiä kirjoitettu
hidas tarina

Paattinen- runoelmasta pätkä Tortinmäki-osuudesta

Tätä ennen Tortinmäen korvessa on tislattu viihdejuomaa:

...

Kalle palaa sienimetsästä
ja jakaa saaliinsa kahteen kasaan:
yksi lehmäntatti, kolme kärpässientä,
               muutama rousku 
ja kourallinen suppilovahveroita.


- Viedään nämä, kyllä muori ne siivoaa.

- Eiks tuo ole myrkyllinen? Kärpässieni? Jallu kysyy.

- On kai, mutta ei sieltä äkkiseltään muita löytynyt, 
kunhan jotain eres. - Ja on jo ollut vähän pakkastakin paikoin.


Emäntä epäilee ukkojen
 sienien keruun lisäksi touhuavan luvatontakin,

senverran ukko löyhkää 
sienireisujensa jälkeen
 vielä aamullakin.




Metsässä sinitiainen 
ei sano yhtikäs mitään. 


           Kuuset suhisevat.

Tortinmäki - runoelma on alunperin laadittu 10.4.1999, ja se liittyy Paattinen - runoelmaan, joka kokonaisuutena ei ole ihan vielä valmis.



Mikä on? Tai kuka.

Ruisunikko ja Ginsberg

Rasvassa tirisevä ihra
                      massuttaa
Jokamiehen
              elohopeamassalla paikatuissa hampaissa.
Parasta-ennen-huomista
            leipomon rehusämpylä
                          päästää kuolonkorahduksen
nälkäisessä kurkussa
          valuessaan alas
pahoinvointivatsaan.
Huomenna kaikki on peräsuolessa!
Huomenna kaikki on peräsuolessa!

Lainaus teoksesta:

Ruisunikko (Papaver dubium) ja Höyryävä teekuppi. (1997)
Sulo A. Savon 70 v. ja Allen Ginsbergin 71 v. sekä Ruisunikon kunniaksi julkaistu teos.
ISBN 951-97690-2-1. Manuscript -63 ry


Reposaaressa on painolastikasveja, mm. Ruisunikkoa, jota ei kovin runsaasti muualla esiinny.

Sulo A. Savo minullekin yhden salaisen kasvupaikan kerran näytti, josta tässä runossa myös tavallaan siis kiitin.

Muuten runoelma hihkuu myös Allen Ginsbergiä.




Irwin Allen Ginsberg (3. kesäkuuta 1926 Newark – 5. huhtikuuta 1997 New York) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän oli beat-liikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä. Ginsberg on juutalaistaustainen, ja hänen sukunsa nimi on alun perin Ginsboig. (Wiki)


Ps.
Ruisunikko-teoksen tässä otteessa on myös vahvasti mukana Porilaisen Hannes Tiiran kanssa käytyjen keskustelujen kaikuja. (Niistä tämän enempää?)

1.



Elokuinen ilta.
Illat hämärtyvät.
Tilaamaton syys.

2.

Elokuun ilta -
puut eivät kasva
kuten pimeys

Vuokkiniemen kirkko

Lomamatkalla lyhyt visiitti kirkolla. Päivä oli visiitin kunniaksi leppeä.


Vuokkiniemellä
kirkon pihapiirissä
valoisa tauko

Jane Reichhold 1937-2016

Tämä ilmestyi Lech Haiku:n sivulla. Kävin heti googlaamassa Janea mutta vahvistus Jane Reichhold:in kuolemasta ilmestyi vasta vähän myöhemmin.

(Sivustoja joissa Jane on ollut aktiivinen on useita.) Suomensin Lech Haikun tekstin:

minne laulukaskas meni
elokuun sateen
taukoamaton ääni

Copyright Lech Haiku 2016, suom. j.t.

Haiku-usa blog, Friday, August 05, 2016, julkaisu tekstin rainbow (for Jane Reichhold 1937-2016)
alla suomennos:

sateenkaari
niin pitkään kuin
se kestää

Copyright Bill Kenney, suom. j.t



Tässä yksi linkki:
Jane Reichhold

avoin ikkuna
meri ja minä jaamme
tämän vuoteen

Copyright Jane Reichhold, suom. j.t.

Sateinen ilta,
siemaus konjakkia -
sade vain jatkuu

Copyright Tikkis 2006, suom. j.t.


Samaan aikaan oli myös luonnoksena:

Iloinen sade
litisee ränneistä:
lasi kunjakkia!

Nämä ovat saattaneet aikoinaan ilmestyä englanniksi.
(Nykyisin ne ovat jo poistettujen joukossa.)

1.

umpipimeää
joku on sammuttanut
eteisen valon

2.

Valon pilkahdus!
Naapurin eteisessä
hehkuva lamppu!

nurmikon kastelu -
lapset yrittävät koskettaa
sateenkaarta

Copyright Israel Lopez Balan, suom. jt.

Lähde Shiki 2006.

Vanhaan sukka-teemaan lisää

1.

nukkainen sukka
kuivuu pyykkinarulla
keikkuu tuulessa

2.

valot sammuvat
sukka käärii itsensä
alkaa kuorsata

kesän tuulesta
rypistyy ihan vähän
virtaava joki

Uigur; Jorma Eronen

Lainasin kirjastosta Erosen Uigurin. Olen sitä aikaisemminkin kehunut.

Uigur, Kirjoittaja Jorma Eronen.Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Uigur ei ole Erosen esikoinen, se on tavallaan Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, jonka Jorma Eronen suomentanut ja toimittanut.



Luin Uigurin tällä kertaa niinkuin kirjat on suunniteltu luettavaksi, alusta loppuun.

Välillä pysähtelemättä.

Kirjan imu ei ole vuosien saatossa hiljentynyt.

Lukiessa viihdyin, kuin olisin ollut tunturiretkellä Aatsakursussa. Kävellyt sinne, tehnyt tulen ja keittänyt vähän kahvia.

Kuuntelin maisemaa, katselin mitä maailmassa äänet ääntelee. Tieto siitä että jos joki virtaa niin jonnekin se valuu.

Keskustelu tekstin kanssa on hiljaista mutinaa, kuten kivien pinnalla kasvavaa jäkälää ohuempi levä.


Miksi maailmalla on olevinaan niin kiire?


Täältä mihinkään kukaan lähde.






Uigur pitää palauttaa kirjastoon: automaatti vie kirjan hihnalla jonnekin. Piiloon. Ilmestyy takaisin hyllyyn, aikanaan.

Odottaisin että Jorma Eroselta ilmestyisi joskus lisää runoja. Intiaanirunot oli upea aloitus runoilijalle. Opin kesällä Vienassa saamelaisten hautauksista, käytetään valkoisia kangasnauhoja jotka liikkuvat tuulessa.

Jutaavat.

Intiaanit ovat lainanneet saman perinteen saamelaisilta.


Näin maailma jatkuu.



Tikkis Turussa 15.8.2016

kesän puolikuu
piilee pilven suojassa
katuvalotta

Täysikuu on 18.8.2016. Tämä on heinäkuinen puolikuu...

kirkon kellojen
kahdentoista lyönnit -
koira pissalla

copyright Buson, suom. j.t.

Oi kuu!
Vahdit meidät elämää
miljoonien vuosien ajan.
Miten kehtaatkin!

Lento Japaniin -
luminen viiva
taivaan poikki

Copyright Sōkan, suom. j.t.

On sitä metsissäkin myrskyisiä aaltoja

Meren mutka on semmoinen vaakatasossa oleva kuoppa; jos se on iso niin ylipuhkuva laiva myötäilee sitä,
ja sivukuopassa kallistuu ja laivan sisällä täytyy pidellä jostain kiinni.
Vähän kuin metsä josta pystypuita viety pois ja taistelun roippeet makaavat sikin sokin.

Tämä ja muutamat muut metsäkuvat ovat saaneet innoitteen Ilkka Ahmavaaran Facebook-postauksesta jokin aika sitten.

Runoelmasta Majakka sen 9.s teksti

Aina on tilanteita,
kun niihin ajautuu,

niin toivoo,
että ei olisi
sille matkalle
lähtenyt.

Kuitenkin, aina on jonkun lähdettävä,
ja luotettava
että majakka erottuu
pimeyden keskeltä,
        uskottava,
että telakalla teräksestä rakennettu laiva
 kestää kaikki myrskyt,

ja kuljettaa ihmisen
         ja ihmisen tärkeät tavarat
toiselle rannalle. Paremmalle.

Majakka on ilmestynyt Turun arkkihiippakunnan vuosikirjassa OSAMME ONNEMME 1996.

Perheenlisäystä hakkuiden jälkeen

ruoho vihertää
kaadetun kuusen juurella -
edes jotain saa kasvaa

Matkamiehen risti Isä Mitrolle lohtua antamaan

Olen sivusta silmät hiukan ihmetyksellä seurannut Isä-Mitron vainoamista Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Nyt hänet on erotettu.

Huhun mukaan yksi peruste se, että Isä-Mitro kehtasi mennä Europarlamenttiin...

Mitä EU meille on tehnyt, ja Suomi siellä hurraten rahakassit avoinna hihkuneet,
niin ei tuo niin hankala reaktiokaan liene?

Tosin vaan väärä porukka, mikä rooli Suomen ortodoksisella kirkolla on EU:n suuntaan?

Onhan Kreikkakin ortodoksinen maa? Je Kyprokseltakin oli yksi ortodoksi kerran?


Isä-Mitrolle yllä lohdutukseksi yksi kuva.

Matkamiehen risti lohduttaa jos joku eksyy tai uupuu, tai muutenkin tarpeen mukaan?

Valon pitäisi
yltää meille kaikille
taipaleillamme

Tikkis 9.8.2016

Alaston ahven
torimyyjän tiskillä
kituset auki

Sähköpylväs vahtii risuja

vahtii risuja
säästynyt sähköpylväs -
voittajan osa

Lech Haiku

Hiroshima
sellainen hiljaisuuden
räjähdys

Copyright Lech Haiku Facebookissa. Suom. j.t.


Hiroshimaan pudotettiin atomipommi 6.8.1945.
Nagasakiin 9.8.1945.

Lech haiku - sivuilla Facebookissa on haikuja runsaasti.

Jos sanon hänen Hiroshima-haikua hyväksi, niin jotenkin minulle tulee hankala olo?

Eikä siitä ole kuin 71 vuotta.


Maailmassa on atomipommeja riittävästi tuhoamaan tämä kaaos moneen kertaan.

Vain yksi kerta
riittäisi lopulliseen
maailman ratkaisuun

Missähän alkuihmiset luurasivat silloin kun järkeä jaettiin?
Olivatko he pommisuojissa kädet korvilla
kun taivaalta kuului varoitus:
"Ampu tulee!"


(Tikkis kahden pommin välisenä hiljaisten muistojen välissä.)

kuka ne laskee
talven tultua kaikki
pudonneet maahan?

elokuun sade -
eikä vaahteran lehdet
tuskin värähdä

Tikkis 8/2016

väärä puoli kaupunkia -
voikukat vallanneet
rakoilevat jalkakäytävät

Copyright William A. Lane, 2006. Suom j.t. 2016.

Lähde Shiki 2006.

tihkusateesta
kivienvälit kastuvat –
ei askeltakaan

Tämä on talteen kalastettu vanhasta koosteesta.
Sopii nykypäivään.

Muistelupaikka vanhalle kannolle

metsän reunassa
vanhuskanto muistelee -
menneet huminat

uudistilaa valolle

tilaa valolle -
uusi metsä kurkottaa
oksiaan tuuleen

luonnon rauha ylittää risukon

ei tuosta kukaan
vapaaehtoisesti
yli mene?